Hansaliitto

(Julkaistu Turun Sanomissa kesäkuussa 2004 Turun Hansapäivien aikana)

Hansaliitto – saksien suurvalta

TS/Tallinna
Leena Hietanen
Tallinnan vanha kaupunki on yksi parhaiten säilyneitä hansakaupunkeja. Hansan kulta-aikana 1370-luvulla liittoon kuului 150 kaupunkia Tallinnasta Lissaboniin, joukossa Lontoo ja Bergen, mutta ei yhtään kaupunkia Suomesta.
-Tallinnassa näkee hansakaupungin asemakaavan alkuperäisenä. Hansaan liittynyt goottilainen arkkitehtuuri on Tallinnassa myös hyvin omaperäinen. Sellaista en ole löytänyt mistään muualta, arkkitehti Rein Zobel sanoo.
Zobel on Viron taideakatemian professori. Hän on erikoistunut Tallinnan vanhan kaupungin arkkitehtuuriin ja sen linnoitusvaiheisiin. Hän on julkaissut aiheesta kirjoja. Viimeisin on Tallinn (Reval) Keskajal, Linnaehitus 13.-14. sajandil.
Kauppakielenä
flaamin kieli
Tallinnassa puhuttiin Hansa-ajan alussa latinaa. Latina oli kuninkaiden, paavien ja hallitsijoiden kieli. Kadunnimetkin olivat Tallinnassa latinaksi. Kieli vaihtui tanskalaisen kauden päättyessä ja saksalaisen ritariajan koettassa 1346.
-Keski-alasaksin kieli tuli käyttöön. Se on lähes samanlainen kuin flaamin kieli, Zobel kertoo.
Keski-alasaksin kieli on eri kuin nykyinen saksan kieli. Nykysaksa on kehittynyt Hoch Deutchista. Keski-alasaksin kieltä käytettiin Saksissa, joka sijaitsi Elben ala- ja keskijuoksulla. Elbe virtaa entisen Itä-Saksan alueelta laskien Pohjanmereen Hampurin länsipuolella.
-Keski-alasaksin kieli tuli Tallinnaan ritarikuntien ja hansakaupunkien kautta. Se oli Hansan virallinen kieli. Sitä puhuttiin Tallinnassa, Lyypekissä, Bremenissä ja Norjan Bergenissä. Se levisi kauppiaiden ja merimiesten kielenä. Laivatkin olivat hollanin kielisiä, Zobel kertoo.
Visbyn
tytär
Pohjois-Saksan kaupunkien muodostaessa Hansaliiton ytimen Tallinna liitettiin Hansaan heti sen alkuvaiheessa vuonna 1280. Tallinnaan vaikutti suuresti ruotsalainen Visbyn kaupunki. Visbystä tuotiin Tallinnaan 200 saksalaista kauppiasta vuonna 1230 nopeuttamaan Tallinnan integroitumista Hansaan. Se vaikutti suoraan rakentamiseen.
-He muokkasivat Tallinnasta skandinaavisen kaupunkikeskuksen. Vanhaa Tallinnaa pidetään Visbyn tyttärenä, Zobel kertoo.
Tallinnaan rakennettiin Visbyn mallin mukaisesti kolme kirkkoa: Nigulisten kirkko saksalaisille kauppiaille, Olevisten kirkko pohjoismaisille ja ortodoksikirkko venäläisille kauppiaille.
-Kaikilla kauppiailla oli oma kirkkonsa. Aika oli kristinuskon leviämisen aikaa. Risti oli ystävän merkki ja kauppiaille tärkeä, Zobel sanoo.
Visby tuhoutui 1361 tanskalaisten hävittäessä kaupungin. Tallinnassa nousu vasta alkoi.
-Tallinna saa yksinoikeuden Novgorodin kauppaan 1346. Tallinna alkoi rikastua, Zobel kertoo.
Ay-liike
voimissaan
Hansakauppiailla oli omat kiltansa, jotka vastaavat nykyajan ammattiyhdistyksiä. Kuuluisin niistä oli nuorten naimattomien kauppiaiden yhdistys, Mustapäiden veljeskunta. Mustapäiden talo on yksi parhaiten säilyneitä Tallinnassa. Siellä on käynyt Venäjän tsaari, Pietari Suuri oluella. Mustapäiden suojelupyhimys Mauritius koristaa edelleen alkuperäisellä paikallaan kiltahuoneen ovea.
Muistä säilyneistä kiltahuoneista suurkauppiaiden kiltahuone on päätynyt Viron historian museoksi. Käsityöläisten kiltahuone, Kanuti (Knud) on kunnostettu kaupungin näyttelytilaksi. Tallinnan kaupunginteatteri on jo pitkään toiminut suurkauppiaiden kiltahuoneessa.
Hansa-aikana meritiet olivat välttämättömiä tavaran kuljetuksille, koska maanteitä ei ollut. Kuljetuksia maitse vaaransivat myös rosvot ja talonpojat. Hansa-ajan laiva, koggi oli yksinkertainen. Se oli laaja ja kellui tyhjänä korkealla. Jottei laiva lastittomana kierähtäisi ympäri, laivan ruumaan asetettiin kiviä.
Virossa oli Hansa-aikana feodaalijärjestelmä. Maaseudun feodaalijärjestelmä ei kuitenkaan ulottunut kaupunkeihin. Kaupunkien vapaampi maailma johti siihen, että feodaalisysteemiä paettiin kaupunkeihin. Kaupunkiin syntyi alempi luokka, johon kuuluivat virolaiset, ruotsalaiset ja suomalaiset. He olivat merimiehiä, laivanrakentajia ja käsityöläisiä. Yläluokkaan kuuluivat saksalaiset suurkauppiaat.
Rooman
paluu
Tallinna sai Lyypekin kaupunkioikeudet vuonna 1248, mitä pidetään Tallinnan kaupungin syntymävuotena. Oikeuksien saaminen vapautti kaupunkilaiset feodaalivallasta.
-Kaupungit olivat tasavaltalaisia, Zobel muistuttaa.
Kaupunkilaiset eivät halunneet kaupunkiin aatelisia tai ritareita. Tallinnassa oli aluksi muutama aatelistalo, mutta myöhemmin aatelisilta kiellettiin pääsy kaupunkiin. Kaupunki oli kauppiaiden ja käsityöläisten aluetta. He päättivät keskenään, kenestä tulee kaupunginjohtaja, raatiherra tai raadin jäsen.
Kaupunkilaiset saivat valita oman johtonsa, mutta äänioikeus oli vain talon omistajilla. Heidän kuviteltiin olevan aidosti kiinnostuneita omistajina yhteisten asioiden hoidosta. Tallinnan muurien ulkopuolella oli kaupungille kuuluvaa maata. Saksalaisten kaupunkien tapaan Tallinnaa nimitettiin kaupungiksi ja maaksi, ” Reval Stadt und Land”. Kaupunkilaiset muuttivat kesäisin maalle huviloille. Heillä oli omenapuita, kala-altaita ja saunat.
-Tallinnassa elettiin kuin muinaisessa Roomassa, Zobel hehkuttaa.
Hansa tuhoutui Liivinmaan sodassa vuosina 1558-83. Laajaan sotaan ottivat osaa piispat ja ritarit Tanskaa ja Puolaa myöten.
-Sota tuhosi kansoja, mutta se tuhosi myös kaupankäynnin, Zobel sanoo.

Kuvat: Leena Hietanen
Kuvateksti: Professori Rein Zobelin mielestä Hansa-aikaa voisi verrata Rooman paluuseen, josta merkkinä oli romaanisen tyylisuunnan kukoistus ennen gotiikan läpimurtoa.
Tallinnan kaupunginmuseossa voi ihailla Hansa-ajan koggi-laivan kopiota.
Mustapäiden suojelupyhimys, roomalainen leginonääri Mauritius koristaa Mustapäiden kiltahuoneen ovea.
Mustapäiden talon kiltahuoneen ovi on yksi Tallinnan vanhan kaupungin väriläiskistä.
Käsityöläisten kiltahuonetta koristavat ylhäällä Pyhän Kanutin ja Martin Lutherin patsaat.
Tallinnan kaupunginteatteri toimii suurkauppiaiden kiltahuoneessa.