Pohjois-Koreasta itse asiasta kuultuna

Pari viikkoa sitten Helsingissä vieraili kaksi pohjois-korealaista yhteiskuntatieteilijää. Uteliaisuuttani kävin heitä kuuntelemassa, kuin suuria kummajaisia toisesta maailmasta. En voi väittää, etteikö minulla olisi ollut epäluuloja. Kahden miehen delegaatiosta arvelin ainakin toisen olevan toisen päällystakki. Hiukan odotin myös heidän retoriikkaansa säröä, mutta sitä ei löytynyt.

Ensimmäinen yllätys oli, että miehet puhuivat englantia. Toinen oli se, että korealainen miehen univormu on erittäin tyylikäs. Univormusta on kesä- ja talvimalli olemassa. Toinen vieraista, Korean yhteiskuntatieteellisen seuran pääsihteeri Pak Chang Yul esiintyi pitkähihaisessa talviversiossa. Kesämalli on lyhythihainen, jonka alla voi pitää pelkästään t-paitaa. Suomalaisten, pukukoodiin pakotettujen miesten täytyy olla kateellisia pohjoiskorealaisille. Niin mukavalta pikkutakki näytti.

Mieleenpainuva Pak Chang Yulin ja tutkija Pak Myong Cukin esiintymisessä oli tietenkin korealaisten kaipaus ystävyyssuhteisiin ulkomaailman kanssa. Retoriikassa toistuu kolme sanaa: riippumattomuus, rauha ja ystävyys. Korealaiset haluavat, että heidän riippumattomuuttaan arvostetaan. Se on suoraan Leniniä. Kansojen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Jos pohjoiskorealaiset haluavat olla sosialisteja, se on heidän oma valintansa ja oikeutensa.

Yhdysvallat ja Etelä-Korea saivat pyyhkeitä. Puheessaan pääsihteeri Pak Chang Yul kertoi, miten Etelä-Korean suhde Pohjois-Koreaan muuttui täysin edellisen presidentin kuoleman jälkeen. Koreoiden yhteistyö oli jo pitkällä, kun Etelä-Korean presidentti Kim Dae Jung kuoli vuosi sitten elokuussa. Hänen jälkeensä valtaan noussut Lee Myung Bak on tuhonnut dialogin maiden välillä täysin. Tuhoa on edesauttanut sotalaiva Cheonanin uppoaminen, josta maat syyttelevät toisiaan.

Pak Chang Yul korosti, että Pohjois- ja Etelä-Korean suhteet riippuvat täysin siitä, onko Etelä-Koreassa amerikkalaismyönteinen hallitus vai ei? Nyt sellainen on. Kaikki taloudelliset neuvottelut ovat jäissä. Pohjois-Korea kävi jo hedelmällisiä neuvotteluja eteläkorealaisen talousjätin, Hyundain kanssa Pohjois- ja Etelä-Korean yhdistämisestä. Nyt neuvottelut ovat kariutuneet.

Tutkija Pak Myong Cuk korosti Pohjois-Korean olevan USA:lle geopoliittisesti hyvin tärkeä.
”Yhdysvallat ei inhoa Pohjois-Koreaa ainoastaan siksi, että olemme sosialisteja vaan sijaintimme on myös strategisesti tärkeä. Yhdysvallat pelkää Kiinan talousmahtia”, hän sanoi.
Venäjä sai kehuja Cukilta.
”Venäjä on tukenut Itä-Aasian rauhaa ja turvallisuutta. Venäjä voi saada johtavan aseman alueen vakauttajana”, hän sanoi.

Pohjois-Korean ydinase on tietenkin kuuma peruna. USA ei ole suostunut vähentämään joukkojaan Etelä-Koreassa eikä allekirjoittamaan rauhansopimusta Pohjois-Korean kanssa. Pohjois-Korean viesti on selvä.
”Pohjois-Korea ei tarvitse ainuttakaan ydinasetta sen jälkeen, kun Yhdysvallat lopettaa vihollisuudet Pohjois-Korean suhteen ja kilpavarustelu Korean niemimaalla loppuu”, pääsihteeri Pak Chang Yul sanoi.

Pohjoiskorealaisten toiveissa on myös yhdistää eri Koreat.
”Tuleva kehitys on kiinni Etelä-Korean hallituksesta”, Pak Chang Yul sanoi esitelmässään.

Pohjois-Korean ongelmana on eristyneisyys. Länsimaat ovat yhdessä USA:n kanssa demonisoineet maan johdon ja samaistaneet sosialismin ja kansandemokratian totalitarismiin.
”Olemme valmiita kehittämään ystävällisiä suhteita kaikkien maiden kanssa, jotka ovat meille ystävällisiä”, Pak Chang Yul sanoi.

Kiinnostavaa oli kuulla vientimarkkinoista kärsivän Pohjois-Korean taloudesta. Sanomattakin on selvää, että Kiina on maan suurin tukija. Vielä muutama vuosi sitten Pohjois- ja Etelä-Korean välien ollessa hyvät, Pohjois-Koreassa oli talousvyöhyke, johon eteläkorealaiset yritykset saattoivat investoida ja saada halvan työvoiman tarjoaman edun. Erityisesti tekstiiliteollisuutta syntyi alueelle. Tekstiilejä vietiin runsaasti muun muassa Saksaan. Nyt alue kärsii investointien puutteesta.

Suuri johtaja Kim Jong Il sai aiheellista suitsutusta. Tutkija Pak Myong Cuk tivasi minulta, miksi arvelen sosialismin romahtaneen Neuvostoliitossa? Epäilin materialismin selättäneen kollektivismin. Vastaukseni ei kelvannut Pak Myong Cukille.
”Kysymys on johtajasta. Meillä on parempi johtaja”, hän sanoi.