Waltari Baltiassa osa II
Mika Waltarin Valtion tiedotuskeskuksen palkkalistoilla ja Valpon eli Valtiollisen poliisin tiloissa kirjoittamaan kirjaan ”Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta”on ryhdytty suhtautumaan samalla tavalla kuin CIA:n rahoittamiin Radio Free Europeen ja Radio Libertyyn. Ne ovat nyt totuuden torvia. Vielä 20 vuotta sitten ne kuuluivat itsestään selvästi propagandan piiriin. Ei mitään vakavasti otettavaa.
Mika Waltari ei käynyt Virossa saati Baltiassa kirjaa kirjoittaessaan. Se on syntynyt työpöydällä sanomalehtien ja aikalaistarinoiden pohjalta. Waltari itse omassa esipuheessaan varoittaa suhtautumaan varauksella pakolaisten tarinoihin. He mielellään liioittelevat kärsimyksiään.
Heinäkuun 1940 vaalit
Kaikissa Baltian maissa määrättiin eduskuntavaalit pidettäväksi 14.-15.07.1940. Vaalien nimi oli ”Työväen vaalit”. Vaalit olivat yleiset, suorat, salaiset ja suhteelliset. Vaaleja varten kaikkiin Baltian maihin luotiin uusi ”Työväen puolue”. Kaikissa kolmessa maassa puolueen riveihin saatiin joukko tunnettuja ihmisiä. Liettuassa tarvittiin 69 edustajaa edustamaan kansan todellista tahtoa. Työväen puolue esittikin 69 nimen listan, joista yli puolet oli sosiaalidemokraatteja. Virossa listan kokoamiseen annettiin viisi päivää aikaa. Jotkut rohkeat esittivät rinnakkaisen listan. Kaikissa kolmessa maassa rinnakkaiset listat esitettiin sovitun ajan kuluessa. Liettuassa kilpaileva lista torjuttiin vaaleista, koska vaaleissa sai olla edustettuna vain rekisteröity yhdistys. Ainoa rekisteröity puolue oli Työväen puolue. Latvian viisi vaalipiiriä esitti yhteensä 16 nimilistaa. Näistä vahvistettiin viisi, kaikki Työväenpuolueen omia. Virossa kilpailevien listojen ehdokkaat julistettiin kansanvihollisiksi. Se riitti listojen kieltoon. Viro poikkesi Latviasta ja Liettuasta kuitenkin siinä, että yksi opposition edustaja pääsi listoille. Edustaja Liivakille esitettiin ennen vaaleja syyte vekselin väärentämisestä ja hänen ehdokkuutensa peruttiin.
Liittyminen
Neuvostoliittoon
Sivulliselle tällaisissa oloissa vaalien järjestäminen oli sulaa hulluutta. Mutta ei! Kaikissa maissa alkoi mieletön vaalikampanjointi. Ihmisiä houkuteltiin puoliväkisin uurnille äänestämään. Waltarin mukaan myös puna-armeija olisi kiertänyt maaseudulla aseineen ajamassa ihmisiä vaaliuurnille. Waltari kiinnittää huomiota, ettei yhdessäkään vaalikampanjassa puhuttu Neuvostoliittoon liittymisestä mitään. Virossa vaalipropaganda päinvastoin julisti, että jolleivat virolaiset mene vaaliuurnille, Neuvostoliitto anastaa Viron. Liettuassa kävi erikseen kolmihenkinen liikemiesten valtuuskunta kysymässä paikallisesta Neuvostoliiton edustajalta, minkälainen on Liettuan hallitusmuoto vaalien jälkeen. Liettuan Moskovan edustaja, Dekanozov oli vakuuttanut, että Liettua jää itsenäiseksi. Neuvostoliitto ei sekaannu Liettuan sisäisiin asioihin eikä sen talousjärjestelmään.
Virossa puolestaan kommunistit uhkasivat, että Viro liitetään Leningradin lääniin, jolleivat virolaiset halua neuvostotasavaltaa takaamaan itsenäisyyttä. Ehdokkaat tekivät vaalikampanjointia ympäri maata. Lehdet ovat täynnä vaalimainoksia. Äänestämättä jättämistä pidettiin kansanvihollisuutena. Waltarin mukaan kaikissa Baltian maissa satoja ihmisiä pidätettiin ennen vaaleja. Pidätettyjä oli kaikista ihmisryhmistä: entisiä kansanedustajia, ministereitä, puoluejohtajia jne. Waltarin mukaan Liettuassa olisi joutunut vankilaan jopa 2000 ihmistä.
Kirjastossa
lehtiä lukemassa
Edellä oleva on Mika Waltarin kirjan siteerausta. Viron kansalliskirjastosta löytyvät sekä vasemmistolainen Rahva Hääl ja oikeistolainen Postimees-lehti. Waltarin kirja on todellakin propagandaa. Se ei vähimmässäkään määrin perustu tuon ajan sanomalehtiin. Waltari ei ole myöskään ymmärtänyt viron kieltä. Työväen vaalit olivat vaalit, joilla Virossa vaihdettiin järjestelmää. Virosta tuli sosialistinen valtio. Työväen puolueen ensimmäinen vaalilause oli seuraava: ”Tärkein tavoite ulkopolitiikan alalla on: Viron ja Neuvostoliiton kansojen yhteistyön tiivistäminen”. Sen jälkeen lueteltiin erinäisiä tavoitteita sisäpolitiikan alalla kuten sanan-, paino- ja kokoontumisvapaus jne.
Vaaleissa osanotto oli 92,9 prosenttia. (On muistettava, että Virossa on toisenkin kerran vaaleihin osallistuminen ylittänyt 90 prosentin rajan. Se oli Neuvostoliiton viimeiset duuman vaalit vuonna 1990. Virolaiset uskoivat, että he voivat oikeilla ehdokkailla erota Neuvostoliitosta.) Virolaisten nopeaa päätöstä anoa liittoa Neuvostoliiton kanssa julistettaan otsikoissa seuraavasti. ”Viro ei pysty puolustamaan itseään ilman puna-armeijan apua sodan uhkaa vastaan”. Kansainvälinen tilanne tuolloin oli se, että Ranska oli kadonnut olemasta ja Englanti romahtanut. Heinäkuun 21. päivä tehty päätös anoa pääsyä Neuvostoliiton jäseneksi ei nähty tuolloin uhkana Viron itsenäisyydelle. Päinvastoin. Se oli pienen kansan selviytymisstrategiaa. Ulkoministeri N. Andresen korosti, että Viron vaalien tulos olisi yksinään ollut puolikas. Sen kruunasi Neuvostoliiton jäsenyys.
”Meidän eilinen päätös likvidoida entinen järjestelmä ja rakentaa Viron sosialistinen neuvostotasavalta sisältää itsessään kansainvälisen vaatimuksen yhteistyöstä. Joukossamme ei ole luultavasti yhtäkään, joka kuvittelisi, että olisi mahdollista rakentaa sosialismia yksin ilman että olisimme sidoksissa naapurissa olevaan Neuvostoliittoon”, Andresen sanoi uudelle eduskunnalle puhuessaan. (Rahva Hääl 23.07.1940)
Andresen muistutti puheessaan, että Neuvostoliiton perustuslaki takaa mahdollisuuden erota liitosta.
Hajanaisia
huomioita
Virolaisille liittyminen Neuvostoliittoon ei ollut surullinen tapahtuma. Se ei ollut itsenäisyydestä luopumista vaan sen vahvistamista. Oikeistolehti Postimees ei julkaise sivuillaan yhtäkään valokuvaa tuon ajan tapahtumista. Kommunistien äänenkannattaja Rahva Hääl senkin enemmän. Tallinnassa oli jatkuvasti mielenosoituksia, suuria kansanjoukkoja. Voi olla, etteivät oikeistolaiset virolaiset olleet niin iloisia tapahtumien kulusta, mutta vastarintaa ei kaduilla näkynyt.
Miten Neuvostoliitto toimi? Virossa oli heti sosialistisen vallankumouksen jälkeen virolaiset itse vallassa. Esimerkiksi vuoden 1961 natsi-oikeudenkäynneissä koko oikeusprosessi oli virolaisten itsensä johtama. Toimittajakollega Sakari Nupposen Viru-hotellista kertovassa kirjassa Neuvosto-Virossa käy valtiovieraita. No, Persian shaahi, hän ei ollut demokraatti. Heitä ei ollut vastassa Moskovan suuret johtajat vaan virolaiset itse. Virossa kävi astronautti Neil Armstrong ja näyttelijätär Elizabeth Taylor. Kun Kekkonen kävi Virossa, hänet otti vastaan Neuvosto-Viron johto. Neuvosto-Viro oli itsenäinen neuvostotasavalta samalla tavalla kuin Suomi on itsenäinen EU-maa.
Neuvosto-Viron viimeinen pääministeri Edgar Savisaar kirjoittaa muistelmissaan Peaminister, että Neuvostoliitto mahdollisesti suhtautui vakavasti Viron ja muiden Baltian maiden haluun erota Neuvostoliitosta. Esimerkkinä hän tuo KGB:n arkistojen siirron Virosta pois jo vuonna 1988. Viroon perustettiin oma keskuspankki. Yritysrekisterikin oli alkanut jo toimia Viron tasavallan nimissä. Savisaar ei pidä mahdottomana, että Neuvostoliiton johto suhtautui vakavasti perustuslain sallimaan eroon liitosta.
Elokuun vallankaappausyritys Moskovassa 1991 ja Neuvostoliiton hajoaminen ovat haudanneet alleen tämän keskustelun. Tilalle on tullut Neuvostoliiton demonisointi ja halu mitätöidä sosialistinen Viro.
Kuinkahan kauan Suomessa menee ennen kuin kyetään uskomaan, että sosialismi oli joskus aate, joka houkutteli ihmisiä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Waltarin kirja on todellakin propagandaa. Se ei vähimmässäkään määrin perustu tuon ajan sanomalehtiin.
Waltari osasikin erottaa propagandan tosiasioista.
Waltari ei ole myöskään ymmärtänyt viron kieltä.
Eipä näytä haitanneen.
Työväen vaalit...
Toimittaja näyttää keksineen ihan oman määritelmänsä näytösvaaleille.
Työväen puolueen ensimmäinen vaalilause oli seuraava: ...
Ei siis sanaakaan Viron liittämisestä NL:oon.
On muistettava, että Virossa on toisenkin kerran vaaleihin osallistuminen ylittänyt 90 prosentin rajan. Se oli Neuvostoliiton viimeiset duuman vaalit vuonna 1990.
Oliko muka yhdessäkään Neuvosto-Viron vaalissa alle 90% osanotto?
...Se ei ollut itsenäisyydestä luopumista vaan sen vahvistamista. ...Viron vaalien tulos olisi yksinään ollut puolikas. Sen kruunasi Neuvostoliiton jäsenyys. ... että olisi mahdollista rakentaa sosialismia yksin ilman että olisimme sidoksissa naapurissa olevaan Neuvostoliittoon ...
Neuvostopropagandassa on aina määrätitoisesti sekoitettu toisiinsa kaksi toisistaan riippumatonta asiaa: siirtyminen sosialismiin ja liittyminen Neuvostoliittoon. Vaikka nämä kaksi asiaa tapahtuivat Baltiassa samanaikaisesti, ei se olisi ollut lainkaan välttämätöntä; tapahtuihan sosialismiin siirtyminen muualla Itä-Euroopassa – toki puna-armeijan läsnäolon vauhdittamana, kuten Virossakin – ilman NL:oon liittymistä. Mikäli oletamme, että "vallankumous" Baltiassa oli jotain venäläisistä riippumatonta, on käsittämätöntä, miksi juuri Viro, Latvia ja Liettua liittyivät NL:ään, mutta esim. Puola, Tsekkoslovakia tai Bulgaria eivät. Tässä yhteydessä voivat neuvostohistorijoitsijat viitata ainostaan jonkinlaiseen ’väistämättömyyteen’, joka otetaan usein avuksi, kun muuten jouduttaisiin keskustelemaan venäläisestä imperialismista.
Tallinnassa oli jatkuvasti mielenosoituksia, suuria kansanjoukkoja.
Puna-armeijan masinoimia, tukikohtien henkilöstöä siviilivaatteissa.
Voi olla, etteivät oikeistolaiset virolaiset olleet niin iloisia tapahtumien kulusta, mutta vastarintaa ei kaduilla näkynyt.
Oikeistolaiset virolaiset uskoivat parlamentarismiin eivät katuväkivaltaan.
Esimerkiksi vuoden 1961 natsi-oikeudenkäynneissä...
Waltarin kirjahan oli vuodelta 1941.
Toimittajakollega Sakari Nupposen Viru-hotellista kertovassa kirjassa Neuvosto-Virossa käy valtiovieraita, jopa Englannin kuningatar ja Persian shaahi. Ei heitä ollut vastassa Moskovan suuret johtajat vaan virolaiset itse. Kun Kekkonen kävi Virossa, hänet otti vastaan Neuvosto-Viron johto.
Englannin kuningatar vieraili myös Turussa, ilman Kekkosta.
Neuvosto-Viro oli itsenäinen neuvostotasavalta samalla tavalla kuin Suomi on itsenäinen EU-maa.
Neuvostopropaganda pyrki selittämään Viron Liitymisen NL:on siten, että Viron itsenäisyys oikeastaan vain vahvistyi, Viro muuttui entistäkin itsenäisemmäksi ja NL:ssä kulutettiin huomattavasti aikaa ja vaivaa sen todistamiseksi, että neuvostotasavallat olivat itsenäisiä valtioita ja kansainvälisen oikeuden subjekteja. Tarkastellaampa hieman lähemmin Viron neuvostotasavallan väitettyä "valtiollisuutta" ja "itsenäisyyttä".
Kansainvälisessä oikeudessa on yleisesti hyväksytty käsitys, jonka mukaan valtiolla on oltava kolme tunnusmerkkiä, jotta se olisi valtio ja siten kansainvälisen oikeuden subjekti: valtiolla on oltava alue, sillä on oltava väestö ja sillä on oltava hallitus.
Viron alue määriteltiin Tarton rauhassa. Vuoden 1945 alusta lukien liitettiin Narvajoen itäpuoliset alueet sekä suuri osa entistä Petserinmaan maakunnasta Venäjän neuvostotasavaltaan. Huolimatta tästä muutoksesta Viron alueessa voimme todeta, että Viron alue oli määritelty ja että yksi valtion välttämättömistä tunnusmerkeistä oli siten täytetty.
Valtion väestö määritellään asianomaisen valtion kansalaisuutta koskevalla lainsäädännöllä. NL:n perustuslain 35§:n mukaan ”NL:ssä vallitsi yhtenäinen NL:n kansalaisuus. Jokainen neuvostotasavaltojen kansalainen oli NL:n kansalainen”. Tästä säännöksestä huolimatta ei yhdessäkään neuvostotasavallassa ollut voimassaolevaa lakia asianomaisen neuvostotasavallan kansalaisuudesta, ei myöskään Virossa. Tämän vuoksi Virolta puuttui lainsäädännöllisesti määritelty ja rajattu väestö ja siten yksi valtion kolmesta tunnusmerkistä.
Valtiolla on oltava myös hallitus, jotta kyse olisi valtiosta. Viron SNT:lla oli oma ministerineuvostonsa, mutta siitä huolimatta ei voida puhua hallituksesta, sillä vaadittavalla hallituksella tulee olla alueellaan myös todellinen, yksinomainen toimivalta. NL:n perustuslaissa oli kuitenkin pidätetty niin suuri osa asioista liittohallituksen toimivaltaan, että mistään ’hallitsemisesta’ ei voinut olla puhettakaan neuvostotasavallan ministerineuvoston osalta. Läheskään kaikki ministeriöt eivät sitä paitsi olleet hallinnollisesti alisteisia Viron ministerineuvostolle vaan yleisliitollisille ministeriöille. Viron SNT:n ministerineuvostolla ei ollut alueellaan sellaista yksinomaista toimivaltaa, joka oikeuttaisi puhumaan hallituksesta kansainvälisen tarkoittamassa tai oikeastaan missään mielessä.
Kolmesta itsenäisen valtion tunnusmerkistä täyttyi Viron SNT:n kohdalla vain yksi: sillä oli alue, mutta siltä puuttui lainsäädännöllisesti rajattu väestö ja ennen kaikkea siltä puuttui hallitus, joka käytti Viron alueella todellista ja yksinomaista valtaa. Tullessaan liitetyksi NL:oon menetti Viron kansa siten valtionsa ja valtiollisen itsenäisyytensä. Virolla oli NL:n osana vähemmän mahdollisuuksia päättää omista asioistaan kuin suomalaisella kunnalla.
Neuvosto-Viron viimeinen pääministeri Edgar Savisaar kirjoittaa... jo vuonna 1988. ... Moskovassa 1991 ... Tilalle on tullut Neuvostoliiton demonisointi ja halu mitätöidä sosialistinen Viro.
Liittyy Waltarin teokseen vuodelta 1941, miten? Toimittajan ajatus hortoilee hajanaisesti.
Kuinkahan kauan Suomessa menee ennen kuin kyetään uskomaan, että sosialismi oli joskus aate, joka houkutteli ihmisiä?
Lenin kutsui näitä houkuteltuja hyödyllisiksi idiooteiksi. Toimittajaa aate tosin houkuttelee vielä tänäänkin?
Eikö Leena Hietanen tiedä edes sitä, että sanomalehdet ovat kaikkein huonoimpia historian lähteitä? Sen sijaan mitä salaisimpia asiakirjat ovat, sitä parempia lähteitä ne yleensä ovat.
Lähetä kommentti