torstai 6. syyskuuta 2007

Lennart Meri

Lennart Meri on kuin herra Kurtz, hahmo Joseph Conradin Pimeyden sydän-romaanista, joka rakentaa mielisairaan yhteisön syvimpään Afrikkaan. Fenno-ugrit palvovat Lennart Merta seitajumalanaan samalla tavalla kuin mustat palvoivat Kurtziaan Afrikassa.

"Se mies, kuulkaa, on avartanut minun mieltäni", venäläinen merimies Kurtzista. (Pimeyden sydän)

(Julkaistu Turun Sanomissa lokakuussa 2001.)
Kylmän sodan viimeinen
soturi poistuu voittajana
Presidentti Lennart Meri mursi ennakkoluulot Naton laajentumisesta
TS/Tallinna
Leena Hietanen
Presidentti Lennart Meri nautti silminnähden viimeisestä julkisesta esiintymisestään viime tiistaina Tallinnassa ennen virallista vallanvaihtoa Arnold Rüütelin kanssa. Meren kootut puheet viimeiseltä viisivuotiskaudelta sisältävä kirja Riigimured, Valtiohuolet, julkistettiin kansalliskirjastossa. Vapautunut presidentti naureskeli, jakeli auliisti nimikirjoituksiaan ja lahjoitti ensimmäisen kappaleen uunituoreesta kirjastaan seuraajalleen Arnold Rüütelille.
-Maata on johdettava rauhallisesti. Politiikka on tasapainoa, hän evästi seuraajaansa.

Uskollisuus
Virolle
Valtaan tullessaan syksyllä 1992 Lennart Meri hätkähdytti. Hän ei pelännyt julistaa kolmannen maailman sodan alkaneen. Meren manifesti oli: kylmä sota päättyy vasta, kun Baltian maat ovat Naton jäseniä. Tuolloin maailma kauhisteli yhdistelmää Baltian maat ja Nato. Sitä ei otettu todesta.
Meri ei salannut, että hänen tehtävänsä on korjata Jaltan vääryydet, tuon vuoden 1945 kokouksen, jossa Stalin, Roosevelt ja Churchill jakoivat Euroopan sivuamatta Baltian maiden kohtaloa sanallakaan. Meri ei erikoisesti piitannut myöskään vuoden 1975 Helsingin Etyj-kokouksesta, jossa maailman mahtavat vahvistivat Euroopan rajat ja Jaltan tulokset.
Lennart Meri oli Viron asialla. Hänelle oli tärkeintä saada maailma tunnustamaan Neuvostoliiton miehittäneen Viron vuonna 1940. Tuon historiallisen vääryyden korjaamiseksi hän pyhitti koko presidentti-instituution. Asian vakuudeksi hän aloitti presidentintehtävät 8. päivänä lokakuuta 1992 ottamalla symbolisesti vastaan presidentin viran Tukholmassa 50 vuotta toimineen pakolaishallituksen pääministeri Heinrich Markilta.
-Presidentin tärkein tehtävä on uskollisuus Virolle. Presidentin on osattava arvostaa historiallista jatkumoa, hän sanoi Tallinnan kansalliskirjastossa.

Kylmän sodan
argumentit
Tukholman pakolaishallitusta ei otettu maailmalla vakavasti. Sen sijaan
Yhdysvallat antoi New Yorkissa toimia koko neuvostoajan Viron konsulaatin, josta se sai kylmän sodan aikana hyvän aseen Neuvostoliittoa vastaan. Lennart Meri tukeutui tähän. Hänen mielestään Yhdysvallat oli ainoa maa, joka oli selkeästi kieltäytynyt tunnustumasta Baltian maiden kuulumista Neuvostoliittoon. Meri halusi
Yhdysvalloilta myös virallisen tunnustuksen Neuvostoliiton miehityksestä. Kylmän sodan retoriikassa Yhdysvallat kyllä puhui miehityksestä, mutta käytännössä se oli hyväksynyt Neuvostoliiton voimassa olevat rajat.
Lennart Meren voiton hetki tuli tammikuussa 1998 Yhdysvaltain ja Baltian maiden allekirjoittaessa yhteistyösopimuksen, Partnership Charter. Sopimustekstiä siteeraten: ”Muistutamme mieliin, ettei Yhdysvallat ole koskaan tunnustanut Viron, Latvian ja Liettuan pakonomaista liittämistä Neuvostoliittoon vuonna 1940 vaan Yhdysvallat pikemminkin arvioi näiden maiden valtioiden jatkuvuuden katkeamattomaksi itsenäisyyden julistuksesta lähtien – politiikka, mitä Yhdysvallat on jatkuvasti harjoittanut viiden vuosikymmenen ajan”.
Siinä se oli. Pienen maan presidentti, tuo nerokas kylmän sodan soturi oli voittanut. Yhdysvallat alkoi kirjoittaa historiaa uudelleen ja Roosevelt kääntyi haudassaan.

Ulkopolitiikan
karikot
Lennart Merellä on ollut ulkopolitiikassa myös ongelmansa. Hän on ollut huomattavasti kiinnostuneempi Viron Nato- kuin EU-jäsenyydestä. Meren väitetään motivoineen Viron Nato-jäsenyyttä muun muassa siten, että samalla tavalla kuin Israel toimii Yhdysvalloille sillanpääasemana koko arabimaailmaa vastaan, Viro voisi toimia Yhdysvalloille sillanpääasemana koko slaavilaista maailmaa vastaan. Tämän päivän kontekstissa Viro Euroopan Israelina on äärimmäisen kyyninen ajatus.
Meri sai myös suututettua Saksan liittokansleri Helmut Kohlin terävällä kielellään huomautettuaan tietävänsä, kuka on tämän päivän Molotov, mutta Ribbentroppia hän ei vielä tunne. Meri viittasi Baltian maat pettäneeseen Molotov-Ribbentropp-sopimukseen. Sujuvasta saksan kielen taidostaan huolimatta Lennart Merellä ei ole ollut erityisen läheisiä suhteita Saksaan. Saksa on pitänyt etäisyyttä Baltian maihin niin Kohlin kuin Gerhard Schröderin kaudella varjellakseen hyviä suhteita Venäjään.

Itärintamalla
jääkylmää
Lennart Meren Venäjän suhteita voisi luonnehtia lähinnä sanalla katastrofi. Se suunta on tuonut hänelle vaikeuksia ensimmäisen presidenttikauden hetkellistä hurmaa lukuunottamatta. Meri oli se presidentti, jonka aikana neuvostojoukot poistuivat maasta. Tuolloin Meri vielä kykeni skoolaamaan Boris Jeltsinin kanssa. Myöhemmin välit tulehtuivat. Yhdeksi syyksi epäillään Lennart Meren aktiivista roolia Viron ortodoksikirkon tuhoamisessa ja sen omaisuuden kansallistamisessa. Venäläiset pitävät Lennart Merta operaation pääjuonittelijana. Kun Jeltsin lähetti Merelle asiasta nootin, Meri ei vaivautunut vastaamaan vaan Venäjän lähetystö joutui kaksi kertaa huomauttamaan kirjailijanakin tunnetulle Merelle, että Venäjän presidentti odottaa vastausta.
Lennart Meren ylimielisyys on maksanut sen, että hänestä tuli ainoa Baltian presidentti, joka ei tavannut Vladimir Putinia. Miesten välejä on leimannut molemmin puolinen kylmä välinpitämättömyys.

Voimakas
vaikuttaja
Ortodoksikirkon kohtalo on yksi esimerkki, joka ilmentää Lennart Meren suhtautumista venäläiseen vähemmistöön. Hän ei ole erikoisesti kerännyt kehuja vähemmistön presidenttinä. Virolaisen väestön, ”koko kansan” presidentiksi, Meri on liian arrogantti. Hänen halunsa kieltää kommunismi kertoi, ettei hänellä ole haluja konsensuspresidentiksi.
Meri onnistui ärsyttämään sisäpolitiikassa vahvoilla otteillaan. Hän puuttui tavan takaa nimityksiin, sekaantui parlamenttivaaleihin ja ministerien eroihin. Räikein esimerkki lienee se, kun Meri kieltäytyi erottamasta yhdysvaltalaista, virolaisperäistä puolustusvoimain komentaja Alexander Einselniä. Einseln hääti puolustusvoimista virolaiset upseerit nimittäen heitä kommunisteiksi. Kun pääesikunnassa ei enää ollut jäljellä kuin konttoristinaisia, Einseln alkoi ylentää heitä upseereiksi. Yhdysvaltain puolustusministeri William Perryn tullessa kylään cocktail-tilaisuudessa miesupseereita tuurasivat vielä eilen sihteereinä työskennelleet naisupseerit. Meren vihdoin erottaessa Einselnin sotilasasiantuntijat arvioivat Viron puolustusvoimien joutuneen sabotaashin uhriksi.

Uudelleen
arviointeja
Lennart Meren charmi ja äly ovat olleet niin häikäiseviä, ettei hänen pieniin virheisiinsä ole kiinnitetty huomiota. Erityisesti ulkomailla Lennart Meri on nauttinut varauksetonta suosiota. Häntä on tituleerattu Viron käyntikortiksi maailmalla. Euroopan Instituutti palkitsi hänet viime vuonna Itävallassa ensimmäisenä pienten valtioiden päämiehille suunnatulla palkinnolla. Ranskassa hänet puolestaan valittiin vuoden eurooppalaiseksi.
Lennart Meren missio presidenttinä, toteuttaa historiallista oikeudenmukaisuutta, on päättynyt. Onnistumisen ensimmäinen arviointi on jo tullut. Arnold Rüütelin valinta on takaisku, sillä se kertoo valitsijoiden arvioivan neuvostomenneisyyttä toisin kuin Meri. Ulkomaailman silmissä missio onnistui. Vastustus Naton laajentumista Baltiaan oli hiipumassa. Syyskuun 11. päivä kuitenkin muutti maailman. Naton laajenemisen tarve on ehkä kadonnut ja historia ajanut Meren mission ohi.

Kuva: Andres Teiss
KUVATEKSTI:
Presidentin virasta hyvän tuulisena luopuva Lennart Meri antoi puhekokoelmansa luettavaksi tulevalle presidentille, Arnold Rüütelille.

Presidentti Lennart Meri teki Viroa tunnetuksi maailmalla. Kuten hän itse sanoo, yksikään valtio ei enää sekoita Viroa Kirgisiaan ja Moldoviaan.

Ei kommentteja: