Nato kollektivismin kaatajana

(Julkaistu Uudessa Suomessa ensin:
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/06/22/nato-kollektivismin-kaatajana/

Naton turvaaman maailman arvot paljastuvat selkeästi sen uuden, tanskalaisen pääsihteerin, Andres Fogh Rasmussenin pojan, Henrik Fogh Rasmussenin kulutusyhteiskunnan ylityksestä. Henrik Fogh Rasmussen on Yhdysvaltoihin emigroinut tanskalainen, joka on lumoutunut amerikkalaisen elämäntavan ylivoimaisuudesta maailmassa. Hän antautuu ehdoitta ruotsalaisessa Neo-lehdessä (2008/5) urbaanin ihmisen materialismin ja individualismin edessä.
Henrik Fogh Rasmussen muistuttaa, ettei omakotitalon, kahden auton ja purjeveneen omistaminen estä ihmistä olemasta onnellinen. Rasmussen katsoo, että amerikkalainen onnen tavoittelu, jossa materialismi ja kuluttaminen ovat tarvehierarkiassa heti elämän ja vapauden jälkeen, tuottaa tyytyväisempiä ihmisiä kuin skandinaavinen elämäntapa. Pohjoismaissa ollaan arkipäivän marksisteja kuvitellen, että materiaalinen hyvinvointi tarkoittaa yläluokkaisuutta ja merkitsee aina sortoa köyhempiä kohtaan.
Yhdysvaltain perustuslakiin vaikuttanut liberalistinen filosofi John Locke arvioi asioiden tärkeysjärjestyksen seuraavasti: elämä, vapaus ja omistaminen. Yhdysvaltain perustuslaissa omistaminen korvattiin sanaparilla ”onnen tavoittelu”. Valtion tulee taata kansalaisilleen mahdollisuus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun. Amerikkalaisen ajattelutavan mukaan onnen tavoittelussa oleellista on ostaminen ja omistaminen.
Henrik Fogh Rasmussen ei esitä minkäänlaista kritiikkiä amerikkalaista kulutusyhteiskuntaa kohtaan. Hänestä on hienoa, että litran maito- ja tuoremehupurkit ovat korvautuneet neljän litran purkeilla. Hummer-autokaan ei ole pahasta, sillä tila antaa mukavuutta.
Artikkeli on kirjoitettu ennen lamaa ja ennen kuin isä Andresista tuli Naton pääsihteeri.
Kriitikot tulevat muualta. Esimerkiksi amerikkalainen elokuvaohjaaja Ang Lee valitti Woodstock-elokuvaa tehdessään, ettei Yhdysvalloista löydä enää laihoja ihmisiä esittämään 1960- ja 70-luvun roolihahmoja. Isompi kuvio on tällä hetkellä urbaanin ihmisen käsitys siitä, että koulutetun ja vauraan, individualistin valinnat ovat arvokkaampia kuin köyhien ja maalaisten. Amerikkalaisen elämäntavan samaistaminen demokratiaan alkaa näkyä parhaillaan esimerkiksi Iranissa. Vaalitulosta ei voida hyväksyä, koska presidentin vaalin ratkaisseet maalaiset ja köyhät eivät edusta tätä amerikkalaista unelmaa, koulutettua, materiaalisesta hyvinvoinnista nauttivaa kaupunkilaista individualistia.
Muistikuva Virosta. Siellä eräs taideteollinen muotoilija sanoi kauniisti Neuvostoliiton tavarapulasta: ”Neuvostoliittolainen kuluttaja oli maltillinen. Hänelle riitti, että malli vaihtui joka viides vuosi.” Se oli kollektivismin ja immaterialismin valtakautta. Tiedämme jo nyt, miten tuhannen vuoden päästä historia kirjoitetaan. Suurin rikollinen maailmassa on ollut amerikkalainen elämäntapa, joka söi tulevien sukupolvienkin hiilijalanjäljet.

Naton turvaaman maailman arvot paljastuvat selkeästi sen uuden, tanskalaisen pääsihteerin, Andres Fogh Rasmussenin pojan, Henrik Fogh Rasmussenin kulutusyhteiskunnan ylityksestä. Henrik Fogh Rasmussen on Yhdysvaltoihin emigroinut tanskalainen, joka on lumoutunut amerikkalaisen elämäntavan ylivoimaisuudesta maailmassa. Hän antautuu ehdoitta ruotsalaisessa Neo-lehdessä (2008/5) urbaanin ihmisen materialismin ja individualismin edessä.
Henrik Fogh Rasmussen muistuttaa, ettei omakotitalon, kahden auton ja purjeveneen omistaminen estä ihmistä olemasta onnellinen. Rasmussen katsoo, että amerikkalainen onnen tavoittelu, jossa materialismi ja kuluttaminen ovat tarvehierarkiassa heti elämän ja vapauden jälkeen, tuottaa tyytyväisempiä ihmisiä kuin skandinaavinen elämäntapa. Pohjoismaissa ollaan arkipäivän marksisteja kuvitellen, että materiaalinen hyvinvointi tarkoittaa yläluokkaisuutta ja merkitsee aina sortoa köyhempiä kohtaan.
Yhdysvaltain perustuslakiin vaikuttanut liberalistinen filosofi John Locke arvioi asioiden tärkeysjärjestyksen seuraavasti: elämä, vapaus ja omistaminen. Yhdysvaltain perustuslaissa omistaminen korvattiin sanaparilla ”onnen tavoittelu”. Valtion tulee taata kansalaisilleen mahdollisuus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun. Amerikkalaisen ajattelutavan mukaan onnen tavoittelussa oleellista on ostaminen ja omistaminen.
Henrik Fogh Rasmussen ei esitä minkäänlaista kritiikkiä amerikkalaista kulutusyhteiskuntaa kohtaan. Hänestä on hienoa, että litran maito- ja tuoremehupurkit ovat korvautuneet neljän litran purkeilla. Hummer-autokaan ei ole pahasta, sillä tila antaa mukavuutta.
Artikkeli on kirjoitettu ennen lamaa ja ennen kuin isä Andresista tuli Naton pääsihteeri.
Kriitikot tulevat muualta. Esimerkiksi amerikkalainen elokuvaohjaaja Ang Lee valitti Woodstock-elokuvaa tehdessään, ettei Yhdysvalloista löydä enää laihoja ihmisiä esittämään 1960- ja 70-luvun roolihahmoja. Isompi kuvio on tällä hetkellä urbaanin ihmisen käsitys siitä, että koulutetun ja vauraan, individualistin valinnat ovat arvokkaampia kuin köyhien ja maalaisten. Amerikkalaisen elämäntavan samaistaminen demokratiaan alkaa näkyä parhaillaan esimerkiksi Iranissa. Vaalitulosta ei voida hyväksyä, koska presidentin vaalin ratkaisseet maalaiset ja köyhät eivät edusta tätä amerikkalaista unelmaa, koulutettua, materiaalisesta hyvinvoinnista nauttivaa kaupunkilaista individualistia.
Muistikuva Virosta. Siellä eräs taideteollinen muotoilija sanoi kauniisti Neuvostoliiton tavarapulasta: ”Neuvostoliittolainen kuluttaja oli maltillinen. Hänelle riitti, että malli vaihtui joka viides vuosi.” Se oli kollektivismin ja immaterialismin valtakautta. Tiedämme jo nyt, miten tuhannen vuoden päästä historia kirjoitetaan. Suurin rikollinen maailmassa on ollut amerikkalainen elämäntapa, joka söi tulevien sukupolvienkin hiilijalanjäljet.

Ruotsalaiseen uusoikeistolaiseen lehteen voi tustustua täällä:

http://www.magasinetneo.se/tidigare-nummer/nr-5-2008/FoghRasmussen.pdf