Ruotsalaiset ovat edelläkävijäkansaa. Siitä todisti taas kerran kolmen nuoren ruotsalaisen muotisuunnittelijan liikeidea tuottaa farkkuja Pohjois-Koreassa. He ovat tämän päivän Ikean, Hennes & Mauritzin, Kappahlin, Tetra-Pakin ja Lindexin seuraajat. Nerokas markkinoille tulo, joka saa ilmaista mainosta maailman laajuisesti. Kaupallinen ja ideologinen shokki samassa paketissa.
Alun perin siniset puuvillaiset farkut olivat amerikkalainen myönnytys kollektivismille ja Maon vihreällä puuvillalle. Amerikkalaisessa ”luokattomassa” yhteiskunnassa kaikkien tuli pukeutua farkkuihin, jotta kukaan ei voi erottaa köyhää karjapaimenta yrityksen johtajasta. Tämä maailmassa riehunut kollektivismin aalto sattui 1960-70-luvuille eli niin sanotun marksilaisen humanismin valtakauteen. Neuvostoliitolla meni silloin hyvin. Sen arvomaailma, luokaton yhteiskunta, immaterialismi ja kollektivismi levisivät maailmalla kulovalkean tavoin. Se oli tuolloin maailman valtauskonto samalla tavoin kuin nyt on amerikkalainen elämäntapa, individualismi ja materialismi. Turha lienee sanoa, että ilmaston lämpenemisen myötä 50 vuoden päästä amerikkalainen elämäntapa vuorostaan julistetaan rikolliseksi.
Ruotsalaiset kehittivät Pohjois-Korean farkuille tuotemerkin, Noko Jeans, joita tuotettiin 1500 kappaleen näyte-erä. Myyntihinta oli muistaakseni noin 145 euroa. Tuote osoittautui halutuksi hittituotteeksi, mutta tukholmalainen hienostotavaratalo PUB ei kuitenkaan uskaltanut ottaa farkkuja myyntiin. Vielä parempi. Ruotsalainen yläluokka näyttää, ettei se aio auttaa köyhää pohjoiskorealaista. Farkuista tulee taas ideologinen tuote.
Ruotsalainen Noko Jeansin perustaja Jakob Ohlsson sanoo Kauppalehden mukaan, että hän haluaa rikkoa Pohjois-Korean eristyneisyyden, ei puolustaa Pohjois-Koreaa. Näin kuuluu hyvän myyntimiehen sanoa. Antifasistit saivat nyt oman uniformunsa. Noko – farkkuja aletaan myydä netissä.
Käykää vilkaisemassa Noko Jeansin kotisivua ja näette, että ruotsalaiset ovat maailman sivistynein kansa. Kateeksi käy heidän ennakkoluulottomuutensa. Ruotsalaiset tekevät Pohjois-Koreasta hovikelpoisen maan. Ystävämme Antti Siika-aho ei olut väärässä. Harvinainen suomalainen, joka pelottomuudessaan yksin uskalsi puolustaa Suomessa Pohjois-Koreaa. Nyt sitten jo Guardian ja New York Times puhuvat Noko Jeansistä ja ruotsalaisista.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/12/28548
http://www.nokojeans.se/
maanantaina 7. joulukuuta 2009
Ystävä idässä
(Apartheid-katsaus viikko 49/2009):
Vakoilusta tuomittu virolainen Herman Simm ei suostunut katumaan vakoiluaan Venäjän hyväksi hänestä tehdystä dokumentissa ”Maanpetturi”. Hän kysyi vain lakonisesti: ”Missä ne Viron ystävät lopulta ovat?” Venäläisessä Ogonjok-lehdessä hän menee vielä pitemmälle. Hän uskoo vain näyttävänsä Virossa tällä hetkellä maanpetturilta ja vakoojalta, mutta näkökulma hänen tekoihinsa voi vielä muuttua.
Virolaiset toimittajat Mihkel Kärmas ja Rasmus Kagge tekivät Simmistä tuoreeltaan pitkän haastatteludokumentin nimeltään ”Maanpetturi”, joka näytettiin Viron televisiossa äskettäin. Se jätti hyvin paljon kysymyksiä eikä uskottavasti paljastanut, miten Simmistä tuli vakoilija. Yleisesti on tiedossa, ettei Simmillä ollut KGB-taustaa. Minkäänlaista kiristystä hänen suhteen ei voitu harrastaa. Simm perusteli ryhtymistään Viron ”James Bondiksi” omalaatuisella hyväntekeväisyydellä ja isänmaallisuudella. Hänen ehtonsa venäläiselle osapuolelle oli, ettei Venäjä käytä hänen kauttaan saatuja tietoja hyökätäkseen Viroon. Hän siis ajatteli Viron parasta!
Kun Simm tuomittiin 12,5 vuoden vankeuteen vakoilusta viime helmikuussa, kirjoitin vielä tuolloin Suomen Kuvalehden verkkolehteen. Se oli ennen kuin ryhdyin puolustamaan Sanoma-talon aulassa Viron venäläisten oikeuksia. Sen jälkeen päätoimittaja Tapani Ruokanen kutsui minua natsinilkiksi ja jutut Simmistä jäivät vähän kesken.
Minulla oli vaikeuksia jo tuolloin suhtautua kovin vakavasti tähän herra Simmiin. Lehdissä kerrottiin, ettei hän osannut englantia. Ulkomaan kielistä hän puhui vain venäjää. Siitä johtuen hän istui Nato-kokoukset Brysselissä yleensä hotellihuoneessaan. Kokouksen jälkeen hän etsi käsiinsä sellaisen, joka osasi venäjää ja kykeni kertomaan hänelle, mitä kokouksissa oli puhuttu. Hän ei myöskään ymmärtänyt materiaaleja, joita hän välitti eteenpäin. Sen takia hän kopioi kaiken. Joukossa oli erilaista turvallisuusanalyysia erilaisista henkilöistä, joilla ei ollut minkään valtakunnan merkitystä. Yleisemmin arveltiin, etteivät suuret maat usko salaisuuksiaan sellaiselle maalle kuin Viro. Kukaan ei epäillyt, etteikö tuhansien papereiden joukossa olisi ollut muutamia kymmeniä dokumentteja, joita venäläiset eivät olisi saaneet käsiinsä ilman Simmin apua.
Televisiodokumentti ei kovin uskottavasti selittänyt, kuka Simmin paljasti? Muita avoimia kysymyksiä oli, miksi häntä ei vaihdettu, ja mikä sattuma johdatti Simmiä kaiken valtion salaisen tiedon vartijaksi jo aikana, kun Viron Nato-jäsenyys oli vain haave. Viron turvallisuuspäällikkönä pitkään työskennellyt Erik Niiles Kross valitteli, että Simmin paikalle haettiin pariinkin otteeseen englantia puhuvaa ihmistä, mutta rekrytointi ei onnistunut. Ilmeisesti turvallisuusviranomaiset itse eivät pitäneet Herman Simmin postia minkäänarvoisena, lähinnä suojatyöpaikkana poispotkitulle poliisipäällikölle. Työpaikasta tuli arvokas vasta Simmin tehtyä siitä merkittävän.
Simm itse muuten kertoo, että hänestä käytiin kauppaa. Häntä yritettiin vakoojamaailman tapojen mukaan vaihtaa, mutta Virossa päädyttiin kuitenkin paljastamaan Simm. Sen teki puolustusministeri Jaak Aaviksoo päivänä, joka on historiaa. Se oli syyskuun 22. päivä, Tallinnan fasismista vapauttamisen päivä. Vuosi oli 2008. Samana päivänä Johan Bäckman julkisti oman Pronssisoturi-kirjansa Tallinnassa. Jälkeen päin vaikutti siltä, että Herman Simm päätettiin tarkoituksella paljastaa samana päivänä kuin Johan Bäckman julkisti kirjansa. Viron puolustusministeriö vakavasti uskoi, että Johan Bäckman on FSB:n agentti ja tällä tavalla näytti venäläisille, että heilläkin on jotakin tarjottavaa.
Johan Bäckmanin kirjan aiheuttama häly jäi Virossa Simmin vakoiluskandaalin varjoon, tosin vain päiväksi. Toivottavasti hyväntahoiselta hölmöltä vaikuttavan Simmin kovassa vankilatuomiossa ei ole Bäckman-lisää. Tätä ”Maanpetturi” - dokumentti ei ollenkaan käsitellyt.
Vakoilusta tuomittu virolainen Herman Simm ei suostunut katumaan vakoiluaan Venäjän hyväksi hänestä tehdystä dokumentissa ”Maanpetturi”. Hän kysyi vain lakonisesti: ”Missä ne Viron ystävät lopulta ovat?” Venäläisessä Ogonjok-lehdessä hän menee vielä pitemmälle. Hän uskoo vain näyttävänsä Virossa tällä hetkellä maanpetturilta ja vakoojalta, mutta näkökulma hänen tekoihinsa voi vielä muuttua.
Virolaiset toimittajat Mihkel Kärmas ja Rasmus Kagge tekivät Simmistä tuoreeltaan pitkän haastatteludokumentin nimeltään ”Maanpetturi”, joka näytettiin Viron televisiossa äskettäin. Se jätti hyvin paljon kysymyksiä eikä uskottavasti paljastanut, miten Simmistä tuli vakoilija. Yleisesti on tiedossa, ettei Simmillä ollut KGB-taustaa. Minkäänlaista kiristystä hänen suhteen ei voitu harrastaa. Simm perusteli ryhtymistään Viron ”James Bondiksi” omalaatuisella hyväntekeväisyydellä ja isänmaallisuudella. Hänen ehtonsa venäläiselle osapuolelle oli, ettei Venäjä käytä hänen kauttaan saatuja tietoja hyökätäkseen Viroon. Hän siis ajatteli Viron parasta!
Kun Simm tuomittiin 12,5 vuoden vankeuteen vakoilusta viime helmikuussa, kirjoitin vielä tuolloin Suomen Kuvalehden verkkolehteen. Se oli ennen kuin ryhdyin puolustamaan Sanoma-talon aulassa Viron venäläisten oikeuksia. Sen jälkeen päätoimittaja Tapani Ruokanen kutsui minua natsinilkiksi ja jutut Simmistä jäivät vähän kesken.
Minulla oli vaikeuksia jo tuolloin suhtautua kovin vakavasti tähän herra Simmiin. Lehdissä kerrottiin, ettei hän osannut englantia. Ulkomaan kielistä hän puhui vain venäjää. Siitä johtuen hän istui Nato-kokoukset Brysselissä yleensä hotellihuoneessaan. Kokouksen jälkeen hän etsi käsiinsä sellaisen, joka osasi venäjää ja kykeni kertomaan hänelle, mitä kokouksissa oli puhuttu. Hän ei myöskään ymmärtänyt materiaaleja, joita hän välitti eteenpäin. Sen takia hän kopioi kaiken. Joukossa oli erilaista turvallisuusanalyysia erilaisista henkilöistä, joilla ei ollut minkään valtakunnan merkitystä. Yleisemmin arveltiin, etteivät suuret maat usko salaisuuksiaan sellaiselle maalle kuin Viro. Kukaan ei epäillyt, etteikö tuhansien papereiden joukossa olisi ollut muutamia kymmeniä dokumentteja, joita venäläiset eivät olisi saaneet käsiinsä ilman Simmin apua.
Televisiodokumentti ei kovin uskottavasti selittänyt, kuka Simmin paljasti? Muita avoimia kysymyksiä oli, miksi häntä ei vaihdettu, ja mikä sattuma johdatti Simmiä kaiken valtion salaisen tiedon vartijaksi jo aikana, kun Viron Nato-jäsenyys oli vain haave. Viron turvallisuuspäällikkönä pitkään työskennellyt Erik Niiles Kross valitteli, että Simmin paikalle haettiin pariinkin otteeseen englantia puhuvaa ihmistä, mutta rekrytointi ei onnistunut. Ilmeisesti turvallisuusviranomaiset itse eivät pitäneet Herman Simmin postia minkäänarvoisena, lähinnä suojatyöpaikkana poispotkitulle poliisipäällikölle. Työpaikasta tuli arvokas vasta Simmin tehtyä siitä merkittävän.
Simm itse muuten kertoo, että hänestä käytiin kauppaa. Häntä yritettiin vakoojamaailman tapojen mukaan vaihtaa, mutta Virossa päädyttiin kuitenkin paljastamaan Simm. Sen teki puolustusministeri Jaak Aaviksoo päivänä, joka on historiaa. Se oli syyskuun 22. päivä, Tallinnan fasismista vapauttamisen päivä. Vuosi oli 2008. Samana päivänä Johan Bäckman julkisti oman Pronssisoturi-kirjansa Tallinnassa. Jälkeen päin vaikutti siltä, että Herman Simm päätettiin tarkoituksella paljastaa samana päivänä kuin Johan Bäckman julkisti kirjansa. Viron puolustusministeriö vakavasti uskoi, että Johan Bäckman on FSB:n agentti ja tällä tavalla näytti venäläisille, että heilläkin on jotakin tarjottavaa.
Johan Bäckmanin kirjan aiheuttama häly jäi Virossa Simmin vakoiluskandaalin varjoon, tosin vain päiväksi. Toivottavasti hyväntahoiselta hölmöltä vaikuttavan Simmin kovassa vankilatuomiossa ei ole Bäckman-lisää. Tätä ”Maanpetturi” - dokumentti ei ollenkaan käsitellyt.
tiistaina 1. joulukuuta 2009
Venäläiset jättävät Latvian?
Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/29/venalaiset-jattavat-latvian/
(Apartheid-katsaus viikko 48/2009):
Venäläinen Pervyi-kanal (TV1) kertoi uutisena Latviasta viikko sitten lauantaina (21.11.), että maan venäläiset ovat ryhtyneet hakemaan töitä Venäjältä. He eivät ainoastaan hae töitä vaan myös vaihtavat kansalaisuutensa Venäjän kansalaisiksi. Televisiokuvassa näytettiin pitkä jono ihmisiä kiemurtelemassa kohti Venäjän lähetystöä. Venäjän passin saamisen kerrottiin kestävän puoli vuotta. Viisumivirkailija lisäsi myös etnisten latvialaisten etsivän töitä Venäjältä ja mahdollisuutta vaihtaa kansalaisuutta.
Latviasta ei pääse enää lamaa pakoon töihin kalkkunateurastamoihin Irlantiin tai Englantiin. Tie länteen on tukossa. Yhä useammat ovat ryhtyneet katsomaan Venäjän suuntaan. Venäjä on jo vuosia houkutellut maahanmuuttajia Baltiasta erilaisilla muuttoavustuksilla. Eräs Pervyi-kanavan haastattelema perhe kertoi lähtevänsä Venäjälle työn hakuun, koska sinne maksetaan matkarahat ja autetaan asunnon hankinnassa. Länteen joutuu maksamaan matkansa itse. Eräs haastateltava kertoi saaneensa kolme työtarjousta idästä. Veret seisauttava vastaus tuli kuitenkin yhden naisen suusta: ”Venäjällä on tulevaisuus.”
Hän tarkoitti, että Venäjällä valtiona on tulevaisuus. Latvian kohdalla sitä moni jo epäilee.
Latvia on konkurssin partaalla, integraatio on epäonnistunut ja maata vaivaa yleinen uskottavuuskriisi. Latviassa on vuoden päästä, lokakuussa 2010 parlamenttivaalit. Nuori sveitsiläinen historioitsija Kaspar Näf arvioi (Postimees 22.11) vaaleissa ratkeavan, pääsevätkö venäläiset lopullisesti valtaan Latviassa. Jo tämän vuoden kesäkuun kuntavaaleissa latvialaiset äänestivät venäläisten puolueita. Latvialaisia nationalisteja eivät äänestäneet latvialaiset itsekään.
Nationalistit ovat nyt oligarkkiensa avulla aloittaneet viimeisen epätoivoisen taistelun vallassa pysymiseksi. Latvian ”Tony Soprano”, jätehuoltaja ja entinen pääministeri Andris Skele palasi politiikkaan torpedoimaan venäläisiä perustamansa Kansanpuolueen riveihin. ”Hän saattaa vielä onnistua voittamaan vaalit, mutta tuskin talouskriisiä”, Kaspar Näf kirjoittaa.
Baltian maiden taloudesta oli huolissaan myös europarlamentaarikko, belgialainen liberaaliryhmän johtaja Guy Verhofstadt. Hän vaati EU:ta olemaan solidaarinen Baltian maille. Latvian taloutta tukee IMF, Kansainvälinen valuuttarahasto, jonka kotipaikka on Washington DC, USA. Europarlamentaarikko ihmetteli, miksi IMF hoitaa sen, mikä kuuluisi EU:lle?
Ehkäpä Verhofstadt on naiivi. Baltian maiden itsenäisyys näyttää toistuvasti olevan vain Venäjä-vastainen projekti. Niiden pystyssä pysymisen rahoittaa se, jota eniten kiinnostaa Venäjä-vastaisuus.
Baltian maat tuntuvat tarvitsevan pystyssä pysyäkseen Venäjän markkinaa. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Baltian maiden kehitys taantuu. Raaka-aineiltaan maailman rikkain maa Venäjä sen sijaan nousee. Jossakin vaiheessa syntyy tilanne, että Venäjä houkuttelee työtilaisuuksillaan köyhtyviä baltteja yhä enemmän. Vaarana on, että Baltiassa on jossakin vaiheessa puolet asukkaista Venäjän ja puolet EU:n kansalaisia. Silloin nousee esiin valinta, haluavatko maat kuulua Venäjään vai EU:hun? EU:n ja Venäjän konflikti on valmis.
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/29/venalaiset-jattavat-latvian/
(Apartheid-katsaus viikko 48/2009):
Venäläinen Pervyi-kanal (TV1) kertoi uutisena Latviasta viikko sitten lauantaina (21.11.), että maan venäläiset ovat ryhtyneet hakemaan töitä Venäjältä. He eivät ainoastaan hae töitä vaan myös vaihtavat kansalaisuutensa Venäjän kansalaisiksi. Televisiokuvassa näytettiin pitkä jono ihmisiä kiemurtelemassa kohti Venäjän lähetystöä. Venäjän passin saamisen kerrottiin kestävän puoli vuotta. Viisumivirkailija lisäsi myös etnisten latvialaisten etsivän töitä Venäjältä ja mahdollisuutta vaihtaa kansalaisuutta.
Latviasta ei pääse enää lamaa pakoon töihin kalkkunateurastamoihin Irlantiin tai Englantiin. Tie länteen on tukossa. Yhä useammat ovat ryhtyneet katsomaan Venäjän suuntaan. Venäjä on jo vuosia houkutellut maahanmuuttajia Baltiasta erilaisilla muuttoavustuksilla. Eräs Pervyi-kanavan haastattelema perhe kertoi lähtevänsä Venäjälle työn hakuun, koska sinne maksetaan matkarahat ja autetaan asunnon hankinnassa. Länteen joutuu maksamaan matkansa itse. Eräs haastateltava kertoi saaneensa kolme työtarjousta idästä. Veret seisauttava vastaus tuli kuitenkin yhden naisen suusta: ”Venäjällä on tulevaisuus.”
Hän tarkoitti, että Venäjällä valtiona on tulevaisuus. Latvian kohdalla sitä moni jo epäilee.
Latvia on konkurssin partaalla, integraatio on epäonnistunut ja maata vaivaa yleinen uskottavuuskriisi. Latviassa on vuoden päästä, lokakuussa 2010 parlamenttivaalit. Nuori sveitsiläinen historioitsija Kaspar Näf arvioi (Postimees 22.11) vaaleissa ratkeavan, pääsevätkö venäläiset lopullisesti valtaan Latviassa. Jo tämän vuoden kesäkuun kuntavaaleissa latvialaiset äänestivät venäläisten puolueita. Latvialaisia nationalisteja eivät äänestäneet latvialaiset itsekään.
Nationalistit ovat nyt oligarkkiensa avulla aloittaneet viimeisen epätoivoisen taistelun vallassa pysymiseksi. Latvian ”Tony Soprano”, jätehuoltaja ja entinen pääministeri Andris Skele palasi politiikkaan torpedoimaan venäläisiä perustamansa Kansanpuolueen riveihin. ”Hän saattaa vielä onnistua voittamaan vaalit, mutta tuskin talouskriisiä”, Kaspar Näf kirjoittaa.
Baltian maiden taloudesta oli huolissaan myös europarlamentaarikko, belgialainen liberaaliryhmän johtaja Guy Verhofstadt. Hän vaati EU:ta olemaan solidaarinen Baltian maille. Latvian taloutta tukee IMF, Kansainvälinen valuuttarahasto, jonka kotipaikka on Washington DC, USA. Europarlamentaarikko ihmetteli, miksi IMF hoitaa sen, mikä kuuluisi EU:lle?
Ehkäpä Verhofstadt on naiivi. Baltian maiden itsenäisyys näyttää toistuvasti olevan vain Venäjä-vastainen projekti. Niiden pystyssä pysymisen rahoittaa se, jota eniten kiinnostaa Venäjä-vastaisuus.
Baltian maat tuntuvat tarvitsevan pystyssä pysyäkseen Venäjän markkinaa. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Baltian maiden kehitys taantuu. Raaka-aineiltaan maailman rikkain maa Venäjä sen sijaan nousee. Jossakin vaiheessa syntyy tilanne, että Venäjä houkuttelee työtilaisuuksillaan köyhtyviä baltteja yhä enemmän. Vaarana on, että Baltiassa on jossakin vaiheessa puolet asukkaista Venäjän ja puolet EU:n kansalaisia. Silloin nousee esiin valinta, haluavatko maat kuulua Venäjään vai EU:hun? EU:n ja Venäjän konflikti on valmis.
sunnuntaina 22. marraskuuta 2009
Havel takaisin linnaan ja heti
Apartheid-katsaus viikko 47/2009:
(Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/22/havel-takaisin-linnaan-ja-heti/)
”Linna”-sana ei tarkoita tässä presidentin linnaa vaan vankilaa.
Kun Tsekin surkea näytelmäkirjailija Vaclav Havel poseerasi maailmalla lehtikuvissa yhdessä Rollareiden Mick Jaggerin kanssa, en jaksanut innostua paheksumaan Jaggeria. Niin hyvää kaupallista,viihdyttävää ja tanssittavaa rokkia kuin hän tekeekin, minään suurena älypäänä en ole Jaggeria koskaan pitänyt. Sen sijaan säikähdin pahan päiväisesti, kun kuulin, että itse Lou Reed esiintyi Vaclav Havelin kanssa Prahassa Samettivallankumouksen juhlissa. Voin ymmärtää, että Lou Reedin Velvet Underground rimmaa hyvin Samettivallankumouksen kanssa, mutta Reediltä olisin odottanut parempaa ideologista vainua.
Vaclav Havelin nimi on ensimmäisenä kesäkuun kolmantena 2008 annetussa Prahan julistuksessa, joka rinnastaa kommunismin ja fasismin toisiinsa. Prahan julistus rinnastaa myös Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan. Prahan julistus manifestoi niin sanottua ”kaksoiskansanmurhaa” eli pyrkii osoittamaan Neuvostoliiton ”rikokset” Holokaustiin verrattavaksi kansanmurhaksi. Viime kädessä Prahan julistuksen tarkoituksena on tuomita Neuvostoliitto Nürnbergin oikeudenkäynnin tapaan rikollisvaltioksi.
Prahan julistus on Hitlerin perikunnan paluu Eurooppaan. Tämä perikunta haluaa kirjoittaa Holokaustin ulos eurooppalaisesta historiasta ja korvata sen balttien Siperiaan karkotuksilla. (Sic!) Perimmäisenä tarkoituksena on fasismin rehabilitaatio ja Hitlerin kunnian palautus.
Prahan julistuksen on allekirjoittanut Vaclav Havelin lisäksi muun maussa liettualainen Vitautas Landsbergis ja virolainen Tunne Kelam. Baltiasta on vaikeampaa löytää näitä kahta europarlamentaarikkoa pahempaa natsia. Ainoa suomalainen, joka julistuksen on allekirjoittanut, on Pro Karelian Veikko Saksi! Jokainen asioita ymmärtävä, rockia rakastava ihminen tajuaa, miten harkitsematon teko Lou Reediltä oli osallistua tilaisuuteen, joka puolustaa Veikko Saksin arvoja: revisionismia ja fasismia. Ei Saksia tukisi kukaan kotimainenkaan artisti mistään hinnasta.
Neuvostoaikana vankilassa istuneet dissidentit alkavat paljastaa karvojaan. He istuivat vankilassa siksi, että he kuuluivat sinne. He olivat ”kaksoiskansanmurhan” kannattajia jo silloin.
On aika rehabilitoida runoilija-kääntäjä Matti Rossi. Hän oli aivan oikeassa vuonna 1975, kun hän syytti unkarilaista kirjailija Dènes Kissiä fasistiksi. Kiss kysyi suomalaisilta kirjailijoilta, kummasta fasismista on kyse, punaisesta vai ruskeasta? Kysymyksellään Kiss paljasti olevansa Vaclav Havelin edeltäjäkävijä, Hitlerin perikuntaa.
Heidän paikkansa on vankilassa.
http://praguedeclaration.org/
(Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/22/havel-takaisin-linnaan-ja-heti/)
”Linna”-sana ei tarkoita tässä presidentin linnaa vaan vankilaa.
Kun Tsekin surkea näytelmäkirjailija Vaclav Havel poseerasi maailmalla lehtikuvissa yhdessä Rollareiden Mick Jaggerin kanssa, en jaksanut innostua paheksumaan Jaggeria. Niin hyvää kaupallista,viihdyttävää ja tanssittavaa rokkia kuin hän tekeekin, minään suurena älypäänä en ole Jaggeria koskaan pitänyt. Sen sijaan säikähdin pahan päiväisesti, kun kuulin, että itse Lou Reed esiintyi Vaclav Havelin kanssa Prahassa Samettivallankumouksen juhlissa. Voin ymmärtää, että Lou Reedin Velvet Underground rimmaa hyvin Samettivallankumouksen kanssa, mutta Reediltä olisin odottanut parempaa ideologista vainua.
Vaclav Havelin nimi on ensimmäisenä kesäkuun kolmantena 2008 annetussa Prahan julistuksessa, joka rinnastaa kommunismin ja fasismin toisiinsa. Prahan julistus rinnastaa myös Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan. Prahan julistus manifestoi niin sanottua ”kaksoiskansanmurhaa” eli pyrkii osoittamaan Neuvostoliiton ”rikokset” Holokaustiin verrattavaksi kansanmurhaksi. Viime kädessä Prahan julistuksen tarkoituksena on tuomita Neuvostoliitto Nürnbergin oikeudenkäynnin tapaan rikollisvaltioksi.
Prahan julistus on Hitlerin perikunnan paluu Eurooppaan. Tämä perikunta haluaa kirjoittaa Holokaustin ulos eurooppalaisesta historiasta ja korvata sen balttien Siperiaan karkotuksilla. (Sic!) Perimmäisenä tarkoituksena on fasismin rehabilitaatio ja Hitlerin kunnian palautus.
Prahan julistuksen on allekirjoittanut Vaclav Havelin lisäksi muun maussa liettualainen Vitautas Landsbergis ja virolainen Tunne Kelam. Baltiasta on vaikeampaa löytää näitä kahta europarlamentaarikkoa pahempaa natsia. Ainoa suomalainen, joka julistuksen on allekirjoittanut, on Pro Karelian Veikko Saksi! Jokainen asioita ymmärtävä, rockia rakastava ihminen tajuaa, miten harkitsematon teko Lou Reediltä oli osallistua tilaisuuteen, joka puolustaa Veikko Saksin arvoja: revisionismia ja fasismia. Ei Saksia tukisi kukaan kotimainenkaan artisti mistään hinnasta.
Neuvostoaikana vankilassa istuneet dissidentit alkavat paljastaa karvojaan. He istuivat vankilassa siksi, että he kuuluivat sinne. He olivat ”kaksoiskansanmurhan” kannattajia jo silloin.
On aika rehabilitoida runoilija-kääntäjä Matti Rossi. Hän oli aivan oikeassa vuonna 1975, kun hän syytti unkarilaista kirjailija Dènes Kissiä fasistiksi. Kiss kysyi suomalaisilta kirjailijoilta, kummasta fasismista on kyse, punaisesta vai ruskeasta? Kysymyksellään Kiss paljasti olevansa Vaclav Havelin edeltäjäkävijä, Hitlerin perikuntaa.
Heidän paikkansa on vankilassa.
http://praguedeclaration.org/
torstaina 19. marraskuuta 2009
Bäckman vs. Pihl oikeudenkäynti alkoi Virossa
(Julkaistu ensin http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/17/backman-vs-pihl-oikeudenkaynti-alkoi-virossa/
Tallinnassa alkoi tänään oikeudenkäynti Johan Bäckmanin viime keväänä Viroon saamasta maahantulokiellosta. Bäckman haastoi oikeuteen Viron entisen sisäministeri Jüri Pihlin vaatien hänen antamansa maahantulokiellon toteamista laittomaksi. Bäckman katsoi maahantulokiellon rajoittaneen hänen sananvapauttaan ja EU-kansalaisen oikeuksiaan. Bäckmanin ensimmäinen maahantulokielto kesti 16 päivää 25.04.-10.5.2009 estänen hänen osallistumisensa Pronssiyön muistotilaisuuksiin ja Voiton päivän (9.5.) juhlallisuuksiin Tallinnassa.
Entinen sisäministeri Jüri Pihl ei ollut Harjun maakunnan hallinto-oikeuden istunnossa läsnä. Viron sisäministeriön juristit perustelivat maahantulokieltoa sillä, että Johan Bäckman on esittänyt mediassa virheellisiä tietoja Virosta väittäen esimerkiksi Viron olevan apartheid-valtio. Maahantulokiellolla pyrittiin ennaltaehkäisemään mahdollisia levottomuuksia, sillä oli selvää, että tuona ajankohtana järjestettävät tapahtumat olivat luonteeltaan hyvin herkkiä ja toivat paikalle runsaasti Viron venäjänkielistä väestöä. Bäckmanin läsnäolon pelättiin provosoivan Viron kansallismielisiä piirejä, sisäministeriön juristit perustelivat.
Oikeudenkäynnin aluksi tuomari Elle Kask pyysi Johan Bäckmania perustelemaan, miksi hän haluaa oikeuden tunnistavan maahantulokiellon laittomaksi, kun maahantulokielto on jo vanhentunut. Tuomarin mielestä lyhytaikaisen maahantulokiellon vaikutus Bäckmanin sananvapauteen ei ollut oleellinen, sillä Bäckman saattoi maahantulokiellosta huolimatta esittää vapaasti käsityksiään Virosta televisiossa, sanomalehdistössä ja internetissä. Bäckman vastasi, että sisäministeriö oli tukeutunut maahantulokieltoa laatiessaan Viron suojelupoliisin lausuntoon, jossa erityisesti painotettiin hänen kritiikkiään Virosta apartheid-valtiona. Bäckmanin mielestä apartheid-syytös ei ole erityisen raskauttava. Sananvapauteen kuuluu oikeus osallistua demokratiakeskusteluun ja sanoa myös mielipiteitä, jotka eivät ole yleisesti hyväksyttyjä. Se ei voi olla peruste maahantulokiellolle.
Tuomari pyysi Bäckmania täsmentämään, mitä hän tarkoittaa apartheidilla. Bäckman korosti, ettei Viron apartheid ole hänen keksintönsä vaan esimerkiksi Amnesty International on huomauttanut asiasta. Bäckman toi esille Viron ei-kansalaiset, joita on yli satatuhatta. Tuomari pyysi Bäckmania selvittämään tarkemmin, ovatko Viron ei-kansalaiset jotenkin ainoalaatuinen ilmiö? Bäckman totesi perehtyneensä samanlaiseen tilanteeseen Latviassa. Viron tilanne muistutti hänen mielestään jossakin mielessä myös Etelä-Afrikkaa. Sen sijaan Bäckman huomautti Liettuan tehneen toisenlaisen ratkaisun. Bäckman esitti myös, että venäläisten kansalaisuuskokeet Virossa ovat nöyryyttäviä. Tuomari totesi, että tällaiset kokemukset ovat hyvin subjektiivisia eivätkä voi Bäckmanin kohdalla perustua omaan kokemukseen.
Oikeudenkäynnissä nousivat esille myös Viron kohtalon vuodet 1939-40. Suojelupoliisi oli maahantulokieltoa perustellessaan nostanut esille myös Bäckmanin käymän keskustelun Turun Sanomissa turkulaisen Harri Raitis-nimisen kirjailijan kanssa. Osapuolet olivat eri mieltä, miehitettiinkö Viro vai ei? Bäckman totesi, että hänen vastauksensa Raittiille siitä, että Viron puolustusvoimien komentaja Johan Laidoner itse komensi Viron suojeluskunnan riisumaan aseet syksyllä 1939, ei ole Viron vastaista vihapuhetta eikä kiihotusta kansanryhmää vastaan. Tuomari epäili, ettei Bäckmanin kiinnostus Viron historiaan olisi aitoa. Bäckman muistutti, että historioitsijat käyvät vilkasta keskustelua Viron tapahtumista erityisesti Pronssimellakoiden jälkeen ja kirjailijana hänen on ollut erityisen tärkeään perehtyä Viron historian käännekohtiin.
Tuomari kysyi myös Bäckmanin suhteista Virossa asuvaan, kansallissosialistina itseänsä esittelevään Risto Teinoseen. Bäckman totesi arvostavansa Teinosen kielitaitoa ja sotahistorian tuntemusta, mutta heidän maailmankatsomuksensa eivät yhdy. Bäckman selvitti myös suhdettaan virolaiseen Notshnoi Dozor- järjestöön sekä venäläiseen Nashi-järjestöön. Hän totesi arvostavansa molempia antifasistisia järjestöjä ja niihin tutustuminen on osa hänen kirjoitustyötään.
Tuomarille tuli yllätyksenä, että Bäckman oli saanut myös toisen maahantulokiellon 18.08.-23.09.2009 välisenä aikana. Bäckmanin asianajaja Irja Tähismaa pahoitteli toisen maahantulokiellon jäämistä käsittelyn ulkopuolelle sillä, että valitus oli tehty heti ensimmäisen maahantulokiellon jälkeen. Toisesta ei silloin vielä ollut tietoakaan.
Bäckman katsoi myös toisen maahantulokiellon loukanneen hänen sananvapauttaan. Ajankohtaan sattuivat juuri Molotov-Ribbentrop-sopimuksen juhlallisuudet ja Tallinnan vapauttamisen vuosipäivä. Bäckmanin mielestä Virossa ei haluttu hänen olevan paikalla kertomassa, että Tallinna vapautettiin syyskuun 22. päivänä eikä miehitetty. Toista maahantulokieltoa oli erikseen perusteltu sillä, että Bäckman oli käynyt heinäkuussa osoittamassa mieltä Virossa Sinimäellä järjestettyjä SS-muistojuhlia vastaan.
Tuomarin pyynnöstä Bäckman vs. Pihl -jutun käsittely jatkuu joulukuussa. Tuolloin käsitellään molempien maahantulokieltojen laillisuus samassa oikeudenkäynnissä. Jos maahantulokiellot todetaan laittomaksi, Bäckman voi hakea vahingonkorvauksia. Hänen asianajajansa Irja Tähismaan mukaan summa tulee olemaan muodollinen, 1,50 kruunua eli 10 senttiä.
sunnuntaina 15. marraskuuta 2009
Jäähyväiset edistykselle
Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/15/jaahyvaiset-edistykselle/
(Apartheid-katsaus viikko 46/2009:)
Viime syksynä törmäsin safkalaisen kirkkoherra Juha Molarin blogissa mielenkiitoiseen sanapariin ”kommunistinen korruptio”. Molari kirjoitti blogissaan virolaisista nationalisteista, jotka haaveilivat etnisesti puhtaasta Virosta. Heille monikansallisuus ja kommunistinen korruptio ovat yksi ja sama asia.
”Virolla ovat ainoat mahdollisuudet joko rakentaa tiukasti oma kansallinen linja päättäen Viron omasta hyvästä, tai eurooppalainen monikulttuurisuus tai kommunistinen korruptio”, Molari siteerasi virolaista Henn Põlluaas-nimistä kansalliskiihkoilijaa. (http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/henn-polluaas-veikko-saksi-ja.html)
Põlluaasin kirjoituksista (http://paber.maaleht.ee/?page=&grupp=artikkel&artikkel=10244) selviää, että neuvostoaikainen Viro oli iskulauseissa ”muodoltaan kansallinen, sisällöltään sosialistinen”. Euroopassa sana ”sosialistinen” on Põlluaasin mukaan korvattu sanalla ”monikansallinen”. Tietenkin virolainen nationalisti Põlluaas tuomitsee neuvostoaikaisen kansallisuuspolitiikan venäläistämispolitiikkana. Nyt samaa pahaa edustaa eurooppalainen monikulttuurisuus.
Viron romahtamista neuvostoaikaisesta demokratian tasosta kuvaa hyvin se, että kuntavaalien edellä Tallinnassa vähennettiin lain muutoksella venäläisten kaupunginosien painoarvoa kaupunginvaltuuston paikkajaossa virolaisten kaupunginosien hyväksi. Isänmaa-puoluetta edustava nuori leijona, Urmas Reinsalu vei läpi muutoksen, jonka seurauksena lasnamäkiläisen ääni painaa 3-4 kertaa vähemmän kuin Piritalla asuvan. Sanomattakin on selvää, että Lasnamäellä asuvat venäläiset ja Piritalla virolaiset. Sosiologi Rein Ruutsoo piti venäläisen äänestäjän demonisointia yhtenä syynä siihen, että kuntavaaleissa venäläiset innostuivat niin suurin joukoin äänestämään ja toivat tappion nationalisteille. (http://www.delfi.ee/news/paevauudised/arvamus/article.php?id=26761987&l=fpOpinion)
Lain käsittelyn aikana epäilin itsekin vahvasti koko operaatiota. Se läpäisi oikeuskanslerin käsittelyn, joten en kyennyt uskomaan näin avoimeen demokratian halventamiseen. Totta totisesti. Virossa totalitarismi ja sosialismikin takasivat paremmin demokratian kuin demokratia.
Kävin toissa viikolla tapaamassa erästä suomalaista yritysjohtajaa. Ulkomaisilla yritysjohtajilla on Virossa hänen mukaansa vain yksi yhteinen murhe. Virossa ei voida hänen mielestään loputtomasti teeskennellä, ettei tiedetä, että lähes joka kolmas maassa asuva ihminen on venäläinen. Tämä henkilö on suomenruotsalainen, joten hän on erityisen herkkä vähemmistökysymykselle. Hän valitti, että Helsingissä Stockmannin hississä katsotaan pitkään, kun hän keskustelee tyttärensä kanssa ruotsiksi. Viron yksikielisyyden tauti leviää jo Suomeenkin.
Virolaisen toimittaja Imbi Pajun uusin dokumentti ”Suomenlahden sisaret” jatkaa hänen agendaansa levittää miehitysmyyttiä ja rehabilitoida fasismia. Paju on vetistelevä nurkkapatriootti, jolle Kansainvälinen on totalitarismia, koska se ei ole kansantanhu. Tämä ideologinen idiootti oli kutsuttu Tallinnan Suomen suurlähetystöön juhlistamaan dokumenttinsa Viron ensi-iltaa. Suomen ulkoministeriö on pelottavasti sitoutumassa virolaisen fasismin puolesta puhujaksi maailmalla. Vastahan Sofi Oksanen kävi lähetystön tiloissa julkistamassa ”Puhdistus”-kirjansa virolaisen käännöksen. Ulkoministeriössä ovat puurot ja vellit sekaisin.
Berliinin muurin murtumisen juhlallisuuksien yhteydessä Saksan liittokansleri Angela Merkel olisi voinut sanoa muutaman hyvän sanan Neuvostoliitosta. Muurin murtumiseen johti se tosiasia, että Neuvostoliitto oli tehnyt tehtävänsä. Se oli saavuttanut oman päämääränsä, sillä lännessä niin oikeisto kuin vasemmisto ovat jo hyväksyneet Neuvostoliiton ihanteet. Sosialistisista arvoista ja hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut mainstreamiä. Neuvostoliiton ihanteet toteutti viimeisenä takapajulana viime viikolla Yhdysvallat, jossa vihdoin hyväksyttiin terveydenhoitouudistus. Angela Merkel olisi voinut kiittää koko Itä-Eurooppaa ja Venäjää siitä, miten ne ovat tehneet arvokasta työtä koko ihmiskunnan hyväksi uhrauksiaan säästämättä. Eurooppa on voittanut. Edistys on vihdoin saavuttanut USA:n! Ihmiskunta voitti, kiitos Neuvostoliiton!
Suomi voi olla aina ylpeä lähes 50 vuotta kestäneestä ystävyydestä Neuvostoliiton kanssa. Rauha sen muistolle.
Tässä olikin tämän viikon eväät suomalaiselle vasemmistolle ideologiseen rakennustyöhön.
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/15/jaahyvaiset-edistykselle/
(Apartheid-katsaus viikko 46/2009:)
Viime syksynä törmäsin safkalaisen kirkkoherra Juha Molarin blogissa mielenkiitoiseen sanapariin ”kommunistinen korruptio”. Molari kirjoitti blogissaan virolaisista nationalisteista, jotka haaveilivat etnisesti puhtaasta Virosta. Heille monikansallisuus ja kommunistinen korruptio ovat yksi ja sama asia.
”Virolla ovat ainoat mahdollisuudet joko rakentaa tiukasti oma kansallinen linja päättäen Viron omasta hyvästä, tai eurooppalainen monikulttuurisuus tai kommunistinen korruptio”, Molari siteerasi virolaista Henn Põlluaas-nimistä kansalliskiihkoilijaa. (http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/henn-polluaas-veikko-saksi-ja.html)
Põlluaasin kirjoituksista (http://paber.maaleht.ee/?page=&grupp=artikkel&artikkel=10244) selviää, että neuvostoaikainen Viro oli iskulauseissa ”muodoltaan kansallinen, sisällöltään sosialistinen”. Euroopassa sana ”sosialistinen” on Põlluaasin mukaan korvattu sanalla ”monikansallinen”. Tietenkin virolainen nationalisti Põlluaas tuomitsee neuvostoaikaisen kansallisuuspolitiikan venäläistämispolitiikkana. Nyt samaa pahaa edustaa eurooppalainen monikulttuurisuus.
Viron romahtamista neuvostoaikaisesta demokratian tasosta kuvaa hyvin se, että kuntavaalien edellä Tallinnassa vähennettiin lain muutoksella venäläisten kaupunginosien painoarvoa kaupunginvaltuuston paikkajaossa virolaisten kaupunginosien hyväksi. Isänmaa-puoluetta edustava nuori leijona, Urmas Reinsalu vei läpi muutoksen, jonka seurauksena lasnamäkiläisen ääni painaa 3-4 kertaa vähemmän kuin Piritalla asuvan. Sanomattakin on selvää, että Lasnamäellä asuvat venäläiset ja Piritalla virolaiset. Sosiologi Rein Ruutsoo piti venäläisen äänestäjän demonisointia yhtenä syynä siihen, että kuntavaaleissa venäläiset innostuivat niin suurin joukoin äänestämään ja toivat tappion nationalisteille. (http://www.delfi.ee/news/paevauudised/arvamus/article.php?id=26761987&l=fpOpinion)
Lain käsittelyn aikana epäilin itsekin vahvasti koko operaatiota. Se läpäisi oikeuskanslerin käsittelyn, joten en kyennyt uskomaan näin avoimeen demokratian halventamiseen. Totta totisesti. Virossa totalitarismi ja sosialismikin takasivat paremmin demokratian kuin demokratia.
Kävin toissa viikolla tapaamassa erästä suomalaista yritysjohtajaa. Ulkomaisilla yritysjohtajilla on Virossa hänen mukaansa vain yksi yhteinen murhe. Virossa ei voida hänen mielestään loputtomasti teeskennellä, ettei tiedetä, että lähes joka kolmas maassa asuva ihminen on venäläinen. Tämä henkilö on suomenruotsalainen, joten hän on erityisen herkkä vähemmistökysymykselle. Hän valitti, että Helsingissä Stockmannin hississä katsotaan pitkään, kun hän keskustelee tyttärensä kanssa ruotsiksi. Viron yksikielisyyden tauti leviää jo Suomeenkin.
Virolaisen toimittaja Imbi Pajun uusin dokumentti ”Suomenlahden sisaret” jatkaa hänen agendaansa levittää miehitysmyyttiä ja rehabilitoida fasismia. Paju on vetistelevä nurkkapatriootti, jolle Kansainvälinen on totalitarismia, koska se ei ole kansantanhu. Tämä ideologinen idiootti oli kutsuttu Tallinnan Suomen suurlähetystöön juhlistamaan dokumenttinsa Viron ensi-iltaa. Suomen ulkoministeriö on pelottavasti sitoutumassa virolaisen fasismin puolesta puhujaksi maailmalla. Vastahan Sofi Oksanen kävi lähetystön tiloissa julkistamassa ”Puhdistus”-kirjansa virolaisen käännöksen. Ulkoministeriössä ovat puurot ja vellit sekaisin.
Berliinin muurin murtumisen juhlallisuuksien yhteydessä Saksan liittokansleri Angela Merkel olisi voinut sanoa muutaman hyvän sanan Neuvostoliitosta. Muurin murtumiseen johti se tosiasia, että Neuvostoliitto oli tehnyt tehtävänsä. Se oli saavuttanut oman päämääränsä, sillä lännessä niin oikeisto kuin vasemmisto ovat jo hyväksyneet Neuvostoliiton ihanteet. Sosialistisista arvoista ja hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut mainstreamiä. Neuvostoliiton ihanteet toteutti viimeisenä takapajulana viime viikolla Yhdysvallat, jossa vihdoin hyväksyttiin terveydenhoitouudistus. Angela Merkel olisi voinut kiittää koko Itä-Eurooppaa ja Venäjää siitä, miten ne ovat tehneet arvokasta työtä koko ihmiskunnan hyväksi uhrauksiaan säästämättä. Eurooppa on voittanut. Edistys on vihdoin saavuttanut USA:n! Ihmiskunta voitti, kiitos Neuvostoliiton!
Suomi voi olla aina ylpeä lähes 50 vuotta kestäneestä ystävyydestä Neuvostoliiton kanssa. Rauha sen muistolle.
Tässä olikin tämän viikon eväät suomalaiselle vasemmistolle ideologiseen rakennustyöhön.
sunnuntaina 8. marraskuuta 2009
Veljekset kuin Ilvekset
(Apartheid-katsaus viikko 45/2009):
Kun Suomen sosialidemokraatit alkavat pohtia romahduksensa syitä, vilkaisu Viroon ei olisi pahitteeksi. Suomen demareita saattaa vaivata sama tauti kuin Viron demareita: ei häivähdystäkään punaista.
Viron sosialidemokraattisen puolueen historia paljastaa sen hämmästyttävän nopeuden, jolla Viron vasemmisto tuhoutui. Virossa oli vielä maan itsenäistyessä sosialidemokraattinen puolue, jossa oli aitoja sosialisteja. Puoluetta johti vilpitön demari Marju Lauristin. Vaalitappion jälkeen vuonna 1996 puolueessa mentiin sekaisin. Puolue sai uuden nimen, ”Maltilliset” Ruotsin kokoomuksen tapaan. Puolue kuului vielä Sosialistiseen internationaaliin. Uusi puheenjohtaja, poliittinen tyhjänpäiväisyys ja ”kaappinatsi” Andres Tarand rauhoitteli virolaisia. Puolueessa ei enää koskaan heiluteta punaisia lippuja eikä lauleta Kansainvälistä. Jotkut virolaiset sosialistit vaativat puolueen heittämistä ulos Sosialistisesta Internationaalista.
Puolueen ideologinen hämäryys ja sekavuus vain paheni, kun puolueen johtoon nousi amerikkalainen, CIA-yhteyksistä tuttu Toomas Hendrik Ilves. Nyt virolaisissa lehdissä jo naureskeltiin avoimesti, että puolueessa inhotaan kaikkea sos-alkuistakin.
Europarlamentissa Toomas Hendrik Ilves löysi parhaat kaverit suomalaisista demarimepeistä, Ulpu Iivarista ja Lasse Lehtisestä. Kun Ilves antoi Viron venäläistä vähemmistöä loukkaavia lausuntoja, hän sai tukea Ulpu Iivarilta. Iivari kirjoitti verta hyytävän, primitiivisen kannanoton, miten Viron venäläiset pitäisi oikeastaan etnisesti puhdistaa Virosta! Tämä perusdemari teki kaikkensa loukatakseen ja häpäistäkseen Viron neuvostomenneisyyttä. Samaa on aina tehnyt Lasse Lehtinen.
Suomalaisten demarien halveksiva suhtautuminen Viron sosialistiseen historiaan ja heidän rasistinen suhteensa Viron venäläiseen vähemmistöön paljasti, etteivät suomalaiset demarit ole koskaan ymmärtäneet mitään Neuvostoliiton olemuksesta tai kommunismin merkityksestä työväenliikkeen kantavana voimana. Heillä on yhtä pinnallinen suhde sosialismiin kuin Ilveksellä: sillä pääsee Natoon.
Viron vasemmiston tuhoa edesauttoi se, ettei lännessä osattu erottaa, ketkä ovat demokraatteja ja ketkä eivät. Neuvostoaikainen vasemmisto oli Virossa huomattavasti maltillisempi ja humaanimpi kuin koskaan lännen lemmikit, Lennart Meri ja Mart Laar. Näissä miehissä ei ole koskaan ollut hiventäkään demokraattia. He ovat nationalisteja ja Viron apartheidin pääarkkitehdit.
Viron sosialidemokraateista on tullut virolaisten nationalistien apupuolue, jonka avulla Euroopalle näytellään demokratialeikkiä. Sen avulla nationalistit, reformistit ja IRL, pitävät venäläiset loitolla parlamentista. Tällaisella sosialidemokratialla ei ole tietenkään enää mitään tekemistä demokratian saati sosialismin kanssa. Se on vain ideologista petosta.
Suomessa on ilmeisesti joissakin demaripiireissä ryhdytty epäilemään Viron demareiden luonnetta. Virossa majailevat suomalaiset kantakirjademarit ovat yhtäkkiä kokeneet herätyksen ja ryhtyneet liputtamaan Viron keskustan ja sen puheenjohtajan, venäläisten äänet keräävän Edgar Savisaaren puolesta. Onko mahdollista, että sosialidemokraatit alkavat ymmärtää, ettei nationalismilla voi olla mitään tekemistä sosialidemokratian kanssa? Sehän on sitten pelkkää kansallissosialismia.
Kun Suomen sosialidemokraatit alkavat pohtia romahduksensa syitä, vilkaisu Viroon ei olisi pahitteeksi. Suomen demareita saattaa vaivata sama tauti kuin Viron demareita: ei häivähdystäkään punaista.
Viron sosialidemokraattisen puolueen historia paljastaa sen hämmästyttävän nopeuden, jolla Viron vasemmisto tuhoutui. Virossa oli vielä maan itsenäistyessä sosialidemokraattinen puolue, jossa oli aitoja sosialisteja. Puoluetta johti vilpitön demari Marju Lauristin. Vaalitappion jälkeen vuonna 1996 puolueessa mentiin sekaisin. Puolue sai uuden nimen, ”Maltilliset” Ruotsin kokoomuksen tapaan. Puolue kuului vielä Sosialistiseen internationaaliin. Uusi puheenjohtaja, poliittinen tyhjänpäiväisyys ja ”kaappinatsi” Andres Tarand rauhoitteli virolaisia. Puolueessa ei enää koskaan heiluteta punaisia lippuja eikä lauleta Kansainvälistä. Jotkut virolaiset sosialistit vaativat puolueen heittämistä ulos Sosialistisesta Internationaalista.
Puolueen ideologinen hämäryys ja sekavuus vain paheni, kun puolueen johtoon nousi amerikkalainen, CIA-yhteyksistä tuttu Toomas Hendrik Ilves. Nyt virolaisissa lehdissä jo naureskeltiin avoimesti, että puolueessa inhotaan kaikkea sos-alkuistakin.
Europarlamentissa Toomas Hendrik Ilves löysi parhaat kaverit suomalaisista demarimepeistä, Ulpu Iivarista ja Lasse Lehtisestä. Kun Ilves antoi Viron venäläistä vähemmistöä loukkaavia lausuntoja, hän sai tukea Ulpu Iivarilta. Iivari kirjoitti verta hyytävän, primitiivisen kannanoton, miten Viron venäläiset pitäisi oikeastaan etnisesti puhdistaa Virosta! Tämä perusdemari teki kaikkensa loukatakseen ja häpäistäkseen Viron neuvostomenneisyyttä. Samaa on aina tehnyt Lasse Lehtinen.
Suomalaisten demarien halveksiva suhtautuminen Viron sosialistiseen historiaan ja heidän rasistinen suhteensa Viron venäläiseen vähemmistöön paljasti, etteivät suomalaiset demarit ole koskaan ymmärtäneet mitään Neuvostoliiton olemuksesta tai kommunismin merkityksestä työväenliikkeen kantavana voimana. Heillä on yhtä pinnallinen suhde sosialismiin kuin Ilveksellä: sillä pääsee Natoon.
Viron vasemmiston tuhoa edesauttoi se, ettei lännessä osattu erottaa, ketkä ovat demokraatteja ja ketkä eivät. Neuvostoaikainen vasemmisto oli Virossa huomattavasti maltillisempi ja humaanimpi kuin koskaan lännen lemmikit, Lennart Meri ja Mart Laar. Näissä miehissä ei ole koskaan ollut hiventäkään demokraattia. He ovat nationalisteja ja Viron apartheidin pääarkkitehdit.
Viron sosialidemokraateista on tullut virolaisten nationalistien apupuolue, jonka avulla Euroopalle näytellään demokratialeikkiä. Sen avulla nationalistit, reformistit ja IRL, pitävät venäläiset loitolla parlamentista. Tällaisella sosialidemokratialla ei ole tietenkään enää mitään tekemistä demokratian saati sosialismin kanssa. Se on vain ideologista petosta.
Suomessa on ilmeisesti joissakin demaripiireissä ryhdytty epäilemään Viron demareiden luonnetta. Virossa majailevat suomalaiset kantakirjademarit ovat yhtäkkiä kokeneet herätyksen ja ryhtyneet liputtamaan Viron keskustan ja sen puheenjohtajan, venäläisten äänet keräävän Edgar Savisaaren puolesta. Onko mahdollista, että sosialidemokraatit alkavat ymmärtää, ettei nationalismilla voi olla mitään tekemistä sosialidemokratian kanssa? Sehän on sitten pelkkää kansallissosialismia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
