Euroopan parlamentti osaa tehdä epäonnistuneita päätöksiä. Yksi sellainen on ”totalitarismin uhrien” muistopäivä 23.elokuuta. Se on päivä, jona solmittiin Molotov-Ribbentrop-sopimus vuonna 1939.
Päivä meni ohi lähes kaikissa Euroopan maissa huomiotta. Vain Virossa päivä muistettiin, koska päätöslauselman aloitteen tekijä, europarlamentaarikko Tunne Kelam, tulee Virosta.
Juhlat Tallinnassa olivat surkuhupaisat. Viron suojelupoliisinkin telkien taakse haluama henkilö, Jüri Liim, oli juhlien järjestäjä. Eesti Päevalehden toimittaja Priit Simson aivan aiheesta kysyi, kuinka isänmaalaiset poliitikot kehtasivat esiintyä juhlassa, jonka järjesti julkinatsi. (http://www.epl.ee/artikkel/582376)
Paikalla olivat Isänmaa-puolueesta puolustusministeri - ”Venäjä on Viron suurin uhka”- Jaak Aaviksoo, opetusministeri ”venäläiset koulut tulee Virossa sulkea” Tõnis Lukas ja europarlamentaarikko ”CIA:n mies, kommunismi tulee kuuluttaa rikolliseksi” Tunne Kelam.
Juhlien järjestäjillä oli sen verran järkeä, että yhden juhlien järjestäjän Jüri Böhmin laulu ”Uskollisuusvala isänmaalle” oli kielletty. Laulussa kehotetaan avoimesti tappamaan miehittäjiä. Virolaiset ymmärtävät laulussa tarkoitettavan maassa asuvia venäläisiä. Ei ihme, että Suomessa tätä jengiä diggaavat eniten Karjalan palauttajat Veikko Saksi ja Tuula Hölttä!
Juhlille ei kehdannut saapua edes Isänmaa-puolueen puheenjohtaja Mart Laar. Sanomattakin on selvää, että Tallinnan Hirvipuiston muistojuhliin osallistui vain kourallinen ihmisiä. Kysymys ei todellakaan ollut mistään kansanjuhlasta.
Virossa pieni joukko ekstremistejä jaksaa jauhaa kommunismin rikoksista. He tulevat kaikki Isänmaa-puolueesta. He eivät pysyisi vallassa, jos venäläiset saisivat äänestää. Tämän puolueen uusin ehdotus on pystyttää Tallinnan keskustaan patsas kommunismin rikosten uhreille.
Jotkut ovat loukkaantuneita Johan Bäckmanille siitä, että hän on uskaltanut arvostella Aleksander Solzhenitsyniä historian vääristelijäksi. Solzhenitsynin romaani ”Ivan Denisovitsin päivä” on toiminut lähteenä Neuvostoliiton vankileireillä kuolleista 30 miljoonasta uhrista. Kirjailijan lähteenä ovat olleet virolaiset nationalistit. Nyt Solzhenitsynin lukuihin nojaa ”Double Genocide”-liike eli että Stalin olisi ollut Hitleriäkin pahempi!
Olen lukenut Aino Kuusisen muistelmat ”Jumala syöksee enkelinsä” ja hänen kuvauksensa vankileirien saaristosta Võrkutasta. Kysymyksessä ei todellakaan ollut kuolemanleiri. Minulla on myös valokuvia Võrkutasta, tosin 1960-luvulta. Virolainen August Kõre vietti Võrkutassa 25 vuotta kansanvihollisena. Hän ei kiistänyt, etteikö työ kaivoksissa ollut rankkaa. August oli harrastajavalokuvaaja ja ikuisti Leicallaan elämäänsä Võrkutassa.
Hänellä oli valokuvia virolaisten rakentamasta luterilaisesta kirkosta Võrkutassa. Nyt tollot huomio! Ateistisen Neuvostoliiton vankileirillä olleet virolaiset saivat rakentaa itselleen kirkon – repikää siitä! Kuten August Kõre sanoi: virolaiset halusivat haudata kuolleensa kunniallisesti. Kahteenkymmeneen viiteen vuoteen mahtuu paljon elämää. Sinä aikana kuollaan jo luonnollisiakin kuolemia.
Augustilla oli hienoja kuvia sukulaisistaan, jotka tulivat Viljandista uteliaisuuttaan kylään Võrkutaan. He halusivat nähdä tundran. Hän vei sukulaisensa picnicille ottamaan aurinkoa arktisen joen ääreen. Uimapuvuissa aurinkoa ottavat ihmiset olivat lumen ympäröimiä – ei piikkilankojen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Johan Bäckman. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Johan Bäckman. Näytä kaikki tekstit
lauantai 28. elokuuta 2010
tiistai 3. elokuuta 2010
Taistelu 1900-luvun perinnöstä, osa 2.
Viron viime viikonlopun erilaiset militaristiset juhlat ovat saaneet runsaasti huomiota, mutta muutama havainto vielä Sinimäen natsipippaloiden ympäriltä on tarpeen.
Selvää on, että tilanne Virossa tulee kärjistymään.
Sinimäen SS-veteraanit saivat vastaansa kansainvälisen järjestön, Maailma ilman natsismia. Virossa järjestettiin ensimmäistä kertaa mielenosoitus, johon rahoitus tuli Viron ulkopuolelta. Maailma ilman natsismia – järjestöä rahoittavat pääsääntöisesti venäjän kieltä puhuvat juutalaisjärjestöt ympäri maailmaa. Merkittävin rahoittaja on venäläinen oligarkki, lääketehtailija Boris Schpiegel. Hän on Venäjän duuman ylähuoneen jäsen.
Schpiegel on armoton Baltian historian vääristelijöille. Voisi sanoa, että Maailma ilman natsismia - järjestö on puhtaasti Baltian ja Ukrainan historian vääristelijöitä vastaan suunnattu organisaatio. Sen päätehtävänä on vakuuttaa maailma siitä, etteivät kommunismi ja fasismi ole rinnastettavissa yhtä vähän kuin Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa saati Siperian karkotukset ja Holokausti. Järjestön päävihollinen on Prahan julistus ja sen taustavoimat, Holokaustin hämärtäjät.
Venäläiset ovat täydellisesti kadottaneet uskonsa läntiseen historian kirjoitukseen. Käytännössä Virosta on tullut länsimaisen historiankirjoituksen perikato. Lännen tuki Viron apartheidille ja fasistiselle historian kirjoitukselle on venäläisten silmissä vienyt kaiken uskottavuuden läntiseltä historiankirjoitukselta. Asiallinenkaan kritiikki kommunismin rikoksista ei kohtaa Venäjällä mitään vastakaikua. Venäläisille kaikenlaiset ”miljoonat uhrit” ovat enää vain pelkkää läntistä propagandaa.
Tämä näkyi puna-armeijan desanttien muistojuhlassa samaisena päivänä SS-veteraanien juhlien kanssa. He eivät ota vähimmässäkään määrin vakavasti Virossa vallalla olevaa tulkintaa siitä, että puna-armeija edustaisi Virossa ”miehittäjää”. Ylpeinä he kokoontuivat juhlistamaan Neuvostoliiton desanttiyksikköjen perustamisen 80-vuotispäivää! Kuten kuvat kertoivat he kantoivat juhlissaan konetuliaseita. Desantit ovat rohkeita miehiä, valiojoukkoa kaikissa maailman armeijoissa ja he tietävät sen. He viis veisaavat virolaisesta historiankirjoituksesta.
Yhdysvaltain suurlähettiläs Virossa, Michael C. Polt tuomitsi Sinimäen natsijuhlat. Hänelle alkaa valjeta, minkälaiseen ansaan Yhdysvallat on Baltiassa astunut. Natsien puolelle Yhdysvallat ei voi mennä. Sille jää vain Neuvostoliitto, vanha liittolainen jo toisesta maailmansodasta.
Tilanne olisi kehittynyt tähän pisteeseen ilman Suomen antifasistista komiteaakin. Meillä ei ole enää paljoa tehtävissä. Asiat siirtyvät USA:n ja Venäjän välisiksi. SAFKA voi ainoastaan toimia Suomessa neuvonantajana, miten Suomi selviää näissä sameissa vesissä. Johan Bäckman pitää huolta siitä, että suomalaisten maine venäläisten silmissä säilyy hyvänä. Hän takaa sen, ettei Suomea pidetä samanlaisena natsipesäkkeenä kuin Viroa, Latviaa ja Liettuaa.
P.S.
Suomessa tuli vastaan todellinen positiivinen yllätys. Törmäsin hienoon antifasistiseen näytelmään ympäristössä, jossa sitä vähiten odotin: Kuusamon kesäteatterissa. Siellä esitettiin suomussalmelaisen Eero Schroderuksen kirjoittama näytelmä Onni tulee Pietarista. Se oli parodia suomalaisesta russofobiasta. Uskomattoman hieno suoritus kansannäytelmältä.
Selvää on, että tilanne Virossa tulee kärjistymään.
Sinimäen SS-veteraanit saivat vastaansa kansainvälisen järjestön, Maailma ilman natsismia. Virossa järjestettiin ensimmäistä kertaa mielenosoitus, johon rahoitus tuli Viron ulkopuolelta. Maailma ilman natsismia – järjestöä rahoittavat pääsääntöisesti venäjän kieltä puhuvat juutalaisjärjestöt ympäri maailmaa. Merkittävin rahoittaja on venäläinen oligarkki, lääketehtailija Boris Schpiegel. Hän on Venäjän duuman ylähuoneen jäsen.
Schpiegel on armoton Baltian historian vääristelijöille. Voisi sanoa, että Maailma ilman natsismia - järjestö on puhtaasti Baltian ja Ukrainan historian vääristelijöitä vastaan suunnattu organisaatio. Sen päätehtävänä on vakuuttaa maailma siitä, etteivät kommunismi ja fasismi ole rinnastettavissa yhtä vähän kuin Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa saati Siperian karkotukset ja Holokausti. Järjestön päävihollinen on Prahan julistus ja sen taustavoimat, Holokaustin hämärtäjät.
Venäläiset ovat täydellisesti kadottaneet uskonsa läntiseen historian kirjoitukseen. Käytännössä Virosta on tullut länsimaisen historiankirjoituksen perikato. Lännen tuki Viron apartheidille ja fasistiselle historian kirjoitukselle on venäläisten silmissä vienyt kaiken uskottavuuden läntiseltä historiankirjoitukselta. Asiallinenkaan kritiikki kommunismin rikoksista ei kohtaa Venäjällä mitään vastakaikua. Venäläisille kaikenlaiset ”miljoonat uhrit” ovat enää vain pelkkää läntistä propagandaa.
Tämä näkyi puna-armeijan desanttien muistojuhlassa samaisena päivänä SS-veteraanien juhlien kanssa. He eivät ota vähimmässäkään määrin vakavasti Virossa vallalla olevaa tulkintaa siitä, että puna-armeija edustaisi Virossa ”miehittäjää”. Ylpeinä he kokoontuivat juhlistamaan Neuvostoliiton desanttiyksikköjen perustamisen 80-vuotispäivää! Kuten kuvat kertoivat he kantoivat juhlissaan konetuliaseita. Desantit ovat rohkeita miehiä, valiojoukkoa kaikissa maailman armeijoissa ja he tietävät sen. He viis veisaavat virolaisesta historiankirjoituksesta.
Yhdysvaltain suurlähettiläs Virossa, Michael C. Polt tuomitsi Sinimäen natsijuhlat. Hänelle alkaa valjeta, minkälaiseen ansaan Yhdysvallat on Baltiassa astunut. Natsien puolelle Yhdysvallat ei voi mennä. Sille jää vain Neuvostoliitto, vanha liittolainen jo toisesta maailmansodasta.
Tilanne olisi kehittynyt tähän pisteeseen ilman Suomen antifasistista komiteaakin. Meillä ei ole enää paljoa tehtävissä. Asiat siirtyvät USA:n ja Venäjän välisiksi. SAFKA voi ainoastaan toimia Suomessa neuvonantajana, miten Suomi selviää näissä sameissa vesissä. Johan Bäckman pitää huolta siitä, että suomalaisten maine venäläisten silmissä säilyy hyvänä. Hän takaa sen, ettei Suomea pidetä samanlaisena natsipesäkkeenä kuin Viroa, Latviaa ja Liettuaa.
P.S.
Suomessa tuli vastaan todellinen positiivinen yllätys. Törmäsin hienoon antifasistiseen näytelmään ympäristössä, jossa sitä vähiten odotin: Kuusamon kesäteatterissa. Siellä esitettiin suomussalmelaisen Eero Schroderuksen kirjoittama näytelmä Onni tulee Pietarista. Se oli parodia suomalaisesta russofobiasta. Uskomattoman hieno suoritus kansannäytelmältä.
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Etusivu uusiksi
Oli ilo herätä sunnuntaipäivään ja huomata, että suuri suomalainen antifasisti Johan Bäckman on päässyt valtakunnan ykköslehden etusivun uutiseksi. Hän suorastaan varasti päähuomion Venäjän nuorison Seligerin kesäleiristä kertovassa jutussa. SAFKA:lle tämä on mediavoitto. Helsingin Sanomat on järjestelmällisesti vaiennut Johania ja SAFKA:a kuoliaaksi. Johan on päässyt pannasta. Tiedossahan oli, ettei suomalainen media voi loputtomasti mitätöidä sellaista, minkä koko Venäjä tietää.
Helsingin Sanomat on suomalais-fasistisen maailmankuvan pää-äänenkannattaja. Lehden nationalistis-konservatiivinen linja korostuu Viron apartheidin tukemisessa, historian vääristelyssä ja vasemmiston häpäisyssä. Lehti puhuu Viron sosialistisesta menneisyydestä halventavasti ”neuvostomiehityksenä”. Se syyllistyy myös jatkuvaan kiihotukseen kansanryhmää vastaan nimitellen Baltian venäläisiä miehittäjiksi.
Oli erityisen ilahduttavaa, että SAFKA:n agenda oli päässyt jo lähes sellaisenaan Hesarin sivuille. Viron apartheidista Helsingin Sanomat kirjoittaa vielä sitaateissa merkkinä tuestaan Viron rasistiselle järjestelmälle. Hienoa oli myös se, että Hesarin jutussa kerrotaan Päivi Hirvelästä, joka sai kunnian olla Seligerin installaation ainoa suomalaisnatsi. Turha mainitakaan, että asia uutisoitiin SAFKA:n sivuilla jo viikko sitten. Että valtakunnan ykköslehti osaakin olla hidas.
Päivi Hirvelä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari ja kuuluu siihen joukkoon, joka irtaannuttaa EU:ta Nürnbergin periaatteista eli rehabilitoi fasismia. EU:ssa erityisesti Baltian maissa ja Suomessa moraalinen kompassi on vinksahtanut, mistä Hirvelä on elävä näyte. Nürnbergin periaatteisiin sitoutuminen tarkoittaa sitä, että natseja vastaan taistelleet eivät olleet koskaan väärässä. Hirvelä päätti toisin. Latvialainen punapartisaani Vasili Kononov oli Hirvelän mielestä rikollinen. Tämän ajattelun makaaberi ilmentymä on se, että Liettuassa Vilnan getosta selvinneet juutalaiset ovat saamassa sotarikossyytteitä liityttyään antifasistisiin punapartisaaneihin. Hirvelälle tiedoksi: kun juutalaiset todetaan syyllisiksi taistelussa natseja vastaan, EU on tuhonnut kaikki periaatteensa. Mistään ihmisoikeuksista ei enää sen jälkeen voi olla puhettakaan.
EU:n perusajatuksena on olla antifasistinen. Sellaiset maat, jotka irtoavat Nürnbergin periaatteista, pitäisi heittää ulos EU:sta välittömästi. Ja sellainen tuomari, joka tätä ei ymmärrä, voisi matkustaa pikapikaa Strasbourgista kotiin.
Helsingin Sanomien suopeus antifasistien toimintaa kohtaan huolestuttaa. Mottomme on Mahatma Gandhia vapaasti siteerattuna:
”First they ignore you, then they laugh at you, then they fight with you, then you win.”
Taidetaan mennä kakkosvaiheessa. Meidän on ilmeisesti syytä olla varuillamme, ettemme joudu marginaalista main streamiksi.
http://antifasistit.blogspot.com/2010/07/paivi-hirvela-on-natsi.html
Helsingin Sanomat on suomalais-fasistisen maailmankuvan pää-äänenkannattaja. Lehden nationalistis-konservatiivinen linja korostuu Viron apartheidin tukemisessa, historian vääristelyssä ja vasemmiston häpäisyssä. Lehti puhuu Viron sosialistisesta menneisyydestä halventavasti ”neuvostomiehityksenä”. Se syyllistyy myös jatkuvaan kiihotukseen kansanryhmää vastaan nimitellen Baltian venäläisiä miehittäjiksi.
Oli erityisen ilahduttavaa, että SAFKA:n agenda oli päässyt jo lähes sellaisenaan Hesarin sivuille. Viron apartheidista Helsingin Sanomat kirjoittaa vielä sitaateissa merkkinä tuestaan Viron rasistiselle järjestelmälle. Hienoa oli myös se, että Hesarin jutussa kerrotaan Päivi Hirvelästä, joka sai kunnian olla Seligerin installaation ainoa suomalaisnatsi. Turha mainitakaan, että asia uutisoitiin SAFKA:n sivuilla jo viikko sitten. Että valtakunnan ykköslehti osaakin olla hidas.
Päivi Hirvelä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari ja kuuluu siihen joukkoon, joka irtaannuttaa EU:ta Nürnbergin periaatteista eli rehabilitoi fasismia. EU:ssa erityisesti Baltian maissa ja Suomessa moraalinen kompassi on vinksahtanut, mistä Hirvelä on elävä näyte. Nürnbergin periaatteisiin sitoutuminen tarkoittaa sitä, että natseja vastaan taistelleet eivät olleet koskaan väärässä. Hirvelä päätti toisin. Latvialainen punapartisaani Vasili Kononov oli Hirvelän mielestä rikollinen. Tämän ajattelun makaaberi ilmentymä on se, että Liettuassa Vilnan getosta selvinneet juutalaiset ovat saamassa sotarikossyytteitä liityttyään antifasistisiin punapartisaaneihin. Hirvelälle tiedoksi: kun juutalaiset todetaan syyllisiksi taistelussa natseja vastaan, EU on tuhonnut kaikki periaatteensa. Mistään ihmisoikeuksista ei enää sen jälkeen voi olla puhettakaan.
EU:n perusajatuksena on olla antifasistinen. Sellaiset maat, jotka irtoavat Nürnbergin periaatteista, pitäisi heittää ulos EU:sta välittömästi. Ja sellainen tuomari, joka tätä ei ymmärrä, voisi matkustaa pikapikaa Strasbourgista kotiin.
Helsingin Sanomien suopeus antifasistien toimintaa kohtaan huolestuttaa. Mottomme on Mahatma Gandhia vapaasti siteerattuna:
”First they ignore you, then they laugh at you, then they fight with you, then you win.”
Taidetaan mennä kakkosvaiheessa. Meidän on ilmeisesti syytä olla varuillamme, ettemme joudu marginaalista main streamiksi.
http://antifasistit.blogspot.com/2010/07/paivi-hirvela-on-natsi.html
tiistai 13. heinäkuuta 2010
UM:n luottotoimittajat
Yleisradion toimittaja Jarmo Mäkelä paljasti YLE:n kolumnissaan ”Monitoimimiehiä” mielenkiintoisia asioita Suomen ulkoministeriön luottotoimittajajärjestelmästä. Suomen ja Venäjän lapsikiistojen ollessa kuumimmillaan Suomen ulkoministeriössä tajuttiin, ettei UM:llä ole ensimmäistäkään luottotoimittajaa – ei Suomen mediassa ja vielä vähemmän Venäjän mediassa.
Ulkoministeriön lehdistöosaston päällikkö Petri Tuomi-Nikula oli vastuussa mediasta. Mäkelä kirjoittaa:
”Tämä otti tapauksesta opikseen, ja piti Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan seminaarissa toukokuun alussa esitelmän, jossa sanoi mitä ajatteli. Koska media on suomettumassa uudelleen, on palattava menetelmiin, joista sovellettiin kylmän sodan aikana: jokaisesta toimituksesta etsitään luottomiehet ja -naiset. Nämä pidetään ajan tasalla joko päätoimittajien hiljaisella suostumuksella tai heidän tietämättään. Petri Tuomi-Nikula siirrettiin suurlähettilääksi Roomaan ja sittemmin on pidetty huolta siitä, että tällaisen ajattelun rippeetkin on siivottu ministeriön käytäviltä”, Mäkelä kirjoittaa.
Herää kysymys, miksi luottotoimittajat ovat kiellettyjä? Mikä tässä ajattelussa on sopimatonta?
Eittämättä tulee mieleen se kuuluisa CIA:n Crowleyn lista luottotoimittajista, joiden joukosta löytyi yksi suomalainen nimi: Aatos Erkko. Listalla oli noin 2600 toimittajaa, joiden kautta CIA väitti saavansa ”uutisen kuin uutisen” läpi. He tarjoilivat siis Nato-propagandaansa luottotoimittajiensa kautta maailman lehdistöön. Listan aitous on kiistetty.
Suomen ulkoministeriössäkin on siis täytynyt olla tällainen lista luottotoimittajista, joiden kautta Nato-propagandaa on suollettu Suomen lehdistöön.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että UM:ssä toimii edelleenkin luottotoimittajajärjestelmä. Jouduin Virossa hankaluuksiin protestoidessani Harkun leiriä vastaan, jonne virolaiset alkoivat kerätä karkotettavia venäläisiä. Olin kuvitellut, että Suomen ulkoministeriö olisi estänyt sen, että virolaiset rakensivat keskitysleirin venäläisille juuri ennen maan EU-jäsenyyttä. Sen sijaan UM:n virkamiehet Viron lähetystössä soittivatkin lehtieni päätoimittajille, Hannu Leinoselle Kauppalehteen ja Ari Valjakalle Turun Sanomiin, että toimittaja Hietanen pitää erottaa. Valjakan hermot kestivät, Leinosen eivät. Sain jatkaa Turun Sanomissa. Selväksi tuli, että en varmasti ollut UM:n luottotoimittaja. Suurlähettiläänä oli tuolloin demari Jaakko Blomberg.
Luottotoimittajien joukosta nosti seuraavaksi päätään Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen, joka teki minusta maanpetturin. Sitä ei sitten enää Valjakankaan hermot kestäneet ja yhteistyöni Turun Sanomien kanssa loppui.
Selväksi tuli, että Viron apartheidin takana on Suomen ulkoministeriön kokoomus- ja demarivirkamiehet luottotoimittajiensa kera. Viron rasistinen järjestelmä pysyy pystyssä Suomen ulkoministeriön ja Jarmo Mäkelän kaltaisten toimittajien tuella.
Jarmo Mäkelän kolumnit julkaistaan Apu-lehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Virossa Postimees-lehdessä. Mäkelä jatkaa kolumnistina Jarmo Virmavirran jalanjälkiä antamassa virolaisille uskoa siihen, ettei venäläisten sortamisessa ole mitään väärää.
Kiinnostavaa oli, että Jarmo Mäkelän Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahovia käsittelevän kolumnin otsikko ”Monitoimimiehiä” oli Virossa saanut muodon ”Johan Bäckman mustamaalaa suomalaisia”. Iivikin oli taas herännyt tylsällä puukollaan hyökkäämään johtavaa suomalaista antifasistia vastaan. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka monen maan ulkoministeriön luottotoimittajaa Johan Bäckman kykenee inspiroimaan.
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkimcXTinKm8j2eyJv9gSotWbnV6ILmkIIhhei4Nq-XokmRgVJ0wL8PGsgwKnBY_dwBkz-Z6gaiYNauOoSwW8iCW-dWxGz_Ey35rwfdawIQe8cIMeNnMMQAtUCwr2_VqnVQqtbkjSxx-M/s1600/JarmoM%C3%A4kel%C3%A4YLE06072010.jpg
http://www.postimees.ee/?id=285699
http://www.postimees.ee/?id=286947
P.S. Yle on poistanut Mäkelän kolumnin. Se löytyy tallennettuna vain Juha Molarin sivuilta.
Ulkoministeriön lehdistöosaston päällikkö Petri Tuomi-Nikula oli vastuussa mediasta. Mäkelä kirjoittaa:
”Tämä otti tapauksesta opikseen, ja piti Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan seminaarissa toukokuun alussa esitelmän, jossa sanoi mitä ajatteli. Koska media on suomettumassa uudelleen, on palattava menetelmiin, joista sovellettiin kylmän sodan aikana: jokaisesta toimituksesta etsitään luottomiehet ja -naiset. Nämä pidetään ajan tasalla joko päätoimittajien hiljaisella suostumuksella tai heidän tietämättään. Petri Tuomi-Nikula siirrettiin suurlähettilääksi Roomaan ja sittemmin on pidetty huolta siitä, että tällaisen ajattelun rippeetkin on siivottu ministeriön käytäviltä”, Mäkelä kirjoittaa.
Herää kysymys, miksi luottotoimittajat ovat kiellettyjä? Mikä tässä ajattelussa on sopimatonta?
Eittämättä tulee mieleen se kuuluisa CIA:n Crowleyn lista luottotoimittajista, joiden joukosta löytyi yksi suomalainen nimi: Aatos Erkko. Listalla oli noin 2600 toimittajaa, joiden kautta CIA väitti saavansa ”uutisen kuin uutisen” läpi. He tarjoilivat siis Nato-propagandaansa luottotoimittajiensa kautta maailman lehdistöön. Listan aitous on kiistetty.
Suomen ulkoministeriössäkin on siis täytynyt olla tällainen lista luottotoimittajista, joiden kautta Nato-propagandaa on suollettu Suomen lehdistöön.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että UM:ssä toimii edelleenkin luottotoimittajajärjestelmä. Jouduin Virossa hankaluuksiin protestoidessani Harkun leiriä vastaan, jonne virolaiset alkoivat kerätä karkotettavia venäläisiä. Olin kuvitellut, että Suomen ulkoministeriö olisi estänyt sen, että virolaiset rakensivat keskitysleirin venäläisille juuri ennen maan EU-jäsenyyttä. Sen sijaan UM:n virkamiehet Viron lähetystössä soittivatkin lehtieni päätoimittajille, Hannu Leinoselle Kauppalehteen ja Ari Valjakalle Turun Sanomiin, että toimittaja Hietanen pitää erottaa. Valjakan hermot kestivät, Leinosen eivät. Sain jatkaa Turun Sanomissa. Selväksi tuli, että en varmasti ollut UM:n luottotoimittaja. Suurlähettiläänä oli tuolloin demari Jaakko Blomberg.
Luottotoimittajien joukosta nosti seuraavaksi päätään Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen, joka teki minusta maanpetturin. Sitä ei sitten enää Valjakankaan hermot kestäneet ja yhteistyöni Turun Sanomien kanssa loppui.
Selväksi tuli, että Viron apartheidin takana on Suomen ulkoministeriön kokoomus- ja demarivirkamiehet luottotoimittajiensa kera. Viron rasistinen järjestelmä pysyy pystyssä Suomen ulkoministeriön ja Jarmo Mäkelän kaltaisten toimittajien tuella.
Jarmo Mäkelän kolumnit julkaistaan Apu-lehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Virossa Postimees-lehdessä. Mäkelä jatkaa kolumnistina Jarmo Virmavirran jalanjälkiä antamassa virolaisille uskoa siihen, ettei venäläisten sortamisessa ole mitään väärää.
Kiinnostavaa oli, että Jarmo Mäkelän Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahovia käsittelevän kolumnin otsikko ”Monitoimimiehiä” oli Virossa saanut muodon ”Johan Bäckman mustamaalaa suomalaisia”. Iivikin oli taas herännyt tylsällä puukollaan hyökkäämään johtavaa suomalaista antifasistia vastaan. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka monen maan ulkoministeriön luottotoimittajaa Johan Bäckman kykenee inspiroimaan.
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkimcXTinKm8j2eyJv9gSotWbnV6ILmkIIhhei4Nq-XokmRgVJ0wL8PGsgwKnBY_dwBkz-Z6gaiYNauOoSwW8iCW-dWxGz_Ey35rwfdawIQe8cIMeNnMMQAtUCwr2_VqnVQqtbkjSxx-M/s1600/JarmoM%C3%A4kel%C3%A4YLE06072010.jpg
http://www.postimees.ee/?id=285699
http://www.postimees.ee/?id=286947
P.S. Yle on poistanut Mäkelän kolumnin. Se löytyy tallennettuna vain Juha Molarin sivuilta.
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Kiitokset oikeaan osoitteeseen
Yleisradio ja Helsingin Sanomat järjestelmällisesti vaikenevat venäläisen isoäidin Irina Antonovan käännytyksen estäneiden henkilöllisyydestä. Eilisiltana esimerkiksi Yleisradio kuuden uutisissa kertoi, ettei Antonovaa voida siirtää Suomesta mihinkään ennen ensi syksyä, kiitos tukijoukkojen aktiivisuuden. Uutisessa jäi mainitsematta, että käännytyksen esti Johan Bäckmanin tekemä, hänen itsensä englanniksi kirjoittamansa vetoomus Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelle. Kirjeen faksasi EIT:hen europarlamentaarikko, latvialainen Tatjana Zdanoka.
Zdanoka kuuluu Euroopan parlamentissa Vihreiden ryhmään. Latviassa hän kuuluu taas puolueeseen nimeltä Ihmisoikeuksien puolesta Yhteisessä Latviassa. Zdanoka on perustanut Brysselissä järjestön nimeltä ”Tulevaisuus ilman fasismia”. Hän on siis antifasisti.
Zdanokasta tulee mieleen eräs toinen Vihreä, meidän oma Heidi Hautalamme. Kuten tiedetään hän johtaa Euroopan parlamentissa ihmisoikeusvaliokuntaa.
Kenellekään ei varmasti ole käynyt edes mielessä, että Hautala olisi aktiivisesti ryhtynyt estämään Antonovan karkotusta ja käyttänyt asemaansa EU:n parlamentissa siihen, mihin se on tarkoitettu. Sen sijaan Hautala kyllä tekopyhästi kirjoitti Helsingin Sanomiin puheenvuoron, jossa hän paheksui isoäitien käännytystä. Miksei hän tehnyt kuten Bäckman ja Zdanoka, estänyt karkotusta? Se olisi ollut hänen asemassaan läpihuutojuttu.
Asia kiinnostaa Heidi Hautalaa ilmeisesti vain niin paljon kuin sen avulla saa julkisuudessa hurskastelemalla Suomessa ääniä.
Irina Antonovan kohtalo ja kohtelu paljasti sen, minkä me kaikki jo tiedämme. Suomalaista europarlamentaarikkoa pahempaa tyhjänpäiväisyyttä on vaikea löytää. Tällä saat....n tsuhnien kielellä ei tehdä maailmassa mitään merkittävää. EU:ssakin oikeutta saa vaan venäjän kielellä. Zdanoka ja Johan Bäckman keskustelevat keskenään venäjäksi.
Zdanoka kuuluu Euroopan parlamentissa Vihreiden ryhmään. Latviassa hän kuuluu taas puolueeseen nimeltä Ihmisoikeuksien puolesta Yhteisessä Latviassa. Zdanoka on perustanut Brysselissä järjestön nimeltä ”Tulevaisuus ilman fasismia”. Hän on siis antifasisti.
Zdanokasta tulee mieleen eräs toinen Vihreä, meidän oma Heidi Hautalamme. Kuten tiedetään hän johtaa Euroopan parlamentissa ihmisoikeusvaliokuntaa.
Kenellekään ei varmasti ole käynyt edes mielessä, että Hautala olisi aktiivisesti ryhtynyt estämään Antonovan karkotusta ja käyttänyt asemaansa EU:n parlamentissa siihen, mihin se on tarkoitettu. Sen sijaan Hautala kyllä tekopyhästi kirjoitti Helsingin Sanomiin puheenvuoron, jossa hän paheksui isoäitien käännytystä. Miksei hän tehnyt kuten Bäckman ja Zdanoka, estänyt karkotusta? Se olisi ollut hänen asemassaan läpihuutojuttu.
Asia kiinnostaa Heidi Hautalaa ilmeisesti vain niin paljon kuin sen avulla saa julkisuudessa hurskastelemalla Suomessa ääniä.
Irina Antonovan kohtalo ja kohtelu paljasti sen, minkä me kaikki jo tiedämme. Suomalaista europarlamentaarikkoa pahempaa tyhjänpäiväisyyttä on vaikea löytää. Tällä saat....n tsuhnien kielellä ei tehdä maailmassa mitään merkittävää. EU:ssakin oikeutta saa vaan venäjän kielellä. Zdanoka ja Johan Bäckman keskustelevat keskenään venäjäksi.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Miehemme Moskovassa
Johan Bäckmanin menestys venäläisessä tiedotusmaailmassa ei ota laantuakseen. Siitä on todisteena se, että oma ulkoministeriömmekin on ryhtynyt lukemaan Safkan blogia. Se, mitä Safka sanoo tänään, on kahden viikon päästä Putinin tiedossa. UM ei voi enää ohittaa Bäckmania. Suomalainen media vielä voi. Tosin ei loputtomiin. Kun Johan kelpaa sadoille tiedotusvälineille ja 140 miljoonalle ihmiselle Venäjällä, Suomenkin median on pakko ryhtyä keskustelemaan hänen kanssaan. Tästä oli esimerkkinä YLE:n hyökkäys Johan Bäckmania vastaan.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/06/professori_kohudosenttiin_suhtauduttava_vakavasti_1734417.html?origin=rss
Johanin taito pyörittää venäläistä mediaa perustuu siihen, että hän suostuu puhumaan venäjää. Johanin arvostelija, suuren yleisön mielistelijä, opportunisti, tutkija Timo Vihavainen ei tekisi sitä koskaan, vaikka hän osaa venäjää. Suomalaiset eivät ole uskaltaneet puhua venäjää ääneen sen jälkeen, kun kysyttiin, että sano yksi, kaksi, kolme. Kuten historioitsija Heikki Ylikangas kertoo: se, joka sanoi juksi, ammuttiin. Me olemme oppineet, että venäjän puhujat ammutaan.
Johan liioittelee ja kertoo varsin värikkäästi suomalaisesta ilmapiiristä venäläisille kuten esimerkiksi, että Suomessa kansanmurhataan venäläisiä mummoja tai että lastenkodit ovat Suomessa keskitysleirejä. Safkassa saa olla montaa mieltä ja ilmaista itseään vapaasti.
Johanin tapa valaista venäläisille suomalaista maailmaa ei eroa mitenkään siitä, miten valtaosa Uuden Suomen kommentoijista näkee Venäjän. Sellaisessa maailmassa, missä vakavasti kuvitellaan, että Vladimir Putin tilasi toimittaja Anna Politkovskajan murhan, Suomen lastenkodit ovat keskitysleirejä. Suomalainen media saa maistaa omaa lääkettään.
Johanin kyky yksin pyörittää sirkusta venäläisessä mediassa paljastaa sen ikävän tosiasian, että Suomen ulkoministeriöllä ja presidentin kanslialla ei ole minkäänlaisia suhteita Venäjälle. Heillä ei ole ensimmäisenkään venäläisen toimittajan puhelinnumeroa. Suomella ei ole Venäjän suhteita olemassakaan.
P.S. Lisää skandaaleja venäläiselle medialla on täällä.
http://kohudosentti.blogspot.com/2010/06/kohukonsuli-simo-pietilainen-uhkailee_08.html
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/06/professori_kohudosenttiin_suhtauduttava_vakavasti_1734417.html?origin=rss
Johanin taito pyörittää venäläistä mediaa perustuu siihen, että hän suostuu puhumaan venäjää. Johanin arvostelija, suuren yleisön mielistelijä, opportunisti, tutkija Timo Vihavainen ei tekisi sitä koskaan, vaikka hän osaa venäjää. Suomalaiset eivät ole uskaltaneet puhua venäjää ääneen sen jälkeen, kun kysyttiin, että sano yksi, kaksi, kolme. Kuten historioitsija Heikki Ylikangas kertoo: se, joka sanoi juksi, ammuttiin. Me olemme oppineet, että venäjän puhujat ammutaan.
Johan liioittelee ja kertoo varsin värikkäästi suomalaisesta ilmapiiristä venäläisille kuten esimerkiksi, että Suomessa kansanmurhataan venäläisiä mummoja tai että lastenkodit ovat Suomessa keskitysleirejä. Safkassa saa olla montaa mieltä ja ilmaista itseään vapaasti.
Johanin tapa valaista venäläisille suomalaista maailmaa ei eroa mitenkään siitä, miten valtaosa Uuden Suomen kommentoijista näkee Venäjän. Sellaisessa maailmassa, missä vakavasti kuvitellaan, että Vladimir Putin tilasi toimittaja Anna Politkovskajan murhan, Suomen lastenkodit ovat keskitysleirejä. Suomalainen media saa maistaa omaa lääkettään.
Johanin kyky yksin pyörittää sirkusta venäläisessä mediassa paljastaa sen ikävän tosiasian, että Suomen ulkoministeriöllä ja presidentin kanslialla ei ole minkäänlaisia suhteita Venäjälle. Heillä ei ole ensimmäisenkään venäläisen toimittajan puhelinnumeroa. Suomella ei ole Venäjän suhteita olemassakaan.
P.S. Lisää skandaaleja venäläiselle medialla on täällä.
http://kohudosentti.blogspot.com/2010/06/kohukonsuli-simo-pietilainen-uhkailee_08.html
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
