Natsi on natsi, vaikka voissa paistaisi

Waltari Baltiassa

Mika Waltarin kirjaa ”'Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta” (1941) on tervehditty pelastusrenkaana Viron miehitysmyytin kannattajille. Tämä miehityspuolue käsittää henkilöt, joille Viron neuvostoaika on ollut miehitystä, ei virolaisten vapaata tahtoa olla mukana osana Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto edustaa heille pahuutta, johon sukulaiskansamme ei koskaan olisi voinut vapaaehtoisesti liittyä. Näitä miehitysuskovaisia ovat russofobi Max Jakobson, apartheid-professori Seppo Zetterberg ja ne 16 henkilöä, jotka haluavat estää Johan Bäckmanin opetukset Helsingin yliopistossa.

Viron presidentti Toomas- Hendrik Ilves kertoi Tarton yliopiston historian päivillä englantilaisen historioitsija Norman Daviesin kanssa keskustellessaan opettavan esimerkin. Hän oli europarlamentissa vaatinut tunnustusta virolaisten ”kärsimyksille” kommunismin ikeessä ja vaatinut kommunismin rinnastamista fasismiin. Puolalainen europarlamentaarikko oli suuttunut Ilvekselle ja karjunut, eikö Ilves ymmärrä perusasioita: ”Fasismi edusti pahuutta, kommunismi hyvyyttä. Ei kommunismin valinneita voi syyttää mistään!”

Näinhän se moraalinen kompassi Euroopassa menee. Pahuus oli Hitlerin puolella, hyvyys Neuvostoliiton puolella.

Waltari oli tunnetusti natsi. Hän oli sitä kuitenkin vähemmän kuin Seppo Zetterberg Waltarin uusintapainoksen esipuheessa antaa ymmärtää. Waltari inhosi kommunisteja ja Neuvostoliittoa, mutta tiedustelu-upseerina hän teki varsin hyvää työtä. Waltari puhuu vuoden 1940 tapahtumista Baltian maiden anneksiona. Hän ei käytä miehityssanaa. Liettuan ehdokasasettelua kesän 1940 vaaleissa hän kuvaa tarkasti kertoen, ettei kommunisteja juurikaan ollut ehdokaslistalla. Yli puolet oli sosiaalidemokraatteja, joukossa professoreita, taiteilijoita ja intellektuelleja. Waltari toteaa intellektuelleja viehättäneen neuvostoideologian. Waltarista nämä intellektuellit olivat naiiveja. Se näkyi hänen mielestään Liettuan pääministerin antamassa haastattelussa amerikkalaiselle sanomalehdelle. Pääministeri katsoi neuvostojoukkojen läsnäolon Liettuassa parantavan Liettuan turvallisuutta, mutta parantavan myös Neuvostoliiton turvallisuutta Euroopan suuntaan. Missä se naiivius on?

Viron kohdalla Waltari kertoo valtaan nousseista kommunisteista sen, että he olivat aitoja aatteen ihmisiä, joukossa Johannes ja Olga Lauristin ja Neeme Ruus. Lauristinit ovat virolaisten nykypoliitikkojen, Marju Lauristinin ja Jaak Allikin vanhempia. Neeme Ruus puolestaan oli presidentti Arnold Rüütelin vaimon, Ingrid Rüütelin isä. Suora jatkumo Neuvostoliittoon liittymisestä Viron itsenäistymiseen vuonna 1991 pätee ainakin perheiden tasolla. Miksei se sitten pätisi valtioiden tasolla? Viron Neuvostoliittoon liittäneet virolaiset ja heidän jälkeläisensä hallitsivat Neuvosto-Viroa ja vielä uudelleen itsenäistynyttä Viroa. Missä se rikos on?

Waltarille oli kauhistus, että Suomi saattaisi valita Neuvostoliiton. Koko kirjaa ohjaa selkeä päämäärä vahvistaa suomalaisten neuvostopelkoa. Seppo Zetterbergillle Waltarin kirja toimii alibina puhua myyttisestä Viron neuvostomiehityksestä. Minussa kirja herättää epäilyksen suomalaisten historioitsijoiden motiiveja kohtaan. Viron historiaa mustamaalaamalla he pyrkivät vain mitätöimään meidän omat sotarikoksemme. Todistamalla, että virolaisten Neuvostoliiton valitseminen oli väärä, suomalaisten aseveljeys Hitlerin kanssa saadaan vaikuttamaan oikealta. On raukkamaista vääristellä Viron historiaa suomalaisen historiankirjoituksen tarpeisiin. Synninpäästön sijasta suomalainen perusluonne alkaa paljastua. Natsi on natsi, vaikka voissa paistaisi.