Apartheid-katsaus Viikko 52

Virolainen sosiologi Rein Ruutsoo arvioi ilmapiirin olevan Virossa vihasta raskas. Hän on huolissaan runoilija Hando Runnelin puheista Viron kansan saastumisesta venäläisten vaikutuksesta. Ongelmana ei Ruutsoon mielestä ole enää virolaisten joka päiväinen ksenofobia vaan sanavaraston muuttuminen yhä räikeämmäksi. Sana ”saastuminen” on hänen mukaansa sidottu maailman historian suurimpaan rikokseen – natsismiin. Viro tarvitsisi Ruutsoon mielestä pikaisesti sovintoa, mutta edessä olevien yhä kasvavien jännitteiden pelossa aika on vain vihasta sakea. Runoilijan lausahdus ei olisi ollut niin huolestuttava, ellei se olisi Ruutsoon mukaan täysin yhden mukainen sen kanssa, miten virolaiset poliitikot itseänsä ilmaisevat.
”Virallisen integraatiopolitiikan ohessa poliitikot ovat lausahtaneet uskomattomia asioita vieden viimeisenkin uskottavuuden retoriikastaan”, Ruutsoo kirjoittaa.
Ruutsoo tuo näytteet: presidentti Toomas-Hendrik Ilveksen lausahdus venäjän kielestä kuin ”miehittäjien” kielestä, opetusministeri Tõnis Lukaksen toivomus, että ei-kansalaiset voisivat muuttaa Virosta menemään, puolustusministeri Jaak Aaviksoon pelottelu sillä, että elleivät virolaiset aseistaudu hampaisiin saakka, Viron venäläiset toimittavat virolaiset juuri kohta Siperiaan ja johtavan hallituspuolueen kansanedustaja Jaanus Rahumäen puolustus Hando Runnelin rasistisille lausahduksille kuin runoilijan runolliselle ilmaisulle. Ruutsoo pitää Rahumäkeä vastuuntunnottomana.
”Koko natsien kieli perustuikin tällaiselle ”runoudelle”, siinä sen terrorikielen noituus olikin. Endlösungiin, lopulliseen ratkaisuun kutsuva kieli, pahimman väkivallan kieli, onkin aina runollinen”, Ruutsoo varoittaa.
Ruutsoon mielestä virolaisten poliitikkojen tulisi etäännyttää itsensä tällaisesta kielestä. Muutoin heiltä puuttuu historian ja todellisuuden taju. Useassa Euroopan maassa poliitikkojen ura loppuisi tällaisen kielen käyttöön.
”Integraatiota ei tarvitse Eurooppa vaan me itse, että jäädä henkiin”, Ruutsoo lopettaa. (EPL 22.12.2008)

Venäläisten kielenkäyttö kovenee myös. Venäjällä suosittua Odnako-ohjelmaa vetävä televisiotoimittaja Mihail Leontjev vaati Venäjää valloittamaan kansallisen turvallisuuden nimissä Baltian maat ja likvidoimaan ”etnisen rikollisuuden” näissä maissa. Hänen mielestään Baltian maiden itsenäisyys ei ole perusteltu. Enemmistö paikallisista äänestäjistä on Leontjevin mielestä natseja.
”Natsit ovat ihmisiä, joiden kanssa ei voi harrastaa normaalia kanssakäymistä eikä heille voi antaa tavanomaisia oikeuksia”, Leontjev sanoi Nisni-Novgorodissa pidetyssä seminaarissa.
”Heitä täytyy ampua. Kuula on ainoa argumentti natseja varten”, hän lisäsi. (EPL on-line 22.12.)

Virolaiset tulevat niin halutessaan hyvin toimeen venäläisten kanssa. Suomalainen Fortum on palkannut virolaisia johtamaan omia tytäryhtiöitään Venäjällä. Kuusi virolaista asiantuntijaa kunnostaa lämpölaitoksia eri puolilla Venäjää Fortumin palkkalistoilla. ”He tuntevat suomalaisia paremmin paikallisen kulttuurin ja venäläisen sielun”, Eesti Päevaleht kirjoittaa.
Yksi heistä, Toomas Niinemäe kertoo, että häntä luullaan suomalaiseksi, joka puhuu erittäin hyvää venäjän kieltä. Häneen on suhtauduttu äärimmäisen positiivisesti. (EPL 22.12.)

Apartheid-katsaus/Viikko 51

Viro pitää venäläisiä yhä leirillä. Tallinnan lähellä Harkun leirillä odotti joulun tuloa 12 pidätettyä. Leiriläisistä seitsemän oli Venäjän kansalaisia, yksi Kazakstanin kansalainen, yksi Adzerbaidzanin ja yksi Ukrainan kansalainen. Kahden kansalaisuutta kansalaisuusvirasto ei osannut kertoa. Harkun leirille joutuvat henkilöt, joille Viro kieltäytyy antamasta oleskelulupaa. Kaikkiaan tällaisia henkilöitä on hiukan yli sata. Usealla on perheet Virossa. Tunnetuimmat tapaukset ovat sotilaseläkeläisiä. Leirillä oli muun muassa Ljuba Mikolenko, joka ei aviomiehensä sotilasuran takia omaa Virossa minkäänlaisia oikeuksia hakea kansalaisuutta. Mikolenkolla on kaksi aikuista lasta Virossa. (Kuva leiriltä 18.12.)

Latviassa 11000 ihmistä on allekirjoittanut internettisivustolla petitiononline.com vetoomuksen, missä he toivovat Ruotsin miehittävän Latvian. Vetoomuksessa todetaan, että Latvian valtion olemassaololle ei ole enää perusteita. Allekirjoittaneet haluavat Ruotsin kansalaisuuden, lupaavat noudattaa Ruotsin lakeja ja vastineeksi saada ruotsalaisten kanssa vertaiset oikeudet. (PM 15.12.)

Latvialainen politologi Veiko Spolitis ennustaa ensi kevääksi levottomuuksia Latviaan. Spolitisin mukaan Latvian kasvava työttömyys ja kansan pettymys politiikkaan voivat luoda vallankumouksellisen olotilan, johtaa Latvian hajoamiseen ja Bosnia-Hertzegovinan tapaisen valtion syntyyn. Latvia on jakautunut latvialaiseen oikeistoon ja venäläiseen vasemmistoon. Venäläisten oppositiopuolue ”Yhteisymmärryksen keskus” ei tee yhteistyötä latvialaisen opposition kanssa. Antifasistiseen Yhteisymmärryksen keskukseen kuuluu Latvian sosialistinen puolue, joka vaatii kaikille Latviassa vuonna 1990 vakituisesti asuneille ihmisille automaattista kansalaisuutta. Virossa ei ole yhtäkään puoluetta, joka lupaisi venäläisille automaattista kansalaisuutta. (PM 15.12.)

Virolainen kirjailija Hando Runnel varoittaa venäläisen vähemmistön tuhoavan Viron kansan.
”Jos he tulevat siihen, miksi heidän pitäisi säilyttää se, mitä heillä kotona oli? Menköön kotimaahansa takaisin....Kansa, joka saastutetaan toisella kansalla, kuolee sukupuuttoon”, Runnel sanoi Viron radion haastattelussa. Venäläinen egyptologi Sergei Stadnikov kommentoi artikkelissaan ”Tavallinen russofobia” Hando Runnelin mielipiteitä vain ”patologisia etnokeskeisen maailmakatsomuksen tuotteiksi, joiden lausuja päätyisi lännessä intellektuaaliseen paariaan. Virossa siitä ei ole pelkoa”, hän kirjoitti Eesti Ekspressissä. (EPL 13.12. ja EE 15.12.)

Viron hallitus antoi kolmelle ihmiselle kunnianosoituksena Viron kansalaisuuden. Yksi saajista on Venäjällä asuva venäläinen korkeushyppääjä Tatjana Kivimägi, joka on naimisissa virolaisen miehen kanssa. Kivimägi siirtyy edustamaan Venäjän sijasta Viron maajoukkuetta. Muut kunniakansalaisuuden saaneet olivat laivatelakka BRLT:n markkinointijohtaja Fjodor Kivits ja virolais-tsekkiläisen kauppakamarin johtaja Igor Burlakov, joka on julkaissut venäjäksi virolaisten kirjailijoiden teoksia. Kunniakansalaisuuden saaneiden ei tarvitse suorittaa kieli- eikä perustuslakitestejä. Virossa on edelleen yli 100 000 ei-kansalaista, joille Viron hallitus ei ole aikeissakaan antaa kansalaisuutta ja yli 100 000 henkilöä, jotka ovat olleet pakotettuja ottamaan Venäjän kansalaisuuden Viron kieltäytyessä antamasta heille kansalaisuutta. (PM 19.12.)

Virolainen fasismi Suomessa

Fasismi nousee aina suuren epäuskon siivittämänä. Näkemäänsä ei usko todeksi. Kun toimittaja Imbi Pajun dokumenttielokuva ”Torjutut muistot” ilmestyi, tekijä ei edes salannut teoksen perustuvan sellaisen henkilön muistelmiin, joka ei muista mitään. Journalismi perustuu uskottaviin lähteisiin. En usko, että Imbi Paju olisi toimittajana niin ammattitaidoton, ettei hän tätä ymmärtäisi. Päinvastoin. Hän tietää, että propagandalle muistin menettäminen antaa loistavan lähdön. Olisin kuvitellut, että kriitikot olisivat kiinnittäneet huomiota dokumentiksi mainostetun teoksen lähteisiin, mutta ei. Päinvastoin. Teoksen totuusarvoa ei kyseenalaistanut kukaan. Kun dokumentti sai myöhemmin kirjan muodon, sen esipuheessa suomalainen noitatohtori, psykoanalyytikko Mikael Enckell kehui teosta psykoanalyyttiseksi tutkielmaksi Neuvostoliiton kauhuihin. Ruotsissa kirja haluttiin osaksi kouluopetusta. Humpuuki oli noussut potenssiin kymmenen. Kukaan ei kutsu Imbi Pajua huijariksi. Hänestä on tullut jonkin sortin totalitarismin asiantuntija Suomessa. Siihen riittää pelkkä virolainen syntyperä.
Virolaissyntyinen Iivi Anna Masso hyödyntää tätä samaa. Tiedenaisen kaavussa hän kauhistelee Uudessa Suomessa, miten Viroa voidaan syyttää apartheidista, kun maa on hyväksytty EU:n jäseneksi. Erikoista, ettei yhteiskuntatieteilijä näe mitään kummallista Viron ihmisoikeustilanteessa. Häntä kiinnostaa vain Neuvostoliiton kauhut. Ne myyvät Suomessa. Tähän kultasuoneen iski kolmas virolaisen syntyperänsä ansiosta Suomessa luontaisesti totalitarismin asiantuntijaksi korotettu henkilö, kirjailija Sofi Oksanen. Oksanen ei salannut YLE:n haastattelussa, että dokumentaatio hänen kirjansa kauhuista puuttuu. Aikanaan, kun suomalainen kirjailija Inkeri Kilpinen teki näytelmän inkeriläisten karkotuksista, hän tunnusti rehellisesti, ettei löytänyt kirjallista tai valokuvallista lähdettä inkeriläisten elämästä Siperiassa. Niinpä hän lainasi kohtaukset Aleksandr Solzenitzynin ”Vankileirien saaristosta”. Oksaselta tällaista rehellisyyttä ei kannata edes edellyttää. Kun puitteet lainataan miesnobelistilta, ei siinä huonoa lainata. Virolaisilla huijarinaisten kolmikolla menee Suomessa lujaa. Että Pekka Tarkka menikin vielä vanhoilla päivillään erehtymään näin pahasti.
Virolaisten Neuvostoliiton demonisoijien menestyksen taustalla lienee paljon suurempi kuvio. Se on niin sanottu suomalainen Lebensraum. Suomalais-virolaisella yhteistyöllä rakennetaan fiktiivistä venäläisvapaata Viroa osana Suur-Suomi-aatetta. Virolainen naiskolmikko Suomessa pitää huolta siitä, ettei keskustella tämän päivän asioista vaan keskustellaan menneisyydestä. Samanaikaisesti suomalainen media Virossa tukee heitä. Helsingin Sanomien toimittaja Kai Juvakka on entinen perustuslaillinen, nykyisin kaiketi perussuomalainen, patologinen Neuvostoliiton vihaaja. Hänen huippuhetkensä koitti, kun hän pääsi uutisoimaan Max Jakobsonin komission loppuraporttia pari viikkoa sitten. Jakobsonin varjossa hän sai toteuttaa omaa unelmaansa samaistaa Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa. Virolaiset SS-upseerit ovat Juvakalle vapaustaistelijoita. Juvakan vaimo on Viron ulkoministeriön korkea-arvoinen virkamies. Suur-Suomi-maailmassa se kuuluu asiaan eikä suinkaan tee toimittajasta jääviä.
Kummoisempi toimittaja ei ole toinenkaan hesarilainen, Kaja Kunnas. Hän on virolaisen Nato-upseerin vaimo, omaa sekä Viron että Suomen passin, varsin oivallinen yhdistelmä fenno-ugrismin edistäjälle EU:ssa. Kunnaksen ammattitaidosta toimittajana kertoo se, että hän piti Amnesty Internationalin kriittistä raporttia Viron venäläisen vähemmistön tilasta panetteluna. Kunnas on Viron hallitukselle yhtä kiltti ja uskollinen kuin Eva Braun. Juvakka ja Kunnas molemmat hokevat teksteissään Viron neuvostomiehityksestä syyllistyen siten kiihotukseen kansanryhmää vastaan.
Juvakasta ja Kunnaksesta ei ole taustojensa ja perhesuhteidensa takia virolaisen tai suomalaisen politiikan arvostelijaksi. Suomalaista Lebensraumia levitetään Virossa ennen kaikkea apartheidin linnoituksesta Suomen suurlähetystöstä Tallinnassa. Venäläisiä marginalisoidaan suomalais-virolaisen poliittisen yhteistyön avulla, joka perustuu virallisen Suomen fiktiiviseen kuvaan Virosta venäläisvapaana vyöhykkeenä. Toimittajina esiintyvät propagandistit ovat olleet tämän fiktion todelliset luojat.

Mitä on natsimoodi?

Natsi-Saksa oli avoin yhteiskunta. Hitler ei sulkenut sanomalehtiä eikä karkottanut ulkomaisia kirjeenvaihtajia tiehensä Berliinistä. Toimittajat seurasivat holokaustia suorana lähetyksenä näkemättä mitään kummallista Hitlerissä. Kaikki juutalaisten kohtalon kauhistelu on jälkiviisautta. Miten tämä oli mahdollista? Yhtenä versiona on esitetty, että toimittajien tapa käyttää kieltä oli antisemitistinen. Toimittajat kirjoittivat kyllä juutalaisten kohtelusta, mutta tyyli oli aina sama. Otsikot kirkuivat: ”Juutalaisrottien kauppoja poltettiin Münchenissä”, ”Juutalaisrottia hakattiin Berliinissä”. Toimittajien kieli oli antisemitistinen, rasistinen. Toimittajat myös esittivät aina saman kysymyksen kuin Hitler: ”Mitä Hitlerin tulee tehdä juutalaisongelmalle? Hitlerillä on paha juutalaisongelma.” Yhdellekään toimittajalle ei tullut mieleenkään kysyä, mitä Saksan tulisi tehdä fasismiongelmalle? Tällaista antisemitististä tapaa käyttää kieltä kutsun natsimoodiksi.
Kun puhutaan Viron neuvostomiehityksestä ja venäläisistä miehittäjinä, tällöin halutaan korostetusti puhua venäläisistä halveksivasti. Miehityssanaa käyttämällä fasismi integroidaan jo kieleen. Se on antisemitismin sijaan russofobiaa ja natsimoodia. Se tuntuu olevan toimittajien helmasynti kaikkina aikoina.

Baltiasta luovutaan ensimmäisenä

Pronssiyön mellakoista syytettynä oleva, Dimitri Klenski (63) hämmästeli tavatessamme, miten niin länsi- kuin itämedia on täydellisesti kadottanut kiinnostuksensa Tallinnassa juuri lopuillaan olevaa oikeudenkäyntiä kohtaan. Hän yhdessä kolmen muun miehen kanssa saattaa saada tuomion mellakoiden organisoinnista. Mihin median kiinnostus katosi?
Klenskin valitus toi elävästi mieleeni erään suomalaisen vakuutusyhtiön johtajan, joka Virossa yritti saada suurta jälleenvakuutusta eräälle virolaiselle yhtiölle. Hän oli epätoivoinen ja kääntyi minun kuin Kauppalehden toimittajan puoleen. Virossa olevat suomalais-ruotsalaiset vakuutusyhtiöt kieltäytyivät jälleenvakuuttamasta virolaista yhtiötä, koska mukana ei ollut suomalaista tai ruotsalaista pääomaa. Virossa olevat saksalaiset vakuutusyhtiöt taas kieltäytyivät vakuuttamasta virolaista yhtiötä, koska maailmalla tapahtuneet katastrofit kuten 9/11 olivat vieneet niiden rahat. Mies totesi lakonisesti: ”Baltiaan ei ole kukaan sitoutunut tosissaan. Kun vaikeuksia tulee, täältä vetäydytään ensimmäisenä.”
Ajat ovat kovat. Baltiasta luovutaan ensimmäisenä. Kuten Klenski valitti, edes Venäjä ei ole enää kiinnostunut Baltian tapahtumista.
Minun kiinnostukseni pronssiyön oikeudenkäyntiä kohtaan on lievä, koska pidän sitä näytösoikeudenkäyntinä. Syytös, että mellakat olisivat olleet etukäteen organisoituja, on absurdi. Olin itse kadulla näkemässä, kuinka ne syntyivät spontaanisti. Pikkupojat varastivat ensin R-kioskista karkkia ja sitten alkoholikaupasta viinaa ja alkoivat lyödä ikkunoita rikki niin oikealta kuin vasemmalta.

Venäjän jako

Venäläinen toimittaja kysäisi uuden pronssisotilasta käsittelevän kirjan julkistamistilaisuudessa tänään (16.12.) Tallinnassa, mitä tiedän Venäjän jakosuunnitelmista? Enpä mitään. Ei Suomessa sellaisesta asiasta keskustella. Venäläisillä on se käsitys, että Yhdysvallat on satelliittiensa Georgian, Ukrainan, Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron avulla eristämässä Venäjää maailmasta. Seuraava vaihe on Venäjän jako. Yhdysvallat haluaa liittää Länsi-Venäjän Euroopan Unioniin, USA ottaa itse Uralin rinteet haltuunsa ja Japani saa Aasian puoleisen Venäjän. Venäläiset orjuutetaan Hitlerin mallin mukaisesti. Tämä venäläinen toimittaja toivoi, että Suomi miehittäisi Viron. Hän haluaisi Suomen kansalaisuuden kaikkine oikeuksineen ja Suomen valtion kassan Viron pelastuksesi.

Apartheid-viikkokatsaus

Virossa asuvat venäläiset sotilaseläkeläiset alkavat saada eläkettä myös Viron siviilityövuosistaan. Jotakin parannustakin siis. Tähän saakka noin pari tuhatta Venäjän kansalaista on elänyt Virossa Venäjältä saatavalla sotilaseläkkeellään. Viro on kieltäytynyt maksamasta heille eläkettä heidän siviilitöistään Virossa. Viro ja Venäjä valmistelevat parhaillaan asiasta sopimusta. Virossa se merkitsee budjettiin noin 64 miljoonan kruunun eli noin neljän miljoonan euron menoerää. Keskimäärin venäläinen sotilaseläkeläinen tulee saamaan noin 2675 kruunua eli 170 euroa kuukaudessa lisää eläkettä Virosta. Viro on laskenut sotilaseläkeläisiksi myös armeijan palveluksessa olleiden miesten vaimot ja heidän lapsensa. Viro ei koskaan antanut heille oikeutta Viron kansalaisuuteen. (PM 11.12.2008)

Venäjänkielinen MK-Estonija kertoi perjantain pääjutussaan otsikolla ”Patriotismista idiotismiin” venäjänkielisen koululaisen vaikeuksista vironkielisessä koulussa. Tyttö oli käyttänyt välitunnilla venäjän kieltä opettajan kuullen ja saanut opettajalta varoituksen venäjän kielen käytöstä. Vironkielisessä koulussa ei opettajan mukaan saisi ollenkaan puhua venäjää. Koulun johto on nyt puolestaan pannut opettajan kuriin. Hänen katsotaan liioitelleen ”integraatiota”. (MK-Estonija 12.12.2008)

Talousvaikeudet ovat iskeneet Tallinnassa venäjänkieliseen väestöön. Soppakeittiötä Tallinnassa pitävän Pelastusarmeijan Viron johtaja Inge Ojalan mukaan valtaosa ruoka-avun tarvitsijoista on venäläisiä. ”En sanoisi, että ihmisillä on tyhjä vatsa. He ovat suorastaan nälkiintyneitä. Viime talvena meillä kävi päivässä 70-80 ihmistä, tänä vuonna heitä on jo 250 ihmistä.” (PM 13.12.2008)

Kaikki venäläiset eivät kuitenkaan aio kuolla nälkään. Narvassa vaikeuksissa oleva Kreenholmin tekstiilitehdas vaihtoi johtajaa. Ruotsalainen omistaja Borås Wäfveri antoi potkut suomalaiselle johtajalle ja palkkasi tilalle venäläisen. Uusi johtaja, Igor Polestsuk, lupaa lopettaa tappiolliset sopimukset Marimekon kanssa ja ryhtyä katselemaan Venäjän markkinoille. Seuraava kysymys on, millä puolen rajaa Kreenholmin kannattaa olla? Pitäisikö Venäjän rajan olla silloin Tallinnassa Lasnamäellä? Narvassa 98 prosenttia asukkaista on venäläisiä. (Äripäev 10.12.2008)

Max Jakobsonin totuuskomissio tuotti pettymyksen virolaisille. Komission toimitusjohtaja Toomas Hiio valittaa, ettei kommunismin rikoksia voi rinnastaa natsismin rikoksiin. ”Joudumme tekemään eron näiden kahden välillä. Voi olla, ettei se miellytä meitä, mutta ongelman ydin on siinä, että Hitlerin Saksa hävisi toisessa maailmansodassa, antautui ehdoitta ja tuomittiin Nürnbergin kansainvälisessä oikeudessa syylliseksi”, Hiio sanoo.
Nürnberg jäi kansainvälisesti tunnustetuksi oikeudelliseksi toimenpiteeksi, jolle perustuu joukko muita kansainvälisen oikeuden dokumentteja.
”Kommunismin rikoksista ei ole yhtäkään tällaista dokumenttia, minkä takia kommunismin rikoksia ei voi tuomita kuten natsien rikoksia”, Hiio valittaa. (PM 10.12.2008)

Jakobsonin komissio

Julkaistu myös Barrikadi-sivustolla, www.barrikadi.fi , Harri Nykäsen kommentoidessa Max Jakobsonin Totuus-komission loppupuheenvuoroa.

Olen kritisoinut Lennart Meren asettamaa Max Jakobsonin johtamaa totuuskomissiota kahden valheen komissioksi. Se valheellisesti puhuu neuvostomiehityksestä ja toisaalta valheellisesti latistaa fasismin tavallisen stalinismin tasolle. Komission asettaminen oli Mereltä nerokasta. Hän sai valjastettua suomalaisen näiden valheiden takuumieheksi. Tämä on yksi syy, miksi en ole koskaan pitänyt Merestä, vaan olen kutsunut häntä herra Kurtziksi, tuoksi Joseph Conradin kulttihahmoksi, joka loi mielisairaan yhteisön syvälle Afrikkaan.
Tuo komissio on koko nykyisen apartheid-Viron perustuslaki. Sen avulla varmistetaan, että venäläiset Virossa ovat "miehittäjiä" eikä ole mitään kummallista siinä, ettei heillä ole kansalaisuutta. Komission pyrkimyksenä on myös rinnastaa fasismi ja kommunismi samaistamalla niiden rikokset. Tällä halutaan kieltää fasismin olemus rasistisena rotuoppina. Se on eräänlaista holokaustin kieltoa.
Oli surullista nähdä, että loppuraportin julkistamistilaisuudessa Suomen valtiovaltaa edusti ulkoministeriön virkamies Jaakko Blomberg. Se tarkoittaa sitä, että tällä Viron etnistä puhtautta vaativalla nykypolitiikalla on Suomen valtion virallinen tuki.
Ilmeisesti Suomella on tähän kaksi syytä: YYA-Suomen häpäisy ja Suur-Suomi-aatteesta lähtevän etnisesti puhtaan Viron luominen. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Nyky-Viron todellisuuden kanssa, jossa kolmasosa väestöstä on venäläisiä. Totuuskomissio varmistaa omalta osaltaan valitettavasti sen, ettei Viroon pääse syntymään edes sitä kansakuntaa, jota varten tämä valtio olisi olemassa.
Muuten olen sitä mieltä, että tämän komission yksi perimmäisistä tarkoituksista on peittää virolaisten omat rikoksensa, niin natsiaikaisen juutalaisten tuhoamisen kuin nykyisen venäläisten kohtelun.
Hienoa, että kirjoitit asiasta, vaikka emme olekaan asioista samaa mieltä.

Venäläisille virolaiset nimet

Viron sisäministeriö aikoo helpottaa venäläisten nimien virolaistamista. Sisä- ja alueministeriö valmistelevat Virossa lain muutosta, joka mahdollistaisi sen, että venäläiset voisivat ottaa virolaisen nimen vain sen takia, että he haluavat sopeutua paremmin Viroon. Tähän saakka nimen muutos on mahdollinen muuan muassa, jos vanha nimi on vaikea tai sisältää vaikeasti litteroitavia tai äännettäviä kirjaimia. Venäläiset haluavat yhtenä perusteena virolaistaa nimensä työn saannin helpottamiseksi. Tunnetumpia nimien virolaistajia on Viron vuoden 2001 voittaja-Euroviisun säveltäjä Ivar Must, oikealta nimeltään Igor Tsuganov, Tallinnassa syntynyt, viron kieltä puhuva venäjän-juutalainen. Jalkapalloilija Konstantin Kolbassenko otti vaimonsa nimen ja on nyt Konstantin Nahk. Hän katsoo, että vaimon sukunimi sopii paremmin Viroon. Molodjoz Estonian päätoimittaja Pavel Ivanov suhtautuu lakimuutokseen epäillen. Hänestä Viron valtio ei vieläkään ymmärrä mitään ei-virolaisten ongelmista.
”Keinotekoisia palkintoja tarjoamalla valtio näyttää, ettei vieläkään haluta ymmärtää, mitkä ovat todelliset ongelmat. Se näyttää, että ei-virolaisia ei haluta tänne”, Ivanov sanoo Postimees-lehden haastattelussa. (PM 8.12.2008)
Virolaisille ei vieläkään tule mieleen, että kaikkein tärkeintä olisi antaa venäläisille välittömästi kansalaisuus.
Assimilaatiota on kahdenlaista: vapaaehtoista ja väkivaltaista. Vapaaehtoista se on silloin, kun suomalainen Lauri Harjola lähtee Yhdysvaltoihin ja arvioi menestyvänsä paremmin maassa ottamalla käyttöönsä nimen Renny Harlin. Väkivaltaista se on, kun muuta vaihtoehtoa menestymiseen ei ole. Kuten oikein kiltti natsi asian ajatteli: ”Ei kaikkia juutalaisia tarvitse tappaa. Riittää, kun niidet silmät värjätään siniseksi.”
Tämän oikein kiltin natsin nimi oli Joseph Mengele. Nyky-Viron politiikkaa parhaimmillaan.

Yhdysvaltain diaspora-politiikka

Baltian maiden historian kirjoituksesta taisteltiin kiivaasti jo neuvostoaikana ennen kaikkea Yhdysvalloissa. Amerikkaan paenneet Baltian pakolaiset pyrkivät raivokkaasti pitämään yllä näkemystä Baltiasta ”miehitettyinä” maina. Amerikan virolainen politologi Rein Taagepera valittaa virolaisessa julkaisussa, Akadeemia (2008, nro 12) Yhdysvaltain kommunismivainojen antaneen huonon lähdön heidän taistelulleen. Yhdysvaltain tiedepiireissä McCarthyn vainot kääntyivät itseänsä vastaan ja Neuvostoliiton ja kommunismin arvostelijoita katsottiin kieroon.
USA loi kylmän sodan aikana käsitteen ”sorretut kansat”, joiden avulla kiusata Moskovaa, mutta kun länsimaat seurasivat sivusta Unkarin kansannousun kukistamista vuonna 1956, sorrettujen kansojen politiikka ei saanut kannatusta USA:ssa. Ydinsodan pelko oli hallitsevampi.
Myös Neuvostoliiton oma kehitys vuosina 1945-1991 vaikutti Baltian pakolaisten propagandatyön menestykseen. Neuvostoaika jakaantui jaksoihin.
”Kansanmurhavuodet vaihtuivat kansallisten kulttuurien elvytysten vuosiin. Se toi tiedeyhteisön ja pakolaisten välille ristiriitoja. Pakolaisjärjestöt halusivat korostaa, ettei Neuvostoliitossa mikään kehitys mene parempaan suuntaan ja jos niin sattuisikin olemaan, siitä pitäisi vaieta. Tiedeyhteisön normit vaativat kuitenkin tosiasioiden tunnustamista”, Taagepera kirjoittaa.
Jää alkoi liikkua 1960-luvulla, kun Yhdysvalloissa oli erilaisia Itä- ja Keski-Euroopan politiikan tutkimuslaitoksia. Baltian pakolaiset keskittyivät kahteen järjestöön. Ensimmäinen oli Baltic Appeal to the United Nations (BATUN), jonka avulla pakolaisjärjestöt vetosivat YK:n jäsenmaihin olemassaolonsa puolesta vaihtelevalla menestyksellä. Varsinainen läpimurto oli Baltian tutkimuslaitoksen perustaminen, Association for the Advancement of Baltic Studies (AABS). Molemmat organisaatiot olivat äärimmäisen kommunismivastaisia, mikä heikensi niiden uskottavuutta tiedepiireissä.
Järjestöjen toiminta oli 1970-luvulla aktiivista. Ne julkaisivat runsaasti kirjoituksia Baltian kansojen historiasta, niiden elinvoimasta ja syvästä, perinteikkäästä kulttuurista. Pakolaisbaltit erosivat tavassa kirjoittaa neuvostotasavalloista. Latvialaiset kirjoittivat miehitetystä Latviasta, liettualaiset tyytyivät toteamaan olevansa Neuvostoliiton alaisia, kun virolaiset taas kirjoittivat yksinkertaisesti Neuvosto-Viron tasavallasta.
”Pakolaistiedemiehen piti jatkuvasti suorittaa tasapainoharjoituksia. Mitä enemmän totta puhuit Neuvostoliitosta, sitä enemmän sai kuulla olevansa liioitteleva nationalisti. Ollakseen vakavasti otettava, tarinoita piti lieventää”, Taagepera toteaa.
1980-luvun itsenäistymisajatukset neuvostotasavalloissa merkitsivät Taageperan mielestä pakolaisyhteisöjen historian kirjoitukselle voittoa.
”Kun laulava vallankumous alkoi, taistelu Baltian historiasta oli jo lännessä voitettu. Yleisesti hyväksyttiin, että Baltian kansat ja niiden historia oli olemassa.”
Taagepera katsoo pakolaisjärjestöjen Yhdysvalloissa julkaisemien teosten olleen avainasemassa.
”Nämä kirjat ja artikkelit pitivät suoraan huolta siitä, ettei Moskovan yritykset historian uudelleen kirjoittamiseksi onnistuneet juurtua länteen”, Taagepera lopettaa.

Huomioita:
Taageperan artikkeli herättää kysymyksen, onko Virossa kansallista historiaa vai vain pakolaisten kirjoittama historia? Tällä hetkellä Virossa vallalla on Yhdysvaltojen pakolaisten näkemys menneestä. Mitä virolaiset historioitsijat itse ajattelevat? Yhdysvallat on aina onnistuneesti käyttänyt hyväkseen pakolaisia omassa diaspora-politiikassaan. Virossa on pakolaisten historian tulkinta vallalla ja myytti miehityksestä kukoistaa. Viron historian kirjoituksen haaste on se, yhdistääkö se ulkovirolaiset ja kotivirolaiset yhdeksi kansakunnaksi vai virolaiset ja maassa olevat venäläiset yhdeksi kansakunnaksi? Mikä on se kansakunta, jolle Viron valtiota rakennetaan?
Oma näkemykseni on, että jos Virossa valitaan ensimmäinen vaihtoehto, diasporassa olevien virolaisten yhdistäminen, se on tuhon tie. Nato-jäsenyys varmistaa, että Viron valtio jatkaa olemassaoloaan New Yorkissa Manhattanilla jonkun ulkovirolaisen postilokero-osoitteessa.
Tulevaisuuden vaihtoehto olisi yhdistää maassa olevien virolaisten ja venäläisten historia yhden ja saman kansakunnan historiaksi. Muutoin Baltian maiden itsenäisyys on vain osa Venäjän vastaista taistelua eikä näiden maiden itsenäisyyden ole tarkoituskaan olla pysyvää laatua. Vain geopoliittinen imperatiivi, kuten Mark Almond sanoo.

Pekka Tarkka ei ole seniili

Pekka Tarkalla on aina ollut silmää nuorille, kauniille naisille. Niin tälläkin kertaa. Kävin katsomassa Sofi Oksasen Puhdistus-näytelmän täällä Tallinnassa vuosi sitten Kansallisteatterin vierailuesityksenä. Helsingin Sanomat uutisoi tuolloin, että näytelmä oli menestys Virossa. Jutun teki Hesarin toimittaja, Sofi Oksasen ystävä Kaja Kunnas. Ensimmäinen esitys oli loppuunmyyty. Toisessa esityksessä oli jo runsaasti tilaa ja väliajan jälkeen vielä enemmän. Itse olin esityksen nähtyäni sitä mieltä, että Kirsikka Moringilta pitäisi kieltää sukulaiskansojen teatteriesitysten arvostelu. Hän on heimoveli-intoilunsa takia täydellisen sokea näkemään esityksiä taideteoksina. Kyseessä oli teatterikoulun oppilastyö, ja vähän ihmetytti, että Kansallisteatteri oli ottanut ohjelmistoonsa niinkin kömpelön tekstin. Sisältöön suhtauduin naureskellen. Viron historian väärennökset oli laitettu peräkkäin: karkotus on sama asia kuin vankileiri, venäläiset ovat pahoja ja raiskaavat virolaisia.
Jos Sofi Oksasta kiehtovat raiskaukset, hän olisi voinut kertoa todellisenkin tarinan raiskauksesta. Hän olisi voinut valita Gertrudin tarinan. Gertrud oli Tsekkoslovakian juutalainen, joka tuotiin Viroon tapettavaksi. Ennen kuin Gertrud tapettiin, virolaiset miehet raiskasivat hänet. Miksei Sofi Oksanen kertonut, kuinka virolaiset Ain-Erwin Mere, Aleksander Laak ja Ralf Gerrets raiskasivat Gertrudia ennen kuin Laak lopulta ampui alastoman ja hulluksi tulleen Gertrudin. Olisihan Viron historiasta löytynyt tositarinakin. Me kaikki tiedämme, miksei Sofi Oksanen kerro Gertrudin tarinaa. Häntä ei kiinnosta kertoa meidän omista, suomalaisten tai virolaisten iljettävyyksistä vaan venäläisten pahuudesta. Kaikkein raskauttavinta on, että Oksanen tekee sen fiktion keinoin, jota luullaan todeksi.
Taiteilijalle ei voi esittää vaatimusta rehellisyydestä. Kaikkein vähiten kirjailijalle. Kirjailijat sepittävät. Intelligentsian edustajalta voisi kuitenkin odottaa, että he pitävät kirjaa ennen kaikkea oman kansan synneistä. Vasta sen jälkeen kannattaa alkaa pitää toista kansaa pahempana kuin omaa.
Finlandia-palkinnon valinnan tehnyt Tarkka korosti yhtenä palkintoperusteena Oksasen Puhdistus-kirjan kertovan tosiasioita Viron historiasta. Tarkalle tiedoksi. Sofi Oksasen Puhdistus on yhtä totta kuin Mannerheimin peppupanot.

Viron Wannsee vuonna 1989

Kansalaisten päivänä 26.11.2008 Postimees-lehdessä europarlamentaarikko Tunne Kelam paljastaa Viron valtion syntysalat. Kelam on äärikansallisen Isänmaa-puolueen listoilta europarlamenttiin päässyt parlamentaarikko. (Aito natsi!) Hän kertoo seikkaperäisesti, kuinka vuonna 1988 Neuvosto-Virossa syntyi idea itsenäisestä Virosta. Tuolloin oli itsestään selvää, että uuden itsenäisen Viron kansalaiset muodostuvat Neuvosto-Viron kaikista asukkaista niin sanotun nolla-vaihtoehdon pohjalta. Myös maassa asuvat venäjänkieliset saisivat automaattisesti itsenäistyvän Viron kansalaisuuden.
”Viron kansalaisuuden olisi saanut automaattisesti kaikki neuvostoajan siirtolaiset, lähes puoli miljoonaa muukalaista, joukossa neuvostoarmeijan upseerit perheineen. Tällainen vaihtoehto olisi todellisuudessa mitätöinyt koko itsenäistymisen idean”, Kelam kirjoittaa artikkelissaan ”Eesti kodanikud iseseisvuse teel” (PM 26.11.2008).
Vuoden 1988 lopussa löytyi toinen vaihtoehto. Kelam kumppaneineen perusti ensimmäisen niin sanotusti ei-kommunistisen puolueen, Viron kansallisen riippumattomuuden puolueen (ERSP), joka esitti vaihtoehtona perustaa täysin itsenäinen kansallisvaltio, joka olisi vuoden 1918 itsenäistyneen Viron oikeusseuraaja. Tätä vaihtoehtoa alkoi kannattaa myös vuoden 1989 alussa Viron muinaismuistoyhdistys ja Kristillinen liitto.
”Lähdettiin siitä, että jos miehitetty Viro oli edelleen olemassa kansainvälisen oikeuden subjektina, silloin oli myös olemassa sen valtion lihaa ja verta olevat kansalaiset. Nyt tuli vain se kansalaisjoukko määritellä ja kutsua kaikkia rekisteröimään itsensä, eli toisin sanoen heidän tuli löytää itsensä jälleen virolaisina huolimatta siitä, että heillä oli Neuvostoliiton passi”, Kelam kirjoittaa.
Vuona 1989 alkoi Viron ”Wannseen kongressi”. Virossa ryhdyttiin määrittelemään, ketkä ovat Viron ”juutalaisia”. Virossa rekisteröi itsensä virolaisina 800 000 virolaista ja 60 000 rekisteröityi kansalaisuuden tavoittelijana. (Kansalaisuuden tavoittelijat eivät saaneet koskaan automaattisesti Viron kansalaisuutta.)
Vielä elokuussa 1991 Viron itsenäistyessä Tunne Kelamin kauhuksi ehdoton enemmistö poliittisista puolueista puolsi nollavaihtoehtoa.
Nyt 20 vuotta myöhemmin Kelam katsoo, että kansalaisuuden ulkopuolelle jääneet ei-kansalaiset ja Venäjän kansalaiset tulisi rekisteröidä erikseen, koska heidän lukumäärästään ei ole tarkkaa tietoa.
”Olemme taas monimutkaisten valintojen edessä. Globaalissa monikulttuurisessa maailmassa on vakavia vaikeuksia asianmukaisesti ymmärtää pienen kansan kansallisia intressejä. Virossa on asetettava ensi sijaiseksi tavoitteeksi rekisteröidä täsmällisesti! Tällä kertaa ei omia kansalaisia vaan Virossa elävät vieraan valtion kansalaiset ja ei-kansalaiset. Sillä virheelliset tiedot johtavat myös vääriin poliittisiin päätöksiin”, Kelam lopettaa kirjoituksensa.
Mitä Viron Eichmann, Tunne Kelam tarkoittaa!? Aikooko hän tilata junat Viron ”juutalaisille”?

Kansojen vapauttaja Mart Laar iskee jälleen

(Julkaistu Tiedonantajassa 6.11.2008)

Viron entisen pääministeri Mart Laarin ja kansanedustaja Andres Herkelin uusi kirja ”Kuuba südames” ilmoittaa jo ensimmäisessä lauseessa, mitä virolaiset tekevät Kuubassa. Herkel mainostaa olevansa Kuubassa horjuttamassa Kuuban hallintoa. Mart Laar aloitti matkan tapaamalla Miamissa ulkokuubalaisia.
Kävin Kuubassa vuonna 2000. Havannassa reaktio oli heti positiivinen, kun mainitsi tulevansa Virosta. Virolaisia oli ollut neuvonantajina Kuubassa neuvostoaikana. Kuubalaisilla oli heistä hyviä muistoja. Minua pyydettiin viemään terveisiä muutamalle virolaiselle, minulta kysyttiin virolaisten vointia ja oltiin hyvin uteliaita tietämään virolaisten uudesta elämästä kapitalismissa. Kaikki muuttui, kun kerroin, että Amerikan virolaiset saavat Virossa omaisuuden takaisin. Se tieto järkytti kuubalaisia. Majataloni emäntä, professori Hilda Alvares suorastaan irvisti inhosta kapitalismille. Hän ennusti, että jos ulkokuubalaiset tulevat vaatimaan omaisuuksiaan takaisin tai amerikkalaiset yritykset kansallistettua omaisuuttaan, Kuubassa syttyy sota.

CIA:n
jalanjäljissä
Muutama vuosi sitten Viroon asettui vuodeksi hyvin pukeutunut, hyvin kirjoittava amerikkalainen Paul Goble. Entisen pääministeri Edgar Savisaaren muistelmissa Goblesta sanotaan, että miehellä on vahvat yhteydet CIA:han. Hänen erikoisalaansa olivat Neuvostoliiton vähemmistökansat. Samanaikaisesti, kun Goble tutustui Viron elämään Tarton yliopiston suojissa, sukulaiskansaamme mareja koulutettiin Tartossa. Venäjän tiedustelupalvelu FSB epäili, että heistä koulutetaan vapaustaistelijoita. Virossa ajatus tyrmättiin vainoharhaisena. Goblen kirjoitukset Postimees-lehdessä olivat yleensä harmittomia. Kerran hän kuitenkin kirjoitti innostuneesti Viron omaisuusreformista ja siitä, miten onnistunut ja kivuton omaisuuden palautusprosessi oli. Huvittuneena kävi mielessä, että näinköhän Yhdysvallat ja CIA harjoittelevat Viron avulla Kuuban haltuunottoa. Kunhan Fidel Castrosta aika jättää, malli omaisuudenpalautuksille on olemassa. Ja nyt sitten Mart Laar, suuri kansojen vapauttaja on Kuubassa!

Radio Free
Europe jatkaa
Neuvostoaikana CIA rahoitti propagandaradioasemia, Radio Free Europe ja Radio Liberty. Molempien lähetyksiä suunnattiin Neuvostoliiton ja Varsovan liiton alueelle. Keskeinen sisältö oli, että kansojen tulisi vapautua Neuvostoliiton ikeestä. Oliko CIA kiinnostunut varsinaisesti esimerkiksi Viron itsenäistymisestä, on epäselvää. Varmaa on, että CIA oli kiinnostunut Neuvostoliiton hajottamisesta. Siinä se onkin onnistunut mestarillisesti. CIA:n voittokulkua kuvaa se, että eräs radioaseman toimittajista on nyt piskuisen Viron presidentti. Kun kansojen vapautuksen seurauksena imperiumi romahti ja järistyksen jälkeinen pöly on laskeutunut, villakoiran ydin alkaa paljastua. Venäjä on vielä vapauttamatta venäläisistä!
Nykyistä informaatiosotaa seuratessa, vaikuttaa siltä kuin läntiset tiedustelupalvelut, CIA ja MI6 jatkaisivat keskeytymättä Radio Free Europen ohjelmatarjontaa. Neuvostoliiton tilalla on vain Venäjä. Venäjän vastaiseen taisteluun läntisillä tiedustelupalveluilla on täsmäase: russofobia. Sen paras tuottaja on Viro.

Lucas
puikoissa
Ainoa läntinen toimittaja, joka tuntuu olevan kiinnostunut Virosta, on englantilainen Edward Lucas. Hänen kohdallaan on syytä jo kysyä, seuraako hän tapahtumia vai ohjaileeko hän niitä? Lucas kirjoittaa englantilaiseen sanomalehteen nimeltä The Economist. Lehteä mainostetaan arvovaltaiseksi. Lehden tekee kuitenkin epäilyttäväksi se, että se julkaisee nimettömiä juttuja. Tämä palvelee kahta tarkoitusta: lehti saa rohkeampia mielipiteitä, mutta myös tiedustelupalvelut pystyvät käyttämään lehden palstoja. Monet Viroa koskevat nimettömät artikkelit ovat olleet Edward Lucasin kirjoittamia. Tämä tuli ilmi Amnesty Internationalin Viroa koskeneen kriittisen raportin tultua julki pari vuotta sitten. The Economist -lehdessä Amnestyä vastaan hyökkäsi rajusti Edward Lucas, ensin nimettömänä, mutta kysyttäessä hän ei kiistänyt olleensa tekstin takana. Hän puolusti Viroa perustelemalla venäläisten kansalaisoikeuksien riistoa miehitysmyytillä. Tätä samaa teemaa hän on jalostanut kirjassaan "The New Cold War".
Mart Laarilla ja Edward Lucasilla on monesti niin yhtenevät näkemykset, ettei ole mahdotonta, jos jotkin Mart Laarin nimissä tehdyt Wall Street Journalin jutut olisivatkin Edward Lucasin kirjoittamia.

Viro russofobian
moottorina
Englannin tiedustelupalvelu käytti Viroa hyväkseen heti toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton vastaisessa taistelussa rahoittamalla metsäveljiä. Olisi kummallista, jos se ei tekisi sitä nytkin. Ainakin Edward Lucas tekee sen hyödyntämällä kirjassaan "The New Cold War" virolaista russofobiaa ottamalla Venäjä-vastaisuutensa moottoriksi Viron. Vastaavasti Yhdysvalloissa amerikkalainen parivaljakko James ja Maureen Tusty demonisoi Neuvostoliittoa Viron itsenäistymisestä kertovassa dokumentissaan "The Singing Revolution" (2007). Elokuva on miehitysmyytin suitsutusta, nerokasta, ulkovirolaista propagandaa. Virosta paenneet pelkurit, natsikollaboraattorit rehabilitoidaan täysin. Eesti Ekspressin kolumnisti Andrei Hostov oivaltavasti totesi heti elokuvan Viron ensi-illan jälkeen: ”Myytti on alkanut elää”. Vertailun vuoksi samaan aikaan ilmestyi virolaisen Urmas E. Liivin elokuva "Tervitusi Nõukogude Eestist". Nämä kaksi dokumenttia kertovat samasta ajasta eikä niillä ole mitään yhteistä toistensa kanssa. Liiv on harvinaisen rohkea puolustaessaan Neuvosto-Viroa nykyisessä ilmapiirissä.
Englanninkieliselle yleisölle valmistuneet teokset, "The New Cold War" sekä "The Singing Revolution" palvelevat kahta tarkoitusta. Ne vahvistavat uskoa miehityksen olemassa oloon ja laillistavat venäläisten kansalaisuuden riiston. Näin ne vahvistavat uskoa Neuvostoliiton ja venäläisten pahuudesta virolaisia kohtaan. Teokset ovat propaganda-aarteita Venäjän vastaisessa informaatiosodassa. Turha mainitakaan, että ulkovirolainen James Tusty mielellään esiintyy Mart Laarin kanssa antamassa lausuntoja nyky-Venäjän pahuudesta.

Meri konferenssi-
CIA:n keväkokous
Kansojen vapauttajien ja russofobikkojen vuosittaiseksi tapaamiseksi on muodostumassa Tallinnassa keväisin järjestettävä Lennart Merelle pyhitetty turvallisuuspoliittinen seminaari. Esiintyjälistasta saa vaikutelman kuin kyseessä olisi CIA:n kevätkokous. Viime keväänä yksi pääesiintyjä oli Venäjän presidentti Vladimir Putinin neuvonantajana hetken aikaa toiminut Andrei Illirionov. Potkujensa jälkeen hän on toiminut Yhdysvalloissa Cato- instituutissa opettajana. Samainen laitos rahoittaa Mart Laarin Venäjän vastaista toimintaa. Laarin tapaan Illirionov saa runsaasti palstatilaa länsilehdistössä artikkeleillaan, joissa korostetaan Venäjän epädemokraattisuutta. Illirionovin potkujen syitä ei koskaan kerrottu. Arvailla vain voi, minkälaisista aakkosista kyseisen herran tiedustelupalvelun lyhenne koostuu.
Vakituiset vieraat Lennart Meri- Symposiumissa ovat tietenkin Edward Lucas ja presidentti Toomas-Hendrik Ilves.
Englantilainen historioitsija Mark Almond on omassa pitkässä esseessään ”In the Shadow of the Bronze Soldier” ihmetellyt entisen pääministeri Mart Laarin roolia niin Georgian presidentti Mihail Saakasvilin neuvonantajana kuin sitä, miksi maailma ei selkeämmin tuomitse Laarin mieltymystä rehabilitoida fasismia. Almond muistuttaa, että Laarin yhteydet Yhdysvalloista löytyvät kahdesta järjestöstä: The Heritage Foundation ja The American Enterprise Institute. Ne ovat neokonservatiivien niin sanottuja ajatushautomoita, varsinaisia russofobian ja sovjetofobian pesäpaikkoja.

Irtautuminen
vaikeaa
Viron talouselämän huoli Viron ja Venäjän suhteiden parantamisesta on aiheellinen nykyisessä taloustilanteessa. Samanaikaisesti Viron johtavien poliitikkojen valjastaessa itsensä avoimesti Venäjän vastaiseen taisteluun, Virolla tuskin on mahdollisuutta irtautua sodasta ja ryhtyä parantamaan suhteita Venäjään. Mart Laarin motiiveja voi arvailla. Hän ilmeisesti palvelee kaikkia maailman russofobeja joko tyhmyydestä tai sitten rahasta. Viron etua hän ei aja, mutta ajaako hän läntisten tiedustelupalvelujen etuja?
Viron suhteet Venäjään voivat parantua vasta sitten, kun miehitysmyytti kriminalisoidaan kiihotuksena kansanryhmää vastaa.

(Tekstiä on hiukan muokattu alkuperäisestä.)

Tulenkantajan synkkä yksinpuhelu

(Puhe pidetty Johan Bäckmanin kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä 30.09.2008.)


Johan Bäckmanin Pronssisoturi-kirja on tyylilajiltaan Tulenkantajien tunteen palolla kirjoitettu Synkkä Yksinpuhelu. Siinä yksi suomalainen historioitsija sanoutuu täydellisesti irti suomalaisesta fasistisesta historian kirjoituksesta. Kirjasta riittää ihmettelemistä seuraavaksi 50 vuodeksi.
Bäckmanin kirja sivuaa Viron historian myyttejä, väärennöksiä ja valheita. Viron historiaa käsitellessään hän on joutunut purkamaan samalla auki myös Suomen historian myytit. Suomessa ovat säilyneet sellaiset myytit kuten erillissota, ajopuuteoria ja sotasyyllisyysoikeudenkäyntien laittomuus. Johan Bäckman näyttää kirjassaan, kuinka syyllisiä me suomalaiset oikeasti olimme. Suomessa on omana holokaustin kieltämismuotona sotasyyllisyyden kieltäminen. Viron miehitysmyytti on myrkyttänyt ilmapiirin Suomessa ja on omalta osaltaan vahvistanut käsityksiä sotasyyllisyysoikeudenkäyntien laittomuudesta. Suomalaiset ovat rehabilitoineet sotasyylliset. He ovat suorastaan kansallissankareita. Suomalaiset uskovat, että Risto Ryti joutui vankilaan, koska paha Neuvostoliitto niin halusi, ei siksi, että Suomi oli paha.
Johan Bäckman muistuttaa, että suomalaisilla on tekemättä denatsifikaatio. Pronssisoturi-kirja näyttää erinomaisesti sen, miten natsit ovat Suomessa edelleen vallassa. On hämmästyttävää lukea Hannu Rautkallion isän kohtalosta. Sotarikollisena tuomittu, suomalaisen keskitysleirin vartija Paavo Kallio (myöh. Rautkallio) suoritti vankilassa juristin opinnot ja toimi vankilasta päästyään tuomarina! Myös Max Jakobsonin totuuskomission työn laatu Virossa saa ansaitsemansa arvioinnin. Pronssisoturi on toistaiseksi laajin ja perusteellisin Viron holokaustia käsittelevä teos.
EU:ssa on moraalinen kompassi tähän saakka yksiselitteisesti määrännyt, että Hitlerin kanssa yhteistyö on ollut rikollista. Viron valinnoista vuosina 1939-40 täytyisi muistaa, että Viro valitsi voittajan ja oikeuden valitessaan Neuvostoliiton, kun Suomi valitsi rikollisuuden ja Natsi-Saksan. Suomessa tämä näkökulma halutaan unohtaa. Suomalaisen vasemmiston epäonnistumista kuvaa se, ettei se ole onnistunut puolustamaan Neuvostoliiton merkitystä Viron historiassa. Vasemmisto ei ole myöskään onnistunut puolustamaan YYA:n ja Neuvostoliiton merkitystä Suomen historiassa 1960-ja 70-luvuilla. Tuo edistyksen aikakausi oli suomalaisen yhteiskunnan denatsifikaatiota ja demokratisoitumista. Tällä hetkellä Suomessa pyritään vain mitätöimään kaikki se yhteiskunnallinen edistys, jota 1960- ja 70-luku edustivat.
Englantilainen historian professori Mark Almond on ihmetellyt, miksei natsia saa sanoa natsiksi? Baltian maiden fasisti-ilmiöt ovat räikeitä. Liettuan presidentti Valdas Adamkus on viimeinen natsi Euroopan päämiehenä, Latviassa SS-upseerit on rehabilitoitu ja Virossa entinen pääministeri Mart Laar tekee fasistisista metsäveljistä sankareita. Miksi Itävallassa ei saa olla natsi, mutta Baltiassa saa, Almond kysyy. Suomessa tämä baltilainen fasismin nousu näkyy sotasyyllisyyden kieltämisessä. Johan Bäckmanin Pronssisoturi-kirja on vastaus tähän huutoon. Bäckman ei anna meidän koskaan unohtaa syyllisyyttämme.

Eväät vähissä

Viron talouselämällä alkaa eväät olla vähissä. Suuryritysten liiton maanantaisessa kokouksessa Norman johtaja Jüri Käo ironisesti arveli, että suhteet itään parenevat vain, jos Viro liittyy Venäjään. Talouslehti Äripäevan päätoimittaja Meelis Mandel itki jo syyskuussa Virolle uutta pääministeriä, jonka päätehtävänä olisi suhteiden parantaminen Venäjään. Hän etsi virolaisia ja Viron venäläisiä yhdistävää henkilöä ja päätyi kannattamaan Baltian laivatelakan johtaja Feodor Bermania. Ei tarvinne mainita, ettei kyseinen henkilö puhu sanaakaan Viroa. Viron passi hänellä sentään on! Suuryrittäjien liiton puheenjohtaja Tiit Vähi vaati rajasopimusta allekirjoitettavaksi ilman virolaisia lisukkeita. Presidentti Ilves kävi kokouksessa vahvistamassa, ettei suhteisiin ole parannusta odotettavissa. Venäjän duuman ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Konstantin Kossatsov on ilmoittanut, etteivät maiden suhteet parane ennen kuin Viro antaa venäläisilleen kansalaisuuden. Ilves muistutti, että sitähän Viro ei tee koskaan.
Kuinkahan kauan on "ei koskaan"?

http://www.ap3.ee/Default2.aspx?ArticleID=267b85a4-2aeb-431b-8f29-c12e85307a54
http://www.ap3.ee/Default2.aspx?ArticleID=68978e85-d77f-4064-9cd2-5567ed90d44f
http://www.ap3.ee/Default2.aspx?ArticleID=90ef6c29-8ba3-4aca-8f04-ba652b964653
http://www.ap3.ee/Default2.aspx?ArticleID=1d06cf22-599c-469a-a211-2dfb2ceef50b&open=sec

Jakobson Viron apartheidin luojana

Kuvittelin naiivisti Viron kylmä sota-kirjassani, että arkkipiispa Johannes ja Max Jakobson lankesivat presidentti Lennart Meren ansaan ryhtyessään hänen pikku apulaisikseen Viron apartheidin tukipilareina lännessä. Viron ortodoksikirkon hajottajan, arkkipiispa Johanneksen motiiviksi kuvittelin turhamaisuuden ja tyhmyyden. Jakobson taas tunnetaan pohjattomasta Neuvostoliitto-vihasta eivätkä turhamaisuus ja vallanhalu ole hänellekään vieraita. Molemmat miehet olivat Lennart Meren ”löytöjä” tehtäviinsä.
Tulkitsin Viron totuuskomissiota johtaneen Max Jakobsonin hurmaantuneen Lennart Meren charmista niin, ettei hän edes ymmärtänyt komissionsa tehtävän luonnetta. Totuuskomissiolta jäi löytämättä Viron holokausti, mutta sen sijaan se löysikin ”neuvostomiehityksen”. Siitä tuli venäläisten kansalaisoikeuksien riiston laillistaja. Jos maailma syytti Viron hallitusta venäläisten sorrosta, Viron pääministereistä esimerkiksi Juhan Parts vetosi Max Jakobsonin totuuskomission raporttiin, ettei venäläisten kansalaisoikeuksien puutteessa ole mitään kummallista, koska kysymys on ”miehityksestä.”
Vanha arkistolöytö Hesarista vuodelta 1992 on masentava. Jakobson on koko ajan tiennyt, mitä hän on tehnyt. Hän ei olekaan vahingossa, Lennart Meren oveluuden tuloksena joutunut Viron apartheidin työkaluksi. Jakobson on alusta lähtien tukenut venäläisten jättämistä vaille Viron kansalaisuutta. Keksikö hän tämän ennen Lennart Merta?
Jakobson suomii Suomea siitä, että poliitikot niin kovasti haukkuvat Viroa siitä, että venäläiset eivät saaneet äänestää parlamenttivaaleissa. Suomen tulee hänen mukaansa vaientaa maailmalla kritiikki Viron ihmisoikeustilannetta kohtaan. Sen Suomi on todella tehnyt! Enää ei jää muuta kuin toivoa, että Max Jakobson on itse yhden kerran totuuskomission pöydän takana syytettynä apartheidin pystyttämisestä Viroon. Lennart Meri alkaa vaikuttaa kohta enkeliltä!
Onko koko Viron apartheid suomalaista alkuperää?

Amerikkalaiset Baltiassa

Viron presidentti, amerikkalainen Toomas-Hendrik Ilves antoi virolaisen kunniamerkin toiselle amerikkalaiselle, Anne Applebaumille. Applebaum on Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorskin aviopuoliso. Applebaum on tunnettu sovjetofobi. Hän kirjoitti uudelleen Alexandr Solzhenitsynin vankileirin saariston, lyhyesti nimellä GULAG, A history. Hän sai teoksellaan Pulizerin palkinnon vuonna 2004. Ei ihme, jos miesnobelistilta ottaa kehykset tarinalle. Anne Applebaum kuuluu siihen amerikkalaistuneiden venäläisten emigranttien joukkoon, jotka kirjoittavat maailmalla yhä suositumpaa, russofobista kirjallisuutta. Russofobialla menee nyt yhtä hyvin kuin maailmassa meni joskus antisemitismillä. Russofobinen kirjallisuus saa runsaasti palkintoja ja mainetta. Suomessa esimerkkeinä tästä ovat virolaisen Imbi Pajun teos Torjutut muistot ja Sofi Oksasen Puhdistus. Applebaum kiittikin juhlallisesti Ilvestä siitä, että tutkimustyön aikana kaikkein liikuttavimmat tarinat olivat peräisin Baltiasta. Kun tähän lisätään vielä se, että myös Solzhenitsyn sävelsi GULAG:insa Virossa, mitä vankileirin saaristolle tapahtuukaan, jos lähde osoittautuu samaksi ja epäluotettavaksi? Virolaiset kertovat karkotuksen aivan kuin kyseessä olisi vankileirille joutuminen: venäläinen pitää konepistoolia ohimolla ja raiskaa häntä aamuin, päivin ja illoin piikkilanka-aidan takana. Olisikohan aika käydä Siperian virolaiskylissä? Onhan niitä virolaisia siellä vieläkin.
Taloussanomien päätoimittaja Juha-Pekka Raeste kirjoitti kolumnissaan ”Muistiinpanoja Brysselistä” (10.11.2008) EU-eliittiä häiritsevän Viron ja Puolan avoimen vihamielisyyden Venäjää kohtaan. EU:n yleinen hokema kuuluu, että Baltian maat ja Puola ampuvat omaan nilkkaan. Onkohan tämä hiukan naiivia suomalaisilta europarlamentaarikoilta ja muulta EU-väeltä? Viron amerikkalainen presidentti, Latvian kanadalainen ex-presidentti ja Puolan ulkoministerin amerikkalainen vaimo sekä Liettuan amerikkalainen presidentti, Valdas Adamkus antavat varsin merkittävän amerikkalaisen edustuksen EU:ssa. Ehkäpä nämä amerikkalaiset ajavatkin EU:ssa Yhdysvaltain etuja? Yhdysvallathan hyötyy Venäjän ja EU:n huonoista suhteista.
On selvää, että suhteet Venäjän ja EU:n välillä tulevat entisestään huononemaan. Viro antaa kaikkensa sen eteen. Venäjän suurlähettiläs Nikolai Uspenski kävi Viron ulkoministeriössä esittämässä huolensa (PM 11.11.2008) Naton tulevasta tukikohdasta Viroon. Virossa valmistuu Naton tukikohta Ämarin lentokentälle vuonna 2012. Sen tulee kyetä vastaanottamaan 12 hävittäjää ja 20 kuljetuskonetta, 2000 sotilasta ja 1000 tonnia varusteita vuorokaudessa. Viron UM oli vastannut suurlähettiläälle varsin yliolkaisesti, että lentokentän remontti on Viron sisäasia. Siihen ei ole Venäjällä nokan koputtamista yhtä vähän kuin Viro voi pyytää Pihkovan tankkidivisioonan siirtoa kauemmaksi Viron rajasta. Selvää on, että kun tukikohtia rakennetaan, joskus niitä sitten käytetään.


Lähteet:
http://www.postimees.ee/?id=48060&print=1
http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2008/11/10/muistiinpanoja-brysselista/200828976/145?rss=kolumninostot
http://www.postimees.ee/?id=47881

Pikku Törkimys

Barack Obaman vaalivoiton jälkeen Viro näyttää entistä kummallisemmalta. Virossa on amerikkalainen presidentti, joka ei tiedä, että mustat saivat Yhdysvalloissa kansalaisoikeudet jo 1960-luvulla. Kun Yhdysvalloissa musta mies voi päästä presidentiksi, Virossa venäläiset eivät pääse edes äänestämään. Ja tätä amerikkalaisen ”demokraatin” siunauksella. Kukaan ei epäile, etteikö Yhdysvallat olisi maailman demokraattisin maa. Amerikka voisi näytteeksi lähettää yhden demokraatin Eurooppaan Toomas-Hendrik Ilveksen tilalle.
Kuvaavaa on, että samana päivänä kuin Obama voitti vaalit USA:ssa, Viron parlamentti hylkäsi kansalaisuuslain muutoksen, joka olisi antanut ei-kansalaisten Virossa syntyville lapsille automaattisesti Viron kansalaisuuden. (Postimees 5.11.2008)
Lakiedistyksen kaatuminen näyttää Viron hallituksen tekopyhyyden ja törkeyden. Hallitus investoi miljoonia mainoskampanjaan, jolla ei-kansalaisia houkutellaan ottamaan Viron kansalaisuus, mutta edes maassa syntyneille lapsille ei anneta kansalaisuutta.
Virolainen parlamentaarikko Sergei Ivanov syyttää Viroa viidennen kolonnan luomisesta maahan (EPL 4.11.2008). Hänen mielestään Viro on omilla sisäpoliittisilla ratkaisuillaan ajanut venäläiset oppositioon Viron valtion suhteen. Päällimmäisenä virheenä hän pitää neuvostoajalla Viroon tulleiden venäläisten määrittelemistä miehittäjinä. Toinen virhe oli näiden venäläisten jättäminen ilman kansalaisuutta. Ivanov kertoo nykyisen presidentin, entisen ulkoministerin, Toomas-Hendrik Ilveksen perustelleen venäläisten kansalaisuudettomuutta sillä, että venäläiset saattaisivat kansalaisina vaikuttaa valtion päätöksen tekoon! Nyt kun Viro on sekä Naton että EU:n jäsen, kansalaisuuslait eivät ole helpottuneet. Päinvastoin. Viro on tiukentanut kansalaisuuslakejaan ja kielipoliisi on tehostanut kielitaitoratsioitaan. Seurauksena on, että Viron kansalaisuuden sijasta venäläiset valitsevat nyt Venäjän kansalaisuuden.
Erityisen vaarallisena Ivanov pitää virolaisten poliitikkojen löyhäpäisiä kannanottoja. Sellaisena hän mainitsee opetusministeri Tõnis Lukaksen halun kadottaa venäjänkielinen koulutus Virossa.

p.s.
Virossa oli syyskuun ensimmäisenä päivänä alle 15-vuotiaita kansalaisuudettomia lapsia 2887. Parlamentissa oppositiopuolue keskustan ehdotus antaa kansalaisuus automaattisesti Virossa syntyneille ei-kansalaisten lapsille kaatui äänin 46-26 reformipuolueen, Isänmaan ja sosialidemokraattien vastustukseen. Hallituspuolueet eivät näe mitään syytä muuttaa kansalaisuuslakia. Ei-kansalaiset voivat edelleenkin erikseen hakea lapsilleen Viron kansalaisuutta. Vauvojen ei tarvitse suorittaa kielikoetta eikä perustuslakitestiä. Viro haluaa aina muistuttaa venäläisilleen, että Viro on virolaisten maa.

Ääni kellossa muuttui

Englantilainen ystäväni Ted sanoi eilen: ”Viro ei ole enää entisensä”. Virolaisten suhde omiin venäläisiinsä on perusteellisesti muuttunut. Ted epäili muutoksen johtuvan talouskriisistä. Siinä missä Islannin talouskurimukseen etsitään apua Venäjästä, Viro saattaa joutua etsimään myös taloudelleen veturia Venäjästä. Ted epäili virolaisten mielenmuutoksen johtuvan rahasta.
Tedin Viron venäläinen vaimo, Tanja, arveli, että muutos johtuu Georgian sodasta. Etelä-Ossetian 70 000 Venäjän passilla olevaa asukasta ja Venäjän georgialaisille antama rökitys sai hälytyskellot soimaan Virossakin. Rauta ja veri tehoavat. Viimeisen 15 vuoden aikana virolaiset ovat tehneet maailmalle selväksi, että venäläiskysymystä he eivät ratkaise sydämellä tai järjellä. Vain voima tehoaa.
Ei päivää, etteikö Viron lehdet kirjoittaisi, mitä tehdä ei-kansalaisille. Yhdysvalloissa asuva virolainen emigrantti, professori Rein Taagepera varoitti Eesti Päevalehdessä (13.09.2008), ettei Virossa ole enää varaa kiusata venäläisiä. On aika etsiä yhteistä kieltä venäläisten kanssa, sillä Nato ei sekaannu sisäisiin konflikteihin. Hän vaati venäläisille edustusta valtion koneistoon, omaa televisiokanavaa ja kansalaisuuden helpottamista.
Sosiologi Iris Pettai kysyi Eesti Päevalehdessä (30.10.2008), mihin katosi Viron venäläisten luottamus Viroon? Ei-kansalaisista lähes 40 prosenttia osaa viron kieltä. Heille ei olisi ongelma suorittaa kansalaisuuskoetta. Tutkimusten mukaan ei-kansalaisista identifioi itsensä Viron asukkaana 66 prosenttia ja venäläisenä 79 prosenttia. Viron kansalaisina heistä näkee itsensä vain 13 prosenttia. Kolmannes ei edes pidä itseään Viron asukkaana. Pettain mukaan ei-kansalaiset tuntevat itsensä vieraana kaikkialla, sillä vain kolme prosenttia näkee itsensä Venäjän venäläisinä. Valtaosan ei-kansalaisten mielestä, 91 prosenttia, Venäjän kehitys menee hyvään suuntaan. Vastaavasti Viro kehittyy hyvään suuntaan vain joka neljännen mielestä. Pettain mukaan Viron venäläisillä on suuri luottamus Venäjän kehitykseen. Se koskee myös jo Viron kansalaisuuden saaneita venäläisiä. Hänen mielestään valtion tiedotuskampanjat eivät riitä houkuttelemaan venäläisiä ottamaan Viron kansalaisuutta. Viron olisi aika etsiä syitä, miksi venäläiset kadottivat luottamuksensa Viron valtioon.
Tänään Postimees-lehdessä (3.11.2008) Venäjän duuman ulkoasian valiokunnan puheenjohtaja Konstantin Kossatsov tekee selväksi, että Viron ja Venäjän väliset suhteet paranevat vain kun Viro hyväksyy nolla-vaihtoehdon, eli antaa Viron kansalaisuuden kaikille asukkailleen, jotka sitä haluavat. Viron on aika ryhtyä jakamaan passejaan venäläisilleen. Samanaikaisesti nykyiseen kansalaisuuspolitiikkaan sitoutunut hallitus on aloittanut voimakkaan, ei-kansalaisille suunnatun tiedotuskampanjan, jonka johdossa on ulkoministeri Urmas Paet. Kampanja on luonteeltaan kosmeettinen ja tarkoitettu vain ulkomaailmalle näytökseksi virolaisten pyrkimyksestä houkutella ei-kansalaisia ottamaan Viron kansalaisuus.
Seuraavat viisi vuotta ovat ratkaisevia. Jos Venäjän talouskasvu ohittaa Euroopan, Venäjän kansalaisuus tulee Virossa yhä houkuttelevammaksi. Venäjä saattaa jopa hyväksyä kaksoiskansalaisuuden. Tästä seuraa väistämättä konflikti EU:n ja Venäjän välillä, jos Viron Venäjän kansalaiset haluavat liittyä Venäjään.

Petri Krohnin kommentti:
Fasismi pitäisi määritellä uudelleen. Se tarkoittaa oikeistoradikalismia, joka on epädemokraattista. Silloin Viron hallituspuolueet, reformipuolue, Isänmaa ja sosialidemokraatit, voidaan kaikki luonnehtia fasistisiksi. Puolueiden tärkein päämäärä on etnisesti puhdas Viro. Ne vastustavat venäläisille kansalaisuuden antamisen helpottamista. Syynä on ennen kaikkea se, että heidän vallassa pysymisensä edellyttää, ettei venäläisillä ole kansalaisuutta.
Leena Hietasen kommentti:
Jos venäläisillä olisi ollut kansalaisuus, pronssisotilasta ei olisi koskaan siirretty, yksi nuori mies olisi vielä hengissä, hiv-epidemia ei uhkaisi tappaa kymmentä tuhatta venäläistä nuorta eikä transito Venäjältä olisi loppunut.
Tedin kommentti:
Viron kohdalla englannin kieliset sanat, apartheid ja fasismi kuulostavat epätodellisen kovilta. Baltiassa on runsaasti fasistisia piirteitä, mutta Natsi-Saksan kaltaista ideologista, vähemmistöä tuhoavaa järjestelmällisyyttä maissa ei ole havaittavissa. Jos apartheid-sana määritellään englanniksi ”deprivation of civil rights” asia muuttuu ymmärrettäväksi. USA:n entinen presidentti Jimmy Carter kirjoitti kirjan Israelin apartheidista, mikä on varmasti totta. Samalla tavalla Viroa voi kutsua apartheid-valtioksi.

Kielipoliisi sakotti

Kielivirasto teki tarkastuskäynnin Narvassa Kreenholmin lukioon, jossa kaksi vuotta sitten, vuonna 2006, annettiin huomautus puutteellisesta viron kielen taidosta 36 koulun työntekijälle. Uusintaratsia paljasti, ettei kukaan heistä ollut parantanut kielitaitoaan. Kaikki saivat kehotuksen suorittaa kielikoe ensi vuoden joulukuuhun mennessä. Kahdenkymmenen viiden ihmisen suhteen aloitettiin tutkinta (väärteomenetlus) ja heille määrättiin sakko tai varoitus.
(Julkaistu Postimees-lehdessä 28.10.2008)

Bäckman ei ole yksin

Virolle ennustetaan loppua niin Virosta kuin Englannista

Virolainen kolumnisti Ahto Lobjakas varoittaa Viron itsenäisyyden olevan tiensä päässä Postimees-lehden (27.10.2008) kolumnissaan Aeglane samm – Hidas askel. Hän katsoo, että on viimeinen hetki korjata kansalaisuuspolitiikassa 1990-luvun alussa tehdyt virheet.

(http://www.postimees.ee/?id=43852)

”Kansalaisuuspolitiikan lieventäminen on väistämätöntä, mutta se tapahtuu liian myöhään. Jos yleensä tapahtuu, sillä virolainen eliitti pelkää selvityksiä Viron politiikan menneisyydestä ja Viron valtion tulevaisuudesta. Kansalaisuudetta jätetyt henkilöt ovat itsenäisyyttä seurannut Viron velka lännelle. Se on osa äänetöntä sopimusta, jossa Viro hyväksyi myös kansalaisikseen ne ei-virolaiset, jotka eivät suostu vapaaehtoisesti poistumaan maasta. Nyt velasta on tullut Viron pahin turvallisuusuhka. Huhut hallituksen yrityksistä varkain laajentaa Viron kansalaisuuden saavien piiriä osoittavat: on ymmärretty, että vahvan ulkopuolisen tuen todennäköisyys nousee, jos itse viedään sisäiset heikkoudet minimiin.
Jo kauan on ollut tiedossa, että jokainen hukattu hetki tekee kansalaisuuskysymyksen ratkaisemisen vain hankalammaksi. Pienikin annos ymmärrystä 1990-luvulla olisi estänyt 100 000 Venäjän kansalaisen pysyvää muodostumista Viroon. Kurssin muutos pronssiyön jälkeen olisi toiminut hyvän tahdon eleenä Tõnismäen symbolisen voiton jälkeen. Georgian konfliktin jälkeen sen tekeminen – jättää väistämättä vaikutelman kuin Viroon tehoaisi vain voima.
Sisäisesti Viro on heikompi kuin koskaan. Historiallinen, poliittinen ja sivistyksellinen eriytyminen Venäjästä on jyrkästi nostanut paikallisten venäjänkielisten poliittisia kunnianhimoja, jotka etsivät nyt laajempaa yleisöä kuin koskaan aikaisemmin.
Kaikesta huolimatta tänään on parempi aukaista Gordionin solmu kuin huomenna puhumattakaan ylihuomisesta. Venäläisten aktivistien retoriikka tukeutuu yhä enemmän lännen omaan diskurssiin kansalaisoikeuksien historiallisesta laajentumisesta, jolle Viron poikkeavasta näkemyksestä ei ole vastustajaksi: jo yksistään siksi, että valtiona pysymiseksi tarvitsemme liittolaisten tukea. Saada liittolaisia, voidaan sanoa, on tällä hetkellä Viron tärkein kansallinen intressi.
Virossa yritetään luultavasti leikata koiran häntää pieninä paloina. Sillä muutoin jonkun pitäisi ottaa vastuu menetetystä ajasta, ja vastuun ottaminen on Viron kulttuurin heikoin lenkki. Kansalaisuuspolitiikan liberalisointi merkitsisi vastuun ottamista myös tulevaisuudesta. Se olisi vielä vaikeampaa. Viro on elänyt samanaikaisesti kahta eri aikaa. Ulkoisesti askelletaan yhtä jalkaa Euroopan perusarvon, individualismin, kanssa, mutta sisäisen moraalin ankkuri on kansa. Ristiriita on kirjoitettu perustuslakiin: korkeinta valtaa edustaa ”Viron kansa” (pro kansalaiset) siksi, että varmistetaan ”virolaisen kansan” ja kulttuurin säilyminen.
Kansalaisen pulssia mitataan vuosissa, kansan vuosisadoissa. Viron ainoa vaihtoehto on nopeuttaa askeleitaan, sillä kansan ja valtion tulevaisuus on varma vain Euroopassa. Muu on myöhäistä, toisin kuin esimerkiksi paljon pitemmän poliittisen jatkuvuuden maassa Suomessa, joka sata vuotta tsaarin-Venäjän ainoana osana torjui onnistuneesti venäläistämispolitiikan.”

Toinen Virolle loppua kuuluttava on The Economistin toimittaja, englantilainen Edward Lucas. (Eesti Päevaleht 27.10.2008 http://www.epl.ee/artikkel/446281) Hän keskittyy informaatiosotaan ja siihen, kenelle radioaallot kuuluvat. Hänen mielestään Viro on häviämässä mediasodan Venäjälle ja Viron tulee vastata tiedosta, jonka maan venäläiset saavat maailmasta. Hän vertaa Viroa Tshekkoslovakiaan ja sudeettisaksalaisten ongelmaan. Ei ehkä aivan onnistuneesti, sillä Sudeettialueet olivat olleet satoja vuosia saksalaisten aluetta. Siellä ei ollut nähtykään ensimmäistäkään slaavia juuri koskaan. Lucasin mielestä Hitler lähti puolustamaan sudeettisaksalaisia, koska tshekit kielsivät saksalaisilta oikeuden omaan kieleen. Hän ehdottaa, että virolaiset tekisivät yhteistyötä Israelissa toimivan RTVi kanssa. Se on Vladimir Putinin vastaiseen rintamaan kuuluneen Vladimir Gussinskin mediaimperiumin viimeinen jäänne. Lucas katsoo, että Viron venäläiset toimittajat voisivat tehdä kanavalle omaa ohjelmaa. Myös Latvian venäläiset olisi saatava mukaan. Muutoin Viroa voi odottaa Tshekkoslovakian kohtalo vuosina 1938-39, eli katoaminen.
”En halua, että Viro lähivuosina maksaisi samanlaisen hinnan”, Lucas kirjoittaa.

Piru lukee Raamattua

Waltari Baltiassa osa II

Mika Waltarin Valtion tiedotuskeskuksen palkkalistoilla ja Valpon eli Valtiollisen poliisin tiloissa kirjoittamaan kirjaan ”Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta”on ryhdytty suhtautumaan samalla tavalla kuin CIA:n rahoittamiin Radio Free Europeen ja Radio Libertyyn. Ne ovat nyt totuuden torvia. Vielä 20 vuotta sitten ne kuuluivat itsestään selvästi propagandan piiriin. Ei mitään vakavasti otettavaa.
Mika Waltari ei käynyt Virossa saati Baltiassa kirjaa kirjoittaessaan. Se on syntynyt työpöydällä sanomalehtien ja aikalaistarinoiden pohjalta. Waltari itse omassa esipuheessaan varoittaa suhtautumaan varauksella pakolaisten tarinoihin. He mielellään liioittelevat kärsimyksiään.

Heinäkuun 1940 vaalit

Kaikissa Baltian maissa määrättiin eduskuntavaalit pidettäväksi 14.-15.07.1940. Vaalien nimi oli ”Työväen vaalit”. Vaalit olivat yleiset, suorat, salaiset ja suhteelliset. Vaaleja varten kaikkiin Baltian maihin luotiin uusi ”Työväen puolue”. Kaikissa kolmessa maassa puolueen riveihin saatiin joukko tunnettuja ihmisiä. Liettuassa tarvittiin 69 edustajaa edustamaan kansan todellista tahtoa. Työväen puolue esittikin 69 nimen listan, joista yli puolet oli sosiaalidemokraatteja. Virossa listan kokoamiseen annettiin viisi päivää aikaa. Jotkut rohkeat esittivät rinnakkaisen listan. Kaikissa kolmessa maassa rinnakkaiset listat esitettiin sovitun ajan kuluessa. Liettuassa kilpaileva lista torjuttiin vaaleista, koska vaaleissa sai olla edustettuna vain rekisteröity yhdistys. Ainoa rekisteröity puolue oli Työväen puolue. Latvian viisi vaalipiiriä esitti yhteensä 16 nimilistaa. Näistä vahvistettiin viisi, kaikki Työväenpuolueen omia. Virossa kilpailevien listojen ehdokkaat julistettiin kansanvihollisiksi. Se riitti listojen kieltoon. Viro poikkesi Latviasta ja Liettuasta kuitenkin siinä, että yksi opposition edustaja pääsi listoille. Edustaja Liivakille esitettiin ennen vaaleja syyte vekselin väärentämisestä ja hänen ehdokkuutensa peruttiin.

Liittyminen
Neuvostoliittoon

Sivulliselle tällaisissa oloissa vaalien järjestäminen oli sulaa hulluutta. Mutta ei! Kaikissa maissa alkoi mieletön vaalikampanjointi. Ihmisiä houkuteltiin puoliväkisin uurnille äänestämään. Waltarin mukaan myös puna-armeija olisi kiertänyt maaseudulla aseineen ajamassa ihmisiä vaaliuurnille. Waltari kiinnittää huomiota, ettei yhdessäkään vaalikampanjassa puhuttu Neuvostoliittoon liittymisestä mitään. Virossa vaalipropaganda päinvastoin julisti, että jolleivat virolaiset mene vaaliuurnille, Neuvostoliitto anastaa Viron. Liettuassa kävi erikseen kolmihenkinen liikemiesten valtuuskunta kysymässä paikallisesta Neuvostoliiton edustajalta, minkälainen on Liettuan hallitusmuoto vaalien jälkeen. Liettuan Moskovan edustaja, Dekanozov oli vakuuttanut, että Liettua jää itsenäiseksi. Neuvostoliitto ei sekaannu Liettuan sisäisiin asioihin eikä sen talousjärjestelmään.
Virossa puolestaan kommunistit uhkasivat, että Viro liitetään Leningradin lääniin, jolleivat virolaiset halua neuvostotasavaltaa takaamaan itsenäisyyttä. Ehdokkaat tekivät vaalikampanjointia ympäri maata. Lehdet ovat täynnä vaalimainoksia. Äänestämättä jättämistä pidettiin kansanvihollisuutena. Waltarin mukaan kaikissa Baltian maissa satoja ihmisiä pidätettiin ennen vaaleja. Pidätettyjä oli kaikista ihmisryhmistä: entisiä kansanedustajia, ministereitä, puoluejohtajia jne. Waltarin mukaan Liettuassa olisi joutunut vankilaan jopa 2000 ihmistä.

Kirjastossa
lehtiä lukemassa

Edellä oleva on Mika Waltarin kirjan siteerausta. Viron kansalliskirjastosta löytyvät sekä vasemmistolainen Rahva Hääl ja oikeistolainen Postimees-lehti. Waltarin kirja on todellakin propagandaa. Se ei vähimmässäkään määrin perustu tuon ajan sanomalehtiin. Waltari ei ole myöskään ymmärtänyt viron kieltä. Työväen vaalit olivat vaalit, joilla Virossa vaihdettiin järjestelmää. Virosta tuli sosialistinen valtio. Työväen puolueen ensimmäinen vaalilause oli seuraava: ”Tärkein tavoite ulkopolitiikan alalla on: Viron ja Neuvostoliiton kansojen yhteistyön tiivistäminen”. Sen jälkeen lueteltiin erinäisiä tavoitteita sisäpolitiikan alalla kuten sanan-, paino- ja kokoontumisvapaus jne.
Vaaleissa osanotto oli 92,9 prosenttia. (On muistettava, että Virossa on toisenkin kerran vaaleihin osallistuminen ylittänyt 90 prosentin rajan. Se oli Neuvostoliiton viimeiset duuman vaalit vuonna 1990. Virolaiset uskoivat, että he voivat oikeilla ehdokkailla erota Neuvostoliitosta.) Virolaisten nopeaa päätöstä anoa liittoa Neuvostoliiton kanssa julistettaan otsikoissa seuraavasti. ”Viro ei pysty puolustamaan itseään ilman puna-armeijan apua sodan uhkaa vastaan”. Kansainvälinen tilanne tuolloin oli se, että Ranska oli kadonnut olemasta ja Englanti romahtanut. Heinäkuun 21. päivä tehty päätös anoa pääsyä Neuvostoliiton jäseneksi ei nähty tuolloin uhkana Viron itsenäisyydelle. Päinvastoin. Se oli pienen kansan selviytymisstrategiaa. Ulkoministeri N. Andresen korosti, että Viron vaalien tulos olisi yksinään ollut puolikas. Sen kruunasi Neuvostoliiton jäsenyys.
”Meidän eilinen päätös likvidoida entinen järjestelmä ja rakentaa Viron sosialistinen neuvostotasavalta sisältää itsessään kansainvälisen vaatimuksen yhteistyöstä. Joukossamme ei ole luultavasti yhtäkään, joka kuvittelisi, että olisi mahdollista rakentaa sosialismia yksin ilman että olisimme sidoksissa naapurissa olevaan Neuvostoliittoon”, Andresen sanoi uudelle eduskunnalle puhuessaan. (Rahva Hääl 23.07.1940)
Andresen muistutti puheessaan, että Neuvostoliiton perustuslaki takaa mahdollisuuden erota liitosta.

Hajanaisia
huomioita

Virolaisille liittyminen Neuvostoliittoon ei ollut surullinen tapahtuma. Se ei ollut itsenäisyydestä luopumista vaan sen vahvistamista. Oikeistolehti Postimees ei julkaise sivuillaan yhtäkään valokuvaa tuon ajan tapahtumista. Kommunistien äänenkannattaja Rahva Hääl senkin enemmän. Tallinnassa oli jatkuvasti mielenosoituksia, suuria kansanjoukkoja. Voi olla, etteivät oikeistolaiset virolaiset olleet niin iloisia tapahtumien kulusta, mutta vastarintaa ei kaduilla näkynyt.
Miten Neuvostoliitto toimi? Virossa oli heti sosialistisen vallankumouksen jälkeen virolaiset itse vallassa. Esimerkiksi vuoden 1961 natsi-oikeudenkäynneissä koko oikeusprosessi oli virolaisten itsensä johtama. Toimittajakollega Sakari Nupposen Viru-hotellista kertovassa kirjassa Neuvosto-Virossa käy valtiovieraita. No, Persian shaahi, hän ei ollut demokraatti. Heitä ei ollut vastassa Moskovan suuret johtajat vaan virolaiset itse. Virossa kävi astronautti Neil Armstrong ja näyttelijätär Elizabeth Taylor. Kun Kekkonen kävi Virossa, hänet otti vastaan Neuvosto-Viron johto. Neuvosto-Viro oli itsenäinen neuvostotasavalta samalla tavalla kuin Suomi on itsenäinen EU-maa.
Neuvosto-Viron viimeinen pääministeri Edgar Savisaar kirjoittaa muistelmissaan Peaminister, että Neuvostoliitto mahdollisesti suhtautui vakavasti Viron ja muiden Baltian maiden haluun erota Neuvostoliitosta. Esimerkkinä hän tuo KGB:n arkistojen siirron Virosta pois jo vuonna 1988. Viroon perustettiin oma keskuspankki. Yritysrekisterikin oli alkanut jo toimia Viron tasavallan nimissä. Savisaar ei pidä mahdottomana, että Neuvostoliiton johto suhtautui vakavasti perustuslain sallimaan eroon liitosta.
Elokuun vallankaappausyritys Moskovassa 1991 ja Neuvostoliiton hajoaminen ovat haudanneet alleen tämän keskustelun. Tilalle on tullut Neuvostoliiton demonisointi ja halu mitätöidä sosialistinen Viro.
Kuinkahan kauan Suomessa menee ennen kuin kyetään uskomaan, että sosialismi oli joskus aate, joka houkutteli ihmisiä?

Chomsky Neuvostoliitosta

Amerikkalaisen kielitieteilijä Noam Chomskyn mielestä Neuvostoliitto oli epätavallinen imperiumi.
”Venäjä on ainoa imperiumi historiassa, joka on subventoinut omia siirtomaitaan niin, että ne muuttuivat emämaata rikkaammaksi. Itä-Euroopan maat elivät paremmin kuin Venäjä. Venäläiset eivät tehneet tätä siksi, että he olivat niin kunnollisia vaan siksi, että he pyrkivät pitämään Itä-Euroopan maat rauhallisina”, Chomsky sanoo lauantain Postimees-lehdessä. (18.10.2008)
Chomsky on tentattava Virossa Von Krahlin Akatemian järjestämässä videokonferenssissa 5.11. kello 19.
Chomsky kehottaa katsomaan Yhdysvaltojen ympärillä olevia maita. Keski-Amerikka ei ole Yhdysvaltoja rikkaampi. Haiti on Ranskaa köyhempi. Länsimaat eivät kohtele kolonioitaan Venäjän tavoin.
Chomskyn mielestä neuvostoliittolaiset tekivät suuria rikoksia, mutta itä-eurooppalaiset ja baltit ymmärtävät huonosti niiden suhteellisuuden. Chomsky pitää Naton laajenemista itään suorana sotilaallisena uhkana Venäjälle.
”Vuodesta 1990 Nato on ollut ainoastaan hyökkäävä ase muuta maailmaa vastaan”, Chomsky sanoo.
Yhdysvaltain kritisoijana tunnettu Chomsky kehuu Yhdysvaltojen sananvapautta maailman parhaaksi.
”Voin avoimesti sanoa, että Nürnbergin kriteereiden mukaan George W. Bush ja Condoleezza Rice tulisi hirttää. Minua ei voi sanoistani rangaista. Valtaosassa maailmaa tämä ei olisi mahdollista”, hän uskoo.
Chomsky kritisoi samassa haastattelussa myös historian käyttöä politiikan välineensä. Hän muistuttaa, että Ranskassa historian vääristely on rangaistava teko. Suomessa dosentti Johan Bäckman on kiinnittänyt myös huomiota historian käyttöön politiikan välineenä. Kirjassaan Pronssisoturi hän viittaa siihen, kuinka Viro käyttää miehitysmyyttiään apartheid-politiikkansa välineenä perustellen sillä venäläisten kansalaisuuden riiston.
Chomsky on syntynyt vuonna 1928 Philadelphiassa USA:ssa. Hänen isänsä oli kotoisin Odessan läheltä Ukrainasta ja äiti Liettuasta.

Kansalaisuus lasten kautta

Viron venäjänkielinen lehti MK-Estonija (8.10.2008) ennätti jo uutisoida Viron helpottavan kansalaisuuden saantia. Kansalaisuusministeriö kiisti tiedon (PM online 15.10.) todeten, että ministeriössä vasta keskustellaan vastatoimista Venäjän ei-kansalaisille myöntämälle viisumivapaudelle.

”Venäjän muutettua viisumikäytäntöjään siten, että kansalaisuudettomat ihmiset saavat matkustaa viisumivapaasti Venäjälle, olemme pakotettuja miettimään, mikä auttaisi ihmisiä tekemään valinnan Viron valtion hyväksi”, ministeriön neuvonantaja Olga Slök sanoi lehdelle.

Viron hallitus alkaa marraskuussa käsitellä kansalaisuuden saannin ehtojen uudistamista. Kansalaisuusministeriön mukaan 83 prosentilla Viron 1,34 miljoonasta asukkaasta on Viron kansalaisuus. Virossa asuu 421.347 ei-virolaista, joista puolella on Viron kansalaisuus. Syyskuun 1. päivänä Virossa oli 111.677 kansalaisuudetonta henkilöä, mikä on kahdeksan prosenttia Viron väestöstä.

Vuodesta 2000 lähtien Virossa on kieli- ja perustuslakitestien suorittamisen (naturalisaatio) kautta saanut kansalaisuuden vuosittain keskimäärin 4000-5000 henkilöä. Poikkeuksen muodostivat 2004 ja 2005, kun EU-jäsenyys nosti venäläisten motivaatiota hakea Viron kansalaisuutta. Vuodesta 1992 lähtien Viron kansalaisuutta on hakenut 148.827 ihmistä.

Viron hallitus alkaa marraskuussa käsitellä mahdollisuutta, että Viron kansalaisuuden omaavien lasten vanhemmat saisivat automaattisesti Viron kansalaisuuden. Yleensä asia menee maailmalla toisin päin: kansalaisuus periytyy vanhemmilta lapsille, mutta Virossa asiat tehdään toisin. Monet nuoret ovat saaneet Viron kansalaisuuden, mutta heidän vanhemmilleen se on osoittautunut liian työlääksi.

Virossa pelätään, että ei-kansalaiset ryhtyvät joukoittain Venäjän kansalaisiksi. Kansalaisuudettomuuden ongelma halutaan nyt Virossa pois päiväjärjestyksestä. Se ei kuitenkaan johdu Suomesta kuuluneista rajuista apartheid-syytöksistä. Georgian sota muutti kaiken. Viron venäläiset ovat yhtäkkiä tikkuna silmässä niin EU:ssa kuin Natossa. Nato-kenraalit puhuvat jo varsin ilkeästi virolaisille, että Viron paras puolustus on demokratian parantaminen, ei Naton pommikoneet. Etelä-Ossetian 70 000 Venäjän kansalaista sai Naton päämajassa hälytyskellot soimaan. Virossa on pian 250 000 Venäjän kansalaista eli viiden Etelä-Ossetian kokoinen legitimiteettivaje. Venäjän Georgian rökitys auttoi. Tykit puhuvat tehokkaammin kuin tuhat sanaa.

Natsi on natsi, vaikka voissa paistaisi

Waltari Baltiassa

Mika Waltarin kirjaa ”'Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta” (1941) on tervehditty pelastusrenkaana Viron miehitysmyytin kannattajille. Tämä miehityspuolue käsittää henkilöt, joille Viron neuvostoaika on ollut miehitystä, ei virolaisten vapaata tahtoa olla mukana osana Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto edustaa heille pahuutta, johon sukulaiskansamme ei koskaan olisi voinut vapaaehtoisesti liittyä. Näitä miehitysuskovaisia ovat russofobi Max Jakobson, apartheid-professori Seppo Zetterberg ja ne 16 henkilöä, jotka haluavat estää Johan Bäckmanin opetukset Helsingin yliopistossa.

Viron presidentti Toomas- Hendrik Ilves kertoi Tarton yliopiston historian päivillä englantilaisen historioitsija Norman Daviesin kanssa keskustellessaan opettavan esimerkin. Hän oli europarlamentissa vaatinut tunnustusta virolaisten ”kärsimyksille” kommunismin ikeessä ja vaatinut kommunismin rinnastamista fasismiin. Puolalainen europarlamentaarikko oli suuttunut Ilvekselle ja karjunut, eikö Ilves ymmärrä perusasioita: ”Fasismi edusti pahuutta, kommunismi hyvyyttä. Ei kommunismin valinneita voi syyttää mistään!”

Näinhän se moraalinen kompassi Euroopassa menee. Pahuus oli Hitlerin puolella, hyvyys Neuvostoliiton puolella.

Waltari oli tunnetusti natsi. Hän oli sitä kuitenkin vähemmän kuin Seppo Zetterberg Waltarin uusintapainoksen esipuheessa antaa ymmärtää. Waltari inhosi kommunisteja ja Neuvostoliittoa, mutta tiedustelu-upseerina hän teki varsin hyvää työtä. Waltari puhuu vuoden 1940 tapahtumista Baltian maiden anneksiona. Hän ei käytä miehityssanaa. Liettuan ehdokasasettelua kesän 1940 vaaleissa hän kuvaa tarkasti kertoen, ettei kommunisteja juurikaan ollut ehdokaslistalla. Yli puolet oli sosiaalidemokraatteja, joukossa professoreita, taiteilijoita ja intellektuelleja. Waltari toteaa intellektuelleja viehättäneen neuvostoideologian. Waltarista nämä intellektuellit olivat naiiveja. Se näkyi hänen mielestään Liettuan pääministerin antamassa haastattelussa amerikkalaiselle sanomalehdelle. Pääministeri katsoi neuvostojoukkojen läsnäolon Liettuassa parantavan Liettuan turvallisuutta, mutta parantavan myös Neuvostoliiton turvallisuutta Euroopan suuntaan. Missä se naiivius on?

Viron kohdalla Waltari kertoo valtaan nousseista kommunisteista sen, että he olivat aitoja aatteen ihmisiä, joukossa Johannes ja Olga Lauristin ja Neeme Ruus. Lauristinit ovat virolaisten nykypoliitikkojen, Marju Lauristinin ja Jaak Allikin vanhempia. Neeme Ruus puolestaan oli presidentti Arnold Rüütelin vaimon, Ingrid Rüütelin isä. Suora jatkumo Neuvostoliittoon liittymisestä Viron itsenäistymiseen vuonna 1991 pätee ainakin perheiden tasolla. Miksei se sitten pätisi valtioiden tasolla? Viron Neuvostoliittoon liittäneet virolaiset ja heidän jälkeläisensä hallitsivat Neuvosto-Viroa ja vielä uudelleen itsenäistynyttä Viroa. Missä se rikos on?

Waltarille oli kauhistus, että Suomi saattaisi valita Neuvostoliiton. Koko kirjaa ohjaa selkeä päämäärä vahvistaa suomalaisten neuvostopelkoa. Seppo Zetterbergillle Waltarin kirja toimii alibina puhua myyttisestä Viron neuvostomiehityksestä. Minussa kirja herättää epäilyksen suomalaisten historioitsijoiden motiiveja kohtaan. Viron historiaa mustamaalaamalla he pyrkivät vain mitätöimään meidän omat sotarikoksemme. Todistamalla, että virolaisten Neuvostoliiton valitseminen oli väärä, suomalaisten aseveljeys Hitlerin kanssa saadaan vaikuttamaan oikealta. On raukkamaista vääristellä Viron historiaa suomalaisen historiankirjoituksen tarpeisiin. Synninpäästön sijasta suomalainen perusluonne alkaa paljastua. Natsi on natsi, vaikka voissa paistaisi.

Passi kaikille Hong Kongin malliin

(Poimintoja Viron TV:stä)
Viron opetusministeri Tõnis Lukas vaati viime viikolla Viron koko koululaitoksen muuttamista lastentarhoista lähtien viron kieliseksi. Painopiste olisi lastentarhoissa, joihin hänen mukaansa olisi saatava virolaisia opettajia. Viron television uutisessa asiaa perusteltiin Tarton Annelinnan venäjänkielisen koulun opettajan haastattelun avulla. Opettaja totesi, ettei venäläisten lasten viron kielinen opetus voi olla mahdollista ennen kuin lapset osaavat sujuvasti viroa. Venäjänkielisten lasten oppimisen taso jää muutoin olemattomaksi.

Viron television Aarre Rannamäen vetämässä kansalaistunnissa liikemies Jüri Mõis pohti Viron ja Venäjän suhteita. Hän oli pitänyt vitsinä pääministeri Andrus Ansipin vaatimusta siirtää pronssisotilas. Hän on luullut myös vitsiksi joka syksyisiä vaatimuksia koko venäjänkielisen koulujärjestämän muuttamisesta viron kieliseksi. Mõis ihmetteli, pitääkö Virossa todella provosoida venäläisiä. Hänen mielestään Viron olisi pitänyt jo vuonna 1991 kesällä antaa osalle venäläisistä heti automaattisesti Viron kansalaisuus. Rannamäe kysyi provokatiivisesti ohjelmassaan: ”Annammeko siis kaikille venäläisille heti Viron passin ja suhteet Venäjään paranevat?”

Vielä eilen sunnuntaina Viron television Suora linja-ohjelma palasi teemaan. Naton amerikkalaista virkamiestä oli haastateltu Brysselissä, miksei Virossa jo ole Naton puolustussuunnitelmaa. Virkamies vastasi happamasti, että pitäisikö Viron ensin järjestää oma puolustuksena kuntoon parantamalla demokratiansa tasoa. Mies viittasi suoraan ei-kansalaisten määrään Virossa. Hän esitti, että Viron tulisi helpottaa kansalaisuuden saantia.

Viron kansalaisuusministeriö on aloittanut suuren kampanjan, jossa venäjänkielisiä ja ei-kansalaisia houkutellaan hakemaan Viron kansalaisuutta.

Petri Krohnin kommentti

Ensin passi, sitten kielivaatimukset. Ilman Viron kansalaisuutta, virolaisilla ei ole oikeutta vaatia venäläisiltä yhtään mitään, saati viron kielen taitoa. Viron pitää tehdä "Hong Kongit". Hong Kongissa Kiinan viranomaiset automaatisesti olettivat kaikkien hongkongilaisten olevan Kiinan kansalaisia. Jos joku kieltäytyi kansalaisuudesta, tuli hänen määräaikaan mennessä ilmoitaa asiasta, ja osoittaa olevansa jonkin toisen maan kansalainen.

Virossa pitäisi kaikki Viron neuvostotasavallan asukkaat määrätä Vironkansalaisiksi. Tarvitaaessa poliisi toimittaa Viron passin asukkaan kotiin ja luovuttaa sen todistajien läsnäollessa. Jos joku kieltäytyy ottamassa Viron kansalaisuutta, hänen on määräaikaan mennessä todistettava olevansa toisen maan kansalainen.

Rauhanpalkinto riidankylväjälle

Suomella oli kylmän sodan aikana maailmalla hyvä maine suurvaltojen ristiriitojen liennyttäjänä. YYA:n ansiosta maailmalla oli pitkään usko, ettei Suomessa ole Moskova-vastaisia voimia. Ahtisaari hyödynsi tätä naiivia kuvitelmaa ottaessaan vastaan Jugoslavian kriisin ratkaisijan roolin. Maailman silmissä hänen piti tasapainnottaa Venäjän ja USA:n näkemyksiä. Sitä hän ei koskaan tehnyt vaan hän asettui ehdoitta USA:n sätkynukeksi. Ahtisaari ei ole koskaan hävennyt tätä puolen vaihtoa, kun Suomesta tuli Yhdysvaltain "paras ystävä" sen sijaan että olimme tunnettuja Venäjän parhaana ystävänä.

Suomalaisena on häpeä seurata, miten suomalainen on osallistunut Euroopan hajoittamiseen ja Jugoslavian tuhoon. Se ei voi olla koskaan aidon eurooppalaisen ja rauhantahtoisen ihmisen tavoitteena. Ahtisaaren palkinto devalvoi Nobelin rauhanpalkinnon. Se annetaan Euroopan hajottajalle ja todelliselle riidankylväjälle. Koskaan aikaisemmin Suomi ei ole osallistunut ongelmien tuottamiseen suurvaltojen välille. Nyt sellainen toiminta jopa palkitaan. Suomi kytketään tällä palkinnolla myös Venäjän vastaisten valtioiden joukkoon. Suomi oli viimeinen linkki "Axis of Assholes"- ketjua, Venäjään vihamielisesti suhtautuvien persläpivaltioiden helminauhaa, Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Ukrainan ja Georgian kanssa. Näillä mailla ei ole muuta päämäärää kuin Venäjän hajottaminen Naton avulla. Turhaan ei Ahtisaari peräänkuuluta Suomelle Nato-jäsenyyttä.

Yhdysvaltain presidentti Bill Clintonin varaulkoministeri Strobe Tallbott muistelee Ahtisaaren ansioita varsin vaatimattomina kirjassaan "The Russia Hand" (2002). Seuraava ote on sanomalehti Kalevassa helmikuussa 2005 ilmestyneestä arvostelustani. Kaleva joutui kaksi kertaa peräkkäin kirjoittamaan pääkirjoituksissaan anteeksipyynnön Ahtisaarelle.

"Intohimoton Ahtisaari"

Talbott teki läheisesti yhteistyötä myös Suomen presidentti Martti Ahtisaaren kanssa Kosovon pommitusten lopettamiseksi vuonna 1999. Ahtisaari oli Talbottin ehdottama nimi neuvotteluissa Venäjää edustaneelle Viktor Tðernomyrdinille. Tsernomyrdin hyväksyi Ahtisaaren ilahtuneena, koska "Suomi on aina ymmärtänyt Venäjää".

Talbott tiesi jo etukäteen Ahtisaaren kannattavan amerikkalaisten toivomaa ratkaisumallia. Tsernomyrdinin pettymys oli suuri, kun Ahtisaari heti ensimmäisessä tapaamisessa ei ottanut Venäjän ehdotuksia edes huomioon. Talbott luonnehti Ahtisaarta mistään innostumattomaksi veteraanitoimittajaksi.

-Jopa kaikkein kriittisimmillä hetkilläkin Ahtisaari oli aina asiallinen ja intohimoton, Talbott arvioi.

Ahtisaaren lojaalisuus amerikkalaisia kohtaan tulee hyvin esille hänen palattuaan ratkaisevista neuvotteluista Belgradista. Saksalaiset odottivat EU:n saavan ensimmäisenä tietää Ahtisaaren neuvottelujen tuloksista. Ahtisaari teki toisin. Hän meni Bonnin lentokentällä odottavaan limusiiniin antamaan ensin selvitystä tapahtumista Talbottille.

-Tai paremminkin kehumaan omia saavutuksiaan, Talbott huomauttaa.

Opettajia uhkaa potkut

(Postimees 7.10.2008)

Yli 90 opettajaa jäi kiinni kieliratsiassa

Kielipoliisit määräsivät täydentävään kieliopetukseen yli 90 Tallinnan lastentarhojen ja Narvan koulujen opettajaa, jotka eivät osaa riittävästi viron kieltä. Kieliviraston tarkastustoimen johtaja Leho Klaserin mukaan kieliratsia tehtiin syyskuussa kymmeneen tallinnalaiseen venäjänkieliseen lastentarhaan. Viron kieltä osasi riittävästi vain kuusi henkilöä 59:stä. Narvan Soldinon lukiossa kontrolloitiin 30 henkilöä. Heistä 29 kielitaito ei vastannut vaadittua tasoa. Narvan Kreenholmin lukiossa ei osannut riittävässä määrin viron kieltä 14 opettajaa viidestätoista.

Apartheid suomeksi?

Apartheid on suomeksi tietysti ei-kansalaisyhteiskunta. Sama pätee niin Viroon, Latviaan kuin entiseen Etelä-Afrikkaan.

Baltiassa apartheidin ydin on Viron ja Latvian itsenäistymisen ja kansainvälisen tunnustamisen jälkeen tehty kansalaisoikeuksien riisto, joka teki yli miljoonasta ihmisestä valtiottomia tai "ei-kansalaisia" (eng. stateless person).

ENSV tekee paluuta

(Ria-Novosti 3.9.2008)
Koillis-Virossa kaksi maanviljelijää yhdistivät voimansa julistaakseen Viron sosialistinen neuvostotasavallan (ENSV) itsenäiseksi. He etsivät tasavallalle Venäjän tunnustusta, Pietarissa toimiva venäläinen kommunistijärjestö kertoi uutistoimisto Ria-Novostille.

"Emme enää halua elää porvarillisessa Virossa. missä kukaan ei välitä tavallisesta ihmisestä...missä työttömyys ja korruptio kasvavat ja jossa kaikki riippuu Natosta ja Yhdysvalloista", venäläiset kommunistit siteerasivat virolaista ENSV:n perustajaa, Andres Tammea.

Viron sosialistisen neuvostotasavallan perustajat ja asukkaat ovat jo muodostaneet neuvostohallinnon, poliisivoimat ja ryhtyneet merkitsemään rajojaan. Samanaikaisesti uuden valtion asukkaat valittavat, että porvarillinen Viro on lähettänyt "partion virolaisten Natsi-SS-veteraanien sukulaisia" ottamaan kapinoivan alueen takaisin haltuunsa. Uusi tasavalta luonnostelee parhaillaan ystävyyssopimusta Venäjän kanssa, jonka se pyrkii lähettämään Venäjälle tuota pikaa.

Viron ulkoministeriö kiirehti tuomitsemaan uutisen ankaksi. Virolainen nimi, Andres Tamm on yhtä yleinen kuin John Smith englanninkielisessä maailmassa. Andres Tamm-nimistä, itsenäistymään pyrkivää maanviljelijää Viron ulkoministeriö ei ole kyennyt jäljittämään.

http://en.rian.ru:80/world/20080903/116519145.html

Kieli vei jälleen työn opettajalta

(Postimees 5.9.2008)
Kaksi päivää ennen koulujen alkamista Virossa, Kohtla-Järvellä kadotti jälleen yksi venäjänkielinen rehtori työnsä. Ahtmen koulun vt. johtaja Irina Jekimenko ei ollut suorittanut työssään vaadittavaa viron kielen tasokoetta. Hän jätti eroanomuksensa, sillä Jekimenko olisi saanut muutoin potkut. Kohtla-Järven kaupungissa kolme muuta rehtoria kadotti tänä syksynä työpaikkansa kielivaatimusten takia.

Ahtmen koulussa rehtorin virkaa hoitaa väliakaisesti henkilö. jolla ei myöskään ole työssä vaadittavaa viron kielen taitoa. Järjestelyä perustellaan lyhyaikaisena, sillä koulu alkaa hakea uutta rehtoria.

Venäjänkielisille rehtoreille potkut

(Postimees 30.08.2008)

Itä-Virossa venäjänkielisessä Kohtla-Järven kaupungissa kolme venäjänkielistä rehtoria joutui jättämään eroanomuksensa perusteluna se, etteivät he kyenneet täyttämään Viron kieliviraston viron kielen vaatimuksia. "Kielipoliisi" antoi viime vuoden lopulla huomautuksen Kohtla-Järven Keskikaupungin ja venäläisen lukion sekä Vahtran peruskoulun rehtoreille ja huomatuksen lisäksi 10 000 kruunun eli noin 700 euron uhkasakon. Uhkasakosta huolimatta rehtorit jättivät kielitestin suorittamatta.

Georgia jakoi EU:n

Virossa on vahingoniloisesti riemuittu siitä, että Venäjän ja Georgian aseellinen konflikti paljasti Euroopalle vihdoinkin Venäjän todellisen luonteen. Ilo lienee ennenaikainen. Venäjän ja Georgian sota tarjosi päinvastoin monelle Euroopan maalle tilaisuuden silmien aukaisuun. Ennen kaikkea huomio kohdistuu uusiin Itä-Euroopan maihin, näihin entisiin kommunistimaihin ja niiden rooliin EU:ssa. Mitä politiikkaa ne EU:ssa ajavat ja ketä ne edustavat? Baltian mailla ja Puolalla ei näytä olevan EU:ssa muuta roolia kuin vihata Venäjää.

Kuristava kaulanauha

Venäjän ja EU:n väliin on kehittynyt valtioiden ketju, Venäjää kuristava helmikaulanauha, Nato- ja EU-jäsenyyksineen tai jäsenyyspyrkimyksineen: Viro, Latvia, Liettua, Puola, Ukraina ja Georgia. Näitä maita yhdistää halu historian uudelleen kirjoitukseen ja toisen maailmansodan lopputuloksen mitätöintiin. Yleisesti näitä maita on pidetty russofobisina, mutta oikeampi termi olisi sovjetofobia. Ennen kaikkea näitä maita yhdistää hillitön Neuvostoliitto-viha ja Neuvostoliiton demonisointi. Se ilmenee parhaiten näiden maiden yhteisesti hellimässä miehitysmyytissä. Baltit kirjoittavat nykyisin pseudohistoriansa siten, että he joutuivat Neuvostoliiton miehittämiksi. Puolalaiset ovat vielä katkeria siitä että Puolan itäosat liitettiin Ukrainan Neuvostotasavaltaan. Ukraina taas syyttää Neuvostoliittoa kansanmurhasta. Georgiassa katsotaan, että maa on ollut Neuvostoliiton miehittämä jo vuodesta 1921.

Virossa, Latviassa ja Georgiassa miehitysteorioita edistetään erityisillä "miehitysmuseoilla". Baltian museoiden pyrkimyksenä on samaistaa neuvostovalta Natsi-Saksan hirveyksiin. Virolaista moraalista kompassia ohjaa kuitenkin vain usko Venäjän ja Neuvostoliiton pahuuteen. Jokainen neuvostovaltaa vastustanut nähdään sankarina. Natsi-Saksan kanssa taistelleet SS-upseerit on rehabilitoitu, SS vapaaehtoiset glorifioitu. Heidän katsotaan taistelleen Hitlerin rinnalla demokratian puolesta.

Virtuaalinen olemassaolo

Viron presidentti Toomas-Hendrik Ilves kiteytti asian Georgian pääkaupungissa Tbilisissä esiintymisen jälkeen sanomalla, että helmikaulanauha-maita yhdistää ”kärsimys totalitarismista”.

Lännessä näitä maita luonnehditaan demokratian ja vapauden puolesta taistelijoina. CNN:n Moskovan kirjeenvaihtaja selitti amerikkalaisille katsojille Georgian ja Venäjän erilaisia näkemyksiä toteamalla, että Georgia kertoo puheissa lännelle taistelevansa demokratian ja vapauden puolesta, mutta todellisuudessa näiden arvojen toteutumiseen on Georgiassa vielä matkaa. Hänen mukaansa Venäjä puhuu siitä, mitä maassa todella tapahtuu. Venäjä lähettikin viime viikolla Yhdysvalloille viestin, jossa se kysyi, aikooko USA rakentaa hyvät suhteet Venäjän kanssa vai jatkaa suhteiden rakentamista ”Georgian virtuaalisen johdon” kanssa.

Pronssisotilaasta se kaikki alkoi

Virtuaalimaailmassa taistellaan historian kirjoituksesta. Virossa hiukan yli vuosi sitten tapahtunut pronssisotilaan siirto oli lähtölaukaus Georgian tapahtumille. Virolaiset perustelivat tuolloin toisen maailmansodan muistomerkin siirtoa miehityssymbolin poistamiselle keskeiseltä paikalta kaupunkikuvaa. Euroopan Unioni asettui tuolloin yksimielisesti Viron taakse. Se ei huomioinut millään tavalla Virossa olevan venäläisen vähemmistön tunteita.

Viron pääministerin Andrus Ansipin pronssisotilaan siirto oli yhtä tökerö ja suora provokaatio Venäjälle kuin Georgian presidentin Mihail Saakasvilin hyökkäys Etelä-Ossetian pääkaupunki Tsinvaliin.

Kun maailma vielä yhteen ääneen asettui tukemaan Viroa sen typeryydessä, Georgian kohdalla aletaan olla jo varovaisempia. Turkki on esittänyt myötätuntonsa Venäjälle Tsinvalin joukkomurhan johdosta. Turkki tietää EU:n kaksoisstandardit ihmisoikeusasioissa. Samaan aikaan kuin EU vaatii Turkkia täyttämään ihmisoikeuskriteerit, EU:ssa on Virossa ja Latviassa kolmasosa väestöstä ilman poliittisia oikeuksia.

Samoin EU:ssa ollaan jo ymmärretty, ettei hullua pidä yllyttää. Virossa ja Georgiassa EU:n ja Naton lupaukset on ymmärretty niin, että kansallinen shovinismi on maissa vain pahentunut.

Georgia herättää pelkoa Virossa

Virolaiset tiedotusvälineet ovat tiiviisti seuranneet Georgian tapahtumia. Venäjän kielen taitonsa ansiosta virolaiset toimittajat saavat hyvän kontaktin paikalliseen väestöön. Eesti Päevelehden toimittaja Andres Reimer ennustaa kaukasialaisen sopan kiehuvan vielä yli. Georgiassa tuetaan vielä Saakasviliä, mutta toimittaja oli törmännyt myös oppositiohenkisiin ihmisiin. Heidän kohtalonsa on vaikea. Georgiassa ei ole todellista oppositiota lännen tukeman Saakasvilin rinnalla. Reimerin mukaan näille ihmisille jää vaihtoehdoksi vain Moskova. Hänen hämmästyksekseen Tbilisin kaduilla löytyi runsaasti ihmisiä, joille Moskova vallanpitäjänä Tbilisissä ei olisi huono vaihtoehto.

Virossa on myös ymmärretty, että maan venäläisväestö nousee entistä merkittävämpään rooliin. Pääkirjoituksissa kehotetaan, että nyt ei pidä venäläisiä hermostuttaa. Taustalla on ymmärrys, että myös Viron venäläiset voivat vaatia, tai vähintäänkin toivoa Venäjän suojelua. Virossa myös tunnustetaan se, ettei integraatio enää etene. Vain Venäjän kansalaisten määrä nousee. Kieltämällä vähemmistöiltään kansalaisuuden, ja siten pakottamalla nämä valitsemaan Venäjän kansalaisuuden, Viro ja Latvia ovat luoneet maihinsa vähintään kymmenen Etelä-Ossetian suuruisen legitimiteettivajeen.

Leena Hietanen
Petri Krohn

Viron miehitysmyytin historia

Keväällä Suomessa julkaistun Viron kylmä sota- kirjani yksi selkeä teema oli tarkastella miehitysmyytin käyttöä apartheid-politiikan työvälineenä Virossa. Apartheid tarkoittaa kansalaisoikeuksien riistoa venäläiseltä vähemmistöltä. Viro perustelee miehitysmyytillä niin perustuslakia, kansalaisuus- ja kielipolitiikkaa kuin ortodoksikirkon kohtaloa. Se vaikutti jopa talouselämässä, kun virolainen oikeuslaitos kieltäytyi tunnustamasta suomalaisten pankkien saatavia valtamerikalastusyhtiö Ookeanin konkurssipesästä ”miehitykseen” vedoten. Vasta kansainvälinen oikeus antoi 12 vuoden oikeudenkäyntiprosessin jälkeen oikeuden suomalaisille pankeille.

Keskustelu kirjasta niin Virossa kuin Suomessa on juuttunut vuosien 1940 ja 1944 historiallisiin tapahtumiin. Tarkennan näkemyksiäni Viron miehitysmyytistä yhdessä Petri Krohnin kanssa, joka on vaikuttanut näkemyksiini Viron nykytilanteesta.

Synonyymi Viron SNTL:lle

Vuoden 1940 tapahtumissa Virossa voi nähdä monia miehityksen piirteitä. Tilannetta, jossa maassa on enemmän vieraita sotajoukkoja kuin oman maan asekuntoisia miehiä voikin perustellusti kutsua ”miehityksesi”, riippumatta siitä, minkälaisilla sopimuksella joukot maassa ovat. Sanan käyttö on kuitenkin aina poliittisesti värittynyttä. Amerikkalaisjoukot eivät enää miehitä Irakia, vaan toimivat maassa ”laillisen” hallituksen kutsumana. Afganistanin hallituksen maahan kutsumat neuvostojoukot taas aina esitetään länsimediassa miehittäjinä.

Kun virolaiset ja suomalaiset puhuvat ”Viron neuvostomiehityksestä”, he eivät kuitenkaan puhu vuoden 1940 eivätkä vuoden 1944 tapahtumista. Miehitys-sanaa käytetään yksinkertaisesti synonyyminä Viron neuvostotasavallalle.

Miehitysnäkemyksen tueksi ei löydy juuri minkäänlaisia aikalaislähteitä. Edes Mika Waltari ei vuoden 1941 sotapropagandassaan löydä jälkiä miehityksestä, ainoastaan naiiveja yhteistoimintamiehiä ja maanpettureita. Tulkinta vuoden 1940 tapahtumista miehityksenä ja nykyinen teoria Viron valtiollisesta jatkuvuudesta onkin kehitetty vasta Saksan miehitysaikana Natsi-Saksan propagandaviranomaisten avustuksella.

Puhuttaessa Viron neuvostomiehityksestä tavoitteena ei koskaan ole pyrkimys historialliseen totuudenmukaisuuteen. Ilmaisun perimmäinen tarkoitus on kiistää Viron venäläisvähemmistön kansalaisoikeudet.

Vuonna 1991 Viron tasavalta oli itsenäinen, demokraattinen, kansainvälisesti tunnustettu YK:n jäsenvaltio, jonka johdossa olivat pääministerinä Edgar Savisaar ja presidenttinä Arnold Rüütel. Kansainvälien oikeuden näkökulmasta kansalaisia olivat kaikki entisen Neuvosto-Viron asukkaat. Nyt virallisen aseman saavuttaneen virolaisnäkemyksen mukaan neuvostomiehitys loppui kuitenkin vasta vuonna 1992 presidentti Lennart Meren ja pääministeri Mart Laarin noustua valtaan. Tällöin ”palautettiin” vuoden 1944 varjotasavalta. Samassa yhteydessä riistettiin kansalaisoikeudet 500 000 Viron kansalaiselta.

Suomalaisten väärät valinnat

Suomi ja Viro tekivät erilaiset valinnat toisen maailmansodan kriittisinä vuosina. Suomen johtajat ryhtyivät sotarikollisiksi ja saivat pitkät vankeustuomiot. Esimerkiksi presidentti Risto Ryti istui Katajanokan vankilassa tuomittuna rikoksista rauhaa vastaan.

Virolaisilla ei ole mitään hävettävää vuosien 1940 ja 1944 valinnoissaan. Tämän päivän keskustelujen valossa vaikuttaa siltä kuin virolaiset tuntisivat häpeää siitä, että he valitsivat Neuvostoliiton eivätkä Yhdysvaltoja ja Natoa. Vuonna 1940 Naton valitseminen ei ollut mahdollista.

Neuvostoaikana lännen johtajat eivät tunnustaneet Viron pakolaishallituksen johtajia. Yhdysvallat ainoastaan kylmän sodan retoriikassa saattoi puhua ”miehityksestä”, muttei koskaan reaalipolitiikassa ottanut käsitettä vakavasti.

Viron presidentin ja hallituksen kotisivuilla esitetyt pakolaishallituksen nimet Viron johtajista vuosina 1944-1992 ovat siten puhdasta hölynpölyä ja fiktiota. Suomen presidentin, Mauno Koiviston vuonna 1991 tekemä Viron ”itsenäisyyden palautus” on pyritty näkemään tunnustuksena Viron pakolaishallituksille. Tällainen tulkinta ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Koiviston aikana Suomen ulkoministerinä toiminut Paavo Väyrynen on vakuuttanut, ettei Koivistolla ollut pienintäkään aikomusta tunnustaa ”miehitystä”. Koivistolle kysymys oli juuri niin tärkeä kuin viime hetken muutos pöytäjärjestykseen hoviprotokollassa. Suomi oli myöhästynyt Viron itsenäisyyden tunnustamisessa ja nyt pyrittiin vain paikkaamaan kiusallista tilannetta.

Veruke itsenäistymiselle

Suomalainen historioitsija, Martti Turtola korosti Eesti Päevalehden (07.06.2008) haastattelussa, ettei vuonna 1940 tapahtunut minkäänlaista miehitystä. Viron johtajat, puolustusvoimien komentaja Johan Laidoner ja presidentti Konstantin Päts puhuivat vain neuvostojoukkojen lisäämisestä Virossa.

”Miehitys-sanaa ei kertaakaan mainittu vuonna 1940”, Turtola toteaa.

Miehitysmyytti heräsikin henkiin vasta vuonna 1989 Viron tavoitellessa itsenäistymistä Neuvostoliitosta. Se toimi verukkeena itsenäistymispyrkimyksille. Tuolloin miehitysmyyttiä käyttivät hyväkseen myös Viron neuvostojohtajat, Arnold Rüütel ja Edgar Savisaar.

Myöhemmin myytti kukoisti erityisesti ulkovirolaisten näkemyksiä edustavan Eesti Kongressin ohjelmassa. Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta itsenäistymisliike Eesti Kongressi oli ulkoparlamentaarinen ja vallankumouksellinen liike, jolle miehitysmyytti oli vain väline venäläisten kansalaisoikeuksien riistoon.

Vaiettu vallankaappaus

Vuoden 1992 tapahtumia, joissa Savisaaren ja Rüütelin demokraattinen Viro vaihtui Lennart Meren ja Mart Laarin apartheid-Viroksi voi nimittää vaietuksi vallankaappaukseksi. Perustuslain säätämisen yhteydessä kesällä 1992 Virossa suoritettiin ihmisoikeuspetos, jossa venäläiset jätettiin kansalaisoikeuksitta ja Isänmaa-puolue pääsi nousemaan valtaan.

Syksyn 1992 vaalit voitti siten odotetusti Isänmaa-puolue, jonka rahoittajat löytyvät myös ulkomailta Yhdysvaltain ja Kanadan ulkovirolaisten joukosta. Isänmaan valtaannousun jälkeen Virossa alkoi Viron SNT:n demonisointi ja virolaisten kommunistien vaino. Venäläisten kansalaisoikeudet riistettiin, ortodoksikirkko joutui vaikeuksiin ja venäläisten pakkovirolaistaminen käynnistyi integraatiopolitiikan peitenimen alla.

Vallankaappauksen pönkittämiseksi kehitettiin uusi historian kirjoitus. Viron presidentin kotisivuilta poistettiin vuoden 1991 presidentin paikalta Arnold Rüütel ja hänet on korvannut Heinrich Mark. Viron kouluissa siirryttiin lukemaan historiaa, jossa nyky-Viro itsenäistyy syksyllä 1992 Mart Laarin noustessa valtaan. Historian kirjan on kirjoittanut kukapa muu kuin Mart Laar itse.

Pseudohistoria on jo syrjäyttänyt oikean historian. Sen avulla ulkovirolaiset haluavat riistää Virolta sen kansallisen historian.

Holokaustin kieltoa

Venäläisten kansalaisuuden riisto oli kansainvälisesti niin törkeä teko, että sen vaimentaminen on vaatinut vastineeksi jotakin yhtä sensaatiomaista propaganda-asetta. Tähän tarkoitukseen virolaiset ovat pyhittäneet myytin miehityksestä. Miehitysmyytti toimii kiihotuksena kansanryhmää vastaan. Sen avulla venäläiset torjutaan yhteiskunnasta. Amerikan-virolaisen rahoittajan, Olga Kistler-Ritson perustama miehitysmuseo on myös puhdas esimerkki ”holocaust denial”- ilmiöstä. Se kieltää holokaustin ainutlaatuisuuden alentamalla juutalaisvainot tavallisen stalinismin tasolle.

Nyt miehitysmyytistä on ainoastaan tullut peruste fasistiselle apartheid-valtiolle.
Kansainvälinen yhteisö ei kuitenkaan koskaan ole de jure tunnustanut tätä Lennart Meren ja Mart Laarin miehitysmyytille rakennettua apartheid-Viroa.


Leena Hietanen
(Kirjoittaja on vapaa toimittaja.)
Petri Krohn
(Kirjoittaja on tietoverkkospesialisti, joka on perehtynyt Viron politiikkaan.)


Virolaiset mielenosoittajat vaativat Viron liittämistä Neuvostoliittoon 17.07.1940. Banderollissa teksti: Vaadimme Viron liittymistä neuvostojen sosialististen tasavaltojen liittoon.
Lähde: Eesti Filmiarhiiv.

Julkaistu Eesti Ekspress netti 6.06.2008