Virolainen fasismi Suomessa

Fasismi nousee aina suuren epäuskon siivittämänä. Näkemäänsä ei usko todeksi. Kun toimittaja Imbi Pajun dokumenttielokuva ”Torjutut muistot” ilmestyi, tekijä ei edes salannut teoksen perustuvan sellaisen henkilön muistelmiin, joka ei muista mitään. Journalismi perustuu uskottaviin lähteisiin. En usko, että Imbi Paju olisi toimittajana niin ammattitaidoton, ettei hän tätä ymmärtäisi. Päinvastoin. Hän tietää, että propagandalle muistin menettäminen antaa loistavan lähdön. Olisin kuvitellut, että kriitikot olisivat kiinnittäneet huomiota dokumentiksi mainostetun teoksen lähteisiin, mutta ei. Päinvastoin. Teoksen totuusarvoa ei kyseenalaistanut kukaan. Kun dokumentti sai myöhemmin kirjan muodon, sen esipuheessa suomalainen noitatohtori, psykoanalyytikko Mikael Enckell kehui teosta psykoanalyyttiseksi tutkielmaksi Neuvostoliiton kauhuihin. Ruotsissa kirja haluttiin osaksi kouluopetusta. Humpuuki oli noussut potenssiin kymmenen. Kukaan ei kutsu Imbi Pajua huijariksi. Hänestä on tullut jonkin sortin totalitarismin asiantuntija Suomessa. Siihen riittää pelkkä virolainen syntyperä.
Virolaissyntyinen Iivi Anna Masso hyödyntää tätä samaa. Tiedenaisen kaavussa hän kauhistelee Uudessa Suomessa, miten Viroa voidaan syyttää apartheidista, kun maa on hyväksytty EU:n jäseneksi. Erikoista, ettei yhteiskuntatieteilijä näe mitään kummallista Viron ihmisoikeustilanteessa. Häntä kiinnostaa vain Neuvostoliiton kauhut. Ne myyvät Suomessa. Tähän kultasuoneen iski kolmas virolaisen syntyperänsä ansiosta Suomessa luontaisesti totalitarismin asiantuntijaksi korotettu henkilö, kirjailija Sofi Oksanen. Oksanen ei salannut YLE:n haastattelussa, että dokumentaatio hänen kirjansa kauhuista puuttuu. Aikanaan, kun suomalainen kirjailija Inkeri Kilpinen teki näytelmän inkeriläisten karkotuksista, hän tunnusti rehellisesti, ettei löytänyt kirjallista tai valokuvallista lähdettä inkeriläisten elämästä Siperiassa. Niinpä hän lainasi kohtaukset Aleksandr Solzenitzynin ”Vankileirien saaristosta”. Oksaselta tällaista rehellisyyttä ei kannata edes edellyttää. Kun puitteet lainataan miesnobelistilta, ei siinä huonoa lainata. Virolaisilla huijarinaisten kolmikolla menee Suomessa lujaa. Että Pekka Tarkka menikin vielä vanhoilla päivillään erehtymään näin pahasti.
Virolaisten Neuvostoliiton demonisoijien menestyksen taustalla lienee paljon suurempi kuvio. Se on niin sanottu suomalainen Lebensraum. Suomalais-virolaisella yhteistyöllä rakennetaan fiktiivistä venäläisvapaata Viroa osana Suur-Suomi-aatetta. Virolainen naiskolmikko Suomessa pitää huolta siitä, ettei keskustella tämän päivän asioista vaan keskustellaan menneisyydestä. Samanaikaisesti suomalainen media Virossa tukee heitä. Helsingin Sanomien toimittaja Kai Juvakka on entinen perustuslaillinen, nykyisin kaiketi perussuomalainen, patologinen Neuvostoliiton vihaaja. Hänen huippuhetkensä koitti, kun hän pääsi uutisoimaan Max Jakobsonin komission loppuraporttia pari viikkoa sitten. Jakobsonin varjossa hän sai toteuttaa omaa unelmaansa samaistaa Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa. Virolaiset SS-upseerit ovat Juvakalle vapaustaistelijoita. Juvakan vaimo on Viron ulkoministeriön korkea-arvoinen virkamies. Suur-Suomi-maailmassa se kuuluu asiaan eikä suinkaan tee toimittajasta jääviä.
Kummoisempi toimittaja ei ole toinenkaan hesarilainen, Kaja Kunnas. Hän on virolaisen Nato-upseerin vaimo, omaa sekä Viron että Suomen passin, varsin oivallinen yhdistelmä fenno-ugrismin edistäjälle EU:ssa. Kunnaksen ammattitaidosta toimittajana kertoo se, että hän piti Amnesty Internationalin kriittistä raporttia Viron venäläisen vähemmistön tilasta panetteluna. Kunnas on Viron hallitukselle yhtä kiltti ja uskollinen kuin Eva Braun. Juvakka ja Kunnas molemmat hokevat teksteissään Viron neuvostomiehityksestä syyllistyen siten kiihotukseen kansanryhmää vastaan.
Juvakasta ja Kunnaksesta ei ole taustojensa ja perhesuhteidensa takia virolaisen tai suomalaisen politiikan arvostelijaksi. Suomalaista Lebensraumia levitetään Virossa ennen kaikkea apartheidin linnoituksesta Suomen suurlähetystöstä Tallinnassa. Venäläisiä marginalisoidaan suomalais-virolaisen poliittisen yhteistyön avulla, joka perustuu virallisen Suomen fiktiiviseen kuvaan Virosta venäläisvapaana vyöhykkeenä. Toimittajina esiintyvät propagandistit ovat olleet tämän fiktion todelliset luojat.