Jenkki Moskovassa on yhtä mielenkiintoinen ilmiö kuin neukku New Yorkissa.
Maailma ilman natsismia-konferenssissa Moskovassa juuri ennen joulua mukana oli myös amerikkalaisia. Joukko New Yorkin osavaltion kansanedustajia uskaltautui Venäjän parlamentin ylähuoneen isännöimään antifasistiseen tapahtumaan. He olivat juutalaisia ja demokraatteja, Barack Obaman kannattajia. Kolmen kansanedustajan kanssa tuli vietettyä yksi vapaapäivä Moskovassa.
Kenellekään ei varmaankaan ole epäselvää, mitä amerikkalaiset halusivat nähdä ja tietää Moskovasta? Heitä kiinnosti vain kommunistinen menneisyys, Punainen tori, Lenin ja Stalin. Kävimme katsomassa Leniniä hänen mausoleumissaan. Lenin makasi paikallaan erittäin hyväkuntoisen ja levollisen näköisenä. Jonot olivat kadonneet. Mausoleumiin oli ilmainen sisäänpääsy. Otto-Ville Kuusisen seinälaatta Kremlin muurissa oli paikallaan. Amerikkalaiset ihastelivat omia kommunistejaan, John Reediä ja jotakin toista. Heidätkin on haudattu Kremliin. Kamerat oli jätettävä narikkaan, joten minkäänlaisia kuvia mausoleumissa ei voinut ottaa.
Seuraava kohde oli ”traktorinäyttely” eli sosialistinen realismi Tretjakovin gallerian uudessa näyttelytilassa Gorkin puiston lähellä. Malevits ja Kandisky eivät amerikkalaisia ystäviämme kiinnostaneet, sillä parhaimmat heidän työnsä ovat MoMassa ja Guggenheimin museossa New Yorkissa.
Olimme pettyneitä. Museossa oli hyvin vähän esillä Stalinin ja Leninin kuvia. Tallinnan modernin taiteen museossa Kumussa on huomattavasti runsaampi ”traktoriosasto”. Ei ihme, että se kiertää maailman museoita. Tretjakov oli selvästi seinänsä sensuroinut ja vienyt töitä kellariin.
Matkamuistojen osto oli oma lukunsa. Taidemuseon kauppa myi Leninin kuvilla varustettuja kommunistisia vallankumousjulisteita, jotka erityisesti ihastuttivat jenkkejämme. Illalla hotellissa heidän kesken syntyi riita siitä, kuka saa eniten Leninin kuvia.
Amerikkalaiset sen todistivat: kaikissa meissä asuu pieni Lenin.
perjantai 31. joulukuuta 2010
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Viron suojelupoliisi on todellinen uhka demokratialle
Tallinnan Lasnamäelle rakennettavan ortodoksikirkon rahoituksesta tarkoituksella nostettu skandaali paljastaa Viron suojelupoliisin (Kapo) olevan todellinen uhka Viron demokratialle.
Edgar Savisaar tekee tärkeää työtä rakentaessaan yhteiskuntarauhaa. Tallinnan kaupunki hyvittää kirkon rakentamisella sitä rikosta, jonka Viron oikeistohallitukset ja presidentti Lennart Meri tekivät ryöstäessään Viron ortodoksisen kirkon omaisuuden vuonna 1996. Savisaaren ele on erittäin tervetullut ja ansiokas teko kaupunginjohtajalta.
Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaar on sopinut Venäjän rautateiden johtaja Vladimir Jakuninin kanssa 1,5 miljoonan euron avustuksesta Lasnamäen ortodoksikirkon rakennustöihin. Jakunin johtaa Venäjällä säätiötä, jonka tehtävänä on muun muassa rahoittaa historiallisten ja uskonnollisten rakennusten rakentamista ja suojelua. Tämä rahoitus on julkista ja yleistä tietoa. Savisaar on ilmoittanut, että Jumalan äidin nimeä kantava kirkko tarvitsee vielä huomattavasti suuremman summan valmistuakseen.
Viron suojelupoliisin kehittämän salaliittoteorian mukaan 1,5 miljoonan euron summia on kaksi. Savisaar ja Jakunin olisivat salaliittoteorian mukaan sopineet, että salainen avustus kätketään saman suuruisen summan varjoon. Tämä toinen 1,5 miljoonaa euroa olisi tullut Viron keskustapuolueelle. Jälkimmäisestä rahasta ei ole minkäänlaista näyttöä. Suojelupoliisilla on epämääräisiä salakuuntelunauhoja, joista on vuodettu julkisuuteen satunnaisia pätkiä mielivaltaisesti, jotta saataisiin välitettyä suojelupoliisin haluama kuva asioista.
Näin alhaalle Viron suojelupoliisi ei ole vielä koskaan vajonnut. Ketään ei epäillä rikoksesta. Suojelupoliisin näytöillä ei ole mitään todistusarvoa. Koko suojelupoliisin puuhastelu on pelkkää loanheittokampanjaa.
On käsittämätöntä, että EU:ssa voi olla maa, jonka suojelupoliisi tuhoaa hallituksen käskystä oppositiojohtajia. On täysin mahdollista, että tämä loanheittokampanja kääntyy itseään vastaan.
Edgar Savisaar tekee tärkeää työtä rakentaessaan yhteiskuntarauhaa. Tallinnan kaupunki hyvittää kirkon rakentamisella sitä rikosta, jonka Viron oikeistohallitukset ja presidentti Lennart Meri tekivät ryöstäessään Viron ortodoksisen kirkon omaisuuden vuonna 1996. Savisaaren ele on erittäin tervetullut ja ansiokas teko kaupunginjohtajalta.
Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaar on sopinut Venäjän rautateiden johtaja Vladimir Jakuninin kanssa 1,5 miljoonan euron avustuksesta Lasnamäen ortodoksikirkon rakennustöihin. Jakunin johtaa Venäjällä säätiötä, jonka tehtävänä on muun muassa rahoittaa historiallisten ja uskonnollisten rakennusten rakentamista ja suojelua. Tämä rahoitus on julkista ja yleistä tietoa. Savisaar on ilmoittanut, että Jumalan äidin nimeä kantava kirkko tarvitsee vielä huomattavasti suuremman summan valmistuakseen.
Viron suojelupoliisin kehittämän salaliittoteorian mukaan 1,5 miljoonan euron summia on kaksi. Savisaar ja Jakunin olisivat salaliittoteorian mukaan sopineet, että salainen avustus kätketään saman suuruisen summan varjoon. Tämä toinen 1,5 miljoonaa euroa olisi tullut Viron keskustapuolueelle. Jälkimmäisestä rahasta ei ole minkäänlaista näyttöä. Suojelupoliisilla on epämääräisiä salakuuntelunauhoja, joista on vuodettu julkisuuteen satunnaisia pätkiä mielivaltaisesti, jotta saataisiin välitettyä suojelupoliisin haluama kuva asioista.
Näin alhaalle Viron suojelupoliisi ei ole vielä koskaan vajonnut. Ketään ei epäillä rikoksesta. Suojelupoliisin näytöillä ei ole mitään todistusarvoa. Koko suojelupoliisin puuhastelu on pelkkää loanheittokampanjaa.
On käsittämätöntä, että EU:ssa voi olla maa, jonka suojelupoliisi tuhoaa hallituksen käskystä oppositiojohtajia. On täysin mahdollista, että tämä loanheittokampanja kääntyy itseään vastaan.
Savisaarta kaadetaan oikein urakalla Virossa
Naton Lissabonin kokouksen seuraukset lyövät Virossa todella lujaa ja vaarallisesti. Jälleen kerran kaadetaan Venäjän kanssa yhteistyöhön kykenevää ja venäläistä vähemmistöä puolustavaa Edgar Savisaarta. On vaikea keksiä ajojahdille muuta selitystä kuin se, että Naton kokouksessa puolustussuunnitelman vastapainona Viro joutui lupaamaan kansalaisuuden venäläisilleen.
Wikileaksin paljastuksista tiedetään, että Naton puolustussuunnitelma Baltian maille, englanninkieliseltä nimeltään Eagle Guardian ei tullut ilmaiseksi. Vastapainona Yhdysvallat edellytti, että Baltian maat lopettavat suunsoittonsa Venäjän kanssa. Virossa tätä Venäjän ärsyttämistä pahimmillaan edustaa rasistinen apartheid-järjestelmä, joka on vienyt maan venäläisiltä kansalaisuuden.
Ensi kevään parlamenttivaaleissa vahvoilla ovat nationalistit, Andrus Ansipin johtama reformipuolue ja kansalliskiihkoilija Mart Laarin johtama Isänmaa. Viron venäläiset eivät erehdy unissaankaan antamaan ääntä näille puolueille. He kutsuvat näitä puolueita fasistisiksi järjestöiksi.
Jos Virossa ilman äänioikeutta oleville noin parille sadalle tuhannelle venäläiselle annettaisiin Viron kansalaisuus, Ansip ja Laar joutuisivat sanomaan hyvästit vallalle. He pysyvät vallankahvassa vain niin kauan kuin venäläiset eivät saa äänestää. Kaikille Virossa on itsestään selvää, että venäläisten äänet menevät Savisaaren johtamalle keskustalle.
Ansip ja Laar voivat antaa kansalaisuuden venäläisilleen vain sen jälkeen kuin Savisaar on tuhottu.
Erikoista ja täysin uskomatonta tässä Viron suojelupoliisin johtamassa ajojahdissa on se, että Viron suojelupoliisi väittää tehneensä yhteistyötä Venäjän tiedustelupalvelun kanssa. Täydellisen absurdia. Virossa alkaa olla pelottava salainen poliisi, joka palvelee Viron hallitusta salakuuntelemalla oppositiojohtajaa.
Tallinnan kaupungin hankkimat rahat Venäjältä ortodoksikirkon rakentamiseen eivät voi olla aito syy ajojahtiin. Kuten ei myöskään se, että puolueita rahoitetaan Virossa ulkomailta. Isänmaa on aina saanut rahaa sekä Venäjältä että Yhdysvalloista, Mart Laar suoraan Tea Party-liikettä rahoittavilta Kochin veljeksiltä Cato-instituutin kautta.
Ensi syksynä Virossa on tarkoitus lopettaa venäjänkieliset lukiot. Tätä ohjelmaa ajaa Isänmaa-puolue. Opetuskieleksi lukioissa tulee viro. Savisaaren tuhoaminen, edes sen yritykset, kärjistävät edelleen etnisiä jännitteitä Virossa. Kuinka kauan enää uuteen pronssiyöhön?
Wikileaksin paljastuksista tiedetään, että Naton puolustussuunnitelma Baltian maille, englanninkieliseltä nimeltään Eagle Guardian ei tullut ilmaiseksi. Vastapainona Yhdysvallat edellytti, että Baltian maat lopettavat suunsoittonsa Venäjän kanssa. Virossa tätä Venäjän ärsyttämistä pahimmillaan edustaa rasistinen apartheid-järjestelmä, joka on vienyt maan venäläisiltä kansalaisuuden.
Ensi kevään parlamenttivaaleissa vahvoilla ovat nationalistit, Andrus Ansipin johtama reformipuolue ja kansalliskiihkoilija Mart Laarin johtama Isänmaa. Viron venäläiset eivät erehdy unissaankaan antamaan ääntä näille puolueille. He kutsuvat näitä puolueita fasistisiksi järjestöiksi.
Jos Virossa ilman äänioikeutta oleville noin parille sadalle tuhannelle venäläiselle annettaisiin Viron kansalaisuus, Ansip ja Laar joutuisivat sanomaan hyvästit vallalle. He pysyvät vallankahvassa vain niin kauan kuin venäläiset eivät saa äänestää. Kaikille Virossa on itsestään selvää, että venäläisten äänet menevät Savisaaren johtamalle keskustalle.
Ansip ja Laar voivat antaa kansalaisuuden venäläisilleen vain sen jälkeen kuin Savisaar on tuhottu.
Erikoista ja täysin uskomatonta tässä Viron suojelupoliisin johtamassa ajojahdissa on se, että Viron suojelupoliisi väittää tehneensä yhteistyötä Venäjän tiedustelupalvelun kanssa. Täydellisen absurdia. Virossa alkaa olla pelottava salainen poliisi, joka palvelee Viron hallitusta salakuuntelemalla oppositiojohtajaa.
Tallinnan kaupungin hankkimat rahat Venäjältä ortodoksikirkon rakentamiseen eivät voi olla aito syy ajojahtiin. Kuten ei myöskään se, että puolueita rahoitetaan Virossa ulkomailta. Isänmaa on aina saanut rahaa sekä Venäjältä että Yhdysvalloista, Mart Laar suoraan Tea Party-liikettä rahoittavilta Kochin veljeksiltä Cato-instituutin kautta.
Ensi syksynä Virossa on tarkoitus lopettaa venäjänkieliset lukiot. Tätä ohjelmaa ajaa Isänmaa-puolue. Opetuskieleksi lukioissa tulee viro. Savisaaren tuhoaminen, edes sen yritykset, kärjistävät edelleen etnisiä jännitteitä Virossa. Kuinka kauan enää uuteen pronssiyöhön?
tiistai 21. joulukuuta 2010
Ruki ver
Moskovan matka paljasti, että suomalaisen tarvitsee ymmärtää vain kaksi sanaa venäjää: ”ruki ver!” Nämä jo suomalaisesta kansanperinteestä tutut sanat lausahti tomera naisvirkailija Moskovan Sheremetovan lentokentän turvatarkastuksessa maasta poistuttaessa. Matkustajien läpivalaisussa oli nostettava kädet ylös.
Venäjän liittoneuvoston (ei Neuvostoliiton) eli duuman ylähuoneen järjestämä seminaari, Maailman ilman natsismia, oli menestys. Paikalla oli 280 vierasta 48 maasta. Suomen antifasistinen komitea osallistui viime perjantain seminaariin varsin runsaslukuisesti. Avajaispuheessa duuman ylähuoneen puheenjohtaja Sergei Mironov varoitti historian uudelleen kirjoittamisen vaaroista, jonka avulla halutaan mitätöidä neuvostokansojen ja koko anti-hitleriläisen koalition yhteinen moraalinen voitto fasismista. Mironovin mielestä Euroopassa riehuvan oikeistolaisten puolueiden nousun siivellä hiipii natsismin rehabilitaatio. Siitä on oivana esimerkkinä pyrkimys rinnastaa kommunismi ja fasismi.
Antifasistinen viesti on mennyt läpi Venäjän huipulla. Antifasismista on tulossa ilmeisesti myös osa Venäjän ulkopolitiikkaa. Se on hyvä asia.
Täsmälleen samat teemat toistuivat useissa puheenvuoroissa eli vihollinen on tiedossa: historian vääristely, revisionismi, natsismin rehabilitaatio, Prahan julistus, kaksoiskansanmurhateoreetikot eli fasismin ja kommunismin rinnastajat. Siinä vihollisten sloganit.
Muutama puhuja tuomitsi Viron ja Latvian apartheidin. Italialainen kommunisti, L'Unita -lehden entinen Moskovan kirjeenvaihtaja ja entinen europarlamentaarikko Giulietto Chiesa hämmästeli, miten EU:ssa hyväksytään ihmisoikeuksien polkeminen Baltiassa. Venäläisten jättäminen vaille kansalaisuutta Virossa ja Latviassa kyseenalaisti hänen mielestään koko EU:n ihmisoikeuspolitiikan uskottavuuden.
Itävaltalainen vähemmistöjen oikeuksien puolustaja Karl Smolle osoitti puheessaan solidaarisuutta Baltian venäläiselle vähemmistölle. Venäläisiä pyritään hänen mielestään väkivaltaisesti assimiloimaan. Jos Baltian maat, Viro ja Latvia eivät aio puolustaa vähemmistöjensä oikeuksia, Venäjällä on aina oikeus suojella heitä. Varmuuden vuoksi siteeraus sanasta sanaan käännettynä:
”Siinä tapauksessa Venäjällä on oikeus toimia suojelevana voimana, jos Baltian hallitukset eivät kykene luomaan ja turvaamaan nykyaikaisia, dynaamisia oikeuksia etnisille vähemmistöille.”
Että tällaisia tankki-puheita siellä Moskovassa pidettiin; eurooppalaisten toimesta.
Venäjän liittoneuvoston (ei Neuvostoliiton) eli duuman ylähuoneen järjestämä seminaari, Maailman ilman natsismia, oli menestys. Paikalla oli 280 vierasta 48 maasta. Suomen antifasistinen komitea osallistui viime perjantain seminaariin varsin runsaslukuisesti. Avajaispuheessa duuman ylähuoneen puheenjohtaja Sergei Mironov varoitti historian uudelleen kirjoittamisen vaaroista, jonka avulla halutaan mitätöidä neuvostokansojen ja koko anti-hitleriläisen koalition yhteinen moraalinen voitto fasismista. Mironovin mielestä Euroopassa riehuvan oikeistolaisten puolueiden nousun siivellä hiipii natsismin rehabilitaatio. Siitä on oivana esimerkkinä pyrkimys rinnastaa kommunismi ja fasismi.
Antifasistinen viesti on mennyt läpi Venäjän huipulla. Antifasismista on tulossa ilmeisesti myös osa Venäjän ulkopolitiikkaa. Se on hyvä asia.
Täsmälleen samat teemat toistuivat useissa puheenvuoroissa eli vihollinen on tiedossa: historian vääristely, revisionismi, natsismin rehabilitaatio, Prahan julistus, kaksoiskansanmurhateoreetikot eli fasismin ja kommunismin rinnastajat. Siinä vihollisten sloganit.
Muutama puhuja tuomitsi Viron ja Latvian apartheidin. Italialainen kommunisti, L'Unita -lehden entinen Moskovan kirjeenvaihtaja ja entinen europarlamentaarikko Giulietto Chiesa hämmästeli, miten EU:ssa hyväksytään ihmisoikeuksien polkeminen Baltiassa. Venäläisten jättäminen vaille kansalaisuutta Virossa ja Latviassa kyseenalaisti hänen mielestään koko EU:n ihmisoikeuspolitiikan uskottavuuden.
Itävaltalainen vähemmistöjen oikeuksien puolustaja Karl Smolle osoitti puheessaan solidaarisuutta Baltian venäläiselle vähemmistölle. Venäläisiä pyritään hänen mielestään väkivaltaisesti assimiloimaan. Jos Baltian maat, Viro ja Latvia eivät aio puolustaa vähemmistöjensä oikeuksia, Venäjällä on aina oikeus suojella heitä. Varmuuden vuoksi siteeraus sanasta sanaan käännettynä:
”Siinä tapauksessa Venäjällä on oikeus toimia suojelevana voimana, jos Baltian hallitukset eivät kykene luomaan ja turvaamaan nykyaikaisia, dynaamisia oikeuksia etnisille vähemmistöille.”
Että tällaisia tankki-puheita siellä Moskovassa pidettiin; eurooppalaisten toimesta.
tiistai 14. joulukuuta 2010
Vanha, kunnon MRP
Ihmettelin Wikileaksin vuotamaksi mainostettua Eagle Guardian- tapausta, kuuluisaa Naton puolustussuunnitelmaa Baltian maille.
Ensimmäinen ihmetykseni oli asian uutisointi. Puolustussuunnitelman ei enää pitänyt ylipäätään olla uutinen, koska asiaa oli puitu julkisuudessa. Heräsi epäilys, että kaikki Wikileaksin vuodot ovat yhtä lailla vesitettyjä – ei mitään oikeasti salaista.
Toinen ihmetykseni aihe oli jo syksyllä vilahtanut omituinen uutinen. Saksan liittokansleri Angela Merkel vieraili syyskuussa Latviassa ja Liettuassa ja kehotti Baltian maita ryhtymään sotilaalliseen yhteistyöhän Venäjän kanssa! Olin vakuuttunut, että Eesti Päevalehden uutisessa oli jotakin mätää, koira haudattuna.
”Me haluamme Venäjän kanssa tiivistä, puolustuksellista yhteistyötä. Kuinka siihen pääsemme, ryhdymme tietenkin keskustelemaan siitä ystäviemme Baltian maiden kanssa”, Merkel kertoi Riiassa toimittajille. (http://www.epl.ee/artikkel/583114)
Nyt se siis selvisi. Vanhan kunnon Molotov-Ribbentrop-sopimus. Sehän sieltä alta pilkistää.
Venäjä on koko ajan tiennyt Naton Baltian puolustussuunnitelman olemassaolosta. Virossa vieraillut Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorski arvosteli erityisesti Venäjän Nato-suurlähettiläs Dmitri Rogozinia, joka hyvin äänekkäästi valitti Naton loukkaavan Venäjän tunteita paljastuneella puolustussuunnitelmallaan. Sikorskin mielestä juuri Rogozin oli hyvin ja ajoissa informoitu asiasta. Samoin Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja puolustusministeri Anatoli Serdjukov, jotka lähinnä virkansa puolesta murahtelevat paheksuntaansa.
(http://www.postimees.ee/?id=356546)
Länsi ja Venäjä ovat jo kauan sitten sopineet asiasta. Merkel kävi Baltiassa lukemassa lakia pienille jäsenmaille, ettei niiltä enää odoteta vastalauseita. Tarvittaessa Baltian maat pitävät vaikka yhteiset sotaharjoitukset Venäjän joukkojen kanssa, Venäjän joukkojen läsnä ollessa Baltian maaperällä. Näin se taas kerran menee. Ei Saksa eikä USA, ei edes Nato aio tehdä mitään Venäjän eteisessä ilman että Venäjä tietää asiasta. Eikä edes sittenkään.
Natossa on sovittu, että Baltian maat ja Puola muuttavat retoriikkaansa. Niiden on luovuttava jatkuvasta riidan haastamisesta Venäjän kanssa. Se näkyy jo Virossa. Presidentti Ilves on pessyt suunsa saippualla. Nationalistinen, apartheidin tukipilari, Isänmaa-niminen puolue lähtee ensi maaliskuun vaaleihin hakemaan ”käytännöllisiä” suhteita Venäjän kanssa. Että ihan vaaliohjelmassa tällainen lahja maailmalle.
Tämä tarkoittaa sitä, että Isänmaa ei enää häpäise Neuvostoliiton muistoa, ei jahtaa kommunismin rikoksia, ei rinnasta kommunismia fasismiin ja antaa kansalaisuuden maan venäläisille.
SAFKA:n agenda jää tyhjänpäälle.
Ensimmäinen ihmetykseni oli asian uutisointi. Puolustussuunnitelman ei enää pitänyt ylipäätään olla uutinen, koska asiaa oli puitu julkisuudessa. Heräsi epäilys, että kaikki Wikileaksin vuodot ovat yhtä lailla vesitettyjä – ei mitään oikeasti salaista.
Toinen ihmetykseni aihe oli jo syksyllä vilahtanut omituinen uutinen. Saksan liittokansleri Angela Merkel vieraili syyskuussa Latviassa ja Liettuassa ja kehotti Baltian maita ryhtymään sotilaalliseen yhteistyöhän Venäjän kanssa! Olin vakuuttunut, että Eesti Päevalehden uutisessa oli jotakin mätää, koira haudattuna.
”Me haluamme Venäjän kanssa tiivistä, puolustuksellista yhteistyötä. Kuinka siihen pääsemme, ryhdymme tietenkin keskustelemaan siitä ystäviemme Baltian maiden kanssa”, Merkel kertoi Riiassa toimittajille. (http://www.epl.ee/artikkel/583114)
Nyt se siis selvisi. Vanhan kunnon Molotov-Ribbentrop-sopimus. Sehän sieltä alta pilkistää.
Venäjä on koko ajan tiennyt Naton Baltian puolustussuunnitelman olemassaolosta. Virossa vieraillut Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorski arvosteli erityisesti Venäjän Nato-suurlähettiläs Dmitri Rogozinia, joka hyvin äänekkäästi valitti Naton loukkaavan Venäjän tunteita paljastuneella puolustussuunnitelmallaan. Sikorskin mielestä juuri Rogozin oli hyvin ja ajoissa informoitu asiasta. Samoin Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja puolustusministeri Anatoli Serdjukov, jotka lähinnä virkansa puolesta murahtelevat paheksuntaansa.
(http://www.postimees.ee/?id=356546)
Länsi ja Venäjä ovat jo kauan sitten sopineet asiasta. Merkel kävi Baltiassa lukemassa lakia pienille jäsenmaille, ettei niiltä enää odoteta vastalauseita. Tarvittaessa Baltian maat pitävät vaikka yhteiset sotaharjoitukset Venäjän joukkojen kanssa, Venäjän joukkojen läsnä ollessa Baltian maaperällä. Näin se taas kerran menee. Ei Saksa eikä USA, ei edes Nato aio tehdä mitään Venäjän eteisessä ilman että Venäjä tietää asiasta. Eikä edes sittenkään.
Natossa on sovittu, että Baltian maat ja Puola muuttavat retoriikkaansa. Niiden on luovuttava jatkuvasta riidan haastamisesta Venäjän kanssa. Se näkyy jo Virossa. Presidentti Ilves on pessyt suunsa saippualla. Nationalistinen, apartheidin tukipilari, Isänmaa-niminen puolue lähtee ensi maaliskuun vaaleihin hakemaan ”käytännöllisiä” suhteita Venäjän kanssa. Että ihan vaaliohjelmassa tällainen lahja maailmalle.
Tämä tarkoittaa sitä, että Isänmaa ei enää häpäise Neuvostoliiton muistoa, ei jahtaa kommunismin rikoksia, ei rinnasta kommunismia fasismiin ja antaa kansalaisuuden maan venäläisille.
SAFKA:n agenda jää tyhjänpäälle.
Amerikkalaisia häirikköjä
On sopimatonta sanoa mitään epämiellyttävää juuri kuolleista, mutta Richard Holbrooke tuskin pysyy monta päivää otsikoissa. Hän kuului Madeleine Albrightin kanssa niihin amerikkalaisiin, jotka tunnetaan sanalla ”troublemaker”, häirikkö. Missä nämä kaksi amerikkalaista raskaan sarjan tekijää liikkuivatkin, maailma ei enää ollut entisensä. Erityisesti nämä tekijät kunnostautuivat entisessä Jugoslaviassa. Heidän jäljiltään ei juuri mitään jäänyt jäljelle. Holbrooke oli myös ensimmäisenä paikalla Georgiassa tuomitsemassa Venäjää, kun Georgia hyökkäsi Etelä-Ossetiaan. Ja tietenkin Afganistanissa. Sieltä uutiset tosin kertoivat, että hänen asemansa ”jyränä” ei ollut kiistaton. Jotkut tahot olivat jo kyllästyneet hänen öykkäröintiinsä.
Kun Slobodan Milosevic kuoli vuonna 2006, kiinnostuin BBC:n uutisen perusteella Holbrookesta. Ostin hänen kirjoittamansa kirjan, To end a war (1998). Se kertoo Jugoslavian sodista, erityisesti Daytonin sopimuksesta ja Bosnian jaosta. Kirjassa vilahtavat jatkuvasti sekä Milosevic että nyt Haagissa sotarikoksista syytetty Radovan Karadzic. Erittäin sympaattisina tietenkin. Holbrooke keskittyy ihmettelemään, miten Milosevic voikin olla niin miellyttävää seuraa ja soittaa pianoa niin kauniisti. Neuvotteluissa se ei tietenkään ole Milosevic, joka on hankala, vaan Holbrooke, joka koko ajan epäilee entistä kommunistia.
Amerikkalaisten avoimuus on arvostettava piirre. Heidän uskonsa oikeassa olemiseen on niin suuri, että he eivät häpeä kirjoittaa rehellisesti. Holbrooke paljastaa kirjassaan halveksuntansa, epäluulonsa ja rasistisen asenteensa serbejä kohtaan. Hän ei myöskään yhtään ymmärtänyt, miten Jugoslavia toimi. Hän liikkui Jugoslaviassa ”vapauttamassa” kansoja toinen toistensa sorrosta. Huomion arvoista on, että amerikkalaiset eivät tee numeroa etnisyydestä Yhdysvalloissa, mutta Euroopassa sen sijaan, varsinkin entisissä kommunistimaissa, he kulkevat nimenomaisesti kylvämässä riitaa erilaisten etnisten ryhmien väliin. Ja pyrkivät hyötymään hajaannuksesta.
Kun Milosevicin vaimo Mira Markovic sanoi, ettei vanhassa Jugoslaviassa kukaan tehnyt numeroa siitä, kuka oli bosnialainen, serbi tai kroaatti, Holbrooke ei uskonut asiaa todeksi. Samoin häneltä jäi kokonaan tajuamatta vaimon toteamus, ettei etnisesti puhtaita valtioita kannata luoda, koska ne ovat mahdottomia. Vanhat kommunistit, Jugoslavian partisaanit, Slobo ja Mira, olivat internationalisteja, eivät nationalisteja. Meni ihan ohi Holbrookelta.
Slobodan Milosevic kuoli samana päivänä, kun Lennart Meri haudattiin. Suunnittelimme vierailua Viron suurlähetystöön ja viestiä avoinna olevaan Lennun surunvalittelukirjaan: HYVÄ SLOBO!
Jäi sillä kertaa tekemättä. Vielä sen aika tulee.
Kun Slobodan Milosevic kuoli vuonna 2006, kiinnostuin BBC:n uutisen perusteella Holbrookesta. Ostin hänen kirjoittamansa kirjan, To end a war (1998). Se kertoo Jugoslavian sodista, erityisesti Daytonin sopimuksesta ja Bosnian jaosta. Kirjassa vilahtavat jatkuvasti sekä Milosevic että nyt Haagissa sotarikoksista syytetty Radovan Karadzic. Erittäin sympaattisina tietenkin. Holbrooke keskittyy ihmettelemään, miten Milosevic voikin olla niin miellyttävää seuraa ja soittaa pianoa niin kauniisti. Neuvotteluissa se ei tietenkään ole Milosevic, joka on hankala, vaan Holbrooke, joka koko ajan epäilee entistä kommunistia.
Amerikkalaisten avoimuus on arvostettava piirre. Heidän uskonsa oikeassa olemiseen on niin suuri, että he eivät häpeä kirjoittaa rehellisesti. Holbrooke paljastaa kirjassaan halveksuntansa, epäluulonsa ja rasistisen asenteensa serbejä kohtaan. Hän ei myöskään yhtään ymmärtänyt, miten Jugoslavia toimi. Hän liikkui Jugoslaviassa ”vapauttamassa” kansoja toinen toistensa sorrosta. Huomion arvoista on, että amerikkalaiset eivät tee numeroa etnisyydestä Yhdysvalloissa, mutta Euroopassa sen sijaan, varsinkin entisissä kommunistimaissa, he kulkevat nimenomaisesti kylvämässä riitaa erilaisten etnisten ryhmien väliin. Ja pyrkivät hyötymään hajaannuksesta.
Kun Milosevicin vaimo Mira Markovic sanoi, ettei vanhassa Jugoslaviassa kukaan tehnyt numeroa siitä, kuka oli bosnialainen, serbi tai kroaatti, Holbrooke ei uskonut asiaa todeksi. Samoin häneltä jäi kokonaan tajuamatta vaimon toteamus, ettei etnisesti puhtaita valtioita kannata luoda, koska ne ovat mahdottomia. Vanhat kommunistit, Jugoslavian partisaanit, Slobo ja Mira, olivat internationalisteja, eivät nationalisteja. Meni ihan ohi Holbrookelta.
Slobodan Milosevic kuoli samana päivänä, kun Lennart Meri haudattiin. Suunnittelimme vierailua Viron suurlähetystöön ja viestiä avoinna olevaan Lennun surunvalittelukirjaan: HYVÄ SLOBO!
Jäi sillä kertaa tekemättä. Vielä sen aika tulee.
lauantai 4. joulukuuta 2010
Ganz ja Wenders Tallinnassa
Saksankielisen maailman elokuvahuiput, näyttelijä Bruno Ganz ja elokuvaohjaaja Win Wenders istuivat tänään Tallinnassa yleisön edessä kertomassa käsityksiään elokuvasta. Keskustelutilaisuus oli osa PÖFF:iä eli Pimeiden öiden elokuvafestivaalia. Varsinaisesti Bruno Ganz (69) oli tullut Tallinnaan Euroopan Filmiakatemian (EFA) vuosittaisten elokuvapalkintojen takia. Hän saa tänä iltana Euroopan ”oscarin” elämäntyöstään elokuvanäyttelijänä. Win Wenders on Tallinnassa EFA:n puheenjohtajan ominaisuudessa.
Bruno Ganz näytti vaatimattomalta vanhalta herralta tennareissaan ja villapaidassaan. Kymmenissä elokuvissa Euroopassa ja Amerikassa näytellyt tähti kertoi, ettei hänellä ole mitään ranking-listaa omista elokuvistaan. Hän joskus maailmalla hotellihuoneissa vahingossa törmää itseensä elokuvassa. Silloin hän katsoo elokuvaa vain sillä silmällä, onko aika tuhonnut filmin.
”On helpotus huomata, ettei niitä elokuvia tarvitse hävetä. Omista elokuvistani kestän noin kaksi kolmasosaa tuntematta häpeää.”
Ganz ei omista kaikkia omia elokuviaan dvd:nä. Elokuva kuuluu valmistuessaan yleisölle, ei näyttelijälle.
”Muistan paremmin jonkin elokuvan kuin toisen, mutta vain ihmisten, paikan tai aiheen takia, en niiden elokuvallisten ansioiden takia”, hän kertoi virolaisen elokuvaohjaaja Ilmar Raagin haastattelemana.
Ganz kertoi rehellisesti tehneensä elokuvia myös rahasta. Niissä elokuvissa on eniten sellaisia, joista hän ei voi olla ylpeä.
Ganz on tehnyt elokuvia sellaisten saksalaisten elokuvaohjaajien kuin Win Wendersin, Werner Herzogin ja Volker Schlöndorffin kanssa. Muita ohjaajia ovat Erich Rohmer ja Francis Ford Coppola.
Ganz korosti katsovansa elokuvia toisin kuin elokuvakriitikot.
”Olen tietämätön tyylilajeista. Minua ei kiinnosta, onko kysymyksessä komedia tai tragedia. Katson vain, puhuuko elokuva minulle. Istun ja katson”, hän lausahteli tylysti.
Amerikkalainen elokuva on Ganzin mielestä kuin sotakoneisto: elokuvan tekijät ovat armeijaa ja tekniikka heidän koneistonsa. Amerikkalainen elokuva on teollisuutta, jossa liikkuu paljon rahaa. Ganz kuitenkin muisteli mielellään, kuinka hän näytteli kaksi ja puoli päivää Berliinissä kohtauksia Hollywood-elokuvaan Unknown White Male (2010), jossa Liam Neelson näyttelee pääosaa.
”On hienoa, kun vastanäyttelijänä on ammattilainen. Ne olivat unohtumattomia kuvauspäiviä. Ratkaisevaa on aina ihmisten suhteet”, hän sanoi.
Wim Wenders kommentoi, että hänen mielestään eurooppalainen elokuva on enemmän ilmaisua, kun amerikkalainen elokuva on teollisuutta.
”Amerikassa elokuvaa tehdään teollisena prosessina, kun Euroopassa se on taideilmaisun laji. Tosin on muistettava, että Yhdysvalloissa tehdään myös hyvin kauniita, runollisia elokuvia, joten kategoriat eivät aina päde”, Wenders sanoi.
Bruno Ganz arvosteli kovin sanoin saksalaista teatteria. Hän on ollut myös tunnettu teatterinäyttelijä.
”En ole viiteen vuoteen enää näyttelyt. Saksalaisella kielialueella teatterista on tullut vitsien kerrontaa. Teatterissa ei tiedetä näytelmää aloitettaessa, mitä ollaan tekemässä. En pysty olemaan sellaisessa pelleilyssä mukana. En ole onnellinen tilanteesta. Tein teatteria 20 vuotta intohimosta. Teatteri on kehittynyt suuntaan, jossa minun ei ole enää mahdollista näytellä”, hän pahoitteli.
Teatteri- ja elokuvanäytteleminen eroavat suuresti toisistaan. Ganz heräsi tuolinsa pohjalta havainnollistamaan, kuinka teatterilavalla hänen täytyy saada kuljetettua tunne viimeiselle penkkiriville katsomossa. Hän joutuu käyttämään siihen koko hahmonsa päästä kantapäähän.
”Elokuvassa kamera pystyy tallentamaan tunteita intiimisti läheltä”, hän totesi.
Ganz joutui luonnollisesti kertomaan suurta mielenkiintoa herättäneestä Hitlerin roolistaan elokuvassa Perikato (2004). Elokuva kertoo Hitlerin viimeisistä päivistä hänen Berliinin bunkkerissaan. Ganz kertoi perehtyneensä Hitlerin elämään kirjojen avulla. Hän luki erilaisia psykoanalyyttisiä kirjoituksia ja Hitlerin sihteerin muistelmat.
”Bunkkerista ei ole olemassa minkäänlaista dokumentaatiota. Se oli palapeliä. Oli vain kirjat ja minä.”
Ganz sanoi Hitlerin rooliin olleen vaikean..
”Koko maailmalla on hänestä käsitys. Hänen kasvonsa ja äänensä tunnetaan. Se teki roolin vaikeaksi”, hän totesi.
Keskustelutilaisuudessa italialainen La Stampa-lehden toimittaja kyseli Bruno Ganzilta hänen roolistaan italialaisena toimittaja Tiziano Terzanina (1938-2004). Elokuva valmistuu ensi vuoden puolella. Siinä Ganz näyttelee maailmalta Italiaan palaavaa syöpään kuolevaa sotakirjeenvaihtajaa ja kommunistia, joka oli raportoinut Italiaan niin Vietnamin sodan kuin Kiinan tapahtumat ja Kambodzan sodan. Toimittaja tunnettiin Maon ihailijana, mutta pettyi myöhemmin Maoon.
”Elokuva kertoo isän ja pojan keskusteluista ja siitä, miten isä oppii kuolemaan”, Ganz kertoo.
Win Wendres ja Bruno Ganz nostivat lopuksi esille elokuvan Wings of Desire
(Berliinin taivaan alla, 1987).
”Se on tehty ennen Itä- ja Länsi-Saksan yhdistymistä paikoissa, joita ei enää ole. Se on tänä päivänä dokumentti Berliinistä”, Wenders sanoi.
Bruno Ganz näytti vaatimattomalta vanhalta herralta tennareissaan ja villapaidassaan. Kymmenissä elokuvissa Euroopassa ja Amerikassa näytellyt tähti kertoi, ettei hänellä ole mitään ranking-listaa omista elokuvistaan. Hän joskus maailmalla hotellihuoneissa vahingossa törmää itseensä elokuvassa. Silloin hän katsoo elokuvaa vain sillä silmällä, onko aika tuhonnut filmin.
”On helpotus huomata, ettei niitä elokuvia tarvitse hävetä. Omista elokuvistani kestän noin kaksi kolmasosaa tuntematta häpeää.”
Ganz ei omista kaikkia omia elokuviaan dvd:nä. Elokuva kuuluu valmistuessaan yleisölle, ei näyttelijälle.
”Muistan paremmin jonkin elokuvan kuin toisen, mutta vain ihmisten, paikan tai aiheen takia, en niiden elokuvallisten ansioiden takia”, hän kertoi virolaisen elokuvaohjaaja Ilmar Raagin haastattelemana.
Ganz kertoi rehellisesti tehneensä elokuvia myös rahasta. Niissä elokuvissa on eniten sellaisia, joista hän ei voi olla ylpeä.
Ganz on tehnyt elokuvia sellaisten saksalaisten elokuvaohjaajien kuin Win Wendersin, Werner Herzogin ja Volker Schlöndorffin kanssa. Muita ohjaajia ovat Erich Rohmer ja Francis Ford Coppola.
Ganz korosti katsovansa elokuvia toisin kuin elokuvakriitikot.
”Olen tietämätön tyylilajeista. Minua ei kiinnosta, onko kysymyksessä komedia tai tragedia. Katson vain, puhuuko elokuva minulle. Istun ja katson”, hän lausahteli tylysti.
Amerikkalainen elokuva on Ganzin mielestä kuin sotakoneisto: elokuvan tekijät ovat armeijaa ja tekniikka heidän koneistonsa. Amerikkalainen elokuva on teollisuutta, jossa liikkuu paljon rahaa. Ganz kuitenkin muisteli mielellään, kuinka hän näytteli kaksi ja puoli päivää Berliinissä kohtauksia Hollywood-elokuvaan Unknown White Male (2010), jossa Liam Neelson näyttelee pääosaa.
”On hienoa, kun vastanäyttelijänä on ammattilainen. Ne olivat unohtumattomia kuvauspäiviä. Ratkaisevaa on aina ihmisten suhteet”, hän sanoi.
Wim Wenders kommentoi, että hänen mielestään eurooppalainen elokuva on enemmän ilmaisua, kun amerikkalainen elokuva on teollisuutta.
”Amerikassa elokuvaa tehdään teollisena prosessina, kun Euroopassa se on taideilmaisun laji. Tosin on muistettava, että Yhdysvalloissa tehdään myös hyvin kauniita, runollisia elokuvia, joten kategoriat eivät aina päde”, Wenders sanoi.
Bruno Ganz arvosteli kovin sanoin saksalaista teatteria. Hän on ollut myös tunnettu teatterinäyttelijä.
”En ole viiteen vuoteen enää näyttelyt. Saksalaisella kielialueella teatterista on tullut vitsien kerrontaa. Teatterissa ei tiedetä näytelmää aloitettaessa, mitä ollaan tekemässä. En pysty olemaan sellaisessa pelleilyssä mukana. En ole onnellinen tilanteesta. Tein teatteria 20 vuotta intohimosta. Teatteri on kehittynyt suuntaan, jossa minun ei ole enää mahdollista näytellä”, hän pahoitteli.
Teatteri- ja elokuvanäytteleminen eroavat suuresti toisistaan. Ganz heräsi tuolinsa pohjalta havainnollistamaan, kuinka teatterilavalla hänen täytyy saada kuljetettua tunne viimeiselle penkkiriville katsomossa. Hän joutuu käyttämään siihen koko hahmonsa päästä kantapäähän.
”Elokuvassa kamera pystyy tallentamaan tunteita intiimisti läheltä”, hän totesi.
Ganz joutui luonnollisesti kertomaan suurta mielenkiintoa herättäneestä Hitlerin roolistaan elokuvassa Perikato (2004). Elokuva kertoo Hitlerin viimeisistä päivistä hänen Berliinin bunkkerissaan. Ganz kertoi perehtyneensä Hitlerin elämään kirjojen avulla. Hän luki erilaisia psykoanalyyttisiä kirjoituksia ja Hitlerin sihteerin muistelmat.
”Bunkkerista ei ole olemassa minkäänlaista dokumentaatiota. Se oli palapeliä. Oli vain kirjat ja minä.”
Ganz sanoi Hitlerin rooliin olleen vaikean..
”Koko maailmalla on hänestä käsitys. Hänen kasvonsa ja äänensä tunnetaan. Se teki roolin vaikeaksi”, hän totesi.
Keskustelutilaisuudessa italialainen La Stampa-lehden toimittaja kyseli Bruno Ganzilta hänen roolistaan italialaisena toimittaja Tiziano Terzanina (1938-2004). Elokuva valmistuu ensi vuoden puolella. Siinä Ganz näyttelee maailmalta Italiaan palaavaa syöpään kuolevaa sotakirjeenvaihtajaa ja kommunistia, joka oli raportoinut Italiaan niin Vietnamin sodan kuin Kiinan tapahtumat ja Kambodzan sodan. Toimittaja tunnettiin Maon ihailijana, mutta pettyi myöhemmin Maoon.
”Elokuva kertoo isän ja pojan keskusteluista ja siitä, miten isä oppii kuolemaan”, Ganz kertoo.
Win Wendres ja Bruno Ganz nostivat lopuksi esille elokuvan Wings of Desire
(Berliinin taivaan alla, 1987).
”Se on tehty ennen Itä- ja Länsi-Saksan yhdistymistä paikoissa, joita ei enää ole. Se on tänä päivänä dokumentti Berliinistä”, Wenders sanoi.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Yhdysvaltain diplomatian pohjanoteeraus
Jos Yhdysvaltain diplomatia on kriisissä, amerikkalainen media ei sitä välttämättä ole. Wikileaksin paljastuksia analysoidaan varsin murhaavasti New York Timesin kansainvälisessä versiossa International Herald Tribunessa (IHT). Lehti on käynyt läpi Yhdysvaltain diplomaattien sähkeitä Georgian sodan aikana Tbilisistä Washingtoniin. Tyly johtopäätös on, että amerikkalaiset diplomaatit ovat järjestelmällisesti hämänneet omaa hallintoaan todellisesta tilanteesta alueella. Diplomaatit ovat lähettäneet Saakashvilin tiedotteet eteenpäin sellaisenaan Washingtoniin millään tavalla kommentoimatta tietoja tai tarkistamatta sisältöä. Viimeinen sähke ennen Georgian hyökkäystä osoittautui täysin valheelliseksi. Lähetystön lähettämä viesti kertoo georgialaisen varapuolustusministerin suulla, että Georgian armeija on hälytystilassa, mutta mitään joukkojen liikehdintää ei tapahdu. Varapuolustusministerin lausunto oli ”puutaheinää”, sillä samanaikaisesti eräs amerikkalainen lähetystövirkailija oli nähnyt georgialaisten joukko-osastojen siirtyvän maanteitse pohjoiseen.
Amerikkalaiset diplomaatit käytännössä käänsivät koko tilanteen päälaelleen omalle hallinnolleen. He välittivät Saakashvilin viestiä, että hyökkäyksen olisi tilannut Etelä-Ossetian presidentti Eduard Kokoity vahvistaakseen asemansa Venäjän armeijan avulla. Todellisuus oli juuri päinvastainen. Myöhemmät sähkeet kertovat Mihail Saakashvilin ryömineen amerikkalaisten luokse peläten, että Venäjä jyrää Georgian ja hänet vaihtaen hänet mieleisempään johtajaan.
IHT jatkaa armotonta amerikkalaisdiplomaattien pilkkaa kertoen, että Saakashvilin esittämät luvut uhreista kelpasivat sellaisenaan lähetettäväksi Washingtoniin. Amerikkalaiset jättivät noteeraamatta ETYJ:in sotilastarkkailijoiden näkemykset hyökkääjästä. Lehti muistuttaa, että kun yleisesti amerikkalaisdiplomaatit pitävät jonkinlaista etäisyyttä sijoitusmaahansa, Georgian kohdalla kaikenlainen etäisyys oli unohtunut. Amerikka oli turvallisesti Georgian syleilyssä.
Putin on epäillyt, että Wikileaksin vuotojen takana olisi Amerikan tiedustelupalvelu. Tarkoituksena olisi osoittaa, että tiedustelupalvelu kykenee tarjoamaan paljon tarkempaa tietoa kuin diplomaatit. Ei yhtään huonompi selitys.
Toinen mielenkiintoinen linkki on Moscow Times -lehteen. Siellä kerrotaan, ettei amerikkalaisilla diplomaateilla ole juuri minkäänlaisia suhteita Kremliin tai Venäjän hallintoon. Moskovassa olevat amerikkalaiset diplomaatit häviävät tiedoissa arkisille lehtien kirjeenvaihtajille. He saavat tietonsa Venäjän tapahtumista ja politiikasta lukemalla lehtiä.
On tärkeää, että Wikileaks paljastaa, ettei amerikkalainen diplomatia juuri eroa Suomesta, kansasta, jota pidetään ulkopoliittisesti täysin lahjattomana.
Lähteet:
http://www.nytimes.com/2010/12/02/world/europe/02wikileaks-georgia.html?_r=1&scp=2&sq=georgia&st=cse
http://www.themoscowtimes.com/news/article/leaks-show-us-embassy-lacks-access/425569.html
Amerikkalaiset diplomaatit käytännössä käänsivät koko tilanteen päälaelleen omalle hallinnolleen. He välittivät Saakashvilin viestiä, että hyökkäyksen olisi tilannut Etelä-Ossetian presidentti Eduard Kokoity vahvistaakseen asemansa Venäjän armeijan avulla. Todellisuus oli juuri päinvastainen. Myöhemmät sähkeet kertovat Mihail Saakashvilin ryömineen amerikkalaisten luokse peläten, että Venäjä jyrää Georgian ja hänet vaihtaen hänet mieleisempään johtajaan.
IHT jatkaa armotonta amerikkalaisdiplomaattien pilkkaa kertoen, että Saakashvilin esittämät luvut uhreista kelpasivat sellaisenaan lähetettäväksi Washingtoniin. Amerikkalaiset jättivät noteeraamatta ETYJ:in sotilastarkkailijoiden näkemykset hyökkääjästä. Lehti muistuttaa, että kun yleisesti amerikkalaisdiplomaatit pitävät jonkinlaista etäisyyttä sijoitusmaahansa, Georgian kohdalla kaikenlainen etäisyys oli unohtunut. Amerikka oli turvallisesti Georgian syleilyssä.
Putin on epäillyt, että Wikileaksin vuotojen takana olisi Amerikan tiedustelupalvelu. Tarkoituksena olisi osoittaa, että tiedustelupalvelu kykenee tarjoamaan paljon tarkempaa tietoa kuin diplomaatit. Ei yhtään huonompi selitys.
Toinen mielenkiintoinen linkki on Moscow Times -lehteen. Siellä kerrotaan, ettei amerikkalaisilla diplomaateilla ole juuri minkäänlaisia suhteita Kremliin tai Venäjän hallintoon. Moskovassa olevat amerikkalaiset diplomaatit häviävät tiedoissa arkisille lehtien kirjeenvaihtajille. He saavat tietonsa Venäjän tapahtumista ja politiikasta lukemalla lehtiä.
On tärkeää, että Wikileaks paljastaa, ettei amerikkalainen diplomatia juuri eroa Suomesta, kansasta, jota pidetään ulkopoliittisesti täysin lahjattomana.
Lähteet:
http://www.nytimes.com/2010/12/02/world/europe/02wikileaks-georgia.html?_r=1&scp=2&sq=georgia&st=cse
http://www.themoscowtimes.com/news/article/leaks-show-us-embassy-lacks-access/425569.html
maanantai 25. lokakuuta 2010
Zetterberg tuli järkiinsä
(Julkaistu ensin Uuden Suomen blogissa
http://leenahietanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49952-zetterberg-tuli-jarkiinsa)
Historian professori Seppo Zetterberg, aiemmin apartheid-professorina tunnettu Viron miehitysteoreetikko, on tehnyt täyskäännöksen. Tämän päivän Helsingin Sanomien (24.10) kulttuuriosastolla hänen kirjoittamassaan Viron historiaa käsittelevästä kirja-arvostelusta sana ”miehitys” on kadonnut kokonaan. Sen sijaan Viro liitetään passiivimuodossa Neuvostoliittoon, ”neuvostomiehitys” on nyt neuvostojärjestelmä, Tõnisson teloitettiin, koska hän piti virolaisia kommunisteja vihollisenaan jne. Nyt ollaan jo puolimatkassa siihen, että Viron historia kirjoitetaan niin kuin se aina on kirjoitettu.
Seppo Zetterberg on tullut järkiinsä. Suomen antifasistinen komitea (SAFKA) on saanut yhden ihmisen ymmärtämään oleellisen. SAFKA:n ainoa missio on saada ihmiset tajuamaan, että puhe Viron ”miehityksestä” on kiihotusta kansanryhmää vastaan. Miehitysmyytti on olemassa vain Viron apartheid-rikoksen peittämiseksi ja apartheid-järjestelmän legitimoimiseksi. Sen avulla venäläiseltä vähemmistöltä riistettiin kansalaisuus.
Hienoa nähdä, että professori ymmärtää aateluuden velvoittavan. Seppo Zetterberg on nyt sanoutunut irti Viron apartheidin tukijoiden joukosta.
Kirja-arvostelu koskee Erkki Tuomiojan kirjaa virolaisesta oppositiojohtaja Jaan Tõnissonista ja Viron itsenäisyydestä. Arvostelusta näkee, että Seppo Zetterbergin on vaikea hyväksyä tosiasiaa, että virolaiset liittyivät Neuvostoliittoon oman kommunistisen vallankumouksen seurauksena. Tämä paljastuu lähteistä, jotka Sepon mielestä ovat ”länsimaiselle ihmiselle käsittämätöntä kieltä”.
Seppo Zetterberg itse kirjoitti Viron historian kirjansa halveksien kaikkia venäläisiä lähteitä ja ylenkatsoen virolaisten kommunistien lähteitä. Hyvä, että edes Erkki Tuomioja uskaltaa niitä dokumentteja aukaista.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Viron+hyv%C3%A4+henki+ei+ollut+pyhimys/HS20101024SI1KU02r57
http://www.epl.ee/artikkel/585825
P.S. Imbi Paju on kirjoittanut oman hysteerisen purkauksensa Tuomiojan kirjasta. Arvostelusta ei saa selvää, onko Paju tuohtunut Tuomiojalle vai Tõnissonille siitä, että Tõnissoninkin kannatti yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Selväksi tulee, että Imbi on edelleen loukkaantunut Johan Bäckmanille.
http://leenahietanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49952-zetterberg-tuli-jarkiinsa)
Historian professori Seppo Zetterberg, aiemmin apartheid-professorina tunnettu Viron miehitysteoreetikko, on tehnyt täyskäännöksen. Tämän päivän Helsingin Sanomien (24.10) kulttuuriosastolla hänen kirjoittamassaan Viron historiaa käsittelevästä kirja-arvostelusta sana ”miehitys” on kadonnut kokonaan. Sen sijaan Viro liitetään passiivimuodossa Neuvostoliittoon, ”neuvostomiehitys” on nyt neuvostojärjestelmä, Tõnisson teloitettiin, koska hän piti virolaisia kommunisteja vihollisenaan jne. Nyt ollaan jo puolimatkassa siihen, että Viron historia kirjoitetaan niin kuin se aina on kirjoitettu.
Seppo Zetterberg on tullut järkiinsä. Suomen antifasistinen komitea (SAFKA) on saanut yhden ihmisen ymmärtämään oleellisen. SAFKA:n ainoa missio on saada ihmiset tajuamaan, että puhe Viron ”miehityksestä” on kiihotusta kansanryhmää vastaan. Miehitysmyytti on olemassa vain Viron apartheid-rikoksen peittämiseksi ja apartheid-järjestelmän legitimoimiseksi. Sen avulla venäläiseltä vähemmistöltä riistettiin kansalaisuus.
Hienoa nähdä, että professori ymmärtää aateluuden velvoittavan. Seppo Zetterberg on nyt sanoutunut irti Viron apartheidin tukijoiden joukosta.
Kirja-arvostelu koskee Erkki Tuomiojan kirjaa virolaisesta oppositiojohtaja Jaan Tõnissonista ja Viron itsenäisyydestä. Arvostelusta näkee, että Seppo Zetterbergin on vaikea hyväksyä tosiasiaa, että virolaiset liittyivät Neuvostoliittoon oman kommunistisen vallankumouksen seurauksena. Tämä paljastuu lähteistä, jotka Sepon mielestä ovat ”länsimaiselle ihmiselle käsittämätöntä kieltä”.
Seppo Zetterberg itse kirjoitti Viron historian kirjansa halveksien kaikkia venäläisiä lähteitä ja ylenkatsoen virolaisten kommunistien lähteitä. Hyvä, että edes Erkki Tuomioja uskaltaa niitä dokumentteja aukaista.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Viron+hyv%C3%A4+henki+ei+ollut+pyhimys/HS20101024SI1KU02r57
http://www.epl.ee/artikkel/585825
P.S. Imbi Paju on kirjoittanut oman hysteerisen purkauksensa Tuomiojan kirjasta. Arvostelusta ei saa selvää, onko Paju tuohtunut Tuomiojalle vai Tõnissonille siitä, että Tõnissoninkin kannatti yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Selväksi tulee, että Imbi on edelleen loukkaantunut Johan Bäckmanille.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Miehitysmyytistä venäläisittäin ym.
Hyviä linkkejä, joista on jäänyt blogi kirjoittamatta.
Amerikan äärioikeiston näkemys hyvinvointivaltion ja kommunismin suhteesta (olen itse samaa mieltä):
“equate the Democratic party with the welfare state, welfare state with socialism, socialism with Communism”.
http://www.newyorker.com/reporting/2010/10/18/101018fa_fact_wilentz?currentPage=all
Venäläinen näkemys Viron miehitysmyytistä:
Mihail Demurin: Russia and The Baltic Case, Not a Case of “Flawed” History
Russia in Global Affairs
"The concept of “occupation” was basically designed to justify discrimination against ethnic minorities; deprive a substantial part of Latvian and Estonian residents of their basic political and socio-economic rights, and consolidate the domination of certain ethnocratic groups in these countries. "
http://eng.globalaffairs.ru/number/n_5349
Tässä eräs tsekki antaa Vaclav Havelille (natsi mikä natsi) "turpiin":
"And I can't resist adding the story of a friend of mine - a very Havelian "revisionist" communism-is-as-evil-as-Nazism-if-not-more-so sort of young intellectual who went off to gain enlightenment about the evils of communism at various meetings of the Society of Former Political Prisoners. He came back looking rather pale and shaken. "Jesus", he said "some of those poor old guys really had suffered terribly for decent views, but some of them really alarmed me - they really are fucking fascists!"
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/cifamerica/2010/sep/30/baltic-nazi-soviet-snyder?showallcomments=true#comment-fold
Amerikan äärioikeiston näkemys hyvinvointivaltion ja kommunismin suhteesta (olen itse samaa mieltä):
“equate the Democratic party with the welfare state, welfare state with socialism, socialism with Communism”.
http://www.newyorker.com/reporting/2010/10/18/101018fa_fact_wilentz?currentPage=all
Venäläinen näkemys Viron miehitysmyytistä:
Mihail Demurin: Russia and The Baltic Case, Not a Case of “Flawed” History
Russia in Global Affairs
"The concept of “occupation” was basically designed to justify discrimination against ethnic minorities; deprive a substantial part of Latvian and Estonian residents of their basic political and socio-economic rights, and consolidate the domination of certain ethnocratic groups in these countries. "
http://eng.globalaffairs.ru/number/n_5349
Tässä eräs tsekki antaa Vaclav Havelille (natsi mikä natsi) "turpiin":
"And I can't resist adding the story of a friend of mine - a very Havelian "revisionist" communism-is-as-evil-as-Nazism-if-not-more-so sort of young intellectual who went off to gain enlightenment about the evils of communism at various meetings of the Society of Former Political Prisoners. He came back looking rather pale and shaken. "Jesus", he said "some of those poor old guys really had suffered terribly for decent views, but some of them really alarmed me - they really are fucking fascists!"
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/cifamerica/2010/sep/30/baltic-nazi-soviet-snyder?showallcomments=true#comment-fold
maanantai 11. lokakuuta 2010
Nokialle pääkonttori Pietariin
Tutun toimittajan kanssa pohdittiin Nokian tulevaisuutta. Häntä huoletti, minua ei. Olin varma, että Nokia selviää ongelmista siirtämällä pääkonttorin Pietariin. Lontoo tai Piilaakso ei tuo suomalaiselle yritykselle mitään lisäarvoa. Pietarissa saa Venäjän pääministerin, Vladimir Putinin avaamaan pääkonttorin ja koko maailman median huomion. Kuten nyt Arnold Schwartzenegger Moskovassa vetää mediaa perässään.
Pietariin on tulossa Gazpromin pääkonttori. Kyseessä on yksi maailman suurimmista yrityksistä. Vastikään katselin Venäjän television uutisia. Putin avasi Hyundain autotehtaan Pietarissa kehuen, miten talouslaman vaivaamassa maailmassa Etelä-Korea on pitänyt kiinni investointisuunnitelmistaan Venäjälle. Putin vieraili Pietarissa suuressa biotekniikkalaitoksessa. Putin haki rahaa Arabiemiraateista Venäjän infrastruktuurin uudistamiseksi miljardi dollaria. Suomalainen SRV rakentaa Pietariin kauppakeskuksen kiinalaisella rahalla ja niin edelleen.
Venäjä kiinnostaa investoijia. Kasvavilla markkinoilla väsähtynyt yrityskin saa piristysruisketta ympäristöstä. Saattaisi kanadalainen johtajakin viihtyä paremmin Pietarin suurkaupungissa kuin Helsingin provinssissa.
Pietariin on tulossa Gazpromin pääkonttori. Kyseessä on yksi maailman suurimmista yrityksistä. Vastikään katselin Venäjän television uutisia. Putin avasi Hyundain autotehtaan Pietarissa kehuen, miten talouslaman vaivaamassa maailmassa Etelä-Korea on pitänyt kiinni investointisuunnitelmistaan Venäjälle. Putin vieraili Pietarissa suuressa biotekniikkalaitoksessa. Putin haki rahaa Arabiemiraateista Venäjän infrastruktuurin uudistamiseksi miljardi dollaria. Suomalainen SRV rakentaa Pietariin kauppakeskuksen kiinalaisella rahalla ja niin edelleen.
Venäjä kiinnostaa investoijia. Kasvavilla markkinoilla väsähtynyt yrityskin saa piristysruisketta ympäristöstä. Saattaisi kanadalainen johtajakin viihtyä paremmin Pietarin suurkaupungissa kuin Helsingin provinssissa.
tiistai 5. lokakuuta 2010
Sohvi nyppii jo enemmänkin Virossa
Sofi Oksasen menestyksestä on Virossa häiriintynyt kirjailija Jaan Kaplinskin lisäksi jo toinenkin henkilö, Eesti Päevalehden toimittaja Piret Tali. Hän varsin suorasukaisesti ja tylysti ilmoittaa tuntevansa vastenmielisyyttä siitä, että ”Puhdistuksesta” on tulossa virallista virolaista historiankirjoitusta ulkopuolella Viron. Hän ei tunnista ”Puhdistuksen” tarinassa – ei omaansa eikä Viron historiaa.
http://www.epl.ee/artikkel/584640
Korostettakoon vielä kerran, että Oksasen kirjassa on kyse fiktiosta. Tali kuitenkin aivan oikein muistuttaa, että suomalainen päivälehti Helsingin Sanomat hehkuttaa virolaisten ministereiden ”Puhdistuksen” ensi-illassa Tartossa nimen omaa sanoneen juuri tämän tarinan puuttuneen Viron historian kirjoituksesta.
Se on tietenkin puuttunut sieltä, koska ”Puhdistuksella” ei ole mitään tekemistä historian kanssa. Nyt Piret Tali paheksuu sitä, että ulkopuoliset käyttävät Viroa teemapuistonaan kirjoittaakseen omia ahdistuksiaan ja väittävät niillä olevan jotakin tekemistä totuuden kanssa.
Kaplinski ja Tali ovat pahasti myöhässä. Virolaiset ovat itse luovuttaneet kansallisen historiansa ulkopuolisille. Virolaiset huutavat maailmalle, miten venäläiset ovat ”miehittäjiä”, neuvostoaika oli ”neuvostomiehitystä”, venäläinen raiskaa, kommunisti teloittaa ja niin edelleen. Nämä kauhutarinat on tarkoitettu Viron vientihistoriaksi ulkomaille perustelemaan maassa tapahtunut venäläisten kansalaisuuden riisto. Samalla virolaiset itse yksityisesti pitävät nostalgiailtojaan Neuvosto-Viroa muistellen. On turha hämmästyä, että joku ulkopuolinen uskoo kauhutarinan ja kirjoittaa siitä kirjan.
Ei ole vaikea arvata, että virolaiset kohta syyttävät Oksasta siitä, että hän levittää virolaisista käsitystä kansana, joka on russofobista ja vääristelee historiaa. Virolaiset aikovat olla taas vain uhreja.
Amerikkalainen semiootikko Noam Chomsky kertoo vastaavanalaisen tarinan USA:sta.
http://www.chomsky.info/books/power01.htm
Amerikkalainen kirjailijatar Joan Peters kirjoitti kirjan Israelista, jossa todetaan, ettei palestiinalaisilla ole juurikaan minkäänlaisia siteitä Israelin maapalalle. Palestiinalaiset ovat uustulokkaita ja heidät voi aivan helposti heittää maasta ulos. Kirja teki suuren vaikutuksen New Yorkin intellektuelleihin, jotka kirjailija Saul Bellowia myöten kehuivat kirjaa. Eräs opiskelijapoika nimeltään Finkelstein kuitenkin epäili teosta ja alkoi tutkia lähdeluetteloa. Sieltä ei löytynyt juuri mitään vettä pitävää. Teos osoittautui huijaukseksi. Amerikassa teosta ei kuitenkaan tyrmätty vaan sen teki vasta kriitikot Englannissa. Chomskyn mukaan New Yorkin älymystö ei olisi kestänyt häpeää, että se oli niin pahasta erehtynyt. Chomsky epäili, että kirjan oli kirjoittanut jokin tiedustelupalvelu. Jotkut kriitikot pitivät sitä Likud-puolueen tilaustyönä, jolla oli propagandistiset vaikuttimet. http://en.wikipedia.org/wiki/From_Time_Immemorial
Jos älymystö New Yorkissa erehtyy perusteellisesti, niin ei ole mikään ihme, että Suomessa olematon älymystömme haksahtaa yhtä pahasti. Helsingin Sanomat menee niin ojan pohjia myöten, ettei mitään rajaa.
Hiukan salaliittoteorioita Euroopan takapihoillekin. Tämän rasistisen nyky-Viron perustana on kuvitelma miehityksestä. Tällä miehitysteorialla ei ole mitään tekemistä historian kanssa vaan se on poliittinen väline venäläisen vähemmistön kansalaisuuden riistoon. Tätä propagandaa tuotetaan ja valvotaan Viron suojelupoliisissa. Kun kirjailijat Imbi Paju ja Sohvi Oksanen kirjoittivat kirjansa ”Kaiken takana on pelko”, kirjan tekemiseen osallistui Viron suojelupoliisin poliisi-historioitsija Martin Arpo. WSOY:n kustannustoimittaja, jo poispotkittu, Jyri Hänninen ei ilmeisesti vähemmässäkään määrin ymmärtänyt, keneltä hän otti ohjeita, kun hän toimitti tämän kirjan Viron historiasta.
Että sellaista se on suomalainen kirjallisuus: Viron suojelupoliisin sanelemaa.
http://www.epl.ee/artikkel/584640
Korostettakoon vielä kerran, että Oksasen kirjassa on kyse fiktiosta. Tali kuitenkin aivan oikein muistuttaa, että suomalainen päivälehti Helsingin Sanomat hehkuttaa virolaisten ministereiden ”Puhdistuksen” ensi-illassa Tartossa nimen omaa sanoneen juuri tämän tarinan puuttuneen Viron historian kirjoituksesta.
Se on tietenkin puuttunut sieltä, koska ”Puhdistuksella” ei ole mitään tekemistä historian kanssa. Nyt Piret Tali paheksuu sitä, että ulkopuoliset käyttävät Viroa teemapuistonaan kirjoittaakseen omia ahdistuksiaan ja väittävät niillä olevan jotakin tekemistä totuuden kanssa.
Kaplinski ja Tali ovat pahasti myöhässä. Virolaiset ovat itse luovuttaneet kansallisen historiansa ulkopuolisille. Virolaiset huutavat maailmalle, miten venäläiset ovat ”miehittäjiä”, neuvostoaika oli ”neuvostomiehitystä”, venäläinen raiskaa, kommunisti teloittaa ja niin edelleen. Nämä kauhutarinat on tarkoitettu Viron vientihistoriaksi ulkomaille perustelemaan maassa tapahtunut venäläisten kansalaisuuden riisto. Samalla virolaiset itse yksityisesti pitävät nostalgiailtojaan Neuvosto-Viroa muistellen. On turha hämmästyä, että joku ulkopuolinen uskoo kauhutarinan ja kirjoittaa siitä kirjan.
Ei ole vaikea arvata, että virolaiset kohta syyttävät Oksasta siitä, että hän levittää virolaisista käsitystä kansana, joka on russofobista ja vääristelee historiaa. Virolaiset aikovat olla taas vain uhreja.
Amerikkalainen semiootikko Noam Chomsky kertoo vastaavanalaisen tarinan USA:sta.
http://www.chomsky.info/books/power01.htm
Amerikkalainen kirjailijatar Joan Peters kirjoitti kirjan Israelista, jossa todetaan, ettei palestiinalaisilla ole juurikaan minkäänlaisia siteitä Israelin maapalalle. Palestiinalaiset ovat uustulokkaita ja heidät voi aivan helposti heittää maasta ulos. Kirja teki suuren vaikutuksen New Yorkin intellektuelleihin, jotka kirjailija Saul Bellowia myöten kehuivat kirjaa. Eräs opiskelijapoika nimeltään Finkelstein kuitenkin epäili teosta ja alkoi tutkia lähdeluetteloa. Sieltä ei löytynyt juuri mitään vettä pitävää. Teos osoittautui huijaukseksi. Amerikassa teosta ei kuitenkaan tyrmätty vaan sen teki vasta kriitikot Englannissa. Chomskyn mukaan New Yorkin älymystö ei olisi kestänyt häpeää, että se oli niin pahasta erehtynyt. Chomsky epäili, että kirjan oli kirjoittanut jokin tiedustelupalvelu. Jotkut kriitikot pitivät sitä Likud-puolueen tilaustyönä, jolla oli propagandistiset vaikuttimet. http://en.wikipedia.org/wiki/From_Time_Immemorial
Jos älymystö New Yorkissa erehtyy perusteellisesti, niin ei ole mikään ihme, että Suomessa olematon älymystömme haksahtaa yhtä pahasti. Helsingin Sanomat menee niin ojan pohjia myöten, ettei mitään rajaa.
Hiukan salaliittoteorioita Euroopan takapihoillekin. Tämän rasistisen nyky-Viron perustana on kuvitelma miehityksestä. Tällä miehitysteorialla ei ole mitään tekemistä historian kanssa vaan se on poliittinen väline venäläisen vähemmistön kansalaisuuden riistoon. Tätä propagandaa tuotetaan ja valvotaan Viron suojelupoliisissa. Kun kirjailijat Imbi Paju ja Sohvi Oksanen kirjoittivat kirjansa ”Kaiken takana on pelko”, kirjan tekemiseen osallistui Viron suojelupoliisin poliisi-historioitsija Martin Arpo. WSOY:n kustannustoimittaja, jo poispotkittu, Jyri Hänninen ei ilmeisesti vähemmässäkään määrin ymmärtänyt, keneltä hän otti ohjeita, kun hän toimitti tämän kirjan Viron historiasta.
Että sellaista se on suomalainen kirjallisuus: Viron suojelupoliisin sanelemaa.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Vihan ilmapiiristä Suomessa
Maailman kirjat ovat aivan sekaisin Suomessa. Helsingistä löytyy mies nimeltään Movladi Udugov, tsetseeni-islamistien, suorastaan terroristien pääideologi, eikä asia ole edes uutinen Suomen lehdissä! Ei voi muuta kuin todeta, että suomalainen media jatkaa sotapsykoosissa oloaan.
Suomalainen media joutui sotapsykoosiin, kun SAFKA toi tarjottimella sen nenän eteen Sanomataloon venäläisiä nuoria vastustamaan venäläisten sortoa Virossa. Media ei ole vieläkään siitä selvinnyt. Median sotapsykoosi tarkoittaa sitä, että se suoltaa pelkkää sotapropagandaa ja torjuu alkeellisenkin tosiasian.
Nyt sotapsykoosi ilmenee siinä, että Udugovin paljastaja, kirkkoherra Juha Molari joutuu poliisikuulusteluihin. Tilanne on mielisairas. Tunnen häpeää toimittajana. Molari on sitkeydessään ja peräänantamattomuudessaan tehnyt enemmän tutkivan journalistin työtä kuin kukaan toinen koskaan Suomessa. Hän on paljastanut Suomeen pesiytyneen al-Qaeda-tyyppisen solun. Suomesta on käytännössä tulossa terrorismia tukeva maa.
Tämän mahdollistaa Suomessa vallalla oleva Venäjä-viha. Suomen ilmapiirissä on helppo piiloutua erilaisten Venäjän tuhosta unelmoivien järjestöjen joukkoon: Kavkaz Center, PEN-klubi, Finrosforum, Pro Karelia ja niin edelleen, you just name it. Suomessa ei yhtä krimihattupäätä erota muista Venäjä-vihaajista.
Turvalliseksi Suomen tekee terroristeille Heidi Hautala. Tämä Euroopan parlamentin ihmisoikeusvaliokunnan puheenjohtaja on kummitätinä jokaiselle Venäjä-vihaan keskittyneelle organisaatiolle niin Suomessa, Euroopassa kuin Venäjällä.
Suomalainen media joutui sotapsykoosiin, kun SAFKA toi tarjottimella sen nenän eteen Sanomataloon venäläisiä nuoria vastustamaan venäläisten sortoa Virossa. Media ei ole vieläkään siitä selvinnyt. Median sotapsykoosi tarkoittaa sitä, että se suoltaa pelkkää sotapropagandaa ja torjuu alkeellisenkin tosiasian.
Nyt sotapsykoosi ilmenee siinä, että Udugovin paljastaja, kirkkoherra Juha Molari joutuu poliisikuulusteluihin. Tilanne on mielisairas. Tunnen häpeää toimittajana. Molari on sitkeydessään ja peräänantamattomuudessaan tehnyt enemmän tutkivan journalistin työtä kuin kukaan toinen koskaan Suomessa. Hän on paljastanut Suomeen pesiytyneen al-Qaeda-tyyppisen solun. Suomesta on käytännössä tulossa terrorismia tukeva maa.
Tämän mahdollistaa Suomessa vallalla oleva Venäjä-viha. Suomen ilmapiirissä on helppo piiloutua erilaisten Venäjän tuhosta unelmoivien järjestöjen joukkoon: Kavkaz Center, PEN-klubi, Finrosforum, Pro Karelia ja niin edelleen, you just name it. Suomessa ei yhtä krimihattupäätä erota muista Venäjä-vihaajista.
Turvalliseksi Suomen tekee terroristeille Heidi Hautala. Tämä Euroopan parlamentin ihmisoikeusvaliokunnan puheenjohtaja on kummitätinä jokaiselle Venäjä-vihaan keskittyneelle organisaatiolle niin Suomessa, Euroopassa kuin Venäjällä.
perjantai 24. syyskuuta 2010
Vihan ilmapiiristä Virossa
(Tämä teksti poistettiin Uuden Suomen Puheenvuoro-palvelusta 24.09.2010)
Virossa on alkanut noitavainot muusikko Tõnu Trubetskyä vastaan. Trubetsky liittyi oppositiossa olevaan keskustapuolueeseen ja sai teollaan Viron muusikkopiirien vihat niskaansa. Julkisuudessa hän perusteli valintaansa sillä, että hän on kyllästynyt valheisiin. Virolaiset ovat hänen mielestään menneet täysin sekaisin omista houreistaan.
Trubetsky on vanha punkkari ja Virossa suositun Vennaskond-yhtyeen solisti. Jotkut toimittajat arvioivat hänen puoluevalintansa olleen punkeinta, mitä Trubetsky on koskaan elämässään tehnyt.
Muusikkopiireissä leviää t-paita,jossa venäjänkielellä kerrotaan, että Trubetsky ei tule menemään maaliskuun parlamenttivaaleissa läpi.
Trubetskyyn kohdistunut mielipidevaino on nostattanut aiheesta Virossa
kysymyksen, mistä tämä vihan ilmapiiri on peräisin?
Kirjailija-huijari ja propagandisti Imbi Paju kiirehti tarjoilemaan selityksenä Neuvostoliittoa. Hänen mukaansa Virossa vallalla oleva viha on Neuvostoliiton perintöä eikä ole virolaisille hyvitettävissä.
Imbi Paju on Isänmaa-nimisen puolueen kannattaja ja ideologinen idiootti.
Virossa sikiävällä vihalla ei ole mitään tekemistä Neuvostoliiton kanssa. Virossa
kylvää vihaa Isänmaa-niminen puolue, jonka puheenjohtaja on Mart Laar. Tämä puolue vihaa Edgar Savisaaren johtamaa keskustaa, koska Savisaaren keskusta on yhteistyöhaluinen puolue. Se tulee toimeen sekä maassa olevien venäläisten kanssa että Viron sosialistisen historian kanssa.
Virossa olevat venäläiset äänestävät keskustaa. Mart Laar vihaa venäläisen
vähemmistön kanssa yhteistyöhaluista keskustaa. Laar viljelee natsipropagandaa. Hän hakee legitimiteettinsä Natsi-Virosta 1941-1945. Tuon ajan rikolliset metsäveljet ovat hänelle vapaustaistelijoita. Isänmaa-puolueen natsi-ideologia nostattaa Virossa Waffen-SS-ihannointia ja tuo natsimarssit tähän päivään.
Tõnu Trubetsky oli kutsuttu keskustelutilaisuuteen, johon hänen tietämättään oli kutsuttu myös Isänmaa-puolueeseen liittynyt muusikko. Trubestky kääntyi tilaisuudesta kannoiltaan ilmoittaen, ettei keskustele natsien kanssa.
On turha syyttää Neuvostoliittoa siitä, mikä on aivan omaa kotitekoista
virolaista fasismia.
Virossa on alkanut noitavainot muusikko Tõnu Trubetskyä vastaan. Trubetsky liittyi oppositiossa olevaan keskustapuolueeseen ja sai teollaan Viron muusikkopiirien vihat niskaansa. Julkisuudessa hän perusteli valintaansa sillä, että hän on kyllästynyt valheisiin. Virolaiset ovat hänen mielestään menneet täysin sekaisin omista houreistaan.
Trubetsky on vanha punkkari ja Virossa suositun Vennaskond-yhtyeen solisti. Jotkut toimittajat arvioivat hänen puoluevalintansa olleen punkeinta, mitä Trubetsky on koskaan elämässään tehnyt.
Muusikkopiireissä leviää t-paita,jossa venäjänkielellä kerrotaan, että Trubetsky ei tule menemään maaliskuun parlamenttivaaleissa läpi.
Trubetskyyn kohdistunut mielipidevaino on nostattanut aiheesta Virossa
kysymyksen, mistä tämä vihan ilmapiiri on peräisin?
Kirjailija-huijari ja propagandisti Imbi Paju kiirehti tarjoilemaan selityksenä Neuvostoliittoa. Hänen mukaansa Virossa vallalla oleva viha on Neuvostoliiton perintöä eikä ole virolaisille hyvitettävissä.
Imbi Paju on Isänmaa-nimisen puolueen kannattaja ja ideologinen idiootti.
Virossa sikiävällä vihalla ei ole mitään tekemistä Neuvostoliiton kanssa. Virossa
kylvää vihaa Isänmaa-niminen puolue, jonka puheenjohtaja on Mart Laar. Tämä puolue vihaa Edgar Savisaaren johtamaa keskustaa, koska Savisaaren keskusta on yhteistyöhaluinen puolue. Se tulee toimeen sekä maassa olevien venäläisten kanssa että Viron sosialistisen historian kanssa.
Virossa olevat venäläiset äänestävät keskustaa. Mart Laar vihaa venäläisen
vähemmistön kanssa yhteistyöhaluista keskustaa. Laar viljelee natsipropagandaa. Hän hakee legitimiteettinsä Natsi-Virosta 1941-1945. Tuon ajan rikolliset metsäveljet ovat hänelle vapaustaistelijoita. Isänmaa-puolueen natsi-ideologia nostattaa Virossa Waffen-SS-ihannointia ja tuo natsimarssit tähän päivään.
Tõnu Trubetsky oli kutsuttu keskustelutilaisuuteen, johon hänen tietämättään oli kutsuttu myös Isänmaa-puolueeseen liittynyt muusikko. Trubestky kääntyi tilaisuudesta kannoiltaan ilmoittaen, ettei keskustele natsien kanssa.
On turha syyttää Neuvostoliittoa siitä, mikä on aivan omaa kotitekoista
virolaista fasismia.
lauantai 28. elokuuta 2010
Vaisut juhlat
Euroopan parlamentti osaa tehdä epäonnistuneita päätöksiä. Yksi sellainen on ”totalitarismin uhrien” muistopäivä 23.elokuuta. Se on päivä, jona solmittiin Molotov-Ribbentrop-sopimus vuonna 1939.
Päivä meni ohi lähes kaikissa Euroopan maissa huomiotta. Vain Virossa päivä muistettiin, koska päätöslauselman aloitteen tekijä, europarlamentaarikko Tunne Kelam, tulee Virosta.
Juhlat Tallinnassa olivat surkuhupaisat. Viron suojelupoliisinkin telkien taakse haluama henkilö, Jüri Liim, oli juhlien järjestäjä. Eesti Päevalehden toimittaja Priit Simson aivan aiheesta kysyi, kuinka isänmaalaiset poliitikot kehtasivat esiintyä juhlassa, jonka järjesti julkinatsi. (http://www.epl.ee/artikkel/582376)
Paikalla olivat Isänmaa-puolueesta puolustusministeri - ”Venäjä on Viron suurin uhka”- Jaak Aaviksoo, opetusministeri ”venäläiset koulut tulee Virossa sulkea” Tõnis Lukas ja europarlamentaarikko ”CIA:n mies, kommunismi tulee kuuluttaa rikolliseksi” Tunne Kelam.
Juhlien järjestäjillä oli sen verran järkeä, että yhden juhlien järjestäjän Jüri Böhmin laulu ”Uskollisuusvala isänmaalle” oli kielletty. Laulussa kehotetaan avoimesti tappamaan miehittäjiä. Virolaiset ymmärtävät laulussa tarkoitettavan maassa asuvia venäläisiä. Ei ihme, että Suomessa tätä jengiä diggaavat eniten Karjalan palauttajat Veikko Saksi ja Tuula Hölttä!
Juhlille ei kehdannut saapua edes Isänmaa-puolueen puheenjohtaja Mart Laar. Sanomattakin on selvää, että Tallinnan Hirvipuiston muistojuhliin osallistui vain kourallinen ihmisiä. Kysymys ei todellakaan ollut mistään kansanjuhlasta.
Virossa pieni joukko ekstremistejä jaksaa jauhaa kommunismin rikoksista. He tulevat kaikki Isänmaa-puolueesta. He eivät pysyisi vallassa, jos venäläiset saisivat äänestää. Tämän puolueen uusin ehdotus on pystyttää Tallinnan keskustaan patsas kommunismin rikosten uhreille.
Jotkut ovat loukkaantuneita Johan Bäckmanille siitä, että hän on uskaltanut arvostella Aleksander Solzhenitsyniä historian vääristelijäksi. Solzhenitsynin romaani ”Ivan Denisovitsin päivä” on toiminut lähteenä Neuvostoliiton vankileireillä kuolleista 30 miljoonasta uhrista. Kirjailijan lähteenä ovat olleet virolaiset nationalistit. Nyt Solzhenitsynin lukuihin nojaa ”Double Genocide”-liike eli että Stalin olisi ollut Hitleriäkin pahempi!
Olen lukenut Aino Kuusisen muistelmat ”Jumala syöksee enkelinsä” ja hänen kuvauksensa vankileirien saaristosta Võrkutasta. Kysymyksessä ei todellakaan ollut kuolemanleiri. Minulla on myös valokuvia Võrkutasta, tosin 1960-luvulta. Virolainen August Kõre vietti Võrkutassa 25 vuotta kansanvihollisena. Hän ei kiistänyt, etteikö työ kaivoksissa ollut rankkaa. August oli harrastajavalokuvaaja ja ikuisti Leicallaan elämäänsä Võrkutassa.
Hänellä oli valokuvia virolaisten rakentamasta luterilaisesta kirkosta Võrkutassa. Nyt tollot huomio! Ateistisen Neuvostoliiton vankileirillä olleet virolaiset saivat rakentaa itselleen kirkon – repikää siitä! Kuten August Kõre sanoi: virolaiset halusivat haudata kuolleensa kunniallisesti. Kahteenkymmeneen viiteen vuoteen mahtuu paljon elämää. Sinä aikana kuollaan jo luonnollisiakin kuolemia.
Augustilla oli hienoja kuvia sukulaisistaan, jotka tulivat Viljandista uteliaisuuttaan kylään Võrkutaan. He halusivat nähdä tundran. Hän vei sukulaisensa picnicille ottamaan aurinkoa arktisen joen ääreen. Uimapuvuissa aurinkoa ottavat ihmiset olivat lumen ympäröimiä – ei piikkilankojen.
Päivä meni ohi lähes kaikissa Euroopan maissa huomiotta. Vain Virossa päivä muistettiin, koska päätöslauselman aloitteen tekijä, europarlamentaarikko Tunne Kelam, tulee Virosta.
Juhlat Tallinnassa olivat surkuhupaisat. Viron suojelupoliisinkin telkien taakse haluama henkilö, Jüri Liim, oli juhlien järjestäjä. Eesti Päevalehden toimittaja Priit Simson aivan aiheesta kysyi, kuinka isänmaalaiset poliitikot kehtasivat esiintyä juhlassa, jonka järjesti julkinatsi. (http://www.epl.ee/artikkel/582376)
Paikalla olivat Isänmaa-puolueesta puolustusministeri - ”Venäjä on Viron suurin uhka”- Jaak Aaviksoo, opetusministeri ”venäläiset koulut tulee Virossa sulkea” Tõnis Lukas ja europarlamentaarikko ”CIA:n mies, kommunismi tulee kuuluttaa rikolliseksi” Tunne Kelam.
Juhlien järjestäjillä oli sen verran järkeä, että yhden juhlien järjestäjän Jüri Böhmin laulu ”Uskollisuusvala isänmaalle” oli kielletty. Laulussa kehotetaan avoimesti tappamaan miehittäjiä. Virolaiset ymmärtävät laulussa tarkoitettavan maassa asuvia venäläisiä. Ei ihme, että Suomessa tätä jengiä diggaavat eniten Karjalan palauttajat Veikko Saksi ja Tuula Hölttä!
Juhlille ei kehdannut saapua edes Isänmaa-puolueen puheenjohtaja Mart Laar. Sanomattakin on selvää, että Tallinnan Hirvipuiston muistojuhliin osallistui vain kourallinen ihmisiä. Kysymys ei todellakaan ollut mistään kansanjuhlasta.
Virossa pieni joukko ekstremistejä jaksaa jauhaa kommunismin rikoksista. He tulevat kaikki Isänmaa-puolueesta. He eivät pysyisi vallassa, jos venäläiset saisivat äänestää. Tämän puolueen uusin ehdotus on pystyttää Tallinnan keskustaan patsas kommunismin rikosten uhreille.
Jotkut ovat loukkaantuneita Johan Bäckmanille siitä, että hän on uskaltanut arvostella Aleksander Solzhenitsyniä historian vääristelijäksi. Solzhenitsynin romaani ”Ivan Denisovitsin päivä” on toiminut lähteenä Neuvostoliiton vankileireillä kuolleista 30 miljoonasta uhrista. Kirjailijan lähteenä ovat olleet virolaiset nationalistit. Nyt Solzhenitsynin lukuihin nojaa ”Double Genocide”-liike eli että Stalin olisi ollut Hitleriäkin pahempi!
Olen lukenut Aino Kuusisen muistelmat ”Jumala syöksee enkelinsä” ja hänen kuvauksensa vankileirien saaristosta Võrkutasta. Kysymyksessä ei todellakaan ollut kuolemanleiri. Minulla on myös valokuvia Võrkutasta, tosin 1960-luvulta. Virolainen August Kõre vietti Võrkutassa 25 vuotta kansanvihollisena. Hän ei kiistänyt, etteikö työ kaivoksissa ollut rankkaa. August oli harrastajavalokuvaaja ja ikuisti Leicallaan elämäänsä Võrkutassa.
Hänellä oli valokuvia virolaisten rakentamasta luterilaisesta kirkosta Võrkutassa. Nyt tollot huomio! Ateistisen Neuvostoliiton vankileirillä olleet virolaiset saivat rakentaa itselleen kirkon – repikää siitä! Kuten August Kõre sanoi: virolaiset halusivat haudata kuolleensa kunniallisesti. Kahteenkymmeneen viiteen vuoteen mahtuu paljon elämää. Sinä aikana kuollaan jo luonnollisiakin kuolemia.
Augustilla oli hienoja kuvia sukulaisistaan, jotka tulivat Viljandista uteliaisuuttaan kylään Võrkutaan. He halusivat nähdä tundran. Hän vei sukulaisensa picnicille ottamaan aurinkoa arktisen joen ääreen. Uimapuvuissa aurinkoa ottavat ihmiset olivat lumen ympäröimiä – ei piikkilankojen.
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Kaplinski heräsi
Ensimmäinen virolainen on nyt sanoutunut irti Sohvin "Soviet Auschwitzista". Olenkin jo ihmetellyt, ettei Virosta ole löytynyt rohkeutta tekemään tätä jo kauan sitten.
Herääjä on virolainen kirjailija Jaan Kaplinski. Voisin kohta jo uskoa, että hän on se aito intellektuelli, joksi hän itsensä kuvittelee.
Kaplinski ei tunnista Sohvin ”Puhdistus”-romaanin maailmassa mitään omaa. Hän esittää aivan aiheellisesti ihmetyksensä, ettei maailmalla kukaan kyseenalaista romaanin antamaa kuvaa sosialistisesta Virosta. Sosialistisessa Virossa eläneen Kaplinskin mielestä neuvostoelämä ei ollut mitään herkkua, muttei se ollut kurjaakaan.
Kaplinski hämmästelee, miten fiktio on selättänyt faktan eli Sohvin romaanista on tullut Viron kansallista historiaa. Viron historiaa kirjoitetaan ja rahastetaan nyt ulkomailta käsin. Virolaiset ovat tämän itse myös hyväksyneet. Virolaisten historia ei ole enää heidän omissa käsissään. Se palvelee nyt Venäjä-vastaisuutta ja antikommunismia. Samalla sankarit ja konnat ovat vaihtaneet paikkaa. Natsit ovat uhreja ja kommunistit rikollisia. Tämän virolaiset maksavat vielä kalliisti. (Sohvi vain rahastaa.)
Kaplinski on aina hiukan opportunistinen. Hän haluaa olla virolainen intellektuelli isolla I:llä, mutta hän ei ole kertaakaan arvostellut esimerkiksi venäläisten kohtelua Virossa tai sitä, että he eivät saa kansalaisuutta. Sellainen ei ole aito intellektuelli. Nyt hän uskaltaa haukkua Sohvia, koska SAFKA uskaltaa sen tehdä. Hän aistii kenties antifasististen tuulten voimistuvan.
Eräs venäläinen tuttavani pilkkasi Kaplinskia tarinallaan siitä, miten virolaiset kirjailijat ja taiteilijat, siis ”intellektuellit” lähettivät YK:lle kirjeen, jossa he vaativat YK:a järjestämään venäläisten kuljetuksen pois Virosta. Tunnettujen kulttuurivaikuttajien joukosta puuttui vain Kaplinskin nimi. Kaplinski oli pahoittelut tapahtunutta sanomalla, että hän oli allekirjoitusten keruun aikaan valitettavasi ulkomailla.
http://jaankaplinski.blogspot.com/2010/08/sofi-oksanen-and-stalin-award.html
Herääjä on virolainen kirjailija Jaan Kaplinski. Voisin kohta jo uskoa, että hän on se aito intellektuelli, joksi hän itsensä kuvittelee.
Kaplinski ei tunnista Sohvin ”Puhdistus”-romaanin maailmassa mitään omaa. Hän esittää aivan aiheellisesti ihmetyksensä, ettei maailmalla kukaan kyseenalaista romaanin antamaa kuvaa sosialistisesta Virosta. Sosialistisessa Virossa eläneen Kaplinskin mielestä neuvostoelämä ei ollut mitään herkkua, muttei se ollut kurjaakaan.
Kaplinski hämmästelee, miten fiktio on selättänyt faktan eli Sohvin romaanista on tullut Viron kansallista historiaa. Viron historiaa kirjoitetaan ja rahastetaan nyt ulkomailta käsin. Virolaiset ovat tämän itse myös hyväksyneet. Virolaisten historia ei ole enää heidän omissa käsissään. Se palvelee nyt Venäjä-vastaisuutta ja antikommunismia. Samalla sankarit ja konnat ovat vaihtaneet paikkaa. Natsit ovat uhreja ja kommunistit rikollisia. Tämän virolaiset maksavat vielä kalliisti. (Sohvi vain rahastaa.)
Kaplinski on aina hiukan opportunistinen. Hän haluaa olla virolainen intellektuelli isolla I:llä, mutta hän ei ole kertaakaan arvostellut esimerkiksi venäläisten kohtelua Virossa tai sitä, että he eivät saa kansalaisuutta. Sellainen ei ole aito intellektuelli. Nyt hän uskaltaa haukkua Sohvia, koska SAFKA uskaltaa sen tehdä. Hän aistii kenties antifasististen tuulten voimistuvan.
Eräs venäläinen tuttavani pilkkasi Kaplinskia tarinallaan siitä, miten virolaiset kirjailijat ja taiteilijat, siis ”intellektuellit” lähettivät YK:lle kirjeen, jossa he vaativat YK:a järjestämään venäläisten kuljetuksen pois Virosta. Tunnettujen kulttuurivaikuttajien joukosta puuttui vain Kaplinskin nimi. Kaplinski oli pahoittelut tapahtunutta sanomalla, että hän oli allekirjoitusten keruun aikaan valitettavasi ulkomailla.
http://jaankaplinski.blogspot.com/2010/08/sofi-oksanen-and-stalin-award.html
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Kolhoosijuhlat
Virolaisten neuvostonostalgia vain pahenee. Viime perjantaina muisteltiin jo onnellista elämää kolhoosissa.
Tallinnan lähellä Viimsissä juhlittiin Kirovin kalastuskolhoosin syntymän 60-vuotisjuhlia. Kolhoosi perustettiin 12.08.1950. Muistona siitä on jäljellä enää kolhoosin perustama Viimsin ulkoilmamuseo.
Kirovin kolhoosin entiset työntekijät kutsuttiin juhlaan mukanaan jotakin aikakauteen liittyvää. Moni oli löytänyt autotallistaan vanhan Volgan.
Ihmisten muistelut kertoivat taas kerran jotakin hyvin oleellista siitä, miten Neuvostoliitto toimi.
Ensiksi pahat asiat. Virolaiset valitsivat kolhoosille nimelle kunnioituksesta Stalinia kohtaan. Sergei Mironovitsh Kirov oli yksi Stalinin ajan kuuluisimpia kommunisteja. Hänestä tuli pian Stalinin kilpailija, jonka Stalin tarinan mukaan murhautti.
Kirov-nimi auttoi kolhoosia monin tavoin. Neuvostoliitto oli täynnä erilaisia Kirov-nimisiä tehdas- ja kulttuurilaitoksia. Virolainen kalastuskolhoosi oli tervetullut kylään kaikkiin niihin.
Toinen paha asia. Neuvostoliitto kannusti erilaisia kansallisia kulttuureja. Kirovin kolhoosissa oli kolhoosin ylläpitämä menestyvä kansantanssi- ja lauluryhmä. Ryhmä kutsuttiin ”ulkomaille” kaikkialle Varsovan liiton maihin ja jopa kapitalistiin maihin. Kolhoosibändiä johtanut Uno Veenre kertoo bändin nauttineen aivan toisenlaista matkustamisvapautta kuin tavallinen rahvas. Bändin jäsenet olivat keskenään sopineet, että he eivät käytä ulkomaan matkaa loikkaamiseen.
”Jos haluatte loikata, tehkää se joltakin turistimatkalta”, Veenre oli vedonnut ryhmäänsä.
Kukaan ei loikannut. Veenre on edelleen ylpeä ryhmänsä saavutuksista. Se sai esiintyä Neuvosto-Virossa käyneille vieraille kuten Indira Gandhille ja venäläiselle naiskosmonautille Valentina Tereshkovalle. Kirovin tanssijat kutsuttiin myös Kremliin esiintymään Mihail Gorbatsoville.
Sitten ne hyvät asiat. Kirovin mallikolhoosi toimi varsin kapitalistisesti. Sitä johti despoottimaisesti 35 vuotta sama virolainen mies Oskar Kuul. Hän oli nerokas talousjohtaja. Hänen aikanaan kalastuskolhoosi siirtyi kalastamaan Itämereltä Atlantille. Sillä oli sata omaa perävaunua. Kalastuskolhoosi laajensi tuottamistaan kalasäilykkeistä monialateollisuuslaitokseksi. Kolhoosi laajeni turkistarhaukseen, kirjolohenkasvatukseen, huonekalu-ja matkamuistoteollisuuteen. Kolhoosissa oli myös vihannesten kasvatusta, mutta se ei ollut maatalouskolhoosi. Laajetessaan kolhoosi söi alueen muuta pienteollisuutta.
Oskar Kuul oli varsin innovatiivinen ja tiukka johtaja. Jos kalalasti Atlantilta tuli keskellä yötä, työläisten paratiisissa oli herättävät keskellä yötä töihin. Töissä humalassa esiintyminen toi potkut saman tien.
Oskar Kuulin ansiona pidetään, että Kirovin kalastuskolhoosista tuli niin vauras. Hänen nerokkuuttaan liikemiehenä kuvastaa se, että kirovilaiset hankkivat junalasteittain pakastettua kalaa Vladivostokista 20 kopeekan kilohintaan, mutta myivät sitä eteenpäin laajaan Neuvostoliittoon kahden ruplan purkkihinnalla.
Kirovin kalastuskolhoosin jäseniksi haluttiin päästä. Kun Neuvostoliitossa palkkatyöläinen maksoi veroa 13 prosenttia tuloistaan, kolhoosityöläinen ei maksanut veroa ollenkaan. Kirov palkitsi työntekijöitään runsailla palkkiolla. Jos teki virheitä, palkkiot katosivat kuukausiksi. Kolhoosin sisällä nautittiin myös etuoikeuksista. Kolhoosissa oli omat koulut ja kulttuurilaitokset, erikoisuutena oma muotihuone. Siellä miehet saivat teettää kerran vuodessa räätälillä uuden puvun. Ei ihme, että eräskin työläinen lausahti, että ei käynyt mielessäkään haluta muualle töihin.
Lähteet:
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390676&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390677&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390678&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390679&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390680&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390277&q=Kirov
http://www.postimees.ee/?id=299905
Tallinnan lähellä Viimsissä juhlittiin Kirovin kalastuskolhoosin syntymän 60-vuotisjuhlia. Kolhoosi perustettiin 12.08.1950. Muistona siitä on jäljellä enää kolhoosin perustama Viimsin ulkoilmamuseo.
Kirovin kolhoosin entiset työntekijät kutsuttiin juhlaan mukanaan jotakin aikakauteen liittyvää. Moni oli löytänyt autotallistaan vanhan Volgan.
Ihmisten muistelut kertoivat taas kerran jotakin hyvin oleellista siitä, miten Neuvostoliitto toimi.
Ensiksi pahat asiat. Virolaiset valitsivat kolhoosille nimelle kunnioituksesta Stalinia kohtaan. Sergei Mironovitsh Kirov oli yksi Stalinin ajan kuuluisimpia kommunisteja. Hänestä tuli pian Stalinin kilpailija, jonka Stalin tarinan mukaan murhautti.
Kirov-nimi auttoi kolhoosia monin tavoin. Neuvostoliitto oli täynnä erilaisia Kirov-nimisiä tehdas- ja kulttuurilaitoksia. Virolainen kalastuskolhoosi oli tervetullut kylään kaikkiin niihin.
Toinen paha asia. Neuvostoliitto kannusti erilaisia kansallisia kulttuureja. Kirovin kolhoosissa oli kolhoosin ylläpitämä menestyvä kansantanssi- ja lauluryhmä. Ryhmä kutsuttiin ”ulkomaille” kaikkialle Varsovan liiton maihin ja jopa kapitalistiin maihin. Kolhoosibändiä johtanut Uno Veenre kertoo bändin nauttineen aivan toisenlaista matkustamisvapautta kuin tavallinen rahvas. Bändin jäsenet olivat keskenään sopineet, että he eivät käytä ulkomaan matkaa loikkaamiseen.
”Jos haluatte loikata, tehkää se joltakin turistimatkalta”, Veenre oli vedonnut ryhmäänsä.
Kukaan ei loikannut. Veenre on edelleen ylpeä ryhmänsä saavutuksista. Se sai esiintyä Neuvosto-Virossa käyneille vieraille kuten Indira Gandhille ja venäläiselle naiskosmonautille Valentina Tereshkovalle. Kirovin tanssijat kutsuttiin myös Kremliin esiintymään Mihail Gorbatsoville.
Sitten ne hyvät asiat. Kirovin mallikolhoosi toimi varsin kapitalistisesti. Sitä johti despoottimaisesti 35 vuotta sama virolainen mies Oskar Kuul. Hän oli nerokas talousjohtaja. Hänen aikanaan kalastuskolhoosi siirtyi kalastamaan Itämereltä Atlantille. Sillä oli sata omaa perävaunua. Kalastuskolhoosi laajensi tuottamistaan kalasäilykkeistä monialateollisuuslaitokseksi. Kolhoosi laajeni turkistarhaukseen, kirjolohenkasvatukseen, huonekalu-ja matkamuistoteollisuuteen. Kolhoosissa oli myös vihannesten kasvatusta, mutta se ei ollut maatalouskolhoosi. Laajetessaan kolhoosi söi alueen muuta pienteollisuutta.
Oskar Kuul oli varsin innovatiivinen ja tiukka johtaja. Jos kalalasti Atlantilta tuli keskellä yötä, työläisten paratiisissa oli herättävät keskellä yötä töihin. Töissä humalassa esiintyminen toi potkut saman tien.
Oskar Kuulin ansiona pidetään, että Kirovin kalastuskolhoosista tuli niin vauras. Hänen nerokkuuttaan liikemiehenä kuvastaa se, että kirovilaiset hankkivat junalasteittain pakastettua kalaa Vladivostokista 20 kopeekan kilohintaan, mutta myivät sitä eteenpäin laajaan Neuvostoliittoon kahden ruplan purkkihinnalla.
Kirovin kalastuskolhoosin jäseniksi haluttiin päästä. Kun Neuvostoliitossa palkkatyöläinen maksoi veroa 13 prosenttia tuloistaan, kolhoosityöläinen ei maksanut veroa ollenkaan. Kirov palkitsi työntekijöitään runsailla palkkiolla. Jos teki virheitä, palkkiot katosivat kuukausiksi. Kolhoosin sisällä nautittiin myös etuoikeuksista. Kolhoosissa oli omat koulut ja kulttuurilaitokset, erikoisuutena oma muotihuone. Siellä miehet saivat teettää kerran vuodessa räätälillä uuden puvun. Ei ihme, että eräskin työläinen lausahti, että ei käynyt mielessäkään haluta muualle töihin.
Lähteet:
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390676&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390677&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390678&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390679&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390680&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390277&q=Kirov
http://www.postimees.ee/?id=299905
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Suomalaiset Holokaustin hämärtäjät
Suomi on nyt saanut virallisen Holokaustin hämärtäjän, Riitta Mikkolan. Suomesta on vaikea löytää toista niin arkaluontoista paikkaa Holokaustin hämärtäjälle kuin Mikkolan virka. Hän on Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton puheenjohtaja. Hän on aitiopaikalla syöttämässä Euroopassa riehuvaa puppuhistoriaa kahdesta kansanmurhasta nuorille koululaisille. Riitta Mikkolan edustamaa tapaa katsoa maailmaa kutsutaan ”Double Genocide”- liikkeeksi. Sitä edustaa Prahan julistus. Se haluaa rinnastaa Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan, ei ainoastaan niiden rikoksia vaan myös aatteet, fasismin ja kommunismin. Viime kädessä se pyrkii Holokaustin hämärtämiseen eli englannin kielellä puhutaan Holocaust Obfuscation-ilmiöstä.
Kysymyksessä on uusi fasistinen vitsaus, joka riehuu erityisesti Baltian maissa. Onneksi maailmalla ollaan jo herätty huomaamaan tauti. Asialla ovat jälleen kerran ruotsalaiset. Ruotsin ulkoministeri on perustanut jo kymmenen vuotta sitten Holocaust Task Force – järjestön, joka pyrkii estämään Holokaustin hämärtäjien puuhat. Riitta Mikkola on yksi heidän vihollisistaan. Hänen löyhäpäinen lausuntonsa Holokaustista kansanmurhana kansanmurhien joukossa paljastaa, ettei Mikkolalla ole mitään käsitystä juutalaisten kansanmurhan ainutlaatuisuudesta. Hän on tyylipuhdas Double Genocide- liikkeen edustaja. Hänenlaisensa paikka ei ole historian opettajana ja vielä vähemmän sellaisten liiton puheenjohtajana!
On erinomaisen tärkeää, että suomalaiseen kouluopetukseen lisätään määräys Holokaustin opettamisesta kouluissa. Suomessa tätä Holokaustin hämärtämistä julistaa Sofi Oksanen, joka kirjoissaan esittelee virolaiset natsit kiltteinä natseina, niin kuin vain saksalaiset olisivat pahoja natseja. Oksanen on tunnetuin Double Genocide – kirjailija maailmalla.
Jos Suomi ei enää tunnustakaan Pariisin rauhansopimusta ja sen velvoitetta pitää kurissa fasistiset liikkeet, sen tekee nyt Holocaust Task Force -järjestö. SAFKA tulee informoimaan järjestölle Suomessa esille tulevista Double Genocide- ajattelutavan edustajista ja varoittamaan fasismin noususta Suomessa.
Lähde:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Holokaustin+opetuksesta+tuli+määräys+opetussuunnitelmiin/1135259324418
Kysymyksessä on uusi fasistinen vitsaus, joka riehuu erityisesti Baltian maissa. Onneksi maailmalla ollaan jo herätty huomaamaan tauti. Asialla ovat jälleen kerran ruotsalaiset. Ruotsin ulkoministeri on perustanut jo kymmenen vuotta sitten Holocaust Task Force – järjestön, joka pyrkii estämään Holokaustin hämärtäjien puuhat. Riitta Mikkola on yksi heidän vihollisistaan. Hänen löyhäpäinen lausuntonsa Holokaustista kansanmurhana kansanmurhien joukossa paljastaa, ettei Mikkolalla ole mitään käsitystä juutalaisten kansanmurhan ainutlaatuisuudesta. Hän on tyylipuhdas Double Genocide- liikkeen edustaja. Hänenlaisensa paikka ei ole historian opettajana ja vielä vähemmän sellaisten liiton puheenjohtajana!
On erinomaisen tärkeää, että suomalaiseen kouluopetukseen lisätään määräys Holokaustin opettamisesta kouluissa. Suomessa tätä Holokaustin hämärtämistä julistaa Sofi Oksanen, joka kirjoissaan esittelee virolaiset natsit kiltteinä natseina, niin kuin vain saksalaiset olisivat pahoja natseja. Oksanen on tunnetuin Double Genocide – kirjailija maailmalla.
Jos Suomi ei enää tunnustakaan Pariisin rauhansopimusta ja sen velvoitetta pitää kurissa fasistiset liikkeet, sen tekee nyt Holocaust Task Force -järjestö. SAFKA tulee informoimaan järjestölle Suomessa esille tulevista Double Genocide- ajattelutavan edustajista ja varoittamaan fasismin noususta Suomessa.
Lähde:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Holokaustin+opetuksesta+tuli+määräys+opetussuunnitelmiin/1135259324418
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Neuvostonostalgiaa
Virossa on muisteltu Viron Neuvostoliittoon liittymistä 70 vuotta sitten. Elokuun 6. päivänä tuli kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron Neuvostoliiton jäseneksi sen omasta pyynnöstä. Seuraavana päivänä 7.08.1940 Tallinnassa järjestettiin suuri kansanjuhla jäsenyyden kunniaksi. Paikalla oli 70 000 ihmistä. Määrä oli moninkertainen verrattuna ihmisjoukkoon, joka juhli Viron liittymistä EU:hun vuoden 2004 toukokuussa.
Lehtien pääkirjoitukset ovat arvioineet halventavaan sävyyn tuon aikaista päätöstä hakeutua Neuvostoliiton turviin. Pääkirjoitustoimittajille tuli kuitenkin yllätyksenä lukijoiden kiukkuinen palaute. Valtaosa lukijoista oli sitä mieltä, että neuvostoaikana elämä Virossa oli parempaa.
”Ihokarvat nousevat pystyyn, todella. Me voisimme ajatella, että nettikommentoijat ovat lampaita ja yhteiskunnan pohjasakkaa, jonka mielipiteellä ei ole mitään väliä, mutta se olisi liian yksinkertainen ratkaisu”, iltapäivälehti SL Õhtuleht kirjoittaa.
”Suurin osa kommentoijista katsoi, että verrattaessa nykyistä elämää neuvostoaikaan, silloin oli paremmin. Totta kyllä, pulaa oli ja banaaneja ei saanut, mutta muuten ei juurikaan suurta eroa ole”, lehti kirjoittaa.
Lehden mukaan on selvää, että työttömyys ja masennus ruokkivat neuvostonostalgiaa. Se loppuu lehden mukaan vasta sitten, kun virolainen sosiaaliturva kykenee takaamaan virolaisille turvallisuudentunteen, työtä ja huomisen.
(Lähde: http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=389970)
Muistin virkistämiseksi, kuinka kaikki tapahtuikaan:
”Elokuun ensimmäisenä päivänä Moskovassa alkoi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kokous, jonne oli kutsuttu Liettuan, Latvian, Viron ja Bessarabian työläisten delegaatiot. Työjärjestyksessä oli lisäksi Moldovan neuvostotasavallan luominen. Kolmantena elokuuta Moskovassa hyväksyttiin Liettua ja Latvia Neuvostoliiton jäseniksi. Viron vuoro oli elokuun 6. päivänä. Viron delegaatio saapui korkeimman neuvoston istuntosaliin kantaen Viron työläisten taistelulippuja vuosilta 1905 ja 1917. Korkeimman neuvoston jäsenet tervehtivät lämpimästi Viron delegaatiota. Johannes Lauristin muistutti omassa puheessaan virolaisten työläisten taistelusta jo vuonna 1917.
”Viron työläiset ovat olleet sidoksissa NL:n kansoihin jo muinaisista ajoista lähtien veljellisin sitein yhteisessä taistelussa tsarismia, kapitalismia ja kartanonherroja vastaan, jotka sortivat niin venäläisiä kuin virolaisia työläisiä ja talonpoikia. Meidän yhteisen vallankumouksellisen taistelun symboliksi ovat taisteluliput, joiden alla virolaiset työläiset taistelivat tsarismia ja kapitalismia vastaan jo vuonna 1917.”
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsen Otto-Ville Kuusinen käytti tilaisuudessa myös puheenvuoron.
”20 vuotta kestänyt taistelu Viron porvariston ja työläisten välillä on loppunut työläisten voittoon…. Viron historiassa ennen näkemättömän yksimielisyyden vallitessa koko Viron työtä tekevä kansa kokosi omat rivinsä neuvostojen lippujen alle, heitti menemään konkurssiin ajautuneen porvarillisen klikin ja vaati iskulausein liittämään Viroa sosialistisen Neuvostoliiton jäseneksi. ”
Kuusisen ehdotuksesta Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron Neuvostoliittoon yhdenvertaiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Seuraavana päivänä 7. elokuuta Tallinnassa juhlittiin suurmielenosoituksissa päätöstä. Juhlintaan otti osaa 70 000 ihmistä.”
(Lähde Olaf Kuuli:
http://dissidentti.blogspot.com/2009/07/vallankumous-virolaisittain-1940.html
Lehtien pääkirjoitukset ovat arvioineet halventavaan sävyyn tuon aikaista päätöstä hakeutua Neuvostoliiton turviin. Pääkirjoitustoimittajille tuli kuitenkin yllätyksenä lukijoiden kiukkuinen palaute. Valtaosa lukijoista oli sitä mieltä, että neuvostoaikana elämä Virossa oli parempaa.
”Ihokarvat nousevat pystyyn, todella. Me voisimme ajatella, että nettikommentoijat ovat lampaita ja yhteiskunnan pohjasakkaa, jonka mielipiteellä ei ole mitään väliä, mutta se olisi liian yksinkertainen ratkaisu”, iltapäivälehti SL Õhtuleht kirjoittaa.
”Suurin osa kommentoijista katsoi, että verrattaessa nykyistä elämää neuvostoaikaan, silloin oli paremmin. Totta kyllä, pulaa oli ja banaaneja ei saanut, mutta muuten ei juurikaan suurta eroa ole”, lehti kirjoittaa.
Lehden mukaan on selvää, että työttömyys ja masennus ruokkivat neuvostonostalgiaa. Se loppuu lehden mukaan vasta sitten, kun virolainen sosiaaliturva kykenee takaamaan virolaisille turvallisuudentunteen, työtä ja huomisen.
(Lähde: http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=389970)
Muistin virkistämiseksi, kuinka kaikki tapahtuikaan:
”Elokuun ensimmäisenä päivänä Moskovassa alkoi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kokous, jonne oli kutsuttu Liettuan, Latvian, Viron ja Bessarabian työläisten delegaatiot. Työjärjestyksessä oli lisäksi Moldovan neuvostotasavallan luominen. Kolmantena elokuuta Moskovassa hyväksyttiin Liettua ja Latvia Neuvostoliiton jäseniksi. Viron vuoro oli elokuun 6. päivänä. Viron delegaatio saapui korkeimman neuvoston istuntosaliin kantaen Viron työläisten taistelulippuja vuosilta 1905 ja 1917. Korkeimman neuvoston jäsenet tervehtivät lämpimästi Viron delegaatiota. Johannes Lauristin muistutti omassa puheessaan virolaisten työläisten taistelusta jo vuonna 1917.
”Viron työläiset ovat olleet sidoksissa NL:n kansoihin jo muinaisista ajoista lähtien veljellisin sitein yhteisessä taistelussa tsarismia, kapitalismia ja kartanonherroja vastaan, jotka sortivat niin venäläisiä kuin virolaisia työläisiä ja talonpoikia. Meidän yhteisen vallankumouksellisen taistelun symboliksi ovat taisteluliput, joiden alla virolaiset työläiset taistelivat tsarismia ja kapitalismia vastaan jo vuonna 1917.”
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsen Otto-Ville Kuusinen käytti tilaisuudessa myös puheenvuoron.
”20 vuotta kestänyt taistelu Viron porvariston ja työläisten välillä on loppunut työläisten voittoon…. Viron historiassa ennen näkemättömän yksimielisyyden vallitessa koko Viron työtä tekevä kansa kokosi omat rivinsä neuvostojen lippujen alle, heitti menemään konkurssiin ajautuneen porvarillisen klikin ja vaati iskulausein liittämään Viroa sosialistisen Neuvostoliiton jäseneksi. ”
Kuusisen ehdotuksesta Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron Neuvostoliittoon yhdenvertaiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Seuraavana päivänä 7. elokuuta Tallinnassa juhlittiin suurmielenosoituksissa päätöstä. Juhlintaan otti osaa 70 000 ihmistä.”
(Lähde Olaf Kuuli:
http://dissidentti.blogspot.com/2009/07/vallankumous-virolaisittain-1940.html
Taistelu 1900-luvun perinnöstä osa 3.
Treblinkan keskitysleirillä juutalaisten perusajatus oli, ettei Hitlerille saa antaa kuolemanjälkeisiä voittoja. Treblinka oli paikka, jossa juutalaiset ryhtyivät väkivaltaisesti vastustamaan natseja. Sieltä on suora jatkumo Israelin valtioon ja sen väkivaltaan. Vastarintaan nousseiden juutalaisten unelma kääntyi päälaelleen.
”Israel on Hitlerin suurin kuolemanjälkeinen voitto. Juutalaiset ottivat mallia itseltään Hitleriltä rakentaessaan Israelin valtion”, pohdiskeli SAFKA:n pääideologi Petri Krohn, kun pysähdyin Helsingissä tankkaamaan SAFKA-agendaa.
Toisena voittona Hitlerille voi pitää Hollywoodia. Hitleriläisen rotuopin vaikutukset näkyvät erityisen selvästi Hollywoodin tuotannossa, joka levittää uskoa valkoisen rodun ylivoimaan. Tämän rotupyramidin huipulla ovat anglosaksit, Yhdysvalloissa erityisesti WASP:it; valkoiset, anglosaksit protestantit. Petri Krohnin mielestä tämän rotuopin ovat ottaneet erityisen vakavasti Itä-Euroopan kansat. Niiden nationalismin takana on usko ”natsilaiseen” rotupyramidiin. Itsenäistyessään erilaiset pienet Itä-Euroopan kansat ovat kuvitelleet pääsevänsä askeleen lähemmäksi anglosakseja.
”Itäeurooppalaisia kansoja ohjaa siis seuraava ajattelu: katkaisemalla suhteensa itään ja ryssiin, ne voivat lännessä esiintyä yhtä pykälää korkeammalla askelmalla. Uskon vahvasti, että tällainen rasistinen ajattelu on Ukrainan "oranssin vallankumouksen” taustalla ja itse asiassa sen liikkeellepaneva voima. Sama pätee Baltian tapahtumiin.”
Krohnin järkeilyn mukaan Ukrainan kansaa ei olisi olemassakaan vaan se on vain väline ilmaista venäläisen kansan huonommuutta.
”Safka on nähnyt monessa asiassa "russofobiaa". Russofobia on kuitenkin vain pieni osa tätä natsilaista rotupyramidi-ajattelua. Aivan sama rasistinen fobia kohdistuu serbeihin. Itsenäistymällä Jugoslaviasta kroaatit pääsevät jopa kahta pykälää serbien ja etelä-slaavien yläpuolelle”, Krohn pohtii.
Taistelu 1900-luvun perinnöstä on kärjistymässä ”kansallisdemokraatteihin”. 1900-luvun johtava aate oli sosialismi ja liikkeelle paneva voima työväenliike. Sosialismi sai kiusallisen lieveilmiön nimeltään kansallissosialismi, jonka Neuvostoliitto ja aito sosialismi tuhosivat. 2000-luvun johtava aate on demokratia. Sen lieveilmiönä on syntynyt ”kansallisdemokraatit”.
”Ehkä voisi tiivistää, että SAFKA vastustaa Suomessa leviävää (Virosta lähtöisin olevaa) kansallisdemokraattista ajattelua. Kansallis-Demokraatit, entisten Kansallis-Sosialistien tapaan ovat ottaneet nimeensä mukaan aikakautensa muotiaatteen. Todellinen sitoutuminen demokratiaan kuitenkin puuttuu. Tarvittaessa ollaan tietenkin valmiita tukemaan USA:n "demokratisoimis"-pyrkimyksiä.”
Kiinnostavaa on, aikooko Yhdysvallat tukea demokratia-imitaattoreita vai aitoa demokratiaa? Eli sitoutuuko USA puolustamaan Viron apartheidia vai ei?
”Israel on Hitlerin suurin kuolemanjälkeinen voitto. Juutalaiset ottivat mallia itseltään Hitleriltä rakentaessaan Israelin valtion”, pohdiskeli SAFKA:n pääideologi Petri Krohn, kun pysähdyin Helsingissä tankkaamaan SAFKA-agendaa.
Toisena voittona Hitlerille voi pitää Hollywoodia. Hitleriläisen rotuopin vaikutukset näkyvät erityisen selvästi Hollywoodin tuotannossa, joka levittää uskoa valkoisen rodun ylivoimaan. Tämän rotupyramidin huipulla ovat anglosaksit, Yhdysvalloissa erityisesti WASP:it; valkoiset, anglosaksit protestantit. Petri Krohnin mielestä tämän rotuopin ovat ottaneet erityisen vakavasti Itä-Euroopan kansat. Niiden nationalismin takana on usko ”natsilaiseen” rotupyramidiin. Itsenäistyessään erilaiset pienet Itä-Euroopan kansat ovat kuvitelleet pääsevänsä askeleen lähemmäksi anglosakseja.
”Itäeurooppalaisia kansoja ohjaa siis seuraava ajattelu: katkaisemalla suhteensa itään ja ryssiin, ne voivat lännessä esiintyä yhtä pykälää korkeammalla askelmalla. Uskon vahvasti, että tällainen rasistinen ajattelu on Ukrainan "oranssin vallankumouksen” taustalla ja itse asiassa sen liikkeellepaneva voima. Sama pätee Baltian tapahtumiin.”
Krohnin järkeilyn mukaan Ukrainan kansaa ei olisi olemassakaan vaan se on vain väline ilmaista venäläisen kansan huonommuutta.
”Safka on nähnyt monessa asiassa "russofobiaa". Russofobia on kuitenkin vain pieni osa tätä natsilaista rotupyramidi-ajattelua. Aivan sama rasistinen fobia kohdistuu serbeihin. Itsenäistymällä Jugoslaviasta kroaatit pääsevät jopa kahta pykälää serbien ja etelä-slaavien yläpuolelle”, Krohn pohtii.
Taistelu 1900-luvun perinnöstä on kärjistymässä ”kansallisdemokraatteihin”. 1900-luvun johtava aate oli sosialismi ja liikkeelle paneva voima työväenliike. Sosialismi sai kiusallisen lieveilmiön nimeltään kansallissosialismi, jonka Neuvostoliitto ja aito sosialismi tuhosivat. 2000-luvun johtava aate on demokratia. Sen lieveilmiönä on syntynyt ”kansallisdemokraatit”.
”Ehkä voisi tiivistää, että SAFKA vastustaa Suomessa leviävää (Virosta lähtöisin olevaa) kansallisdemokraattista ajattelua. Kansallis-Demokraatit, entisten Kansallis-Sosialistien tapaan ovat ottaneet nimeensä mukaan aikakautensa muotiaatteen. Todellinen sitoutuminen demokratiaan kuitenkin puuttuu. Tarvittaessa ollaan tietenkin valmiita tukemaan USA:n "demokratisoimis"-pyrkimyksiä.”
Kiinnostavaa on, aikooko Yhdysvallat tukea demokratia-imitaattoreita vai aitoa demokratiaa? Eli sitoutuuko USA puolustamaan Viron apartheidia vai ei?
tiistai 3. elokuuta 2010
Taistelu 1900-luvun perinnöstä, osa 2.
Viron viime viikonlopun erilaiset militaristiset juhlat ovat saaneet runsaasti huomiota, mutta muutama havainto vielä Sinimäen natsipippaloiden ympäriltä on tarpeen.
Selvää on, että tilanne Virossa tulee kärjistymään.
Sinimäen SS-veteraanit saivat vastaansa kansainvälisen järjestön, Maailma ilman natsismia. Virossa järjestettiin ensimmäistä kertaa mielenosoitus, johon rahoitus tuli Viron ulkopuolelta. Maailma ilman natsismia – järjestöä rahoittavat pääsääntöisesti venäjän kieltä puhuvat juutalaisjärjestöt ympäri maailmaa. Merkittävin rahoittaja on venäläinen oligarkki, lääketehtailija Boris Schpiegel. Hän on Venäjän duuman ylähuoneen jäsen.
Schpiegel on armoton Baltian historian vääristelijöille. Voisi sanoa, että Maailma ilman natsismia - järjestö on puhtaasti Baltian ja Ukrainan historian vääristelijöitä vastaan suunnattu organisaatio. Sen päätehtävänä on vakuuttaa maailma siitä, etteivät kommunismi ja fasismi ole rinnastettavissa yhtä vähän kuin Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa saati Siperian karkotukset ja Holokausti. Järjestön päävihollinen on Prahan julistus ja sen taustavoimat, Holokaustin hämärtäjät.
Venäläiset ovat täydellisesti kadottaneet uskonsa läntiseen historian kirjoitukseen. Käytännössä Virosta on tullut länsimaisen historiankirjoituksen perikato. Lännen tuki Viron apartheidille ja fasistiselle historian kirjoitukselle on venäläisten silmissä vienyt kaiken uskottavuuden läntiseltä historiankirjoitukselta. Asiallinenkaan kritiikki kommunismin rikoksista ei kohtaa Venäjällä mitään vastakaikua. Venäläisille kaikenlaiset ”miljoonat uhrit” ovat enää vain pelkkää läntistä propagandaa.
Tämä näkyi puna-armeijan desanttien muistojuhlassa samaisena päivänä SS-veteraanien juhlien kanssa. He eivät ota vähimmässäkään määrin vakavasti Virossa vallalla olevaa tulkintaa siitä, että puna-armeija edustaisi Virossa ”miehittäjää”. Ylpeinä he kokoontuivat juhlistamaan Neuvostoliiton desanttiyksikköjen perustamisen 80-vuotispäivää! Kuten kuvat kertoivat he kantoivat juhlissaan konetuliaseita. Desantit ovat rohkeita miehiä, valiojoukkoa kaikissa maailman armeijoissa ja he tietävät sen. He viis veisaavat virolaisesta historiankirjoituksesta.
Yhdysvaltain suurlähettiläs Virossa, Michael C. Polt tuomitsi Sinimäen natsijuhlat. Hänelle alkaa valjeta, minkälaiseen ansaan Yhdysvallat on Baltiassa astunut. Natsien puolelle Yhdysvallat ei voi mennä. Sille jää vain Neuvostoliitto, vanha liittolainen jo toisesta maailmansodasta.
Tilanne olisi kehittynyt tähän pisteeseen ilman Suomen antifasistista komiteaakin. Meillä ei ole enää paljoa tehtävissä. Asiat siirtyvät USA:n ja Venäjän välisiksi. SAFKA voi ainoastaan toimia Suomessa neuvonantajana, miten Suomi selviää näissä sameissa vesissä. Johan Bäckman pitää huolta siitä, että suomalaisten maine venäläisten silmissä säilyy hyvänä. Hän takaa sen, ettei Suomea pidetä samanlaisena natsipesäkkeenä kuin Viroa, Latviaa ja Liettuaa.
P.S.
Suomessa tuli vastaan todellinen positiivinen yllätys. Törmäsin hienoon antifasistiseen näytelmään ympäristössä, jossa sitä vähiten odotin: Kuusamon kesäteatterissa. Siellä esitettiin suomussalmelaisen Eero Schroderuksen kirjoittama näytelmä Onni tulee Pietarista. Se oli parodia suomalaisesta russofobiasta. Uskomattoman hieno suoritus kansannäytelmältä.
Selvää on, että tilanne Virossa tulee kärjistymään.
Sinimäen SS-veteraanit saivat vastaansa kansainvälisen järjestön, Maailma ilman natsismia. Virossa järjestettiin ensimmäistä kertaa mielenosoitus, johon rahoitus tuli Viron ulkopuolelta. Maailma ilman natsismia – järjestöä rahoittavat pääsääntöisesti venäjän kieltä puhuvat juutalaisjärjestöt ympäri maailmaa. Merkittävin rahoittaja on venäläinen oligarkki, lääketehtailija Boris Schpiegel. Hän on Venäjän duuman ylähuoneen jäsen.
Schpiegel on armoton Baltian historian vääristelijöille. Voisi sanoa, että Maailma ilman natsismia - järjestö on puhtaasti Baltian ja Ukrainan historian vääristelijöitä vastaan suunnattu organisaatio. Sen päätehtävänä on vakuuttaa maailma siitä, etteivät kommunismi ja fasismi ole rinnastettavissa yhtä vähän kuin Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa saati Siperian karkotukset ja Holokausti. Järjestön päävihollinen on Prahan julistus ja sen taustavoimat, Holokaustin hämärtäjät.
Venäläiset ovat täydellisesti kadottaneet uskonsa läntiseen historian kirjoitukseen. Käytännössä Virosta on tullut länsimaisen historiankirjoituksen perikato. Lännen tuki Viron apartheidille ja fasistiselle historian kirjoitukselle on venäläisten silmissä vienyt kaiken uskottavuuden läntiseltä historiankirjoitukselta. Asiallinenkaan kritiikki kommunismin rikoksista ei kohtaa Venäjällä mitään vastakaikua. Venäläisille kaikenlaiset ”miljoonat uhrit” ovat enää vain pelkkää läntistä propagandaa.
Tämä näkyi puna-armeijan desanttien muistojuhlassa samaisena päivänä SS-veteraanien juhlien kanssa. He eivät ota vähimmässäkään määrin vakavasti Virossa vallalla olevaa tulkintaa siitä, että puna-armeija edustaisi Virossa ”miehittäjää”. Ylpeinä he kokoontuivat juhlistamaan Neuvostoliiton desanttiyksikköjen perustamisen 80-vuotispäivää! Kuten kuvat kertoivat he kantoivat juhlissaan konetuliaseita. Desantit ovat rohkeita miehiä, valiojoukkoa kaikissa maailman armeijoissa ja he tietävät sen. He viis veisaavat virolaisesta historiankirjoituksesta.
Yhdysvaltain suurlähettiläs Virossa, Michael C. Polt tuomitsi Sinimäen natsijuhlat. Hänelle alkaa valjeta, minkälaiseen ansaan Yhdysvallat on Baltiassa astunut. Natsien puolelle Yhdysvallat ei voi mennä. Sille jää vain Neuvostoliitto, vanha liittolainen jo toisesta maailmansodasta.
Tilanne olisi kehittynyt tähän pisteeseen ilman Suomen antifasistista komiteaakin. Meillä ei ole enää paljoa tehtävissä. Asiat siirtyvät USA:n ja Venäjän välisiksi. SAFKA voi ainoastaan toimia Suomessa neuvonantajana, miten Suomi selviää näissä sameissa vesissä. Johan Bäckman pitää huolta siitä, että suomalaisten maine venäläisten silmissä säilyy hyvänä. Hän takaa sen, ettei Suomea pidetä samanlaisena natsipesäkkeenä kuin Viroa, Latviaa ja Liettuaa.
P.S.
Suomessa tuli vastaan todellinen positiivinen yllätys. Törmäsin hienoon antifasistiseen näytelmään ympäristössä, jossa sitä vähiten odotin: Kuusamon kesäteatterissa. Siellä esitettiin suomussalmelaisen Eero Schroderuksen kirjoittama näytelmä Onni tulee Pietarista. Se oli parodia suomalaisesta russofobiasta. Uskomattoman hieno suoritus kansannäytelmältä.
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
Sinimäki ja taistelu 1900-luvun perinnöstä
Virossa järjestetään ensi lauantaina perinteiset natsipippalot Sinimäellä Itä-Virossa. Sinimäki on paikka, jossa virolaiset natsit pysäyttivät puna-armeijan etenemisen puoleksi vuodeksi. Paikalla juhlivat vielä hengissä olevat Viron SS-miehet. Kiitos heidän taistelutahtonsa, puoli miljoonaa juutalaista menetti henkensä Unkarissa.
Näitä miehiä ei kuitenkaan syytetä juutalaisten tuhosta. Heitä juhlitaan Virossa ”vapaustaistelijoina”.
”Viron valtion tulisi antaa tunnustusta näiden miesten taistelulle, sillä he taistelivat Viron itsenäisyyden palauttamisen puolesta”, nuori nationalisti, Isänmaa-puolueen kansanedustaja Urmas Reinsalu sanoo Postimees-lehdessä. (http://www.postimees.ee/?id=292956)
Samanaikaisesti natsimarssin kanssa Sinimäellä on toinenkin tilaisuus. Viron venäläiset aktivistit, yövartiolaiset, ovat hakeneet lupaa Vaivaran kunnalta järjestää ”Maailma ilman natsismia”-järjestön puitteissa mielenosoitus natsijuhlia vastaan. Paikalle tulee antifasisteja Saksasta, Israelista, Venäjältä, Puolasta. Latviasta ja Liettuasta. Me suomalaiset olemme ilmeisesti maahantulokiellossa.
Natsismin nousu Baltiassa on tosiasia. Latviassa ja Liettuassa järjestetään vastaavanlaisia natsimarsseja.
Viime viikolla kaikkien Baltian maiden pääministerit lähettivät kirjeen Amerikan presidentille, Barack Obamalle, jossa he kiittivät Yhdysvaltoja siitä, että Amerikka ei 70 vuoden aikana tunnustanut Baltian maiden kuulumista Neuvostoliittoon.
Kirje on osa maailmassa käytävää ideologista sotaa, jonka päänäyttämönä on Baltia. Kysymys on 1900-luvun perinnöstä. Me SAFKA:ssa uskomme, että 1900-luku oli mullistavan edistyksellinen kiitos kansainvälisen työväenliikkeen ja Venäjän vallankumouksen. Euroopassa vasemmisto vei kehitystä eteenpäin, mutta todellinen vetovastuu oli kommunismilla ja Neuvostoliitolla.
Baltit uskovat toisin. Väittämällä joutuneensa Neuvostoliiton miehittämiksi Baltian maat pyrkivät todistamaan maailmalle, että Euroopassa on riehunut vain toinen toistaan kauheampia totalitaristisia aatteita.
SAFKA:n pääideologi Petri Krohn kiteyttää uuden natsiopin näin:
”Euroopan historia on pelkkää sosialististen kansanmurha-aatteiden keskinäistä kilpailua suuremmasta pahuudesta, kun Amerikka yksin edustaa edistystä ja vapautta. Nyt Amerikka on vihdoin vapauttanut Euroopan 1900-luvun saatanallisesta perinnöstä!”
P.S. Baltian pääministerien hölynpöly miehityksestä paljastuu vuoden 1964 Playboy-lehdessä. Lehdessä poseeraa virolainen kaunis blondi, elokuvatähti Eve Kivi, ilman rihman kiertämää. Lehti ei esittele ”miehitystisseja”. Termiä Baltian ”miehitys” ei Playboyssa tunnettu niin kuin ei muuallakaan maailmassa.
http://www.ekspress.ee/news/foto/fotogalerii/fotouudis-eve-kivi-foto-1964-aasta-playboyst-on-internetis-levimas.d?id=32279969
Näitä miehiä ei kuitenkaan syytetä juutalaisten tuhosta. Heitä juhlitaan Virossa ”vapaustaistelijoina”.
”Viron valtion tulisi antaa tunnustusta näiden miesten taistelulle, sillä he taistelivat Viron itsenäisyyden palauttamisen puolesta”, nuori nationalisti, Isänmaa-puolueen kansanedustaja Urmas Reinsalu sanoo Postimees-lehdessä. (http://www.postimees.ee/?id=292956)
Samanaikaisesti natsimarssin kanssa Sinimäellä on toinenkin tilaisuus. Viron venäläiset aktivistit, yövartiolaiset, ovat hakeneet lupaa Vaivaran kunnalta järjestää ”Maailma ilman natsismia”-järjestön puitteissa mielenosoitus natsijuhlia vastaan. Paikalle tulee antifasisteja Saksasta, Israelista, Venäjältä, Puolasta. Latviasta ja Liettuasta. Me suomalaiset olemme ilmeisesti maahantulokiellossa.
Natsismin nousu Baltiassa on tosiasia. Latviassa ja Liettuassa järjestetään vastaavanlaisia natsimarsseja.
Viime viikolla kaikkien Baltian maiden pääministerit lähettivät kirjeen Amerikan presidentille, Barack Obamalle, jossa he kiittivät Yhdysvaltoja siitä, että Amerikka ei 70 vuoden aikana tunnustanut Baltian maiden kuulumista Neuvostoliittoon.
Kirje on osa maailmassa käytävää ideologista sotaa, jonka päänäyttämönä on Baltia. Kysymys on 1900-luvun perinnöstä. Me SAFKA:ssa uskomme, että 1900-luku oli mullistavan edistyksellinen kiitos kansainvälisen työväenliikkeen ja Venäjän vallankumouksen. Euroopassa vasemmisto vei kehitystä eteenpäin, mutta todellinen vetovastuu oli kommunismilla ja Neuvostoliitolla.
Baltit uskovat toisin. Väittämällä joutuneensa Neuvostoliiton miehittämiksi Baltian maat pyrkivät todistamaan maailmalle, että Euroopassa on riehunut vain toinen toistaan kauheampia totalitaristisia aatteita.
SAFKA:n pääideologi Petri Krohn kiteyttää uuden natsiopin näin:
”Euroopan historia on pelkkää sosialististen kansanmurha-aatteiden keskinäistä kilpailua suuremmasta pahuudesta, kun Amerikka yksin edustaa edistystä ja vapautta. Nyt Amerikka on vihdoin vapauttanut Euroopan 1900-luvun saatanallisesta perinnöstä!”
P.S. Baltian pääministerien hölynpöly miehityksestä paljastuu vuoden 1964 Playboy-lehdessä. Lehdessä poseeraa virolainen kaunis blondi, elokuvatähti Eve Kivi, ilman rihman kiertämää. Lehti ei esittele ”miehitystisseja”. Termiä Baltian ”miehitys” ei Playboyssa tunnettu niin kuin ei muuallakaan maailmassa.
http://www.ekspress.ee/news/foto/fotogalerii/fotouudis-eve-kivi-foto-1964-aasta-playboyst-on-internetis-levimas.d?id=32279969
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Etusivu uusiksi
Oli ilo herätä sunnuntaipäivään ja huomata, että suuri suomalainen antifasisti Johan Bäckman on päässyt valtakunnan ykköslehden etusivun uutiseksi. Hän suorastaan varasti päähuomion Venäjän nuorison Seligerin kesäleiristä kertovassa jutussa. SAFKA:lle tämä on mediavoitto. Helsingin Sanomat on järjestelmällisesti vaiennut Johania ja SAFKA:a kuoliaaksi. Johan on päässyt pannasta. Tiedossahan oli, ettei suomalainen media voi loputtomasti mitätöidä sellaista, minkä koko Venäjä tietää.
Helsingin Sanomat on suomalais-fasistisen maailmankuvan pää-äänenkannattaja. Lehden nationalistis-konservatiivinen linja korostuu Viron apartheidin tukemisessa, historian vääristelyssä ja vasemmiston häpäisyssä. Lehti puhuu Viron sosialistisesta menneisyydestä halventavasti ”neuvostomiehityksenä”. Se syyllistyy myös jatkuvaan kiihotukseen kansanryhmää vastaan nimitellen Baltian venäläisiä miehittäjiksi.
Oli erityisen ilahduttavaa, että SAFKA:n agenda oli päässyt jo lähes sellaisenaan Hesarin sivuille. Viron apartheidista Helsingin Sanomat kirjoittaa vielä sitaateissa merkkinä tuestaan Viron rasistiselle järjestelmälle. Hienoa oli myös se, että Hesarin jutussa kerrotaan Päivi Hirvelästä, joka sai kunnian olla Seligerin installaation ainoa suomalaisnatsi. Turha mainitakaan, että asia uutisoitiin SAFKA:n sivuilla jo viikko sitten. Että valtakunnan ykköslehti osaakin olla hidas.
Päivi Hirvelä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari ja kuuluu siihen joukkoon, joka irtaannuttaa EU:ta Nürnbergin periaatteista eli rehabilitoi fasismia. EU:ssa erityisesti Baltian maissa ja Suomessa moraalinen kompassi on vinksahtanut, mistä Hirvelä on elävä näyte. Nürnbergin periaatteisiin sitoutuminen tarkoittaa sitä, että natseja vastaan taistelleet eivät olleet koskaan väärässä. Hirvelä päätti toisin. Latvialainen punapartisaani Vasili Kononov oli Hirvelän mielestä rikollinen. Tämän ajattelun makaaberi ilmentymä on se, että Liettuassa Vilnan getosta selvinneet juutalaiset ovat saamassa sotarikossyytteitä liityttyään antifasistisiin punapartisaaneihin. Hirvelälle tiedoksi: kun juutalaiset todetaan syyllisiksi taistelussa natseja vastaan, EU on tuhonnut kaikki periaatteensa. Mistään ihmisoikeuksista ei enää sen jälkeen voi olla puhettakaan.
EU:n perusajatuksena on olla antifasistinen. Sellaiset maat, jotka irtoavat Nürnbergin periaatteista, pitäisi heittää ulos EU:sta välittömästi. Ja sellainen tuomari, joka tätä ei ymmärrä, voisi matkustaa pikapikaa Strasbourgista kotiin.
Helsingin Sanomien suopeus antifasistien toimintaa kohtaan huolestuttaa. Mottomme on Mahatma Gandhia vapaasti siteerattuna:
”First they ignore you, then they laugh at you, then they fight with you, then you win.”
Taidetaan mennä kakkosvaiheessa. Meidän on ilmeisesti syytä olla varuillamme, ettemme joudu marginaalista main streamiksi.
http://antifasistit.blogspot.com/2010/07/paivi-hirvela-on-natsi.html
Helsingin Sanomat on suomalais-fasistisen maailmankuvan pää-äänenkannattaja. Lehden nationalistis-konservatiivinen linja korostuu Viron apartheidin tukemisessa, historian vääristelyssä ja vasemmiston häpäisyssä. Lehti puhuu Viron sosialistisesta menneisyydestä halventavasti ”neuvostomiehityksenä”. Se syyllistyy myös jatkuvaan kiihotukseen kansanryhmää vastaan nimitellen Baltian venäläisiä miehittäjiksi.
Oli erityisen ilahduttavaa, että SAFKA:n agenda oli päässyt jo lähes sellaisenaan Hesarin sivuille. Viron apartheidista Helsingin Sanomat kirjoittaa vielä sitaateissa merkkinä tuestaan Viron rasistiselle järjestelmälle. Hienoa oli myös se, että Hesarin jutussa kerrotaan Päivi Hirvelästä, joka sai kunnian olla Seligerin installaation ainoa suomalaisnatsi. Turha mainitakaan, että asia uutisoitiin SAFKA:n sivuilla jo viikko sitten. Että valtakunnan ykköslehti osaakin olla hidas.
Päivi Hirvelä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari ja kuuluu siihen joukkoon, joka irtaannuttaa EU:ta Nürnbergin periaatteista eli rehabilitoi fasismia. EU:ssa erityisesti Baltian maissa ja Suomessa moraalinen kompassi on vinksahtanut, mistä Hirvelä on elävä näyte. Nürnbergin periaatteisiin sitoutuminen tarkoittaa sitä, että natseja vastaan taistelleet eivät olleet koskaan väärässä. Hirvelä päätti toisin. Latvialainen punapartisaani Vasili Kononov oli Hirvelän mielestä rikollinen. Tämän ajattelun makaaberi ilmentymä on se, että Liettuassa Vilnan getosta selvinneet juutalaiset ovat saamassa sotarikossyytteitä liityttyään antifasistisiin punapartisaaneihin. Hirvelälle tiedoksi: kun juutalaiset todetaan syyllisiksi taistelussa natseja vastaan, EU on tuhonnut kaikki periaatteensa. Mistään ihmisoikeuksista ei enää sen jälkeen voi olla puhettakaan.
EU:n perusajatuksena on olla antifasistinen. Sellaiset maat, jotka irtoavat Nürnbergin periaatteista, pitäisi heittää ulos EU:sta välittömästi. Ja sellainen tuomari, joka tätä ei ymmärrä, voisi matkustaa pikapikaa Strasbourgista kotiin.
Helsingin Sanomien suopeus antifasistien toimintaa kohtaan huolestuttaa. Mottomme on Mahatma Gandhia vapaasti siteerattuna:
”First they ignore you, then they laugh at you, then they fight with you, then you win.”
Taidetaan mennä kakkosvaiheessa. Meidän on ilmeisesti syytä olla varuillamme, ettemme joudu marginaalista main streamiksi.
http://antifasistit.blogspot.com/2010/07/paivi-hirvela-on-natsi.html
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Viro sai lottovoiton
Eurokerhoon mukaan pääsy on lottovoitto Virolle, sillä Viro sai nyt kätensä Saksan taskuun. Köyhtyvällä Virolla ei ole enää tulevaisuudessa hätäpäivää.
Euro on ennen kaikkea imagokysymys. Vielä toistaiseksi se antaa kuvan jostakin uskottavasta ja luotettavasta ja viime kädessä sellaisesta, jonka pystyssä pitämiseen Saksa on sitoutunut.
Viron talous näyttää numeroissa hyvältä, mutta vain numeroissa. Esimerkiksi Viron valtion olematon velka johtuu siitä, ettei Viron valtio ole saanut lainaa. Virolla ei ole minkäänlaista luottoa kansainvälisten pankkien silmissä. Nyt euron tulo nostaa valtion luottoluokitusta ja Viro pystyy maksamaan eläkkeet ja työttömyyskorvaukset lainarahalla. Viro siirtyy eurooppalaisille tavoille niin julkisen sektorin hoidossa kuin sosiaaliturvan takaamisessa.
Euron on toivottu tuovan Viroon investointeja, mutta Suomen esimerkki ei odotuksia vahvista. Päinvastoin. Euron tulon jälkeen Suomi on edelleen yhtä syrjässä kuin se on aina ollut. Ulkomaiset investoinnit ovat virranneet maasta poispäin. Ei ole mitään syytä olettaa, että Viron kohdalla tilanne olisi toisenlainen. Yritykset, jotka haluavat Venäjän markkinoille, menevät suoraan Venäjälle.
Euroopan markkinoilla Virolle jää kilpailueduksi kansalaisuudeton ja poliittisten oikeuksien puutteesta kärsivä venäläinen vähemmistö, joka tarjoaa halpaa työvoimaa. Poliittisesti voi olla tulevaisuudessa arkaluontoista, jos Suomesta yhä enemmän siirretään työtä Viroon. Työttömyydestä kärsivät Suomi ja Ruotsi eivät voi enää ulkoistaa työtä Viroon. Epäillä sopii myös, että kaikki se työ, joka on Suomesta siirrettävissä, on jo siirretty muualle.
Euro sementoi apartheidin yhä lujemmin Viron yhteiskuntajärjestelmäksi. Euron tulo valheellisesti indikoi, että maassa on kaikki hyvin. Se vahvistaa rasistisen järjestelmän tukipilarin, pääministeri Andrus Ansipin asemaa. Hänestä tulee todennäköisesti Viron seuraavakin pääministeri ensi vuoden kevään parlamenttivaaleissa. Virossa ei enää tapahdu muutoksia demokraattisin keinoin.
Euro nostaa jonkun verran hintoja, tuskin kuitenkaan paljoa, sillä Viron ostovoima ei euron myötä nouse. Köyhät voivat entistä huonommin. Köyhiä ovat eläkeläiset, työttömät ja venäläiset. Viron yhteiskunnan eriarvoistuminen pahenee.
Asuntolainojen korkotason ei uskota Virossa laskevan, sillä ruotsalaisilla pankeilla on paljon saatavia Virossa. Ne eivät kovin hevillä aloita uutta lainabuumia, joten kiinteistömarkkinoilla euron tulosta ei ole paikallisille paljon hyötyä eikä talouden moottoriksi.
Baltian maiden kohdalla ilmassa on koko ajan roikkunut kysymys, miten elinkelpoisia maat todellisuudessa ovat. Ne ovat pieniä ja syrjäisiä vailla merkittäviä vientituotteita. Saksan vastuulla on nyt se, että Viron konkurssi on poissuljettu vaihtoehto.
Euro liittää kaksi fennougria selvemmin yhteen. Virolaisilla ja suomalaisilla on molemmilla samanlainen identiteettiongelma. Me pyrimme kaikella tavalla hännystelemään Saksaa häivyttääksemme sen epäilyn, että olemme jotenkin liian mongoleja Eurooppaan. Euron avulla me pääsemme Euroopan perslävestä sen ytimeen. Viro teki sen nyt Suomen perässä.
Euro on ennen kaikkea imagokysymys. Vielä toistaiseksi se antaa kuvan jostakin uskottavasta ja luotettavasta ja viime kädessä sellaisesta, jonka pystyssä pitämiseen Saksa on sitoutunut.
Viron talous näyttää numeroissa hyvältä, mutta vain numeroissa. Esimerkiksi Viron valtion olematon velka johtuu siitä, ettei Viron valtio ole saanut lainaa. Virolla ei ole minkäänlaista luottoa kansainvälisten pankkien silmissä. Nyt euron tulo nostaa valtion luottoluokitusta ja Viro pystyy maksamaan eläkkeet ja työttömyyskorvaukset lainarahalla. Viro siirtyy eurooppalaisille tavoille niin julkisen sektorin hoidossa kuin sosiaaliturvan takaamisessa.
Euron on toivottu tuovan Viroon investointeja, mutta Suomen esimerkki ei odotuksia vahvista. Päinvastoin. Euron tulon jälkeen Suomi on edelleen yhtä syrjässä kuin se on aina ollut. Ulkomaiset investoinnit ovat virranneet maasta poispäin. Ei ole mitään syytä olettaa, että Viron kohdalla tilanne olisi toisenlainen. Yritykset, jotka haluavat Venäjän markkinoille, menevät suoraan Venäjälle.
Euroopan markkinoilla Virolle jää kilpailueduksi kansalaisuudeton ja poliittisten oikeuksien puutteesta kärsivä venäläinen vähemmistö, joka tarjoaa halpaa työvoimaa. Poliittisesti voi olla tulevaisuudessa arkaluontoista, jos Suomesta yhä enemmän siirretään työtä Viroon. Työttömyydestä kärsivät Suomi ja Ruotsi eivät voi enää ulkoistaa työtä Viroon. Epäillä sopii myös, että kaikki se työ, joka on Suomesta siirrettävissä, on jo siirretty muualle.
Euro sementoi apartheidin yhä lujemmin Viron yhteiskuntajärjestelmäksi. Euron tulo valheellisesti indikoi, että maassa on kaikki hyvin. Se vahvistaa rasistisen järjestelmän tukipilarin, pääministeri Andrus Ansipin asemaa. Hänestä tulee todennäköisesti Viron seuraavakin pääministeri ensi vuoden kevään parlamenttivaaleissa. Virossa ei enää tapahdu muutoksia demokraattisin keinoin.
Euro nostaa jonkun verran hintoja, tuskin kuitenkaan paljoa, sillä Viron ostovoima ei euron myötä nouse. Köyhät voivat entistä huonommin. Köyhiä ovat eläkeläiset, työttömät ja venäläiset. Viron yhteiskunnan eriarvoistuminen pahenee.
Asuntolainojen korkotason ei uskota Virossa laskevan, sillä ruotsalaisilla pankeilla on paljon saatavia Virossa. Ne eivät kovin hevillä aloita uutta lainabuumia, joten kiinteistömarkkinoilla euron tulosta ei ole paikallisille paljon hyötyä eikä talouden moottoriksi.
Baltian maiden kohdalla ilmassa on koko ajan roikkunut kysymys, miten elinkelpoisia maat todellisuudessa ovat. Ne ovat pieniä ja syrjäisiä vailla merkittäviä vientituotteita. Saksan vastuulla on nyt se, että Viron konkurssi on poissuljettu vaihtoehto.
Euro liittää kaksi fennougria selvemmin yhteen. Virolaisilla ja suomalaisilla on molemmilla samanlainen identiteettiongelma. Me pyrimme kaikella tavalla hännystelemään Saksaa häivyttääksemme sen epäilyn, että olemme jotenkin liian mongoleja Eurooppaan. Euron avulla me pääsemme Euroopan perslävestä sen ytimeen. Viro teki sen nyt Suomen perässä.
tiistai 13. heinäkuuta 2010
UM:n luottotoimittajat
Yleisradion toimittaja Jarmo Mäkelä paljasti YLE:n kolumnissaan ”Monitoimimiehiä” mielenkiintoisia asioita Suomen ulkoministeriön luottotoimittajajärjestelmästä. Suomen ja Venäjän lapsikiistojen ollessa kuumimmillaan Suomen ulkoministeriössä tajuttiin, ettei UM:llä ole ensimmäistäkään luottotoimittajaa – ei Suomen mediassa ja vielä vähemmän Venäjän mediassa.
Ulkoministeriön lehdistöosaston päällikkö Petri Tuomi-Nikula oli vastuussa mediasta. Mäkelä kirjoittaa:
”Tämä otti tapauksesta opikseen, ja piti Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan seminaarissa toukokuun alussa esitelmän, jossa sanoi mitä ajatteli. Koska media on suomettumassa uudelleen, on palattava menetelmiin, joista sovellettiin kylmän sodan aikana: jokaisesta toimituksesta etsitään luottomiehet ja -naiset. Nämä pidetään ajan tasalla joko päätoimittajien hiljaisella suostumuksella tai heidän tietämättään. Petri Tuomi-Nikula siirrettiin suurlähettilääksi Roomaan ja sittemmin on pidetty huolta siitä, että tällaisen ajattelun rippeetkin on siivottu ministeriön käytäviltä”, Mäkelä kirjoittaa.
Herää kysymys, miksi luottotoimittajat ovat kiellettyjä? Mikä tässä ajattelussa on sopimatonta?
Eittämättä tulee mieleen se kuuluisa CIA:n Crowleyn lista luottotoimittajista, joiden joukosta löytyi yksi suomalainen nimi: Aatos Erkko. Listalla oli noin 2600 toimittajaa, joiden kautta CIA väitti saavansa ”uutisen kuin uutisen” läpi. He tarjoilivat siis Nato-propagandaansa luottotoimittajiensa kautta maailman lehdistöön. Listan aitous on kiistetty.
Suomen ulkoministeriössäkin on siis täytynyt olla tällainen lista luottotoimittajista, joiden kautta Nato-propagandaa on suollettu Suomen lehdistöön.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että UM:ssä toimii edelleenkin luottotoimittajajärjestelmä. Jouduin Virossa hankaluuksiin protestoidessani Harkun leiriä vastaan, jonne virolaiset alkoivat kerätä karkotettavia venäläisiä. Olin kuvitellut, että Suomen ulkoministeriö olisi estänyt sen, että virolaiset rakensivat keskitysleirin venäläisille juuri ennen maan EU-jäsenyyttä. Sen sijaan UM:n virkamiehet Viron lähetystössä soittivatkin lehtieni päätoimittajille, Hannu Leinoselle Kauppalehteen ja Ari Valjakalle Turun Sanomiin, että toimittaja Hietanen pitää erottaa. Valjakan hermot kestivät, Leinosen eivät. Sain jatkaa Turun Sanomissa. Selväksi tuli, että en varmasti ollut UM:n luottotoimittaja. Suurlähettiläänä oli tuolloin demari Jaakko Blomberg.
Luottotoimittajien joukosta nosti seuraavaksi päätään Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen, joka teki minusta maanpetturin. Sitä ei sitten enää Valjakankaan hermot kestäneet ja yhteistyöni Turun Sanomien kanssa loppui.
Selväksi tuli, että Viron apartheidin takana on Suomen ulkoministeriön kokoomus- ja demarivirkamiehet luottotoimittajiensa kera. Viron rasistinen järjestelmä pysyy pystyssä Suomen ulkoministeriön ja Jarmo Mäkelän kaltaisten toimittajien tuella.
Jarmo Mäkelän kolumnit julkaistaan Apu-lehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Virossa Postimees-lehdessä. Mäkelä jatkaa kolumnistina Jarmo Virmavirran jalanjälkiä antamassa virolaisille uskoa siihen, ettei venäläisten sortamisessa ole mitään väärää.
Kiinnostavaa oli, että Jarmo Mäkelän Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahovia käsittelevän kolumnin otsikko ”Monitoimimiehiä” oli Virossa saanut muodon ”Johan Bäckman mustamaalaa suomalaisia”. Iivikin oli taas herännyt tylsällä puukollaan hyökkäämään johtavaa suomalaista antifasistia vastaan. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka monen maan ulkoministeriön luottotoimittajaa Johan Bäckman kykenee inspiroimaan.
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkimcXTinKm8j2eyJv9gSotWbnV6ILmkIIhhei4Nq-XokmRgVJ0wL8PGsgwKnBY_dwBkz-Z6gaiYNauOoSwW8iCW-dWxGz_Ey35rwfdawIQe8cIMeNnMMQAtUCwr2_VqnVQqtbkjSxx-M/s1600/JarmoM%C3%A4kel%C3%A4YLE06072010.jpg
http://www.postimees.ee/?id=285699
http://www.postimees.ee/?id=286947
P.S. Yle on poistanut Mäkelän kolumnin. Se löytyy tallennettuna vain Juha Molarin sivuilta.
Ulkoministeriön lehdistöosaston päällikkö Petri Tuomi-Nikula oli vastuussa mediasta. Mäkelä kirjoittaa:
”Tämä otti tapauksesta opikseen, ja piti Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan seminaarissa toukokuun alussa esitelmän, jossa sanoi mitä ajatteli. Koska media on suomettumassa uudelleen, on palattava menetelmiin, joista sovellettiin kylmän sodan aikana: jokaisesta toimituksesta etsitään luottomiehet ja -naiset. Nämä pidetään ajan tasalla joko päätoimittajien hiljaisella suostumuksella tai heidän tietämättään. Petri Tuomi-Nikula siirrettiin suurlähettilääksi Roomaan ja sittemmin on pidetty huolta siitä, että tällaisen ajattelun rippeetkin on siivottu ministeriön käytäviltä”, Mäkelä kirjoittaa.
Herää kysymys, miksi luottotoimittajat ovat kiellettyjä? Mikä tässä ajattelussa on sopimatonta?
Eittämättä tulee mieleen se kuuluisa CIA:n Crowleyn lista luottotoimittajista, joiden joukosta löytyi yksi suomalainen nimi: Aatos Erkko. Listalla oli noin 2600 toimittajaa, joiden kautta CIA väitti saavansa ”uutisen kuin uutisen” läpi. He tarjoilivat siis Nato-propagandaansa luottotoimittajiensa kautta maailman lehdistöön. Listan aitous on kiistetty.
Suomen ulkoministeriössäkin on siis täytynyt olla tällainen lista luottotoimittajista, joiden kautta Nato-propagandaa on suollettu Suomen lehdistöön.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että UM:ssä toimii edelleenkin luottotoimittajajärjestelmä. Jouduin Virossa hankaluuksiin protestoidessani Harkun leiriä vastaan, jonne virolaiset alkoivat kerätä karkotettavia venäläisiä. Olin kuvitellut, että Suomen ulkoministeriö olisi estänyt sen, että virolaiset rakensivat keskitysleirin venäläisille juuri ennen maan EU-jäsenyyttä. Sen sijaan UM:n virkamiehet Viron lähetystössä soittivatkin lehtieni päätoimittajille, Hannu Leinoselle Kauppalehteen ja Ari Valjakalle Turun Sanomiin, että toimittaja Hietanen pitää erottaa. Valjakan hermot kestivät, Leinosen eivät. Sain jatkaa Turun Sanomissa. Selväksi tuli, että en varmasti ollut UM:n luottotoimittaja. Suurlähettiläänä oli tuolloin demari Jaakko Blomberg.
Luottotoimittajien joukosta nosti seuraavaksi päätään Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen, joka teki minusta maanpetturin. Sitä ei sitten enää Valjakankaan hermot kestäneet ja yhteistyöni Turun Sanomien kanssa loppui.
Selväksi tuli, että Viron apartheidin takana on Suomen ulkoministeriön kokoomus- ja demarivirkamiehet luottotoimittajiensa kera. Viron rasistinen järjestelmä pysyy pystyssä Suomen ulkoministeriön ja Jarmo Mäkelän kaltaisten toimittajien tuella.
Jarmo Mäkelän kolumnit julkaistaan Apu-lehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Virossa Postimees-lehdessä. Mäkelä jatkaa kolumnistina Jarmo Virmavirran jalanjälkiä antamassa virolaisille uskoa siihen, ettei venäläisten sortamisessa ole mitään väärää.
Kiinnostavaa oli, että Jarmo Mäkelän Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahovia käsittelevän kolumnin otsikko ”Monitoimimiehiä” oli Virossa saanut muodon ”Johan Bäckman mustamaalaa suomalaisia”. Iivikin oli taas herännyt tylsällä puukollaan hyökkäämään johtavaa suomalaista antifasistia vastaan. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka monen maan ulkoministeriön luottotoimittajaa Johan Bäckman kykenee inspiroimaan.
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkimcXTinKm8j2eyJv9gSotWbnV6ILmkIIhhei4Nq-XokmRgVJ0wL8PGsgwKnBY_dwBkz-Z6gaiYNauOoSwW8iCW-dWxGz_Ey35rwfdawIQe8cIMeNnMMQAtUCwr2_VqnVQqtbkjSxx-M/s1600/JarmoM%C3%A4kel%C3%A4YLE06072010.jpg
http://www.postimees.ee/?id=285699
http://www.postimees.ee/?id=286947
P.S. Yle on poistanut Mäkelän kolumnin. Se löytyy tallennettuna vain Juha Molarin sivuilta.
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Israelissa herättiin
Viron amerikkalainen presidentti Toomas Hendrik Ilves sai kunnolla köniinsä Israelissa. Ilves kävi kekkuloimassa Jerusalemissa Holokausti-museossa Yad Vashemissa. Paikallisen valtalehden Haaretzin toimittaja Yossi Melman ei tuntenut armoa vaan nimitti Ilvestä yhdeksi pahimmista historian vääristelijöistä.
Ilves veisasi Yad Vashemissa tyypilliseen tapaansa tekopyhää virttään virolaisten ja juutalaisten kohtalonyhteydestä. Melman tunnisti asian irvokkuuden ja muistutti lehdessään juutalaisten kohtalosta Natsi-Virossa.
Ilves ei sanallakaan muistanut mainita, miten nopeasti virolaiset tappoivat omat juutalaisensa ja miten Neuvostoliitto toimi niiden juutalaisten pelastajana, jotka ennättivät paeta natsien alta Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto tarjosi junat kesällä 1941 niille kommunisteille ja juutalaisille, jotka halusivat evakuoitua natseja pakoon. Viroon jäi noin tuhat juutalaista, joista 993 tapettiin.
Virolaiset olivat myös niin tehokkaita juutalaisten tappajia, että Natsi-Saksa ulkoisti juutalaisten tappamisen Viroon. Viroon tuotiin junalasteittain Euroopasta juutalaisia keskitysleireille ja kuolemaan.
Näistä asioista Ilves ei tietenkään maininnut mitään. Päinvastoin hän vertasi virolaisten Siperian kyydityksiä Holokaustiin. Tähän ansaan toimittaja Melman ei langennut. Hän ryöpytti täyslaidallisen verran Ilvestä siitä, että tämä yrittää rinnastaa Neuvostoliittoa Natsi-Saksaan ja yhdenmukaistaa kommunismin ja fasismin. Päämääränä tällä hänen sepustuksella on mitätöidä Holokausti.
Haaretz-lehden artikkeli oli ensimmäinen todellinen isku Baltian historian vääristelijöitä kohtaan ja ensi askel heidän paljastamisessaan maailmalle. On aivan oikein, että juutalaiset havahtuvat asialle. Venäläisethän sen ovat jo tehneet. Melman kirjoittaa aivan aiheellisesti myös siitä, että valtiollisella tasolla Israelin tulisi olla hyvin paljon kriittisempi näitä Baltian huijareita kohtaan.
http://www.haaretz.com/print-edition/opinion/the-holocaust-distorter-from-estonia-1.299613?localLinksEnabled=false
Ilves veisasi Yad Vashemissa tyypilliseen tapaansa tekopyhää virttään virolaisten ja juutalaisten kohtalonyhteydestä. Melman tunnisti asian irvokkuuden ja muistutti lehdessään juutalaisten kohtalosta Natsi-Virossa.
Ilves ei sanallakaan muistanut mainita, miten nopeasti virolaiset tappoivat omat juutalaisensa ja miten Neuvostoliitto toimi niiden juutalaisten pelastajana, jotka ennättivät paeta natsien alta Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto tarjosi junat kesällä 1941 niille kommunisteille ja juutalaisille, jotka halusivat evakuoitua natseja pakoon. Viroon jäi noin tuhat juutalaista, joista 993 tapettiin.
Virolaiset olivat myös niin tehokkaita juutalaisten tappajia, että Natsi-Saksa ulkoisti juutalaisten tappamisen Viroon. Viroon tuotiin junalasteittain Euroopasta juutalaisia keskitysleireille ja kuolemaan.
Näistä asioista Ilves ei tietenkään maininnut mitään. Päinvastoin hän vertasi virolaisten Siperian kyydityksiä Holokaustiin. Tähän ansaan toimittaja Melman ei langennut. Hän ryöpytti täyslaidallisen verran Ilvestä siitä, että tämä yrittää rinnastaa Neuvostoliittoa Natsi-Saksaan ja yhdenmukaistaa kommunismin ja fasismin. Päämääränä tällä hänen sepustuksella on mitätöidä Holokausti.
Haaretz-lehden artikkeli oli ensimmäinen todellinen isku Baltian historian vääristelijöitä kohtaan ja ensi askel heidän paljastamisessaan maailmalle. On aivan oikein, että juutalaiset havahtuvat asialle. Venäläisethän sen ovat jo tehneet. Melman kirjoittaa aivan aiheellisesti myös siitä, että valtiollisella tasolla Israelin tulisi olla hyvin paljon kriittisempi näitä Baltian huijareita kohtaan.
http://www.haaretz.com/print-edition/opinion/the-holocaust-distorter-from-estonia-1.299613?localLinksEnabled=false
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Saksan presidentinvaalit voitto antifasismille
Saksan presidentinvaalien yhdeksän tunnin jännitysnäytelmää on hyvin huonosti osattu selittää maailmalle. Mistä siellä Saksassa äänestettiin, kun presidentillä ei ole edes valtaa?
Vaalit voitti harmaa hiirulainen Christian Wulff (51), joka oli istuvan liittokansleri Angela Merkelin ehdokas. Vastaehdokas, Itä-Saksassa syntynyt pappi Joachim Gauck oli riippumaton vihreiden ja sosialidemokraattien ehdokas. Häntä mainostettiin kansalaisoikeuksien puolustajana Itä-Saksassa. Toisin sanoen hän vastusti Itä-Saksan kommunistista johtoa 1980-luvun lopulla eli oli antikommunisti ja toisinajattelija.
Toista itäsaksalaista, istuvaa liittokansleri Merkeliä tämä pyhimykseltä vaikuttava mies ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan.
Oleellista on, että Joachim Gauckin nimi on Prahan julistuksen allekirjoittajien joukossa. Prahan julistus on se pahuuden manifesti, jolla rinnastetaan kommunismi ja fasismi. Se on se pahuuden manifesti, jolla halutaan tuomita Neuvostoliitto ja kommunismi Natsi-Saksan ja fasismin tapaan rikollisiksi. Tällä pahuuden manifestilla Neuvostoliitolta riistettäisiin sen voitto toisessa maailmansodassa ja Natsi-Saksan liittolaiset julistettaisiin voittajaksi.
Prahan julistus herättää jokaisen aidon antifasistin päässä hälytyskellot soimaan. Suomesta tämän julistuksen on allekirjoittanut vain Veikko Saksi, Karjalan palautuksen puuhamies, Neuvostoliiton ansioiden ykkösvihollinen. Muut allekirjoittajat ovat Itä-Euroopan nationalisteja, Hitlerin perikuntaa.
Huolestuttavaa on se, että Saksassa tällaiset vihreyden, sosialidemokratian ja kansalaisoikeustaistelijoiden valepukuun suojautuneet piilonatsit pääsevät niin pitkälle, että heidän torjuntaansa tarvitaan kolme äänestyskierrosta!
Vilpittömät onnittelut Angela Merkelille! Hän torpedoi natsismin paluun yrityksen Saksassa!
Vaalit voitti harmaa hiirulainen Christian Wulff (51), joka oli istuvan liittokansleri Angela Merkelin ehdokas. Vastaehdokas, Itä-Saksassa syntynyt pappi Joachim Gauck oli riippumaton vihreiden ja sosialidemokraattien ehdokas. Häntä mainostettiin kansalaisoikeuksien puolustajana Itä-Saksassa. Toisin sanoen hän vastusti Itä-Saksan kommunistista johtoa 1980-luvun lopulla eli oli antikommunisti ja toisinajattelija.
Toista itäsaksalaista, istuvaa liittokansleri Merkeliä tämä pyhimykseltä vaikuttava mies ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan.
Oleellista on, että Joachim Gauckin nimi on Prahan julistuksen allekirjoittajien joukossa. Prahan julistus on se pahuuden manifesti, jolla rinnastetaan kommunismi ja fasismi. Se on se pahuuden manifesti, jolla halutaan tuomita Neuvostoliitto ja kommunismi Natsi-Saksan ja fasismin tapaan rikollisiksi. Tällä pahuuden manifestilla Neuvostoliitolta riistettäisiin sen voitto toisessa maailmansodassa ja Natsi-Saksan liittolaiset julistettaisiin voittajaksi.
Prahan julistus herättää jokaisen aidon antifasistin päässä hälytyskellot soimaan. Suomesta tämän julistuksen on allekirjoittanut vain Veikko Saksi, Karjalan palautuksen puuhamies, Neuvostoliiton ansioiden ykkösvihollinen. Muut allekirjoittajat ovat Itä-Euroopan nationalisteja, Hitlerin perikuntaa.
Huolestuttavaa on se, että Saksassa tällaiset vihreyden, sosialidemokratian ja kansalaisoikeustaistelijoiden valepukuun suojautuneet piilonatsit pääsevät niin pitkälle, että heidän torjuntaansa tarvitaan kolme äänestyskierrosta!
Vilpittömät onnittelut Angela Merkelille! Hän torpedoi natsismin paluun yrityksen Saksassa!
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Tenalan kirkon punikit
Tenholan (ruots. Tenala) kirkon hautausmaalla oli nimiä marmoritaulussa. Muistomerkissä lueteltiin Suomen sisällissodassa kuolleita paikallisia kommunisteja. Kaikki 50 nimeä olivat suomenruotsalaisia. Heidät oli teloitettu Suomenlinnassa. Taulu oli otsikoitu: ”Vapaan köyhälistön puolesta”.
Tenholan kirkko oli korjannut hirveän syntinsä vasta 15 vuotta sitten. Paikallinen Holmbergin suku oli tuonut oman muistolaattansa valkoisten puolella kuolleen omaisensa muistoksi. Hakaristilaatta oli kirkon sisällä. Se oli ilmestynyt heti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, kun fasismi alkoi Suomessa nousta.
Barösundissa puolestaan oli Valhalla-nimisen talon seinälle muutama vuosi sitten myös laitettu nimiä marmoritauluun. Ruotsinkielinen ”vapaussodan” muistoyhdistys oli tuonut seinälaatan, joka kertoi talossa toimineen suojeluskunnan ja Lotta Svärd-järjestön. Laatassa hehkutettiin erityisesti päivämääriä, jolloin sekä suojeluskunta että Lotta Svärd-järjestö oli lakkautettu.
Tenholan vieressä Pohjan kunnassa on punaisten joukossa jo suomalaisiakin. Alueen suomenruotsalaiset ovat perinteisesti olleet mahtisukuja, kun taas työläiset ovat muualta tulleita suomalaisia. Pohjan kunnassa on kirkkoherra Juha Molarin mukaan perinteisesti ollut tapana juhlapyhinä seppeleiden laskun yhteydessä laskea seppele myös punaisten muistomerkille.
Otsikossa on tarkoituksella sekoitettu suomea ja ruotsia. Tenala on suomeksi Tenhola. Se sijaitsee Raaseporin kaupungissa. Alue on Suomen ruotsinkielisintä. Juhannusretkellä tutustuttiin Suomen keskiaikaisiin harmaakivikirkkoihin. Vastaan tuli mielenkiintoista suomenruotsalaista punikkihistoriaa. Neuvostoliiton romahduksesta seurannut fasismin nousu näkyi myös selvästi.
Tenholan kirkko oli korjannut hirveän syntinsä vasta 15 vuotta sitten. Paikallinen Holmbergin suku oli tuonut oman muistolaattansa valkoisten puolella kuolleen omaisensa muistoksi. Hakaristilaatta oli kirkon sisällä. Se oli ilmestynyt heti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, kun fasismi alkoi Suomessa nousta.
Barösundissa puolestaan oli Valhalla-nimisen talon seinälle muutama vuosi sitten myös laitettu nimiä marmoritauluun. Ruotsinkielinen ”vapaussodan” muistoyhdistys oli tuonut seinälaatan, joka kertoi talossa toimineen suojeluskunnan ja Lotta Svärd-järjestön. Laatassa hehkutettiin erityisesti päivämääriä, jolloin sekä suojeluskunta että Lotta Svärd-järjestö oli lakkautettu.
Tenholan vieressä Pohjan kunnassa on punaisten joukossa jo suomalaisiakin. Alueen suomenruotsalaiset ovat perinteisesti olleet mahtisukuja, kun taas työläiset ovat muualta tulleita suomalaisia. Pohjan kunnassa on kirkkoherra Juha Molarin mukaan perinteisesti ollut tapana juhlapyhinä seppeleiden laskun yhteydessä laskea seppele myös punaisten muistomerkille.
Otsikossa on tarkoituksella sekoitettu suomea ja ruotsia. Tenala on suomeksi Tenhola. Se sijaitsee Raaseporin kaupungissa. Alue on Suomen ruotsinkielisintä. Juhannusretkellä tutustuttiin Suomen keskiaikaisiin harmaakivikirkkoihin. Vastaan tuli mielenkiintoista suomenruotsalaista punikkihistoriaa. Neuvostoliiton romahduksesta seurannut fasismin nousu näkyi myös selvästi.
tiistai 29. kesäkuuta 2010
Kansojen komissaarista syvällisesti
Olinkin jo odottanut, milloin Kirgisian ongelmista aletaan syyttää Stalinia? Englanninkielisessä lehdistössä haaskalle ennätti ensimmäisenä niin kutsutut ”usual suspects”, joista tunnetuin on eittämättä englantilainen Economist. Ilmeisesti nimettömän artikkelin Stalinin sadonkorjuusta on kirjoittanut Edward Lucas, informaatiosodan sitkeä sissi.
Mielenkiintoista on Kirgisian ongelmia syvällisesti pohdiskelevan Seanin blogin jatko. Amerikkalainen Sean kirjoittaa ajatuksiaan paikassa nimeltä ”Sean´s Russia blog”. Tämä Neuvostoliiton kommunistisen liikkeen alkuvuosia tutkiva mies lyttää Kirgisian ongelmista Stalinia syyttävät vain tyypillisiksi väärinymmärtäjiksi ja stereotypioiden levittäjiksi.
Kansallisuuksien komissaari Stalin uskoi aivan toisenlaiseen maailmaan. Stalin ja Lenin olivat kansojen asialla. He uskoivat siihen, että nationalismista päästään eroon vain ensin synnyttämällä kansa, joka sitten voi kasvaa luopumaan nationalismista.
Lenin taisteli imperialismia vastaan, joka salli englantilaisten ja ranskalaisten alistavan ”sivistymättömiä neekerikansoja”, jotka eivät tienneet mitään joonilaisista temppeleistä. Lenin ja Stalin uskoivat kansojen keskinäiseen tasa-arvoon. He olivat aikansa demokraatteja.
Sean muistuttaa, että Kirgisian konfliktin juuret eivät ole niinkään etnisiä kuin luokkatietoisia. Kirgiisit ovat olleet paimentolaisia, kun taas uzbekit ovat maanviljelijöitä. Stalinilla oli paljon hankalampi piirtää kansallisuuksien rajoja kuin eurooppalaisilla. Euroopassa ollaan oltu paikallaan viljelemässä maata, kun taas paimentolaiskansat liikkuvat paikasta toiseen.
Kirgisian ongelmien taustalla on Seanin siteeraamien asiantuntijoiden perusteella Neuvostoliiton romahduksen jälkeen alueelle levinnyt kansainvälinen vitsaus: uusliberalistinen talous ja kapitalismi. Yksityistäminen on tuhonnut kolhoosit. Kirgisian hallituksen on ollut pakko hyväksyä neoliberalistinen talouspolitiikka Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin lainojen saamiseksi. Se on nostanut hintoja ja tuhonnut maan rakenteita. Shokkiterapia on tuhonnut maan maanviljelyssektorin.
Kirgisiassa ongelmat ovat siis yhteiskunnallisia eivätkä niinkään etnisiä. Kirgiisit ja uzbekit ovat molemmat muslimeja, puhuvat turkin sukuista kieltä eivätkä osaa välttämättä itsekkään erottaa, kuka on kirgiisi ja kuka uzbekki. Nykyisin on vain muotia korostaa kaikessa etnisyyttä, ikään kuin etnisyydellä olisi jokin kaikkein korkein voima ihmisen identiteetissä. Tätä vastaan taisteli kansojen komissaari, Stalin.
Yhdysvallat ja Venäjä pelkäävät nyt molemmat, että Kirgisiassa puhkeaa sisällissota, huumeiden salakuljetus räjähtää käsiin ja islamismi nousee.
Olisi aika kirjoittaa Leninin ja Stalinin ajatukset nykykielelle, jotta näkisimme, että olemme itse asiassa kaikki samaa mieltä heidän kanssaan.
http://seansrussiablog.org/2010/06/21/more-on-kyrgyzstan/
Mielenkiintoista on Kirgisian ongelmia syvällisesti pohdiskelevan Seanin blogin jatko. Amerikkalainen Sean kirjoittaa ajatuksiaan paikassa nimeltä ”Sean´s Russia blog”. Tämä Neuvostoliiton kommunistisen liikkeen alkuvuosia tutkiva mies lyttää Kirgisian ongelmista Stalinia syyttävät vain tyypillisiksi väärinymmärtäjiksi ja stereotypioiden levittäjiksi.
Kansallisuuksien komissaari Stalin uskoi aivan toisenlaiseen maailmaan. Stalin ja Lenin olivat kansojen asialla. He uskoivat siihen, että nationalismista päästään eroon vain ensin synnyttämällä kansa, joka sitten voi kasvaa luopumaan nationalismista.
Lenin taisteli imperialismia vastaan, joka salli englantilaisten ja ranskalaisten alistavan ”sivistymättömiä neekerikansoja”, jotka eivät tienneet mitään joonilaisista temppeleistä. Lenin ja Stalin uskoivat kansojen keskinäiseen tasa-arvoon. He olivat aikansa demokraatteja.
Sean muistuttaa, että Kirgisian konfliktin juuret eivät ole niinkään etnisiä kuin luokkatietoisia. Kirgiisit ovat olleet paimentolaisia, kun taas uzbekit ovat maanviljelijöitä. Stalinilla oli paljon hankalampi piirtää kansallisuuksien rajoja kuin eurooppalaisilla. Euroopassa ollaan oltu paikallaan viljelemässä maata, kun taas paimentolaiskansat liikkuvat paikasta toiseen.
Kirgisian ongelmien taustalla on Seanin siteeraamien asiantuntijoiden perusteella Neuvostoliiton romahduksen jälkeen alueelle levinnyt kansainvälinen vitsaus: uusliberalistinen talous ja kapitalismi. Yksityistäminen on tuhonnut kolhoosit. Kirgisian hallituksen on ollut pakko hyväksyä neoliberalistinen talouspolitiikka Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin lainojen saamiseksi. Se on nostanut hintoja ja tuhonnut maan rakenteita. Shokkiterapia on tuhonnut maan maanviljelyssektorin.
Kirgisiassa ongelmat ovat siis yhteiskunnallisia eivätkä niinkään etnisiä. Kirgiisit ja uzbekit ovat molemmat muslimeja, puhuvat turkin sukuista kieltä eivätkä osaa välttämättä itsekkään erottaa, kuka on kirgiisi ja kuka uzbekki. Nykyisin on vain muotia korostaa kaikessa etnisyyttä, ikään kuin etnisyydellä olisi jokin kaikkein korkein voima ihmisen identiteetissä. Tätä vastaan taisteli kansojen komissaari, Stalin.
Yhdysvallat ja Venäjä pelkäävät nyt molemmat, että Kirgisiassa puhkeaa sisällissota, huumeiden salakuljetus räjähtää käsiin ja islamismi nousee.
Olisi aika kirjoittaa Leninin ja Stalinin ajatukset nykykielelle, jotta näkisimme, että olemme itse asiassa kaikki samaa mieltä heidän kanssaan.
http://seansrussiablog.org/2010/06/21/more-on-kyrgyzstan/
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Pohjois-Koreasta itse asiasta kuultuna
Pari viikkoa sitten Helsingissä vieraili kaksi pohjois-korealaista yhteiskuntatieteilijää. Uteliaisuuttani kävin heitä kuuntelemassa, kuin suuria kummajaisia toisesta maailmasta. En voi väittää, etteikö minulla olisi ollut epäluuloja. Kahden miehen delegaatiosta arvelin ainakin toisen olevan toisen päällystakki. Hiukan odotin myös heidän retoriikkaansa säröä, mutta sitä ei löytynyt.
Ensimmäinen yllätys oli, että miehet puhuivat englantia. Toinen oli se, että korealainen miehen univormu on erittäin tyylikäs. Univormusta on kesä- ja talvimalli olemassa. Toinen vieraista, Korean yhteiskuntatieteellisen seuran pääsihteeri Pak Chang Yul esiintyi pitkähihaisessa talviversiossa. Kesämalli on lyhythihainen, jonka alla voi pitää pelkästään t-paitaa. Suomalaisten, pukukoodiin pakotettujen miesten täytyy olla kateellisia pohjoiskorealaisille. Niin mukavalta pikkutakki näytti.
Mieleenpainuva Pak Chang Yulin ja tutkija Pak Myong Cukin esiintymisessä oli tietenkin korealaisten kaipaus ystävyyssuhteisiin ulkomaailman kanssa. Retoriikassa toistuu kolme sanaa: riippumattomuus, rauha ja ystävyys. Korealaiset haluavat, että heidän riippumattomuuttaan arvostetaan. Se on suoraan Leniniä. Kansojen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Jos pohjoiskorealaiset haluavat olla sosialisteja, se on heidän oma valintansa ja oikeutensa.
Yhdysvallat ja Etelä-Korea saivat pyyhkeitä. Puheessaan pääsihteeri Pak Chang Yul kertoi, miten Etelä-Korean suhde Pohjois-Koreaan muuttui täysin edellisen presidentin kuoleman jälkeen. Koreoiden yhteistyö oli jo pitkällä, kun Etelä-Korean presidentti Kim Dae Jung kuoli vuosi sitten elokuussa. Hänen jälkeensä valtaan noussut Lee Myung Bak on tuhonnut dialogin maiden välillä täysin. Tuhoa on edesauttanut sotalaiva Cheonanin uppoaminen, josta maat syyttelevät toisiaan.
Pak Chang Yul korosti, että Pohjois- ja Etelä-Korean suhteet riippuvat täysin siitä, onko Etelä-Koreassa amerikkalaismyönteinen hallitus vai ei? Nyt sellainen on. Kaikki taloudelliset neuvottelut ovat jäissä. Pohjois-Korea kävi jo hedelmällisiä neuvotteluja eteläkorealaisen talousjätin, Hyundain kanssa Pohjois- ja Etelä-Korean yhdistämisestä. Nyt neuvottelut ovat kariutuneet.
Tutkija Pak Myong Cuk korosti Pohjois-Korean olevan USA:lle geopoliittisesti hyvin tärkeä.
”Yhdysvallat ei inhoa Pohjois-Koreaa ainoastaan siksi, että olemme sosialisteja vaan sijaintimme on myös strategisesti tärkeä. Yhdysvallat pelkää Kiinan talousmahtia”, hän sanoi.
Venäjä sai kehuja Cukilta.
”Venäjä on tukenut Itä-Aasian rauhaa ja turvallisuutta. Venäjä voi saada johtavan aseman alueen vakauttajana”, hän sanoi.
Pohjois-Korean ydinase on tietenkin kuuma peruna. USA ei ole suostunut vähentämään joukkojaan Etelä-Koreassa eikä allekirjoittamaan rauhansopimusta Pohjois-Korean kanssa. Pohjois-Korean viesti on selvä.
”Pohjois-Korea ei tarvitse ainuttakaan ydinasetta sen jälkeen, kun Yhdysvallat lopettaa vihollisuudet Pohjois-Korean suhteen ja kilpavarustelu Korean niemimaalla loppuu”, pääsihteeri Pak Chang Yul sanoi.
Pohjoiskorealaisten toiveissa on myös yhdistää eri Koreat.
”Tuleva kehitys on kiinni Etelä-Korean hallituksesta”, Pak Chang Yul sanoi esitelmässään.
Pohjois-Korean ongelmana on eristyneisyys. Länsimaat ovat yhdessä USA:n kanssa demonisoineet maan johdon ja samaistaneet sosialismin ja kansandemokratian totalitarismiin.
”Olemme valmiita kehittämään ystävällisiä suhteita kaikkien maiden kanssa, jotka ovat meille ystävällisiä”, Pak Chang Yul sanoi.
Kiinnostavaa oli kuulla vientimarkkinoista kärsivän Pohjois-Korean taloudesta. Sanomattakin on selvää, että Kiina on maan suurin tukija. Vielä muutama vuosi sitten Pohjois- ja Etelä-Korean välien ollessa hyvät, Pohjois-Koreassa oli talousvyöhyke, johon eteläkorealaiset yritykset saattoivat investoida ja saada halvan työvoiman tarjoaman edun. Erityisesti tekstiiliteollisuutta syntyi alueelle. Tekstiilejä vietiin runsaasti muun muassa Saksaan. Nyt alue kärsii investointien puutteesta.
Suuri johtaja Kim Jong Il sai aiheellista suitsutusta. Tutkija Pak Myong Cuk tivasi minulta, miksi arvelen sosialismin romahtaneen Neuvostoliitossa? Epäilin materialismin selättäneen kollektivismin. Vastaukseni ei kelvannut Pak Myong Cukille.
”Kysymys on johtajasta. Meillä on parempi johtaja”, hän sanoi.
Ensimmäinen yllätys oli, että miehet puhuivat englantia. Toinen oli se, että korealainen miehen univormu on erittäin tyylikäs. Univormusta on kesä- ja talvimalli olemassa. Toinen vieraista, Korean yhteiskuntatieteellisen seuran pääsihteeri Pak Chang Yul esiintyi pitkähihaisessa talviversiossa. Kesämalli on lyhythihainen, jonka alla voi pitää pelkästään t-paitaa. Suomalaisten, pukukoodiin pakotettujen miesten täytyy olla kateellisia pohjoiskorealaisille. Niin mukavalta pikkutakki näytti.
Mieleenpainuva Pak Chang Yulin ja tutkija Pak Myong Cukin esiintymisessä oli tietenkin korealaisten kaipaus ystävyyssuhteisiin ulkomaailman kanssa. Retoriikassa toistuu kolme sanaa: riippumattomuus, rauha ja ystävyys. Korealaiset haluavat, että heidän riippumattomuuttaan arvostetaan. Se on suoraan Leniniä. Kansojen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Jos pohjoiskorealaiset haluavat olla sosialisteja, se on heidän oma valintansa ja oikeutensa.
Yhdysvallat ja Etelä-Korea saivat pyyhkeitä. Puheessaan pääsihteeri Pak Chang Yul kertoi, miten Etelä-Korean suhde Pohjois-Koreaan muuttui täysin edellisen presidentin kuoleman jälkeen. Koreoiden yhteistyö oli jo pitkällä, kun Etelä-Korean presidentti Kim Dae Jung kuoli vuosi sitten elokuussa. Hänen jälkeensä valtaan noussut Lee Myung Bak on tuhonnut dialogin maiden välillä täysin. Tuhoa on edesauttanut sotalaiva Cheonanin uppoaminen, josta maat syyttelevät toisiaan.
Pak Chang Yul korosti, että Pohjois- ja Etelä-Korean suhteet riippuvat täysin siitä, onko Etelä-Koreassa amerikkalaismyönteinen hallitus vai ei? Nyt sellainen on. Kaikki taloudelliset neuvottelut ovat jäissä. Pohjois-Korea kävi jo hedelmällisiä neuvotteluja eteläkorealaisen talousjätin, Hyundain kanssa Pohjois- ja Etelä-Korean yhdistämisestä. Nyt neuvottelut ovat kariutuneet.
Tutkija Pak Myong Cuk korosti Pohjois-Korean olevan USA:lle geopoliittisesti hyvin tärkeä.
”Yhdysvallat ei inhoa Pohjois-Koreaa ainoastaan siksi, että olemme sosialisteja vaan sijaintimme on myös strategisesti tärkeä. Yhdysvallat pelkää Kiinan talousmahtia”, hän sanoi.
Venäjä sai kehuja Cukilta.
”Venäjä on tukenut Itä-Aasian rauhaa ja turvallisuutta. Venäjä voi saada johtavan aseman alueen vakauttajana”, hän sanoi.
Pohjois-Korean ydinase on tietenkin kuuma peruna. USA ei ole suostunut vähentämään joukkojaan Etelä-Koreassa eikä allekirjoittamaan rauhansopimusta Pohjois-Korean kanssa. Pohjois-Korean viesti on selvä.
”Pohjois-Korea ei tarvitse ainuttakaan ydinasetta sen jälkeen, kun Yhdysvallat lopettaa vihollisuudet Pohjois-Korean suhteen ja kilpavarustelu Korean niemimaalla loppuu”, pääsihteeri Pak Chang Yul sanoi.
Pohjoiskorealaisten toiveissa on myös yhdistää eri Koreat.
”Tuleva kehitys on kiinni Etelä-Korean hallituksesta”, Pak Chang Yul sanoi esitelmässään.
Pohjois-Korean ongelmana on eristyneisyys. Länsimaat ovat yhdessä USA:n kanssa demonisoineet maan johdon ja samaistaneet sosialismin ja kansandemokratian totalitarismiin.
”Olemme valmiita kehittämään ystävällisiä suhteita kaikkien maiden kanssa, jotka ovat meille ystävällisiä”, Pak Chang Yul sanoi.
Kiinnostavaa oli kuulla vientimarkkinoista kärsivän Pohjois-Korean taloudesta. Sanomattakin on selvää, että Kiina on maan suurin tukija. Vielä muutama vuosi sitten Pohjois- ja Etelä-Korean välien ollessa hyvät, Pohjois-Koreassa oli talousvyöhyke, johon eteläkorealaiset yritykset saattoivat investoida ja saada halvan työvoiman tarjoaman edun. Erityisesti tekstiiliteollisuutta syntyi alueelle. Tekstiilejä vietiin runsaasti muun muassa Saksaan. Nyt alue kärsii investointien puutteesta.
Suuri johtaja Kim Jong Il sai aiheellista suitsutusta. Tutkija Pak Myong Cuk tivasi minulta, miksi arvelen sosialismin romahtaneen Neuvostoliitossa? Epäilin materialismin selättäneen kollektivismin. Vastaukseni ei kelvannut Pak Myong Cukille.
”Kysymys on johtajasta. Meillä on parempi johtaja”, hän sanoi.
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Kiitokset oikeaan osoitteeseen
Yleisradio ja Helsingin Sanomat järjestelmällisesti vaikenevat venäläisen isoäidin Irina Antonovan käännytyksen estäneiden henkilöllisyydestä. Eilisiltana esimerkiksi Yleisradio kuuden uutisissa kertoi, ettei Antonovaa voida siirtää Suomesta mihinkään ennen ensi syksyä, kiitos tukijoukkojen aktiivisuuden. Uutisessa jäi mainitsematta, että käännytyksen esti Johan Bäckmanin tekemä, hänen itsensä englanniksi kirjoittamansa vetoomus Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelle. Kirjeen faksasi EIT:hen europarlamentaarikko, latvialainen Tatjana Zdanoka.
Zdanoka kuuluu Euroopan parlamentissa Vihreiden ryhmään. Latviassa hän kuuluu taas puolueeseen nimeltä Ihmisoikeuksien puolesta Yhteisessä Latviassa. Zdanoka on perustanut Brysselissä järjestön nimeltä ”Tulevaisuus ilman fasismia”. Hän on siis antifasisti.
Zdanokasta tulee mieleen eräs toinen Vihreä, meidän oma Heidi Hautalamme. Kuten tiedetään hän johtaa Euroopan parlamentissa ihmisoikeusvaliokuntaa.
Kenellekään ei varmasti ole käynyt edes mielessä, että Hautala olisi aktiivisesti ryhtynyt estämään Antonovan karkotusta ja käyttänyt asemaansa EU:n parlamentissa siihen, mihin se on tarkoitettu. Sen sijaan Hautala kyllä tekopyhästi kirjoitti Helsingin Sanomiin puheenvuoron, jossa hän paheksui isoäitien käännytystä. Miksei hän tehnyt kuten Bäckman ja Zdanoka, estänyt karkotusta? Se olisi ollut hänen asemassaan läpihuutojuttu.
Asia kiinnostaa Heidi Hautalaa ilmeisesti vain niin paljon kuin sen avulla saa julkisuudessa hurskastelemalla Suomessa ääniä.
Irina Antonovan kohtalo ja kohtelu paljasti sen, minkä me kaikki jo tiedämme. Suomalaista europarlamentaarikkoa pahempaa tyhjänpäiväisyyttä on vaikea löytää. Tällä saat....n tsuhnien kielellä ei tehdä maailmassa mitään merkittävää. EU:ssakin oikeutta saa vaan venäjän kielellä. Zdanoka ja Johan Bäckman keskustelevat keskenään venäjäksi.
Zdanoka kuuluu Euroopan parlamentissa Vihreiden ryhmään. Latviassa hän kuuluu taas puolueeseen nimeltä Ihmisoikeuksien puolesta Yhteisessä Latviassa. Zdanoka on perustanut Brysselissä järjestön nimeltä ”Tulevaisuus ilman fasismia”. Hän on siis antifasisti.
Zdanokasta tulee mieleen eräs toinen Vihreä, meidän oma Heidi Hautalamme. Kuten tiedetään hän johtaa Euroopan parlamentissa ihmisoikeusvaliokuntaa.
Kenellekään ei varmasti ole käynyt edes mielessä, että Hautala olisi aktiivisesti ryhtynyt estämään Antonovan karkotusta ja käyttänyt asemaansa EU:n parlamentissa siihen, mihin se on tarkoitettu. Sen sijaan Hautala kyllä tekopyhästi kirjoitti Helsingin Sanomiin puheenvuoron, jossa hän paheksui isoäitien käännytystä. Miksei hän tehnyt kuten Bäckman ja Zdanoka, estänyt karkotusta? Se olisi ollut hänen asemassaan läpihuutojuttu.
Asia kiinnostaa Heidi Hautalaa ilmeisesti vain niin paljon kuin sen avulla saa julkisuudessa hurskastelemalla Suomessa ääniä.
Irina Antonovan kohtalo ja kohtelu paljasti sen, minkä me kaikki jo tiedämme. Suomalaista europarlamentaarikkoa pahempaa tyhjänpäiväisyyttä on vaikea löytää. Tällä saat....n tsuhnien kielellä ei tehdä maailmassa mitään merkittävää. EU:ssakin oikeutta saa vaan venäjän kielellä. Zdanoka ja Johan Bäckman keskustelevat keskenään venäjäksi.
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Merirosvon tunnustukset
Itämerellä Arctic Sea-laivan kaapanneen joukon johtaja, Dmitri Savins paljasti merirosvouksen tutkijoille, että rikoksen tilasi virolainen Eerik Niiles Kross. Eerik Niiles on kirjailija Jaan Krossin poika. Hän on ollut Viron tiedustelupalvelujohtaja ennen kuin sai potkut tehtävästään. Hänellä ei ole julkista cv:tä. Häntä on luonnehdittu vakoilukoordinaattoriksi ja jopa Viron tunnetuimmaksi vakoojaksi (ennen Herman Simmin paljastumista).
Latvian kansalainen, 35-vuotias Savins oli tehnyt syyttäjän kanssa sopimuksen alentaakseen tuomiotaan. Hänen oikeudenkäyntinsä tapahtui perjantaina 11.06. 2010 Moskovan kaupunginoikeudessa. Syyttäjä luki ääneen Savinsin antamat tunnustukset tutkijoille. Savinsin mukaan Kross pakotti hänet rikokseen. Hän itse kokosi rikollisjoukkion. Oikeudessa kuultiin seikkaperäinen selostus, kuinka ja miksi Arctic Sea-laivan kaappaus tapahtui. Venäläinen lehti Gazeta kirjasi syyttäjän yhteenvedon. Virolainen lehti, Eesti Ekspress käänsi sen viroksi.
http://www.gazeta.ru/social/2010/06/15/3385083.shtml
http://www.ekspress.ee/news/paevauudised/valisuudised/krossi-vastu-tunnistusi-andnud-roovli-detailne-ulestunnistus.d?id=31666857
Hyvät perhetuttavat
Latvian Meriakatemiasta valmistunut Savins ja virolainen liikemies Eerik Niiles Kross tapasivat vuonna 2006. Savins johti Tallinnassa merenkulkuyritystä. Hänellä oli Krossin kanssa yhteisiä taloudellisia intressejä. Vähitellen he ystävystyivät, vuokrasivat samoista tiloista liikehuoneiston ja illastivat usein perheineen. Muutaman kerran Savins kävi jopa Krosseilla kylässä. Molempia miehiä kiinnosti Savinsin mukaan autot ja aseet.
Vuoden 2008 elokuussa Kross, joka oli johtanut kymmenen vuotta Viron ulkoista vakoilua, ehdotti Savinsille laivan kaappausta ”Somalian tyyliin” luvaten palkkioksi 100 000 euroa.
”Järkytyin, enkä heti vastannut ehdotukseen mitään”, Savins oli kertonut.
Jo kuukauden päästä hän kuitenkin ryhtyi valmisteluihin.
Savinsin mukaan häntä ajoi tekoon henkilökohtaiset murheet. Kysymys ei ollut rahasta, taloudellisia ongelmia hänellä ei ollut. Savins kertoi äitinsä sairastuneen vakavasti. Naiselta oli löydetty 54-vuotiaana syöpä. Lääkärit antoivat äidille vain muutaman kuukauden elinaikaa. Savins perusteli rikokseen ryhtymistä äidin sairaudesta johtuneesta vaikeasta psykologisesta tilanteesta.
”Halusin nollata pääni”, hän kertoi.
Savinsin äiti kuoli lokakuun 5. päivänä 2008 poikansa syliin ja päivä hautajaisten jälkeen Savins ryhtyi täyttämään Krossin pyyntöä.
Hyvä kunto ratkaisi
Savins ehdotti laivan kaappausta Atlantin valtamerellä, Gibraltarin salmen länsipuolella. Hän arvioi tarvitsevansa 12-jäsenisen joukon, joiden olisi pitänyt koostua entisistä sotilaista. He olisivat osanneet käsitellä asetta.
Kross kehitteli Savinsin ohjeiden perusteella rikossuunnitelmaa. Kross suositteli, että laivaan pitäisi hyökätä hiukan etelämpänä, ettei jouduttaisi sotalaivojen partioreitille. Sotilaiden sijasta hän suositteli seikkailuun helpommin houkuteltavia ihmisiä, mahdollisesti rikollisen menneisyyden omaavia ihmisiä. Automaattiaseiden sijasta Kross piti parempana puoliautomaattiaseita. Niitä voi ostaa vapaasti liiallista huomiota herättämättä. Savins suostui ”pomonsa” ehdotuksiin ja alkoi etsiä miehistöä.
Ensimmäisenä hän valitsi velipuolensa Vitali Lepinsin omaksi henkivartijakseen. Muut joukon jäsenet löysi tilaaja-Kross.
”Kahdeksan heistä hylkäsin heti: murhamiehet, huonokuntoiset ja yli 42-43-vuotiaat. Muutama tipahti vielä haastatteluvaiheessa”, Savins oli kertonut tutkijoille.
Lopulta joukkoon valikoitui Andrei Lunev, joka oli työskennellyt kansimiehenä siviililaivoilla ja oli hyvässä fyysisessä kunnossa.
Igor Borissov oli hyväkuntoinen ja tarpeellinen taistelutilanteessa ja miehistön johtamisessa.
Eduard Adamov valittiin fyysisen kunnon perustella, mutta hän ei lopulta kaappaukseen osallistunut vaan hänen sijaisenaan oli myöhemmin Aleksei Bulev.
Dmitri Bartnjevilla oli rikollinen menneisyys. Lisäksi hänellä oli merikokemusta, sillä hän oli työskennellyt merimiehenä tankkerilla.
Aleksei Andrjusin oli vahva mies, jolla oli tekninen koulutus. Hänen olisi pitänyt tehdä laivalla mekaanikon töitä.
Jevgeni Mironov – Savinsin mukaan entinen Viron armeijan merijalkaväen sotilas toi mukaan Igor Borissovin.
Valmistautuminen perusteellista
Kaikille kaappaukseen osallistuville luvattiin 10 000 euroa. Heille kerrottiin heidän tehtävistään aluksi äärimmäisen epäselvästi.
Lokakuusta 2008 lähtien tilaaja maksoi 20 000-40 000 euron summia Savinsille operaation valmistelemiseksi.
Joukon johtaja osti oranssisen ilmalla täytettävän, kovapohjaisen moottoriveneen, joka ennen merelle lähtöä maalattiin harmaaksi. Vene rekisteröitiin internetin kautta Englannin pienveneiden rekisteriin.
Seuraavaksi ryhdyttiin ostamaan muuta kaappauksessa tarvittavaa varustusta, joukossa muun muassa vuoristokiipeilytarvikkeita. Savinsia auttoi tässä hänen entinen koulutoverinsa, Saksassa asuva Sergei Demtsenko. Kuivan maan harjoituksissa Savinsia auttoi eräs Martin Plasset, entinen sotilas. Hän auttoi myös hyökkäyksen suunnittelussa.
Vuoden 2009 maaliskuussa joukko harjoitteli Tallinnan lähellä olevalla sotilaskentällä laivaan tunkeutumista. Harjoituksen jälkeen kaikilta otettiin mitat erikoisasuja varten. Kaikki saivat mustat housut ja harmaat puserot, joiden selässä luki Police (poliisi). Lisäksi jokaiselle oli varattu musta silmä- ja suuaukolla varustettu ryöstönaamari.
Keväällä 2009 Plasset ja Savins vetivät yhdessä tallinnalaisessa koulussa teoreettisen koulutuksen. He opettivat meriterminologiaa ja englannin kielen perusteita. Koululle he esittelivät yrityksensä olevan meriturvallisuuteen keskittyvä turvafirma.
Maakravusta ei tule merikelpoista
Merenkulun oppiminen sujui merirosvoilta huonosti. Huhtikuun lopulla Savins kertoi Krossille, ettei ryhmästä ole mihinkään. Miehistö ei tule selviämään Atlantin vaikeissa ilmasto-olosuhteissa.
Silloin tilaaja tarjosi toista vaihtoehtoa – laiva tulee kaapata Itämerellä ja palkkio kaksinkertaistetaan. Kross lupasi nyt jo 200 000 euroa. Savins suostui.
”Hän painosti minua. Kertoi, että on tuhlattu hurja summa rahaa, joka ei ollut hänen omaansa. Hänen tulee antaa selvitys jollekin korkeammalla olevalle taholle”, Savins kertoi tutkijoille.
Jonkun ajan kuluttua Savins ja Demtsenko hankkivat itselleen aseet. Savinsin mukaan ne olivat kuitenkin viattomat aidon ulkonäön omaavat opetusaseet, jotka eivät edes toimineet.
Maanviljelijöiltä hankittiin lisäksi rekisteröimättömiä metsästysaseita. Patruunat olivat kumiluoteja, jotteivät luodit olisi tappavia.
”Koulutuksessa selvitimme kaikille, ettemme ole tappajia emmekä halua vahingoittaa merimiehiä”, Savins sanoi.
Savins itse otti mukaan kaappausretkelle isoisänsä vanhan Walter-revolverin. Merirosvoilla oli mukana myös kiikaritähtäimellä varustettu kivääri.
Alus valitaan viime tingassa
Savinsille selvisi vasta 2009-vuoden kesäkuun lopussa, että kaappauksen kohteeksi valikoitui kuivarahtialus Arctic Sea. Koko muu miehistö oli vakuuttunut, että kohde valitaan vasta merellä. Kross oli selittänyt Savinsille omaa valintaansa siten, että laiva, jossa on suomalaista puutavaraa, ei ole erityisen nopea, mutta on samalla miellyttävä maalitaulu. Laivan omistajalla olisi myös pitänyt olla riittävästi rahaa ostaa takaisin kaapattu laiva.
Heinäkuun 23. päivän iltana kahdeksan merirosvoa lähti Riian lahdelle ja otti kurssin Itämerelle. Joukko seurasi Arctic Sean liikkeitä kartalla. Parin tunnin päästä he olivat Arctic Sean jäljillä. Savinsin mukaan he eivät tarvinneet edes vuoristokiipeilyvarusteita, sillä sääolojen takia raskaassa lastissa ollut laiva ui syvällä ja laivalle oli mahdollista hypätä.
Komentosillalla merirosvot tapasivat ensimmäisenä kapteenin toisen apulaisen, Aleksandr Kuznetsovin, joka merirosvot nähdessään alkoi karjua. Hänet kaadettiin maahan ja sidottiin kiinni. Seuraavaksi hänet pakotettiin kutsumaan komentosillalle toinen mekaanikko Dmitri Kuznetsov ja sitten laivan kapteeni Sergei Zaretski.
Molempien suut sidottiin teipillä kiinni, Zaretski istutettiin yksinkertaisesti nojatuoliin.
Kolmas mekaanikko, Oleg Deshenja, tuli melua kuulleessaan myös kannelle, mutta nähdessään kannella ihmisiä maskeissa, juoksi karjuen alas hytteihin herättääkseen koko muun miehistön. Hänen saatiin kiinni ja sidottiin.
Merimiehistä Sergei Petrukkia ja Dmitri Fazolovia oli pakko hiukan hakata, sillä he tappelivat merirosvoja vastaan. Koko muu miehistö löydettiin hyteistä, ja heidät sidottiin myös.
Kross pettää Savinsin
Merirosvot puhuivat laivan miehistön kanssa englantia. Savins lisäsi, että leikkimielellä hän lisäsi englannin kieleensä puolalaisen korostuksen. Kapteeni, jota hän oman isoisänsä Walter-pistoolilla uhkasi, näytti heti, missä sijaitsee laivan hälytysjärjestelmä. Merirosvot ottivat järjestelmän pois päältä.
Oman veneensä he nostivat Arctic Sean kannelle. Ruotsin aluevesiltä, jossa kaappaus tapahtui, laiva suuntasi kiireesti Biskajan lahdelle. Siellä kytkettiin pois päältä myös laivan paikannussignaali. Matkalla kapteeni Zaretski yritti ottaa yhteyttä laivan omistajaan, mutta ei onnistunut kovin pitkään puhumaan tämän kanssa.
Laiva oli kadonnut tutkista ja miehistön matkapuhelimet oli heitetty yli laidan.
Kun Savinsille selvisi, että kapteeni oli ollut yhteydessä omistajaan ja että laivaa aletaan todennäköisesti etsimään, Savins otti yhteyttä Krossiin.
Oli sovittu, että Force Majeure-tapauksessa laiva evakuoitaisiin, jonka hoitaisi tilaaja. Tämä (Kross) ei kuitenkaan kiiruhtanut palkkaamiaan merirosvoja auttamaan.
”Asiakastani petettiin ja hyvin törkeällä tavalla”, Savinsin asianajaja Egons Rustanovs sanoi Moskovan oikeussalissa.
Rahaa ei tipu
Biskajan lahdelta Azoreille suuntautuessaan Savins otti yhteyttä laivan omistajaan, Suomeen rekisteröidyn Solchart Managementin johtajaan, Viktor Matvejeviin. Savins puhui englantia käyttäen laitetta, joka muunsi äänen. Hän esitteli itsensä merimies Mariuksena ja vaati 1,5 miljoonan euron suuruista lunnasrahaa, kielsi Matvejeviä pyytämästä turvallisuusjoukkoja apuun tai puhumasta toimittajien kanssa.
”Matvejev hermostui, löi luurin kiinni eikä soittanut takaisin. Sanoi vain, ettei rahaa ole ja kehotti soittamaan vakuutusyhtiöön”, Savins muisteli.
Vakuutusyhtiöstä merirosvoille kerrottiin, että yhtiö ei maksa kenellekään yhtään mitään. Neuvottelujen aikana laivan miehistö oli merirosvojen panttivankina.
Miehistö laitettiin 4-5 hengen ryhmissä hytteihin, joista oli merinäköala. Merirosvojen johtaja oli luvannut miehistön jäsenille, että he saavat käydä pesulla joka päivä ja kerran viikossa saunassa. Olutta sai juoda illalla ja käydä kannella olevassa uima-altaassa uimassa. Jotkut miehistön jäsenistä ystävystyivät merirosvojen kanssa. Enää ei ammuskeltu eikä hakattu miehistöä.
Laivan naamiointia
Matkalla Azoreille merirosvot pakottivat miehistön peittämään laivan nimen ”Arctic Sea” ja irrottamaan kaikki pelastusrenkaat, joissa näkyi laivan symboliikka. Alukselle kirjoitettiin toinen nimi- Tania.
Kun muut laivat ohittivat aluksen, Savins esitteli itsensä erään kuubalaisen laivan kapteenina, jonka paikannuslaitteet olivat tilapäisesti rikki.
Aluksi merirosvot toivoivat pääsevänsä Madeiralle poistuakseen laivalta. Sitten suunta otettiin Kanarian saarille. Siellä alkoivat kuitenkin valtavat metsäpalot, joita sammutettiin ilmasta. Sammutustöitä tehneet lentokoneet olisivat voineet heti huomata ilmasta käsin epäilyttävän aluksen.
Kaappaajat ottivat suunnan Kap Verden saarille. Sitä oli lopulta suositellut laivarosvouksen tilaaja. Matkalla saarille vaihdettiin taas laivan nimeä – tällä kertaa laivasta tehtiin pohjois-korealainen alus. Samanaikaisesti Sergei Demtsenko, mies, jonka olisi pitänyt tukea merirosvoja maalta käsin, otti yhteyttä Venäjän tiedustelupalveluun. Kuten mies myöhemmin selitti, esittääkseen lunnaspyynnön FSB:lle.
Lunnaiden sijasta Arctic Sean luokse lähti sotalaiva Ladnoi.
Perhe pelkää kostoa
Kun kaappaajille selvisi, että heitä seurataan, he heittivät aseet yli laidan ja antautuivat sotilaille ympäristönsuojelijoina.
Moskovassa merirosvot vietiin Lefortovon tutkintavankilaan ja vapautettu Arctic Sean miehistö pääsi kotiin. Sitä ennen miehistön jäsenet sitoutuvat allekirjoittamaan sopimuksen, etteivät puhu julkisuudessa vangiksi joutumisestaan eivätkä vapauttamisestaan.
Koko tarinan tutkijoille tunnustanut Savins sai seitsemän vuoden tuomion. Hänen asianajajansa tiedotti, ettei Savins valita tuomiosta, joskin hän oli toivonut, että oikeus olisi määrännyt hänelle viisi ja puoli vuotta vankilaa. Savinsilla on vaimo ja kaksi lasta, joista nuorempi syntyi aikana, kun Savins oli jo tutkintavankeudessa, helmikuussa 2010. Moskovan kaupunginoikeudessa esiintyessään Savins, kahden korkeakoulututkinnon suorittanut mies, tunnusti pelkäävänsä perheensä puolesta.
”Kerroin tutkijoille tilaajan, Krossin nimen, mutta en tiennyt, että se kerrotaan avoimesti oikeudenkäynnissä. Perhettäni on jopa uhkailtu”, Savins sanoi.
Kaksi saanut tuomion
Kaksi Lermontovin vankilassa istuvaa Arctic Sea-laivan kaappauksesta syytettyä miestä on saanut tuomion. He ovat suostuneet yhteistyöhön syyttäjän kanssa, mikä merkitsee yleensä lyhyempää tuomiota. Andrei Lunev tuomittiin sopimusmenettelyllä viideksi vuodeksi vankilaan. Hänen oikeudenkäyntinsä pidettiin suljetuin ovin. Oikeudenkäynnistä ei ole tihkunut uutisia. Savinsin oikeudenkäynti kesti päivän ja oli avoin. Kuusi miestä odottaa yhä oikeudenkäyntiä.
Suomalaisen näkemyksen mukaan kaappauksen suunnittelijat ovat vapaalla jalalla. KRP:n tutkija Mika Ihaksinen katsoo, että kaikki kahdeksan miestä, Virosta ja Latviasta, tekivät vain työtä.
”Venäjällä tuomitut henkilöt ovat kertoneet, että heitä on pyydetty kaappaamaan alus. Kuka tämän teon takana todellisuudessa on ollut, se ei ole vielä selvinnyt. Kansainvälinen tutkintaryhmä jatkaa siksi tutkintaansa siihen saakka, kunnes asia selviää, tai vähintäänkin tämän vuoden loppuun saakka”, sanoo Suomen Arctic Sea -tutkintaa johtanut Mika Ihaksinen keskusrikospoliisista.
Lähteet:
http://www.gazeta.ru/social/2010/06/15/3385083.shtml
http://www.ekspress.ee/news/paevauudised/valisuudised/krossi-vastu-tunnistusi-andnud-roovli-detailne-ulestunnistus.d?id=31666857
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/06/arctic_sean_tutkinta_paattyy_suomessa_1759560.html
P.S.
Kysymyksiä ja pohdittavaa:
1. Selitykset, että kaappauksella olisi paikattu talousvaikeuksiin joutuneen Eerik Niiles Krossin taloutta, eivät ole uskottavia, koska rahavaikeuksia ei paikkailla vuoden kestävillä epämääräisillä rikollisilla suunnitelmilla.
2. Kaapatun laivan sattumanvaraisuus on kyseenalainen. Tiedossa oli, että Arctic Sea oli ollut Kaliningradissa korjattavana. Se on saattanut olla osasyynä laivan valikoitumiseen kaapattavaksi. Huhut ohjuksista Iraniin saattavat olla osa mysteeriä, jolla haluttiin diskreditoida Venäjää. Mikä on Israelin osuus laivakaappauksessa? Miksi ei kaapattu öljytankkeria Suomenlahdella?
3. Eerik Niiles Krossilla on entisenä vakoilupäällikkönä suhteet kansainvälisiin tiedusteluorganisaatioihin ja Viron suojelupoliisiin. Hänen on ollut helppoa syöttää medialle disinformaatiota.
4. Gazeta.ru kysyy aiheellisesti, mikä motivoi virolaisia ja latvialaisia merirosvoja ryhtymään hulluun hankkeeseen? Onko heillä ollut tietoisuus siitä, että he osallistuvat ”suuren luokan tiedustelupalvelujen operaatioon” esimerkiksi Krossin kautta?
5. Kykeneekö kukaan muu uskottavasti vakuuttamaan tällaisen mielipuolisen hankkeen mielekkyyden kuin satusedän poika, tiedustelupäällikkö Eerik Niiles Kross?
6. Kenen karisma riittää pitämään merirosvot kasassa harjoittelemassa operaatiota vuoden ellei Krossin?
7. Missä viipyy Hollywood-varaus aiheelle?
Latvian kansalainen, 35-vuotias Savins oli tehnyt syyttäjän kanssa sopimuksen alentaakseen tuomiotaan. Hänen oikeudenkäyntinsä tapahtui perjantaina 11.06. 2010 Moskovan kaupunginoikeudessa. Syyttäjä luki ääneen Savinsin antamat tunnustukset tutkijoille. Savinsin mukaan Kross pakotti hänet rikokseen. Hän itse kokosi rikollisjoukkion. Oikeudessa kuultiin seikkaperäinen selostus, kuinka ja miksi Arctic Sea-laivan kaappaus tapahtui. Venäläinen lehti Gazeta kirjasi syyttäjän yhteenvedon. Virolainen lehti, Eesti Ekspress käänsi sen viroksi.
http://www.gazeta.ru/social/2010/06/15/3385083.shtml
http://www.ekspress.ee/news/paevauudised/valisuudised/krossi-vastu-tunnistusi-andnud-roovli-detailne-ulestunnistus.d?id=31666857
Hyvät perhetuttavat
Latvian Meriakatemiasta valmistunut Savins ja virolainen liikemies Eerik Niiles Kross tapasivat vuonna 2006. Savins johti Tallinnassa merenkulkuyritystä. Hänellä oli Krossin kanssa yhteisiä taloudellisia intressejä. Vähitellen he ystävystyivät, vuokrasivat samoista tiloista liikehuoneiston ja illastivat usein perheineen. Muutaman kerran Savins kävi jopa Krosseilla kylässä. Molempia miehiä kiinnosti Savinsin mukaan autot ja aseet.
Vuoden 2008 elokuussa Kross, joka oli johtanut kymmenen vuotta Viron ulkoista vakoilua, ehdotti Savinsille laivan kaappausta ”Somalian tyyliin” luvaten palkkioksi 100 000 euroa.
”Järkytyin, enkä heti vastannut ehdotukseen mitään”, Savins oli kertonut.
Jo kuukauden päästä hän kuitenkin ryhtyi valmisteluihin.
Savinsin mukaan häntä ajoi tekoon henkilökohtaiset murheet. Kysymys ei ollut rahasta, taloudellisia ongelmia hänellä ei ollut. Savins kertoi äitinsä sairastuneen vakavasti. Naiselta oli löydetty 54-vuotiaana syöpä. Lääkärit antoivat äidille vain muutaman kuukauden elinaikaa. Savins perusteli rikokseen ryhtymistä äidin sairaudesta johtuneesta vaikeasta psykologisesta tilanteesta.
”Halusin nollata pääni”, hän kertoi.
Savinsin äiti kuoli lokakuun 5. päivänä 2008 poikansa syliin ja päivä hautajaisten jälkeen Savins ryhtyi täyttämään Krossin pyyntöä.
Hyvä kunto ratkaisi
Savins ehdotti laivan kaappausta Atlantin valtamerellä, Gibraltarin salmen länsipuolella. Hän arvioi tarvitsevansa 12-jäsenisen joukon, joiden olisi pitänyt koostua entisistä sotilaista. He olisivat osanneet käsitellä asetta.
Kross kehitteli Savinsin ohjeiden perusteella rikossuunnitelmaa. Kross suositteli, että laivaan pitäisi hyökätä hiukan etelämpänä, ettei jouduttaisi sotalaivojen partioreitille. Sotilaiden sijasta hän suositteli seikkailuun helpommin houkuteltavia ihmisiä, mahdollisesti rikollisen menneisyyden omaavia ihmisiä. Automaattiaseiden sijasta Kross piti parempana puoliautomaattiaseita. Niitä voi ostaa vapaasti liiallista huomiota herättämättä. Savins suostui ”pomonsa” ehdotuksiin ja alkoi etsiä miehistöä.
Ensimmäisenä hän valitsi velipuolensa Vitali Lepinsin omaksi henkivartijakseen. Muut joukon jäsenet löysi tilaaja-Kross.
”Kahdeksan heistä hylkäsin heti: murhamiehet, huonokuntoiset ja yli 42-43-vuotiaat. Muutama tipahti vielä haastatteluvaiheessa”, Savins oli kertonut tutkijoille.
Lopulta joukkoon valikoitui Andrei Lunev, joka oli työskennellyt kansimiehenä siviililaivoilla ja oli hyvässä fyysisessä kunnossa.
Igor Borissov oli hyväkuntoinen ja tarpeellinen taistelutilanteessa ja miehistön johtamisessa.
Eduard Adamov valittiin fyysisen kunnon perustella, mutta hän ei lopulta kaappaukseen osallistunut vaan hänen sijaisenaan oli myöhemmin Aleksei Bulev.
Dmitri Bartnjevilla oli rikollinen menneisyys. Lisäksi hänellä oli merikokemusta, sillä hän oli työskennellyt merimiehenä tankkerilla.
Aleksei Andrjusin oli vahva mies, jolla oli tekninen koulutus. Hänen olisi pitänyt tehdä laivalla mekaanikon töitä.
Jevgeni Mironov – Savinsin mukaan entinen Viron armeijan merijalkaväen sotilas toi mukaan Igor Borissovin.
Valmistautuminen perusteellista
Kaikille kaappaukseen osallistuville luvattiin 10 000 euroa. Heille kerrottiin heidän tehtävistään aluksi äärimmäisen epäselvästi.
Lokakuusta 2008 lähtien tilaaja maksoi 20 000-40 000 euron summia Savinsille operaation valmistelemiseksi.
Joukon johtaja osti oranssisen ilmalla täytettävän, kovapohjaisen moottoriveneen, joka ennen merelle lähtöä maalattiin harmaaksi. Vene rekisteröitiin internetin kautta Englannin pienveneiden rekisteriin.
Seuraavaksi ryhdyttiin ostamaan muuta kaappauksessa tarvittavaa varustusta, joukossa muun muassa vuoristokiipeilytarvikkeita. Savinsia auttoi tässä hänen entinen koulutoverinsa, Saksassa asuva Sergei Demtsenko. Kuivan maan harjoituksissa Savinsia auttoi eräs Martin Plasset, entinen sotilas. Hän auttoi myös hyökkäyksen suunnittelussa.
Vuoden 2009 maaliskuussa joukko harjoitteli Tallinnan lähellä olevalla sotilaskentällä laivaan tunkeutumista. Harjoituksen jälkeen kaikilta otettiin mitat erikoisasuja varten. Kaikki saivat mustat housut ja harmaat puserot, joiden selässä luki Police (poliisi). Lisäksi jokaiselle oli varattu musta silmä- ja suuaukolla varustettu ryöstönaamari.
Keväällä 2009 Plasset ja Savins vetivät yhdessä tallinnalaisessa koulussa teoreettisen koulutuksen. He opettivat meriterminologiaa ja englannin kielen perusteita. Koululle he esittelivät yrityksensä olevan meriturvallisuuteen keskittyvä turvafirma.
Maakravusta ei tule merikelpoista
Merenkulun oppiminen sujui merirosvoilta huonosti. Huhtikuun lopulla Savins kertoi Krossille, ettei ryhmästä ole mihinkään. Miehistö ei tule selviämään Atlantin vaikeissa ilmasto-olosuhteissa.
Silloin tilaaja tarjosi toista vaihtoehtoa – laiva tulee kaapata Itämerellä ja palkkio kaksinkertaistetaan. Kross lupasi nyt jo 200 000 euroa. Savins suostui.
”Hän painosti minua. Kertoi, että on tuhlattu hurja summa rahaa, joka ei ollut hänen omaansa. Hänen tulee antaa selvitys jollekin korkeammalla olevalle taholle”, Savins kertoi tutkijoille.
Jonkun ajan kuluttua Savins ja Demtsenko hankkivat itselleen aseet. Savinsin mukaan ne olivat kuitenkin viattomat aidon ulkonäön omaavat opetusaseet, jotka eivät edes toimineet.
Maanviljelijöiltä hankittiin lisäksi rekisteröimättömiä metsästysaseita. Patruunat olivat kumiluoteja, jotteivät luodit olisi tappavia.
”Koulutuksessa selvitimme kaikille, ettemme ole tappajia emmekä halua vahingoittaa merimiehiä”, Savins sanoi.
Savins itse otti mukaan kaappausretkelle isoisänsä vanhan Walter-revolverin. Merirosvoilla oli mukana myös kiikaritähtäimellä varustettu kivääri.
Alus valitaan viime tingassa
Savinsille selvisi vasta 2009-vuoden kesäkuun lopussa, että kaappauksen kohteeksi valikoitui kuivarahtialus Arctic Sea. Koko muu miehistö oli vakuuttunut, että kohde valitaan vasta merellä. Kross oli selittänyt Savinsille omaa valintaansa siten, että laiva, jossa on suomalaista puutavaraa, ei ole erityisen nopea, mutta on samalla miellyttävä maalitaulu. Laivan omistajalla olisi myös pitänyt olla riittävästi rahaa ostaa takaisin kaapattu laiva.
Heinäkuun 23. päivän iltana kahdeksan merirosvoa lähti Riian lahdelle ja otti kurssin Itämerelle. Joukko seurasi Arctic Sean liikkeitä kartalla. Parin tunnin päästä he olivat Arctic Sean jäljillä. Savinsin mukaan he eivät tarvinneet edes vuoristokiipeilyvarusteita, sillä sääolojen takia raskaassa lastissa ollut laiva ui syvällä ja laivalle oli mahdollista hypätä.
Komentosillalla merirosvot tapasivat ensimmäisenä kapteenin toisen apulaisen, Aleksandr Kuznetsovin, joka merirosvot nähdessään alkoi karjua. Hänet kaadettiin maahan ja sidottiin kiinni. Seuraavaksi hänet pakotettiin kutsumaan komentosillalle toinen mekaanikko Dmitri Kuznetsov ja sitten laivan kapteeni Sergei Zaretski.
Molempien suut sidottiin teipillä kiinni, Zaretski istutettiin yksinkertaisesti nojatuoliin.
Kolmas mekaanikko, Oleg Deshenja, tuli melua kuulleessaan myös kannelle, mutta nähdessään kannella ihmisiä maskeissa, juoksi karjuen alas hytteihin herättääkseen koko muun miehistön. Hänen saatiin kiinni ja sidottiin.
Merimiehistä Sergei Petrukkia ja Dmitri Fazolovia oli pakko hiukan hakata, sillä he tappelivat merirosvoja vastaan. Koko muu miehistö löydettiin hyteistä, ja heidät sidottiin myös.
Kross pettää Savinsin
Merirosvot puhuivat laivan miehistön kanssa englantia. Savins lisäsi, että leikkimielellä hän lisäsi englannin kieleensä puolalaisen korostuksen. Kapteeni, jota hän oman isoisänsä Walter-pistoolilla uhkasi, näytti heti, missä sijaitsee laivan hälytysjärjestelmä. Merirosvot ottivat järjestelmän pois päältä.
Oman veneensä he nostivat Arctic Sean kannelle. Ruotsin aluevesiltä, jossa kaappaus tapahtui, laiva suuntasi kiireesti Biskajan lahdelle. Siellä kytkettiin pois päältä myös laivan paikannussignaali. Matkalla kapteeni Zaretski yritti ottaa yhteyttä laivan omistajaan, mutta ei onnistunut kovin pitkään puhumaan tämän kanssa.
Laiva oli kadonnut tutkista ja miehistön matkapuhelimet oli heitetty yli laidan.
Kun Savinsille selvisi, että kapteeni oli ollut yhteydessä omistajaan ja että laivaa aletaan todennäköisesti etsimään, Savins otti yhteyttä Krossiin.
Oli sovittu, että Force Majeure-tapauksessa laiva evakuoitaisiin, jonka hoitaisi tilaaja. Tämä (Kross) ei kuitenkaan kiiruhtanut palkkaamiaan merirosvoja auttamaan.
”Asiakastani petettiin ja hyvin törkeällä tavalla”, Savinsin asianajaja Egons Rustanovs sanoi Moskovan oikeussalissa.
Rahaa ei tipu
Biskajan lahdelta Azoreille suuntautuessaan Savins otti yhteyttä laivan omistajaan, Suomeen rekisteröidyn Solchart Managementin johtajaan, Viktor Matvejeviin. Savins puhui englantia käyttäen laitetta, joka muunsi äänen. Hän esitteli itsensä merimies Mariuksena ja vaati 1,5 miljoonan euron suuruista lunnasrahaa, kielsi Matvejeviä pyytämästä turvallisuusjoukkoja apuun tai puhumasta toimittajien kanssa.
”Matvejev hermostui, löi luurin kiinni eikä soittanut takaisin. Sanoi vain, ettei rahaa ole ja kehotti soittamaan vakuutusyhtiöön”, Savins muisteli.
Vakuutusyhtiöstä merirosvoille kerrottiin, että yhtiö ei maksa kenellekään yhtään mitään. Neuvottelujen aikana laivan miehistö oli merirosvojen panttivankina.
Miehistö laitettiin 4-5 hengen ryhmissä hytteihin, joista oli merinäköala. Merirosvojen johtaja oli luvannut miehistön jäsenille, että he saavat käydä pesulla joka päivä ja kerran viikossa saunassa. Olutta sai juoda illalla ja käydä kannella olevassa uima-altaassa uimassa. Jotkut miehistön jäsenistä ystävystyivät merirosvojen kanssa. Enää ei ammuskeltu eikä hakattu miehistöä.
Laivan naamiointia
Matkalla Azoreille merirosvot pakottivat miehistön peittämään laivan nimen ”Arctic Sea” ja irrottamaan kaikki pelastusrenkaat, joissa näkyi laivan symboliikka. Alukselle kirjoitettiin toinen nimi- Tania.
Kun muut laivat ohittivat aluksen, Savins esitteli itsensä erään kuubalaisen laivan kapteenina, jonka paikannuslaitteet olivat tilapäisesti rikki.
Aluksi merirosvot toivoivat pääsevänsä Madeiralle poistuakseen laivalta. Sitten suunta otettiin Kanarian saarille. Siellä alkoivat kuitenkin valtavat metsäpalot, joita sammutettiin ilmasta. Sammutustöitä tehneet lentokoneet olisivat voineet heti huomata ilmasta käsin epäilyttävän aluksen.
Kaappaajat ottivat suunnan Kap Verden saarille. Sitä oli lopulta suositellut laivarosvouksen tilaaja. Matkalla saarille vaihdettiin taas laivan nimeä – tällä kertaa laivasta tehtiin pohjois-korealainen alus. Samanaikaisesti Sergei Demtsenko, mies, jonka olisi pitänyt tukea merirosvoja maalta käsin, otti yhteyttä Venäjän tiedustelupalveluun. Kuten mies myöhemmin selitti, esittääkseen lunnaspyynnön FSB:lle.
Lunnaiden sijasta Arctic Sean luokse lähti sotalaiva Ladnoi.
Perhe pelkää kostoa
Kun kaappaajille selvisi, että heitä seurataan, he heittivät aseet yli laidan ja antautuivat sotilaille ympäristönsuojelijoina.
Moskovassa merirosvot vietiin Lefortovon tutkintavankilaan ja vapautettu Arctic Sean miehistö pääsi kotiin. Sitä ennen miehistön jäsenet sitoutuvat allekirjoittamaan sopimuksen, etteivät puhu julkisuudessa vangiksi joutumisestaan eivätkä vapauttamisestaan.
Koko tarinan tutkijoille tunnustanut Savins sai seitsemän vuoden tuomion. Hänen asianajajansa tiedotti, ettei Savins valita tuomiosta, joskin hän oli toivonut, että oikeus olisi määrännyt hänelle viisi ja puoli vuotta vankilaa. Savinsilla on vaimo ja kaksi lasta, joista nuorempi syntyi aikana, kun Savins oli jo tutkintavankeudessa, helmikuussa 2010. Moskovan kaupunginoikeudessa esiintyessään Savins, kahden korkeakoulututkinnon suorittanut mies, tunnusti pelkäävänsä perheensä puolesta.
”Kerroin tutkijoille tilaajan, Krossin nimen, mutta en tiennyt, että se kerrotaan avoimesti oikeudenkäynnissä. Perhettäni on jopa uhkailtu”, Savins sanoi.
Kaksi saanut tuomion
Kaksi Lermontovin vankilassa istuvaa Arctic Sea-laivan kaappauksesta syytettyä miestä on saanut tuomion. He ovat suostuneet yhteistyöhön syyttäjän kanssa, mikä merkitsee yleensä lyhyempää tuomiota. Andrei Lunev tuomittiin sopimusmenettelyllä viideksi vuodeksi vankilaan. Hänen oikeudenkäyntinsä pidettiin suljetuin ovin. Oikeudenkäynnistä ei ole tihkunut uutisia. Savinsin oikeudenkäynti kesti päivän ja oli avoin. Kuusi miestä odottaa yhä oikeudenkäyntiä.
Suomalaisen näkemyksen mukaan kaappauksen suunnittelijat ovat vapaalla jalalla. KRP:n tutkija Mika Ihaksinen katsoo, että kaikki kahdeksan miestä, Virosta ja Latviasta, tekivät vain työtä.
”Venäjällä tuomitut henkilöt ovat kertoneet, että heitä on pyydetty kaappaamaan alus. Kuka tämän teon takana todellisuudessa on ollut, se ei ole vielä selvinnyt. Kansainvälinen tutkintaryhmä jatkaa siksi tutkintaansa siihen saakka, kunnes asia selviää, tai vähintäänkin tämän vuoden loppuun saakka”, sanoo Suomen Arctic Sea -tutkintaa johtanut Mika Ihaksinen keskusrikospoliisista.
Lähteet:
http://www.gazeta.ru/social/2010/06/15/3385083.shtml
http://www.ekspress.ee/news/paevauudised/valisuudised/krossi-vastu-tunnistusi-andnud-roovli-detailne-ulestunnistus.d?id=31666857
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/06/arctic_sean_tutkinta_paattyy_suomessa_1759560.html
P.S.
Kysymyksiä ja pohdittavaa:
1. Selitykset, että kaappauksella olisi paikattu talousvaikeuksiin joutuneen Eerik Niiles Krossin taloutta, eivät ole uskottavia, koska rahavaikeuksia ei paikkailla vuoden kestävillä epämääräisillä rikollisilla suunnitelmilla.
2. Kaapatun laivan sattumanvaraisuus on kyseenalainen. Tiedossa oli, että Arctic Sea oli ollut Kaliningradissa korjattavana. Se on saattanut olla osasyynä laivan valikoitumiseen kaapattavaksi. Huhut ohjuksista Iraniin saattavat olla osa mysteeriä, jolla haluttiin diskreditoida Venäjää. Mikä on Israelin osuus laivakaappauksessa? Miksi ei kaapattu öljytankkeria Suomenlahdella?
3. Eerik Niiles Krossilla on entisenä vakoilupäällikkönä suhteet kansainvälisiin tiedusteluorganisaatioihin ja Viron suojelupoliisiin. Hänen on ollut helppoa syöttää medialle disinformaatiota.
4. Gazeta.ru kysyy aiheellisesti, mikä motivoi virolaisia ja latvialaisia merirosvoja ryhtymään hulluun hankkeeseen? Onko heillä ollut tietoisuus siitä, että he osallistuvat ”suuren luokan tiedustelupalvelujen operaatioon” esimerkiksi Krossin kautta?
5. Kykeneekö kukaan muu uskottavasti vakuuttamaan tällaisen mielipuolisen hankkeen mielekkyyden kuin satusedän poika, tiedustelupäällikkö Eerik Niiles Kross?
6. Kenen karisma riittää pitämään merirosvot kasassa harjoittelemassa operaatiota vuoden ellei Krossin?
7. Missä viipyy Hollywood-varaus aiheelle?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
