Jäähyväiset edistykselle

Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/15/jaahyvaiset-edistykselle/
(Apartheid-katsaus viikko 46/2009:)

Viime syksynä törmäsin safkalaisen kirkkoherra Juha Molarin blogissa mielenkiitoiseen sanapariin ”kommunistinen korruptio”. Molari kirjoitti blogissaan virolaisista nationalisteista, jotka haaveilivat etnisesti puhtaasta Virosta. Heille monikansallisuus ja kommunistinen korruptio ovat yksi ja sama asia.
”Virolla ovat ainoat mahdollisuudet joko rakentaa tiukasti oma kansallinen linja päättäen Viron omasta hyvästä, tai eurooppalainen monikulttuurisuus tai kommunistinen korruptio”, Molari siteerasi virolaista Henn Põlluaas-nimistä kansalliskiihkoilijaa. (http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/henn-polluaas-veikko-saksi-ja.html)
Põlluaasin kirjoituksista (http://paber.maaleht.ee/?page=&grupp=artikkel&artikkel=10244) selviää, että neuvostoaikainen Viro oli iskulauseissa ”muodoltaan kansallinen, sisällöltään sosialistinen”. Euroopassa sana ”sosialistinen” on Põlluaasin mukaan korvattu sanalla ”monikansallinen”. Tietenkin virolainen nationalisti Põlluaas tuomitsee neuvostoaikaisen kansallisuuspolitiikan venäläistämispolitiikkana. Nyt samaa pahaa edustaa eurooppalainen monikulttuurisuus.
Viron romahtamista neuvostoaikaisesta demokratian tasosta kuvaa hyvin se, että kuntavaalien edellä Tallinnassa vähennettiin lain muutoksella venäläisten kaupunginosien painoarvoa kaupunginvaltuuston paikkajaossa virolaisten kaupunginosien hyväksi. Isänmaa-puoluetta edustava nuori leijona, Urmas Reinsalu vei läpi muutoksen, jonka seurauksena lasnamäkiläisen ääni painaa 3-4 kertaa vähemmän kuin Piritalla asuvan. Sanomattakin on selvää, että Lasnamäellä asuvat venäläiset ja Piritalla virolaiset. Sosiologi Rein Ruutsoo piti venäläisen äänestäjän demonisointia yhtenä syynä siihen, että kuntavaaleissa venäläiset innostuivat niin suurin joukoin äänestämään ja toivat tappion nationalisteille. (http://www.delfi.ee/news/paevauudised/arvamus/article.php?id=26761987&l=fpOpinion)
Lain käsittelyn aikana epäilin itsekin vahvasti koko operaatiota. Se läpäisi oikeuskanslerin käsittelyn, joten en kyennyt uskomaan näin avoimeen demokratian halventamiseen. Totta totisesti. Virossa totalitarismi ja sosialismikin takasivat paremmin demokratian kuin demokratia.
Kävin toissa viikolla tapaamassa erästä suomalaista yritysjohtajaa. Ulkomaisilla yritysjohtajilla on Virossa hänen mukaansa vain yksi yhteinen murhe. Virossa ei voida hänen mielestään loputtomasti teeskennellä, ettei tiedetä, että lähes joka kolmas maassa asuva ihminen on venäläinen. Tämä henkilö on suomenruotsalainen, joten hän on erityisen herkkä vähemmistökysymykselle. Hän valitti, että Helsingissä Stockmannin hississä katsotaan pitkään, kun hän keskustelee tyttärensä kanssa ruotsiksi. Viron yksikielisyyden tauti leviää jo Suomeenkin.
Virolaisen toimittaja Imbi Pajun uusin dokumentti ”Suomenlahden sisaret” jatkaa hänen agendaansa levittää miehitysmyyttiä ja rehabilitoida fasismia. Paju on vetistelevä nurkkapatriootti, jolle Kansainvälinen on totalitarismia, koska se ei ole kansantanhu. Tämä ideologinen idiootti oli kutsuttu Tallinnan Suomen suurlähetystöön juhlistamaan dokumenttinsa Viron ensi-iltaa. Suomen ulkoministeriö on pelottavasti sitoutumassa virolaisen fasismin puolesta puhujaksi maailmalla. Vastahan Sofi Oksanen kävi lähetystön tiloissa julkistamassa ”Puhdistus”-kirjansa virolaisen käännöksen. Ulkoministeriössä ovat puurot ja vellit sekaisin.
Berliinin muurin murtumisen juhlallisuuksien yhteydessä Saksan liittokansleri Angela Merkel olisi voinut sanoa muutaman hyvän sanan Neuvostoliitosta. Muurin murtumiseen johti se tosiasia, että Neuvostoliitto oli tehnyt tehtävänsä. Se oli saavuttanut oman päämääränsä, sillä lännessä niin oikeisto kuin vasemmisto ovat jo hyväksyneet Neuvostoliiton ihanteet. Sosialistisista arvoista ja hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut mainstreamiä. Neuvostoliiton ihanteet toteutti viimeisenä takapajulana viime viikolla Yhdysvallat, jossa vihdoin hyväksyttiin terveydenhoitouudistus. Angela Merkel olisi voinut kiittää koko Itä-Eurooppaa ja Venäjää siitä, miten ne ovat tehneet arvokasta työtä koko ihmiskunnan hyväksi uhrauksiaan säästämättä. Eurooppa on voittanut. Edistys on vihdoin saavuttanut USA:n! Ihmiskunta voitti, kiitos Neuvostoliiton!
Suomi voi olla aina ylpeä lähes 50 vuotta kestäneestä ystävyydestä Neuvostoliiton kanssa. Rauha sen muistolle.
Tässä olikin tämän viikon eväät suomalaiselle vasemmistolle ideologiseen rakennustyöhön.

Veljekset kuin Ilvekset

(Apartheid-katsaus viikko 45/2009):

Kun Suomen sosialidemokraatit alkavat pohtia romahduksensa syitä, vilkaisu Viroon ei olisi pahitteeksi. Suomen demareita saattaa vaivata sama tauti kuin Viron demareita: ei häivähdystäkään punaista.
Viron sosialidemokraattisen puolueen historia paljastaa sen hämmästyttävän nopeuden, jolla Viron vasemmisto tuhoutui. Virossa oli vielä maan itsenäistyessä sosialidemokraattinen puolue, jossa oli aitoja sosialisteja. Puoluetta johti vilpitön demari Marju Lauristin. Vaalitappion jälkeen vuonna 1996 puolueessa mentiin sekaisin. Puolue sai uuden nimen, ”Maltilliset” Ruotsin kokoomuksen tapaan. Puolue kuului vielä Sosialistiseen internationaaliin. Uusi puheenjohtaja, poliittinen tyhjänpäiväisyys ja ”kaappinatsi” Andres Tarand rauhoitteli virolaisia. Puolueessa ei enää koskaan heiluteta punaisia lippuja eikä lauleta Kansainvälistä. Jotkut virolaiset sosialistit vaativat puolueen heittämistä ulos Sosialistisesta Internationaalista.
Puolueen ideologinen hämäryys ja sekavuus vain paheni, kun puolueen johtoon nousi amerikkalainen, CIA-yhteyksistä tuttu Toomas Hendrik Ilves. Nyt virolaisissa lehdissä jo naureskeltiin avoimesti, että puolueessa inhotaan kaikkea sos-alkuistakin.
Europarlamentissa Toomas Hendrik Ilves löysi parhaat kaverit suomalaisista demarimepeistä, Ulpu Iivarista ja Lasse Lehtisestä. Kun Ilves antoi Viron venäläistä vähemmistöä loukkaavia lausuntoja, hän sai tukea Ulpu Iivarilta. Iivari kirjoitti verta hyytävän, primitiivisen kannanoton, miten Viron venäläiset pitäisi oikeastaan etnisesti puhdistaa Virosta! Tämä perusdemari teki kaikkensa loukatakseen ja häpäistäkseen Viron neuvostomenneisyyttä. Samaa on aina tehnyt Lasse Lehtinen.
Suomalaisten demarien halveksiva suhtautuminen Viron sosialistiseen historiaan ja heidän rasistinen suhteensa Viron venäläiseen vähemmistöön paljasti, etteivät suomalaiset demarit ole koskaan ymmärtäneet mitään Neuvostoliiton olemuksesta tai kommunismin merkityksestä työväenliikkeen kantavana voimana. Heillä on yhtä pinnallinen suhde sosialismiin kuin Ilveksellä: sillä pääsee Natoon.
Viron vasemmiston tuhoa edesauttoi se, ettei lännessä osattu erottaa, ketkä ovat demokraatteja ja ketkä eivät. Neuvostoaikainen vasemmisto oli Virossa huomattavasti maltillisempi ja humaanimpi kuin koskaan lännen lemmikit, Lennart Meri ja Mart Laar. Näissä miehissä ei ole koskaan ollut hiventäkään demokraattia. He ovat nationalisteja ja Viron apartheidin pääarkkitehdit.
Viron sosialidemokraateista on tullut virolaisten nationalistien apupuolue, jonka avulla Euroopalle näytellään demokratialeikkiä. Sen avulla nationalistit, reformistit ja IRL, pitävät venäläiset loitolla parlamentista. Tällaisella sosialidemokratialla ei ole tietenkään enää mitään tekemistä demokratian saati sosialismin kanssa. Se on vain ideologista petosta.
Suomessa on ilmeisesti joissakin demaripiireissä ryhdytty epäilemään Viron demareiden luonnetta. Virossa majailevat suomalaiset kantakirjademarit ovat yhtäkkiä kokeneet herätyksen ja ryhtyneet liputtamaan Viron keskustan ja sen puheenjohtajan, venäläisten äänet keräävän Edgar Savisaaren puolesta. Onko mahdollista, että sosialidemokraatit alkavat ymmärtää, ettei nationalismilla voi olla mitään tekemistä sosialidemokratian kanssa? Sehän on sitten pelkkää kansallissosialismia.

Paljonko Gorballe maksettiin NL:n hajottamisesta?

Eilen Tallinnassa esiintynyt pietarilainen tutkiva toimittaja Andrei Konstantinov joutui vastaamaan yllättäviin kysymyksiin. Häneltä kysyttiin, paljonko Gorbatshoville maksettiin Neuvostoliiton hajottamisesta? Oliko hän tietoinen Georgian salaisesta aseistautumissuunnitelmasta ja onko hän etsinyt amiraali Koltshakin kulta-aarretta? Satapäinen yleisö naureskeli. Virossa venäläiset elävät todellakin omassa maailmassaan. Konstantinov on erikoistunut rikosasioihin, tehnyt sarjaa ”Rikollinen Pietari” ja opettaa journalismia Pietarin yliopistossa. Yleisöä ei kiinnostanut toimittajien ja ihmisoikeustaistelijoiden murhat Venäjällä. Heitä kiinnosti vain, kenen toimeksiannosta Gorbatshov meni kaatamaan Berliinin muurin ja tekemään Neuvostoliiton tarpeettomaksi.? ”Paljonko hänelle siitä maksettiin?”, kuului kiukkuinen kysymys.
Konstantinov esiintyi venäläisen sanomalehden, Komsomolskaja Pravdan järjestämässä mediatapaamisessa Impressium. Tapahtuma on venäjänkielinen ilman viron tai muun kielistä tulkkausta. Se kokoaa Tallinnan toimittajat kerran kuussa yhteen erilaisten teemojen ympärille. Nyt vuorossa oli rikostutkijat ja heidän kirjansa.
Teemasta oli kiinnostunut myös Tallinnassa piipahtanut dosentti Johan Bäckman. Hän järjesteli asianajajansa kanssa puolustustaan parin viikon päästä alkavaa oikeudenkäyntiä varten. Hän on haastanut oikeuteen viime kevään maahantulokiellostaan Viron sisäministeriön.
Venäläinen vieras Anrei Konstantinov on Bäckmanin vanha tuttava. Bäckman tunsi myös tapahtuman toisen vieraan, Viron entisen rikospoliisin päällikön, Andres Anveltin. Anvelt on kirjoittanut dekkarin ”Punainen elohopea”. Kirja on ilmestynyt viron lisäksi myös venäjän kielellä. Siitä on tehty virolais-venäläinen elokuva.
Anveltin tausta on mielenkiintoinen. Hänen isoisänsä oli virolainen kommunisti, Jaan Anvelt. Näin Johan Bäckman kirjoittaa Anvelteista kirjassaan Pronssisoturi (2008):
”Suomen Valtiollisen poliisin henkilömappi nro 10957 kertoo, että Tallinnan kapinaa joulukuussa 1924 johtanut Jaan Anvelt oli puoluekannaltaan ”kiihkeä terroristi”. Anvelt oli perustanut Eestin työkansan kommuunin Narvaan 1918 ja yrittänyt jatkaa vallankumouksella, mutta joutunut pakenemaan Moskovaan. Siellä hän eteni vuonna 1935 Kominternin kontrollikomitean johtoon. Marraskuussa 1937 Helsingin Sanomat kirjoitti: ”Viron kommunistien johtaja Anvelt, joka v. 1924 joulukuussa johti kommunistien vallankaappausyritystä Tallinnassa, on Venäjällä pidätetty vakoilijana ja trotskilaisena”. Jaan Anvelt ei ilmaantunut kesän 1940 laulavan vallankumouksen barrikadeille. Vasta paljon myöhemmin kuultiin, että Anvelt oli teloitettu kansanvihollisena Moskovassa joulukuussa 1937.”
”Aina kun puhutaan Viron poliisista, Jaan Anvelt tulee mieleeni, sillä hänen lapsenlapsensa Andres Anvelt on tärkeä poliisipäällikkö Viron tasavallassa. Andres Anvelt johti Viron keskusrikospoliisin järjestäytyneen rikollisuuden vastaista osastoa ja nousi keskusrikospoliisin päälliköksi, sitten Viron valtionkanslian turvallisuuskoordinaattoriksi ja puolustusministerin neuvonantajaksi. Hänen tehtävänään oli tehostaa Viron tiedusteluelinten yhteistoimintaa eli estää pronssiyön kaltaiset tapahtumat. Irakin poliisiakin kouluttanut Andres Anvelt tunsi poliisityön mutta ei tiedustelutoimintaa. Jaan Anvelt oli johtanut Tallinnan kapinaa vuonna 1924 ja hänen lapsenlapsensa Andres Anvelt yritti estää sen vuonna 2007 – molemmat epäonnistuivat. Irakiinkaan Anvelt ei saanut suurempaa järjestystä aikaan”, Bäckman kirjoittaa.
Andres Anvelt on kuuluisa siitä, että hän oli Neuvostoliiton nuorin miliisiupseeri. Anvelt puhuu venäjää ilman korostusta.
Minulla ja Bäckmanilla ei kulu minuuttiakaan, kun paljastamme Viron miehityksen valheeksi.
P.S. Andres Anveltilla on kauniit, vallankumouksellisen surulliset silmät.
http://patsaskirja.blogspot.com/2009/01/pogromi.html

Saksa palkitsi neuvostopartisaanin

Kuvassa: Fania Brantsovsky

(Apartheid-katsaus viikko 44/2009)

Saksa on tuominnut voimakkaasti Baltiassa nousevan fasismin palkitsemalla liettualaisen neuvostopartisaanin, Fania Brantsovskajan. Fania Brantsovskaja (87) on juutalainen nainen, joka selvisi hengissä Vilnan getosta. Hän on yhdessä toisen getosta selvinneen juutalaisnaisen, Rachel Margoliksen (88) kanssa joutunut Liettuassa epäillyksi sotarikoksista liityttyään pakonsa jälkeen neuvostopartisaaneihin taistelemaan natseja vastaan. Nyt Saksa on antanut Fania Brantsovskajalle tunnustusmitalin hänen työstään liennyttää Itä- ja Keski-Euroopassa saksalaisten ja juutalaisten suhteita. Asiasta kertoo uutistoimisto BNS (http://www.bns.lt/topic/874/news/32223786/).
Saksa asettui tällä eleellä puolustamaan Brantsovskajaa Liettuan viranomaisia vastaan. Tähän mennessä sen on tehnyt myös Yhdysvallat. EU ei ole reagoinut asiaan millään tavalla.
Saksa on nyt ottanut yhtä tuomitsevan kannan Baltian fasismin nousuun kuin Venäjä. Tällä tunnustuksella Saksa irtisanoutui myös täysin Baltian uudesta historian kirjoituksesta, jossa neuvostovastaisista, natsien puolella taistelleista henkilöistä tehdään sankareita. Saksa näytti liettualaisille, että se ei koskaan pidä Fania Brantsovskajaa muuna kuin uhrina. Liettuassa reaktiot ovat olleet odotetut. Saksan ele on tuomittu loukkaavana ja liettualaisia nöyryyttävänä.
Fania Brantsovskaja kuului neuvostopartisaanien joukkoon, joka sotatoimena poltti puolalaisen kylän, jonka seurauksena 46 siviiliä kuoli, joukossa 22 lasta. Fania Brantsovskaja kiistää syyllisyytensä rikoksiin.
Maailman juutalaisyhteisöä on järkyttänyt Liettuassa aloitettu prosessi Holokaustista selvinneitä vastaan. Liettuassa asuvan juutalaisen professori Dovid Katzin mukaan historian vääristely on johtanut Liettuassa siihen, että uhrit joutuvat syytetyiksi. Moraalinen kompassi on kääntynyt päälaelleen. Baltit pyrkivät Katzin mielestä tällä toiminnallaan Holokaustin häivyttämiseen Euroopan historiasta.

Tapasin itse Fania Brantsovskajan kesällä Vilnassa. En tiedä, mitä hän on tehnyt juutalaisten ja saksalaisten suhteiden parantamiseksi. Tiedän vain, että Saksa ymmärtää asiat edelleen oikein. Fasisteja vastaan taistelevat eivät koskaan ole väärässä!
(http://dissidentti.blogspot.com/2009/10/juutalaiset-katoavat-liettuasta.html)

Juutalaiset katoavat Liettuasta

Holokausti oli Liettuan juutalaisille tuhoisa. Liettuan uusi itsenäisyys on sitä omalla tavallaan. Kun vuonna 1989 Liettuassa oli vielä 12 500 juutalaista, heitä on nyt enää 4000. Lietuvos Jeruzale-lehden päätoimittaja Milan Herkovsky on huolissaan yhteisönsä jatkuvuudesta.
”Juutalaiset uhkaavat hävitä Liettuasta kokonaan seuraavan 20 vuoden aikana”, hän ennustaa.
Liettuan juutalaisesta yhteisöstä noin 3000 asuu Vilnassa. He ovat neuvostoajan maallistamia. Juutalaisilla on oma koulu Vilnassa, mutta sen pääopetuskieli on liettua. Puolet Liettuan juutalaisväestöstä on eläkeläisiä. Heidän kuolleisuutensa on kaksi kertaa suurempaa kuin syntyvyys. Suurin uhka on muuttoliike. Nuoret ja keski-ikäiset pyrkivät muuttamaan maasta ulos.
”Muuttoliike alkoi jo Neuvostoliiton viimeisinä vuosina, mutta erityisen dramaattiseksi se kääntyi 1990-luvun puolivälissä”, Herkovsky kertoo.

Alkuperäisiä
asukkaita vähän
Vilnan yliopiston jiddishin kielen professori Dovid Katz vetää kesäkurssia Liettuan juutalaisuudesta. Hän on syntynyt New Yorkissa, mutta saanut Iso-Britannian kansalaisuuden vuonna 2007. Hänen isänsä, liettualaissyntyinen Menke Katz (1906-1991) oli jiddishin ja englannin kielinen runoilija, joka muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin vuonna 1920.
Dovid Katz muistuttaa, että Liettuassa tapettiin juutalaisia suhteessa oman maan väestöön kaikkein eniten Euroopassa. Liettuassa oli ennen toista maailman sotaa noin 209 000 juutalaista, joista 96 prosenttia tuhottiin eli lähes 200 000. Vilnan lähellä oleva Paneriain metsä on kuuluisin joukkotuhopaikka. Saksalaiset saivat teloituksiin runsaasti apua paikallisilta liettualaisilta. Spontaaneja pogromeja johtivat liettualaisista koostuneet aseistetut omavaltaiset ryhmät ja myöhemmin salaisen poliisin yksiköt. Liettualaisten osuutta joukkotuhoon on koko ajan pyritty väheksymään.
Vilnassa oli kaksi gettoa. Viimeinen getto likvidoitiin 23. syyskuuta 1943. Valtaosa tapettiin Paneriain metsässä, mutta osa geton asukkaista vietiin Tallinnaan Kloogaan, jossa heidät tuhottiin myöhemmin. Muutama henkilö onnistui selviämään getosta pakenemalla.
”Tuona päivänä ei tuhoutunut ainoastaan Liettuan viimeiset juutalaiset vaan 600 vuotta juutalaista historiaa katosi Liettuasta”, Katz sanoo.
Hänen mukaansa nykyisistä kolmesta tuhannesta Vilnan juutalaisesta vain 5-7 on syntynyt Vilnassa. Muut ovat tulleet Vilnaan neuvostoaikaisen muuttoliikkeen mukana. Katz on pyrkinyt omissa tutkimuksissaan etsimään Neuvostoliiton romahdettua Itä-Euroopasta ennen toista maailman sotaa syntyneitä juutalaisia.

Pakeneminen
getosta
Hasya Spanerflieg (88) on yksi Vilnan getosta paenneita. Hän oli joutunut gettoon 20-vuotiaana aviomiehensä ja pienen poikavauvansa kanssa heti geton perustamisen aikoihin syyskuussa 1941. Saksalaiset olivat tulleet Liettuaan heti kesäkuussa 1941 ja ottaneet maassa kaiken haltuun. Juutalaisia miehiä oli pidätetty ja viety välittömästi ammuttavaksi Paneriain metsään Vilnan lähellä.
Gettoon vientiä ohjasi liettualaiset yhdessä saksalaisten kanssa. Heidät lastattiin vaunuihin ja siirrettiin gettoon, jossa heidät majoitettiin suuriin huoneisiin yhdessä 25 perheen kanssa. Hasya Spanerfliegin vanhemmat ja veli siirrettiin myös gettoon, jossa SS-upseerit tekivät öisiä tarkastuksia. Asukkaat tekivät gettoonsa pienelle kadulle synagoogan, jossa kaikki kävivät rukoilemassa. Joskus Saksan ja Liettuan poliisi tuli ja vei kaikki Paneriain metsään. Getossa oli epäselvyyttä, mitä Paneriaissa tapahtuu. Huhuttiin, että se on keskitysleiri.
”Se kuulosti hyvältä, koska silloin se ei ollut joukkomurhapaikka. Toisen huhun mukaan siellä tapettiin heti”, Hasya Spanerflieg kertoo seminaarissa.
Getossa tapahtuivat jatkuvat operaatiot, joita kutsuttiin saksaksi nimellä ”aktsia”, joiden aikana ihmisiä vietiin tapettavaksi.
Pienempi getto likvidoitiin heti. Lähes kaikki sen asukkaat tapettiin. Suuremmassa getossa jaettiin keltaisia lupia, joka tarkoitti sitä, että henkilö saa luvan elää pitempään.
”Getossa ymmärrettiin, että täytyy pelastautua”, Spanerflieg jatkaa.
Vuosi 1942 oli getossa hiljainen vuosi. Vastarintaliike FPO alkoi kuitenkin muotoutua johdossa Hasya Spanerfliegin aviomies Boris Friedman. Varsovan geton kapina tapahtui huhtikuussa 1943. Vilnan getossa alkoivat erimielisyydet siitä, miten selviydytään. Yksi ryhmä halusi gettoon aseita ja nousta kapinaan. Toinen ryhmä piti itsemurhana alkaa ampua geton sisällä. Hasyan mies halusi ystävineen ulos getosta liittyäkseen neuvostopartisaaneihin taistellakseen natseja vastaan.
”Amerikkalaisia, brittejä tai ranskalaisia ei ollut lähettyvillä. Vain venäläiset taistelivat saksalaisia vastaan”, professori Katz huikkaa väliin.
Hasya ei tiennyt miehensä suunnitelmista mitään. Getossa oli sääntö, että jos karkaa, gettoon jäävät omaiset tapetaan. Hasyan mies pakeni getosta huhtikuussa 1943. Seuraavana päivänä poliisi tuli hakemaan Hasyan, hänen vanhempansa, lapsensa ja veljen lapsen geton vankilaan. Veli oli jo tapettu, joten Hasya huolehti hänen lapsestaan getossa. Hänellä oli vastuullaan oma 2,5-vuotias poika sekä veljensä 4,5 -vuotias poika. Kaikki perheenjäsenet sanoivat vankilassa toisilleen jo hyvästit. Yhtenä päivänä heidät huudettiin ulos vankilasta: Perhe Friedman heraus! Heidät tempaistiin vankilasta ulos ja heitettiin samantien kellariin. He olivat pelastettuja!
Hasya Spanerfliegin mielestä on selvää, että pahaa poliisia näytelleet henkilöt olivat hänen miehensä Boriksen tuttuja, joka oli huolehtinut perheensä turvallisuudesta pakonsa takia. Geton juutalainen poliisipäällikkö Genz oli myös tietoinen siitä, että perhettä ei lähdetäkään viemään Paneriaihin.
”Näiden juutalaisten rooli oli hyvin vaikea. He joutuivat auttamaan saksalaisia, mutta suostuivat myös pelastamaan joitakin juutalaisia perheitä”, Hasya Spanerflieg kertoo.
Perhe pääsi palaamaan omaan vanhaan asuntoonsa. Myöhemmin Hasyalle selvisi, että hänen miehensä oli geton ulkopuolella yrittänyt järjestää vastarintaa, mutta paikalliset liettualaiset olivat antaneet heidät ilmi ja kaikki pakolaiset oli tapettu.
Getossa alkoivat seuraavat ryhmät valmistautua pakenemaan. Getossa nousi kapina syyskuun ensimmäisenä päivänä. Hasya alkoi miettiä omaa pakoaan.
”En tiennyt aviomiehestäni mitään. Minun piti päättää, jättääkö lapsi ja vanhemmat? Vanhemmat vakuuttivat, etten koskaan pääse elävänä muuten kuin lähtemällä. Saanko pelastaa vain itseni vai menenkö Paneriaihin yhdessä lapseni kanssa?”
Hasya pakeni yhdessä 24 muun ihmisen kanssa. Hänen lapsensa ja vanhempansa tapettiin Paneriain metsässä.
”Olen kärsinyt päätöksestä jatkuvasti. Suren joka päivä päätöstäni jättää lapseni tapettavaksi yksin vanhempieni kanssa”, hän sanoo.
Hasya pakeni Trakain metsiin painaen ainoastaan 48 kiloa. Hän oli luuranko. Hän liittyi neuvostoliittolaisten partisaaniryhmään, jossa oli noin 20 henkeä ryhmässä, joista 5-6 oli juutalaista. Kylissä perheet toivat partisaaniryhmälle vaatteita. Venäläinen johtaja opetti Hasyan lypsämään.
”Mies nauroi, että jätti opettamatta minulle, kuinka juodaan samagonia (venäläistä pirtua)”, Hasya lopettaa.
Hasya meni uudelleen naimisiin ja sai pojan. Hän elää Vilnassa.

Fania Brantsovsky (87)

Fania Brantsovsky ei puhu ympärillään käynnissä olevasta rikostutkinnasta lakimiehensä pyynnöstä. Hän kertoo Vilnassa amerikkalaisille turisteille ties monennenko kerran ihmeellisestä pelastumisestaan Holokaustista ja Vilnan getosta. Fania Brantsovsky järjestää myös kiertoajeluja Vilnan ympäristön metsiin näyttäen kiinnostuneille natsien vastaisia taistelupaikkojaan.
Fania Brantsovsky joutui gettoon heti saksalaisten valloitettua Liettuan kesällä 1941. Hän oli 19-vuotias. Perhe hajosi. Hänen äitinsä vietiin Riikaan, jossa hänet tapettiin. Hänen isänsä murhattiin Virossa vuoden 1944 syksyllä Kloogan leirillä. Yhteensä hän kadotti perheestään 50 henkeä.
Getossa muodostettiin maanalainen organisaatio. Brantsovsky kuvaa elävästi, kuinka getossa ei vielä alkuvaiheessa ymmärretty tilanteen vakavuutta.
”Kolme juutalaista kykenee muodostamaan viisi puoluetta. Käytimme aikaa politikointiin, sillä getossa oli monen kirjavaa aktiivista nuorisoa. Joukossa oli sionisteja, sosialisteja, kommunisteja, revisionisteja, työläissionisteja, antikommunisteja, oikeistolaisia ja nykyisen Israelin Likud-puolueen edeltäjiä”, Brantsovsky selittää.
Seuraavan vuoden aikana poliisien viedessä väkeä Paneriain metsään teloitettavaksi getossa ryhdyttiin ymmärtämään, että vastarinnan on yhdistettävä voimansa poliittisen kinastelun sijaan. Vuoden 1942 lopulla getossa perustettiin kaikkia eri poliittisia suuntauksia edustava Yhteinen Partisaaniorganisaatio.
Vastarintaliikkeen johtaja Itzhak Fittenberg pakeni järjestääkseen vastarintaa geton ulkopuolella. Hänen pakonsa jälkeen saksalaiset uhkasivat tappaa 20 000 geton jäsentä, jos Fittenberg ei antautuisi. Hän antautui ja tapettiin.
Fania Brantsovsky oli aivan viimeisten joukossa, joka pelastui getosta. Getto likvidoitiin syyskuun 23. päivä 1943. Samaisena aamuna Fanian piti paeta getosta yhdessä kolmen tytön kanssa. Naisten pakenemista suosittiin, koska heidän uskottiin selviävän miehiä paremmin. Tytöt saivat ohjeet, mihin kyliin mennä. He hyvästelivät perheensä ja ottivat irti juutalaismerkit vaatteistaan. Yksi tytöistä ei ennättänyt portille, kun liettualainen poliisi pysäytti tytöt portin oviaukossa ja komensi heidät kadulle pois tieltä. Gettoon saapui juuri kuorma-autot tyhjentämään gettoa juutalaisista. Fania katsoi kumppaninsa ja poliisin kanssa kadun toiselta puolelta, miten getto piiritettiin ja kuorma-autokolonna ajoi gettoon sisälle.
Fanian mukaan liettualainen poliisi ei tajunnut tyttöjen olevan geton juutalaisia.
Fania pelkäsi koko pakomatkan ajan, että ihmiset kavaltaisivat heidät saksalaisille. Partisaanileiriin oli 40 kilometriä matkaa eikä matkalla saanut jäädä kiinni. Monet kuolivat pakomatkalla. He olivat eksyneet metsässä, ja joutuivat turvautumaan nuoren puolalaisen miehen apuun.
”En tiedä vieläkään, ymmärsikö hän meidän olevan juutalaisia”, Fania sanoo.
Kahden päivän päästä tytöt löysivät kylänsä ja liittyivät partisaanijoukkoihin.
Fania oli partisaanien mukana sodan loppuun saakka. Hän muistaa vieläkin ensimmäisen tehtävänsä, joka oli saksalaisten puhelinlinjojen katkaiseminen. Fania ei ollut erityisemmin hyvä suunnistamaan ja hän eksyi silläkin sotaretkellä. Fanian muisti toimii vieläkin terävästi.
”Tiesin voittavamme sodan 8.-9. heinäkuuta 1944, kun saksalaiset alkoivat paeta”, hän sanoo varmasti.
Fania meni naimisiin partisaanitoverinsa kanssa 17.7. 1944. Hänellä on kaksi tytärtä ja kuusi lastenlasta. Toinen tyttäristä asuu Israelissa, toinen Vilnassa.

Amerikkalaisten
virheet
Vilnan yliopiston professori Dovid Katzin luennon aihe ”Projekti kirjoittaa Holokausti ulos eurooppalaisesta historiasta” herättää suurta kiinnostusta Liettuan pääkaupunkiin kokoontuneessa amerikkalaisessa yleisössä, joka koostuu yliopistoväestä ja Yhdysvaltain suurlähetystön henkilökunnasta. Katz sanoo heti aluksi, että amerikkalaiset ovat itse tehneet virheitä ja syyllisiä siihen, mitä Baltiassa parhaillaan tapahtuu. Hänen mielestään juutalaisten lobby vaati Yhdysvalloissa, että Baltian maita ei saa ottaa Naton jäseneksi ilman, että maat käsittelevät osuutensa Holokaustissa.
”Me hylkäisimme paikalliset Holokaustin tutkijat. Valitsimme aivan väärät henkilöt hyväksymällä niin sanotut kansainväliset komissiot tutkimaan sekä Neuvostoajan että Natsi-Saksan rikoksia. Se on johtanut siihen, että Holokaustin osuus on jäänyt sivuseikaksi”, Katz valittaa.
Katzin huolen aiheena on Euroopassa lyhyen ajan sisällä tapahtunut muutos suhteessa Hitlerin rikoksiin. Vuosi sitten (3.6.2008) Tsekin parlamentti hyväksyi Prahan julkilausuman, jolla kommunismi ja fasismi rinnastetaan. Euroopan parlamentissa hyväksyttiin tämän vuoden huhtikuussa (2.4.2009) julkilausuma Stalinin ja Hitlerin rikosten tuomitsemisesta. Samanaikaisesti Euroopan Turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö rinnasti heinäkuun alussa (2.7.2009) Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton.
”Tässä ei ole kysymys Holokaustin kieltämisestä vaan Holokaustin hämärtämiseen tähtäävästä liikkeestä, jossa Baltian maat ovat johtavassa roolissa”, Katz sanoo.
Virolainen europarlamentaarikko Tunne Kelam on ollut erikoisen aktiivinen valittamaan balteista toisen luokan uhreina verrattuna Holokaustin uhreihin. Katzin mielestä rinnastus on väärä.
”Kaikki pahuus maailmassa ei ole samanarvoista. Stalinin karkotukset eivät koskaan olleet kansanmurhaa samalla tavalla kuin sitä oli Holokausti”, hän sanoo.
Euroopassa on äärimmäisen vähän kritisoitu julkisuudessa päätöksiä. Vain englantilainen parlamentaarikko John Mann on nostanut metelin Baltian maiden toimista. Hän näkee taustalla antisemitismin nousun, jossa kommunismi halutaan rinnastaa juutalaisuuteen.
”Euroopan parlamentti muutti jo Holokaustin muistopäivän totalitarismin rikosten muistopäiväksi, mikä on ensimmäinen askel hämärtämään Holokaustin muistoa”, Katz varoittaa.
Katzia mielestä kommunismin rikokset tulee tutkia ja hyvittää uhreille. Hän ei siltikään ymmärrä, ettei Euroopassa ymmärretä asioiden eroa.
”Rinnastusta ovat vastustaneet vain venäläiset ja Euroopan parlamentin kommunistit”, Katz hämmästelee.

Himokkaat
teloittajat
Baltian maat osallistuivat maissaan juutalaisten joukkotuhoon varsin innokkaasti. He ovat saaneet lempinimen Hitlerin himokkaat teloittajat. Virossa tapettiin lähes tuhannesta juutalaisesta kaikki, 997. Latvian 70 000 juutalaisesta tuhottiin 67000 ja Liettuan 209 000 juutalaisesta tuhottiin 200 000.
”Juutalaisten joukkomurha oli Baltiassa lähes täydellistä”, Katz kertoo.
Baltiassa myös paikallisen väestön osallistuminen joukkomurhiin ylitti tavallisen yhteistyön verrattuna muuhun Eurooppaan. Kaikissa Baltian maissa paikalliset osallistuivat mielellään juutalaisten murhaamiseen.
”Perusteluina tarjoiltiin yleensä sitä, että juutalaiset olivat kommunisteja, epälojaaleja ja kuuluivat salaiseen poliisiin”, Katz kertoo.
Katz pitää surullisena sitä, että Liettuassa etniset liettualaiset historioitsijat olivat valmiita tutkimaan paikallista Holokaustia. He ovat joutuneet lähes poikkeuksetta hankaluuksiin. Sellainen on naistutkija Ruta Puisyte.
”Hän kirjoitti erään kylän uhreista ja listan teloittajista, jotka olivat paikallisia. Hän kadotti virkansa yliopistolla”, Katz kertoo.
Yleisesti Liettuassa pyritään perustelemaan juutalaisten murhia sillä, että juutalaiset olivat kommunisteja eli syytetään uhria.

Kansanmurhia
teollisuutena
Baltiassa on Katzin mukaan valtion tukemaa kansanmurhateollisuutta, jolla pyritään tehokkaasti rinnastamaan Hitlerin rikokset Stalinin rikoksiin ja osoittamaan, että historiassa olisi ollut kaksi samanlaista kansanmurhaa. Tämä on Katzin mielestä silkkaa historian vääristelyä. Sitä varten Liettuassa on luotu propagandamerkityksessä esimerkiksi Kansanmurhan ja vastarinnan tutkimuskeskus, KGB-museo, Leninin puisto ja historian komissio tutkimaan Neuvostoajan ja Natsi-Saksan rikoksia. Kaikkein pahinta tässä historian vääristelyssä on se, että niin sanottu kansanmurhan museo vaikenee täysin juutalaisten tuhosta, mutta löytää 200 000 neuvostoajan uhria. Määrä vastaa tapettujen juutalaisten määrää.
”Huomion arvoista on, että valtaosa näistä neuvostoajan uhreista ei kadottanut henkeään. He ovat karkotettuja. Joukkoon on laskettu myös vankilatuomion saaneet ja työpaikan menettäneet”, Katz sanoo.
Kaikkea tätä ”tutkimuksen” nimissä tapahtuvaa historian väärennöstä tehdään Katzin mukaan niin EU-rahalla kuin juutalaisten omalla rahalla.
Hälyttävänä Katz pitää sitä, että Liettuassa alkaa hämärtyä uhrin ja selviytyjän rooli. Liettuassa on ryhdytty harkitsemaan syytteitä Holokaustista selvinneille, jotka liittyivät Vilnan getosta paettuaan neuvostopartisaaneihin taistellakseen natseja vastaan.
”Tähän ei voi suhtautua muulla kuin epäuskolla. Tämä ei voi olla totta”, Katz sanoo.
Liettuan punaruskean historiakomitean puheenjohtaja Yiatzak Arad, sekä lähes 90-vuotiaat naiset, Fania Brantsovsky ja Rachel Margolis ovat joutuneet epäiltyjen listalle. Kaksi poliisia tuli hakemaan Fania Brantsovskyä kotoaan väittäen, että heillä oli vaikeuksia löytää häntä.
”Poliisi antoi ymmärtää, että naiset olivat karkulaisia ja että juutalaiset piilottelevat sotarikollisiaan”, Katz paheksuu.

Historian
”delete”-nappula
Kuinka Holokaustin deletointi historiasta sitten tapahtuu? Katz hahmottelee eri vaiheet. Ensimmäisessä vaiheessa hyväksytään kuolleet. Sen jälkeen määritellään uudelleen käsite kansanmurha. Sitten nostetaan Neuvostoliiton vääryydet ”kansanmurhan” tasolle. Juutalaisten tappajat nostetaan jalustalle kutsumalla heitä neuvostovastaisiksi sankareiksi. Sitten ryhdytään puhumaan ”juutalaisten salaliitosta” eli kieltäydytään yhteistyöstä natsirikollisten etsinnässä. Juutalaisten roolia rikollisina korostetaan, rahaa sijoitetaan juutalaisiin ja jiddish-projekteihin, sotketaan Holokausti-aiheet uuteen kylmään sotaan ja vääristellään toisen maailmansodan historia. Paikallisella tasolla kritiikki vaimennetaan marginalisoimalla rohkeat paikalliset intellektuellit.

Kuvissa: Fania Brantsovsky ja professori Dovid Katz.

(Tämä kirjoitus on syntynyt 22.-29.07.2009 Vilnassa juutalaisuuskonferenssin materiaalista professori Dovid Katzin henkilökohtaisena vieraana.)

Baltian maita painostettava

Venäjän historioitsijoiden ja poliitikkojen mielestä Viron ja Latvian hallituksia tulisi painostaa kohtelemaan paremmin fasismia vastaan taistelleita sotaveteraaneja. Moskovassa pidettiin aiheesta varta vasten seminaari Venäjän valtapuolueen, Yhteisen Venäjän tiloissa. Ansiokasta oli, että Viron televisio meni suoraan suden suuhun haastattelemaan politologi ja kansanedustaja Sergei Markovia. Markov on se henkilö, jolle Viron sisäministeriö oli antanut maahantulokiellon Schengen-maihin. Viro joutui sen kansainvälisen tavan vastaisena peruuttamaan. Markov kertoi toimittajalle kuin pikkulapselle, että Virossa ja Latviassa hurrattaisiin, jos Hitler nousisi nyt haudasta.
”Tästä me emme pidä”, Markov tavaa toimittajalle itsestään selvyyden.
Toinen kansanedustaja, ulkovenäläisten järjestön puheenjohtaja Aleksei Ostrovski ei säästele sanojaan. Hänen mielestään Viron ja Latvian rikollisia hallituksia tulee rangaista siitä, että ne jatkavat Adolf Hitlerin politiikkaa. Lause menee sellaisenaan Viron iltauutisten päälähetyksessä. Virolaisia ei edes hävetä heidän johtajiensa vertaaminen Hitleriin sen vertaa, että asiasta vaivauduttaisiin lähettämään nootti.
Taustalla on muodollisesti kysymys siitä, että Viro ja Latvia ovat ryhtyneet syyttämään punapartisaaneja sotarikoksista. Natseja vastaan taistelleista on tullut näissä maissa rikollisia. Historian vääristely Virossa ja Latviassa on johtanut siihen, että moraalinen kompassi on heittänyt kuperkeikkaa.
Todellisuudessa asiassa ei ole kyse ainoastaan punapartisaaneista. Jos näin olisi, Moskova liittäisi Viron ja Latvian lisäksi syyllisten joukkoon Liettuan. Liettuassa ylitetään räikeydessä Viro ja Latvia moninkertaisesti. Liettua harkitsee nimittäin Vilnan getosta pelastuneiden juutalaisnaisten syyttämistä sotarikoksista. Nämä naiset liittyivät myös pelastuttuaan punapartisaaneihin ja taistelivat natseja vastaan Liettuassa. Näitä juutalaisnaisia puolustaa Yhdysvallat. Ei ole vaikea ennustaa, etteikö Venäjä ja USA jonakin päivänä löydä toisensa ja tajua, etteivät ne kumpikaan halua rehabilitoida Baltian natseja.
Moskovan hampaissa Viro ja Latvia ovat tietenkin siksi, että näissä maissa on tehty törkeydessään vertaansa vailla oleva rikos riistämällä venäläisiltä kansalaisuus. Se rikos kuplii vielä pitkään. Eräänä sen ilmenemismuotona on Viron tarve vastustaa kaasuputkea. Viro haluaa kaikella tavalla pelotella Venäjällä, jotta sen omat rikokset peittyvät.
Suomessa asuva Holokaustin hämärtäjä, virolainen toimittaja Imbi Paju meni jopa niin pitkälle, että hän ehdotti uutta ”Baltian ketjua” kaasuputken vastustamiseksi!
http://uudised.err.ee/index.php?0&popup=video&id=27068

Tallinna on miehitetty

(Apartheid-katsaus viikko 43/2009)
(http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/24/tallinna-on-miehitetty/)

Virossa on alkanut maansuru, kun kuntavaaleissa venäläiset pääsivät jo toistamiseen hallitsemaan Tallinnaa. Tallinnan miehityksestä on tullut pysyvä ilmiö, johon virolaisten on aika sopeutua kuten Viron sosialistiseen neuvostotasavaltaan, pakinoitsija Andrus Kivirähk toteaa Eesti Päevalehdessä. (http://www.epl.ee/artikkel/480958)
Tallinnan kaupunginvaltuustoon pääsi 33 venäläistä, jotka puhuvat murtaen viroa, jos ollenkaan. Valtuustossa on 79 paikkaa. Keskusta sai yksinvallan kaupunginvaltuustossa 44 edustajalla. Puolue on tarjonnut yhteistyötä kahdeksan valtuutettua kaupunginvaltuustoon saaneille sosiaalidemokraateille, jotta Tallinnan hallintaan saadaan edes vähän virolaista verta.
Virolaisten järkytys venäläisten menestymisessä Tallinnassa kertoo siitä, miten vieraantuneita virolaiset ovat omasta todellisuudestaan. Pakinoitsija Kivirähk muistuttaa, miten hän jo neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran varoitti Tallinnan joutuneen miehityksen kohteeksi keskustan päästessä yksin valtaan. Kivirähk pitää pelottavana sitä, että sosiaalidemokraatit ryhtyvät yhteistyöhön miehittäjähallinnon kanssa, koska vaarana on, että seuraavissa parlamenttivaaleissa 2011 keskusta pääsee valtaan sosiaalidemokraattien avulla. Virolaisten pitää siis varoa äänestämästä sosiaalidemokraatteja.
Heti tiistaina kuntavaalien jälkeen ”Kansalaiset”-televisio-ohjelmassa Eesti Ekspress-lehden päätoimittaja Priit Hõbemägi arvosteli sitä, että Virossa oikeistopuolueet, reformisti ja IRL (Isänmaa ja Res...) ovat laskeneet, että virolaisen ääni on kaksi kertaa arvokkaampi kuin venäläisen ääni. Nyt paljastui, että asia ei ole niin. Samassa ohjelmassa toimittaja Rein Veidemann totesi, että Virossa on koko ajan luultu, että 250 000 venäläistä muuttaa maasta Venäjälle eikä kenellekään tullut mieleen, että he saavat myös äänestää. Ohjelman vetäjän, toimittaja Aarre Rannamäen ainoa lohdutus läsnäolijoille oli, että venäläiset eivät sentään saa vielä äänestää parlamenttivaaleissa.
Kuku-radiossa mentiin vielä pitemmälle. Siellä toimittaja kysyi, voitaisiinko Virossa peruuttaa venäläisten äänioikeus kuntavaaleissa? Sosiologi Juhan Kivirähk, pakinoitsija Kivirähkin veli, mietiskeli, että annettujen oikeuksien poisottaminen on aina vaikeaa. Tosin Eurooppa ei näe mitään valittamista venäläisten kohtelussa Virossa. Sen sijaan Euroopassa on keksitty, että virolaiset ovat fasisteja. Tästä leimasta on Kivirähkin mielestä vaikea päästä eroon, joten Virossa on vain totuttava siihen, että venäläiset saavat äänestää kuntavaaleissa.
Oikeiston avuttomuus venäläisten suhteen on täydellinen. Reformipuolueen puheenjohtaja Andrus Ansip, Natsi-Ansip, on venäläisille seuraava Hitleristä hänen siirrettyään Pronssipatsaan. IRL:n Mart Laar on puolestaan kansalaisuus- ja kielilakien toteuttaja, venäläisten ykkössortaja. Natsi-Ansipin ja Natsi-Laarin takana on 200 000 virolaista mamu-kriittistä ”halla-ahoa”, jotka hyväksyvät vain etnisesti puhtaan Viron. Nämä ”halla-ahot” ovat pahempi turvallisuusuhka Virolle kuin koskaan ne 200 000 venäläistä, joilta puuttuu Viron kansalaisuus.
Suomesta on koko ajan tuettu oikeistopuolueita jo Andrus Ansipin edeltäjän, Siim Kallasin ajoista. Eräs tunnetuimpia tämän Kallas-Ansip-Laar-linjan kannattajia on arvon professori Jarmo Virmavirta. Hän on ollut uskovinaan kolmikon tarinaa siitä, että he takaavat markkinatalouden Virossa. Taloutta keppihevosenaan käyttäen he loivat taustalleen tämän ”halla-aholaisten” armeijan. Kun Viron apartheidia puretaan, Jarmo Virmavirta joutuu vastuuseen siitä, että hän on ollut takuumiehenä selittämässä Ansip-Laar-linjan ”halla-aholaisuutta” demokratiana.


P.S. Virossa on yksi rehellinen toimittaja. Se löytyi Eesti Ekspressistä, kun lehti julkaisi Petri Krohnin ja allekirjoittaneen jutun ”Viron miehitysmyytistä”. Toimittaja otsikoi jutun ”Virolla on fasistinen apartheid-hallitus”. Juttu löytyy suomenkielisenä virolaisen version alta. (http://www.ekspress.ee/2008/06/16/arvamus/3125-eestil-on-fashistlik-apartheidivalitsus)