Imperialismin paluu

(Julkaistu Uuden Suomen blogissa 20.03.2011)

Suurena Neuvostoliiton ihailijana ei voi kuin kaiholla muistella, miten Leninin kansojen itsemääräämisoikeus ja ajatus kansojen tasa-arvosta teki tuhoa Ranskan ja Englannin imperialismille. Hyökkäys Libyaan paljasti tuon edistyksen aikakauden jääneen lopullisesti taakse.

Libyan johtaja Muammar Gaddafi oli harvinaisen oikeassa luonnehtiessaan lännen interventiota kolonialismin paluuna. Surullista on nähdä myös se, että Venäjä ja Kiina ovat niin heikkoja, etteivät kyenneet estämään lännen rikollista seikkailua Libyaan omalla vetollaan turvallisuusneuvostossa.

Vanhat imperialistit Ranska ja Englanti ovat voimissaan. Tärkeimpänä apuna niillä on Yhdysvallat, joka ei ole koskaan tunnustanut kansojen itsemääräämisoikeutta. Samaan aikaan kun Ranska ja Englanti pommittavat Libyaa, Yhdysvallat valtaa Bahrainia.

”On Wednesday Saudi Arabia pulled a Qaddafi on Bahrain. It invaded, at the Bahraini tyrant’s invitation, and joined in the skull-crushing of democracy protesters. Civilians have been summarily executed. On Thursday tanks surrounded the main hospital in Bahrain’s capital. Opposition leaders are in prison. All with American weaponry, American training, American C-rations, and, implicitly, American complicity: The response from the Obama administration has been something on the order of a shrug that wouldn’t dislodge dandruff.”

Tästä linkistä he löytyvät: herra ja rouva Jekyll ja Hyde, Hillary Clinton ja Barack Obama.

http://flaglerlive.com/19392/pt-bahrain-saudi-arabia/comment-page-1

Amerikkalaiset ovat ”stallareita”

Jenkki Moskovassa on yhtä mielenkiintoinen ilmiö kuin neukku New Yorkissa.

Maailma ilman natsismia-konferenssissa Moskovassa juuri ennen joulua mukana oli myös amerikkalaisia. Joukko New Yorkin osavaltion kansanedustajia uskaltautui Venäjän parlamentin ylähuoneen isännöimään antifasistiseen tapahtumaan. He olivat juutalaisia ja demokraatteja, Barack Obaman kannattajia. Kolmen kansanedustajan kanssa tuli vietettyä yksi vapaapäivä Moskovassa.

Kenellekään ei varmaankaan ole epäselvää, mitä amerikkalaiset halusivat nähdä ja tietää Moskovasta? Heitä kiinnosti vain kommunistinen menneisyys, Punainen tori, Lenin ja Stalin. Kävimme katsomassa Leniniä hänen mausoleumissaan. Lenin makasi paikallaan erittäin hyväkuntoisen ja levollisen näköisenä. Jonot olivat kadonneet. Mausoleumiin oli ilmainen sisäänpääsy. Otto-Ville Kuusisen seinälaatta Kremlin muurissa oli paikallaan. Amerikkalaiset ihastelivat omia kommunistejaan, John Reediä ja jotakin toista. Heidätkin on haudattu Kremliin. Kamerat oli jätettävä narikkaan, joten minkäänlaisia kuvia mausoleumissa ei voinut ottaa.

Seuraava kohde oli ”traktorinäyttely” eli sosialistinen realismi Tretjakovin gallerian uudessa näyttelytilassa Gorkin puiston lähellä. Malevits ja Kandisky eivät amerikkalaisia ystäviämme kiinnostaneet, sillä parhaimmat heidän työnsä ovat MoMassa ja Guggenheimin museossa New Yorkissa.

Olimme pettyneitä. Museossa oli hyvin vähän esillä Stalinin ja Leninin kuvia. Tallinnan modernin taiteen museossa Kumussa on huomattavasti runsaampi ”traktoriosasto”. Ei ihme, että se kiertää maailman museoita. Tretjakov oli selvästi seinänsä sensuroinut ja vienyt töitä kellariin.

Matkamuistojen osto oli oma lukunsa. Taidemuseon kauppa myi Leninin kuvilla varustettuja kommunistisia vallankumousjulisteita, jotka erityisesti ihastuttivat jenkkejämme. Illalla hotellissa heidän kesken syntyi riita siitä, kuka saa eniten Leninin kuvia.

Amerikkalaiset sen todistivat: kaikissa meissä asuu pieni Lenin.