tiistai 13. heinäkuuta 2010

UM:n luottotoimittajat

Yleisradion toimittaja Jarmo Mäkelä paljasti YLE:n kolumnissaan ”Monitoimimiehiä” mielenkiintoisia asioita Suomen ulkoministeriön luottotoimittajajärjestelmästä. Suomen ja Venäjän lapsikiistojen ollessa kuumimmillaan Suomen ulkoministeriössä tajuttiin, ettei UM:llä ole ensimmäistäkään luottotoimittajaa – ei Suomen mediassa ja vielä vähemmän Venäjän mediassa.

Ulkoministeriön lehdistöosaston päällikkö Petri Tuomi-Nikula oli vastuussa mediasta. Mäkelä kirjoittaa:
”Tämä otti tapauksesta opikseen, ja piti Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan seminaarissa toukokuun alussa esitelmän, jossa sanoi mitä ajatteli. Koska media on suomettumassa uudelleen, on palattava menetelmiin, joista sovellettiin kylmän sodan aikana: jokaisesta toimituksesta etsitään luottomiehet ja -naiset. Nämä pidetään ajan tasalla joko päätoimittajien hiljaisella suostumuksella tai heidän tietämättään. Petri Tuomi-Nikula siirrettiin suurlähettilääksi Roomaan ja sittemmin on pidetty huolta siitä, että tällaisen ajattelun rippeetkin on siivottu ministeriön käytäviltä”, Mäkelä kirjoittaa.

Herää kysymys, miksi luottotoimittajat ovat kiellettyjä? Mikä tässä ajattelussa on sopimatonta?

Eittämättä tulee mieleen se kuuluisa CIA:n Crowleyn lista luottotoimittajista, joiden joukosta löytyi yksi suomalainen nimi: Aatos Erkko. Listalla oli noin 2600 toimittajaa, joiden kautta CIA väitti saavansa ”uutisen kuin uutisen” läpi. He tarjoilivat siis Nato-propagandaansa luottotoimittajiensa kautta maailman lehdistöön. Listan aitous on kiistetty.

Suomen ulkoministeriössäkin on siis täytynyt olla tällainen lista luottotoimittajista, joiden kautta Nato-propagandaa on suollettu Suomen lehdistöön.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että UM:ssä toimii edelleenkin luottotoimittajajärjestelmä. Jouduin Virossa hankaluuksiin protestoidessani Harkun leiriä vastaan, jonne virolaiset alkoivat kerätä karkotettavia venäläisiä. Olin kuvitellut, että Suomen ulkoministeriö olisi estänyt sen, että virolaiset rakensivat keskitysleirin venäläisille juuri ennen maan EU-jäsenyyttä. Sen sijaan UM:n virkamiehet Viron lähetystössä soittivatkin lehtieni päätoimittajille, Hannu Leinoselle Kauppalehteen ja Ari Valjakalle Turun Sanomiin, että toimittaja Hietanen pitää erottaa. Valjakan hermot kestivät, Leinosen eivät. Sain jatkaa Turun Sanomissa. Selväksi tuli, että en varmasti ollut UM:n luottotoimittaja. Suurlähettiläänä oli tuolloin demari Jaakko Blomberg.

Luottotoimittajien joukosta nosti seuraavaksi päätään Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen, joka teki minusta maanpetturin. Sitä ei sitten enää Valjakankaan hermot kestäneet ja yhteistyöni Turun Sanomien kanssa loppui.

Selväksi tuli, että Viron apartheidin takana on Suomen ulkoministeriön kokoomus- ja demarivirkamiehet luottotoimittajiensa kera. Viron rasistinen järjestelmä pysyy pystyssä Suomen ulkoministeriön ja Jarmo Mäkelän kaltaisten toimittajien tuella.

Jarmo Mäkelän kolumnit julkaistaan Apu-lehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Virossa Postimees-lehdessä. Mäkelä jatkaa kolumnistina Jarmo Virmavirran jalanjälkiä antamassa virolaisille uskoa siihen, ettei venäläisten sortamisessa ole mitään väärää.

Kiinnostavaa oli, että Jarmo Mäkelän Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahovia käsittelevän kolumnin otsikko ”Monitoimimiehiä” oli Virossa saanut muodon ”Johan Bäckman mustamaalaa suomalaisia”. Iivikin oli taas herännyt tylsällä puukollaan hyökkäämään johtavaa suomalaista antifasistia vastaan. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka monen maan ulkoministeriön luottotoimittajaa Johan Bäckman kykenee inspiroimaan.

http://2.bp.blogspot.com/_NrZ_tbdQHnk/TDTNXJSfE2I/AAAAAAAAB2M/IjZ27Pawg_A/s1600/JarmoM%C3%A4kel%C3%A4YLE06072010.jpg
http://www.postimees.ee/?id=285699
http://www.postimees.ee/?id=286947

P.S. Yle on poistanut Mäkelän kolumnin. Se löytyy tallennettuna vain Juha Molarin sivuilta.

Ei kommentteja: