Muistelmia post-sosialistisesta Virosta

(Julkaistu Kauppalehdessä 18.11.1999)

Teoriat kalpenevat Viron muutostalouden tuhkimotarinoiden varjossa
KL TALLINNA
Virossa viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneet muutokset post-sosialismista markkinatalouteen ovat saaneet henkilökohtaisen äänen. Siinä missä kirjailijat myöhästyvät, toimittajat ovat panneet tekijät puhumaan. Talouslehti Äripäev on koonnut kirjan Eesti Majandus 1989-1999, (Viron talous), missä muutoksen tuulissa menestyneet tuhkimot, onnenonkijat ja kadottajat saavat kertoa oman tarinansa.

Viimeiset
vuodet
Kirjan mielenkiintoisinta antia ovat jo melkein unohtuneet Neuvosto-Viron viimeiset vuodet. Kaksi taloussysteemiä olivat valovuosien päässä toisistaan. Tulevat pankkiirit opiskelivat Viron kauppakorkeakoulussa ja kävivät työharjoittelussa Yhdysvalloissa. He tienasivat valuuttaa leikkaamalla ruohoa ulkovirolaisten pihoilla ja tulivat takasin tietokone kainalossaan. Sen hinnalla Virossa olisi saanut omakotitalon.
Tallinnan pankin perustaja Guido Sammelselg muistelee, miten hän ystäviensä kanssa aloitti sokerin tuonnin Suomesta vuonna 1989. Sokeria myytiin valuutalla ja ruplilla. Valuutta vaihdetaan rupliksi Viron keskuspankin valuuttahuutokaupoissa. Sammelselg ei ole koskaan elämässään pankinjohtajanakaan nähnyt niin suuria rahamääriä kerrallaan. Kuukaudessa tienattu ruplamäärä kattoi Viron kuukauden eläkkeet.
Jonot olivat tuolloin tavallinen näky kaikkialla. Tavaraa oli saatavilla vain valuuttakapoissa. Tuhannet virolaiset kävivät Suomessa mansikoita poimimassa tienaten kaivattua valuuttaa.

Suomalaiset
tulevat
Kirja sivuuttaa mainiten virolaisten itsenäistymispyrkimykset, rauhanomaisen talouden eriyttämisen Neuvostoliitosta ja oman keskuspankin luonnin. Suomalaisetkin tulevat. Pienet yksityiskohdat puhuvat. Neste tulee helpottamaan bensiinipulaa vuonna 1990. Se avaa ensimmäisen valuutalla bensiiniä myyvän huoltoaseman. Paikalliset eivät kuitenkaan käytä Suomen markkojaan kalliiseen bensiiniin vaan ostavat huoltoasemalta suomalaista olutta.
Ensimmäisen neljän tähden hotellin avajaisissa paikalliset tuntevat, etteivät suomalaiset omistajat oikein luota heihin. Palacen avajaisissa tarjotaan kyllä viskiä ja pieniä suupaloja, mutta hotellihuoneissa television kaukosäätimet on kerätty talteen.
Itsenäisyyden huuma vaihtuu vuoden 1993 aikana. Itsenäistynyt Viro kokee ensimmäiset pankkikonkurssit. Jatkuva öljypula ja oman valuutan käyttöönottoa seuraava elintason romahdus heikentävät tuntuvasti laulavan vallankumouksen euforiaa. Tilanteen pelastaa se, että länsiyhtiöt alkavat yhä suuremmassa määrin kiinnostua Virosta. Viroon tulevat ensimmäisten joukossa Svenska Tobaks, Elcoteq, Paulig ja Coca Cola.

Jauhosäkkinä
maahan
Siirtymävaiheen Virossa olivat myös aivan omat sankarinsa. Jotkut heistä nousivat komeettoina taivaalle ja syöksyivät jauhosäkkeinä maahan. Yhtenä tällaisena henkilönä Äripäev esittelee metallikuningattarenakin tunnetun Tiiu Silveksen. Hän onnistui rikastumaan metallikaupalla kunnes Viro monopolisoi metallin valtiolliselle yhtiölleen. Kun metallikauppa kuoli, Silves suunnitteli mitä erilaisimpia uusia toimialoja. Kaikki osoittautuivat mielikuvituksen tuotteiksi ja Silveksen yhtiöt ovat nyt konkurssissa.
Oman lukunsa muodostavat ne yrittäjät, joiden tie katkesi muutosten vauhdissa. Konkurssiin menneen Tarto Kommertspankin pääjohtaja Rein Kaarepere tunnettiin ennen menehtymistään monen yrityksen käynnistäjänä ja ideoijana. Lahjakkuus ja luovuuskaan eivät auttaneet, kun tapahtumia veivät elämää suuremmat voimat. Kapitalismiin ei kuviteltu kuuluvan konkursseja ja epäonnistumisia.

Lyhyt onnen
aika
Viimeisen 10 vuoden aikana Viron positiivisin ajanjakso oli 1996-1997 kestänyt pörssihuuma. Tuolloin kaikki tuntui Virossa menevän ylämäkeen. Yritykset suurentavat tulostavoitteitaan, lainanotto kasvaa ja virolaiset tuntevat saavansa hyvää palkkaa. Kaikki loppuu 1997 lopun pörssiromahdukseen.
Sen jälkeen alkaa yritysten myynti ulkomaisiin käsiin. Muutamia virolaisia onnistaa. He saavat loppuelämäkseen riittävästi miljoonia jäädäkseen eläkkeelle. Hansapankin yksi perustajista, Hannes Tamjärv, käyttää saamistaan Swedbankin miljoonista osan hyväntekeväisyyteen rakentaen lapsille yksityisen eliittikoulun Tallinnaan. Muutoin hän on vain ”onnellinen ihminen”. Kovin montaa heitä ei Viroon viimeisen kymmenen vuoden aikana jäänyt.
LEENA HIETANEN

Kirja:
Eesti Majandus 1989-1999. Äripäeva Kirjastus, Tallinn 1999.

(olen lähettänyt värivalokopion kirjan kannesta)