Pekka Tarkalla on aina ollut silmää nuorille, kauniille naisille. Niin tälläkin kertaa. Kävin katsomassa Sofi Oksasen Puhdistus-näytelmän täällä Tallinnassa vuosi sitten Kansallisteatterin vierailuesityksenä. Helsingin Sanomat uutisoi tuolloin, että näytelmä oli menestys Virossa. Jutun teki Hesarin toimittaja, Sofi Oksasen ystävä Kaja Kunnas. Ensimmäinen esitys oli loppuunmyyty. Toisessa esityksessä oli jo runsaasti tilaa ja väliajan jälkeen vielä enemmän. Itse olin esityksen nähtyäni sitä mieltä, että Kirsikka Moringilta pitäisi kieltää sukulaiskansojen teatteriesitysten arvostelu. Hän on heimoveli-intoilunsa takia täydellisen sokea näkemään esityksiä taideteoksina. Kyseessä oli teatterikoulun oppilastyö, ja vähän ihmetytti, että Kansallisteatteri oli ottanut ohjelmistoonsa niinkin kömpelön tekstin. Sisältöön suhtauduin naureskellen. Viron historian väärennökset oli laitettu peräkkäin: karkotus on sama asia kuin vankileiri, venäläiset ovat pahoja ja raiskaavat virolaisia.
Jos Sofi Oksasta kiehtovat raiskaukset, hän olisi voinut kertoa todellisenkin tarinan raiskauksesta. Hän olisi voinut valita Gertrudin tarinan. Gertrud oli Tsekkoslovakian juutalainen, joka tuotiin Viroon tapettavaksi. Ennen kuin Gertrud tapettiin, virolaiset miehet raiskasivat hänet. Miksei Sofi Oksanen kertonut, kuinka virolaiset Ain-Erwin Mere, Aleksander Laak ja Ralf Gerrets raiskasivat Gertrudia ennen kuin Laak lopulta ampui alastoman ja hulluksi tulleen Gertrudin. Olisihan Viron historiasta löytynyt tositarinakin. Me kaikki tiedämme, miksei Sofi Oksanen kerro Gertrudin tarinaa. Häntä ei kiinnosta kertoa meidän omista, suomalaisten tai virolaisten iljettävyyksistä vaan venäläisten pahuudesta. Kaikkein raskauttavinta on, että Oksanen tekee sen fiktion keinoin, jota luullaan todeksi.
Taiteilijalle ei voi esittää vaatimusta rehellisyydestä. Kaikkein vähiten kirjailijalle. Kirjailijat sepittävät. Intelligentsian edustajalta voisi kuitenkin odottaa, että he pitävät kirjaa ennen kaikkea oman kansan synneistä. Vasta sen jälkeen kannattaa alkaa pitää toista kansaa pahempana kuin omaa.
Finlandia-palkinnon valinnan tehnyt Tarkka korosti yhtenä palkintoperusteena Oksasen Puhdistus-kirjan kertovan tosiasioita Viron historiasta. Tarkalle tiedoksi. Sofi Oksasen Puhdistus on yhtä totta kuin Mannerheimin peppupanot.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mida kaugemale edasi, seda ilgema mulje endast jätate. Sofi Oksanen sai oma raamatu eest Soome suurima raamatuauhinna. Kui mitu eksemplari on Teie viimast paskvilli üldse müüdud?
Ja mikähän on Leena Hietasen kompetenssi arvioida taideteosta? Eipä taida olla kummoinen.
Myös empatiakyky taitaa olla nolla, jollei Puhdistus aiheuttanut katharsista. Sehän on, kuten Tarkka oikein totesi, antiikin tragedioiden kaltainen.
Lisäksi täytyy epäillä Hietasen kognitiivisia kykyjä. Ensinnäkin, raiskausta ei suinkaan tee venäläinen. Toiseksi, olennaista ei ole tekijän kansallisuus, vaan totaalitaarisen valtion terrori-instrumentin NKVD:n institutionalisoitu julmuus.
Olen malttamattomana odotellut jo pari päivää, koska täällä avaudutaan Oksasen palkinnosta, eikä tarvinnut pettyä, Nasse-täti on hyvin vihainen.
Koska kerran nyt raiskauksista on puhe, tulee väkisinkin mieleen se tarina saksalaisesta pikkukaupungin naiskommunistista, joka oli joutunut kärvistelemään koko natsikauden ajan puolittain maan alla. Kun sitten lopulta neuvostojoukot lähestyivät tätä itäisen Saksan pikkukaupunkia, rohkaisee tämä Kameradin mielensä, pukee parhaimmat päällensä ja rientää kukkia kädessään vastaanottamaan "vapauttajia" joutuakseen kärkikomppanian patjaksi.
Ettei vaan Nase-tädillämme olisi näiden peppu-juttujen taustalla sama joive?
Lähetä kommentti