Amerikkalaisia häirikköjä

On sopimatonta sanoa mitään epämiellyttävää juuri kuolleista, mutta Richard Holbrooke tuskin pysyy monta päivää otsikoissa. Hän kuului Madeleine Albrightin kanssa niihin amerikkalaisiin, jotka tunnetaan sanalla ”troublemaker”, häirikkö. Missä nämä kaksi amerikkalaista raskaan sarjan tekijää liikkuivatkin, maailma ei enää ollut entisensä. Erityisesti nämä tekijät kunnostautuivat entisessä Jugoslaviassa. Heidän jäljiltään ei juuri mitään jäänyt jäljelle. Holbrooke oli myös ensimmäisenä paikalla Georgiassa tuomitsemassa Venäjää, kun Georgia hyökkäsi Etelä-Ossetiaan. Ja tietenkin Afganistanissa. Sieltä uutiset tosin kertoivat, että hänen asemansa ”jyränä” ei ollut kiistaton. Jotkut tahot olivat jo kyllästyneet hänen öykkäröintiinsä.

Kun Slobodan Milosevic kuoli vuonna 2006, kiinnostuin BBC:n uutisen perusteella Holbrookesta. Ostin hänen kirjoittamansa kirjan, To end a war (1998). Se kertoo Jugoslavian sodista, erityisesti Daytonin sopimuksesta ja Bosnian jaosta. Kirjassa vilahtavat jatkuvasti sekä Milosevic että nyt Haagissa sotarikoksista syytetty Radovan Karadzic. Erittäin sympaattisina tietenkin. Holbrooke keskittyy ihmettelemään, miten Milosevic voikin olla niin miellyttävää seuraa ja soittaa pianoa niin kauniisti. Neuvotteluissa se ei tietenkään ole Milosevic, joka on hankala, vaan Holbrooke, joka koko ajan epäilee entistä kommunistia.

Amerikkalaisten avoimuus on arvostettava piirre. Heidän uskonsa oikeassa olemiseen on niin suuri, että he eivät häpeä kirjoittaa rehellisesti. Holbrooke paljastaa kirjassaan halveksuntansa, epäluulonsa ja rasistisen asenteensa serbejä kohtaan. Hän ei myöskään yhtään ymmärtänyt, miten Jugoslavia toimi. Hän liikkui Jugoslaviassa ”vapauttamassa” kansoja toinen toistensa sorrosta. Huomion arvoista on, että amerikkalaiset eivät tee numeroa etnisyydestä Yhdysvalloissa, mutta Euroopassa sen sijaan, varsinkin entisissä kommunistimaissa, he kulkevat nimenomaisesti kylvämässä riitaa erilaisten etnisten ryhmien väliin. Ja pyrkivät hyötymään hajaannuksesta.

Kun Milosevicin vaimo Mira Markovic sanoi, ettei vanhassa Jugoslaviassa kukaan tehnyt numeroa siitä, kuka oli bosnialainen, serbi tai kroaatti, Holbrooke ei uskonut asiaa todeksi. Samoin häneltä jäi kokonaan tajuamatta vaimon toteamus, ettei etnisesti puhtaita valtioita kannata luoda, koska ne ovat mahdottomia. Vanhat kommunistit, Jugoslavian partisaanit, Slobo ja Mira, olivat internationalisteja, eivät nationalisteja. Meni ihan ohi Holbrookelta.

Slobodan Milosevic kuoli samana päivänä, kun Lennart Meri haudattiin. Suunnittelimme vierailua Viron suurlähetystöön ja viestiä avoinna olevaan Lennun surunvalittelukirjaan: HYVÄ SLOBO!
Jäi sillä kertaa tekemättä. Vielä sen aika tulee.