perjantai 22. toukokuuta 2009

Viron apartheid näkyy lapsikaappauksessa

(Apartheid-katsaus viikko 21/2009):

MTV3:n uutisissa kerrottiin Antonin äidin haastattelussa virheellisesti, että "lapsen huoltajuus määrättiin avioeron jälkeen isälle." Antonia ei ollut vielä siitettykään, kun pari erosi. Avioero on tapahtunut vuonna 2002. Anton on syntynyt lokakuussa 2003. Lapsen synnyttyä eronnut pari sopi yhteishuoltajuudesta. Äiti  Rimma vei Antonin Venäjälle viime vuonna ilman isän suostumusta. Riitatilanteissa tällaisissa tapauksissa oikeudessa automaattisesti määrätään äiti menettämään huoltajuutensa ja isästä tulee yksinhuoltaja.  
Huolestuttavaa, että näin arkaluontoisessa asiassa toimittajat esittävät vääriä tietoja vielä tässä vaiheessa uutisointia, kun teema on jo viikon myllännyt mediassa. MTV3 oli jo sentään löytänyt haastateltavaksi Rimman, mutta häntäkin esiteltiin vain vahvistamaan isän tarinaa. Toivottavasi uutisissa tulee tilaa korjata virhe, koska virhe oleellisesti vahingoittaa äidin mainetta.
Suomalainen media ja erityisesti nettikeskustelu on niin puhtaan russofobista, että vaikuttaa siltä kuin kirjoittajat ovat valinneet isän puolen vain purkaakseen ”ryssävihaansa”. Voin ymmärtää enää konsuli Simo Pietiläisen motiivia osallistua tähän ryöstöretkeen vain isän uhkauksen muistaen: ”Elävänä me ei venäläisille jäädä.” Ilmeisesti konsuli on pelännyt pienen pojan hengen puolesta ja päättänyt toimittaa pojan elävänä Suomeen.
Safkalle tämän tapauksen tekee tärkeäksi se, että se joka käänteessään muistuttaa meidän teemoistamme. Suomalainen russofobia kumpuaa Suomen tuesta Viron apartheidille. Ne ovat saman kolikon kääntöpuolet. Vironvenäläinen Rimma on tämän virolaisen etnisen puhdistuksen näyte, miten Virosta kammetaan vähemmistöä ulos maasta. Usein näille ihmisille avioliitto ulkomailla on matkalippu tulevaisuuteen. Päästäkseen Virosta pois nämä naiset ovat usein valmiita menemään naimisiin itseään parikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa.
Isän motiivit tässä taistelussa ovat minulle hämärät. Hän on isoisän iässä ja voisi toteuttaa luontevasti lapsirakkauttaan varmastikin myös omien lastenlastensa parissa. On tietenkin loukkaavaa, jos tuntee tulleensa hyväksi käytetyksi rakkaudessa. Minusta on luonnollista, jos äidillä on symbioottinen suhde tuon ikäiseen lapseen, mutta isän kohdalla se ihmetyttää.

Taustaa:
Anton Salonen kaapattiin Venäjältä 12.04. 2009 äitinsä Rimma Salosen sylistä. Isä Paavo Salonen oli tehnyt Anton-pojasta katoamisilmoituksen ja syytti äitiä laittomasta lapsen maasta viennistä ja lapsikaappauksesta. Paavo Salonen salakuljetti lapsen Suomeen Pietarin konsulaatin työntekijän avustuksella. Konsuli Simo Pietiläinen piilotti lapsen ja isän diplomaattiautonsa takakonttiin ja kuljetti parivaljakon rajan yli Suomeen. Isä ja lapsi ennättivät piileskellä Pietarin konsulaatissa kolme viikkoa. Vironvenäläinen Rimma ja Paavo Salonen tapasivat Virossa 1994. Avioliitto solmittiin Suomessa 1997. He erosivat vuonna 2002. Anton syntyi lokakuussa 2003.
Venäjä on jättänyt nootin Suomelle Antonin kaappauksesta pyytäen muun muassa tietoa suomalaisen diplomaatin osuudesta lapsen salakuljetukseen Suomeen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko Rimma vironvenäläinen? Miten hän on "etnisen puhdistuksen näyte"? Ovatko kaikki venakot, jotka ovat naimisissa suomalaisen miehen kanssa myös "etnisen puhdistuksen näytteitä".
Tekstinne Leena Hietanen on hirveää ihmisten halveksuntaa.

Renna-Maria kirjoitti...

Ma ei lähteisi analysoimaan avioliiton solmimisen motiiveja, ne ovat yksityisasioita kaikesta yleisestä avioliiton väärinkäytöstä huolimatta. Jos pari sovi eron jälkeen syntynyt lapsen yhteishuoltajuudesta, sitten on päätökset, myös matkapäätökset, tehtävä yhdessä, yksinkertainen asia. Rimma ei pystynyt yhteishuoltajaisuuteen ja menetti siitä syystä huoltajaisuuteensa ihan oikeudenmukaisesti. Vaikka pieni lapsi on luonnollisesti lähempään äitiä kuin isää, äidin on totuteltava lakia. Jos kysessä ei ollut äitin psykkoottinen mielitila pakomatkan aikana sitten hän on vastuussa teostansa.