Venäjän investointisuojasopimuksen kariutuminen

Suomen ulkopoliittisen johdon sitoutuminen siihen, ettei Suomi ole koskaan Venäjän kanssa samalla puolella Viroa vastaan, kaatoi investointisuojasopimuksen Venäjän kanssa.

Venäjän tarjoama investointisuojasopimus kariutui 2000-luvun alussa. Vuonna 2002 sopimus oli käytännössä jo valmiiksi neuvoteltu. Vain allekirjoitukset puuttuivat. Suomessa ihmeteltiin, miksi Venäjältä puuttuu poliittinen tahto allekirjoittaa sopimus? Suomalaiset eivät keksineet mitään, mitä Venäjä olisi voinut haluta vastapalvelukseksi. Huomion arvoista tässä on muistaa, kuinka suomettuneessa Suomessa itäherkkyys oli sellaista tasoa, että ennen kuin venäläiset astuivat junaan Moskovassa, Suomessa jo tiedettiin, mitä venäläisillä on mielessä. Kadonnut itäherkkyys maksaa.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja oli käymässä Tallinnassa taas kerran kuten hänellä hyvin usein oli tapana. Lehdistötilaisuudessa kysyin ilkeän kysymyksen koskien Viron fasismia. Venäjä oli ilmaissut huolensa fasismi-ilmiöistä Virossa. Tivasin Tuomiojalta kantaa tällaisen sanan käyttöön Viron yhteydessä. Tuomioja oli äärimmäisen kiusaantunut kysymyksestä ja ilmaisi inhonsa toimittajan kysymystä kohtaan. Hänestä Virossa ei ole mitään fasismiin viittaavaa. Sitten hän sanoi jotakin mielenkiintoista.
”Suomella ja Venäjällä on erinomaiset suhteet. Meillä ei kerta kaikkiaan ole minkäänlaisia erimielisyyksiä paitsi.... Meillä on täysin erilaiset käsitykset Baltian venäläisvähemmistön asemasta.”

Tuomioja kävi Moskovassa tapaamassa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovia. STT uutisoi Tuomiojan moitiskelleen Lavroville, että Venäjä rikkoo ihmisoikeuksia sotimalla Tsetseniassa. Ilmeisesti STT siteerasi suoraan ulkoministeriön tiedotetta. Sattumalta käväisin Venäjän ulkoministeriön nettisivuilla. Siellä kerrottiin, että Lavrov oli välittänyt Tuomiojalle Venäjän huolen Baltian venäläisvähemmistön asemasta. Tiedotteissa ei ollut ensimmäistäkään yhteistä asiaa. Heräsi epäilys, kävikö Tuomioja ollenkaan Moskovassa?
Pääministeri (vai oliko hän jo eduskunnan puhemies)Paavo Lipponen kävi Moskovassa. Presidentti Putin kertoi hänelle, että Baltian venäläisten asiat ovat huonosti. Presidentti Halonen tapasi Putinin Pietarissa. Halonen vastasi Putinin syytöksiin ihmisoikeusrikoksista Baltiassa, että Baltian venäläisten asema vastaa eurooppalaisia standardeja. Ei ollut sellaista tapaamista suomalaisen ja venäläisen poliitikon välillä, etteikö Venäjä olisi muistuttanut, että venäläisten kansalaisuusongelmat tulisi ratkaista ennen Viron ja Latvian EU-jäsenyyttä. Suomi ei ollut kuulevinaankaan.

Vuonna 2004 kirjoitin artikkelin koskien Suomen tukea Baltian apartheid-valtioille, Latvialle ja Virolle. Lähteenä oli Pro Estonia -lehdessä julkaistu kokoomuksen kansanedustaja Jouni J. Särkijärven itsekehu siitä, kuinka Suomi nimenomaisesti onnistui saamaan Viron Euroopan Neuvoston jäseneksi vuonna 1993, vaikka maassa oli puoli miljoonaa ei-kansalaista. Arvelin, että artikkelia on mahdoton saada Suomessa julkaistua, joten ajattelin käännättää sen venäjäksi. Kysyin Juri Derjabinin mielipidettä. Sain hänen yhteystietonsa Aamulehden kollegalta Matti Posiolta. Juri Derjabin luki artikkelin, jonka otsikko oli: Suomi laillistaa Baltian apartheidin. Derjabin ei erikoisemmin innostunut artikkelista vaan epäili sen läpimenoa. Selitys oli paljon puhuva.
”Kaikki Venäjällä tietävät, että Suomi sen tekee. Ei tässä ole mitään uutista venäläisille!”

Keskusteluni toimittajakollega Matti Posion kanssa oli paljastava. Hän oli Kauppalehden Moskovan kirjeenvaihtajana 2000-luvun alussa. Hän valitti Derjabinin pyrkivän aina haastatteluissa korostamaan, että Suomen tulisi puuttua Baltian venäläisten tilanteeseen. Posion mielestä Derjabin ”tuputti” aina tilaisuuden tullen samaa viestiä. Hän ”tunki” omia kolumnejaan aiheesta Aamulehteenkin, mutta Aamulehti oli päättänyt olla julkaisematta niitä. Posio mainosti, miten hän oli kieltäytynyt olemasta Derjabinin viestin viejä Suomeen. Voi Matti, minkä teit ja vielä Kauppalehden toimittajana?
Suomalainen, russofobinen media koitui investointisuojasopimuksen tuhoksi. Saihan Suomen talouselämä lohdutuksena Viron apartheidin. Kiinnostavaa olisi tietää, kumman talouselämä olisi ottanut, jos se olisi saanut vapaasti valita.