Viro kansallistaa suomalaisten pankkien omaisuutta

(Julkaistu Kauppalehdessä 22.08.1996)

VIRO KANSALLISTAA SUOMEN
PANKKIEN OMAISUUTTA
Pankkien ja virolaisten laillisuuskäsitykset täysin vastakkaisia Ookeanista
KL TALLINNA
Virolaisen kalastusyhtiön Ookeanin panttisopimuksista syntynyt kiista on palauttanut keskustelun alkuun eli oliko Ookean edeltäjänsä Estrypbromin oikeusseuraaja vai ei? Postipankki, OKO ja Ost-West-Handelsbank pitävät oikeusseurantoa kiistattomana. Vaikka Virossa muodollisesti oikeusseuranto on hyväksytty, käytännössä sekä viranomaiset että oikeuslaitos ovat toteuttaneet tulkintaa, joka kieltää sellaisen olemassaolon.
Panttisopimusten taustalla on yhteisyritys ESVA, jonka perustivat vuonna 1989 yleisliittolainen Estrybprom ja Valio. Yhteisyrityksen lainoja takasivat Postipankki, OKO ja saksalainen Ost-West-Handelsbank.
Ookeanin lakimies, pesänhoitajien neuvonantaja ja entinen oikeusministeri Urmas Arumäe muistuttaa, että ESVA oli neuvostoliittolais-suomalainen yhteisyritys. Viron itsenäistyessä vuoden 1991 lakien nojalla Viron valtio otti vastaan vain tietyt varat yleisliittolaisesta Estrybpromista. Arumäe korostaa, että kansallistamisen yhteydessä Viron valtio ei ottanut vastaan ESVA:n osakkeita eivätkä Estrybpromin pankkien takausvastuut siirtyneet virolaisille vaan jäivät Neuvostoliitolle.
Vaikka talousministeri Toomas Sildmäe allekirjoitti 1993 sopimuksen, jolla oikeusseuranto ja pankkien noin 60 miljoonan markan saatavat vahvistettiin panttaamalla kuusi Ookeanin laivaa, Arumäe katsoo, että Viron valtio teki virheen. Konkurssipesänhoitajien neuvonantajana hän auttoi liikkeelle oikeusprosessin, jolla pankkien panttisopimukset on pyritty mitätöimään. Viron talousministeri Andres Lipstok on lähtenyt kiistämään panttisopimuksia luonnehtien Sildmäen allekirjoittamaa asiakirjaa "kirjeeksi". Samanaikaisesti pesän varat on myyty ja eikä ole uskottavaa, että pesästä löytyy pankeille jaettavaa.
Pankkien yritykset suojella panttejaan ovat olleet turhia. Lopputuloksena virolaiset hoitivat prosessin niin, että pankit jäivät nuolemaan näppejään. Arumäe kiistää, että virolaiset olisivat Estrybpromin kansallistamisen yhteydessä vaivihkaa kansallistaneet myös suomalaisten pankkien pantit. Hänen mielestään pankit ovat saaneet kaiken tarpeellisen Paljassaaren kalanjalostustehtaan osakkeiden kautta. Kun ESVA teki konkurssin keväällä 1993, Valio ja pankit ostivat konkurssipesän. Pankit lunastavit uuden yhtiön, Paljassaaren kalanjalostustehtaan osakkeita, jotka Arumäen mielestä kompemsoivat panttisopimukset.

Yritysrekisteri
lahjomaton
Arumäen ja talousministeriön käsityksiä eivät tue pankit, faktat eikä Viron yritysrekisteri. Yritysrekisterin ensimmäinen dokumentti Estrybpromista on vuodelta1989, jossa yleisliittolaisen teollisuusyrityksen yhtiöjärjestys on rekisteröity Riiassa. Seuraava merkintä yritysrekisterissä on Neuvostoliiton liberaalimman talouspolitiikan ajalta 28.02.1990, kun Estrybprom on rekisteröity Tallinnassa. Estrybpromista muodostetaan paikallisten työntekijöiden kollektiivin vuokrayhtiö (rendiettevõtte) ja Estrybpromin status muuttuu yleisliittolaisesta tasavaltalaiseksi. Siitä tulee itsenäinen (isemajandav) yhtiö. Viron itsenäistyttyä ensimmäinen muutos yritysrekisterissä on 18.11.1991, jolloin Viron Korkeimman Neuvoston kieliasetuksesta johtuen yhtiön nimi vironnetaan Rendikoondis Ookeaniksi. Seuraava ja viimeinen merkintä on 25.06.1993, jolloin vuokrayhtiö Ookeanista tulee valtionosakeyhtiö RAS Ookean. Rekisteritietojen mukaan muutokset ovat olleet luonteeltaan vain yhtiön uudelleen järjestelyjä. Rekisterin perusteella mitään kansallistamista ei ole tapahtunut vaan oikeusseuranto on ollut jo vuodesta 1990, mitä todistaa sekin, että Venäjä ei esittänyt mitään vaatimuksia Estrybpromin omaisuudesta, mm. 57 kalalaivasta.

Tulkinnat
jälkikäteen
Pankit saivat hetkellisen voiton talousministeri Toomas Sildmäen vahvistaessa Ookeanin velanmaksun pankeille. Arumäe sanoo, että virolaisten oli poliittista skandaalia välttääkseen allekirjoitettava, vaikka oikeudellista perustetta asialle ei hänen mielestään ollutkaan.
Arumäe ja talousministeriö alkoivat jälkikäteen kiistää oikeusseurantoa. Ookeanissa suunniteltiin järjestelmällistä pankkien torjuntaa velkojien joukosta. Talousministeriön asenne kuvastuu Ookeanin hallintoneuvoston pöytäkirjoista. Talousministeriön neuvonantaja Raa Vunk ehdottaa suoraan 1994 lopussa omaisuuden turvaan viemistä pankeilta:
"Laivat pitää siirtää uudelle yhteisyritykselle ja toiminta holding-yhtiölle." Silloinen hallituksen puheenjohtaja Feliks Undusk allekirjoitti pöytäkirjan. Suunnitelmat jäivät kuitenkin vain ehdotuksiksi.
Oikeusprosessi on muuttunut farssiksi, sillä panttisopimusten palautus on edelleen kesken, vaikka jo 1994 yhden laivan tulot on maksettu pankeille.

Valtio
oikeuteen
Postipankki, OKO ja Ost-West-Handelsbank pitävät mahdollisena, että ne nostavat vahingonkorvauskanteen Viron valtiota vastaan Ookeanin omaisuuden hävittämisestä. Myös konkurssipetossyytteet ovat mahdollisia.
LEENA HIETANEN

kuvateksti:
Pankkien rahoilla rakennettu ESVA:n kalatehdas toimii Tallinnassa uudella nimellä.


OOKEAN ON
VARASTAMISEN KÄSIKIRJA
Ookeanin johtajana vuosien 1993-1994 vaihteessa toiminut amerikkalainen Ervin Hopp neuvotteli panttisopimukset voimaan pankkien kanssa. Hänet oli pyydetty yhtiön johtoon nostamaan yhtiö jaloilleen. Hopp törmäsi outoihin asioihin. Viron valtio oli siirtänyt vastikkeetta yhtiön omaisuuksia taseesta; sataman, sairalaan ja kalanjalostustehtaan. Hopp uhkasi Viron valtiota oikeusjutulla omaisuuden hukkaamisesta.
Hopp piti Ookeanin nostoa mahdollisena, mutta suurin ongelma oli talousministeriön asenne: parasta, mitä neuvostotehtaille voi tehdä, oli niiden tuhoaminen. Ookeanin johdettiin sen mukaisesti. Hoppin mielestä oli skandaalimaista, että kansainvälisessä yhtiössä, jonka laivat eivät koskaan käyneet Viron merivesillä, yksikään ei puhunut englantia. Osaamisen ja kielitaidon puute johtivat siihen, että sopimukset tehtiin vastapuolen johdattelemana. Rahaa virtasi talosta ulos.
Myöhemmin talonväki oppi ottamaan omansa. Talousministeriön kanssa hyvää yhteistyötä tekevä hallintoneuvoston jäsen palkittiin yhtiön omaisuudella. Yhtiön johdot ja heitä lähellä olevat tahot myivät laivoja perustamilleen off-shore-yhtiöille.
"Ookean on varastamisen käsikirja, joka pätee tänä päivänäkin Virossa", Hopp sanoo.
Ervin Hopp riitantui ensin Viron valtion edustajien kanssa, mutta myöhemmin myös pankkien kanssa, joiden takuuosuutta hän halusi neuvotella pienemmäksi. Talousministeriön ja pankkien toimesta Hoppin aika yrityksen johdossa jäi hyvin lyhyeksi. Hän erosi tehtävistään.
LEENA HIETANEN

ENNAKOTAPAUS
IKEA VOITTI
Ruotsalaisella huonekalukonserni IKEA:lla oli hankaluuksia Viron valtion kanssa neuvostoaikaisista lainoista. Ikea oli tehnyt sopimuksen 1989 neuvostoliittolaisen Eksportlesin kanssa 165 miljoonan Ruotsin kruunun lainasta, jolla uusittiin eri puolilla Neuvostoliittoa olleiden huonekalutehtaiden laitteistoa. Virossa kahdekan huonekaluvalmistajaa sai uudet laitteet. Kun Viro itsenäistyi, osa virolaisista yhtiöistä kieltäytyi maksamasta lainoja takaisin, koska lainan oli ottanut neuvostoyhtiö eikä virolaisten yhtiöiden nimiä ollut yhdessäkään paperissa. Osa yhtiöistä oli lisäksi ostanut laitteet omakseen venäläisiltä ruplahintaan.
IKEA ei alkanut leikkiä Viron valtion kanssa vaan vei asian 1993 Tukholman välimiesoikeuteen syyttäen Viroa IKEA:lle kuuluvan omaisuuden takavarikosta 30 miljoonan Ruotsin kruunun edestä.
Välimiesoikeuden päätös määräsi Viron valtion maksamaan IKEA:lle summan. Se katsoi, että virolaisten huonekaluyritysten laitteiston uusinta oli tapahtunut IKEA:n ja yritysten suorien kontaktien kautta. Neuvostokäytännön mukaan ne eivät kuitenkaan voineet itse ottaa lainaa vaan siihen tarvittiin neuvostoliittolainen yhtiö.
Myös Postipankilla, OKO:lla ja Ost-West-Handelsbankilla olisi ollut mahdollisuus viedä Viron valtio Tukholman välimiesoikeuteen, sillä talousministeri Toomas Sildmäen allekirjoittaman sopimuksen rikkomiset ratkaistaan Tukholman välimiesoikeudessa. Miksi pankit eivät ole sitä tehneet? Pankkien edustajien mukaan he luottivat virolaiseen oikeuskäytäntöön.
LEENA HIETANEN