(Julkaistu ensin Uuden Suomen blogissa
http://leenahietanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49952-zetterberg-tuli-jarkiinsa)
Historian professori Seppo Zetterberg, aiemmin apartheid-professorina tunnettu Viron miehitysteoreetikko, on tehnyt täyskäännöksen. Tämän päivän Helsingin Sanomien (24.10) kulttuuriosastolla hänen kirjoittamassaan Viron historiaa käsittelevästä kirja-arvostelusta sana ”miehitys” on kadonnut kokonaan. Sen sijaan Viro liitetään passiivimuodossa Neuvostoliittoon, ”neuvostomiehitys” on nyt neuvostojärjestelmä, Tõnisson teloitettiin, koska hän piti virolaisia kommunisteja vihollisenaan jne. Nyt ollaan jo puolimatkassa siihen, että Viron historia kirjoitetaan niin kuin se aina on kirjoitettu.
Seppo Zetterberg on tullut järkiinsä. Suomen antifasistinen komitea (SAFKA) on saanut yhden ihmisen ymmärtämään oleellisen. SAFKA:n ainoa missio on saada ihmiset tajuamaan, että puhe Viron ”miehityksestä” on kiihotusta kansanryhmää vastaan. Miehitysmyytti on olemassa vain Viron apartheid-rikoksen peittämiseksi ja apartheid-järjestelmän legitimoimiseksi. Sen avulla venäläiseltä vähemmistöltä riistettiin kansalaisuus.
Hienoa nähdä, että professori ymmärtää aateluuden velvoittavan. Seppo Zetterberg on nyt sanoutunut irti Viron apartheidin tukijoiden joukosta.
Kirja-arvostelu koskee Erkki Tuomiojan kirjaa virolaisesta oppositiojohtaja Jaan Tõnissonista ja Viron itsenäisyydestä. Arvostelusta näkee, että Seppo Zetterbergin on vaikea hyväksyä tosiasiaa, että virolaiset liittyivät Neuvostoliittoon oman kommunistisen vallankumouksen seurauksena. Tämä paljastuu lähteistä, jotka Sepon mielestä ovat ”länsimaiselle ihmiselle käsittämätöntä kieltä”.
Seppo Zetterberg itse kirjoitti Viron historian kirjansa halveksien kaikkia venäläisiä lähteitä ja ylenkatsoen virolaisten kommunistien lähteitä. Hyvä, että edes Erkki Tuomioja uskaltaa niitä dokumentteja aukaista.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Viron+hyv%C3%A4+henki+ei+ollut+pyhimys/HS20101024SI1KU02r57
http://www.epl.ee/artikkel/585825
P.S. Imbi Paju on kirjoittanut oman hysteerisen purkauksensa Tuomiojan kirjasta. Arvostelusta ei saa selvää, onko Paju tuohtunut Tuomiojalle vai Tõnissonille siitä, että Tõnissoninkin kannatti yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Selväksi tulee, että Imbi on edelleen loukkaantunut Johan Bäckmanille.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Okkupantit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Okkupantit. Näytä kaikki tekstit
maanantai 25. lokakuuta 2010
maanantai 1. syyskuuta 2008
Venäjänkielisille rehtoreille potkut
(Postimees 30.08.2008)
Itä-Virossa venäjänkielisessä Kohtla-Järven kaupungissa kolme venäjänkielistä rehtoria joutui jättämään eroanomuksensa perusteluna se, etteivät he kyenneet täyttämään Viron kieliviraston viron kielen vaatimuksia. "Kielipoliisi" antoi viime vuoden lopulla huomautuksen Kohtla-Järven Keskikaupungin ja venäläisen lukion sekä Vahtran peruskoulun rehtoreille ja huomatuksen lisäksi 10 000 kruunun eli noin 700 euron uhkasakon. Uhkasakosta huolimatta rehtorit jättivät kielitestin suorittamatta.
Itä-Virossa venäjänkielisessä Kohtla-Järven kaupungissa kolme venäjänkielistä rehtoria joutui jättämään eroanomuksensa perusteluna se, etteivät he kyenneet täyttämään Viron kieliviraston viron kielen vaatimuksia. "Kielipoliisi" antoi viime vuoden lopulla huomautuksen Kohtla-Järven Keskikaupungin ja venäläisen lukion sekä Vahtran peruskoulun rehtoreille ja huomatuksen lisäksi 10 000 kruunun eli noin 700 euron uhkasakon. Uhkasakosta huolimatta rehtorit jättivät kielitestin suorittamatta.
maanantai 18. helmikuuta 2008
Ainoa rehellinen virolainen
(Julkaistu Turun Sanomissa 31.08.1997)
KGB:N ARKISTOT EIVÄT
ENÄÄ KUMMITTELE VIROSSA
Venäjä ei tule luovuttamaan Viroa koskevaa arkaluontoista materiaalia
TS/Tallinna
LEENA HIETANEN
Viron salaisen poliisin, KGB:n viimeinen johtaja Rein Sillar on tyytyväinen, että Virossa olleet KGB:n arkistot siirrettiin hyvissä ajoin turvaan Venäjän tiedustelupalvelun arkistoon Uljanovskiin.
"Teimme oikean ratkaisun. Virolaiset olisivat syöneet toisensa kappaleiksi, jos arkistot olisivat nyt Virossa", Sillar sanoo.
Hänen mukaansa Viroon ei jäänyt mitään sellaista materiaalia, joka paljastaisi yhdenkään KGB:n kanssa yhteistyötä tehneen ihmisen nimen tai jonka avulla virolaisia poliitikkoja pystyttäisiin kiristämään.
"Viroon jäivät vain yksityisten ihmisten ulkomaan matkoista tehdyt selvitykset. Niiden takia kenenkään ei tarvitse pelätä", hän vakuuttaa.
Virossa syntyi vielä viime keväänä syyteryöppy parlamentin puhemies Toomas Savia vastaan, joka Neuvostoliiton olympiajoukkueen lääkärinä matkusti ulkomailla. Hänen nimensä tiheä esiintyminen matkustusdokumenteissa sai virolaiset epäilemään Toomas Savia KGB:n luottohenkilöksi. Presidentti Lennart Meren muinaiset Yhdysvaltain matkat kirjailijana saivat samanlaiset epäilyt heräämään viime presidentin vaalien alla.
Rein Sillaria hymyilyttää.
"Minä en vahvista enkä kiellä. Minä olen vannonut ammattivalani. Minulta on turha odottaa nimiä", hän nauraa.
Öiset
siirrot
Rein Sillar toimi Viron KGB:n johtajana vuosina 1990-1991. Muutokset Viron KGB:ssä alkoivat jo pari vuotta ennen Sillarin johtoon astumista.
1980-luvun lopussa Viron KGB:ssä työskenteli yli 1000 ihmistä, joista noin puolet toimi kentällä vakoojien värväämiseksi ja tiedon hankkimiseksi. Virolaiset alkoivat jättää KGB:tä vuonna 1989 Viron itsenäistymistoiveiden voimistuessa. Saman vuoden syksyllä KGB:n päämajan vartiointia Tallinnassa vahvistettiin erikoissotilailla, joiden käytössä oli 5 panssarivaunua. Neuvostoliiton hajoaminen oli alkanut.
Moskovasta tuli marraskuussa 1989 käsky evakuoida Baltian, Moldovan ja Taka-Kaukasian KGB:n arkistojen agenttien toimintakertomukset. Rein Sillar arvioi, että Moskovassa pelättiin väkijoukkojen tunkeutumista KGB:n tiloihin, kuten Kaukasiassa oli käynyt, mutta että Moskova ei vielä uskonut Neuvostoliiton hajoamiseen.
KGB:n Pagari-kadun tiloissa alkoi arkiston siivous. Agenteista oli kaksi osastoa, heidän henkilökohtaiset tietonsa sekä agenttien työpäiväkirjat. Kaikki henkilökohtaiset tiedot säilytettiin. Agenttien toimintaselostukset vailla historiallista tai koulutuksellista arvoa poltettiin paikan päällä. Käytännössä suurin osa agenttien työselvityksistä; keskustelut, nauhojen litteroinnit ja tapaamisselostukset paloivat Pagari-kadun kellarin uunissa.
Marraskuun yönä 1989 Venäjältä saapui merikontti Tallinnaan. KGB:n työntekijät asettuivat ketjuun heittäen laatikoihin pakatut tiedot mieheltä miehelle, kunnes kontti oli täysi. Venäjän tiedustelupalvelun keskusarkistoon, Uljanovskiin lähti tuona yönä 13 500 KGB:n Virossa värvätyn agentin tiedot.
Evakuointi
jatkuu
Hyvin pian ensimmäisen arkiston evakuoinnin jälkeen Uljanovskiin siirrettiin tammikuussa 1990 tiedot KGB:n operatiivisista toiminnoista Virossa. Vuosikymmenien vakoilutoimintaa koskeva arkisto pakattiin perunasäkkeihin ja yöllä, vahvojen turvatoimien saattelemana kontillinen tavaraa lähti jälleen Venäjälle.
KGB yritti vielä perustaa Virossa suojeluskunnan ja kodinturvajoukkojen välistä puhelinliikennettä salakuuntelevaa yksikköä, mutta KGB:stä ei enää löytynyt riittävästi viron kieltä taitavia henkilöitä. Kun Rein Sillar aloitti työnsä KGB:n johtajana maaliskuussa 1990, hänestä oli selvää, että "kaikki on ohi". Sillar lähetti alaisensa tutkimaan Peipsijärven takana sijaitsevaa pioneerileiriä, johon KGB:n työntekijät perheineen piti evakuoida, jos tilanne muuttuu kriittiseksi.
KGB ei enää hänen aikanaan jatkanut vakoilutoimintaa. Se informoi Moskovaa Viron tapahtumista lähinnä sanomalehtiä lukemalla ja ennakoimalla tulevaa. Moskovassa haluttiin vain tietää, mitä Virossa tapahtuu. Sillarin mielestä KGB:llä ei ollut enää mitään mahdollisuutta vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Tärkeintä oli, että Virossa vältyttäisiin veren vuodatukselta.
Moskovan elokuun vallankaappausyrityksen aikana 1991 KGB:n arkistoissa oli vielä "tulenarkaa" tavaraa, agenttien nimikortisto. Rein Sillar vakuuttaa virolaisia onnistaneen eikä kortistosta ole vaaraa. Hän ei täsmennä, mitä kortistolle tapahtui. Muiden virolaislähteiden mukaan kortisto paloi Pagari-kadun uunissa 24. ja 25. elokuuta vieden mukanaan 30 000 vakoojan ja vakoojakandidaatin nimet vuodesta 1940 lähtien.
Pagari-kadun kellariin jäi vain noin 90 000 virolaisten tekemien ulkomaan matkojen selvityksiä, joita KGB ei pitänyt tärkeinä. Myöhemmin tiloihin muuttanut Viron poliisi alkoi polttaa niitä voimiensa mukaan. Osa dokumenteista varastettiin tai siivottiin menemään. Vuonna 1993 matkustusasiakirjoja oli jäljellä enää noin 50 000. Viron suojelupoliisi on aloittanut rikostutkimuksen hävinneistä matkaselvityksistä, mutta kukaan ei usko niitä koskaan löydettävän.
Virossa on pelätty, että Venäjä käyttäisi hyväkseen Uljanovskissa olevaa KGB-vakoojamateriaalia puuttuakseen Viron sisäpolitiikkaan. Venäjän tiedustelupalvelun varajohtaja, eversti Boris Kostenko vakuuttaa, ettei tiedustelupalvelun luonteeseen kuulu paljastaa agenttejaan. Sellaiseen tiedustelupalveluun ei kukaan luota eikä työskentele sellaisen kanssa. Kostenkon mukaan Venäjä voi luovuttaa agenttimateriaalia Viroon yhteisellä sopimuksella sitten, kun se on muuttunut historiaksi. Se aika ei ole tullut vielä.
Artikkelissa on käytetty lähteenä virolaisten toimittajien Toomas Sildamin ja Toomas Mattsonin Luup- ja Postimees-lehdessä ilmestyneitä artikkeleita Viron KGB:n toiminnan loppumisesta.
Kuvatekstit:
Viron viimeinen KGB:n johtaja Rein Sillar muistuttaa, että Viroon jäi vain KGB:n rikostutkinta-aineisto, muttei mitään vakoiluun liittyvää materiaalia. Kuva vuodelta 1991.
Viron KGB lopetti toimintansa 18.12.1991. Kuvassa Rein Sillar (oik.) kättelee ministeri Raivo Varetta. Keskellä Moskovan edustaja Vjatseshlav Shironin. Neuvostoliitto lakkaisi olemasta kolme päivää myöhemmin, 21.12.1991.
KAINALO:
Viron viimeinen KGB-johtaja Rein Sillar:
"MENNEISYYDEN VOI SOVITTAA
VAIN KOLLEKTIIVINEN SYYLLISYYS"
Rein Sillar ei tiennyt, minkälaisen hinnan hän joutui maksamaan nuoruuden unelmastaan tulla vakoojaksi. Hän on tänä päivänä Virossa "rikollinen" ilman oikeudenkäyntiä. Hänen poliittiset oikeutensa ovat rajoitetut. Hän saa äänestää, mutta hänellä ei ole oikeutta asettua ehdokkaaksi paikallis- ja parlamenttivaaleissa vuoden 2000 loppuun saakka.
"Vastata voi vain rikosten edestä. En ole rikkonut lakeja", Sillar huomauttaa.
Hänen mielestään on selvää, että ne KGB-n työntekijät, jotka osallistuivat virolaisten kyydityksiin Siperiaan pitää tuomita samalla tavalla kuin ne virolaiset on tuomittu, jotka osallistuivat natsirikoksiin. KGB oli neuvostoaikana osa järjestelmää, eikä vakoojaksi ryhtyminen ollut lainvastaista.
Korkea
koulutus
Lopetettuaan lakiopintonsa Tarton yliopistossa Sillar hakeutui Minskiin KGB:n kouluun. Hän oli lukenut kirjoja vakoojien elämästä ja vaikuttunut ammatin kiehtovuudesta. Hän kehuu KGB:n oppeja. Hän tunnustaa saaneensa korkeatasoisen ammattitaidon, KGB:n ansiosta hän oppi englannin. Sillar toimi vastavakoilussa lähes 20 vuotta. Hän oli 41-vuotias astuessaan Viron KGB:n johtoon.
"Taustani on tyypillinen virolainen. Isäni vietiin Siperiaan Stalinin leireille. Kun itsenäistä Viroa ei enää ollut, vannoin uskollisuuden valan Neuvostoliitolle, kuten sadat tuhannet virolaiset miehet neuvostoarmeijassa ja kaikki Viron kommunistit tekivät", Sillar kertoo.
Hän toteaa tehneensä valintansa täysin vapaaehtoisesti. Häntä ei ole koskaan painostettu. Hän sen sijaan yritti painostaa vaimoaan liittymään kommunistiseen puolueeseen, jotta hän etenisi urallaan nopeammin. Vaimo ei liittynyt eikä se estänyt Sillaria etenemästä.
Tiiu Silves
pelasti
Sillar ei aio muistella menneisyyttään loikanneen KGB-vakooja Oleg Gordievskyn tyyliin.
"Vakoojan tiedot eivät ole hänen omia tietojaan. Jos tietoja myy, se olisi kuin varastaisi sinulle uskottua rahaa", Sillar sanoo.
"Vakoojalla pitää olla hyvä muisti, mutta eläkkeellä olevalla vakoojalla pitää olla valikoiva muisti", Sillar jatkaa.
Sillar muistuttaa, miten ammattivala on velvoittanut Viroon jääneitä KGB-n työntekijöitä.
"Kuusi vuotta on kulunut itsenäistymisestä eikä meistä kukaan ole puhunut. Me emme ole Viron turvallisuudelle vaarallisia."
Sillar on nyt eläkkeellä. Hän saa Venäjän valtiolta eläkettä. Heti KGB:n lakkauttamisen jälkeen hän työskenteli metallikuningattarena kuuluisaksi tulleen Tiiu Silveksen yrityksen toimitusjohtajana. Sillar tuntee Silvestä kohtaan edelleen suurta kiitollisuutta, sillä Silves tarjosi hänelle töitä aikana, kun hänen oli lähes mahdoton löytää töitä. Sillar palkitsi Silveksen ruhtinaallisesti tehden tästä rikkaan naisen. Metallikaupan loputtua Sillar on jälleen mukana kolmikirjaimisessa yrityksessä. Tällä kertaa se ei ole KGB vaan BKE, öljyä Venäjältä länteen välittävä yhtiö, jonka neuvonantaja hän on.
"Palvelen nyt kapitalistia", hän sanoo iloisesti.
Turhaa
pelkoa
Sillarin mielestä Viron olisi kannattanut ottaa KGB:n työntekijät poliisiin töihin, sillä heidän ammattitaitoansa olisi Virossa tarvittu rikosten tutkimisessa. Virossa on alhainen rikosten selvittämisprosentti ja rikospoliisi olisi voinut hyötyä KGB:n ammattitaidosta.
Virolaisten suhtautuminen menneisyyttä kohtaan on Sillarin mielestä epäoikeudenmukaista.
"Ihmisiä voidaan tuomita rikoksista vain oikeudessa. En voi käsittää Virossa muuta sovitusta menneisyydelle kuin kollektiivinen syyllisyys. Jos minun pitää se kantaa, voin senkin tehdä", Rein Sillar sanoo vakoojalle tyypilliseen tapaan; viehättävästi.
LEENA HIETANEN
kuvateksti:
Rein Sillarilta on poliittinen toiminta kielletty Virossa hänen KGB-menneisyytensä vuoksi.
Kommentit:
Viron KGB:n viimeinen johtaja Rein Sillar oli ainoa tapaamani rehellinen virolainen.
Virossa kerrotaan tarinaa kahdesta kirjailijasta, jotka pääsivät Yhdysvaltoihin. Toinen viipyi matkalla viikon, toinen kuukauden. Molemmat tekivät KGB:lle matkaraportin, kuten Neuvosto-Virossa oli tapana. Viikon matkalla ollut kirjailija kertoi laveasti tutustuneensa läntisen imperialismin rappioon ja viettäneensä aikaa pornoelokuvissa. Hän kirjoitti yksityiskohtia säästämättä pikkutarkan kuvauksen näkemistään elokuvista. Toinen kirjailija teki myös pikkutarkkaa työtä. Hän kertoi tapaamistaan ulkovirolaisista, selvitti heidän harrastuksiaan ja ominaisuuksiaan ja antoi luonne- ja luotettavuusanalyysejä, jos KGB haluaisi tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Kirjailija suositteli erittäin lupaavana erästä ulkovirolaista professoria, Rein Taageperaa, jonka työpaikan faxin puhelinnumeronkin hän oli etsinyt. Että työpaikan faxin puhelinnumerokin! Sitä yksityiskohtaa virolaiset eivät koskaan voineet antaa Lennart Merelle anteeksi.
KGB:N ARKISTOT EIVÄT
ENÄÄ KUMMITTELE VIROSSA
Venäjä ei tule luovuttamaan Viroa koskevaa arkaluontoista materiaalia
TS/Tallinna
LEENA HIETANEN
Viron salaisen poliisin, KGB:n viimeinen johtaja Rein Sillar on tyytyväinen, että Virossa olleet KGB:n arkistot siirrettiin hyvissä ajoin turvaan Venäjän tiedustelupalvelun arkistoon Uljanovskiin.
"Teimme oikean ratkaisun. Virolaiset olisivat syöneet toisensa kappaleiksi, jos arkistot olisivat nyt Virossa", Sillar sanoo.
Hänen mukaansa Viroon ei jäänyt mitään sellaista materiaalia, joka paljastaisi yhdenkään KGB:n kanssa yhteistyötä tehneen ihmisen nimen tai jonka avulla virolaisia poliitikkoja pystyttäisiin kiristämään.
"Viroon jäivät vain yksityisten ihmisten ulkomaan matkoista tehdyt selvitykset. Niiden takia kenenkään ei tarvitse pelätä", hän vakuuttaa.
Virossa syntyi vielä viime keväänä syyteryöppy parlamentin puhemies Toomas Savia vastaan, joka Neuvostoliiton olympiajoukkueen lääkärinä matkusti ulkomailla. Hänen nimensä tiheä esiintyminen matkustusdokumenteissa sai virolaiset epäilemään Toomas Savia KGB:n luottohenkilöksi. Presidentti Lennart Meren muinaiset Yhdysvaltain matkat kirjailijana saivat samanlaiset epäilyt heräämään viime presidentin vaalien alla.
Rein Sillaria hymyilyttää.
"Minä en vahvista enkä kiellä. Minä olen vannonut ammattivalani. Minulta on turha odottaa nimiä", hän nauraa.
Öiset
siirrot
Rein Sillar toimi Viron KGB:n johtajana vuosina 1990-1991. Muutokset Viron KGB:ssä alkoivat jo pari vuotta ennen Sillarin johtoon astumista.
1980-luvun lopussa Viron KGB:ssä työskenteli yli 1000 ihmistä, joista noin puolet toimi kentällä vakoojien värväämiseksi ja tiedon hankkimiseksi. Virolaiset alkoivat jättää KGB:tä vuonna 1989 Viron itsenäistymistoiveiden voimistuessa. Saman vuoden syksyllä KGB:n päämajan vartiointia Tallinnassa vahvistettiin erikoissotilailla, joiden käytössä oli 5 panssarivaunua. Neuvostoliiton hajoaminen oli alkanut.
Moskovasta tuli marraskuussa 1989 käsky evakuoida Baltian, Moldovan ja Taka-Kaukasian KGB:n arkistojen agenttien toimintakertomukset. Rein Sillar arvioi, että Moskovassa pelättiin väkijoukkojen tunkeutumista KGB:n tiloihin, kuten Kaukasiassa oli käynyt, mutta että Moskova ei vielä uskonut Neuvostoliiton hajoamiseen.
KGB:n Pagari-kadun tiloissa alkoi arkiston siivous. Agenteista oli kaksi osastoa, heidän henkilökohtaiset tietonsa sekä agenttien työpäiväkirjat. Kaikki henkilökohtaiset tiedot säilytettiin. Agenttien toimintaselostukset vailla historiallista tai koulutuksellista arvoa poltettiin paikan päällä. Käytännössä suurin osa agenttien työselvityksistä; keskustelut, nauhojen litteroinnit ja tapaamisselostukset paloivat Pagari-kadun kellarin uunissa.
Marraskuun yönä 1989 Venäjältä saapui merikontti Tallinnaan. KGB:n työntekijät asettuivat ketjuun heittäen laatikoihin pakatut tiedot mieheltä miehelle, kunnes kontti oli täysi. Venäjän tiedustelupalvelun keskusarkistoon, Uljanovskiin lähti tuona yönä 13 500 KGB:n Virossa värvätyn agentin tiedot.
Evakuointi
jatkuu
Hyvin pian ensimmäisen arkiston evakuoinnin jälkeen Uljanovskiin siirrettiin tammikuussa 1990 tiedot KGB:n operatiivisista toiminnoista Virossa. Vuosikymmenien vakoilutoimintaa koskeva arkisto pakattiin perunasäkkeihin ja yöllä, vahvojen turvatoimien saattelemana kontillinen tavaraa lähti jälleen Venäjälle.
KGB yritti vielä perustaa Virossa suojeluskunnan ja kodinturvajoukkojen välistä puhelinliikennettä salakuuntelevaa yksikköä, mutta KGB:stä ei enää löytynyt riittävästi viron kieltä taitavia henkilöitä. Kun Rein Sillar aloitti työnsä KGB:n johtajana maaliskuussa 1990, hänestä oli selvää, että "kaikki on ohi". Sillar lähetti alaisensa tutkimaan Peipsijärven takana sijaitsevaa pioneerileiriä, johon KGB:n työntekijät perheineen piti evakuoida, jos tilanne muuttuu kriittiseksi.
KGB ei enää hänen aikanaan jatkanut vakoilutoimintaa. Se informoi Moskovaa Viron tapahtumista lähinnä sanomalehtiä lukemalla ja ennakoimalla tulevaa. Moskovassa haluttiin vain tietää, mitä Virossa tapahtuu. Sillarin mielestä KGB:llä ei ollut enää mitään mahdollisuutta vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Tärkeintä oli, että Virossa vältyttäisiin veren vuodatukselta.
Moskovan elokuun vallankaappausyrityksen aikana 1991 KGB:n arkistoissa oli vielä "tulenarkaa" tavaraa, agenttien nimikortisto. Rein Sillar vakuuttaa virolaisia onnistaneen eikä kortistosta ole vaaraa. Hän ei täsmennä, mitä kortistolle tapahtui. Muiden virolaislähteiden mukaan kortisto paloi Pagari-kadun uunissa 24. ja 25. elokuuta vieden mukanaan 30 000 vakoojan ja vakoojakandidaatin nimet vuodesta 1940 lähtien.
Pagari-kadun kellariin jäi vain noin 90 000 virolaisten tekemien ulkomaan matkojen selvityksiä, joita KGB ei pitänyt tärkeinä. Myöhemmin tiloihin muuttanut Viron poliisi alkoi polttaa niitä voimiensa mukaan. Osa dokumenteista varastettiin tai siivottiin menemään. Vuonna 1993 matkustusasiakirjoja oli jäljellä enää noin 50 000. Viron suojelupoliisi on aloittanut rikostutkimuksen hävinneistä matkaselvityksistä, mutta kukaan ei usko niitä koskaan löydettävän.
Virossa on pelätty, että Venäjä käyttäisi hyväkseen Uljanovskissa olevaa KGB-vakoojamateriaalia puuttuakseen Viron sisäpolitiikkaan. Venäjän tiedustelupalvelun varajohtaja, eversti Boris Kostenko vakuuttaa, ettei tiedustelupalvelun luonteeseen kuulu paljastaa agenttejaan. Sellaiseen tiedustelupalveluun ei kukaan luota eikä työskentele sellaisen kanssa. Kostenkon mukaan Venäjä voi luovuttaa agenttimateriaalia Viroon yhteisellä sopimuksella sitten, kun se on muuttunut historiaksi. Se aika ei ole tullut vielä.
Artikkelissa on käytetty lähteenä virolaisten toimittajien Toomas Sildamin ja Toomas Mattsonin Luup- ja Postimees-lehdessä ilmestyneitä artikkeleita Viron KGB:n toiminnan loppumisesta.
Kuvatekstit:
Viron viimeinen KGB:n johtaja Rein Sillar muistuttaa, että Viroon jäi vain KGB:n rikostutkinta-aineisto, muttei mitään vakoiluun liittyvää materiaalia. Kuva vuodelta 1991.
Viron KGB lopetti toimintansa 18.12.1991. Kuvassa Rein Sillar (oik.) kättelee ministeri Raivo Varetta. Keskellä Moskovan edustaja Vjatseshlav Shironin. Neuvostoliitto lakkaisi olemasta kolme päivää myöhemmin, 21.12.1991.
KAINALO:
Viron viimeinen KGB-johtaja Rein Sillar:
"MENNEISYYDEN VOI SOVITTAA
VAIN KOLLEKTIIVINEN SYYLLISYYS"
Rein Sillar ei tiennyt, minkälaisen hinnan hän joutui maksamaan nuoruuden unelmastaan tulla vakoojaksi. Hän on tänä päivänä Virossa "rikollinen" ilman oikeudenkäyntiä. Hänen poliittiset oikeutensa ovat rajoitetut. Hän saa äänestää, mutta hänellä ei ole oikeutta asettua ehdokkaaksi paikallis- ja parlamenttivaaleissa vuoden 2000 loppuun saakka.
"Vastata voi vain rikosten edestä. En ole rikkonut lakeja", Sillar huomauttaa.
Hänen mielestään on selvää, että ne KGB-n työntekijät, jotka osallistuivat virolaisten kyydityksiin Siperiaan pitää tuomita samalla tavalla kuin ne virolaiset on tuomittu, jotka osallistuivat natsirikoksiin. KGB oli neuvostoaikana osa järjestelmää, eikä vakoojaksi ryhtyminen ollut lainvastaista.
Korkea
koulutus
Lopetettuaan lakiopintonsa Tarton yliopistossa Sillar hakeutui Minskiin KGB:n kouluun. Hän oli lukenut kirjoja vakoojien elämästä ja vaikuttunut ammatin kiehtovuudesta. Hän kehuu KGB:n oppeja. Hän tunnustaa saaneensa korkeatasoisen ammattitaidon, KGB:n ansiosta hän oppi englannin. Sillar toimi vastavakoilussa lähes 20 vuotta. Hän oli 41-vuotias astuessaan Viron KGB:n johtoon.
"Taustani on tyypillinen virolainen. Isäni vietiin Siperiaan Stalinin leireille. Kun itsenäistä Viroa ei enää ollut, vannoin uskollisuuden valan Neuvostoliitolle, kuten sadat tuhannet virolaiset miehet neuvostoarmeijassa ja kaikki Viron kommunistit tekivät", Sillar kertoo.
Hän toteaa tehneensä valintansa täysin vapaaehtoisesti. Häntä ei ole koskaan painostettu. Hän sen sijaan yritti painostaa vaimoaan liittymään kommunistiseen puolueeseen, jotta hän etenisi urallaan nopeammin. Vaimo ei liittynyt eikä se estänyt Sillaria etenemästä.
Tiiu Silves
pelasti
Sillar ei aio muistella menneisyyttään loikanneen KGB-vakooja Oleg Gordievskyn tyyliin.
"Vakoojan tiedot eivät ole hänen omia tietojaan. Jos tietoja myy, se olisi kuin varastaisi sinulle uskottua rahaa", Sillar sanoo.
"Vakoojalla pitää olla hyvä muisti, mutta eläkkeellä olevalla vakoojalla pitää olla valikoiva muisti", Sillar jatkaa.
Sillar muistuttaa, miten ammattivala on velvoittanut Viroon jääneitä KGB-n työntekijöitä.
"Kuusi vuotta on kulunut itsenäistymisestä eikä meistä kukaan ole puhunut. Me emme ole Viron turvallisuudelle vaarallisia."
Sillar on nyt eläkkeellä. Hän saa Venäjän valtiolta eläkettä. Heti KGB:n lakkauttamisen jälkeen hän työskenteli metallikuningattarena kuuluisaksi tulleen Tiiu Silveksen yrityksen toimitusjohtajana. Sillar tuntee Silvestä kohtaan edelleen suurta kiitollisuutta, sillä Silves tarjosi hänelle töitä aikana, kun hänen oli lähes mahdoton löytää töitä. Sillar palkitsi Silveksen ruhtinaallisesti tehden tästä rikkaan naisen. Metallikaupan loputtua Sillar on jälleen mukana kolmikirjaimisessa yrityksessä. Tällä kertaa se ei ole KGB vaan BKE, öljyä Venäjältä länteen välittävä yhtiö, jonka neuvonantaja hän on.
"Palvelen nyt kapitalistia", hän sanoo iloisesti.
Turhaa
pelkoa
Sillarin mielestä Viron olisi kannattanut ottaa KGB:n työntekijät poliisiin töihin, sillä heidän ammattitaitoansa olisi Virossa tarvittu rikosten tutkimisessa. Virossa on alhainen rikosten selvittämisprosentti ja rikospoliisi olisi voinut hyötyä KGB:n ammattitaidosta.
Virolaisten suhtautuminen menneisyyttä kohtaan on Sillarin mielestä epäoikeudenmukaista.
"Ihmisiä voidaan tuomita rikoksista vain oikeudessa. En voi käsittää Virossa muuta sovitusta menneisyydelle kuin kollektiivinen syyllisyys. Jos minun pitää se kantaa, voin senkin tehdä", Rein Sillar sanoo vakoojalle tyypilliseen tapaan; viehättävästi.
LEENA HIETANEN
kuvateksti:
Rein Sillarilta on poliittinen toiminta kielletty Virossa hänen KGB-menneisyytensä vuoksi.
Kommentit:
Viron KGB:n viimeinen johtaja Rein Sillar oli ainoa tapaamani rehellinen virolainen.
Virossa kerrotaan tarinaa kahdesta kirjailijasta, jotka pääsivät Yhdysvaltoihin. Toinen viipyi matkalla viikon, toinen kuukauden. Molemmat tekivät KGB:lle matkaraportin, kuten Neuvosto-Virossa oli tapana. Viikon matkalla ollut kirjailija kertoi laveasti tutustuneensa läntisen imperialismin rappioon ja viettäneensä aikaa pornoelokuvissa. Hän kirjoitti yksityiskohtia säästämättä pikkutarkan kuvauksen näkemistään elokuvista. Toinen kirjailija teki myös pikkutarkkaa työtä. Hän kertoi tapaamistaan ulkovirolaisista, selvitti heidän harrastuksiaan ja ominaisuuksiaan ja antoi luonne- ja luotettavuusanalyysejä, jos KGB haluaisi tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Kirjailija suositteli erittäin lupaavana erästä ulkovirolaista professoria, Rein Taageperaa, jonka työpaikan faxin puhelinnumeronkin hän oli etsinyt. Että työpaikan faxin puhelinnumerokin! Sitä yksityiskohtaa virolaiset eivät koskaan voineet antaa Lennart Merelle anteeksi.
maanantai 4. helmikuuta 2008
Naton I maihinnousuharjoitus
(Julkaistu Turun Sanomissa 20.07.1997)
VIROSSA OPITAAN RAUHANTURVAAMISTA
Paldiskin venäläiset arvioivat USA:n mukanaolon tiedusteluksi
TS/Paldiski
LEENA HIETANEN
Paldiskin pienen kaupungin rajalla tarkistetaan paperit kahteen kertaan ennen kuin pääsee seuraamaan Naton rauhankumppanuuden hengessä toimivaa Baltic Challenge-koulutustapahtumaa. Tulijoita tervehtii pellolla räjähtäneen miinan vihreä savupilvi. Amerikkalainen Marylandin kansalliskaartin yliluutnantti Morgan Hawk opettaa liettualaisille asevelvollisille miinanraivausta. Eri ryhmissä on muista Baltian maista sotilaita miinakenttään liittyvissä harjoituksissa.
Harjoitusten avulla pyritään testaamaan kahdeksan eri maan armeijasta tulevien sotilaiden yhteensopivuutta. Morgan Hawk sanoo, ettei suuria ongelmia ole. Koulutustapahtuman virallinen kieli, englanti tuottaa joillekin balttiyksiköille ongelmia. Muutamia asioita tehdään Hawkin mukaan Yhdysvalloissa eri tavalla.
"Miinoja ei etsitä niin lähellä tosiaan. Harjoituksen jälkeen käymme läpi tilanteet ja etsimme parhaan vaihtoehdon toimia", Hawk sanoo.
Kaksivaiheinen
koulutus
Baltic Challengessä on kaksi vaihetta. Viime sunnuntaina alkaneessa harjoitteluvaiheessa on lähdetty liikkeelle rauhanturvaamiseen ja humanitääriseen apuun liittyvistä toiminnoista. Seitsemän rastin avulla käydään läpi mm. miinojen raivausta, partiointia, viestitystä, mellakan torjuntaa, lääkintää ja haavoittuneiden kuljetusta. Toinen vaihe eli ns. sovellettu vaihe kenttäharjoituksineen alkoi eilen lauantaina. Sovelletussa vaiheessa on taisteluharjoituksia Paldiskin kaupungissa, jossa räjäytetään mm. talo. Baltic Challenge loppuu ensi keskiviikkona.
Baltic Challengeen ottaa osaa yhteensä 2700 sotilasta, joista suurin osa, 1400, tulee Yhdysvaltain laivastosta ja merijalkaväestä. Muut osanottajat tulevat Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Virosta, Latviasta, Liettuasta ja Ukrainasta. Suomesta mukana on viisi tarkkailijaa esikuntatehtävissä.
Baltic Challengen tiedottajana toimiva Porin prikaatin yliluutnantti Matti Vihurila kertoo ensimmäisen harjoittelun tapahtuvan tilanteessa, missä Paldiskissa on ollut maanjäristys. Katastrofialueelle viedään humanitaarista apua, jota Viro on pyytänyt erikoisesti Yhdysvalloista. Vaikka Paldiskin matalalla rannikolla maanjäristys on täysin epätodellinen, amerikkalaiset ovat lehtihaastatteluissa sanoneet, että Venäjän vuoristoissa voi tapahtua maanjäristyksiä ja heidät voidaan kutsua sinne apuun.
Erikoisjoukot
mukana
Amerikkalainen merijalkaväki on arvostettu sotajoukko. Vihurila kertoo, että osa heistä on ollut mukana Persianlahden sodassa. Miinakentältä löytyvä huoltopataljoonan Andrew Lewis esittelee merijalkaväkeä ylpeänä.
"Me emme jää pitämään asemia. Me liikumme siellä, missä taistellaan", hän sanoo.
Lewis kuten suurin osa Baltic Challengeen osallistuvista amerikkalaisista on ensimmäistä kertaa entisessä neuvostotukikohdassa.
"Olen yllättynyt, että Paldiski on niin pieni amerikkalaiseen tukikohtaan verrattuna", hän sanoo.
Amerikkalaisten taistelujoukkojen osallistuminen niin suuressa mittakaavassa Paldiskin rauhankumppanuusharjoituksiin on Vihurilan mielestä perusteltua.
"Amerikkalaiset lähtevät siitä, että konfliktit maailmassa tapahtuvat 500 kilometrin etäisyydeltä rannikolta, joten merijalkaväki on aina käyttökelpoinen", hän sanoo.
Baltic Challenge hyödyntää entisen neuvostotukikohdan infrastruktuuria harjoituksissaan. Amerikkalaiset laskuvarjojoukot ovat tutustuneet Paldiksin lähellä olevaan Ämarin lentotukikohtaan, jossa ne suorittivat laskuvarjohyppyjä.
Kokemusta
kansainvälisyydestä
Virolainen, Libanonissa rauhanturvatehtävissä ollut vääpeli Janis Toomla on tyytyväinen ensimmäisen jakson harjoituksiin. Hän johtaa balttien yhteisen rauhanturvajoukon harjoitusta tarkastuspisteessä, jossa syntyy kahnauksia. Hänen mielestään monikansalliset harjoitukset ovat tärkeitä, kun työskennellään kansainvälisissä tehtävissä. Häneen on tehnyt vaikutuksen amerikkalaisten sotilaiden kova harjoittelu ja heidän varovaisuutensa ja oman turvallisuutensa takaaminen.
Baltic Challengessa on mukana myös naissotilaita. Kenttäsairaalan huoltojoukkojen komentaja Linda Bailey kertoo naisten määräksi 25. Yhdysvalloissa kasvaa hänen mukaansa naisten kiinnostus sotilasuraa kohtaan. Naiset työskentelevät Yhdysvaltain armeijassa ennen kaikkea huoltojoukoissa.
Baltic Challengen harjoitteluvaiheen rasteilla on leppoisa tunnelma. Kenttäsairaalassa odotetaan helikopterin tuloa niin kauan, että "potilaiden" henki alkaa olla jo vaarassa. Ja kun latvialainen helikopteri viimein tulee, merijalkaväen kenttäsairaalan henkilökunta ryntää valokuvaamaan itseänsä Paldiskin auringonpaisteessa. Tunnelma katastrofista, maanjäristyksestä tai sodasta on kaukana.
Mutinaa
Paldiskissa
Rauhanturvaoperaation tapahtumapaikalla Paldiskissa elää noin 5000 ihmistä, joista 90 prosenttia on venäläisiä. Suuri osa heistä on sotilaseläkeläisiä ja heidän perheenjäseniään. Katugallupin tekeminen on vaikeaa, sillä haasteltavat kieltäytyvät vihaisina kommentoimasta tapahtumaa. Kaksi vanhempaa naista kivahtaa, ettei heillä ole mitään kiinnostusta rauhanturvaoperaatioon eivätkä he halua sekaantua politiikkaan. Vanhempi täti Maria Lebedeva sanoo, että Paldiskissa on aina ollut sotilaita ja on taas, joten tilanne on normaali. Rakennustyömaalla olevat venäläiset miehet eivät salaa ärtymystään. Heidän mielestään parin sadan virolaisen sotilaan osallistuminen on pelkkä peittely-yritys sille, että amerikkalaiset ovat sodan varalta tiedusteluretkellä Paldiskissa. Yksi heistä pitää tilannetta provokaationa.
Varsinaisesti joukkojen läsnäolo Paldiskin kaupungissa alkoi tuntua eilen, kun rauhanturvajoukot laannuttavat maanjäristyksen jälkeen syntyneitä mellakoita kaupungissa.
KUVAT: ALBERT TRUUVÄÄRT
kuvatekstit:
Liettualaisia sotilaita etenee miinakentällä Paldiskin Baltic Challenge-rauhanturvakoulutuksessa.
Latvialaiset harjoittelevat haavoittuneiden kantamista.
Yliluutnantti Mark Hawk on tyytyväinen Baltian maiden joukkojen koulutustasoon.
Maria Lebedeva pitää sotilaiden läsnäoloa Paldiskissa normaalina.
KAINALO:
BALTIC CHALLENGE
EI OLE SOTAHARJOITUS
Suomalainen tarkkailija, Porin Prikaatin yliluutnantti Matti Vihurila korostaa, että Baltic Challenge ei ole sotaharjoitus.
"Tämä operaatio tehdään rauhankumppanuuden hengessä. Varsinaisia taisteluharjoituksia ei ole vaan toimintakohtaukset liittyvät humanitaarisen avun vientiin ja katastrofitilanteissa syntyneisiin mellakoihin", Vihurila sanoo.
Paldiskissa ei hänen mielestään harjoitella kaupunkisodankäyntiä vaan maanjäristyksen jälkeen osa ihmisiä alkaa mellakoida ja ryöstellä. Sellainen mahdollisuus, että todellisuudessa Paldiskissa amerikkalaiset joukot harjoittelisivat venäläisen kaupungin valloitusta ja vastarinnan kukistamista, on hänen mielestään poissuljettu vaihtoehto.
"Tämä on normaalia rauhanturvaamiseen liittyvää koulutusta. Joka tasolla tehdään yhteistyötä operaation johtoa myöten", Vihurila sanoo.
Syyt suomalaisten vähäiselle osallistumiselle operaatioon ovat Virhurilan mukaan käytännölliset eivätkä poliittiset.
"Suomessa ei ole koulutuksessa valmiusjoukkoja, joita olisi voinut operaatioon lähettää", hän sanoo. Ruotsista Paldiskissa on kolme miinalaivaa ja 75 sotilasta.
Venäjä ei ole osallistunut operaatioon. Postimees-lehden mukaan Venäjällä ollaan närkästyneitä siitä, ettei Viro ole tiedottanut harjoituksista Venäjää. Viron pääesikunnan lehdistösihteeri Andres Reimer toteaa lehdelle, ettei Viron suvereenina valtiona tarvitse ilmoittaa Venäjälle sotilaallisia koulutustapahtumiaan samoin kuin ei laulujuhliaankaan.
kuvateksti:
Matti Vihurila on yksi viidestä suomalaisesta, joka ottaa osaa Naton rauhankumppanuusharjoitukseen Virossa.
Kommentit:
1.Baltic Challenge oli ensimmäinen ”sotaharjoitus” Baltian maaperällä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Suomen rooli operaation tiedottajana oli eräänlaista savuverhon muodostamista Venäjän edessä. Suomi oli vuonna 1997 hyvin tarkka puolueettomuudestaan ja halusi häivyttää kaikenlaisen osallistumisen yhteisiin ”sotaharjoituksiin” amerikkalaisten kanssa Baltiassa. Amerikkalainen merijalkaväki harjoitusten pääroolissa herätti epäilyjä. Amerikkalaiset saivat oivan tilaisuuden tutustua Neuvostoliiton tukikohtiin ja lentokenttiin.
2. Kun Sillamäen kaupungissa tehtiin uraania käsitelleiden laitosten puhdistustöitä, virolaiset kutsuivat ensimmäisenä paikalle amerikkalaiset asiantuntijat. Viron armeijan kehittämistä auttanut suomalainen eversti Matti Lukkari kirjoitti Viron kokemuksistaan, että hänen käsityksensä mukaan paikalla olleet amerikkalaiset sotilaat olivat etupäässä rakentamassa tiedusteluverkostoa USA:lle.
VIROSSA OPITAAN RAUHANTURVAAMISTA
Paldiskin venäläiset arvioivat USA:n mukanaolon tiedusteluksi
TS/Paldiski
LEENA HIETANEN
Paldiskin pienen kaupungin rajalla tarkistetaan paperit kahteen kertaan ennen kuin pääsee seuraamaan Naton rauhankumppanuuden hengessä toimivaa Baltic Challenge-koulutustapahtumaa. Tulijoita tervehtii pellolla räjähtäneen miinan vihreä savupilvi. Amerikkalainen Marylandin kansalliskaartin yliluutnantti Morgan Hawk opettaa liettualaisille asevelvollisille miinanraivausta. Eri ryhmissä on muista Baltian maista sotilaita miinakenttään liittyvissä harjoituksissa.
Harjoitusten avulla pyritään testaamaan kahdeksan eri maan armeijasta tulevien sotilaiden yhteensopivuutta. Morgan Hawk sanoo, ettei suuria ongelmia ole. Koulutustapahtuman virallinen kieli, englanti tuottaa joillekin balttiyksiköille ongelmia. Muutamia asioita tehdään Hawkin mukaan Yhdysvalloissa eri tavalla.
"Miinoja ei etsitä niin lähellä tosiaan. Harjoituksen jälkeen käymme läpi tilanteet ja etsimme parhaan vaihtoehdon toimia", Hawk sanoo.
Kaksivaiheinen
koulutus
Baltic Challengessä on kaksi vaihetta. Viime sunnuntaina alkaneessa harjoitteluvaiheessa on lähdetty liikkeelle rauhanturvaamiseen ja humanitääriseen apuun liittyvistä toiminnoista. Seitsemän rastin avulla käydään läpi mm. miinojen raivausta, partiointia, viestitystä, mellakan torjuntaa, lääkintää ja haavoittuneiden kuljetusta. Toinen vaihe eli ns. sovellettu vaihe kenttäharjoituksineen alkoi eilen lauantaina. Sovelletussa vaiheessa on taisteluharjoituksia Paldiskin kaupungissa, jossa räjäytetään mm. talo. Baltic Challenge loppuu ensi keskiviikkona.
Baltic Challengeen ottaa osaa yhteensä 2700 sotilasta, joista suurin osa, 1400, tulee Yhdysvaltain laivastosta ja merijalkaväestä. Muut osanottajat tulevat Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Virosta, Latviasta, Liettuasta ja Ukrainasta. Suomesta mukana on viisi tarkkailijaa esikuntatehtävissä.
Baltic Challengen tiedottajana toimiva Porin prikaatin yliluutnantti Matti Vihurila kertoo ensimmäisen harjoittelun tapahtuvan tilanteessa, missä Paldiskissa on ollut maanjäristys. Katastrofialueelle viedään humanitaarista apua, jota Viro on pyytänyt erikoisesti Yhdysvalloista. Vaikka Paldiskin matalalla rannikolla maanjäristys on täysin epätodellinen, amerikkalaiset ovat lehtihaastatteluissa sanoneet, että Venäjän vuoristoissa voi tapahtua maanjäristyksiä ja heidät voidaan kutsua sinne apuun.
Erikoisjoukot
mukana
Amerikkalainen merijalkaväki on arvostettu sotajoukko. Vihurila kertoo, että osa heistä on ollut mukana Persianlahden sodassa. Miinakentältä löytyvä huoltopataljoonan Andrew Lewis esittelee merijalkaväkeä ylpeänä.
"Me emme jää pitämään asemia. Me liikumme siellä, missä taistellaan", hän sanoo.
Lewis kuten suurin osa Baltic Challengeen osallistuvista amerikkalaisista on ensimmäistä kertaa entisessä neuvostotukikohdassa.
"Olen yllättynyt, että Paldiski on niin pieni amerikkalaiseen tukikohtaan verrattuna", hän sanoo.
Amerikkalaisten taistelujoukkojen osallistuminen niin suuressa mittakaavassa Paldiskin rauhankumppanuusharjoituksiin on Vihurilan mielestä perusteltua.
"Amerikkalaiset lähtevät siitä, että konfliktit maailmassa tapahtuvat 500 kilometrin etäisyydeltä rannikolta, joten merijalkaväki on aina käyttökelpoinen", hän sanoo.
Baltic Challenge hyödyntää entisen neuvostotukikohdan infrastruktuuria harjoituksissaan. Amerikkalaiset laskuvarjojoukot ovat tutustuneet Paldiksin lähellä olevaan Ämarin lentotukikohtaan, jossa ne suorittivat laskuvarjohyppyjä.
Kokemusta
kansainvälisyydestä
Virolainen, Libanonissa rauhanturvatehtävissä ollut vääpeli Janis Toomla on tyytyväinen ensimmäisen jakson harjoituksiin. Hän johtaa balttien yhteisen rauhanturvajoukon harjoitusta tarkastuspisteessä, jossa syntyy kahnauksia. Hänen mielestään monikansalliset harjoitukset ovat tärkeitä, kun työskennellään kansainvälisissä tehtävissä. Häneen on tehnyt vaikutuksen amerikkalaisten sotilaiden kova harjoittelu ja heidän varovaisuutensa ja oman turvallisuutensa takaaminen.
Baltic Challengessa on mukana myös naissotilaita. Kenttäsairaalan huoltojoukkojen komentaja Linda Bailey kertoo naisten määräksi 25. Yhdysvalloissa kasvaa hänen mukaansa naisten kiinnostus sotilasuraa kohtaan. Naiset työskentelevät Yhdysvaltain armeijassa ennen kaikkea huoltojoukoissa.
Baltic Challengen harjoitteluvaiheen rasteilla on leppoisa tunnelma. Kenttäsairaalassa odotetaan helikopterin tuloa niin kauan, että "potilaiden" henki alkaa olla jo vaarassa. Ja kun latvialainen helikopteri viimein tulee, merijalkaväen kenttäsairaalan henkilökunta ryntää valokuvaamaan itseänsä Paldiskin auringonpaisteessa. Tunnelma katastrofista, maanjäristyksestä tai sodasta on kaukana.
Mutinaa
Paldiskissa
Rauhanturvaoperaation tapahtumapaikalla Paldiskissa elää noin 5000 ihmistä, joista 90 prosenttia on venäläisiä. Suuri osa heistä on sotilaseläkeläisiä ja heidän perheenjäseniään. Katugallupin tekeminen on vaikeaa, sillä haasteltavat kieltäytyvät vihaisina kommentoimasta tapahtumaa. Kaksi vanhempaa naista kivahtaa, ettei heillä ole mitään kiinnostusta rauhanturvaoperaatioon eivätkä he halua sekaantua politiikkaan. Vanhempi täti Maria Lebedeva sanoo, että Paldiskissa on aina ollut sotilaita ja on taas, joten tilanne on normaali. Rakennustyömaalla olevat venäläiset miehet eivät salaa ärtymystään. Heidän mielestään parin sadan virolaisen sotilaan osallistuminen on pelkkä peittely-yritys sille, että amerikkalaiset ovat sodan varalta tiedusteluretkellä Paldiskissa. Yksi heistä pitää tilannetta provokaationa.
Varsinaisesti joukkojen läsnäolo Paldiskin kaupungissa alkoi tuntua eilen, kun rauhanturvajoukot laannuttavat maanjäristyksen jälkeen syntyneitä mellakoita kaupungissa.
KUVAT: ALBERT TRUUVÄÄRT
kuvatekstit:
Liettualaisia sotilaita etenee miinakentällä Paldiskin Baltic Challenge-rauhanturvakoulutuksessa.
Latvialaiset harjoittelevat haavoittuneiden kantamista.
Yliluutnantti Mark Hawk on tyytyväinen Baltian maiden joukkojen koulutustasoon.
Maria Lebedeva pitää sotilaiden läsnäoloa Paldiskissa normaalina.
KAINALO:
BALTIC CHALLENGE
EI OLE SOTAHARJOITUS
Suomalainen tarkkailija, Porin Prikaatin yliluutnantti Matti Vihurila korostaa, että Baltic Challenge ei ole sotaharjoitus.
"Tämä operaatio tehdään rauhankumppanuuden hengessä. Varsinaisia taisteluharjoituksia ei ole vaan toimintakohtaukset liittyvät humanitaarisen avun vientiin ja katastrofitilanteissa syntyneisiin mellakoihin", Vihurila sanoo.
Paldiskissa ei hänen mielestään harjoitella kaupunkisodankäyntiä vaan maanjäristyksen jälkeen osa ihmisiä alkaa mellakoida ja ryöstellä. Sellainen mahdollisuus, että todellisuudessa Paldiskissa amerikkalaiset joukot harjoittelisivat venäläisen kaupungin valloitusta ja vastarinnan kukistamista, on hänen mielestään poissuljettu vaihtoehto.
"Tämä on normaalia rauhanturvaamiseen liittyvää koulutusta. Joka tasolla tehdään yhteistyötä operaation johtoa myöten", Vihurila sanoo.
Syyt suomalaisten vähäiselle osallistumiselle operaatioon ovat Virhurilan mukaan käytännölliset eivätkä poliittiset.
"Suomessa ei ole koulutuksessa valmiusjoukkoja, joita olisi voinut operaatioon lähettää", hän sanoo. Ruotsista Paldiskissa on kolme miinalaivaa ja 75 sotilasta.
Venäjä ei ole osallistunut operaatioon. Postimees-lehden mukaan Venäjällä ollaan närkästyneitä siitä, ettei Viro ole tiedottanut harjoituksista Venäjää. Viron pääesikunnan lehdistösihteeri Andres Reimer toteaa lehdelle, ettei Viron suvereenina valtiona tarvitse ilmoittaa Venäjälle sotilaallisia koulutustapahtumiaan samoin kuin ei laulujuhliaankaan.
kuvateksti:
Matti Vihurila on yksi viidestä suomalaisesta, joka ottaa osaa Naton rauhankumppanuusharjoitukseen Virossa.
Kommentit:
1.Baltic Challenge oli ensimmäinen ”sotaharjoitus” Baltian maaperällä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Suomen rooli operaation tiedottajana oli eräänlaista savuverhon muodostamista Venäjän edessä. Suomi oli vuonna 1997 hyvin tarkka puolueettomuudestaan ja halusi häivyttää kaikenlaisen osallistumisen yhteisiin ”sotaharjoituksiin” amerikkalaisten kanssa Baltiassa. Amerikkalainen merijalkaväki harjoitusten pääroolissa herätti epäilyjä. Amerikkalaiset saivat oivan tilaisuuden tutustua Neuvostoliiton tukikohtiin ja lentokenttiin.
2. Kun Sillamäen kaupungissa tehtiin uraania käsitelleiden laitosten puhdistustöitä, virolaiset kutsuivat ensimmäisenä paikalle amerikkalaiset asiantuntijat. Viron armeijan kehittämistä auttanut suomalainen eversti Matti Lukkari kirjoitti Viron kokemuksistaan, että hänen käsityksensä mukaan paikalla olleet amerikkalaiset sotilaat olivat etupäässä rakentamassa tiedusteluverkostoa USA:lle.
perjantai 26. lokakuuta 2007
Syrjivä lainsäädäntö
(Julkaistu Turun Sanomissa 7.12.1998)
Viro tehnee lievennyksen tiukkaan kansalaisuuslakiin
Parannus on tärkeämpi Viron EU-neuvottelijoille kuin venäläisille
TS/Tallinna
Leena Hietanen
Viron parlamentti aloittaa tiistaina kansalaisuuslain lievennystä käsittelevän lainmuutoksen viimeisen käsittelyn. Lakiehdotus mahdollistaa Viron kansalaisuuden vuoden 1992 jälkeen Virossa syntyneille ei-kansalaisten lapsille. Hyväksytyksi tullessaan laki merkitsee lähes automaattista kansalaisuutta 6500 lapselle.
Viron kansalaisuusministeri Andra Veidemann uskoo lakiesityksen menevän läpi.
”Johtavat poliitikot pääministeri Mart Siimannin johdolla ovat sitoutuneet viemään lakiesityksen läpi”, Veidemann muistuttaa.
Pääministeri Siimann johtaa vähemmistöhallitusta. Vain Isänmaaliitto on asettunut vastustamaan muutosta. Reformipuolue ei pidä muutosta tärkeänä, mutta he eivät ole tehneet päätöstä äänestää lakiesitystä vastaan.
Myös Viron kansalaisuuspolitiikkaa kritisoinut historioitsija, kolumnisti Sergei Stadnikov uskoo, että lakiesitys menee selkeästi läpi.
”Se on ennen kaikkea kansainvälisen painostuksen tulosta”, hän arvioi.
Viimeinen
vaatimus
Sergei Stadnikov pitää lakimuutosta kosmeettisena toimenpiteenä, jolla Viro vahvistaa vain kansainvälistä asemaansa.
”Venäläisille asialla ei ole suurta merkitystä, sillä kansalaisuuden saavien määrä on epäoleellisen pieni”, hän toteaa.
Virossa on korostettu, että kyseinen lainmuutos on viimeinen EU:n vähemmistöasian komissaari Max van der Stoelin esittämistä vaatimuksista venäläisen vähemmistön aseman parantamiseksi.
Stadnikov uskoo EU:n toistaiseksi olevan epävirallisesti tyytyväinen tulokseen, mutta ei -kansalaisten suuri määrä on ongelma tulevaisuudessakin. Virossa on 250 000 ei-kansalaista.
”EU on antanut ymmärtää määrän olevan liian suuri EU-jäsenelle. Virossa on pakko miettiä kansalaisuuden lieventämistä EU-jäsenyyden yhteydessä”, Stadnikov arvioi.
Koska virolaiset lainlaatijat ja poliitikot eivät tule vapaaehtoisesti helpottamaan venäläisten kansalaisuuden saantia, sen tekee Stadnikovin mukaan EU-jäsenyysvaatimus.
”Etnokratia ei voi olla EU:n jäsen”, hän uskoo.
Toisen luokan
kansalaiset
Stadnikovin mielestä Viron venäläisten ongelmat ovat syvemmällä kuin vain kansalaisuuden saamisessa. Virossa on yli 100 000 venäläistä, joilla on Viron kansalaisuus ja useilla myös viron kielen taito.
”Silti heistä ei ole yksikään ministeri tai kansleri”, Stadnikov huomauttaa.
Viron kansalaisuus ei Stadnikovin mielestä takaa venäläisille etenemismahdollisuuksia virolaisessa talouselämässä tai poliittisessa virkakoneistossa.
”Kun Viro itsenäistyi, Arnold Rüütelin ja Edgar Savisaaren ympärillä oli runsaasti venäläisiä poliitikkoja. Silloin venäläiset kelpasivat virkakoneistoon, koska heitä tarvittiin poliittisesti itsenäistymispyrkimyksissä. Kun venäläiset olivat tehneet tehtävänsä, heidät syrjäytettiin omaisuuden ja poliittisen vallan jaosta”, hän jatkaa.
Sergei Stadnikov puhuu ja kirjoittaa sujuvaa viron kieltä. Silti hän on ottanut Venäjän kansalaisuuden, vaikka hän saisi helposti Viron kansalaisuudenkin.
”Olisin silti toisen luokan kansalainen”, Stadnikov väittää.
Stadnikov opettaa Tarton yliopistossa egyptologiaa. Hän uskoo saavansa opettaa Venäjän passilla vain sen takia, että hän on Viron ainoa egyptologi.
”Sinä päivänä, kun ensimmäinen virolainen egyptologi ilmestyy, saan potkut”, Stadnikov sanoo.
Vankilaan
helpommin
Vaikka Virossa ei virallisesti venäläisiä syrjitä, Stadnikovin mielestä lainsäädäntö antaa huomattavasti enemmän mahdollisuuksia saattaa venäläinen vankilaan kuin virolainen. Stadnikov ottaa esimerkiksi aseenkantoluvan, joka myönnetään vain kansalaisille. Rikosoikeudenkäynneissä venäläisten ensimmäinen rikos on yleensä aseen laiton hallussapito.
”Viron kansalaisuuden voi ottaa pois naturalisaation kautta kansalaisuuden saaneelta venäläiseltä, muttei koskaan etniseltä virolaiselta, mikä on ennenkuulumatonta”, Stadnikov huomauttaa.
Stadnikov pitää syrjintänä myös sitä, että kansalaisuusvirasto merkitsee venäläisten oleskelulupiin erikoisia tietoja. Stadnikovin oleskeluluvassa, (Stadnikov on syntynyt ja elänyt koko elämänsä Virossa) on pieni merkintä ”eru sg”. Se tarkoittaa hänen olevan sotilaseläkeläisten sukulainen. Hänen isänsä on ollut neuvostoarmeijassa upseerina. Stadnikovin mielestä kansalaisuusvirasto ilmaisee merkinnällä pitävänsä häntä potentiaalisena kansanvihollisena.
Älymystö
herännyt
Stadnikov luonnehtii Viroa oikeistolaiseksi etniseksi demokratiaksi.
”Demokratiaa toteuttavat ja siitä nauttivat vain etniset virolaiset kansalaiset”, hän sanoo.
Aivan viime aikoina Virossa on ollut aistittavissa uusia tuulia. Virossa on älymystön joukossa ryhdytty vaatimaan liberaalimpaa kansalaisuuspolitiikkaa. Virolaiset akateemikot antoivat viime viikolla julkilausuman, jossa he vaativat muun muassa venäjänkielisen keskitason koulutuksen säilyttämistä.
”Se oli ensimmäinen kerta, kun virolaiset itse vaativat venäjänkielisille mahdollisuuksia. Akateemikoilla on hiukan kyyninen lähtökohta, sillä he ovat huolissaan työvoimasta. Virossa ei tulevaisuudessa ole kylliksi omaa työväkeä”, Stadnikov sanoo.
Tärkeä
Virolle
Kansalaisuusministeri Andra Veidenmann uskoo, että kansalaisuuslain lievennys on tärkeä Virolle itselleen.
”Lakia ei hyväksytä vain siksi, että kelpaamme EU:hun. Se on erittäin tärkeä Viron yhteiskunnan vakauden kannalta, sillä meidän on kannettava huolta kansalaisistamme”, hän sanoo.
Veidemannin mielestä virolaisen yhteiskunnan polarisoituminen virolaiseen ja venäläiseen yhteiskuntaan ei ole vielä lopullinen.
”Jakautuminen voidaan vielä estää. Venäläisten on saatava pitää kulttuurinsa, mutta sitä ei pidä nähdä erottavana tekijänä vaan rikkautena”.
”Venäläiset nuoret haluavat erityisesti Euroopan Unionin jäseneksi. Molemmilla etnisillä ryhmillä on yhdistäviä päämääriä”, Veidemann sanoo.
Viro tehnee lievennyksen tiukkaan kansalaisuuslakiin
Parannus on tärkeämpi Viron EU-neuvottelijoille kuin venäläisille
TS/Tallinna
Leena Hietanen
Viron parlamentti aloittaa tiistaina kansalaisuuslain lievennystä käsittelevän lainmuutoksen viimeisen käsittelyn. Lakiehdotus mahdollistaa Viron kansalaisuuden vuoden 1992 jälkeen Virossa syntyneille ei-kansalaisten lapsille. Hyväksytyksi tullessaan laki merkitsee lähes automaattista kansalaisuutta 6500 lapselle.
Viron kansalaisuusministeri Andra Veidemann uskoo lakiesityksen menevän läpi.
”Johtavat poliitikot pääministeri Mart Siimannin johdolla ovat sitoutuneet viemään lakiesityksen läpi”, Veidemann muistuttaa.
Pääministeri Siimann johtaa vähemmistöhallitusta. Vain Isänmaaliitto on asettunut vastustamaan muutosta. Reformipuolue ei pidä muutosta tärkeänä, mutta he eivät ole tehneet päätöstä äänestää lakiesitystä vastaan.
Myös Viron kansalaisuuspolitiikkaa kritisoinut historioitsija, kolumnisti Sergei Stadnikov uskoo, että lakiesitys menee selkeästi läpi.
”Se on ennen kaikkea kansainvälisen painostuksen tulosta”, hän arvioi.
Viimeinen
vaatimus
Sergei Stadnikov pitää lakimuutosta kosmeettisena toimenpiteenä, jolla Viro vahvistaa vain kansainvälistä asemaansa.
”Venäläisille asialla ei ole suurta merkitystä, sillä kansalaisuuden saavien määrä on epäoleellisen pieni”, hän toteaa.
Virossa on korostettu, että kyseinen lainmuutos on viimeinen EU:n vähemmistöasian komissaari Max van der Stoelin esittämistä vaatimuksista venäläisen vähemmistön aseman parantamiseksi.
Stadnikov uskoo EU:n toistaiseksi olevan epävirallisesti tyytyväinen tulokseen, mutta ei -kansalaisten suuri määrä on ongelma tulevaisuudessakin. Virossa on 250 000 ei-kansalaista.
”EU on antanut ymmärtää määrän olevan liian suuri EU-jäsenelle. Virossa on pakko miettiä kansalaisuuden lieventämistä EU-jäsenyyden yhteydessä”, Stadnikov arvioi.
Koska virolaiset lainlaatijat ja poliitikot eivät tule vapaaehtoisesti helpottamaan venäläisten kansalaisuuden saantia, sen tekee Stadnikovin mukaan EU-jäsenyysvaatimus.
”Etnokratia ei voi olla EU:n jäsen”, hän uskoo.
Toisen luokan
kansalaiset
Stadnikovin mielestä Viron venäläisten ongelmat ovat syvemmällä kuin vain kansalaisuuden saamisessa. Virossa on yli 100 000 venäläistä, joilla on Viron kansalaisuus ja useilla myös viron kielen taito.
”Silti heistä ei ole yksikään ministeri tai kansleri”, Stadnikov huomauttaa.
Viron kansalaisuus ei Stadnikovin mielestä takaa venäläisille etenemismahdollisuuksia virolaisessa talouselämässä tai poliittisessa virkakoneistossa.
”Kun Viro itsenäistyi, Arnold Rüütelin ja Edgar Savisaaren ympärillä oli runsaasti venäläisiä poliitikkoja. Silloin venäläiset kelpasivat virkakoneistoon, koska heitä tarvittiin poliittisesti itsenäistymispyrkimyksissä. Kun venäläiset olivat tehneet tehtävänsä, heidät syrjäytettiin omaisuuden ja poliittisen vallan jaosta”, hän jatkaa.
Sergei Stadnikov puhuu ja kirjoittaa sujuvaa viron kieltä. Silti hän on ottanut Venäjän kansalaisuuden, vaikka hän saisi helposti Viron kansalaisuudenkin.
”Olisin silti toisen luokan kansalainen”, Stadnikov väittää.
Stadnikov opettaa Tarton yliopistossa egyptologiaa. Hän uskoo saavansa opettaa Venäjän passilla vain sen takia, että hän on Viron ainoa egyptologi.
”Sinä päivänä, kun ensimmäinen virolainen egyptologi ilmestyy, saan potkut”, Stadnikov sanoo.
Vankilaan
helpommin
Vaikka Virossa ei virallisesti venäläisiä syrjitä, Stadnikovin mielestä lainsäädäntö antaa huomattavasti enemmän mahdollisuuksia saattaa venäläinen vankilaan kuin virolainen. Stadnikov ottaa esimerkiksi aseenkantoluvan, joka myönnetään vain kansalaisille. Rikosoikeudenkäynneissä venäläisten ensimmäinen rikos on yleensä aseen laiton hallussapito.
”Viron kansalaisuuden voi ottaa pois naturalisaation kautta kansalaisuuden saaneelta venäläiseltä, muttei koskaan etniseltä virolaiselta, mikä on ennenkuulumatonta”, Stadnikov huomauttaa.
Stadnikov pitää syrjintänä myös sitä, että kansalaisuusvirasto merkitsee venäläisten oleskelulupiin erikoisia tietoja. Stadnikovin oleskeluluvassa, (Stadnikov on syntynyt ja elänyt koko elämänsä Virossa) on pieni merkintä ”eru sg”. Se tarkoittaa hänen olevan sotilaseläkeläisten sukulainen. Hänen isänsä on ollut neuvostoarmeijassa upseerina. Stadnikovin mielestä kansalaisuusvirasto ilmaisee merkinnällä pitävänsä häntä potentiaalisena kansanvihollisena.
Älymystö
herännyt
Stadnikov luonnehtii Viroa oikeistolaiseksi etniseksi demokratiaksi.
”Demokratiaa toteuttavat ja siitä nauttivat vain etniset virolaiset kansalaiset”, hän sanoo.
Aivan viime aikoina Virossa on ollut aistittavissa uusia tuulia. Virossa on älymystön joukossa ryhdytty vaatimaan liberaalimpaa kansalaisuuspolitiikkaa. Virolaiset akateemikot antoivat viime viikolla julkilausuman, jossa he vaativat muun muassa venäjänkielisen keskitason koulutuksen säilyttämistä.
”Se oli ensimmäinen kerta, kun virolaiset itse vaativat venäjänkielisille mahdollisuuksia. Akateemikoilla on hiukan kyyninen lähtökohta, sillä he ovat huolissaan työvoimasta. Virossa ei tulevaisuudessa ole kylliksi omaa työväkeä”, Stadnikov sanoo.
Tärkeä
Virolle
Kansalaisuusministeri Andra Veidenmann uskoo, että kansalaisuuslain lievennys on tärkeä Virolle itselleen.
”Lakia ei hyväksytä vain siksi, että kelpaamme EU:hun. Se on erittäin tärkeä Viron yhteiskunnan vakauden kannalta, sillä meidän on kannettava huolta kansalaisistamme”, hän sanoo.
Veidemannin mielestä virolaisen yhteiskunnan polarisoituminen virolaiseen ja venäläiseen yhteiskuntaan ei ole vielä lopullinen.
”Jakautuminen voidaan vielä estää. Venäläisten on saatava pitää kulttuurinsa, mutta sitä ei pidä nähdä erottavana tekijänä vaan rikkautena”.
”Venäläiset nuoret haluavat erityisesti Euroopan Unionin jäseneksi. Molemmilla etnisillä ryhmillä on yhdistäviä päämääriä”, Veidemann sanoo.
keskiviikko 24. lokakuuta 2007
Sillamäe
(Julkaistu Turun Sanomissa 26.04.1998)
Venäjän suhteet ratkaisevat kaupungin tulevaisuuden
Viron venäläisin kaupunki Sillamäe elpyy
TS/Sillamäe
Leena Hietanen
Sillamäe on kupliva kaupunki. Siellä on Viron vihaisimmat venäläiset, joiden mielestä Viro ”kansanmurhaa” heitä. Kaupunginjohtaja Jaak Tammen mielestä Sillamäen tunnelmat ovat jo rauhoittuneet parin vuoden takaisesta syvimmästä masennuksen aallonpohjasta.
”Asukkaat joutuivat shokkiin Neuvostoliiton romahdettua. Kaupungin teollisuus oli täysin kytkettynä itään. Markkinoiden sulkeutuminen romahdutti Sillamäen teollisuuden ja teki kaupungista yhden Viron synkimmistä työttömyysalueista”, Tamm kertoo.
Sillamäe on syntynyt kaupunkina vasta 1940-luvun lopulla uraanirikastamon ja sotatehdaskompleksin rakentamisen yhteydessä. Kaupungin asukkaat muodostuivat tehtaisiin työskentelemään tuoduista venäläisistä. Tavallisella virolaisella ei ollut asiaa kaupunkiin. Se oli suljettu sotilasalue.
Viron valtiovalta ei kaupunginjohtaja Jaak Tammen mielestä Viron ensimmäisinä itsenäisyyden vuosina ulottunut Sillamäelle vaan sitä hallitsivat kaupungin omat voimat, joista toinen puoli makaa nyt mullan alla ja toinen puoli istuu linnassa. Vasta pari vuotta sitten Sillamäkeä alettiin vakavammin integroida muuhun Viroon. Se näkyy Tammen mielestä siinä, että rikollisuus on huomattavasti vähentynyt.
Vaikka virolaiset vierastavat yhä kaupunkia, Tamm uskoo, että Sillamäestä voi voi tehdä virolaisen kaupungin. Sillamäellä on 19 000 asukasta, joista 98 prosenttia on venäläisiä.
Sijainti
valttina
Sillamäen mahdollisuudet ovat Jaak Tammen mielestä kaupungin sijainnissa. Venäläiset öljy-yhtiöt ovat käyneet tutustumassa vanhaan satamaan. Sillamäen kautta kulkee valtatie ja junarata Pietarin ja Tallinnan välillä. Molempiin kaupunkeihin on matkaa 180 kilometriä ja Venäjän rajalle 25 kilometriä.
”Venäläiset öljy-yhtiöt ovat kiinnostuneet sataman kunnostamisesta, sillä se tulee edullisemmaksi kuin uudet satamat itäiselle Suomenlahdelle”, Tamm sanoo.
Viron hallituksessa on valmisteilla esitys turistiviisumista, jonka avulla houkuteltaisiin Pietarista asiakkaita ostoksille Itä-Viroon vuoden 1999 alusta lähtien.
”Miksi pietarilaiset eivät voisi tulla yhtä hyvin meille ostoksille kuin Kotkaan. Täällä sentään puhutaan venäjää”, hän jatkaa.
Teollisuutta
heräteltävä
Jaak Tamm arvioi liikenteen ja turismin lisäksi Sillamäen voimavaraksi tavallista korkeammin koulutetun työvoiman.
”Työvoimavaltaiset investoinnit olisivat välttämättömiä. Tekstiili- ja elektroniikkateollisuudelle olisi hyviä mahdollisuuksia”, Tamm arvioi.
Sillamäen tuotantolaitoksien on ollut vaikea löytää länsimarkkinoita. Idän markkinat eivät vedä ja kokemus lännestä puuttuu. Sillamäen suurimman työnantajan, harvinaisia maametalleja jalostavan Silmetin taloudelliset vaikeudet heijastuvat heti sosiaalisina levottomuuksina kaupungissa.
Viron ja Venäjän välisistä suhteista riippuu Sillamäen kehitys.
”Jos suhteet paranevat, Sillamäe kehittyy merkittäväksi rajakaupungiksi. Jos suhteet jäävät huonoiksi, kaupunki jää provinssiksi”, hän jatkaa.
Vähemmistö
kovaäänistä
Sillamäen eläkeläiset ovat osoittaneet mieltään Viron parlamentin edustalla syyttäen Viroa muun muassa heidän poliittisten ja kielellisten oikeuksiensa rajoittamisesta.
Eläkeläiset Oleg ja Zinaida Vassiljev ovat ottaneet Venäjän kansalaisuuden. He katsovat, ettei heillä kielitaidottomuuden takia ollut mahdollisuuksia Viron kansalaisuuteen. He eivät myöskään pidä siitä, että heitä nimitetään miehittäjiksi.
”Olimme aikaisemmin yhtä suurta perhettä, joka nyt on hajonnut”, Oleg Vassiljev pahoittelee.
Vassiljevit pitävät ongelmana poliittisten oikeuksien puutetta eli he eivät saa äänestää.
Heillä olisi sanottavaa moneenkin asiaan. Venäjän passista on kuitenkin heille hyötyä, sillä he voivat matkustaa Venäjälle sukulaisiaan tapaamaan ilman viisumia.
Kieltä
opitaan
Sillamäellä on vain nelisensataa rekisteröityä virolaista. Kaupungin virastoissa virallinen kieli on viro, joskaan sitä ei käytetä muualla kuin paperilla. Virkamiehiksi valitaan viron kielen taitoisia. Se lisää jännitteitä, sillä Sillamäellä sellaisia henkilöitä on vähän eikä perusasukaskunta ole välttämättä edustettuna kaupungin virkamiehistössä.
Kaupunginjohtaja Jaak Tamm sanoo venäläisten kiinnostuneen viron kielen oppimisesta, sillä kielitaidottomuus rajoittaa mahdollisuuksia. Ongelmaksi jää viron kielen käytännön puuttuminen. Viroa Sillamäellä ei kuule.
”Tosiasia on, että vaikka viron kielellä alkaa jo saada palvelua, ilman venäjän kielen taitoa ei pärjää”, Jaak Tamm toteaa.
Kommentit:
1.Kaupunginjohtaja Jaak Tamm oli Tallinnan kaupunginjohtajana vuosina 1992-1996. Vanhan kaupungin asuntojen jakaminen virkamiehille ja siitä seurannut korruptioskandaali kaatoi kuitenkin Tammen ja hänen edustamansa kokoomus-puolueen. Tamm lähetettiin ”Viron Siperiaan”, Sillamäelle kaupunginjohtajaksi. Hän kuoli kesken virkakautensa 1999.
2. Harvinaisia maametalleja valmistavan Silmetin yksityisti itselleeen kokoomus-puolueen entinen pääministeri Tiit Vähi. Hän ryhtyi kunnostamaan venäläisten kanssa yhdessä myös Sillamäen satamaa. Se ei ole kuitenkaan lähtenyt toivotulla tavalla vetämään rahtia Viron ja Venäjän huonojen suhteiden takia.
Venäjän suhteet ratkaisevat kaupungin tulevaisuuden
Viron venäläisin kaupunki Sillamäe elpyy
TS/Sillamäe
Leena Hietanen
Sillamäe on kupliva kaupunki. Siellä on Viron vihaisimmat venäläiset, joiden mielestä Viro ”kansanmurhaa” heitä. Kaupunginjohtaja Jaak Tammen mielestä Sillamäen tunnelmat ovat jo rauhoittuneet parin vuoden takaisesta syvimmästä masennuksen aallonpohjasta.
”Asukkaat joutuivat shokkiin Neuvostoliiton romahdettua. Kaupungin teollisuus oli täysin kytkettynä itään. Markkinoiden sulkeutuminen romahdutti Sillamäen teollisuuden ja teki kaupungista yhden Viron synkimmistä työttömyysalueista”, Tamm kertoo.
Sillamäe on syntynyt kaupunkina vasta 1940-luvun lopulla uraanirikastamon ja sotatehdaskompleksin rakentamisen yhteydessä. Kaupungin asukkaat muodostuivat tehtaisiin työskentelemään tuoduista venäläisistä. Tavallisella virolaisella ei ollut asiaa kaupunkiin. Se oli suljettu sotilasalue.
Viron valtiovalta ei kaupunginjohtaja Jaak Tammen mielestä Viron ensimmäisinä itsenäisyyden vuosina ulottunut Sillamäelle vaan sitä hallitsivat kaupungin omat voimat, joista toinen puoli makaa nyt mullan alla ja toinen puoli istuu linnassa. Vasta pari vuotta sitten Sillamäkeä alettiin vakavammin integroida muuhun Viroon. Se näkyy Tammen mielestä siinä, että rikollisuus on huomattavasti vähentynyt.
Vaikka virolaiset vierastavat yhä kaupunkia, Tamm uskoo, että Sillamäestä voi voi tehdä virolaisen kaupungin. Sillamäellä on 19 000 asukasta, joista 98 prosenttia on venäläisiä.
Sijainti
valttina
Sillamäen mahdollisuudet ovat Jaak Tammen mielestä kaupungin sijainnissa. Venäläiset öljy-yhtiöt ovat käyneet tutustumassa vanhaan satamaan. Sillamäen kautta kulkee valtatie ja junarata Pietarin ja Tallinnan välillä. Molempiin kaupunkeihin on matkaa 180 kilometriä ja Venäjän rajalle 25 kilometriä.
”Venäläiset öljy-yhtiöt ovat kiinnostuneet sataman kunnostamisesta, sillä se tulee edullisemmaksi kuin uudet satamat itäiselle Suomenlahdelle”, Tamm sanoo.
Viron hallituksessa on valmisteilla esitys turistiviisumista, jonka avulla houkuteltaisiin Pietarista asiakkaita ostoksille Itä-Viroon vuoden 1999 alusta lähtien.
”Miksi pietarilaiset eivät voisi tulla yhtä hyvin meille ostoksille kuin Kotkaan. Täällä sentään puhutaan venäjää”, hän jatkaa.
Teollisuutta
heräteltävä
Jaak Tamm arvioi liikenteen ja turismin lisäksi Sillamäen voimavaraksi tavallista korkeammin koulutetun työvoiman.
”Työvoimavaltaiset investoinnit olisivat välttämättömiä. Tekstiili- ja elektroniikkateollisuudelle olisi hyviä mahdollisuuksia”, Tamm arvioi.
Sillamäen tuotantolaitoksien on ollut vaikea löytää länsimarkkinoita. Idän markkinat eivät vedä ja kokemus lännestä puuttuu. Sillamäen suurimman työnantajan, harvinaisia maametalleja jalostavan Silmetin taloudelliset vaikeudet heijastuvat heti sosiaalisina levottomuuksina kaupungissa.
Viron ja Venäjän välisistä suhteista riippuu Sillamäen kehitys.
”Jos suhteet paranevat, Sillamäe kehittyy merkittäväksi rajakaupungiksi. Jos suhteet jäävät huonoiksi, kaupunki jää provinssiksi”, hän jatkaa.
Vähemmistö
kovaäänistä
Sillamäen eläkeläiset ovat osoittaneet mieltään Viron parlamentin edustalla syyttäen Viroa muun muassa heidän poliittisten ja kielellisten oikeuksiensa rajoittamisesta.
Eläkeläiset Oleg ja Zinaida Vassiljev ovat ottaneet Venäjän kansalaisuuden. He katsovat, ettei heillä kielitaidottomuuden takia ollut mahdollisuuksia Viron kansalaisuuteen. He eivät myöskään pidä siitä, että heitä nimitetään miehittäjiksi.
”Olimme aikaisemmin yhtä suurta perhettä, joka nyt on hajonnut”, Oleg Vassiljev pahoittelee.
Vassiljevit pitävät ongelmana poliittisten oikeuksien puutetta eli he eivät saa äänestää.
Heillä olisi sanottavaa moneenkin asiaan. Venäjän passista on kuitenkin heille hyötyä, sillä he voivat matkustaa Venäjälle sukulaisiaan tapaamaan ilman viisumia.
Kieltä
opitaan
Sillamäellä on vain nelisensataa rekisteröityä virolaista. Kaupungin virastoissa virallinen kieli on viro, joskaan sitä ei käytetä muualla kuin paperilla. Virkamiehiksi valitaan viron kielen taitoisia. Se lisää jännitteitä, sillä Sillamäellä sellaisia henkilöitä on vähän eikä perusasukaskunta ole välttämättä edustettuna kaupungin virkamiehistössä.
Kaupunginjohtaja Jaak Tamm sanoo venäläisten kiinnostuneen viron kielen oppimisesta, sillä kielitaidottomuus rajoittaa mahdollisuuksia. Ongelmaksi jää viron kielen käytännön puuttuminen. Viroa Sillamäellä ei kuule.
”Tosiasia on, että vaikka viron kielellä alkaa jo saada palvelua, ilman venäjän kielen taitoa ei pärjää”, Jaak Tamm toteaa.
Kommentit:
1.Kaupunginjohtaja Jaak Tamm oli Tallinnan kaupunginjohtajana vuosina 1992-1996. Vanhan kaupungin asuntojen jakaminen virkamiehille ja siitä seurannut korruptioskandaali kaatoi kuitenkin Tammen ja hänen edustamansa kokoomus-puolueen. Tamm lähetettiin ”Viron Siperiaan”, Sillamäelle kaupunginjohtajaksi. Hän kuoli kesken virkakautensa 1999.
2. Harvinaisia maametalleja valmistavan Silmetin yksityisti itselleeen kokoomus-puolueen entinen pääministeri Tiit Vähi. Hän ryhtyi kunnostamaan venäläisten kanssa yhdessä myös Sillamäen satamaa. Se ei ole kuitenkaan lähtenyt toivotulla tavalla vetämään rahtia Viron ja Venäjän huonojen suhteiden takia.
tiistai 16. lokakuuta 2007
Kosovon kriisi jakoi Viron
(Julkaistu Turun Sanomissa 3.5.1999)
Viron sisäinen turvallisuus on turvallisuusanalyytikko Aare Raidin huolena
KOSOVO JAKOI VIRON KAHTIA
TS/Tallinna
LEENA HIETANEN
Kosovon kriisin puhjetessa virolaisille tuli yllätyksenä, kuinka eri tavalla maan väestönosat suhtautuvat kriisiin. Viron ulkopoliittinen johto antoi tukensa NATO:n iskuille Jugoslaviassa. Venäjänkielinen nuoriso alkoi osoittaa mieltään Yhdysvaltain lähetystön edessä Amerikan lippuja polttaen. Kun virolaiset olivat valmiita lähettämään sotilaita rauhanturvatehtäviin Kosovoon, venäläiset ilmoittivat halunsa lähteä vapaaehtoisina serbien puolelle.
Virossa turvallisuuspolitiikkaa analysoiva Aare Raid katsoo tilanteen paljastaneen poliittisesti aran aiheen, virolaisen yhteiskunnan jakautumisen.
Turvaa
ulkopuolelta
Aare Raid suhtautuu epäilevästi virolaisten haluun lähettää sotilaita Kosovoon mahdollisen rauhansopimuksen jälkeen.
”Kun suuret koirat tappelevat ja pieni koira tunkee mukaan, enemmin tai myöhemmin hampaat isketään sen sääreen”, hän sanoo.
Virolla on Raidin mielestä historian painolastina taipumus ripustautua suuremman kelkkaan.
”Viro käy läpi omaa alemmuuskompleksiaan. Viro on jo 30-luvulta lähtien pyrkinyt löytämään liittolaista siitä, kenen se kuvittelee olevan vahvimman. 20-ja-30-luvulla Englanti oli suosittu. Sitten nousi Saksa. Viron joutuessa ongelmiin lopputuloksena oli, ettei apua tullut mistään. Tällä hetkellä euforia suuntautuu NATO:oon. Sen uskotaan ratkaisevan kaikki ongelmat”, Raid sanoo.
Pettymys
Viroon
Venäläisten nuorukaisten mielenosoitukset ovat Raidin mielestä ymmärrettäviä.
”Yksi asia on serbien ja venäläisten sukulaisuus. Toinen on kansalaisuustunne. Tällä hetkellä venäläiset tuntevat itsensä torjutuiksi. He eivät tunne olevansa täysvaltaisia Viron yhteiskunnan jäseniä. Alitajunnassaan he purkavat loukkaantumistaan Viron valtioon”, Raid arvioi.
Raidin mielestä aktivoituneet nuoret venäläiset ja tilanne Koillis-Virossa luovat vaarallisen yhdistelmän. Koillis-Viro on Viron pahinta työttömyysaluetta.
”Koillis-Virossa venäläisten parissa nousee tyytymättömyys. Työttömille sanotaan, etteivät he saa työtä, koska eivät puhu viron kieltä. He eivät saa pitää työpaikkaa, koska eivät puhu viron kieltä. Jos johtajia löytyy, lokakuisten paikallisvaalien alla on mahdollista nostaa esille Koillis-Viron autonomiakysymys”, Raid sanoo.
Hän ei usko venäläisten haluavan erota Virosta vaan autonomia tarkoittaisi venäläisille suurempia oikeuksia omalla asuinalueellaan.
Epäjärjestys
Viroon
Venäjän joulukuiset duuman vaalit tulevat Raidin mielestä nostamaan taas Venäjällä esille Viron ja Latvian venäläisten kohtelun.
”Viro haluaa Naton jäseneksi saadakseen turvaa Venäjän sotilaallista aggressiota vastaan. Tosiasia on, ettei Venäjä sellaista tarvitse. Viron saa sekaisin sisältä käsin käyttämällä hyväksi paikallisia venäläisiä. Onko Venäjälle kiinnostusta siihen”, Raid kysyy.
Raidin mielestä venäläiset äärimmäisyysliikkeet voivat halutessaan manipuloida tilanteen siihen, että Koillis-Viron autonomia otetaan esille.
”Jos sellainen konflikti tulee, se on vaaran merkki EU:lle ja NATO:lle. Se on viesti siitä, ettei Viro ole sisäisesti vakaa ja turvallinen”, Raid sanoo.
Vaara
eliminoitava
”Viron täytyy neutralisoida vaarat eikä etsiä ulkopuolelta varmaa suojelijaa. Suurvalloilla on omat intressinsä. NATO ei tule saappaitaan kastelemaan sen takia, kuuluuko Narva Virolle vai Venäjälle”, Raid huomauttaa.
”Tällä hetkellä venäläiset lähtevät vapaaehtoisina Jugoslaviaan. Jos Virossa valtiovalta alkaisi väkivaltaisesti kukistaa autonomiahaaveita, Venäjältä olisi paljon helpompi löytää enemmän vapaaehtoisia Viroon. Kun Virossa ei tiedetä, onko meillä laittomasti maassa 20 000-70 000 ihmistä, on mahdotonta todistaa, keitä vapaaehtoiset ovat. Viroon on myös salakuljetettu niin paljon aseita, ettei aseiden alkuperästä saada selkoa”, hän toteaa.
Viron hallituksen pitäisi Raidin mielestä olla valmis pahimman skenaarion varalta.
”Hallitus ei tiedosta ongelmaa vaan toimii lähinnä palomiehenä. Kun rauhattomuutta on ilmennyt, kolme ministeriä matkustaa paikalle tyynnyttämään tilannetta. Sitten odotetaan seuraavan ongelman puhkeamista”, Raid sanoo.
Kuva: MATI MÄND
Kuvateksti: Aare Raidin mielestä Viron tulisi ulkopuolisen turvan etsimisen sijasta poistaa sisäiset turvallisuusuhkansa itse.
Viron sisäinen turvallisuus on turvallisuusanalyytikko Aare Raidin huolena
KOSOVO JAKOI VIRON KAHTIA
TS/Tallinna
LEENA HIETANEN
Kosovon kriisin puhjetessa virolaisille tuli yllätyksenä, kuinka eri tavalla maan väestönosat suhtautuvat kriisiin. Viron ulkopoliittinen johto antoi tukensa NATO:n iskuille Jugoslaviassa. Venäjänkielinen nuoriso alkoi osoittaa mieltään Yhdysvaltain lähetystön edessä Amerikan lippuja polttaen. Kun virolaiset olivat valmiita lähettämään sotilaita rauhanturvatehtäviin Kosovoon, venäläiset ilmoittivat halunsa lähteä vapaaehtoisina serbien puolelle.
Virossa turvallisuuspolitiikkaa analysoiva Aare Raid katsoo tilanteen paljastaneen poliittisesti aran aiheen, virolaisen yhteiskunnan jakautumisen.
Turvaa
ulkopuolelta
Aare Raid suhtautuu epäilevästi virolaisten haluun lähettää sotilaita Kosovoon mahdollisen rauhansopimuksen jälkeen.
”Kun suuret koirat tappelevat ja pieni koira tunkee mukaan, enemmin tai myöhemmin hampaat isketään sen sääreen”, hän sanoo.
Virolla on Raidin mielestä historian painolastina taipumus ripustautua suuremman kelkkaan.
”Viro käy läpi omaa alemmuuskompleksiaan. Viro on jo 30-luvulta lähtien pyrkinyt löytämään liittolaista siitä, kenen se kuvittelee olevan vahvimman. 20-ja-30-luvulla Englanti oli suosittu. Sitten nousi Saksa. Viron joutuessa ongelmiin lopputuloksena oli, ettei apua tullut mistään. Tällä hetkellä euforia suuntautuu NATO:oon. Sen uskotaan ratkaisevan kaikki ongelmat”, Raid sanoo.
Pettymys
Viroon
Venäläisten nuorukaisten mielenosoitukset ovat Raidin mielestä ymmärrettäviä.
”Yksi asia on serbien ja venäläisten sukulaisuus. Toinen on kansalaisuustunne. Tällä hetkellä venäläiset tuntevat itsensä torjutuiksi. He eivät tunne olevansa täysvaltaisia Viron yhteiskunnan jäseniä. Alitajunnassaan he purkavat loukkaantumistaan Viron valtioon”, Raid arvioi.
Raidin mielestä aktivoituneet nuoret venäläiset ja tilanne Koillis-Virossa luovat vaarallisen yhdistelmän. Koillis-Viro on Viron pahinta työttömyysaluetta.
”Koillis-Virossa venäläisten parissa nousee tyytymättömyys. Työttömille sanotaan, etteivät he saa työtä, koska eivät puhu viron kieltä. He eivät saa pitää työpaikkaa, koska eivät puhu viron kieltä. Jos johtajia löytyy, lokakuisten paikallisvaalien alla on mahdollista nostaa esille Koillis-Viron autonomiakysymys”, Raid sanoo.
Hän ei usko venäläisten haluavan erota Virosta vaan autonomia tarkoittaisi venäläisille suurempia oikeuksia omalla asuinalueellaan.
Epäjärjestys
Viroon
Venäjän joulukuiset duuman vaalit tulevat Raidin mielestä nostamaan taas Venäjällä esille Viron ja Latvian venäläisten kohtelun.
”Viro haluaa Naton jäseneksi saadakseen turvaa Venäjän sotilaallista aggressiota vastaan. Tosiasia on, ettei Venäjä sellaista tarvitse. Viron saa sekaisin sisältä käsin käyttämällä hyväksi paikallisia venäläisiä. Onko Venäjälle kiinnostusta siihen”, Raid kysyy.
Raidin mielestä venäläiset äärimmäisyysliikkeet voivat halutessaan manipuloida tilanteen siihen, että Koillis-Viron autonomia otetaan esille.
”Jos sellainen konflikti tulee, se on vaaran merkki EU:lle ja NATO:lle. Se on viesti siitä, ettei Viro ole sisäisesti vakaa ja turvallinen”, Raid sanoo.
Vaara
eliminoitava
”Viron täytyy neutralisoida vaarat eikä etsiä ulkopuolelta varmaa suojelijaa. Suurvalloilla on omat intressinsä. NATO ei tule saappaitaan kastelemaan sen takia, kuuluuko Narva Virolle vai Venäjälle”, Raid huomauttaa.
”Tällä hetkellä venäläiset lähtevät vapaaehtoisina Jugoslaviaan. Jos Virossa valtiovalta alkaisi väkivaltaisesti kukistaa autonomiahaaveita, Venäjältä olisi paljon helpompi löytää enemmän vapaaehtoisia Viroon. Kun Virossa ei tiedetä, onko meillä laittomasti maassa 20 000-70 000 ihmistä, on mahdotonta todistaa, keitä vapaaehtoiset ovat. Viroon on myös salakuljetettu niin paljon aseita, ettei aseiden alkuperästä saada selkoa”, hän toteaa.
Viron hallituksen pitäisi Raidin mielestä olla valmis pahimman skenaarion varalta.
”Hallitus ei tiedosta ongelmaa vaan toimii lähinnä palomiehenä. Kun rauhattomuutta on ilmennyt, kolme ministeriä matkustaa paikalle tyynnyttämään tilannetta. Sitten odotetaan seuraavan ongelman puhkeamista”, Raid sanoo.
Kuva: MATI MÄND
Kuvateksti: Aare Raidin mielestä Viron tulisi ulkopuolisen turvan etsimisen sijasta poistaa sisäiset turvallisuusuhkansa itse.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
