Venäläisten olot tukaloituvat Virossa

(Julkaistu Turun Sanomissa 26.04.1995)

Työ- ja oleskelulupia haetaan vastentahtoisesti
Venäläisten olot tukaloituvat Virossa

TS/Tallinna
Leena Hietanen

Venäläisillä on kolme kuukautta aikaa järjestää itselleen työ- ja oleskelulupa Virossa. Työnantaja on velvollinen sanomaan irti työntekijän, joka ei ole heinäkuun 12. päivään mennessä jättänyt hakemusta.
Venäläisten matkustaminen ulkomaille on myös vaikeutunut. He eivät pääse tällä hetkellä esimerkiksi Suomeen vanhalla neuvostopassilla. Kun turistiviisumin saa kolmeksi kuukaudeksi, heinäkuussa heillä ei ole enää kotimaata, johon palata. Virossa on asetus, joka määrää jokaisen ulkomaalaisen hakemaan työ- ja oleskelulupaa.
Viron ulkomaalaisasetuksen mukaan myös neuvostovallan aikana maahan tulleet venäläiset ovat ulkomaalaisia. Venäläisille itselleen työ- ja oleskeluluvan hakeminen on ollut shokki. Venäläisten mielestä heillä on laillinen oikeus olla Virossa, kun taas virolaiset katsovat venäläisten olevan maassa laittomasti.
Huhtikuun alkuun mennessä työ ja oleskelulupia oli hakenut 139 000 henkeä. Hakemus on jättämättä 360 000 ei-kansalaiselta. Työ- ja oleskeluluvalla ei ole tekemistä kansalaisuuden tavoittelun kanssa. Asioita hoidetaan eri virastoissa. Nyt jaettavat työ- ja oleskeluluvat ovat voimassa viisi vuotta, jonka jälkeen on mahdollista tavoitella pysyvää oleskelulupaa.

Kaikki
vaikenevat
Koska venäläiset ovat hakeneet lupia laiskasti, viranomaiset veivät huhtikuun alussa suurimpiin tehtaisiin virkailijat hoitamaan työntekijöiden lupa-asioita. Tallinnassa sijaitsevan Baltian laivatelakan 1500 työntekijästä 90 prosenttia on venäläisiä. Kaksi virkailijaa ottaa vastaan työntekijöiden hakemuksia. Käsittelyvuorossa oleva mies suostuu kuvattavaksi, mutta kieltäytyy puhumasta tilanteestaan. Jonossa oleva nainen kertoo, että mies on entinen upseeri eikä tiedä, tuleeko hän saamaan oleskeluluvan. Yritys saada telakan työntekijöitä haastateltavaksi epäonnistuu. He kieltäytyvät. Vaikenemista selitettään pelolla. He pelkäävät Pjotr Rozokin kohtaloa. Rozok karkotettiin maasta pari viikkoa sitten äänekkäänä venäläisten oikeuksien puolustajana Virossa ja Vladimir Zhirinovskin tunnettuna kannattajana.
Haastateltavaksi suostuu vain jo Venäjän kansalaisuuden saanut, eläkeiässä oleva Vladimir Stepanovitsh. Hän kuvaa tunnelmia äärimmäisen epävarmoiksi. Työntekijät eivät tiedä, mitä huominen tuo. Hän on itse tullut Viroon vuonna 1951, palvellut Saksassa majurina seitsemän vuotta ja aloittanut työt telakalla 1973. Koska hän on entinen upseeri, hänen työ- ja oleskelulupahakemustaan ei otettu edes vastaan hänen kaupunginosansa maahanmuuttotoimistossa. Tehtaalla yksi virkailija kieltäytyi, toinen suostui.
”Luultavasti hän suostui siksi, että hänen etunimensä viittasi venäläiseen alkuperään. Hän tuntee sympatiaa venäläisten vaikeuksille”, Stepanovitsh hymähtää.
Hän sanoo olevansa surullinen siitä, että hänen Virossa syntyneet ja asuvat lapsensa eivät ole saaneet Viron kansalaisuutta hänen upseeriuransa takia.
”Lapset ovat vihaisia ammatistani”, hän toteaa.

Tunnelma
delikaatti
Telakan talousjohtaja Dimitri Kubitskin sanoo tehtaan kansalaisuus- ja kielikysymysten olevan vaikeita. Työntekijät nurisevat työ- ja oleskeluluvan hakemisesta. Osa on työskennellyt tehtaalla 20-30 vuotta.
”He pitävät vaatimusta ihmeellisenä ja nöyryyttävänä, mutta suhtautuvat asiaan vielä maltillisesti. Kysymys on hyvin delikaatti, arkaluontoinen ja herättää emootioita”, hän sanoo.
Työntekijät ovat puun ja kuoren välissä. He haluavat pitää työpaikkansa, sillä telakka maksaa hyvin ja sillä on turvattu tulevaisuus. Johdon on kuitenkin sanottava heidät irti, mikäli heillä ei ole heinäkuun 12. päivään mennessä työ- ja oleskelulupahakemusta jätettynä sisään. Telakka on hoitanut myös kieliongelmia. Se on järjestänyt kaikille kolmelle sadalle insinöörilleen viron kielen kursseja, jotta he saavuttaisivat työpaikassaan vaadittavan viron kielen osaamisen tason. Tehtävä on vaikea, koska telakan sisäinen kieli on venäjä. Toistaiseksi insinöörien kielitaito ei vastaa insinööreille asetettuja vaatimuksia.
Englannin kielen opettaja Valehtina Juhova arvioi virolaisten nationalismin menneen liian pitkälle ja väärään suuntaan. Hän on itse saanut virolaisen äitinsä puolelta Viron kansalaisuuden automaattisesti. Hänen ukrainalainen aviomiehensä ei aio hakea Viron kansalaisuutta, mutta hän on myös kieltäytynyt hakemasta työ- ja oleskelulupaa. Valentina Juhova on huolissaan, kuinka hänen perheensä käy.
Hänen miehensä jakaa kohtalon monen muun ei-kansalaisen kanssa.
”Viron kansalaisuuspolitiikka on alitajuista kostoa, joka on loukannut ihmisiä”, Juhova arvioi.
Erityisesti miehiä loukkaa se, että kansalaisuutta tavoitellessa heidän pitäisi todistaa, etteivät he ole olleet upseereita.
”Kaikki armeijan käyneet miehet ovat upseereita”, hän valittaa.

Kieli
erottaa
Valentina Juhovan ystävätär Natalia on saanut Viron passin kuin vahingossa. Valmistuttuaan Viron musiikkiakatemiasta hän sai oikeuden hakea Viron kansalaisuutta ilman kielikoetta. Enää vastaavaa käytäntöä ei ole olemassa. Hän ei osaa viron kieltä.
Natalialla ei ole myöskään virolaisia ystäviä. Hän seurustelee venäjänkielisen väestön kanssa. Valentina Juhovalla on paljon virolaisia ystäviä, mutta kotiinsa hän kutsuu vain samaa kieltä puhuvia ihmisiä kerrallaan.
”Virolaisten ja venäläisten ystävien kesken ei tiedetä, mitä kieltä puhua”, hän sanoo.
Natalian poika Leo aikoo hakea Viron kansalaisuutta. Hän on innoissaan opiskeluistaan korkeakoulussa ja pitää työpaikastaan autokaupassa. Siellä hän oppii viroa. Hän toteaa kuitenkin, että useat hänen ystävänsä eivät halua hakea kansalaisuutta, sillä nuoret miehet pelkäävät joutuvansa ensimmäisenä armeijaan.

Kommentit:
1.Valokuvaaja piti minua hulluna, kun halusin mennä telakalle seuraamaan oleskelulupien hakuprosessia. Hänen mielestään leikin tulella ja loukkaan vain venäläisiä. Venäläiset pelkäsivät, että heitä ryhdytään karkottamaan. Kukaan ei halunnut sanoa sanaakaan edes suomalaiselle lehdistölle, ettei Viron suojelupoliisi saisi tietää heidän nurinoistaan. Kun valitin Petrille, että on mahdotonta saada miehiä puhumaan ja saada haastatteluja, Petri vertasi tilannetta Varsovan gettoon. Varsovan gettossa oli tabu puhua kaikkein oleellisemmasta asiasta eli siitä mihin naapurit katosivat. Virossa tilanne oli sama. Oli täysin mahdotonta saada ihmisiä puhumaan oleskelulupaongelmista.
2.Viron kansalaisuusvirastoa johti Anders Kolliste, joka avoimesti tunnusti, että kansalaisuusviraston päätarkoituksena oli alkuaikoina vain kiusata venäläisiä.
3.Ihmisoikeuksien tiedotuskeskuksen johtaja Larissa Jakovleva muistutti, että Neuvostoliitossa kaikki miehet olivat upseereita. Se kuului totalitaristisen sotilasvaltion luonteeseen. Sen takia hän piti erityisen loukkaavana virolaisten tapaa määritellä jokainen venäläinen mies upseeriksi. Samanaikaisesti Viron hallituksessa oli kaikkein suurin keskittymä neuvostoupseereita. Kaikki miesministerit olivat sitä.
4.Hiihtäjä Kristina Smigun kärsi aloittelijana siitä, että hänen isälleen ei suostuttu antamaan Virossa oleskelulupaa. Hänen isänsä epäselvä asema Virossa ilmeisesti vaikutti siihen, ettei hän kyennyt menestymään Viron kansallisissa kisoissa. Hän kertoi jännittävänsä liikaa. Sen sijaan hän menestyi ulkomailla, esimerkiksi tuli viidenneksi Lahden Maailman Cupin kisoissa. Hän hiihti isälleen kansalaisuutta ja oikeutta olla Virossa.
5. Autonkorjaaja Gennadi ja hänen virolainen vaimonsa Lena saivat osansa virolaisten kansalliskiihkoilusta. Lena on virolainen, Gennadi venäläinen. Keskenään he puhuvat venäjää, heidän kolme lastaan osaavat viroa. Äiti puhuu lapsilleen viroa. Lena kertoi pelkäävänsä tyttärensä puolesta. Tytär oli joutunut Viron itsenäistyttyä koulussa kielikokeeseen kansalaisuuden saamiseksi. Tytär oli 12-vuotias, viidennellä luokalla vironkielisessä koulussa, kun virkailija edellytti hänen suorittavan kielikokeen Viron kansalaisuuden saamiseksi. Virkailija oli huomauttanut tyttären venäläisestä sukunimestä. Tytär läpäisi testin, mutta nöyryytystä hän ei unohda ikinä. Lenan mukaan tytär oli äärimmäisen loukkaantunut isänsä puolesta ja Lena pelkää, että tytär jossain vaiheessa joko vaihtaa kansalaisuutensa venäläiseksi tai ryhtyy jonkinlaiseksi kansalaisaktivistiksi, jopa terroristiksi.