(Julkaistu Turun Sanomissa 26.10.1997)
Arvo Iho oppi Stalkerin kuvauksissa Tarkovskilta:
Huipputyö ei tule kevyesti
TS/Tallinna
Leena Hietanen
Kun venäläinen elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski päätti kuvata Stalker-elokuvansa Tallinnassa vuosina 1977-78, Virossa oltiin ylpeitä. Ohjaaja oli jo tuolloin kuuluisuus, jonka maine ylsi ympäri maailmaa.
Stalker lienee maailmanhistorian ainoa filmi, joka on kuvattu kahteen kertaan alusta loppuun. Neuvostoliiton sensuuria pidettiin yhtenä maailman pahimmista ja Tarkovskia sen suurimpina uhrina, joten Stalker asettaa Tarkovskin aseman neuvostoelokuvassa myös toiseen valoon.
Virolainen kuvaaja ja ohjaaja Arvo Iho seurasi Stalkerin kuvauksia Tarkovskin ystävänä ja oppilaana. Hänelle jäi kuvauksista käteen käsityö.
”Huipputyö ei tule kevyesti. Sen minä opin. Sen jälkeen minua on myös sanottu vähän hulluksi.”
Aasiasta
Tallinnaan
Arvo Iho tutustui Andrei Tarkovskiin 1976 Tarkovskin toimiessa virolaisten nuorten elokuvantekijöiden taiteellisena johtajana Tallinn-filmissä. Kun Tarkovski vuotta myöhemmin aloitti Stalkerin kuvaukset, Arvo Iho sai olla kuvauspaikalla oppilaana.
”Tarkovski sanoi venäläiseen tapaan: 'Ota minut. Olen tehnyt viisi ja puoli elokuvaa. Käytä minua hyväksesi'”, Arvo Iho kertoo.
Tarkovski oli suunnitellut tekevänsä Stalkerin Aasiassa, Turkmenistanissa. Tallinnassa Tarkovski alkoi kuitenkin viehättyä virolaiseen maisemaan.
”Hän viihtyi Tallinnassa, koska täältä puuttui venäläinen brutaalius ja moukkamaisuus”, Iho arvelee.
Tarkovski valitsi Stalkerin kaupunkimaisemaksi Viru-hotellin ikkunoista merelle avautuvan tehdasympäristön. Elokuvan vyöhyke, zone, löytyy parinkymmenen kilometrin päästä Jägalajoelta, jossa saastunut joki vaahtoineen ei tarvinnut lavastamista. Stalkerin sisäkuvat on tehty Moskovassa Mos-filmin studiossa.
Epäonnen
kesä
Ensimmäisenä kesänä Tarkovskin kuvaajana oli venäläinen huippu Giorgi Rerberg. Filmimateriaalina oli vanha Kodak, jota ei enää tuotettu. Tarkovski keräsi joka puolelta Neuvostoliiton studioista vanhat jäännökset filmin erikoisen värin takia.
Tavallisesti Tarkovski antoi kuvaajille vapauksia, mutta Stalkerin kuvauksissa Tarkovski katsoi jokaisen oton kameran läpi itse. Kuvaajalle jäi vain valon laitto ja tallentaminen. Rerberg ei ollut tyytyväinen. Hän oli itse hyvin luova ja loistava kuvaaja. Rerberg purki turhautumistaan riitelyyn, juopotteluun ja naisiin.
Ohjaajan ja kuvaajan erimielisyydet pahenivat ja filmaukset todettiin epäonnistuneeksi sillä verukkeella, että filmissä oli tekninen vika.
Tarkovski oli Arvo Ihon mukaan jo tuolloin kirjoittanut koko käsikirjoituksen uudelleen.
”Näin kuvamateriaalia ja se oli minusta äärimmäisen kiinnostava. On mahdollista, että filmi oli vaurioitunut, mutta suurin syy oli se, ettei Tarkovski ollut enää tyytyväinen elokuvan pituuteen. Tarkovski halusi tehdä kolmen tunnin filmin ja muuttaa tyyliä”, Iho arvioi.
Rerberg sai potkut. Samana syksynä kuvaajaksi tuli vielä Leonid Kalashnikov. Hänen kanssaan kuvattiin kolme viikkoa, kunnes Tarkovski sai sydänkohtauksen. Tarkovski ei kyennyt lopettamaan kuvauksia vaan joutui sairaalaan Moskovaan.
Hidasta
työskentelyä
Seuraavana kesänä kaikki aloitettiin alusta. Kuvausryhmällä oli uusi, parempi kamera ja uusi kuvaaja, Aleksandr Knjazhinski.
Työskentely eteni hitaasti. Elokuva kuvattiin ”maagisena hetkenä”, hämärän rajamailla, kun aurinko oli juuri laskenut. Hyvin tavallista oli, että päivässä otettiin vain yksi otto ja se kaksi kertaa.
”En ole koskaan elämässäni nähnyt kenenkään tekevän niin hitaasti töitä”, Arvo Iho sanoo.
”Vyöhykkeellä keräsimme kaikki värilliset kukat pois. Jäljelle jäivät vain valkeat kukat. Maalasimme pensaikkoa mustaksi, koska sisäotoissa ikkunasta näkyvät pensaikot olivat Tarkovskin mielestä liian heleät. Iloisia värejä ei saanut olla”, Iho muistelee.
Tarkovski oli pikkutarkka yksityiskohdissa, sillä hänen mielestään väri oli tunnetta. Filmissä jokaisen neliömetrin piti olla kiinnostava ja emotionaalinen.
Lännessä
mahdotonta
Ensimmäisen kesän kuvauksista, 2000 metristä filmiä ei käytetty mitään uudessa versiossa.
”Sellainen ei olisi lännessä mahdollista”, Iho arvelee.
Tarkovskin erioikeus johtui Arvo Ihon mielestä Tarkovskia kohtaan tunnetusta kunnioituksesta.
”Hänellä oli kummallinen asema. Virkamiesten joukossa häntä vihattiin, mutta samalla kunnioitettiin. Neuvostoliitto oli suuri maa. Siellä ajateltiin, että no, hyvä on, annetaan vielä mahdollisuus. Eihän se raha ole kenenkään omaa rahaa”, Iho arvelee.
Tarkovskin kuvausryhmässä työtoverit ihailivat häntä ja työskentelivät hyvin antaumuksellisesti.
”Tarkovski sai Tallinnassa ihanteelliset olosuhteet. Hänet majoitettiin kaikkein parhaimpaan hotelliin, hänelle hankittiin parhaat autot.”
”Kuvasipa hän päivässä yhden oton tai ei, kukaan ei kysynyt perään. Hänellä oli kaikki ne filmin tekijän mahdollisuudet, mitä kuvitella voi”, Iho arvioi.
Tarkovskia kunnioitettiin niin paljon, että Tallinn-Filmi jätti laskuttamatta tekemänsä palvelut.
Suuret
naiset
Tarkovskilla oli yksi harrastus. Hän piti suurista naisista. Tarkovski antoi juoksupojalleen, nuorelle armenialaiselle syvässä humalassa käskyn etsiä suuri, kaunis, vaalea nainen.
”Armenialainen toi jonkun Virun prostituoidun Andrein luokse. Hän tunsi Andrein maun, suuririntainen, kaksi päätä Andreita pitempi, äiti, suuri mama. Andrei istutti naisen viereensä ja kuin pieni poika, laittoi päänsä linnun syliin, keräsi polvensa koukkuun ja sammui”, Iho kertoo.
Sydänkohtauksen jälkeen vaimo saatettiin Tarkovskin perään katsojaksi toisena kuvauskesänä.
”Andrei oli kuvauspaikalla äärimmäisen totinen, ei nauranut kertaakaan, otsa rypyssä, hermostunut ja ahdistunut. Vapaalla hän kykeni laskemaan leikkiä ja nauramaan”, Iho muistelee.
Tarkovskille elokuva oli pyhä toimitus, kaikkein tärkein asia.
Arvo Ihon mielestä Stalkerin luokitteleminen poliittiseksi elokuvaksi on virhe.
”Se on filosofinen essee, kaikkien yhteiskuntien tulevaisuuden miettimistä ja vastuuntuntoa. Pienenä sivujuonena on yleinen totalitäärisen yhteiskunnan vastaisuus.
Stalker (1979) tulee TV 1:ssä tänään kello 22.10 alkaen.
Kuvat: Arvo Iho ja Albert Truuväärt (ETA).
Kuvatekstit: Andrei Tarkovskille elokuva oli pyhä toimitus. Stalkerin kuvauksissa hän katsoi jokaisen oton kameran läpi itse.
Stalker lienee maailmanhistorian ainoa filmi, joka on kuvattu kahteen kertaan. Anatoli Solonitsin (vas.), Andrei Tarkovski ja Aleksandr Kaidanovski Stalkerin kuvausksissa.
Arvo Iho Stalkerin kuvauspaikalla Tallinnassa.
Arvo Iho oppi Stalkerin kuvauksissa Tarkovskilta:
Huipputyö ei tule kevyesti
TS/Tallinna
Leena Hietanen
Kun venäläinen elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski päätti kuvata Stalker-elokuvansa Tallinnassa vuosina 1977-78, Virossa oltiin ylpeitä. Ohjaaja oli jo tuolloin kuuluisuus, jonka maine ylsi ympäri maailmaa.
Stalker lienee maailmanhistorian ainoa filmi, joka on kuvattu kahteen kertaan alusta loppuun. Neuvostoliiton sensuuria pidettiin yhtenä maailman pahimmista ja Tarkovskia sen suurimpina uhrina, joten Stalker asettaa Tarkovskin aseman neuvostoelokuvassa myös toiseen valoon.
Virolainen kuvaaja ja ohjaaja Arvo Iho seurasi Stalkerin kuvauksia Tarkovskin ystävänä ja oppilaana. Hänelle jäi kuvauksista käteen käsityö.
”Huipputyö ei tule kevyesti. Sen minä opin. Sen jälkeen minua on myös sanottu vähän hulluksi.”
Aasiasta
Tallinnaan
Arvo Iho tutustui Andrei Tarkovskiin 1976 Tarkovskin toimiessa virolaisten nuorten elokuvantekijöiden taiteellisena johtajana Tallinn-filmissä. Kun Tarkovski vuotta myöhemmin aloitti Stalkerin kuvaukset, Arvo Iho sai olla kuvauspaikalla oppilaana.
”Tarkovski sanoi venäläiseen tapaan: 'Ota minut. Olen tehnyt viisi ja puoli elokuvaa. Käytä minua hyväksesi'”, Arvo Iho kertoo.
Tarkovski oli suunnitellut tekevänsä Stalkerin Aasiassa, Turkmenistanissa. Tallinnassa Tarkovski alkoi kuitenkin viehättyä virolaiseen maisemaan.
”Hän viihtyi Tallinnassa, koska täältä puuttui venäläinen brutaalius ja moukkamaisuus”, Iho arvelee.
Tarkovski valitsi Stalkerin kaupunkimaisemaksi Viru-hotellin ikkunoista merelle avautuvan tehdasympäristön. Elokuvan vyöhyke, zone, löytyy parinkymmenen kilometrin päästä Jägalajoelta, jossa saastunut joki vaahtoineen ei tarvinnut lavastamista. Stalkerin sisäkuvat on tehty Moskovassa Mos-filmin studiossa.
Epäonnen
kesä
Ensimmäisenä kesänä Tarkovskin kuvaajana oli venäläinen huippu Giorgi Rerberg. Filmimateriaalina oli vanha Kodak, jota ei enää tuotettu. Tarkovski keräsi joka puolelta Neuvostoliiton studioista vanhat jäännökset filmin erikoisen värin takia.
Tavallisesti Tarkovski antoi kuvaajille vapauksia, mutta Stalkerin kuvauksissa Tarkovski katsoi jokaisen oton kameran läpi itse. Kuvaajalle jäi vain valon laitto ja tallentaminen. Rerberg ei ollut tyytyväinen. Hän oli itse hyvin luova ja loistava kuvaaja. Rerberg purki turhautumistaan riitelyyn, juopotteluun ja naisiin.
Ohjaajan ja kuvaajan erimielisyydet pahenivat ja filmaukset todettiin epäonnistuneeksi sillä verukkeella, että filmissä oli tekninen vika.
Tarkovski oli Arvo Ihon mukaan jo tuolloin kirjoittanut koko käsikirjoituksen uudelleen.
”Näin kuvamateriaalia ja se oli minusta äärimmäisen kiinnostava. On mahdollista, että filmi oli vaurioitunut, mutta suurin syy oli se, ettei Tarkovski ollut enää tyytyväinen elokuvan pituuteen. Tarkovski halusi tehdä kolmen tunnin filmin ja muuttaa tyyliä”, Iho arvioi.
Rerberg sai potkut. Samana syksynä kuvaajaksi tuli vielä Leonid Kalashnikov. Hänen kanssaan kuvattiin kolme viikkoa, kunnes Tarkovski sai sydänkohtauksen. Tarkovski ei kyennyt lopettamaan kuvauksia vaan joutui sairaalaan Moskovaan.
Hidasta
työskentelyä
Seuraavana kesänä kaikki aloitettiin alusta. Kuvausryhmällä oli uusi, parempi kamera ja uusi kuvaaja, Aleksandr Knjazhinski.
Työskentely eteni hitaasti. Elokuva kuvattiin ”maagisena hetkenä”, hämärän rajamailla, kun aurinko oli juuri laskenut. Hyvin tavallista oli, että päivässä otettiin vain yksi otto ja se kaksi kertaa.
”En ole koskaan elämässäni nähnyt kenenkään tekevän niin hitaasti töitä”, Arvo Iho sanoo.
”Vyöhykkeellä keräsimme kaikki värilliset kukat pois. Jäljelle jäivät vain valkeat kukat. Maalasimme pensaikkoa mustaksi, koska sisäotoissa ikkunasta näkyvät pensaikot olivat Tarkovskin mielestä liian heleät. Iloisia värejä ei saanut olla”, Iho muistelee.
Tarkovski oli pikkutarkka yksityiskohdissa, sillä hänen mielestään väri oli tunnetta. Filmissä jokaisen neliömetrin piti olla kiinnostava ja emotionaalinen.
Lännessä
mahdotonta
Ensimmäisen kesän kuvauksista, 2000 metristä filmiä ei käytetty mitään uudessa versiossa.
”Sellainen ei olisi lännessä mahdollista”, Iho arvelee.
Tarkovskin erioikeus johtui Arvo Ihon mielestä Tarkovskia kohtaan tunnetusta kunnioituksesta.
”Hänellä oli kummallinen asema. Virkamiesten joukossa häntä vihattiin, mutta samalla kunnioitettiin. Neuvostoliitto oli suuri maa. Siellä ajateltiin, että no, hyvä on, annetaan vielä mahdollisuus. Eihän se raha ole kenenkään omaa rahaa”, Iho arvelee.
Tarkovskin kuvausryhmässä työtoverit ihailivat häntä ja työskentelivät hyvin antaumuksellisesti.
”Tarkovski sai Tallinnassa ihanteelliset olosuhteet. Hänet majoitettiin kaikkein parhaimpaan hotelliin, hänelle hankittiin parhaat autot.”
”Kuvasipa hän päivässä yhden oton tai ei, kukaan ei kysynyt perään. Hänellä oli kaikki ne filmin tekijän mahdollisuudet, mitä kuvitella voi”, Iho arvioi.
Tarkovskia kunnioitettiin niin paljon, että Tallinn-Filmi jätti laskuttamatta tekemänsä palvelut.
Suuret
naiset
Tarkovskilla oli yksi harrastus. Hän piti suurista naisista. Tarkovski antoi juoksupojalleen, nuorelle armenialaiselle syvässä humalassa käskyn etsiä suuri, kaunis, vaalea nainen.
”Armenialainen toi jonkun Virun prostituoidun Andrein luokse. Hän tunsi Andrein maun, suuririntainen, kaksi päätä Andreita pitempi, äiti, suuri mama. Andrei istutti naisen viereensä ja kuin pieni poika, laittoi päänsä linnun syliin, keräsi polvensa koukkuun ja sammui”, Iho kertoo.
Sydänkohtauksen jälkeen vaimo saatettiin Tarkovskin perään katsojaksi toisena kuvauskesänä.
”Andrei oli kuvauspaikalla äärimmäisen totinen, ei nauranut kertaakaan, otsa rypyssä, hermostunut ja ahdistunut. Vapaalla hän kykeni laskemaan leikkiä ja nauramaan”, Iho muistelee.
Tarkovskille elokuva oli pyhä toimitus, kaikkein tärkein asia.
Arvo Ihon mielestä Stalkerin luokitteleminen poliittiseksi elokuvaksi on virhe.
”Se on filosofinen essee, kaikkien yhteiskuntien tulevaisuuden miettimistä ja vastuuntuntoa. Pienenä sivujuonena on yleinen totalitäärisen yhteiskunnan vastaisuus.
Stalker (1979) tulee TV 1:ssä tänään kello 22.10 alkaen.
Kuvat: Arvo Iho ja Albert Truuväärt (ETA).
Kuvatekstit: Andrei Tarkovskille elokuva oli pyhä toimitus. Stalkerin kuvauksissa hän katsoi jokaisen oton kameran läpi itse.
Stalker lienee maailmanhistorian ainoa filmi, joka on kuvattu kahteen kertaan. Anatoli Solonitsin (vas.), Andrei Tarkovski ja Aleksandr Kaidanovski Stalkerin kuvausksissa.
Arvo Iho Stalkerin kuvauspaikalla Tallinnassa.
2 kommenttia:
ah,MOS-FILM,MOS-FILM....:}
voi jari,voi jari:)
Lähetä kommentti