Ainoa rehellinen virolainen

(Julkaistu Turun Sanomissa 31.08.1997)

KGB:N ARKISTOT EIVÄT
ENÄÄ KUMMITTELE VIROSSA

Venäjä ei tule luovuttamaan Viroa koskevaa arkaluontoista materiaalia
TS/Tallinna
LEENA HIETANEN
Viron salaisen poliisin, KGB:n viimeinen johtaja Rein Sillar on tyytyväinen, että Virossa olleet KGB:n arkistot siirrettiin hyvissä ajoin turvaan Venäjän tiedustelupalvelun arkistoon Uljanovskiin.
"Teimme oikean ratkaisun. Virolaiset olisivat syöneet toisensa kappaleiksi, jos arkistot olisivat nyt Virossa", Sillar sanoo.
Hänen mukaansa Viroon ei jäänyt mitään sellaista materiaalia, joka paljastaisi yhdenkään KGB:n kanssa yhteistyötä tehneen ihmisen nimen tai jonka avulla virolaisia poliitikkoja pystyttäisiin kiristämään.
"Viroon jäivät vain yksityisten ihmisten ulkomaan matkoista tehdyt selvitykset. Niiden takia kenenkään ei tarvitse pelätä", hän vakuuttaa.
Virossa syntyi vielä viime keväänä syyteryöppy parlamentin puhemies Toomas Savia vastaan, joka Neuvostoliiton olympiajoukkueen lääkärinä matkusti ulkomailla. Hänen nimensä tiheä esiintyminen matkustusdokumenteissa sai virolaiset epäilemään Toomas Savia KGB:n luottohenkilöksi. Presidentti Lennart Meren muinaiset Yhdysvaltain matkat kirjailijana saivat samanlaiset epäilyt heräämään viime presidentin vaalien alla.
Rein Sillaria hymyilyttää.
"Minä en vahvista enkä kiellä. Minä olen vannonut ammattivalani. Minulta on turha odottaa nimiä", hän nauraa.
Öiset
siirrot
Rein Sillar toimi Viron KGB:n johtajana vuosina 1990-1991. Muutokset Viron KGB:ssä alkoivat jo pari vuotta ennen Sillarin johtoon astumista.
1980-luvun lopussa Viron KGB:ssä työskenteli yli 1000 ihmistä, joista noin puolet toimi kentällä vakoojien värväämiseksi ja tiedon hankkimiseksi. Virolaiset alkoivat jättää KGB:tä vuonna 1989 Viron itsenäistymistoiveiden voimistuessa. Saman vuoden syksyllä KGB:n päämajan vartiointia Tallinnassa vahvistettiin erikoissotilailla, joiden käytössä oli 5 panssarivaunua. Neuvostoliiton hajoaminen oli alkanut.
Moskovasta tuli marraskuussa 1989 käsky evakuoida Baltian, Moldovan ja Taka-Kaukasian KGB:n arkistojen agenttien toimintakertomukset. Rein Sillar arvioi, että Moskovassa pelättiin väkijoukkojen tunkeutumista KGB:n tiloihin, kuten Kaukasiassa oli käynyt, mutta että Moskova ei vielä uskonut Neuvostoliiton hajoamiseen.
KGB:n Pagari-kadun tiloissa alkoi arkiston siivous. Agenteista oli kaksi osastoa, heidän henkilökohtaiset tietonsa sekä agenttien työpäiväkirjat. Kaikki henkilökohtaiset tiedot säilytettiin. Agenttien toimintaselostukset vailla historiallista tai koulutuksellista arvoa poltettiin paikan päällä. Käytännössä suurin osa agenttien työselvityksistä; keskustelut, nauhojen litteroinnit ja tapaamisselostukset paloivat Pagari-kadun kellarin uunissa.
Marraskuun yönä 1989 Venäjältä saapui merikontti Tallinnaan. KGB:n työntekijät asettuivat ketjuun heittäen laatikoihin pakatut tiedot mieheltä miehelle, kunnes kontti oli täysi. Venäjän tiedustelupalvelun keskusarkistoon, Uljanovskiin lähti tuona yönä 13 500 KGB:n Virossa värvätyn agentin tiedot.
Evakuointi
jatkuu
Hyvin pian ensimmäisen arkiston evakuoinnin jälkeen Uljanovskiin siirrettiin tammikuussa 1990 tiedot KGB:n operatiivisista toiminnoista Virossa. Vuosikymmenien vakoilutoimintaa koskeva arkisto pakattiin perunasäkkeihin ja yöllä, vahvojen turvatoimien saattelemana kontillinen tavaraa lähti jälleen Venäjälle.
KGB yritti vielä perustaa Virossa suojeluskunnan ja kodinturvajoukkojen välistä puhelinliikennettä salakuuntelevaa yksikköä, mutta KGB:stä ei enää löytynyt riittävästi viron kieltä taitavia henkilöitä. Kun Rein Sillar aloitti työnsä KGB:n johtajana maaliskuussa 1990, hänestä oli selvää, että "kaikki on ohi". Sillar lähetti alaisensa tutkimaan Peipsijärven takana sijaitsevaa pioneerileiriä, johon KGB:n työntekijät perheineen piti evakuoida, jos tilanne muuttuu kriittiseksi.
KGB ei enää hänen aikanaan jatkanut vakoilutoimintaa. Se informoi Moskovaa Viron tapahtumista lähinnä sanomalehtiä lukemalla ja ennakoimalla tulevaa. Moskovassa haluttiin vain tietää, mitä Virossa tapahtuu. Sillarin mielestä KGB:llä ei ollut enää mitään mahdollisuutta vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Tärkeintä oli, että Virossa vältyttäisiin veren vuodatukselta.
Moskovan elokuun vallankaappausyrityksen aikana 1991 KGB:n arkistoissa oli vielä "tulenarkaa" tavaraa, agenttien nimikortisto. Rein Sillar vakuuttaa virolaisia onnistaneen eikä kortistosta ole vaaraa. Hän ei täsmennä, mitä kortistolle tapahtui. Muiden virolaislähteiden mukaan kortisto paloi Pagari-kadun uunissa 24. ja 25. elokuuta vieden mukanaan 30 000 vakoojan ja vakoojakandidaatin nimet vuodesta 1940 lähtien.
Pagari-kadun kellariin jäi vain noin 90 000 virolaisten tekemien ulkomaan matkojen selvityksiä, joita KGB ei pitänyt tärkeinä. Myöhemmin tiloihin muuttanut Viron poliisi alkoi polttaa niitä voimiensa mukaan. Osa dokumenteista varastettiin tai siivottiin menemään. Vuonna 1993 matkustusasiakirjoja oli jäljellä enää noin 50 000. Viron suojelupoliisi on aloittanut rikostutkimuksen hävinneistä matkaselvityksistä, mutta kukaan ei usko niitä koskaan löydettävän.
Virossa on pelätty, että Venäjä käyttäisi hyväkseen Uljanovskissa olevaa KGB-vakoojamateriaalia puuttuakseen Viron sisäpolitiikkaan. Venäjän tiedustelupalvelun varajohtaja, eversti Boris Kostenko vakuuttaa, ettei tiedustelupalvelun luonteeseen kuulu paljastaa agenttejaan. Sellaiseen tiedustelupalveluun ei kukaan luota eikä työskentele sellaisen kanssa. Kostenkon mukaan Venäjä voi luovuttaa agenttimateriaalia Viroon yhteisellä sopimuksella sitten, kun se on muuttunut historiaksi. Se aika ei ole tullut vielä.
Artikkelissa on käytetty lähteenä virolaisten toimittajien Toomas Sildamin ja Toomas Mattsonin Luup- ja Postimees-lehdessä ilmestyneitä artikkeleita Viron KGB:n toiminnan loppumisesta.
Kuvatekstit:
Viron viimeinen KGB:n johtaja Rein Sillar muistuttaa, että Viroon jäi vain KGB:n rikostutkinta-aineisto, muttei mitään vakoiluun liittyvää materiaalia. Kuva vuodelta 1991.
Viron KGB lopetti toimintansa 18.12.1991. Kuvassa Rein Sillar (oik.) kättelee ministeri Raivo Varetta. Keskellä Moskovan edustaja Vjatseshlav Shironin. Neuvostoliitto lakkaisi olemasta kolme päivää myöhemmin, 21.12.1991.
KAINALO:
Viron viimeinen KGB-johtaja Rein Sillar:
"MENNEISYYDEN VOI SOVITTAA
VAIN KOLLEKTIIVINEN SYYLLISYYS"
Rein Sillar ei tiennyt, minkälaisen hinnan hän joutui maksamaan nuoruuden unelmastaan tulla vakoojaksi. Hän on tänä päivänä Virossa "rikollinen" ilman oikeudenkäyntiä. Hänen poliittiset oikeutensa ovat rajoitetut. Hän saa äänestää, mutta hänellä ei ole oikeutta asettua ehdokkaaksi paikallis- ja parlamenttivaaleissa vuoden 2000 loppuun saakka.
"Vastata voi vain rikosten edestä. En ole rikkonut lakeja", Sillar huomauttaa.
Hänen mielestään on selvää, että ne KGB-n työntekijät, jotka osallistuivat virolaisten kyydityksiin Siperiaan pitää tuomita samalla tavalla kuin ne virolaiset on tuomittu, jotka osallistuivat natsirikoksiin. KGB oli neuvostoaikana osa järjestelmää, eikä vakoojaksi ryhtyminen ollut lainvastaista.
Korkea
koulutus
Lopetettuaan lakiopintonsa Tarton yliopistossa Sillar hakeutui Minskiin KGB:n kouluun. Hän oli lukenut kirjoja vakoojien elämästä ja vaikuttunut ammatin kiehtovuudesta. Hän kehuu KGB:n oppeja. Hän tunnustaa saaneensa korkeatasoisen ammattitaidon, KGB:n ansiosta hän oppi englannin. Sillar toimi vastavakoilussa lähes 20 vuotta. Hän oli 41-vuotias astuessaan Viron KGB:n johtoon.
"Taustani on tyypillinen virolainen. Isäni vietiin Siperiaan Stalinin leireille. Kun itsenäistä Viroa ei enää ollut, vannoin uskollisuuden valan Neuvostoliitolle, kuten sadat tuhannet virolaiset miehet neuvostoarmeijassa ja kaikki Viron kommunistit tekivät", Sillar kertoo.
Hän toteaa tehneensä valintansa täysin vapaaehtoisesti. Häntä ei ole koskaan painostettu. Hän sen sijaan yritti painostaa vaimoaan liittymään kommunistiseen puolueeseen, jotta hän etenisi urallaan nopeammin. Vaimo ei liittynyt eikä se estänyt Sillaria etenemästä.
Tiiu Silves
pelasti
Sillar ei aio muistella menneisyyttään loikanneen KGB-vakooja Oleg Gordievskyn tyyliin.
"Vakoojan tiedot eivät ole hänen omia tietojaan. Jos tietoja myy, se olisi kuin varastaisi sinulle uskottua rahaa", Sillar sanoo.
"Vakoojalla pitää olla hyvä muisti, mutta eläkkeellä olevalla vakoojalla pitää olla valikoiva muisti", Sillar jatkaa.
Sillar muistuttaa, miten ammattivala on velvoittanut Viroon jääneitä KGB-n työntekijöitä.
"Kuusi vuotta on kulunut itsenäistymisestä eikä meistä kukaan ole puhunut. Me emme ole Viron turvallisuudelle vaarallisia."
Sillar on nyt eläkkeellä. Hän saa Venäjän valtiolta eläkettä. Heti KGB:n lakkauttamisen jälkeen hän työskenteli metallikuningattarena kuuluisaksi tulleen Tiiu Silveksen yrityksen toimitusjohtajana. Sillar tuntee Silvestä kohtaan edelleen suurta kiitollisuutta, sillä Silves tarjosi hänelle töitä aikana, kun hänen oli lähes mahdoton löytää töitä. Sillar palkitsi Silveksen ruhtinaallisesti tehden tästä rikkaan naisen. Metallikaupan loputtua Sillar on jälleen mukana kolmikirjaimisessa yrityksessä. Tällä kertaa se ei ole KGB vaan BKE, öljyä Venäjältä länteen välittävä yhtiö, jonka neuvonantaja hän on.
"Palvelen nyt kapitalistia", hän sanoo iloisesti.
Turhaa
pelkoa
Sillarin mielestä Viron olisi kannattanut ottaa KGB:n työntekijät poliisiin töihin, sillä heidän ammattitaitoansa olisi Virossa tarvittu rikosten tutkimisessa. Virossa on alhainen rikosten selvittämisprosentti ja rikospoliisi olisi voinut hyötyä KGB:n ammattitaidosta.
Virolaisten suhtautuminen menneisyyttä kohtaan on Sillarin mielestä epäoikeudenmukaista.
"Ihmisiä voidaan tuomita rikoksista vain oikeudessa. En voi käsittää Virossa muuta sovitusta menneisyydelle kuin kollektiivinen syyllisyys. Jos minun pitää se kantaa, voin senkin tehdä", Rein Sillar sanoo vakoojalle tyypilliseen tapaan; viehättävästi.
LEENA HIETANEN
kuvateksti:
Rein Sillarilta on poliittinen toiminta kielletty Virossa hänen KGB-menneisyytensä vuoksi.
Kommentit:
Viron KGB:n viimeinen johtaja Rein Sillar oli ainoa tapaamani rehellinen virolainen.
Virossa kerrotaan tarinaa kahdesta kirjailijasta, jotka pääsivät Yhdysvaltoihin. Toinen viipyi matkalla viikon, toinen kuukauden. Molemmat tekivät KGB:lle matkaraportin, kuten Neuvosto-Virossa oli tapana. Viikon matkalla ollut kirjailija kertoi laveasti tutustuneensa läntisen imperialismin rappioon ja viettäneensä aikaa pornoelokuvissa. Hän kirjoitti yksityiskohtia säästämättä pikkutarkan kuvauksen näkemistään elokuvista. Toinen kirjailija teki myös pikkutarkkaa työtä. Hän kertoi tapaamistaan ulkovirolaisista, selvitti heidän harrastuksiaan ja ominaisuuksiaan ja antoi luonne- ja luotettavuusanalyysejä, jos KGB haluaisi tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Kirjailija suositteli erittäin lupaavana erästä ulkovirolaista professoria, Rein Taageperaa, jonka työpaikan faxin puhelinnumeronkin hän oli etsinyt. Että työpaikan faxin puhelinnumerokin! Sitä yksityiskohtaa virolaiset eivät koskaan voineet antaa Lennart Merelle anteeksi.