keskiviikko 12. syyskuuta 2007

Kotimaa kadoksissa



(Julkaistu Turun Sanomissa 15.10.1996)
KOTIMAA KADOKSISSA
Harkun pahamaineisesta leiristä tuli masentuneiden naisten lepokoti
TS/Tallinna
LEENA HIETANEN
Tallinnan lähellä sijaitsevassa Harkun internointileirissä odottaa piikkilanka-aidan takana kumipamppuisten vartijoiden valvomina kuusi naista päätöstä Viron kansalaisuusvirastolta, keitä he ovat. Neuvostoliiton hajoaminen jätti entisiin neuvostotasavaltoihin lukuisan joukon ihmisiä, joiden kotimaa ja kansalaisuus ovat epäselviä. Viro sai kaaoksesta osansa.

Kyseenalainen
maine
Harkun internointileiri sai kesällä kyseenalaista kuuluisuutta, kun leiriltä pakeni kaksikymmentä miestä, joista kaksi yritti etsiä Riiassa Ruotsin lähetystössä poliittista turvapaikkaa. He eivät ennättäneet jättää hakemustaan, kun poliisi pidätti heidät.
Tuolloin paljastui, että muutama leiriläinen oli ollut suljettuna jo kaksi vuotta odottaen Viron kansalaisuusviraston päätöstä oleskeluluvista. Pahennusta herätti myös se, että osa leiriläisistä oli Virossa syntyneitä eikä heidän pidättämiselleen nähty mitään syytä. Valokuvissa Harkua esiteltiin keskitysleirimäisillä kuvilla piikkilanka-aidan takana seisovista miehistä.
Nyt Harkussa olleet kaikki lähes 50 miestä on siirretty paremmin vartioituun leiriin, vankilaan. Leiriä ovat puolestaan piirittäneet niin ihmisoikeusviranomaiset, Punainen Risti kuin uskonnolliset järjestötkin.

Tausta usein
rikollinen
Vartija Matti Visnapuu toteaa, etteivät leiriläiset ole internoituja sanan varsinaisessa merkityksessä: sodan aikana pidätettyjä vihollismaan kansalaisia. Virossa sanalla on toinen merkitys: epäsosiaalisten, kansalaisuudettomien ihmisten sulkeminen leireihin.
"Joillakin heistä on rikollinen tausta. Usein he ovat asunnottomia, alkoholiongelmaisia, epäsosiaalisia henkilöitä. Heidän rikoksensa on se, että heiltä puuttuu passi ja henkilöllisyystodistus", Visnapuu sanoo.
"Naiset ovat joutuneet leiriin pidätyksen yhteydessä. Joko he ovat riehuneet humalassa tai näpistäneet jotakin. Niin suurta rikosta he eivät ole tehneet, että vankilaan joutuisivat", Visnapuu jatkaa.
Internointileirissä naiset alkavat järjestää papereitaan oleskeluluvan anomiseksi. Viro ei sitä heille mielellään myöntäisi vaan käy neuvotteluja Venäjän lähetystön kanssa leiriläisten lähettämisestä Venäjälle. Toistaiseksi Venäjä on järjestelmällisesti kieltäytynyt ottamasta vastaan yhtään internoitua.

Vuodenkin
odottelu
Tatjana Feodorovalle tulee vuosi täyteen Harkussa. Hän työskenteli 13 vuotta Ämarin sotilaslentotukikohdassa. Kun neuvostojoukot lähtivät kaksi vuotta sitten Virosta, Tatjana kadotti asuntonsa. Hänellä ei ole sen jälkeen ollut vakituista osoitetta eikä työpaikkaa.
Virolaisen käytännön mukaan asukkaalla täytyy olla ns. neuvostoaikainen "sisäänkirjoitus", jossa hänet on merkitty tietyn asunnon asukkaaksi. Jos "sisäänkirjoitus" puuttuu, Virossa epäillään asukkaan tulleen laittomasti maahan jostakin entisestä neuvostotasavallasta vuoden 1991 jälkeen. Jos ihmisellä ei ole työpaikkaa, tulojen epäillään tulevan rikollisuudesta.

Virossa
syntyneitä
Harkun leirillä on myös Virossa syntyneitä naisia. Olga on syntynyt Narvassa. Hän lähti Venäjälle kuudeksi vuodeksi, mutta palasi myöhemmin takaisin Viroon. Olga on eronnut ja hänen 14-vuotias poikansa on huostaan otettuna Virossa. Olga on työskennellyt ompelijana. Hän selittää ongelmiensa johtuvan siitä, että hänen vanhempansa ovat kuolleet, eivätkä ole voineet vahvistaa hänelle maahan paluu kutsua.
Vartija kertoo, että monet ovat ottaneet maastamuuttoon myönnettyä avustusta, uloskirjoittautuneet Virosta ja luopuneet oikeudestaan Viron kansalaisuuteen. He ovat kuitenkin juhlineet muuttoon tarkoitetut rahat eivätkä ole koskaan lähteneetkään maasta.
Viron viranomaisten kannalta hankaluutena on kysymys, voiko ihminen kadottaa oikeutensa kotimaahansa ja kansalaisuuteensa muuttoavustuksen vastaanottamalla.

Elämäntavat
erilaisia
Mustalais-Mitronskaja on 60-vuotias kolhoosityöntekijä. Hän on syntynyt Latviassa, muuttanut Valko-Venäjälle ja palannut takaisin Latviaan. Mitronskajan "sisäänkirjoitukset" ovat olleet vähän sitä sun tätä. Kun kolhoosit lopetettiin Mitronskaja sanoo viettäneensä normaalia mustalaisen elämää.
Harkun uusin tulokas on vanha alkoholistinainen, jolle leirin tiukka raittius on tehnyt hyvää. Hän on istunut vankilassa muutaman kerran. Leiriin hän päätyi varastettuaan suklaata. Ludmilalla on venäjän kansalaisuus, mutta hän ei halua lähteä Virosta, jossa hän on asunut 40 vuotta. Hän on jo kerran saanut muuttoavustuksen. Ludmila ei ole jaksanut hoitaa eläkepapereitaan Viron sosiaaliministeriössä. Venäjälläkään hän ei saisi eläkettä, sillä hänen työvuosistaan ei ole tietoa.

Talvella
lämpimään
Harkun leirin olosuhteet ovat erinomaiset. Asukkaat saavat kolme kertaa päivässä ruokaa. Heillä on suuret huoneet ja keittiö käytössä. Joskus kun naisten sukulaiset lähettävät rahaa, vartijat käyvät tekemässä heille ostoksia. Naisilla on seuranaan Harkussa kaksi nuorta miespuolista luottovankia, jotka kärsivät rangaistustaan tekemällä leirin talonmiehen työt.
Vaikka kansalaisuusviraston työskentely leirin asukkaiden oleskeluluvan ratkaisemiseksi on hidasta, naiset eivät itse ole myöskään olleet kovin aktiivisia dokumenttiensa kokoajia. Monet heistä ovat moniongelmaisia ja liian masentuneita hoitamaan paperiasioitaan. Voihan olla, että talvella Harkussa voi olla miellyttävääkin saada ruoka valmiina ja levätä lämpimässä.


kuvatekstiehdotukset:
Harkun internointileirissä on kuusi naista Ludmila (vas.), Svetlana, Irina, Tatjana (tak.), Olga ja Mitronskaja, jotka ovat entisen Neuvostoliiton kansalaisia, mutta nyt ilman kansalaisuutta.


Ludmila (vas.), Svetlana ja Irina odottavat suljetulla leirillä oleskeluluvan saantia.

Latvian mustalainen Mitronskaja saa lounaaksi keiton ja pääruuan.

Tatjana Feodorova on viettänyt Harkun leirillä jo vuoden odotellen papereitaan ja kasvatellen kissanpoikaansa.

Miespuoliset luottovangit toimivat ruuan jakajina, talonmiehinä ja remonttimiehinä Harkun leirillä.


Kommentit:
1. Jutun alkuasetelma oli tutkia Turun Sanomille Harkun leiriä eräänlaisena keskitysleirinä. Naisten kova kohtalo, ilmiselvä masennus ja siitä seurannut elämän hallinnan kadottaminen muuttivat tutkivan toimittajan asenteen jutun tekovaiheessa täysin. Naiset vaikuttivat lähinnä kaipaavan psykiatrista hoitoa ja selkeää huolenpitoa. Oli erikoista päätyä pitämään suljettua leiriä elämän kolhimien naisten lepopaikkana.

2. Vuonna 1996 Viron ihmisoikeustilanne kiinnosti Eurooppaa vielä aidosti. Harkun leiriä piirittivät erilaiset ihmisoikeusjärjestöt ja viranomaiset. Myös venäläisten karkoitukset herättivät pahennusta. Viroa pidettiin tuolloin tarkasti silmällä. Viron EU-jäsenyys kuitenkin oleellisesti heikensi ihmisoikeustilannetta Virossa. Nyt Harkun leirillä on virunut kohta viisi vuotta venäläinen Nikolai Mikolenko ja kaksi muuta venäläistä miestä odottamassa karkoitusta. He eivät ole asosiaalisia "heittiöitä" vaan Mikolenkolla esimerkiksi on Virossa kaksi poikaa ja entinen vaimo, ja työpaikkakin. Ketään ei kiinnosta leirin luonne eikä sisällä olevien ihmisten kohtalo. Päinvastoin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei antanut Mikolenkolle valitusoikeutta karkoituspäätökseen vaan katsoi, että Virolla on oikeus karkoittaa venäläisiä Virosta.
Petrin kommnentti Strasbourgin päätökseen: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on samalla tasolla kuin USA:n korkein oikeus 200 vuotta sitten, kun ensimmäinenkään inkkari ei ollut vielä saanut oikeutta.

Ei kommentteja: