keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Mitä on natsimoodi?

Natsi-Saksa oli avoin yhteiskunta. Hitler ei sulkenut sanomalehtiä eikä karkottanut ulkomaisia kirjeenvaihtajia tiehensä Berliinistä. Toimittajat seurasivat holokaustia suorana lähetyksenä näkemättä mitään kummallista Hitlerissä. Kaikki juutalaisten kohtalon kauhistelu on jälkiviisautta. Miten tämä oli mahdollista? Yhtenä versiona on esitetty, että toimittajien tapa käyttää kieltä oli antisemitistinen. Toimittajat kirjoittivat kyllä juutalaisten kohtelusta, mutta tyyli oli aina sama. Otsikot kirkuivat: ”Juutalaisrottien kauppoja poltettiin Münchenissä”, ”Juutalaisrottia hakattiin Berliinissä”. Toimittajien kieli oli antisemitistinen, rasistinen. Toimittajat myös esittivät aina saman kysymyksen kuin Hitler: ”Mitä Hitlerin tulee tehdä juutalaisongelmalle? Hitlerillä on paha juutalaisongelma.” Yhdellekään toimittajalle ei tullut mieleenkään kysyä, mitä Saksan tulisi tehdä fasismiongelmalle? Tällaista antisemitististä tapaa käyttää kieltä kutsun natsimoodiksi.
Kun puhutaan Viron neuvostomiehityksestä ja venäläisistä miehittäjinä, tällöin halutaan korostetusti puhua venäläisistä halveksivasti. Miehityssanaa käyttämällä fasismi integroidaan jo kieleen. Se on antisemitismin sijaan russofobiaa ja natsimoodia. Se tuntuu olevan toimittajien helmasynti kaikkina aikoina.

1 kommentti:

Marjo kirjoitti...

Natsi-Saksa avoin yhteiskunta? Leena Hietasen historian tiedot ovat luvalla sanoen puutteelliset, ellei sanoisi olemattomat.

Pari päivää Hitlerin valtaan tulon jälkeen 1933 radiopuhe, jossa arvosteltiin johtaja-konseptia, katkaistiin. Valtiopäivätalon palon jälkeen kansalaisoikeuden kumotiin ja kirjeitä voitiin avata, puhelinta kuunnella jne.

Arjalaislait olivat toki julkisia, mutta keskitysleirit (jotka eivät olleet tuhoamisleirejä) eivät. Vierailijoita varten oli "mallileiri".

Kristalliyö oli julkinen, mutta herätti suurta indignaatiota kaikkialla maailmassa eivätkä monet saksalaisetkaan siitä pitäneet. Niinpä varsinainen Holokausti (joka tapahtui sodan aikana ja johon Kristalliyö ei vielä kuulunut) päätettiin tehdä salassa ja Saksan ulkopuolella.