Kansojen vapauttaja Mart Laar iskee jälleen

(Julkaistu Tiedonantajassa 6.11.2008)

Viron entisen pääministeri Mart Laarin ja kansanedustaja Andres Herkelin uusi kirja ”Kuuba südames” ilmoittaa jo ensimmäisessä lauseessa, mitä virolaiset tekevät Kuubassa. Herkel mainostaa olevansa Kuubassa horjuttamassa Kuuban hallintoa. Mart Laar aloitti matkan tapaamalla Miamissa ulkokuubalaisia.
Kävin Kuubassa vuonna 2000. Havannassa reaktio oli heti positiivinen, kun mainitsi tulevansa Virosta. Virolaisia oli ollut neuvonantajina Kuubassa neuvostoaikana. Kuubalaisilla oli heistä hyviä muistoja. Minua pyydettiin viemään terveisiä muutamalle virolaiselle, minulta kysyttiin virolaisten vointia ja oltiin hyvin uteliaita tietämään virolaisten uudesta elämästä kapitalismissa. Kaikki muuttui, kun kerroin, että Amerikan virolaiset saavat Virossa omaisuuden takaisin. Se tieto järkytti kuubalaisia. Majataloni emäntä, professori Hilda Alvares suorastaan irvisti inhosta kapitalismille. Hän ennusti, että jos ulkokuubalaiset tulevat vaatimaan omaisuuksiaan takaisin tai amerikkalaiset yritykset kansallistettua omaisuuttaan, Kuubassa syttyy sota.

CIA:n
jalanjäljissä
Muutama vuosi sitten Viroon asettui vuodeksi hyvin pukeutunut, hyvin kirjoittava amerikkalainen Paul Goble. Entisen pääministeri Edgar Savisaaren muistelmissa Goblesta sanotaan, että miehellä on vahvat yhteydet CIA:han. Hänen erikoisalaansa olivat Neuvostoliiton vähemmistökansat. Samanaikaisesti, kun Goble tutustui Viron elämään Tarton yliopiston suojissa, sukulaiskansaamme mareja koulutettiin Tartossa. Venäjän tiedustelupalvelu FSB epäili, että heistä koulutetaan vapaustaistelijoita. Virossa ajatus tyrmättiin vainoharhaisena. Goblen kirjoitukset Postimees-lehdessä olivat yleensä harmittomia. Kerran hän kuitenkin kirjoitti innostuneesti Viron omaisuusreformista ja siitä, miten onnistunut ja kivuton omaisuuden palautusprosessi oli. Huvittuneena kävi mielessä, että näinköhän Yhdysvallat ja CIA harjoittelevat Viron avulla Kuuban haltuunottoa. Kunhan Fidel Castrosta aika jättää, malli omaisuudenpalautuksille on olemassa. Ja nyt sitten Mart Laar, suuri kansojen vapauttaja on Kuubassa!

Radio Free
Europe jatkaa
Neuvostoaikana CIA rahoitti propagandaradioasemia, Radio Free Europe ja Radio Liberty. Molempien lähetyksiä suunnattiin Neuvostoliiton ja Varsovan liiton alueelle. Keskeinen sisältö oli, että kansojen tulisi vapautua Neuvostoliiton ikeestä. Oliko CIA kiinnostunut varsinaisesti esimerkiksi Viron itsenäistymisestä, on epäselvää. Varmaa on, että CIA oli kiinnostunut Neuvostoliiton hajottamisesta. Siinä se onkin onnistunut mestarillisesti. CIA:n voittokulkua kuvaa se, että eräs radioaseman toimittajista on nyt piskuisen Viron presidentti. Kun kansojen vapautuksen seurauksena imperiumi romahti ja järistyksen jälkeinen pöly on laskeutunut, villakoiran ydin alkaa paljastua. Venäjä on vielä vapauttamatta venäläisistä!
Nykyistä informaatiosotaa seuratessa, vaikuttaa siltä kuin läntiset tiedustelupalvelut, CIA ja MI6 jatkaisivat keskeytymättä Radio Free Europen ohjelmatarjontaa. Neuvostoliiton tilalla on vain Venäjä. Venäjän vastaiseen taisteluun läntisillä tiedustelupalveluilla on täsmäase: russofobia. Sen paras tuottaja on Viro.

Lucas
puikoissa
Ainoa läntinen toimittaja, joka tuntuu olevan kiinnostunut Virosta, on englantilainen Edward Lucas. Hänen kohdallaan on syytä jo kysyä, seuraako hän tapahtumia vai ohjaileeko hän niitä? Lucas kirjoittaa englantilaiseen sanomalehteen nimeltä The Economist. Lehteä mainostetaan arvovaltaiseksi. Lehden tekee kuitenkin epäilyttäväksi se, että se julkaisee nimettömiä juttuja. Tämä palvelee kahta tarkoitusta: lehti saa rohkeampia mielipiteitä, mutta myös tiedustelupalvelut pystyvät käyttämään lehden palstoja. Monet Viroa koskevat nimettömät artikkelit ovat olleet Edward Lucasin kirjoittamia. Tämä tuli ilmi Amnesty Internationalin Viroa koskeneen kriittisen raportin tultua julki pari vuotta sitten. The Economist -lehdessä Amnestyä vastaan hyökkäsi rajusti Edward Lucas, ensin nimettömänä, mutta kysyttäessä hän ei kiistänyt olleensa tekstin takana. Hän puolusti Viroa perustelemalla venäläisten kansalaisoikeuksien riistoa miehitysmyytillä. Tätä samaa teemaa hän on jalostanut kirjassaan "The New Cold War".
Mart Laarilla ja Edward Lucasilla on monesti niin yhtenevät näkemykset, ettei ole mahdotonta, jos jotkin Mart Laarin nimissä tehdyt Wall Street Journalin jutut olisivatkin Edward Lucasin kirjoittamia.

Viro russofobian
moottorina
Englannin tiedustelupalvelu käytti Viroa hyväkseen heti toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton vastaisessa taistelussa rahoittamalla metsäveljiä. Olisi kummallista, jos se ei tekisi sitä nytkin. Ainakin Edward Lucas tekee sen hyödyntämällä kirjassaan "The New Cold War" virolaista russofobiaa ottamalla Venäjä-vastaisuutensa moottoriksi Viron. Vastaavasti Yhdysvalloissa amerikkalainen parivaljakko James ja Maureen Tusty demonisoi Neuvostoliittoa Viron itsenäistymisestä kertovassa dokumentissaan "The Singing Revolution" (2007). Elokuva on miehitysmyytin suitsutusta, nerokasta, ulkovirolaista propagandaa. Virosta paenneet pelkurit, natsikollaboraattorit rehabilitoidaan täysin. Eesti Ekspressin kolumnisti Andrei Hostov oivaltavasti totesi heti elokuvan Viron ensi-illan jälkeen: ”Myytti on alkanut elää”. Vertailun vuoksi samaan aikaan ilmestyi virolaisen Urmas E. Liivin elokuva "Tervitusi Nõukogude Eestist". Nämä kaksi dokumenttia kertovat samasta ajasta eikä niillä ole mitään yhteistä toistensa kanssa. Liiv on harvinaisen rohkea puolustaessaan Neuvosto-Viroa nykyisessä ilmapiirissä.
Englanninkieliselle yleisölle valmistuneet teokset, "The New Cold War" sekä "The Singing Revolution" palvelevat kahta tarkoitusta. Ne vahvistavat uskoa miehityksen olemassa oloon ja laillistavat venäläisten kansalaisuuden riiston. Näin ne vahvistavat uskoa Neuvostoliiton ja venäläisten pahuudesta virolaisia kohtaan. Teokset ovat propaganda-aarteita Venäjän vastaisessa informaatiosodassa. Turha mainitakaan, että ulkovirolainen James Tusty mielellään esiintyy Mart Laarin kanssa antamassa lausuntoja nyky-Venäjän pahuudesta.

Meri konferenssi-
CIA:n keväkokous
Kansojen vapauttajien ja russofobikkojen vuosittaiseksi tapaamiseksi on muodostumassa Tallinnassa keväisin järjestettävä Lennart Merelle pyhitetty turvallisuuspoliittinen seminaari. Esiintyjälistasta saa vaikutelman kuin kyseessä olisi CIA:n kevätkokous. Viime keväänä yksi pääesiintyjä oli Venäjän presidentti Vladimir Putinin neuvonantajana hetken aikaa toiminut Andrei Illirionov. Potkujensa jälkeen hän on toiminut Yhdysvalloissa Cato- instituutissa opettajana. Samainen laitos rahoittaa Mart Laarin Venäjän vastaista toimintaa. Laarin tapaan Illirionov saa runsaasti palstatilaa länsilehdistössä artikkeleillaan, joissa korostetaan Venäjän epädemokraattisuutta. Illirionovin potkujen syitä ei koskaan kerrottu. Arvailla vain voi, minkälaisista aakkosista kyseisen herran tiedustelupalvelun lyhenne koostuu.
Vakituiset vieraat Lennart Meri- Symposiumissa ovat tietenkin Edward Lucas ja presidentti Toomas-Hendrik Ilves.
Englantilainen historioitsija Mark Almond on omassa pitkässä esseessään ”In the Shadow of the Bronze Soldier” ihmetellyt entisen pääministeri Mart Laarin roolia niin Georgian presidentti Mihail Saakasvilin neuvonantajana kuin sitä, miksi maailma ei selkeämmin tuomitse Laarin mieltymystä rehabilitoida fasismia. Almond muistuttaa, että Laarin yhteydet Yhdysvalloista löytyvät kahdesta järjestöstä: The Heritage Foundation ja The American Enterprise Institute. Ne ovat neokonservatiivien niin sanottuja ajatushautomoita, varsinaisia russofobian ja sovjetofobian pesäpaikkoja.

Irtautuminen
vaikeaa
Viron talouselämän huoli Viron ja Venäjän suhteiden parantamisesta on aiheellinen nykyisessä taloustilanteessa. Samanaikaisesti Viron johtavien poliitikkojen valjastaessa itsensä avoimesti Venäjän vastaiseen taisteluun, Virolla tuskin on mahdollisuutta irtautua sodasta ja ryhtyä parantamaan suhteita Venäjään. Mart Laarin motiiveja voi arvailla. Hän ilmeisesti palvelee kaikkia maailman russofobeja joko tyhmyydestä tai sitten rahasta. Viron etua hän ei aja, mutta ajaako hän läntisten tiedustelupalvelujen etuja?
Viron suhteet Venäjään voivat parantua vasta sitten, kun miehitysmyytti kriminalisoidaan kiihotuksena kansanryhmää vastaa.

(Tekstiä on hiukan muokattu alkuperäisestä.)