Amerikkalaiset ovat ”stallareita”

Jenkki Moskovassa on yhtä mielenkiintoinen ilmiö kuin neukku New Yorkissa.

Maailma ilman natsismia-konferenssissa Moskovassa juuri ennen joulua mukana oli myös amerikkalaisia. Joukko New Yorkin osavaltion kansanedustajia uskaltautui Venäjän parlamentin ylähuoneen isännöimään antifasistiseen tapahtumaan. He olivat juutalaisia ja demokraatteja, Barack Obaman kannattajia. Kolmen kansanedustajan kanssa tuli vietettyä yksi vapaapäivä Moskovassa.

Kenellekään ei varmaankaan ole epäselvää, mitä amerikkalaiset halusivat nähdä ja tietää Moskovasta? Heitä kiinnosti vain kommunistinen menneisyys, Punainen tori, Lenin ja Stalin. Kävimme katsomassa Leniniä hänen mausoleumissaan. Lenin makasi paikallaan erittäin hyväkuntoisen ja levollisen näköisenä. Jonot olivat kadonneet. Mausoleumiin oli ilmainen sisäänpääsy. Otto-Ville Kuusisen seinälaatta Kremlin muurissa oli paikallaan. Amerikkalaiset ihastelivat omia kommunistejaan, John Reediä ja jotakin toista. Heidätkin on haudattu Kremliin. Kamerat oli jätettävä narikkaan, joten minkäänlaisia kuvia mausoleumissa ei voinut ottaa.

Seuraava kohde oli ”traktorinäyttely” eli sosialistinen realismi Tretjakovin gallerian uudessa näyttelytilassa Gorkin puiston lähellä. Malevits ja Kandisky eivät amerikkalaisia ystäviämme kiinnostaneet, sillä parhaimmat heidän työnsä ovat MoMassa ja Guggenheimin museossa New Yorkissa.

Olimme pettyneitä. Museossa oli hyvin vähän esillä Stalinin ja Leninin kuvia. Tallinnan modernin taiteen museossa Kumussa on huomattavasti runsaampi ”traktoriosasto”. Ei ihme, että se kiertää maailman museoita. Tretjakov oli selvästi seinänsä sensuroinut ja vienyt töitä kellariin.

Matkamuistojen osto oli oma lukunsa. Taidemuseon kauppa myi Leninin kuvilla varustettuja kommunistisia vallankumousjulisteita, jotka erityisesti ihastuttivat jenkkejämme. Illalla hotellissa heidän kesken syntyi riita siitä, kuka saa eniten Leninin kuvia.

Amerikkalaiset sen todistivat: kaikissa meissä asuu pieni Lenin.