Suomalaisten keskitysleirit Karjalassa 1944

Viron kommunistien pää-äänenkannattaja Rahva Hääl 23.08.1944:

Suomalaisten fasistien julmuudet karjalais-suomalaisessa sosialistisessa neuvostotasavallassa (Karjala -Soome NSV)

Kolmen sotavuoden aikana Neuvostoliittoa vastaan taistellessaan Suomi on paljastunut maailmalle oman petomaisen puolensa ja näyttänyt, ettei se ryöstöimperialistisissa pyrkimyksissään ja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi valittujen menetelmiensä puolesta eroa mitenkään Hitlerin Natsi-Saksasta.
Tämän paljastaa hiljattain julkistettu Valtion poikkeustilakomitean tiedote suomalaisten julmuuksista väliaikaisesti miehittämässään karjalais-suomalaisessa neuvostotasavallassa.
Suomalaiset fasistit, rosvovalloittajat ovat koko miehityksen ajan toimeenpanneet valloittamiensa maa-alueiden puhtaaksi varastamista ja Karjalan itsenäisen kansantalouden ja kansallisen kulttuurin tuhoamista. He avoimesti kehuskelevat tekevänsä Karjalasta oman siirtomaansa, josta emämaa saa raaka-aineita ja orjia. He tarrasivat rikkaisiin Itä-Karjalan metsämassoihin, tuhosivat ja rikkoivat korkealle kehittyneen karjalais-suomalaisen snt:n teollisuuden, joukossa myös vahvan Onegan metalli- ja konepajatehtaan, vieden sieltä koko jättiläistehtaan koneiston. Vihassaan karjalais-suomalaista kansallista kulttuuria ja kehittynyttä tiedettä kohtaan, joka vuosien saatossa oli saavuttanut korkean tason ja kasvattanut tuhansia esimerkillisiä neuvostokansalaisia, suomalaiset pedot polttivat ja murensivat Karjalan kaupunkeja ja tuhosivat kulttuurisia ja tieteellisiä laitoksia. Petrozavodskissa suomalaiset tuhosivat yliopiston, Tieteellisen tutkimuslaitoksen, kirjastot, sinfoniaorkesterin, teatterit, koulut, lastentarhat, Pioneerien palatsin jne.
Tuhotöissään suomalaisilla oli vain yksi päämäärä – muuttaa valloitetut alueet teollisuutta ja kulttuuria vailla olevaksi orjien asuinmaaksi.
Suomalaiset ryöstövalloittajat eivät ainoastaan tuhonneet valloitettujen maa-alueiden teollisuutta ja kansallista kulttuuria vaan asettivat omien julmuuksien ensimmäiseksi tavoitteekseen paikallisten asukkaiden vahvimman ja kehittyneimmän osan tuhoamisen. Suomalaiset muuttivat Petrozavodskin vankileiriksi, jossa kitui 25000 syytöntä ihmistä. Joka aamu kello seitsemän heitä hoputettiin kepeillä ja nuijilla piesten yli voimien käyviin töihin. Vankeja ruokittiin vain 100-200 grammalla homehtunutta leipää ja 200 grammalla mädillä perunoilla päivässä. Ihmiset, heidän joukossaan tuhansia 5-10-vuotiaita lapsia, olivat eläviä luurankoja. Sairaiden hoitamisen sijasta suomalaiset lääkärit potkivat heitä ja hakkasivat nyrkeillä ja ajoivat kuolevat talvella metsätöihin. Käteemme sattuneesta Helsingin yliopiston entisen opiskelija Salmisen kirjeestä paljastuu näiden metsäläisten henkinen taso:
”Eilen ammuimme kaksi venäläistä (suomalaiset eivät tunnistaneet karjalaisia), jotka eivät tervehtineet meitä. Me vielä näytämme venäläisille.”
Petrozavodskissa ja kymmenissä muissa vankileireissä suomalaiset metsäläiset tappoivat liian raskailla töillä, tauteihin ja teloituksin kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Neuvostoliiton sotavankien tappaminen oli suomalaisille teurastajiksi muuttuneille sotilaille ja upseereille uhkapeli, jota he harjoittivat aina tilaisuuden tullen. Puna-armeijan vangiksi ottama entinen Olonetsin sotavankileirin johtajan varamies, murhaaja Pelkonen tunnusti itse: ”Vangitut puna-armeijalaiset jäävät Suomen vihollisiksi ja pitäen heitä alempana rotuna, murskasin heti tilaisuuden tullen heidän pääkallonsa.”
Näiden kolmen sotavuoden kuluessa suomalaiset ryöstövalloittajat ovat näyttäneet karjalais-suomalaisessa snt:ssä toimeen pantujen murhien kautta, etteivät heidän tekonsa mitenkään eroa saksalaisten toimeenpanemista massamurhista Harkovissa, Kiovassa, Smolenskissa ja Lublinissa, romanialaisten julmuudesta Odessassa tai unkarilaisten teurastustöistä Lvovissa ja muissa Länsi-Ukrainan lääneissä. Suomalaiset ovat pyrkineet todistamaan, että heillä olisi Hitlerin Natsi-Saksasta erilliset päämäärät; että Suomi puolustaa omaa vapauttaan ja demokratiaa; ja ettei Suomi ole fasistinen vaan demokraattinen maa. Nämä väitteet on vastaansanomattomasti osoitettu perättömäksi Suomen hallituksen ja sotajohdon käskyjen kautta, joiden pohjalta toimeenpantiin miehitettyjen maa-alueiden ryöstöt, kaupunkien tuhoaminen ja kymmenien tuhansien siviili-ihmisten ja sotavankien epäinhimilliset tappamiset. Koko maailma, joka taistelee fasistista ruttoa vastaan, näkee Suomessa fasistisen Saksan uskollisen palvelijan, joka on hyljännyt kaikenlaisen demokratian hitusen.
Omaksuessaan fasistisen ryöstömoraalin Suomi laskeutuu täysin samalle tasolle Hitlerin Saksan kanssa ja kantaa vertaista vastuuta maailman vapautta rakastavien kansojen edessä.
(Raakakäännös Leena Hietanen)