Yleisradion toimittaja Jarmo Mäkelä paljasti YLE:n kolumnissaan ”Monitoimimiehiä” mielenkiintoisia asioita Suomen ulkoministeriön luottotoimittajajärjestelmästä. Suomen ja Venäjän lapsikiistojen ollessa kuumimmillaan Suomen ulkoministeriössä tajuttiin, ettei UM:llä ole ensimmäistäkään luottotoimittajaa – ei Suomen mediassa ja vielä vähemmän Venäjän mediassa.
Ulkoministeriön lehdistöosaston päällikkö Petri Tuomi-Nikula oli vastuussa mediasta. Mäkelä kirjoittaa:
”Tämä otti tapauksesta opikseen, ja piti Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan seminaarissa toukokuun alussa esitelmän, jossa sanoi mitä ajatteli. Koska media on suomettumassa uudelleen, on palattava menetelmiin, joista sovellettiin kylmän sodan aikana: jokaisesta toimituksesta etsitään luottomiehet ja -naiset. Nämä pidetään ajan tasalla joko päätoimittajien hiljaisella suostumuksella tai heidän tietämättään. Petri Tuomi-Nikula siirrettiin suurlähettilääksi Roomaan ja sittemmin on pidetty huolta siitä, että tällaisen ajattelun rippeetkin on siivottu ministeriön käytäviltä”, Mäkelä kirjoittaa.
Herää kysymys, miksi luottotoimittajat ovat kiellettyjä? Mikä tässä ajattelussa on sopimatonta?
Eittämättä tulee mieleen se kuuluisa CIA:n Crowleyn lista luottotoimittajista, joiden joukosta löytyi yksi suomalainen nimi: Aatos Erkko. Listalla oli noin 2600 toimittajaa, joiden kautta CIA väitti saavansa ”uutisen kuin uutisen” läpi. He tarjoilivat siis Nato-propagandaansa luottotoimittajiensa kautta maailman lehdistöön. Listan aitous on kiistetty.
Suomen ulkoministeriössäkin on siis täytynyt olla tällainen lista luottotoimittajista, joiden kautta Nato-propagandaa on suollettu Suomen lehdistöön.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että UM:ssä toimii edelleenkin luottotoimittajajärjestelmä. Jouduin Virossa hankaluuksiin protestoidessani Harkun leiriä vastaan, jonne virolaiset alkoivat kerätä karkotettavia venäläisiä. Olin kuvitellut, että Suomen ulkoministeriö olisi estänyt sen, että virolaiset rakensivat keskitysleirin venäläisille juuri ennen maan EU-jäsenyyttä. Sen sijaan UM:n virkamiehet Viron lähetystössä soittivatkin lehtieni päätoimittajille, Hannu Leinoselle Kauppalehteen ja Ari Valjakalle Turun Sanomiin, että toimittaja Hietanen pitää erottaa. Valjakan hermot kestivät, Leinosen eivät. Sain jatkaa Turun Sanomissa. Selväksi tuli, että en varmasti ollut UM:n luottotoimittaja. Suurlähettiläänä oli tuolloin demari Jaakko Blomberg.
Luottotoimittajien joukosta nosti seuraavaksi päätään Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen, joka teki minusta maanpetturin. Sitä ei sitten enää Valjakankaan hermot kestäneet ja yhteistyöni Turun Sanomien kanssa loppui.
Selväksi tuli, että Viron apartheidin takana on Suomen ulkoministeriön kokoomus- ja demarivirkamiehet luottotoimittajiensa kera. Viron rasistinen järjestelmä pysyy pystyssä Suomen ulkoministeriön ja Jarmo Mäkelän kaltaisten toimittajien tuella.
Jarmo Mäkelän kolumnit julkaistaan Apu-lehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Virossa Postimees-lehdessä. Mäkelä jatkaa kolumnistina Jarmo Virmavirran jalanjälkiä antamassa virolaisille uskoa siihen, ettei venäläisten sortamisessa ole mitään väärää.
Kiinnostavaa oli, että Jarmo Mäkelän Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahovia käsittelevän kolumnin otsikko ”Monitoimimiehiä” oli Virossa saanut muodon ”Johan Bäckman mustamaalaa suomalaisia”. Iivikin oli taas herännyt tylsällä puukollaan hyökkäämään johtavaa suomalaista antifasistia vastaan. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka monen maan ulkoministeriön luottotoimittajaa Johan Bäckman kykenee inspiroimaan.
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkimcXTinKm8j2eyJv9gSotWbnV6ILmkIIhhei4Nq-XokmRgVJ0wL8PGsgwKnBY_dwBkz-Z6gaiYNauOoSwW8iCW-dWxGz_Ey35rwfdawIQe8cIMeNnMMQAtUCwr2_VqnVQqtbkjSxx-M/s1600/JarmoM%C3%A4kel%C3%A4YLE06072010.jpg
http://www.postimees.ee/?id=285699
http://www.postimees.ee/?id=286947
P.S. Yle on poistanut Mäkelän kolumnin. Se löytyy tallennettuna vain Juha Molarin sivuilta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Harkun eristysleiri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Harkun eristysleiri. Näytä kaikki tekstit
tiistai 13. heinäkuuta 2010
maanantai 4. helmikuuta 2008
Mart Laarin puhdistukset
(Julkaistu Turun Sanomissa 9.11.2003)
Viro aloitti jälleen
venäläisten karkotukset
Kansalaisuusvirasto pitää karkotettavia suljetulla leirillä
TS/Tallinna
Leena Hietanen
Viro on karkoittamassa ensimmäistä venäläistä kahdentoista venäläisen joukosta, jotka se on määrännyt maasta poistettavaksi. Kaikki 12 venäläistä ovat entisen Neuvosto-Viron kansalaisia. Viro perustelee karkoituksia sillä, että miehet ovat sotilaseläkeläisiä ja saaneet Yhdysvalloilta muuttoapua Venäjälle. Viro yritti edellisen kerran karkoittaa neuvostoupseereita vuonna 1997. Ulkoministeri Toomas-Hendrik Ilves ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön saksalainen ihmisoikeustarkkailija Uwe Mahrenholz listasivat yhdeksän neuvostoupseeria Viron turvallisuudelle vaarallisiksi henkilöiksi. Pääministeri Mart Siimann esti kuitenkin kyyditykset.
Asunto
Pietarissa
Karkoitettavaksi määrätty Nikolai Mikolenko (49) on sotilasarvoltaan luutnantti. Hän otti vuonna 1995 vastaan Yhdysvaltain raha-avun 25000 dollaria ostaakseen asunnon Pietarista. Hän ei kuitenkaan lähtenyt maasta. Viron kansalaisuusvirasto (KMA) eväsi häneltä oleskeluluvan jo vuonna 2001. Mikolenko valitti asiasta oikeuteen, mutta on hävinnyt kaikki oikeusasteet KMA:ta vastaan. Mikolenkon asianajaja on valittanut päätöksestä Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen. Hänen mukaansa Viro ei noudata Viron ja Venäjän välistä sopimusta vuodelta 1994, jossa Viro sitoutuu antamaan neuvostoarmeijassa palvelleille miehille sosiaaliset takuut.
KMA:n lehdistösihteeri Heikki Kirotar puolestaan katsoo, että 12 venäläisen karkoittaminen on täysin perusteltua.
-He ovat saaneet Yhdysvalloilta asunnon Venäjältä. Mikolenko palautetaan kotimaahansa, Kirotar sanoo.
Mikolenko on asunut Virossa 22 vuotta. Hänellä on kaksi täysikäistä lasta, joista toinen on syntynyt Virossa. Lapset ja hänen entinen vaimonsa asuvat Virossa.
-Mikolenko ei voi vedota perheen hajottamista estäviin ihmisoikeussopimuksiin, koska hänen perheensä on hajonnut, Kirotar sanoo.
Karkotuskeskus
vai keskitysleiri
KMA sijoitti Mikolenkon odottamaan junakyytiä Venäjän rajalle Harkun karkoituskeskukseen.
-Euroopan Unioni vaati, että karkoitettavia ei saa sijoittaa vankiloihin, koska he eivät ole rikollisia, Kirotar selittää.
KMA kunnosti vanhan rakennuksen huoneistot vastaamaan EU:n vaatimuksia. Keskusta ympäröi piikkilanka-aita. Mikolenkolla on ympärivuorokautinen valvonta. Hän ei saa poistua leiriltä. Hänen luokseen ei päästetä kuin sukulaiset, lakimies, Venäjän konsuli ja pappi. Lehdistö ei pääse häntä tapaamaan. Mikolenkon huoneen ovi lukitaan ulkopuolelta.
KMA ei kerro, kuinka monta vartijaa Mikolenkolla on ja minkälainen aseistus heillä on. Jos Mikolenko yrittää paeta, vartijoilla on oikeus ampua häntä.
-Virossa on tarkkaan määritelty, milloin saa ampua. Se on viimeinen keino, kun muut puolustus- ja estämiskeinot on käytetty, Kirotar sanoo.
Karkoitusleiri ei kuulu Viron vankilalaitokselle eikä ole siten oikeusministeriön alainen. Sen ylläpitäjä on KMA, joka ostaa vartijapalvelut yksityiseltä turvafirma Falckilta.
-Keskus vastaa EU:n asettamia normeja karkoitettavien pitopaikaksi, Kirotar vakuuttaa.
Yhdysvallat
tukena
Latvia on tehnyt jo vastaavanlaisia karkoituksia. Euroopan Neuvosto on määrännyt Latvian ottamaan karkoitetut takaisin ja määrännyt valtion maksamaan vahingonkorvauksia heille.
-Euroopan Neuvostossa oikeudenkäynti kestää pitkää. Mikolenko odottaa päätöstä kotimaassaan, Kirotar sanoo.
KMA on etsimässä 11 muuta karkoitettavaa leirille. Heistä yhden tiedetään jo lähteneen maasta.
Yhdysvallat seuraa karkoituksia Viron sisäisenä asiana. Yhdysvaltain Viron suurlähetystön lehdistösihteeri Thomas Hodges antaa kuitenkin tukea Viron karkoituksille.
-Jokainen venäläinen upseeri teki valoehtoisen todistuksen osallistuessaan asunto-ohjelmaan, että hän ja hänen perheensä luopuvat asuinnoistaan Baltian maissa, he eivät hae pysyvää oleskelua missään Baltian maassa ja tulevat sen jälkeen Baltiaan ainoastaan ’ulkomaisena vieraana’, Thomas Hodges sanoo.
-USA:n näkemyksen mukaan päätös venäläisten upseerien laillisuudesta Virossa kuuluu Viron hallitukselle. Kyse on kansallisesta itsemääräämisoikeudesta, Hodges lisää.
Kuvat: Albert Truuväärt
Kuvateksti: Viron kansalaisuusviraston mukaan pikkilanka-aita ja aseistetut vartijat vastaavat EU:n vaatimia ei-vankilamaisia oloja karkoitetuille.
Kansalaisuusviraston lehdistösihteeri Heikki Kirotar katsoo venäläisten upseereiden Yhdsyvaltain avun vastaaoton laillistavan karkoitukset.
Viro aloitti jälleen
venäläisten karkotukset
Kansalaisuusvirasto pitää karkotettavia suljetulla leirillä
TS/Tallinna
Leena Hietanen
Viro on karkoittamassa ensimmäistä venäläistä kahdentoista venäläisen joukosta, jotka se on määrännyt maasta poistettavaksi. Kaikki 12 venäläistä ovat entisen Neuvosto-Viron kansalaisia. Viro perustelee karkoituksia sillä, että miehet ovat sotilaseläkeläisiä ja saaneet Yhdysvalloilta muuttoapua Venäjälle. Viro yritti edellisen kerran karkoittaa neuvostoupseereita vuonna 1997. Ulkoministeri Toomas-Hendrik Ilves ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön saksalainen ihmisoikeustarkkailija Uwe Mahrenholz listasivat yhdeksän neuvostoupseeria Viron turvallisuudelle vaarallisiksi henkilöiksi. Pääministeri Mart Siimann esti kuitenkin kyyditykset.
Asunto
Pietarissa
Karkoitettavaksi määrätty Nikolai Mikolenko (49) on sotilasarvoltaan luutnantti. Hän otti vuonna 1995 vastaan Yhdysvaltain raha-avun 25000 dollaria ostaakseen asunnon Pietarista. Hän ei kuitenkaan lähtenyt maasta. Viron kansalaisuusvirasto (KMA) eväsi häneltä oleskeluluvan jo vuonna 2001. Mikolenko valitti asiasta oikeuteen, mutta on hävinnyt kaikki oikeusasteet KMA:ta vastaan. Mikolenkon asianajaja on valittanut päätöksestä Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen. Hänen mukaansa Viro ei noudata Viron ja Venäjän välistä sopimusta vuodelta 1994, jossa Viro sitoutuu antamaan neuvostoarmeijassa palvelleille miehille sosiaaliset takuut.
KMA:n lehdistösihteeri Heikki Kirotar puolestaan katsoo, että 12 venäläisen karkoittaminen on täysin perusteltua.
-He ovat saaneet Yhdysvalloilta asunnon Venäjältä. Mikolenko palautetaan kotimaahansa, Kirotar sanoo.
Mikolenko on asunut Virossa 22 vuotta. Hänellä on kaksi täysikäistä lasta, joista toinen on syntynyt Virossa. Lapset ja hänen entinen vaimonsa asuvat Virossa.
-Mikolenko ei voi vedota perheen hajottamista estäviin ihmisoikeussopimuksiin, koska hänen perheensä on hajonnut, Kirotar sanoo.
Karkotuskeskus
vai keskitysleiri
KMA sijoitti Mikolenkon odottamaan junakyytiä Venäjän rajalle Harkun karkoituskeskukseen.
-Euroopan Unioni vaati, että karkoitettavia ei saa sijoittaa vankiloihin, koska he eivät ole rikollisia, Kirotar selittää.
KMA kunnosti vanhan rakennuksen huoneistot vastaamaan EU:n vaatimuksia. Keskusta ympäröi piikkilanka-aita. Mikolenkolla on ympärivuorokautinen valvonta. Hän ei saa poistua leiriltä. Hänen luokseen ei päästetä kuin sukulaiset, lakimies, Venäjän konsuli ja pappi. Lehdistö ei pääse häntä tapaamaan. Mikolenkon huoneen ovi lukitaan ulkopuolelta.
KMA ei kerro, kuinka monta vartijaa Mikolenkolla on ja minkälainen aseistus heillä on. Jos Mikolenko yrittää paeta, vartijoilla on oikeus ampua häntä.
-Virossa on tarkkaan määritelty, milloin saa ampua. Se on viimeinen keino, kun muut puolustus- ja estämiskeinot on käytetty, Kirotar sanoo.
Karkoitusleiri ei kuulu Viron vankilalaitokselle eikä ole siten oikeusministeriön alainen. Sen ylläpitäjä on KMA, joka ostaa vartijapalvelut yksityiseltä turvafirma Falckilta.
-Keskus vastaa EU:n asettamia normeja karkoitettavien pitopaikaksi, Kirotar vakuuttaa.
Yhdysvallat
tukena
Latvia on tehnyt jo vastaavanlaisia karkoituksia. Euroopan Neuvosto on määrännyt Latvian ottamaan karkoitetut takaisin ja määrännyt valtion maksamaan vahingonkorvauksia heille.
-Euroopan Neuvostossa oikeudenkäynti kestää pitkää. Mikolenko odottaa päätöstä kotimaassaan, Kirotar sanoo.
KMA on etsimässä 11 muuta karkoitettavaa leirille. Heistä yhden tiedetään jo lähteneen maasta.
Yhdysvallat seuraa karkoituksia Viron sisäisenä asiana. Yhdysvaltain Viron suurlähetystön lehdistösihteeri Thomas Hodges antaa kuitenkin tukea Viron karkoituksille.
-Jokainen venäläinen upseeri teki valoehtoisen todistuksen osallistuessaan asunto-ohjelmaan, että hän ja hänen perheensä luopuvat asuinnoistaan Baltian maissa, he eivät hae pysyvää oleskelua missään Baltian maassa ja tulevat sen jälkeen Baltiaan ainoastaan ’ulkomaisena vieraana’, Thomas Hodges sanoo.
-USA:n näkemyksen mukaan päätös venäläisten upseerien laillisuudesta Virossa kuuluu Viron hallitukselle. Kyse on kansallisesta itsemääräämisoikeudesta, Hodges lisää.
Kuvat: Albert Truuväärt
Kuvateksti: Viron kansalaisuusviraston mukaan pikkilanka-aita ja aseistetut vartijat vastaavat EU:n vaatimia ei-vankilamaisia oloja karkoitetuille.
Kansalaisuusviraston lehdistösihteeri Heikki Kirotar katsoo venäläisten upseereiden Yhdsyvaltain avun vastaaoton laillistavan karkoitukset.
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Kyyditykset alkoivat taas
(Julkaistu Turun Sanomissa marraskuussa 2003)
Viro aloitti venäläisten
karkoitukset jälleen
Kansalaisuusvirasto pitää karkotettavia suljetulla leirillä
TS/Tallinna
Leena Hietanen
Viro on karkoittamassa ensimmäistä venäläistä kahdentoista venäläisen joukosta, jotka se on määrännyt maasta poistettavaksi. Kaikki 12 venäläistä ovat entisen Neuvosto-Viron kansalaisia. Viro perustelee karkoituksia sillä, että miehet ovat sotilaseläkeläisiä ja saaneet Yhdysvalloilta muuttoapua Venäjälle. Viro yritti edellisen kerran karkoittaa neuvostoupseereita vuonna 1997. Ulkoministeri Toomas-Hendrik Ilves ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön saksalainen ihmisoikeustarkkailija Uwe Mahrenholz listasivat yhdeksän neuvostoupseeria Viron turvallisuudelle vaarallisiksi henkilöiksi. Pääministeri Mart Siimann esti kuitenkin kyyditykset.
Asunto
Pietarissa
Karkoitettavaksi määrätty Nikolai Mikolenko (49) on sotilasarvoltaan luutnantti. Hän otti vuonna 1995 vastaan Yhdysvaltain raha-avun 25000 dollaria ostaakseen asunnon Pietarista. Hän ei kuitenkaan lähtenyt maasta. Viron kansalaisuusvirasto (KMA) eväsi häneltä oleskeluluvan jo vuonna 2001. Mikolenko valitti asiasta oikeuteen, mutta on hävinnyt kaikki oikeusasteet KMA:ta vastaan. Mikolenkon asianajaja on valittanut päätöksestä Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen. Hänen mukaansa Viro ei noudata Viron ja Venäjän välistä sopimusta vuodelta 1994, jossa Viro sitoutuu antamaan neuvostoarmeijassa palvelleille miehille sosiaaliset takuut.
KMA:n lehdistösihteeri Heikki Kirotar puolestaan katsoo, että 12 venäläisen karkoittaminen on täysin perusteltua.
-He ovat saaneet Yhdysvalloilta asunnon Venäjältä. Mikolenko palautetaan kotimaahansa, Kirotar sanoo.
Mikolenko on asunut Virossa 22 vuotta. Hänellä on kaksi täysikäistä lasta, joista toinen on syntynyt Virossa. Lapset ja hänen entinen vaimonsa asuvat Virossa.
-Mikolenko ei voi vedota perheen hajottamista estäviin ihmisoikeussopimuksiin, koska hänen perheensä on hajonnut, Kirotar sanoo.
Karkotuskeskus
vai keskitysleiri
KMA sijoitti Mikolenkon odottamaan junakyytiä Venäjän rajalle Harkun karkoituskeskukseen.
-Euroopan Unioni vaati, että karkoitettavia ei saa sijoittaa vankiloihin, koska he eivät ole rikollisia, Kirotar selittää.
KMA kunnosti vanhan rakennuksen huoneistot vastaamaan EU:n vaatimuksia. Keskusta ympäröi piikkilanka-aita. Mikolenkolla on ympärivuorokautinen valvonta. Hän ei saa poistua leiriltä. Hänen luokseen ei päästetä kuin sukulaiset, lakimies, Venäjän konsuli ja pappi. Lehdistö ei pääse häntä tapaamaan. Mikolenkon huoneen ovi lukitaan ulkopuolelta.
KMA ei kerro, kuinka monta vartijaa Mikolenkolla on ja minkälainen aseistus heillä on. Jos Mikolenko yrittää paeta, vartijoilla on oikeus ampua häntä.
-Virossa on tarkkaan määritelty, milloin saa ampua. Se on viimeinen keino, kun muut puolustus- ja estämiskeinot on käytetty, Kirotar sanoo.
Karkoitusleiri ei kuulu Viron vankilalaitokselle eikä ole siten oikeusministeriön alainen. Sen ylläpitäjä on KMA, joka ostaa vartijapalvelut yksityiseltä turvafirma Falckilta.
-Keskus vastaa EU:n asettamia normeja karkoitettavien pitopaikaksi, Kirotar vakuuttaa.
Yhdysvallat
tukena
Latvia on tehnyt jo vastaavanlaisia karkoituksia. Euroopan Neuvosto on määrännyt Latvian ottamaan karkoitetut takaisin ja määrännyt valtion maksamaan vahingonkorvauksia heille.
-Euroopan Neuvostossa oikeudenkäynti kestää pitkää. Mikolenko odottaa päätöstä kotimaassaan, Kirotar sanoo.
KMA on etsimässä 11 muuta karkoitettavaa leirille. Heistä yhden tiedetään jo lähteneen maasta. Yhdysvallat seuraa karkoituksia Viron sisäisenä asiana. Yhdysvaltain Viron suurlähetystön lehdistösihteeri Thomas Hodges antaa kuitenkin tukea Viron karkoituksille.
-Jokainen venäläinen upseeri teki valoehtoisen todistuksen osallistuessaan asunto-ohjelmaan, että hän ja hänen perheensä luopuvat asuinnoistaan Baltian maissa, he eivät hae pysyvää oleskelua missään Baltian maassa ja tulevat sen jälkeen Baltiaan ainoastaan ’ulkomaisena vieraana’, Thomas Hodges sanoo.
-USA:n näkemyksen mukaan päätös venäläisten upseerien laillisuudesta Virossa kuuluu Viron hallitukselle. Kyse on kansallisesta itsemääräämisoikeudesta, Hodges lisää.
Kuvat: Albert Truuväärt
Kuvateksti: Viron kansalaisuusviraston mukaan pikkilanka-aita ja aseistetut vartijat vastaavat EU:n vaatimia ei-vankilamaisia oloja karkoitetuille.
Kansalaisuusviraston lehdistösihteeri Heikki Kirotar katsoo venäläisten upseereiden Yhdsyvaltain avun vastaaoton laillistavan karkoitukset.
Viro aloitti venäläisten
karkoitukset jälleen
Kansalaisuusvirasto pitää karkotettavia suljetulla leirillä
TS/Tallinna
Leena Hietanen
Viro on karkoittamassa ensimmäistä venäläistä kahdentoista venäläisen joukosta, jotka se on määrännyt maasta poistettavaksi. Kaikki 12 venäläistä ovat entisen Neuvosto-Viron kansalaisia. Viro perustelee karkoituksia sillä, että miehet ovat sotilaseläkeläisiä ja saaneet Yhdysvalloilta muuttoapua Venäjälle. Viro yritti edellisen kerran karkoittaa neuvostoupseereita vuonna 1997. Ulkoministeri Toomas-Hendrik Ilves ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön saksalainen ihmisoikeustarkkailija Uwe Mahrenholz listasivat yhdeksän neuvostoupseeria Viron turvallisuudelle vaarallisiksi henkilöiksi. Pääministeri Mart Siimann esti kuitenkin kyyditykset.
Asunto
Pietarissa
Karkoitettavaksi määrätty Nikolai Mikolenko (49) on sotilasarvoltaan luutnantti. Hän otti vuonna 1995 vastaan Yhdysvaltain raha-avun 25000 dollaria ostaakseen asunnon Pietarista. Hän ei kuitenkaan lähtenyt maasta. Viron kansalaisuusvirasto (KMA) eväsi häneltä oleskeluluvan jo vuonna 2001. Mikolenko valitti asiasta oikeuteen, mutta on hävinnyt kaikki oikeusasteet KMA:ta vastaan. Mikolenkon asianajaja on valittanut päätöksestä Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen. Hänen mukaansa Viro ei noudata Viron ja Venäjän välistä sopimusta vuodelta 1994, jossa Viro sitoutuu antamaan neuvostoarmeijassa palvelleille miehille sosiaaliset takuut.
KMA:n lehdistösihteeri Heikki Kirotar puolestaan katsoo, että 12 venäläisen karkoittaminen on täysin perusteltua.
-He ovat saaneet Yhdysvalloilta asunnon Venäjältä. Mikolenko palautetaan kotimaahansa, Kirotar sanoo.
Mikolenko on asunut Virossa 22 vuotta. Hänellä on kaksi täysikäistä lasta, joista toinen on syntynyt Virossa. Lapset ja hänen entinen vaimonsa asuvat Virossa.
-Mikolenko ei voi vedota perheen hajottamista estäviin ihmisoikeussopimuksiin, koska hänen perheensä on hajonnut, Kirotar sanoo.
Karkotuskeskus
vai keskitysleiri
KMA sijoitti Mikolenkon odottamaan junakyytiä Venäjän rajalle Harkun karkoituskeskukseen.
-Euroopan Unioni vaati, että karkoitettavia ei saa sijoittaa vankiloihin, koska he eivät ole rikollisia, Kirotar selittää.
KMA kunnosti vanhan rakennuksen huoneistot vastaamaan EU:n vaatimuksia. Keskusta ympäröi piikkilanka-aita. Mikolenkolla on ympärivuorokautinen valvonta. Hän ei saa poistua leiriltä. Hänen luokseen ei päästetä kuin sukulaiset, lakimies, Venäjän konsuli ja pappi. Lehdistö ei pääse häntä tapaamaan. Mikolenkon huoneen ovi lukitaan ulkopuolelta.
KMA ei kerro, kuinka monta vartijaa Mikolenkolla on ja minkälainen aseistus heillä on. Jos Mikolenko yrittää paeta, vartijoilla on oikeus ampua häntä.
-Virossa on tarkkaan määritelty, milloin saa ampua. Se on viimeinen keino, kun muut puolustus- ja estämiskeinot on käytetty, Kirotar sanoo.
Karkoitusleiri ei kuulu Viron vankilalaitokselle eikä ole siten oikeusministeriön alainen. Sen ylläpitäjä on KMA, joka ostaa vartijapalvelut yksityiseltä turvafirma Falckilta.
-Keskus vastaa EU:n asettamia normeja karkoitettavien pitopaikaksi, Kirotar vakuuttaa.
Yhdysvallat
tukena
Latvia on tehnyt jo vastaavanlaisia karkoituksia. Euroopan Neuvosto on määrännyt Latvian ottamaan karkoitetut takaisin ja määrännyt valtion maksamaan vahingonkorvauksia heille.
-Euroopan Neuvostossa oikeudenkäynti kestää pitkää. Mikolenko odottaa päätöstä kotimaassaan, Kirotar sanoo.
KMA on etsimässä 11 muuta karkoitettavaa leirille. Heistä yhden tiedetään jo lähteneen maasta. Yhdysvallat seuraa karkoituksia Viron sisäisenä asiana. Yhdysvaltain Viron suurlähetystön lehdistösihteeri Thomas Hodges antaa kuitenkin tukea Viron karkoituksille.
-Jokainen venäläinen upseeri teki valoehtoisen todistuksen osallistuessaan asunto-ohjelmaan, että hän ja hänen perheensä luopuvat asuinnoistaan Baltian maissa, he eivät hae pysyvää oleskelua missään Baltian maassa ja tulevat sen jälkeen Baltiaan ainoastaan ’ulkomaisena vieraana’, Thomas Hodges sanoo.
-USA:n näkemyksen mukaan päätös venäläisten upseerien laillisuudesta Virossa kuuluu Viron hallitukselle. Kyse on kansallisesta itsemääräämisoikeudesta, Hodges lisää.
Kuvat: Albert Truuväärt
Kuvateksti: Viron kansalaisuusviraston mukaan pikkilanka-aita ja aseistetut vartijat vastaavat EU:n vaatimia ei-vankilamaisia oloja karkoitetuille.
Kansalaisuusviraston lehdistösihteeri Heikki Kirotar katsoo venäläisten upseereiden Yhdsyvaltain avun vastaaoton laillistavan karkoitukset.
Dorosenkon perhettä uhkaa karkoitus
(Julkaistu Turun Sanomissa 26.11.2003)
Viron politiikan panttivangit
valitsevat vankilan ja Venäjän välillä
TS/Paldiski
Leena Hietanen
Nina ja Vladimir Dorosenko valmistautuvat lähtöön. Lähtöpäivä on joulukuun yhdeksäs. Viron Korkein oikeus on vahvistanut, että kansalaisuusviraston päätös olla antamatta heille oleskelulupaa Virossa on laillinen. Heidän valitustiensä Virossa on lopussa. He voivat kieltäytyi poistumasta maasta. Silloin Viron viranomaiset siirtävät heidät poliisisaatossa karkoitettavien leirille Harkuun odottamaan junakyyditystä Venäjälle. Sen jälkeen he eivät saa tulla Viroon kymmeneen vuoteen. Toinen vaihtoehto on lähteä vapaaehtoisesti.
Vanhemmat ja
lapset jäävät
Dorosenkot ovat valinneet vapaaehtoisen poistumisen, mutta tosin vain toistaiseksi. He ovat valittaneet Viron Korkeimman oikeuden päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourghiin. Valitus on lähtenyt matkaan ja rekisteröity vastaanotetuksi. Käsittelyyn menee aikaa pari vuotta. Viron kansalaisuusvirasto haluaa, että Dorosenkot odottavat valituksen tuloksia “kotimaassaan”.
Dorosenkoilta jää Viroon kolme aikuista lasta ja heidän lapsenlapsensa. Lisäksi Vladimirin vanhemmat Grigori (80) ja Ludmila (75) jäävät Paldiskiin. Grigori on sotaveteraani ja invalidi, joka tarvitse huolenpitoa. Dorosenkot yrittivät vedota oikeudessa Vladimirin isän huonoon terveyteen, mutta turhaan.
-Emme voi ottaa riskiä, ettemme pääsisi kotiin tarvittaessa vapaasti, Nina sanoo.
Amerikan apu
tuli kalliiksi
Vladimir Dorosenko (54) on elänyt Virossa 2-vuotiaasta saakka. Hän oli töissä Paldiskin neuvostokasarmeilla rakennusmiehenä. Vuonna 1994 neuvostojoukkojen poistuessa hän osallistui Yhdysvaltain antaman humanitaarisen avun vastaanottoon eli sai asunnon Venäjältä Smolenskista.
-Ajat olivat epävarmoja. Armeijan joukkojen lähtiessä emme tienneet, miten meille käy, Vladimir perustelee.
Nina-vaimo oli siivojana kasarmeilla. Vladimir sai heti töitä Paldiskin ydinsukellusveneiden harjoittelua varten rakennetun ydinreaktorin purkutyömaalta.
Vuonna 1995 Viro antoi kaikille Virossa olleille venäläisille oleskelu- ja työluvan. Niille, jotka Viro katsoi olevan sotilaseläkeläisiä, se antoi viiden vuoden väliaikaisen oleskeluluvan. Nina ja Vladimir Dorosenko saivat sellaisen.
Vuonna 1999 Mart Laarin hallitus päätti, ettei se jatka enää Yhdysvaltain apua saaneiden venäläisten oleskelulupia. Oikeusprosessien seurauksena Viron kansalaisuusvirasto sai tänä vuonna oikeuden karkottaa 14 perhettä. Niistä jokainen on valittanut päätöksestä Strasbourghiin.
-Virossa ei ole minkäänlaista oikeusseurantoa. Uusi hallitus voi pyörtää edellisen päätökset, Vladimir valittaa.
Vladimir sanoo olevansa valmis luovuttamaan asunnon Yhdysvalloille takaisin heti, kun hän tietää voivansa jäädä Viroon.
Vaimoilla
ei oikeuksia
Viro ei tunnusta ei-toivottojen henkilöiden vaimoilla minkäänlaisia oikeuksia. Nina (51) on syntynyt Virossa. Hän ei ole saanut Viron kansalaisuutta. Hänen ei annettu edes osallistua kielikokeeseen kansalaisuuden saamista varten. Hänen ainoa mahdollisuutensa hankkia Viron kansalaisuus olisi erota Vladimirista. Nina ei ole kiinnostunut fiktiivisestä avioerosta.
-Olemme olleet naimisissa 36 vuotta. Jos eroamme, eroamme vain oikeasti, Nina toteaa.
Virolainen neuvostoarmeijan kantahenkilökunta ei koskaan joutunut vastaavanlaisiin vaikeuksiin. He ovat saaneet nopeasti paikan Viron omassa armeijassa. Valtaosa yli 35-vuotiasta Viron ministereistä on myös neuvostoupseereja, joille sotilasarvo ei ole ollut koskaan este heidän urallaan.
Dorosenkon perheellä on selkeä käsitys, miksi Viro heitä pompottaa.
-Olemme politiikan panttivangit. Meille kostetaan Venäjän ja Viron huonoja suhteita, Nina arvelee.
Dorosenkon perheestä isovanhemmilla on pysyvät oleskeluluvat Virossa. Lapsista toisella pojalla on pysyvä oleskelulupa. Nuorimmalla Vitalilla on viiden vuoden oleskelulupa. Tytär Julialla on muukalaispassi ja pysyvä oleskelulupa. Muut Dorosenkon perheen jäsenet ovat Venäjän kansalaisia.
Amerikan apu
samalla vakoilua
Yhdysvallat ja Venäjä solmivat vuonna 1994 humanitaarisen apupaketin, jonka mukaan Yhdysvallat rahoittaa Viroon jääville sotilaseläkeläisille asuntoja Venäjällä. Halukkaat lähtijät saivat 25 000 dollarin voucherin. Heidän täytyi sitoutua lähtemään niin, että he palaavat Baltiaan vain “ystävällismielisinä vieraina”.
Yhdysvallat keräsi lähtijöistä perusteelliset tiedot, heidän palveluspaikkansa, sotilasarvonsa ja urakiertonsa neuvostoarmeijassa. Yleisesti on epäilty, että avun varjolla Yhdysvallat suoritti myös samalla vakoilua.
Yhdysvallat ei ole ollut avoimesti kiinnostunut siitä, miten venäläiset ovat käyttäneet apupaketin. Joidenkin väitteiden mukaan Yhdysvaltain lähettiläs olisi pyytänyt vuonna 1997 Viroa ratkaisemaan apua saaneiden venäläisten kohtalon Viron Nato-jäsenyyden takia. USA luovutti tuolloin ensimmäistä kertaa Viron viranomaisille dokumentaation apupakettiin osallistuneista. Virolaiset tulkitsivat pyyntöä niin, että he ryhtyivät karkottamaan amerikkalaisilta saamiensa tietojensa perusteella venäläisiä.
Poliittinen
kysymys
Viron ja Venäjän välillä on sopimus, joka estää Viroa syrjimästä maahan jääneitä sotilaseläkeläisiä. Sopimuksen allekirjoittivat joukkojen vetäytymisen yhteydessä Boris Jeltsin ja Lennart Meri. Venäjän duuma ratifioi sopimuksen, mutta Viron parlamentti ei todellisuudessa sitä koskaan tehnyt vaan lisäsi kaikista kansainvälisistä tavoista poiketen tekstiin oman lisäyksen: oleskelulupa annettaan vain niille, jotka ovat jääneet eläkkeelle ennen joukkojen poistumista 26.7.1994. Purkutöihin jääneen Vladimir Dorosenkon sopimus neuvostoarmeijan kanssa loppui vuotta myöhemmin.
Venäjä jätti tuolloin asiasta nootin, mutta “unohti” asian myöhemmin.
-Se saattoi johtua siitä, että Viro antoi oleskeluluvat kaikille. Ongelma tuntui olevan poissa päiväjärjestyksestä, Ihmisoikeuksien tiedotuskeskuksen lakimies Andrei Arjupin sanoo.
Viro on jo siirtänyt ensimmäiset karkoitettavat Harkun leirille. Venäjä paheksui välittömästi Viron toimia. Viron ulkoministeriö puolestaan arvosteli kansalaisuusvirastoa omavaltaisesta toiminnasta. UM:n mielestä karkoitukset mitätöivät sen yritykset parantaa suhteita Venäjään. Myös Viron kansalaisuusviraston entinen johtaja Andres Kollist kritisoi televisiossa karkoituksia turhana vanhojen ihmisten kiusaamisena.
-Kysymys on jo nyt poliitiinen, Arjupin sanoo.
Kuva: Albert Truuväärt
Kuvateksti: Dorosenkon perheen äiti Nina ja isä Vladimir pitävät kädessään korkeimman oikeuden päästöstä, joka pakottaa heidän lähtemään Virosta ja jättämään Paldiskiin tyttärensä Julian ja isovanhemmat Grigorin ja Ludmilan.
tai
Nina ja Vladimir Dorosenko pitävät kädessään korkeimman oikeuden päätöstä, joka pakottaa heidät lähtemään Virosta tytär Julian ja isoisä Grigorin jäädessä Paldiskiin.
Kuva: Leena Hietanen
Kuvateksti: Ihmisoikeuksien tiedotuskeskuksen juristi Andrei Arjupin on valittanut Dorosenkojen kohtelusta Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen.
Viron politiikan panttivangit
valitsevat vankilan ja Venäjän välillä
TS/Paldiski
Leena Hietanen
Nina ja Vladimir Dorosenko valmistautuvat lähtöön. Lähtöpäivä on joulukuun yhdeksäs. Viron Korkein oikeus on vahvistanut, että kansalaisuusviraston päätös olla antamatta heille oleskelulupaa Virossa on laillinen. Heidän valitustiensä Virossa on lopussa. He voivat kieltäytyi poistumasta maasta. Silloin Viron viranomaiset siirtävät heidät poliisisaatossa karkoitettavien leirille Harkuun odottamaan junakyyditystä Venäjälle. Sen jälkeen he eivät saa tulla Viroon kymmeneen vuoteen. Toinen vaihtoehto on lähteä vapaaehtoisesti.
Vanhemmat ja
lapset jäävät
Dorosenkot ovat valinneet vapaaehtoisen poistumisen, mutta tosin vain toistaiseksi. He ovat valittaneet Viron Korkeimman oikeuden päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourghiin. Valitus on lähtenyt matkaan ja rekisteröity vastaanotetuksi. Käsittelyyn menee aikaa pari vuotta. Viron kansalaisuusvirasto haluaa, että Dorosenkot odottavat valituksen tuloksia “kotimaassaan”.
Dorosenkoilta jää Viroon kolme aikuista lasta ja heidän lapsenlapsensa. Lisäksi Vladimirin vanhemmat Grigori (80) ja Ludmila (75) jäävät Paldiskiin. Grigori on sotaveteraani ja invalidi, joka tarvitse huolenpitoa. Dorosenkot yrittivät vedota oikeudessa Vladimirin isän huonoon terveyteen, mutta turhaan.
-Emme voi ottaa riskiä, ettemme pääsisi kotiin tarvittaessa vapaasti, Nina sanoo.
Amerikan apu
tuli kalliiksi
Vladimir Dorosenko (54) on elänyt Virossa 2-vuotiaasta saakka. Hän oli töissä Paldiskin neuvostokasarmeilla rakennusmiehenä. Vuonna 1994 neuvostojoukkojen poistuessa hän osallistui Yhdysvaltain antaman humanitaarisen avun vastaanottoon eli sai asunnon Venäjältä Smolenskista.
-Ajat olivat epävarmoja. Armeijan joukkojen lähtiessä emme tienneet, miten meille käy, Vladimir perustelee.
Nina-vaimo oli siivojana kasarmeilla. Vladimir sai heti töitä Paldiskin ydinsukellusveneiden harjoittelua varten rakennetun ydinreaktorin purkutyömaalta.
Vuonna 1995 Viro antoi kaikille Virossa olleille venäläisille oleskelu- ja työluvan. Niille, jotka Viro katsoi olevan sotilaseläkeläisiä, se antoi viiden vuoden väliaikaisen oleskeluluvan. Nina ja Vladimir Dorosenko saivat sellaisen.
Vuonna 1999 Mart Laarin hallitus päätti, ettei se jatka enää Yhdysvaltain apua saaneiden venäläisten oleskelulupia. Oikeusprosessien seurauksena Viron kansalaisuusvirasto sai tänä vuonna oikeuden karkottaa 14 perhettä. Niistä jokainen on valittanut päätöksestä Strasbourghiin.
-Virossa ei ole minkäänlaista oikeusseurantoa. Uusi hallitus voi pyörtää edellisen päätökset, Vladimir valittaa.
Vladimir sanoo olevansa valmis luovuttamaan asunnon Yhdysvalloille takaisin heti, kun hän tietää voivansa jäädä Viroon.
Vaimoilla
ei oikeuksia
Viro ei tunnusta ei-toivottojen henkilöiden vaimoilla minkäänlaisia oikeuksia. Nina (51) on syntynyt Virossa. Hän ei ole saanut Viron kansalaisuutta. Hänen ei annettu edes osallistua kielikokeeseen kansalaisuuden saamista varten. Hänen ainoa mahdollisuutensa hankkia Viron kansalaisuus olisi erota Vladimirista. Nina ei ole kiinnostunut fiktiivisestä avioerosta.
-Olemme olleet naimisissa 36 vuotta. Jos eroamme, eroamme vain oikeasti, Nina toteaa.
Virolainen neuvostoarmeijan kantahenkilökunta ei koskaan joutunut vastaavanlaisiin vaikeuksiin. He ovat saaneet nopeasti paikan Viron omassa armeijassa. Valtaosa yli 35-vuotiasta Viron ministereistä on myös neuvostoupseereja, joille sotilasarvo ei ole ollut koskaan este heidän urallaan.
Dorosenkon perheellä on selkeä käsitys, miksi Viro heitä pompottaa.
-Olemme politiikan panttivangit. Meille kostetaan Venäjän ja Viron huonoja suhteita, Nina arvelee.
Dorosenkon perheestä isovanhemmilla on pysyvät oleskeluluvat Virossa. Lapsista toisella pojalla on pysyvä oleskelulupa. Nuorimmalla Vitalilla on viiden vuoden oleskelulupa. Tytär Julialla on muukalaispassi ja pysyvä oleskelulupa. Muut Dorosenkon perheen jäsenet ovat Venäjän kansalaisia.
Amerikan apu
samalla vakoilua
Yhdysvallat ja Venäjä solmivat vuonna 1994 humanitaarisen apupaketin, jonka mukaan Yhdysvallat rahoittaa Viroon jääville sotilaseläkeläisille asuntoja Venäjällä. Halukkaat lähtijät saivat 25 000 dollarin voucherin. Heidän täytyi sitoutua lähtemään niin, että he palaavat Baltiaan vain “ystävällismielisinä vieraina”.
Yhdysvallat keräsi lähtijöistä perusteelliset tiedot, heidän palveluspaikkansa, sotilasarvonsa ja urakiertonsa neuvostoarmeijassa. Yleisesti on epäilty, että avun varjolla Yhdysvallat suoritti myös samalla vakoilua.
Yhdysvallat ei ole ollut avoimesti kiinnostunut siitä, miten venäläiset ovat käyttäneet apupaketin. Joidenkin väitteiden mukaan Yhdysvaltain lähettiläs olisi pyytänyt vuonna 1997 Viroa ratkaisemaan apua saaneiden venäläisten kohtalon Viron Nato-jäsenyyden takia. USA luovutti tuolloin ensimmäistä kertaa Viron viranomaisille dokumentaation apupakettiin osallistuneista. Virolaiset tulkitsivat pyyntöä niin, että he ryhtyivät karkottamaan amerikkalaisilta saamiensa tietojensa perusteella venäläisiä.
Poliittinen
kysymys
Viron ja Venäjän välillä on sopimus, joka estää Viroa syrjimästä maahan jääneitä sotilaseläkeläisiä. Sopimuksen allekirjoittivat joukkojen vetäytymisen yhteydessä Boris Jeltsin ja Lennart Meri. Venäjän duuma ratifioi sopimuksen, mutta Viron parlamentti ei todellisuudessa sitä koskaan tehnyt vaan lisäsi kaikista kansainvälisistä tavoista poiketen tekstiin oman lisäyksen: oleskelulupa annettaan vain niille, jotka ovat jääneet eläkkeelle ennen joukkojen poistumista 26.7.1994. Purkutöihin jääneen Vladimir Dorosenkon sopimus neuvostoarmeijan kanssa loppui vuotta myöhemmin.
Venäjä jätti tuolloin asiasta nootin, mutta “unohti” asian myöhemmin.
-Se saattoi johtua siitä, että Viro antoi oleskeluluvat kaikille. Ongelma tuntui olevan poissa päiväjärjestyksestä, Ihmisoikeuksien tiedotuskeskuksen lakimies Andrei Arjupin sanoo.
Viro on jo siirtänyt ensimmäiset karkoitettavat Harkun leirille. Venäjä paheksui välittömästi Viron toimia. Viron ulkoministeriö puolestaan arvosteli kansalaisuusvirastoa omavaltaisesta toiminnasta. UM:n mielestä karkoitukset mitätöivät sen yritykset parantaa suhteita Venäjään. Myös Viron kansalaisuusviraston entinen johtaja Andres Kollist kritisoi televisiossa karkoituksia turhana vanhojen ihmisten kiusaamisena.
-Kysymys on jo nyt poliitiinen, Arjupin sanoo.
Kuva: Albert Truuväärt
Kuvateksti: Dorosenkon perheen äiti Nina ja isä Vladimir pitävät kädessään korkeimman oikeuden päästöstä, joka pakottaa heidän lähtemään Virosta ja jättämään Paldiskiin tyttärensä Julian ja isovanhemmat Grigorin ja Ludmilan.
tai
Nina ja Vladimir Dorosenko pitävät kädessään korkeimman oikeuden päätöstä, joka pakottaa heidät lähtemään Virosta tytär Julian ja isoisä Grigorin jäädessä Paldiskiin.
Kuva: Leena Hietanen
Kuvateksti: Ihmisoikeuksien tiedotuskeskuksen juristi Andrei Arjupin on valittanut Dorosenkojen kohtelusta Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen.
Salainen leiri
(Julkaistu Journalisti-lehdessä 14.11.2003)
Viro ei päästä toimittajia
karkoitettavien leirille
Viron kansalaisuusvirasto eväsi viime keskiviikkona pääsyn Viron televisiolta, Venäjän televisiolta ja Turun Sanomilta ns. karkoituskeskukseen, jonne ensimmäinen karkoitettava tuotiin päivää aikaisemmin tiistaina. Karkoituspäätöksen saanut 49-vuotias Nikolai Mikolenko on Venäjän kansalainen, mutta elänyt Virossa 22 vuotta. Hänellä ei ole rikostaustaa.
Viron kansalaisuusviraston tiedotuspäällikkö Heikki Kirotar perusteli toimittajiltä pääsyn eväämistä leirille sillä, että toimittajat ovat myöhässä.
-Keskusta esiteltiin toimittajille maaliskuussa sen valmistuessa, Kirotar sanoo.
EU on vaatinut Viroa sijoittamaan karkoitettavat muualle kuin vankilaan, koska he eivät ole rikoksesta tuomittuja. Kansalaisuusvirasto kunnosti Tallinnan lähistöllä Harkussa vanhan rakennuksen sisätilat vastaamaan EU:n vaatimuksia. Keskusta ympäröi piikkilanka-aita. Mikolenkolla on ympärivuorokautinen valvonta. Hän ei saa poistua leiriltä. Hänen luokseen pääsevät vain sukulaiset, lakimies, Venäjän konsuli ja pappi. Lehdistö ei pääse häntä tapaamaan. Mikolenkon huoneen ovi lukitaan ulkopuolelta. Kirotar kieltäytyy kertomasta, montako vartijaa hänellä on ja millainen on heidän aseistus.
-Se on salaista tietoa, hän sanoo.
Jos Mikolenko yrittäisi paeta leiriltä, vartijoilla olisi oikeus Kirotarin mukaan ampua.
Kirotarin mukaan Harkun leiri on EU:n direktiivien mukainen ei-vankilamainen ympäristö matkustusdokumenttia odottavalle karkoitettavalle. Sellaisen odottelu Venäjän lähetystöstä saattaa kestää pari kuukautta. Harkun leirille pitäisi tuoda 11 muuta karkoituspäätöksen saanutta. Heidät karkoitetaan, koska he ovat ottaneet vastaan Yhdysvalloilta vuonna 1995 muuttoapua. Viron Punainen Risti teki selvityspyynnön leirin oloista Kansalaisuusvirastolle.
Leena Hietanen
Kuva: Albert Truuväärt
Kuvateksti: Viron kansalaisuusviraston mukaan Harkun leiri on ei-vankilamainen ympäristö karkoitettaville.
Viro ei päästä toimittajia
karkoitettavien leirille
Viron kansalaisuusvirasto eväsi viime keskiviikkona pääsyn Viron televisiolta, Venäjän televisiolta ja Turun Sanomilta ns. karkoituskeskukseen, jonne ensimmäinen karkoitettava tuotiin päivää aikaisemmin tiistaina. Karkoituspäätöksen saanut 49-vuotias Nikolai Mikolenko on Venäjän kansalainen, mutta elänyt Virossa 22 vuotta. Hänellä ei ole rikostaustaa.
Viron kansalaisuusviraston tiedotuspäällikkö Heikki Kirotar perusteli toimittajiltä pääsyn eväämistä leirille sillä, että toimittajat ovat myöhässä.
-Keskusta esiteltiin toimittajille maaliskuussa sen valmistuessa, Kirotar sanoo.
EU on vaatinut Viroa sijoittamaan karkoitettavat muualle kuin vankilaan, koska he eivät ole rikoksesta tuomittuja. Kansalaisuusvirasto kunnosti Tallinnan lähistöllä Harkussa vanhan rakennuksen sisätilat vastaamaan EU:n vaatimuksia. Keskusta ympäröi piikkilanka-aita. Mikolenkolla on ympärivuorokautinen valvonta. Hän ei saa poistua leiriltä. Hänen luokseen pääsevät vain sukulaiset, lakimies, Venäjän konsuli ja pappi. Lehdistö ei pääse häntä tapaamaan. Mikolenkon huoneen ovi lukitaan ulkopuolelta. Kirotar kieltäytyy kertomasta, montako vartijaa hänellä on ja millainen on heidän aseistus.
-Se on salaista tietoa, hän sanoo.
Jos Mikolenko yrittäisi paeta leiriltä, vartijoilla olisi oikeus Kirotarin mukaan ampua.
Kirotarin mukaan Harkun leiri on EU:n direktiivien mukainen ei-vankilamainen ympäristö matkustusdokumenttia odottavalle karkoitettavalle. Sellaisen odottelu Venäjän lähetystöstä saattaa kestää pari kuukautta. Harkun leirille pitäisi tuoda 11 muuta karkoituspäätöksen saanutta. Heidät karkoitetaan, koska he ovat ottaneet vastaan Yhdysvalloilta vuonna 1995 muuttoapua. Viron Punainen Risti teki selvityspyynnön leirin oloista Kansalaisuusvirastolle.
Leena Hietanen
Kuva: Albert Truuväärt
Kuvateksti: Viron kansalaisuusviraston mukaan Harkun leiri on ei-vankilamainen ympäristö karkoitettaville.
tiistai 15. tammikuuta 2008
Viron Quantanamo
(Julkaistu Kalevassa maaliskuussa 2006)
Viro tekee Euroopan ennätystä
venäläisten eristysleirillä pidosta
Viron ”Quantanámossa” karkotusta joutuu odottamaan kolmatta vuotta
Teksti: Leena Hietanen
Kuva: Albert Truuväärt
Viron ”Quantanánamossa”, Harkun eristysleirissä venäläinen Nikolai Mikolenko (50) odottaa karkotustaan jo kolmatta vuotta. Hän otti vastaan vuonna 1994 Yhdysvalloilta muuttoavustusta 25 000 dollaria asunnon hankintaa varten Venäjältä. Hän ei kuitenkaan muuttanut Venäjälle vaan jäi perheineen Viroon. Vuonna 2000 Viron kansalaisuusvirasto ei jatkanut enää hänen oleskelulupaansa. Marraskuussa 2003 hänet siirrettiin Harkun leiriin odottamaan karkotusta Venäjälle. Mikolenkolla on Virossa kaksi täysi-ikäistä poikaa ja entinen aviovaimo.
Kansainväliset
sopimukset
Amerikan avun takana oli Venäjän presidentti Boris Jeltsinin ja Yhdysvaltain presidentti Bill Clintonin vuoden 1994 kädenpuristus, jonka mukaan Yhdysvallat antaa Virossa oleville neuvostoarmeijan eläkeläisille muuttoapuna 25 000 dollarin voucherin, jolla he voivat hankkia asunnon rakenteilla olevista sotilaskylistä Venäjällä. Viron presidentti Lennart Meri ja Boris Jeltsin puolestaan allekirjoittivat neuvostojoukkojen poistumissopimuksen heinäkuussa 1994. Sopimuksen mukaan Viro takaa neuvostoarmeijan eläkeläisille elämisluvan Virossa. Viron parlamentti ratifioi sopimuksen siten, että se poisti velvollisuuden antaa elämisluvat sotilaseläkeläisille. Viroa häiritsi noin tuhannen sotilaseläkeläisen joukko, jotka se katsoi ikänsä puolesta olevan turvallisuudelleen vaarallisia henkilöitä. Mikolenko kuului heihin.
Yhdysvaltain avustuksen otti vastaan noin tuhat venäläistä perhettä. Valtaosa heistä muutti sotilaskyliin. Viroon jäi 14 perhettä. He saivat pääministeri Mart Siimannin aikana oleskeluluvat. Viron Nato-jäsenyyden lähestyessä vuonna 2000 Yhdysvallat ”vuoti” listan muuttoavun saajista tuolloiselle pääministeri Mart Laarille. Laar tulkitsi dokumenttia siten, että Viron tulee karkottaa maasta loput muuttoavun saajista, jotta Viron Nato-jäsenyys voisi toteutua. Yhdysvallat ei koskaan pyytänyt perheitä palauttamaan muuttoapua. Se ei myöskään aloittanut oikeusjuttuja periäkseen saamisiaan.
Yhdysvaltain apu
samalla vakoilua
Yhdysvallat ei antanut apua puhtaasti humanitäärisistä syistä. Yhdysvallat keräsi lähtijöistä perusteelliset tiedot: heidän palveluspaikkansa, sotilasarvonsa ja urakiertonsa neuvostoarmeijassa. Eräs karkotettava, Vladimir Dorosenko epäili ennen lähtöään Venäjälle, että Yhdysvallat suoritti tietojen avulla vakoilua. Yhdysvallat sai hänen mukaansa tarjottimella tietoa neuvostoarmeijan toiminnasta ja vahvuuksista sekä reserviläisten uusien olinpaikkojen osoitteet.
Nikolai Mikolenko on määrätietoisesti kieltäytynyt vapaaehtoisesti lähtemästä Virosta. Hänen asianajajansa, Ihmisoikeuksien tiedotuskeskuksen juristi Andrei Arjupin vetosi Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen. Hän katsoi karkotuksen laittomaksi perhesyihin vedoten. Mikolenko on asunut Virossa 26 vuotta ja hänellä on lapset Virossa. Häntä ei ole koskaan rangaistu rikoksesta. Mikolenko hävisi oikeusjutun. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimesta tuli tammikuun lopulla päätös, että Virolla on oikeus karkottaa hänet.
Venäjä
ei auta
Mikolenko tarvitsee matkustusdokumentin Tallinnan Venäjän suurlähetystöstä, jotta kansalaisuusvirasto voisi toimittaa hänet rajan yli Venäjälle. Mikolenko on kieltäytynyt hankkimasta dokumenttia. Venäjän lähetystö ei myöskään toimita paperia kansalaisuusvirastolle ilman Mikolenkon pyyntöä.
-Venäjä ei virallisesti ota kantaa asiaan, mutta kieltäytyy auttamasta Viroa dokumenttien valmistelussa. Venäjä vetoaa joukkojen poistumissopimuksen velvoituksiin Virolle, Arjupin sanoo.
Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin antoi Venäjälle mahdollisuuden osallistua Mikolenkon oikeudenkäyntiin, mutta Venäjä kieltäytyi. Arjupinin mukaan se olisi saattanut auttaa Mikolenkoa.
-Venäjä katsoo asian Euroopan sisäiseksi asiaksi, hän arvioi.
Vankilamaiset
olosuhteet
Euroopan Neuvosto on antanut jo aikaisemmin Virolle jo huomautuksen siitä, että se pitää syyttömiä karkotettavia vankilamaisissa olosuhteissa. Edellisen kerran karkotettava odotti kuljetusta vankilassa kolme vuotta.
Viron kansalaisuusvirasto saneerasi karkotettaville Harkun naisvankilan eristysleiriksi. Leirillä on tällä hetkellä 16 kiinnipidettävää. Neljä on Yhdysvaltain muuttoavun vastaanottajaa. Leiriltä ei voi poistua. Huoneiden ovat suljetaan ulkopuolelta. Toimittajia leiriin ei ole päästetty. Karkotettavien kanssa puhuminen aidan ylikin on kiellettyä.
Viron kansalaisuusvirasto ei pelkää huomautusta ylipitkästä vapaudenriistosta ilman oikeudenkäyntiä.
-Lupa pidätyksen jatkamiseen tulee aina hallinto-oikeudelta. Me emme tee mitään laitonta, kansalaisuusviraston tiedottaja Ita Raun sanoo.
Kansalaisuusvirasto odottaa Mikolenkon ryhtyvän yhteistyöhän ja hankkivan matkustusasiakirjan.
-Heti, kun matkustusasiakirja on valmis, hänet karkotetaan tavalliseen tapaan, Raun sanoo.
Kuvateksti: Harkun leirillä ulkoilevaa Nikolai Mikolenkoa odottaa karkotus, koska hän otti Yhdysvalloilta muuttoapua Venäjällä asumiseksi. Harkun leiri ei ole Yhdysvaltain salavankila Euroopassa, vaikka virolaiset rakensivat sen pitkälti amerikkalaisten toiveita täyttämään.
Viro tekee Euroopan ennätystä
venäläisten eristysleirillä pidosta
Viron ”Quantanámossa” karkotusta joutuu odottamaan kolmatta vuotta
Teksti: Leena Hietanen
Kuva: Albert Truuväärt
Viron ”Quantanánamossa”, Harkun eristysleirissä venäläinen Nikolai Mikolenko (50) odottaa karkotustaan jo kolmatta vuotta. Hän otti vastaan vuonna 1994 Yhdysvalloilta muuttoavustusta 25 000 dollaria asunnon hankintaa varten Venäjältä. Hän ei kuitenkaan muuttanut Venäjälle vaan jäi perheineen Viroon. Vuonna 2000 Viron kansalaisuusvirasto ei jatkanut enää hänen oleskelulupaansa. Marraskuussa 2003 hänet siirrettiin Harkun leiriin odottamaan karkotusta Venäjälle. Mikolenkolla on Virossa kaksi täysi-ikäistä poikaa ja entinen aviovaimo.
Kansainväliset
sopimukset
Amerikan avun takana oli Venäjän presidentti Boris Jeltsinin ja Yhdysvaltain presidentti Bill Clintonin vuoden 1994 kädenpuristus, jonka mukaan Yhdysvallat antaa Virossa oleville neuvostoarmeijan eläkeläisille muuttoapuna 25 000 dollarin voucherin, jolla he voivat hankkia asunnon rakenteilla olevista sotilaskylistä Venäjällä. Viron presidentti Lennart Meri ja Boris Jeltsin puolestaan allekirjoittivat neuvostojoukkojen poistumissopimuksen heinäkuussa 1994. Sopimuksen mukaan Viro takaa neuvostoarmeijan eläkeläisille elämisluvan Virossa. Viron parlamentti ratifioi sopimuksen siten, että se poisti velvollisuuden antaa elämisluvat sotilaseläkeläisille. Viroa häiritsi noin tuhannen sotilaseläkeläisen joukko, jotka se katsoi ikänsä puolesta olevan turvallisuudelleen vaarallisia henkilöitä. Mikolenko kuului heihin.
Yhdysvaltain avustuksen otti vastaan noin tuhat venäläistä perhettä. Valtaosa heistä muutti sotilaskyliin. Viroon jäi 14 perhettä. He saivat pääministeri Mart Siimannin aikana oleskeluluvat. Viron Nato-jäsenyyden lähestyessä vuonna 2000 Yhdysvallat ”vuoti” listan muuttoavun saajista tuolloiselle pääministeri Mart Laarille. Laar tulkitsi dokumenttia siten, että Viron tulee karkottaa maasta loput muuttoavun saajista, jotta Viron Nato-jäsenyys voisi toteutua. Yhdysvallat ei koskaan pyytänyt perheitä palauttamaan muuttoapua. Se ei myöskään aloittanut oikeusjuttuja periäkseen saamisiaan.
Yhdysvaltain apu
samalla vakoilua
Yhdysvallat ei antanut apua puhtaasti humanitäärisistä syistä. Yhdysvallat keräsi lähtijöistä perusteelliset tiedot: heidän palveluspaikkansa, sotilasarvonsa ja urakiertonsa neuvostoarmeijassa. Eräs karkotettava, Vladimir Dorosenko epäili ennen lähtöään Venäjälle, että Yhdysvallat suoritti tietojen avulla vakoilua. Yhdysvallat sai hänen mukaansa tarjottimella tietoa neuvostoarmeijan toiminnasta ja vahvuuksista sekä reserviläisten uusien olinpaikkojen osoitteet.
Nikolai Mikolenko on määrätietoisesti kieltäytynyt vapaaehtoisesti lähtemästä Virosta. Hänen asianajajansa, Ihmisoikeuksien tiedotuskeskuksen juristi Andrei Arjupin vetosi Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen. Hän katsoi karkotuksen laittomaksi perhesyihin vedoten. Mikolenko on asunut Virossa 26 vuotta ja hänellä on lapset Virossa. Häntä ei ole koskaan rangaistu rikoksesta. Mikolenko hävisi oikeusjutun. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimesta tuli tammikuun lopulla päätös, että Virolla on oikeus karkottaa hänet.
Venäjä
ei auta
Mikolenko tarvitsee matkustusdokumentin Tallinnan Venäjän suurlähetystöstä, jotta kansalaisuusvirasto voisi toimittaa hänet rajan yli Venäjälle. Mikolenko on kieltäytynyt hankkimasta dokumenttia. Venäjän lähetystö ei myöskään toimita paperia kansalaisuusvirastolle ilman Mikolenkon pyyntöä.
-Venäjä ei virallisesti ota kantaa asiaan, mutta kieltäytyy auttamasta Viroa dokumenttien valmistelussa. Venäjä vetoaa joukkojen poistumissopimuksen velvoituksiin Virolle, Arjupin sanoo.
Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin antoi Venäjälle mahdollisuuden osallistua Mikolenkon oikeudenkäyntiin, mutta Venäjä kieltäytyi. Arjupinin mukaan se olisi saattanut auttaa Mikolenkoa.
-Venäjä katsoo asian Euroopan sisäiseksi asiaksi, hän arvioi.
Vankilamaiset
olosuhteet
Euroopan Neuvosto on antanut jo aikaisemmin Virolle jo huomautuksen siitä, että se pitää syyttömiä karkotettavia vankilamaisissa olosuhteissa. Edellisen kerran karkotettava odotti kuljetusta vankilassa kolme vuotta.
Viron kansalaisuusvirasto saneerasi karkotettaville Harkun naisvankilan eristysleiriksi. Leirillä on tällä hetkellä 16 kiinnipidettävää. Neljä on Yhdysvaltain muuttoavun vastaanottajaa. Leiriltä ei voi poistua. Huoneiden ovat suljetaan ulkopuolelta. Toimittajia leiriin ei ole päästetty. Karkotettavien kanssa puhuminen aidan ylikin on kiellettyä.
Viron kansalaisuusvirasto ei pelkää huomautusta ylipitkästä vapaudenriistosta ilman oikeudenkäyntiä.
-Lupa pidätyksen jatkamiseen tulee aina hallinto-oikeudelta. Me emme tee mitään laitonta, kansalaisuusviraston tiedottaja Ita Raun sanoo.
Kansalaisuusvirasto odottaa Mikolenkon ryhtyvän yhteistyöhän ja hankkivan matkustusasiakirjan.
-Heti, kun matkustusasiakirja on valmis, hänet karkotetaan tavalliseen tapaan, Raun sanoo.
Kuvateksti: Harkun leirillä ulkoilevaa Nikolai Mikolenkoa odottaa karkotus, koska hän otti Yhdysvalloilta muuttoapua Venäjällä asumiseksi. Harkun leiri ei ole Yhdysvaltain salavankila Euroopassa, vaikka virolaiset rakensivat sen pitkälti amerikkalaisten toiveita täyttämään.
tiistai 9. lokakuuta 2007
Mikolenko on vapaa
09.10.2007
Mikolenko on vapaa. Tallinnan hallinto-oikeus vapautti tänään Nikolai Mikolenkon Harkun leiriltä. Se oli se paikka, jota kutsuin keskistysleiriksi Venäjän televisiossa. Jo marraskuussa 2003. Ja sain Suomen suurlähetystönkin hermostumaan. Erikoista, että virolaiset antoivat lopulta periksi. Mikolenko ei ollut tehnyt mitään rikosta. Häntä ei syytettykään edes rikoksesta. Viron kansalaisuusvirasto vain halusi karkottaa hänet Venäjälle, koska hän oli ottanut muuttoapua, muttei ollutkaan lähtenyt Virosta. Hänellä on Virossa kaksi poikaa ja entinen vaimo. Kansalaisuusviraston tiedottaja ei nähnyt mitään ongelmaa perheellisen miehen karkottamisessa, koska eronneella miehellä ei tiedottajan mukaan ole oikeutta lapsiinsa. Viro ei siis riko perheiden yhdistämistä koskevia ihmisoikeussopimuksia.
Viro piti häntä vangittuna lähes neljä vuotta. Ilmeisesti joku eurooppalainen taho hermostui. Viro oli tekemässä Euroopan ennätystä syyttömän ihmisen kiinnipitämisestä. Leiri on Viron kansalaisuusviraston ylläpitämä. Kansalaisuusvirasto on lähettänyt laskun Mikolenkolle, ylläpidon hinta päivältä on leirillä 200 kruunua. Neljä vuotta tekee lähes 300 000 kruunun laskun. Ihmettelen, miten kansalaisuusvirasto kehtaakin. Viron kuuluisi maksaa vahingon korvauksia Mikolenkolle. Mitä kaikkea saa EU:ssa tehdä?
Harkun leiri on kuuluisa historiastaan. Siellä tapettiin Viron juutalaiset. Virosta tuli ensimmäinen judenfrei maa maailmassa. Harkussa pidettiin keskitysleiriä koko natsimiehityksen ajan. Silloin siellä oli Euroopasta tuotuja juutalaisia. Kansalaisuusvirasto kunnosti leirin vuonna 2003 nimenomaisesti venäläisiä karkotettavia varten. Sinne piti siirtää 14 perhettä odottamaan karkotusta. Olen aina pitänyt kansalaisuusvirastoa laittomana instituutiona Virossa. Sen tehtävänä ei ole ollut koskaan tehdä muuta kuin kiusata venäläisiä. Leirillä on edelleen kaksi venäläistä miestä odottamassa karkotusta.
Koko prosessin tekee kauheaksi se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Virolle oikeuden karkottaa Mikolenko. Se hyväksyi Viron toiminnan. Koko juttu paljasti, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on samalla tasolla kuin Yhdysvaltain korkein oikeus 200 vuotta sitten, ennen kuin ensimmäinenkään inkkari oli saanut oikeutta.
Järkytyin, kun luin, että Mikolenkon vaimokin oli joutunut leirille. Haastattelin häntä pari vuotta sitten. Hän oli joutunut ottamaan avioeron, koska Viron viranomaiset eivät antaneet hänelle oikeutta hakea oleskelulupaa aviomiehensä takia eli niin sanotun neuvostoupseerin vaimona. Mikolenkolla oli vaatimaton sotilasura. Hän oli käynyt armeijan ja poistunut armeijasta majurina. Vaimo erosi ja yritti saada oleskeluluvan, mutta ilmeisesti epäonnistui. Virossa ei ole mitään rajaa, mitä täällä voidaan tehdä ihmisille.
Mikolenko on vapaa. Tallinnan hallinto-oikeus vapautti tänään Nikolai Mikolenkon Harkun leiriltä. Se oli se paikka, jota kutsuin keskistysleiriksi Venäjän televisiossa. Jo marraskuussa 2003. Ja sain Suomen suurlähetystönkin hermostumaan. Erikoista, että virolaiset antoivat lopulta periksi. Mikolenko ei ollut tehnyt mitään rikosta. Häntä ei syytettykään edes rikoksesta. Viron kansalaisuusvirasto vain halusi karkottaa hänet Venäjälle, koska hän oli ottanut muuttoapua, muttei ollutkaan lähtenyt Virosta. Hänellä on Virossa kaksi poikaa ja entinen vaimo. Kansalaisuusviraston tiedottaja ei nähnyt mitään ongelmaa perheellisen miehen karkottamisessa, koska eronneella miehellä ei tiedottajan mukaan ole oikeutta lapsiinsa. Viro ei siis riko perheiden yhdistämistä koskevia ihmisoikeussopimuksia.
Viro piti häntä vangittuna lähes neljä vuotta. Ilmeisesti joku eurooppalainen taho hermostui. Viro oli tekemässä Euroopan ennätystä syyttömän ihmisen kiinnipitämisestä. Leiri on Viron kansalaisuusviraston ylläpitämä. Kansalaisuusvirasto on lähettänyt laskun Mikolenkolle, ylläpidon hinta päivältä on leirillä 200 kruunua. Neljä vuotta tekee lähes 300 000 kruunun laskun. Ihmettelen, miten kansalaisuusvirasto kehtaakin. Viron kuuluisi maksaa vahingon korvauksia Mikolenkolle. Mitä kaikkea saa EU:ssa tehdä?
Harkun leiri on kuuluisa historiastaan. Siellä tapettiin Viron juutalaiset. Virosta tuli ensimmäinen judenfrei maa maailmassa. Harkussa pidettiin keskitysleiriä koko natsimiehityksen ajan. Silloin siellä oli Euroopasta tuotuja juutalaisia. Kansalaisuusvirasto kunnosti leirin vuonna 2003 nimenomaisesti venäläisiä karkotettavia varten. Sinne piti siirtää 14 perhettä odottamaan karkotusta. Olen aina pitänyt kansalaisuusvirastoa laittomana instituutiona Virossa. Sen tehtävänä ei ole ollut koskaan tehdä muuta kuin kiusata venäläisiä. Leirillä on edelleen kaksi venäläistä miestä odottamassa karkotusta.
Koko prosessin tekee kauheaksi se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Virolle oikeuden karkottaa Mikolenko. Se hyväksyi Viron toiminnan. Koko juttu paljasti, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on samalla tasolla kuin Yhdysvaltain korkein oikeus 200 vuotta sitten, ennen kuin ensimmäinenkään inkkari oli saanut oikeutta.
Järkytyin, kun luin, että Mikolenkon vaimokin oli joutunut leirille. Haastattelin häntä pari vuotta sitten. Hän oli joutunut ottamaan avioeron, koska Viron viranomaiset eivät antaneet hänelle oikeutta hakea oleskelulupaa aviomiehensä takia eli niin sanotun neuvostoupseerin vaimona. Mikolenkolla oli vaatimaton sotilasura. Hän oli käynyt armeijan ja poistunut armeijasta majurina. Vaimo erosi ja yritti saada oleskeluluvan, mutta ilmeisesti epäonnistui. Virossa ei ole mitään rajaa, mitä täällä voidaan tehdä ihmisille.
keskiviikko 12. syyskuuta 2007
Kotimaa kadoksissa
(Julkaistu Turun Sanomissa 15.10.1996)
KOTIMAA KADOKSISSA
Harkun pahamaineisesta leiristä tuli masentuneiden naisten lepokoti
TS/Tallinna
LEENA HIETANEN
Tallinnan lähellä sijaitsevassa Harkun internointileirissä odottaa piikkilanka-aidan takana kumipamppuisten vartijoiden valvomina kuusi naista päätöstä Viron kansalaisuusvirastolta, keitä he ovat. Neuvostoliiton hajoaminen jätti entisiin neuvostotasavaltoihin lukuisan joukon ihmisiä, joiden kotimaa ja kansalaisuus ovat epäselviä. Viro sai kaaoksesta osansa.
Kyseenalainen
maine
Harkun internointileiri sai kesällä kyseenalaista kuuluisuutta, kun leiriltä pakeni kaksikymmentä miestä, joista kaksi yritti etsiä Riiassa Ruotsin lähetystössä poliittista turvapaikkaa. He eivät ennättäneet jättää hakemustaan, kun poliisi pidätti heidät.
Tuolloin paljastui, että muutama leiriläinen oli ollut suljettuna jo kaksi vuotta odottaen Viron kansalaisuusviraston päätöstä oleskeluluvista. Pahennusta herätti myös se, että osa leiriläisistä oli Virossa syntyneitä eikä heidän pidättämiselleen nähty mitään syytä. Valokuvissa Harkua esiteltiin keskitysleirimäisillä kuvilla piikkilanka-aidan takana seisovista miehistä.
Nyt Harkussa olleet kaikki lähes 50 miestä on siirretty paremmin vartioituun leiriin, vankilaan. Leiriä ovat puolestaan piirittäneet niin ihmisoikeusviranomaiset, Punainen Risti kuin uskonnolliset järjestötkin.
Tausta usein
rikollinen
Vartija Matti Visnapuu toteaa, etteivät leiriläiset ole internoituja sanan varsinaisessa merkityksessä: sodan aikana pidätettyjä vihollismaan kansalaisia. Virossa sanalla on toinen merkitys: epäsosiaalisten, kansalaisuudettomien ihmisten sulkeminen leireihin.
"Joillakin heistä on rikollinen tausta. Usein he ovat asunnottomia, alkoholiongelmaisia, epäsosiaalisia henkilöitä. Heidän rikoksensa on se, että heiltä puuttuu passi ja henkilöllisyystodistus", Visnapuu sanoo.
"Naiset ovat joutuneet leiriin pidätyksen yhteydessä. Joko he ovat riehuneet humalassa tai näpistäneet jotakin. Niin suurta rikosta he eivät ole tehneet, että vankilaan joutuisivat", Visnapuu jatkaa.
Internointileirissä naiset alkavat järjestää papereitaan oleskeluluvan anomiseksi. Viro ei sitä heille mielellään myöntäisi vaan käy neuvotteluja Venäjän lähetystön kanssa leiriläisten lähettämisestä Venäjälle. Toistaiseksi Venäjä on järjestelmällisesti kieltäytynyt ottamasta vastaan yhtään internoitua.
Vuodenkin
odottelu
Tatjana Feodorovalle tulee vuosi täyteen Harkussa. Hän työskenteli 13 vuotta Ämarin sotilaslentotukikohdassa. Kun neuvostojoukot lähtivät kaksi vuotta sitten Virosta, Tatjana kadotti asuntonsa. Hänellä ei ole sen jälkeen ollut vakituista osoitetta eikä työpaikkaa.
Virolaisen käytännön mukaan asukkaalla täytyy olla ns. neuvostoaikainen "sisäänkirjoitus", jossa hänet on merkitty tietyn asunnon asukkaaksi. Jos "sisäänkirjoitus" puuttuu, Virossa epäillään asukkaan tulleen laittomasti maahan jostakin entisestä neuvostotasavallasta vuoden 1991 jälkeen. Jos ihmisellä ei ole työpaikkaa, tulojen epäillään tulevan rikollisuudesta.
Virossa
syntyneitä
Harkun leirillä on myös Virossa syntyneitä naisia. Olga on syntynyt Narvassa. Hän lähti Venäjälle kuudeksi vuodeksi, mutta palasi myöhemmin takaisin Viroon. Olga on eronnut ja hänen 14-vuotias poikansa on huostaan otettuna Virossa. Olga on työskennellyt ompelijana. Hän selittää ongelmiensa johtuvan siitä, että hänen vanhempansa ovat kuolleet, eivätkä ole voineet vahvistaa hänelle maahan paluu kutsua.
Vartija kertoo, että monet ovat ottaneet maastamuuttoon myönnettyä avustusta, uloskirjoittautuneet Virosta ja luopuneet oikeudestaan Viron kansalaisuuteen. He ovat kuitenkin juhlineet muuttoon tarkoitetut rahat eivätkä ole koskaan lähteneetkään maasta.
Viron viranomaisten kannalta hankaluutena on kysymys, voiko ihminen kadottaa oikeutensa kotimaahansa ja kansalaisuuteensa muuttoavustuksen vastaanottamalla.
Elämäntavat
erilaisia
Mustalais-Mitronskaja on 60-vuotias kolhoosityöntekijä. Hän on syntynyt Latviassa, muuttanut Valko-Venäjälle ja palannut takaisin Latviaan. Mitronskajan "sisäänkirjoitukset" ovat olleet vähän sitä sun tätä. Kun kolhoosit lopetettiin Mitronskaja sanoo viettäneensä normaalia mustalaisen elämää.
Harkun uusin tulokas on vanha alkoholistinainen, jolle leirin tiukka raittius on tehnyt hyvää. Hän on istunut vankilassa muutaman kerran. Leiriin hän päätyi varastettuaan suklaata. Ludmilalla on venäjän kansalaisuus, mutta hän ei halua lähteä Virosta, jossa hän on asunut 40 vuotta. Hän on jo kerran saanut muuttoavustuksen. Ludmila ei ole jaksanut hoitaa eläkepapereitaan Viron sosiaaliministeriössä. Venäjälläkään hän ei saisi eläkettä, sillä hänen työvuosistaan ei ole tietoa.
Talvella
lämpimään
Harkun leirin olosuhteet ovat erinomaiset. Asukkaat saavat kolme kertaa päivässä ruokaa. Heillä on suuret huoneet ja keittiö käytössä. Joskus kun naisten sukulaiset lähettävät rahaa, vartijat käyvät tekemässä heille ostoksia. Naisilla on seuranaan Harkussa kaksi nuorta miespuolista luottovankia, jotka kärsivät rangaistustaan tekemällä leirin talonmiehen työt.
Vaikka kansalaisuusviraston työskentely leirin asukkaiden oleskeluluvan ratkaisemiseksi on hidasta, naiset eivät itse ole myöskään olleet kovin aktiivisia dokumenttiensa kokoajia. Monet heistä ovat moniongelmaisia ja liian masentuneita hoitamaan paperiasioitaan. Voihan olla, että talvella Harkussa voi olla miellyttävääkin saada ruoka valmiina ja levätä lämpimässä.
kuvatekstiehdotukset:
Harkun internointileirissä on kuusi naista Ludmila (vas.), Svetlana, Irina, Tatjana (tak.), Olga ja Mitronskaja, jotka ovat entisen Neuvostoliiton kansalaisia, mutta nyt ilman kansalaisuutta.
Ludmila (vas.), Svetlana ja Irina odottavat suljetulla leirillä oleskeluluvan saantia.
Latvian mustalainen Mitronskaja saa lounaaksi keiton ja pääruuan.
Tatjana Feodorova on viettänyt Harkun leirillä jo vuoden odotellen papereitaan ja kasvatellen kissanpoikaansa.
Miespuoliset luottovangit toimivat ruuan jakajina, talonmiehinä ja remonttimiehinä Harkun leirillä.
Kommentit:
1. Jutun alkuasetelma oli tutkia Turun Sanomille Harkun leiriä eräänlaisena keskitysleirinä. Naisten kova kohtalo, ilmiselvä masennus ja siitä seurannut elämän hallinnan kadottaminen muuttivat tutkivan toimittajan asenteen jutun tekovaiheessa täysin. Naiset vaikuttivat lähinnä kaipaavan psykiatrista hoitoa ja selkeää huolenpitoa. Oli erikoista päätyä pitämään suljettua leiriä elämän kolhimien naisten lepopaikkana.
2. Vuonna 1996 Viron ihmisoikeustilanne kiinnosti Eurooppaa vielä aidosti. Harkun leiriä piirittivät erilaiset ihmisoikeusjärjestöt ja viranomaiset. Myös venäläisten karkoitukset herättivät pahennusta. Viroa pidettiin tuolloin tarkasti silmällä. Viron EU-jäsenyys kuitenkin oleellisesti heikensi ihmisoikeustilannetta Virossa. Nyt Harkun leirillä on virunut kohta viisi vuotta venäläinen Nikolai Mikolenko ja kaksi muuta venäläistä miestä odottamassa karkoitusta. He eivät ole asosiaalisia "heittiöitä" vaan Mikolenkolla esimerkiksi on Virossa kaksi poikaa ja entinen vaimo, ja työpaikkakin. Ketään ei kiinnosta leirin luonne eikä sisällä olevien ihmisten kohtalo. Päinvastoin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei antanut Mikolenkolle valitusoikeutta karkoituspäätökseen vaan katsoi, että Virolla on oikeus karkoittaa venäläisiä Virosta.
Petrin kommnentti Strasbourgin päätökseen: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on samalla tasolla kuin USA:n korkein oikeus 200 vuotta sitten, kun ensimmäinenkään inkkari ei ollut vielä saanut oikeutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
