(Julkaistu Turun Sanomissa Viikon tuulia-sarjassa 10.09.2004)
Amerikkalainen ystävä
Virossa ei ole viikkoon voinut aukaista lehteä, ettei siellä törmäisi painiskeluun menneisyyden peikkojen kanssa. Lihulan SS-patsas ja sen kaataminen teki jokaiselle virolaiselle selväksi yhden hirveän totuuden: maassa ei ole alkeellisintakaan yhteistä käsitystä historiasta. Maa on edelleen toisen maailman sodan juoksuhaudoissa eri puolilla veli veljeä vastaan. Kun puolet alkoivat vandalisoida ja kaataa toistensa patsaita, pelko tilanteen kärjistymisestä oli aiheellinen. Patsaiden tuhoamisesta ei ole pitkä matka enää sisällissotaan.
Erikoista oli, että Yhdysvallat suhtautui SS-patsaaseen kaikkein negatiivisemmin. Edes Venäjä ei reagoinut niin voimakkaasti. Lehdet kertoivat juutalaisjärjestöjen painostaneen Viron Yhdysvaltain suurlähettilästä Jüri Luikia. Myös presidentti Bushin avustaja oli huomauttanut hänelle tarpeesta poistaa patsas.
Amerikkalaisilla tuntuu olevan heikko käsitys omasta roolistaan Nyky-Viron politiikan luojana. Nyky-Viron poliittinen agenda on hyvin pitkälle Yhdysvaltain emigranttivirolaisten käsialaa. Erityisesti Yhdysvalloissa asuvat emigranttivirolaiset vaativat restituutiota eli paluuta vuoden 1940 omistus- ja kansalaisuuslakeihin. Se auttoi heitä saamaan Virossa olevan omaisuuden takaisin. Amerikan virolaiset olivat myös niitä, jotka taistelivat Natsi-Saksan puolella toisessa maailmansodassa. Nyky-Virossa on kysymys heidän kunnian- ja omaisuuden palautuksestaan. Tätä politiikkaa Yhdysvallat tukee. SS-patsaat Virossa ovat amerikkalaista tuontitavaraa. Yhdysvaltain on turha tekopyhästi kauhistella asiaa.
keskiviikko 9. tammikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti