Hesarin päätoimittaja Mikael Pentikäisen potkut on sen tason shokkiuutinen, että on pakko vähän pohtia, missä mennään.
En erityisemmin pitänyt Pentikäisen linjasta. Hän edusti perinteistä suomalais-fasistista linjaa eli puolusti nationalismia ja Venäjä-vastaista fennougrismia. Erityisesti tämä näkyi Viron uutisoinnissa. Valtaosa fennougreista tulee erinomaisen hyvin toimeen venäläisinä kansoina, vain suomalaiset ja nyt virolaiset ovat ryhtyneet Venäjä-vastaisiksi. Hesari on Viron apartheidin tärkein tukija. Inhosin tätä linjavalintaa. Geopoliittinen imperatiivi eli Nato Baltiassa heijastuu tietenkin Suomeen ja meikäläiseen lehdistöön. Päätoimittajat ovat englanninkielisen median vasalleja.
Pentikäinen laittoi vuosi sitten taloustoimittaja Tuomo Pietiläisen Tampereelle professorinpestiin. Talouselämässä ei ole ketään niin inhottu kuin Tuomo Pietiläistä. Päätoimittaja Pentikäisen ratkaisu antaa “tähtitoimittajalle” vapaa vuosi, on merkki myönnytyksestä Hesarin hallitukselle, josta on tulossa ilmeisesti suomalaisen talouselämän äänitorvi. Pietiläisen sulkina hatussa ovat Soneran paljastukset ja kehittyvien maakuntien miesten toimittaminen vankilaan. Sonera-tapauksessa Hesarin paljastukset ja Relander-vaino toivat Suomen kansalle sadan miljardin euron tappion Soneran kurssin romahtaessa. Toimittaja puolusti totuutta, talouselämä yrityksen kurssia. Kun talouselämä pääsee mediassa päättämään, on selvää, että mikään totuus ei ole sadan miljardin euron uhrauksen arvoinen. Relanderin salakuuntelu oli lillukanvarsia, kun sata miljardia on kansallinen katastrofi.
Aatos Erkon kuolema teki Hesarista kiinnostavan ostokohteen. Vaikuttajan paikka vapautui Erkon kuoltua ja varakkaana miehenä Antti Herlin on sen ostanut pois. Jo EK:n valinnoissa kuului Antti Herlinin ääni hänen nostaessaan Ilpo Kokkilan EK:n johtoon. Kokkila suuntaa nyt Baltian sijasta Venäjälle. Esko Aho nostettiin mukaan idän valloituksen kärkiryhmään. Mallia haetaan vanhoista hyvistä ajoista, kun suomalaisilla oli hyvät idänsuhteet ja idänkauppa kukoisti. YYA-Suomessa tärkein asia oli median kontrolli eli saada suomalaisnatsit pitämään russofobiset mölyt mahassaan. Sitä ei suinkaan tehnyt auktoriteetillaan Kekkonen vaan Suomen talouselämä. Suomen Pankissa tiedettiin, mitkä yhtiöt tekivät idänkauppaa ja täsmälleen samat yritykset olivat Suomessa suurimpia mainostajia. Lehtitalojen johtajat olivat hyvin herkkiä kuulemaan talouselämän toiveita ja minimoimaan kaikenlaisen Neuvostoliiton arvostelun.
Jokainen lehtiä lukeva tietää, että menestyvien idänsuhteiden suurin este on Helsingin Sanomat ja sen russofobinen linja.
Tällä hetkellä talouselämän ykköslobbari on Matti Apunen. Apunen mielellään sanoo sen, mitä talouselämä haluaa. Apunen on henkilö, joka on perso rahalle ja vaikutusvallalle. Hänellä on sopiva oikeistolainen ideologia talouselämän tarpeisiin. Journalismin kannalta on tietenkin kauheaa, jos median lippulaivan päätoimittajaksi nousee “John McCain”. Se vasta Hesarin levikin vie laskuun. Todellisuudessa Matti Apunen on hirvittävä russofobi. En tiedä mitään niin mieltä lämmittävää kostoa kuin nähdä Matti Apunen puhumassa hyvää Venäjästä.
Suomessa vain yksi henkilö osaa luontaisesti ja aidosti puhua hyvää Venäjästä: Johan Bäckman. Ilmainen neuvo Antti Herlinille: älä valitse Matti Apusta, valitse Johan Bäckman.
tiistai 28. toukokuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti