Miehitysmyytti

(Julkaistu Venäjän aika-lehdessä nr 3/2006)

Viron miehitysmyytti
on tiensä päässä
Vapaudenpatsaan siirtouhka toi venäläiset kadulle Tallinnassa
Teksti ja kuvat:
Leena Hietanen
Tallinnassa sijaitseva Toisen maailmansodan loppumisen kunniaksi pystytetty Vapaudenpatsas on ollut toukokuun puolesta välistä saakka poliisin valvonnan alla ja sen edessä on kokoontuminen kielletty provokaatioiden pelossa. Historioitsija Sergei Stadnikov arvioi, että skandaalin käynnisti kahden nationalistisen puolueen, Isänmaaliiton ja Res Publican virallinen kannanotto pronssisesta patsaasta kuin miehityksen symbolista.
-Patsaalle Voiton päivänä toukokuun yhdeksäntenä ilmestyneet provokaattorit tapasivat ennen ja jälkeen kyseistä päivää puolueiden edustajien kanssa, hän sanoo.
Venäläiset kokoontuvat Voitonpäivänä laskemaan kukkia ja seppeleitä patsaalle ja muistelevat sodan uhreja. Virossa syntynyt Stadnikov menetti sodassa kaksi isoisäänsä.
-Puoleiden suurin syytös oli, että Saksan miehitys korvautui Neuvostoliiton miehityksellä ja ne molemmat olivat yhtä huonoja, hän sanoo.
Miehitysten
vertailu kohtuuton
Stadnikovin mielestä vertailu kahden miehittäjän välillä on kohtuuton. Stadnikov nimittää vuonna 1940 tapahtunutta Baltian maiden liittymistä Neuvostoliittoon annektioksi, anastukseksi.
-Natsi-Saksan häviö toisessa maailman sodassa lähti liikkeelle jo natsi-ideologiasta. Sen sanoma oli ohut, rasistinen, nationalistinen ja suurta osaa väestöä poissulkeva. Ei ole sattumaa, että Natsi-Saksa kesti vain 12 vuotta, hän sanoo.
Natsi-Saksalla oli Baltian maita varten Plaan Ost, josta Virossa vaietaan. Saksalaisten suunnitelma oli kelpuuttaa vain 200 -400 000 virolaista jäämään maahan riittävän germaanisina. Loput piti joko siirtää fenno-ugrien syntysijoille Taka-Siperiaan tai vain eliminoida. Baltiaan olisi asutettu uudelleen 200-300 000 saksalaista.
-En epäile, etteikö saksalaisten organisaatiokyvyllä, tarmolla ja tehokkuudella suunnitelmaa olisi kyetty viemään läpi, Stadnikov arvioi.
Neuvostoliiton kommunistinen järjestelmä, joka teki myös rikoksia, oli Stadnikovin mukaan lähtökohdiltaan kuitenkin avarampi.
-Kommunistinen ideologia oli klassinen ja sosiaalinen eikä nostanut mitään rotua etusijalle. Ei ole mikään ihme, että Neuvostoliitto kesti 73 vuotta, hän sanoo.
Neuvostoliiton
analyysiä
Neuvostoliitto kykeni Stadnikovin mielestä ideologisesta jäykkyydestään huolimatta mukautumaan ja sopeutumaan eri tilanteissa.
-Ateistisesta ideologiasta huolimatta Josef Stalin pyysi apua jopa ortodoksikirkolta sodan aikana, Stadnikov korostaa.
Stalinin kuoltua Nikita Hrutsevin aikana 1960 -luvulla alettiin kritisoida Stalinia. 1980-luku oli stagnaatiota ja 1990-luvulla alkoi perestroikka. Ideologinen sensuuri katosi ja puolueiden perustaminen alkoi.
-Neuvostoliittolaiselle ihmiselle jokainen vuosikymmen tuntui hyvin erilaisilta. Tosin kyllä tietyissä raameissa, mutta nuo raamit olivat paljon avarammat kuin mitä Natsi-Saksa olisi Virolle tarjonnut, hän sanoo.
Virossa asui vuonna 1991 lähes 123 000 etnistä virolaista enemmän kuin vuonna 1945 huolimatta karkoituksista, pakolaisuudesta ja maastamuutosta. Virolaisten syntyvyys laski alhaisimmilleen vuonna 1991, laulavan vallankumouksen aikana.
-Sodan jälkeinen historia ei anna mitään oikeutta siirtää patsasta paikaltaan, hän summaa.
Eurooppalaiset
arvot sitovat
Patsaan siirto on hänestä mahdoton neljästä syystä.
-Yksi maa ei voi poiketa yhteisistä eurooppalaisista näkemyksistä toisen maailman sodan merkityksestä fasismin kukistajana täysin, hän arvelee.
Toiseksi vastuun skandaalista kantavat Isämaa ja Res Publica yrittävät hänen mielestään vain mobilisoida omat äänestäjät venäläisiä vastaan, tuhota integraation ja hajottaa yhteiskunnan.
-Puolueet kalastavat ääniä tukeutumalla Isänmaan ja Lennart Meren yhdessä vuosina 1992-93 läpiviedylle ihmisoikeusrikoksille perustuvalle omaisuudenpalautus- ja kansalaisuuspolitiikalle. Kaikki halutaan aloittaa alusta ja mitätöidä integraatio, hän varoittaa.
Kolmanneksi hän katsoo patsaalla olevan kansallisia arvoja. Patsas on virolaisen kuvanveistäjän virolaisesta mallista tekemä. Neljäntenä argumenttina hän muistuttaa patsaan olevan elävä patsas. Virossa ei käydä enää Tammsaaren patsaalla eikä uutta itsenäisyyttä symboloiva Vapauden Kello herätä minkäänlaisia tunteita.
-Patsaalle tulevat venäläiset, juutalaiset, virolaiset ja muut Saksan sodassa kadottaneet. Hallitus, pääministeri etunenässä, ei kunnioita vähemmistön oikeuksia, hän katsoo.
Paineet
kasvavat
Virolaiset olivat järkyttyneitä tajuttuaan, että venäläiset saattavat olla valmiita puolustamaan patsasta jopa väkivalloin. Sata poliisia joutui pitämään virolaiset ja venäläiset ryhmät erillään mielenosoituksissa. Venäläiset muodostivat yöllisen vartion patsaan ympärille ennen kuin poliisi otti vastuun järjestyksen ylläpidosta.
-Tilanne kärjistyi ja venäläisten piti valita puoli. Paineet kasvavat ja venäläisten nuorten maastamuutto vain kiihtyy, jos oikeuksia ei kunnioiteta, Stadnikov arvioi.
Väkivaltaiseen konfliktiin hän ei usko.
-Seuraaviin vaaleihin saakka ensi keväänä patsas pysyy paikallaan, hän ennustaa.

Kainalo:

Käsitykset
päinvastaisia

Virolaisilla ja venäläisillä on täysin erilainen käsitys historiasta ja vuoden 1939-40 taphtumista. Virolaisten mielestä heidät miehitettiin, venäläisten mielestä Viro liittyi Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti. Miehitystulkintaan vedoten Viro itsenäistyessään jätti 400 000 venäläistä vaille kansalaisuutta. He olivat "miehittäjiä”.
Venäläiset koululuokat tuodaan toukokuun 9. päivänä Tallinnan Tõnismäelle tuomaan kukkia Viron fasismista vapautumisen kunniaksi. Patsas symboloi heille, että venäläisillä on kaikki oikeudet olla Virossa täysivaltaisina kansalaisina.
-Viro olisi pitänyt perustaa kaksikielisenä ja antaa venäläisille kansalaisuus automaattisesti, Stadnikov sanoo.
“Miehityksen” symboli, pronssipatsas on Tallinnan kaupungin maalla. Tallinnassa valtaapitävä keskustapuolue ei ole suostunut keskustelemaan patsaan siirrosta. Puolueella on valtuustossa ehdoton enemmistö. Hallitus antoi juuri lisärahaa poliisille vartioinnin jatkamiseksi patsaalla.
Virolainen historioitsija Magnus Ilmjärv on tehnyt väitöskirjan Viron äänettömästä alistumisesta ja siitä, kuinka Viro luopui itsenäisyydestään laukaustakaan ampumatta. Suomalainen historioitsija Martti Turtola puolestaan Konstantin Pätsin elämäkerrassan tuli tulokseen, että Päts pyrki matkimaan laillisuutta jokaisella askeleella Viron liittyessä Neuvostoliittoon.