SAFKA:n Anton-painostus tuottaa tulosta

Presidentti Tarja Halosen asettuminen Anton-tapauksessa näkyvästi Putinin puolelle oli parasta tukea SAFKA:n taistelulle saada ulkoministeri Aleksander Stubb vastuuseen alaistensa laittomuuksista. Halonen selvästi ilmaisi, ettei Stubb nauti hänen luottamustaan.
EU:n oikeusministerit Brysselissä joutuivat myös käsittelemään Antonin tapausta. Tuija Brax paljasti Hesarissa rivien välistä, kuinka syvästi suomalaiset ministeri-gangsterit ovat Antonin salakuljetutukseen sekaantuneet.
”Kansainvälisessä mediassa on ollut juttua vain suomalaisdiplomaatin salakuljetuksesta. Siksi oli hyvä, että pääsin kertomaan myös siitä, kuinka paljon töitä oli tehty sitä ennen virallisia kanavia pitkin",
Brax sanoi perjantaina kokouksen jälkeen.
Myös kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen tuli ulos kuorestaan. Hän toi keskusteluun uuden termin, uussuomettuneisuuden. Kataisen mukaan (HS 5.6.2009) hän on todella hämmästynyt uussuomettuneesta ilmapiiristä, joka tuli jälleen esiin Venäjän pääministerin Vladimir Putinin Suomen-vierailun yhteydessä.
Kataisen puheesta on vaikea saada selvää, kuka Suomessa on ”uussuomettunut”? SAFKA:lla tuskin on sellaista näkyvyyttä valtakunnan politiikassa, että olisimme yksin kyenneet luomaan ”uussuomettunutta ilmapiiriä”. Hyökkäyksen kohteena on ilmeisesti myös demarit presidentti Halosta myöten. On erinomaista, jos SAFKA on nyt samalla puolella demareiden kanssa. SAFKAn tarkoituksena on alusta alkaen ollut yhdistää vasemmisto oikeiston historiavalheita vastaan.
Yksi esimerkki oikeiston historiavalheista on suomettumismyytti, joka on Viron miehitysmyytin pikkusisko. Sen tarkoituksena on kumota ja häpäistä Suomen 1960-ja 70-lukujen yhteiskunnallinen edistys. Suomalaisten omat ansiot kiistetään, tuon ajan poliitikkoja syytetään "neukkujen nuoleskelusta", pahimmillaan puhutaan aikakaudesta jopa ”Neuvostoliiton sortona” .
Neuvostoliitolla oli merkittävä ellei jopa ratkaiseva rooli tässä edistyksessä. Yhteiskunnallisen rakennemuutoksen käsikirjoituksena toimi sosiaalipoliitikko Pekka Kuusen vuonna 1961 julkaisema kirja "60-luvun sosiaalipolitiikka". Kuusen keskeinen teesi oli, että ellei porvarillinen Suomi itse ymmärrä yhteiskunnallisen edistyksen tarpeellisuutta, Neuvostoliiton
esimerkki ja vetovoima johtaa työväestön bolshevisoitumiseen ja viime kädessä Neuvosto-Suomeen. Muutosten välttämättömyyden ymmärsi tuolloin kokoomuskin. Suomalaisen yhteiskunnan uudistukset vietiin läpi konsensuspolitiikalla.
Nyt tätä edistystä kumoavat erilaiset ”lumedemokraatit” kokoomuksen johdolla. Erikoista on, ettei vasemmistokaan kykene paremmin puolustamaan omia ansioitaan 1960-ja 70-luvulla.

P.S. Valtamedia jaksaa huolestuttavalla tavalla uutisoida Anton-tapausta vain isän näkökulmasta. Iltalehti kirjoittaa, että ”Antonin isä Paavo Salonen taisteli poikansa palauttamiseksi Suomeen yli vuoden. Äitiään tapaamaan mennyt poika vietiin viime vuonna ilman lupaa Venäjälle.” Jos ja kun Antonista tulee suomenkielinen, suomalaisia lehtiä lukiessa hän tulee saamaan käsityksen, että hänellä oli huono äiti. On suotavaa, että Johan Bäckman saa valmiiksi kirjansa Antonin tapauksesta. Pojan on tärkeätä tietää, ettei hänen äitinsä koskaan hylännyt pientä poikaansa.