Stalinistinen kuulustelu

(Julkaistu Turun Sanomissa 26.04.1995)

Kielikoe on lähinnä
epämääräinen kuulustelu

TS/Tallinna
Leena Hietanen
Tallinnan kielikeskuksessa odottaa kymmenisen kokelasta hermostuneina kielikokeen alkua. Sisällä luokkahuoneessa toiset kymmenen oppilasta menevät vuorotellen kahden kielentarkastajan eteen antamaan näytettä kielitaidostaan. Heidän pitää osata vastata yksinkertaisiin kysymyksiin, luettava vironkielinen teksti, selitettävä se lyhennettynä sekä vastattava Viron historiaa koskeviin kysymyksiin. Koe kestää 5-10 minuuttia.
Ensimmäinen naiskokelas on paniikissa. Hänen kielitaitonsa on surkea. Hän lukee tekstiosuutensa ja kysyy venäjäksi, mitä hänen pitää tehdä? Kuulustelija kivahtaa:
”Miksi te puhutte venäjää?”
Toinen kuulustelija selittää hänelle tehtävän venäjäksi. Nainen tankkaa vironkielisiä sanoja. Hän ei selviä vaateostoskeskustelusta vaan tarkistaa uudelleen sanoja venäjäksi.
”Tehän puhutte meille venäjää!”, hänelle kivahdetaan. Hänet hylätään ja kehotetaan tulemaan uudelleen, kunhan on opetellut lisää viroa.
Seuraava yrittäjä on venäläinen merimies, joka on työskennellyt laivalla 13 vuotta virolaisen miehistön joukossa. Hänen kielitaitonsa on sujuva. Hänen tekstiosuutensa käsittelee Viron ja Suomen historiaa. Teksti kertoo, että Suomi on ollut Ruotsin ja tsaarin Venäjän alla. Viron ”miehittäjänä” on ollut neuvostoarmeija, joka on hidastanut Viron kehitystä. Mieheltä kysytään, miksi Suomi on kehittyneempi maa kuin Viro.
”Koska meillä oli täällä neuvostoarmeija”, mies vastaa.
”Koska me olimme neuvostoarmeijan miehittämiä”, kuulustelija korjaa häntä.
Mieheltä kysytään Viron vapaussodasta ja tietystä rauhansopimuksesta. Mies ei ole muistavinaan, mistä rauhansopimuksesta on kyse.
”Se on yliopistokaupunki. Nimi on aivan kielen päällä, mikä se nyt oli.... niin; Tarton rauhansopimus”, hän pelleillee.
Häneltä kysytään Viron tärkeimmät juhlapyhät ja Tarton rauhansopimuksen päivämäärät. Hän luettelee. Häneltä kysytään, mitä juhlapyhiä hän viettää perheensä kanssa. Venäläisten juhlapyhät eroavat virolaisista. Mies vastaa juhlivansa Tarton rauhansopimusta. Kuulustelija takertuu vastaukseen.
”Juhlitteko te todella Tarton rauhansopimusta? Eihän virolaisetkaan juhli sitä!”, hän kivahtaa.
Mieheltä tivataan, juhliiko hän toukokuun toista sunnuntaita? Mies on täysin ymmällään. Hän vastaa, että ei.
”Kai teillä on äiti?”
”Onhan minulla tietenkin äiti.”
Kuulustelija kertoo, että kyseessä on äitienpäivä, joka on hyvin tärkeä juhla.
Kuulustelijat toteavat, että miehen kielitaito on oikein hyvä ja että hän läpäisee kokeen. Mies ei erikoisemmin reagoi uutiseen.
Kolmannella kokelaalla ei myöskään ei ole vaikeuksia. Tyttö on syntynyt Pärnussa ja on oppinut viron lapsena jo pihalla. Hänen tehtäväkseen jää näyttää kartalta Tarton rauhan rajat ja esitellä Viron kaupunkeja ja jokia. Hänen kokeensa on nopeasti ohi eikä kansalaisuudelle ole esteitä. Hän ei edes hymyile kuultuaan selvinneensä.
Venäläiset ovat useasti väittäneet kielikokeen olevan luonteeltaan nöyryyttävä. Tallinnassa ETYJ:in ihmisoikeuksia valvovan komitean johtaja, englantilainen Richard Samuel toteaa, että komiteassa ei työskentele ketään, joka ymmärtäisi viroa tai venäjää. He eivät kykene seuraamaan, ovatko kielikokeet luonteeltaan asiallisia. Vastaava komitea Latviassa on jo siirtynyt valvomaan kielikokeita. Virossa sellaista ei ole vielä harkittu.

Kommentit:
1. Kielikokeen selvitti lähinnä ne henkilöt, jotka olivat kaksikielisiä. Viron kansalaisuuden sai hyvin nopeasti sata tuhatta venäläistä, sillä he olivat kaksikielisiä. Esimerkiksi kyseinen merimies työskenteli Tallinkilla. Hän puhui myös sujuvaa suomea. He olivat puhtaasti kaksikielisiä.