Georgia jakoi EU:n

Virossa on vahingoniloisesti riemuittu siitä, että Venäjän ja Georgian aseellinen konflikti paljasti Euroopalle vihdoinkin Venäjän todellisen luonteen. Ilo lienee ennenaikainen. Venäjän ja Georgian sota tarjosi päinvastoin monelle Euroopan maalle tilaisuuden silmien aukaisuun. Ennen kaikkea huomio kohdistuu uusiin Itä-Euroopan maihin, näihin entisiin kommunistimaihin ja niiden rooliin EU:ssa. Mitä politiikkaa ne EU:ssa ajavat ja ketä ne edustavat? Baltian mailla ja Puolalla ei näytä olevan EU:ssa muuta roolia kuin vihata Venäjää.

Kuristava kaulanauha

Venäjän ja EU:n väliin on kehittynyt valtioiden ketju, Venäjää kuristava helmikaulanauha, Nato- ja EU-jäsenyyksineen tai jäsenyyspyrkimyksineen: Viro, Latvia, Liettua, Puola, Ukraina ja Georgia. Näitä maita yhdistää halu historian uudelleen kirjoitukseen ja toisen maailmansodan lopputuloksen mitätöintiin. Yleisesti näitä maita on pidetty russofobisina, mutta oikeampi termi olisi sovjetofobia. Ennen kaikkea näitä maita yhdistää hillitön Neuvostoliitto-viha ja Neuvostoliiton demonisointi. Se ilmenee parhaiten näiden maiden yhteisesti hellimässä miehitysmyytissä. Baltit kirjoittavat nykyisin pseudohistoriansa siten, että he joutuivat Neuvostoliiton miehittämiksi. Puolalaiset ovat vielä katkeria siitä että Puolan itäosat liitettiin Ukrainan Neuvostotasavaltaan. Ukraina taas syyttää Neuvostoliittoa kansanmurhasta. Georgiassa katsotaan, että maa on ollut Neuvostoliiton miehittämä jo vuodesta 1921.

Virossa, Latviassa ja Georgiassa miehitysteorioita edistetään erityisillä "miehitysmuseoilla". Baltian museoiden pyrkimyksenä on samaistaa neuvostovalta Natsi-Saksan hirveyksiin. Virolaista moraalista kompassia ohjaa kuitenkin vain usko Venäjän ja Neuvostoliiton pahuuteen. Jokainen neuvostovaltaa vastustanut nähdään sankarina. Natsi-Saksan kanssa taistelleet SS-upseerit on rehabilitoitu, SS vapaaehtoiset glorifioitu. Heidän katsotaan taistelleen Hitlerin rinnalla demokratian puolesta.

Virtuaalinen olemassaolo

Viron presidentti Toomas-Hendrik Ilves kiteytti asian Georgian pääkaupungissa Tbilisissä esiintymisen jälkeen sanomalla, että helmikaulanauha-maita yhdistää ”kärsimys totalitarismista”.

Lännessä näitä maita luonnehditaan demokratian ja vapauden puolesta taistelijoina. CNN:n Moskovan kirjeenvaihtaja selitti amerikkalaisille katsojille Georgian ja Venäjän erilaisia näkemyksiä toteamalla, että Georgia kertoo puheissa lännelle taistelevansa demokratian ja vapauden puolesta, mutta todellisuudessa näiden arvojen toteutumiseen on Georgiassa vielä matkaa. Hänen mukaansa Venäjä puhuu siitä, mitä maassa todella tapahtuu. Venäjä lähettikin viime viikolla Yhdysvalloille viestin, jossa se kysyi, aikooko USA rakentaa hyvät suhteet Venäjän kanssa vai jatkaa suhteiden rakentamista ”Georgian virtuaalisen johdon” kanssa.

Pronssisotilaasta se kaikki alkoi

Virtuaalimaailmassa taistellaan historian kirjoituksesta. Virossa hiukan yli vuosi sitten tapahtunut pronssisotilaan siirto oli lähtölaukaus Georgian tapahtumille. Virolaiset perustelivat tuolloin toisen maailmansodan muistomerkin siirtoa miehityssymbolin poistamiselle keskeiseltä paikalta kaupunkikuvaa. Euroopan Unioni asettui tuolloin yksimielisesti Viron taakse. Se ei huomioinut millään tavalla Virossa olevan venäläisen vähemmistön tunteita.

Viron pääministerin Andrus Ansipin pronssisotilaan siirto oli yhtä tökerö ja suora provokaatio Venäjälle kuin Georgian presidentin Mihail Saakasvilin hyökkäys Etelä-Ossetian pääkaupunki Tsinvaliin.

Kun maailma vielä yhteen ääneen asettui tukemaan Viroa sen typeryydessä, Georgian kohdalla aletaan olla jo varovaisempia. Turkki on esittänyt myötätuntonsa Venäjälle Tsinvalin joukkomurhan johdosta. Turkki tietää EU:n kaksoisstandardit ihmisoikeusasioissa. Samaan aikaan kuin EU vaatii Turkkia täyttämään ihmisoikeuskriteerit, EU:ssa on Virossa ja Latviassa kolmasosa väestöstä ilman poliittisia oikeuksia.

Samoin EU:ssa ollaan jo ymmärretty, ettei hullua pidä yllyttää. Virossa ja Georgiassa EU:n ja Naton lupaukset on ymmärretty niin, että kansallinen shovinismi on maissa vain pahentunut.

Georgia herättää pelkoa Virossa

Virolaiset tiedotusvälineet ovat tiiviisti seuranneet Georgian tapahtumia. Venäjän kielen taitonsa ansiosta virolaiset toimittajat saavat hyvän kontaktin paikalliseen väestöön. Eesti Päevelehden toimittaja Andres Reimer ennustaa kaukasialaisen sopan kiehuvan vielä yli. Georgiassa tuetaan vielä Saakasviliä, mutta toimittaja oli törmännyt myös oppositiohenkisiin ihmisiin. Heidän kohtalonsa on vaikea. Georgiassa ei ole todellista oppositiota lännen tukeman Saakasvilin rinnalla. Reimerin mukaan näille ihmisille jää vaihtoehdoksi vain Moskova. Hänen hämmästyksekseen Tbilisin kaduilla löytyi runsaasti ihmisiä, joille Moskova vallanpitäjänä Tbilisissä ei olisi huono vaihtoehto.

Virossa on myös ymmärretty, että maan venäläisväestö nousee entistä merkittävämpään rooliin. Pääkirjoituksissa kehotetaan, että nyt ei pidä venäläisiä hermostuttaa. Taustalla on ymmärrys, että myös Viron venäläiset voivat vaatia, tai vähintäänkin toivoa Venäjän suojelua. Virossa myös tunnustetaan se, ettei integraatio enää etene. Vain Venäjän kansalaisten määrä nousee. Kieltämällä vähemmistöiltään kansalaisuuden, ja siten pakottamalla nämä valitsemaan Venäjän kansalaisuuden, Viro ja Latvia ovat luoneet maihinsa vähintään kymmenen Etelä-Ossetian suuruisen legitimiteettivajeen.

Leena Hietanen
Petri Krohn