torstai 18. lokakuuta 2007

Andres Tarand ja Toomas-Hendrik Ilves

(Julkaistu 25.02.1999 Turun Sanomissa artikkelisarjassa Viron vaalit 7.3.)


Tarandin ja Ilveksen epäpyhä allianssi kerää laarin pohjia
ÄÄNET HENKILÖILLE
TS/Tallinna
LEENA HIETANEN
Maltilliset (Mõõdukad) ja Kansanpuolue (Rahvaerakond) ovat puolueensa ohjelmien puolesta niin monenkirjavia, että heitä äänestäessään äänestäjä valitsee henkilön, ei puoluetta. Kansanpuolue ei ole parlamentissa edustettuna eikä omana nimenään vaaleissa vaan Maltillisten suojissa. Puolueen puheenjohtaja, entinen ulkoministeri Toomas-Hendrik Ilves ei luottanut Kansanpuolueen mahdollisuuksiin ylittää äänikynnystä ja liittoutui varman läpimenijän, Maltillisten johtajan Andres Tarandin kanssa.
Andres Tarandin johtamat Maltilliset määrittelevät itsensä sosiaalidemokraateiksi. He kuuluvat Sosialistiseen Internationaaliin. Virossa jotkut vaativat heidän heittämistään ulos kyseisestä järjestöstä, sillä Maltillisten äärikapitalistisen uudistuspuolueen liehittelyä pidetään sosialisteille sopimattomana. Maltillisten vaalilistoilla on sellaisia nimiä kuin Marju Lauristin sekä presidentti Lennart Meren poika Mart Meri.
Kansanpuolue edustaa oikeistolaista maailmankatsomusta, joskin se kannattaa sosiaalista markkinataloutta. Puolueesta löytyy konservatiivisia, kansallismielisiä ja maanviljelijöitä edustavia aineksia.
Maltillisten ja Kansanpuolueen vaaliteemoja ovat alhainen syntyvyys, koulutussysteemin kehittäminen, maaseudun ongelmat ja rikollisuus.

Mahdollinen
pääministeri
Mikäli oikeistopuolueet saavat vaalivoiton, Andres Tarand on todennäköinen pääministeriehdokas, kunnes Siim Kallasin oikeusjuttu on ohi.
Andres Tarand on syntynyt Tallinnassa 1940. Hän on ammatiltaan maantietelijä. Tarand oli Viron Korkeimman Neuvoston kansanedustaja ja sen ympäristökomitean puheenjohtaja 1990-92. Tarand oli mukana itsenäisyysliikkeenä tunnetussa Kansanrintamassa (Rahvarinne). Tarandilla on vahva tieteellinen ura. Hän on julkaissut 80 tieteellistä artikkelia ja osallistunut Antarktiksen tutkimusretkeen 1968-70.
Tarand on naimisissa kirjailija Paul Viidingin tyttären Marian kanssa. Heillä on kaksi poikaa. Indrek Tarand työskentelee ulkoministeriön kansliapäällikkönä ja Karel Tarand toimittajana.
Andres Tarand ei ole kuulunut kommunistiseen puolueeseen. Hänellä on hyvä maine niin kansallismielisten kuin keskustalaisten parissa. Toistaiseksi Tarandin nimeä ei ole sekoitettu –ei korruptioon, ei valtion varojen varastamiseen eikä valehteluun. Hän on jäänyt kiinni vain kerran rattijuoppoudesta, josta hän sai ankaran sakon.
Poliitikkona Andres Tarand sopii konfliktitilanteiden hetkelliseksi ratkaisuksi; esimerkkinä pääministerin tuoli syksyllä 1994, kun Mart Laar joutui eroamaan. Tarandin poliittiset taidot eivät ole silmiinpistäviä. Rautaisella ilmeellään ja syvän murheisella äänellä hän kykenee puhumaan pitkään ja ikävästi kaikille jo vanhastaan tutuista asioista.

Presidentin
paikka kiikarissa
Maltillisten vaalilistan numero kaksi, Toomas-Hendrik Ilves on viimeinen ulkovirolainen, joka on kyennyt kiinnittymään Viron poliittiseen eliittiin. Ilves syntyi Tukholmassa 1953 perheeseen, jossa isä oli matemaatikko ja äiti kirjastonhoitaja. Ilves vietti nuoruutensa Yhdysvalloissa. Hän oli 15 vuotta sitten USA:n kongressin ylläpitämän Radio Vapaa Euroopan päätoimittaja.
Ilves on kuuluisa yksityiselämästään ja juhlivista elämäntavoistaan. Hän on eroamassa tutkijavaimostaan, amerikkalaisesta Mary Bullockista eikä peittele julkisuudelta uutta, nuorta virolaista intohimoaan. Ilves viihtyy niin poliitikon kuin playboyn roolissakin. Hän esiintyy mielellään taiteilijapiireissä, tupakoi runsaasti ja kallistaa lasia häpeämättömästi viski- ja olutklubeissa.
Ilveksen merkittävin tukija on presidentti Lennart Meri, joka näkee Ilveksessä oman manttelinperijänsä. Ilves käyttäytyykin sen mukaisesti, aidon amerikkalaisen itsevarmasti. Hän on luopunut Yhdysvaltain kansalaisuudestaan ollakseen valmis presidenttitaisteluun.
Ilves puhuu kaikkein mieluiten englantia. Hänen vironsa on erittäin sujuvaa.

Menestynyt
lännessä
Ulkoministerinä Ilves teki erityisen hyvän työn suhteessa länteen Viron EU-neuvottelujen aloittajana sekä suhteissa USA:han ja NATO:oon. Sen sijaan Venäjä jäi täysin paitsioon. Venäjä ei hyväksynyt amerikkalaista ulkoministeriä vaan neuvotteli mieluummin ”kotivirolaisten” kanssa. Ilves johti ulkoministerinä Virossa olevien sotilaseläkeläisten maastakarkotuskomiteaa ja teki äärimmäisen selväksi oman syvän venäläisvihamielisyytensä.
Venäjä ei koskaan kutsunut ulkoministeri Ilvestä Moskovaan. Yhtenä syynä epäillään sitä, että Moskova piti Ilvestä agenttina, koska Radio Vapaa Euroopan toimittajien katsotaan pätevöityvän CIA:n erikoiskoulutuksessa. Ilves johti Radio Vapaa Euroopan Viron toimitusta.
Vaalitaistelussa Maltilliset tulevat saamaan enemmän ääniä kuin Kansanpuolue. Ilves on suosittu sivistyneistön keskuudessa, mutta tavallinen kansa alkaa vierastaa yhä enemmän hänen elämäntyyliään. Tulevat parlamenttivaalit ovat Ilveksen kannalta kohtalokkaat. Jos hän ei onnistu pääsemään hallitukseen, hän voi unohtaa myös presidenttihaaveensa.

Kuvateksti:
Andres Tarand ja Toomas-Hendrik Ilves ovat yhdistäneet voimansa ainakin vaalien ajaksi.

Ei kommentteja: