(Apartheid-katsaus viikko 52/2009):
Yhdysvaltain uusi Viron suurlähettiläs Michael C. Polt on ensi töikseen herättänyt keskustelun siitä, mitä hänen tasoisensa amerikkalainen diplomatian kehäkettu tekee Virossa? Polt kätilöi Kosovon itsenäistymisen vuosina 2004-2007 USA:n suurlähettiläänä Belgradissa. Joidenkin mielestä Polt tuli rentoutumaan syrjäiseen, merkityksettömään maahan ennen eläkkeelle siirtymistään. Jos näin olisi, Polt olisi tullut Suomeen.
Eesti Ekspress-lehden kolumnisti Andrei Hvostov uskoo, että jotakin suurta on tekeillä Venäjän ja USA:n välillä. Kriisialueiden diplomaattia ei lähetetä turhan takia Viroon. Hvostov muistuttaa kahden vuoden takaisista pronssimellakoista Tallinnassa. Virossa tuli päivän valoon etnisen konfliktin mahdollisuus. Virolla on oma ”Kosovo” Itä-Virossa. Virolaiset ovat kaivaneet verta nenästään Venäjän suhteissa vastustamalla kaasuputkea. Maalla ei ole rajasopimusta Venäjän kanssa eikä maalla ole omia asevoimia. (Viron kaikki 50 sotilasta miehittävät Afganistania. Toim.huom.) Hvostov lisää vielä, että Virossa kävi äskettäin sattumalta Venäjän varapääministeri, entinen puolustusministeri Sergei Ivanov; virallisesti vain katsomassa koripalloa.
Hvostov päättelee, ettei serbialaisten taltuttajaa ole lähetetty Viroon vain lepäämään. Poltin aforismi Serbiassa oli: ”Ilman itsenäistä Kosovoa ei ole itsenäistä Serbiaa”. Hvostov kääntää ajatuksen muotoon: ”Viron kieli on todellinen virallinen kieli vasta sitten, kun venäjäkin on virallinen kieli”. Poltin tehtävänä olisi siis neutraloida Viron potentiaalinen etninen konflikti.
Venäjä on juuri hyväksynyt lain, joka antaa presidentille oikeuden lähettää joukkoja ulkomaille, jos Venäjän kansalaisia uhataan. Ei ole varmastikaan sattumaa, että Georgian konfliktin jälkeen USA lähettää Viroon ennaltaehkäisijän. Viro on Nato-maa eikä USA halua kolmen rintaman sotaa; Afganistanin ja Irakin lisäksi vielä Venäjää.
Venäjälle tilanteen täytyy olla herkullinen. USA on astunut Baltiassa kolme miinaan: Liettuaan, Latviaan ja Viroon. Kaikissa voi räjähtää.
Liettuassa länsivastainen mieliala kasvaa, kun Ignalinan ydinvoimala suljetaan ja CIA:n salavankilat paljastuivat todeksi. Rautarouva Kazimira Prunskiene on jo perustanut puolueen, joka tähtää parempiin suhteisiin Venäjän kanssa. Puolueen ensimmäisessä kokouksessa paikalla kävi Venäjän duuman ulkoasian valiokunnan puheenjohtaja Konstantin Kossatsov.
Latvia alkaa olla USA:n kannalta menetetty maa. Siellä odotetaan ensi vuonna venäläisten nousevan parlamentissa valtaan. Latviaa pitää pystyssä Kansainvälinen valuuttarahasto, ei EU.
Virossakin on parin vuoden päästä parlamenttivaalit, joissa venäläiset saattavat jo päästä vallan kahvaan keskustapuolueen avustamana.
Baltia on vain yksi osa laajempaa kokonaisuutta Venäjän ja USA:n suhteissa. Vielä pronssimellakoiden aikaan Venäjä ja USA nokittelivat Bushin kehuessa Viroa Itä-Euroopan demokratian helmeksi, kun Venäjä vastaavasti uhosi tukevansa kaikkia Teheranin pyrkimyksiä.
Kun USA ja Venäjän vääntävät kättä maailman konflikteista ja puolustavat omia intressejään, Baltia on mukana pöydällä yhtenä panoksena. Venäjä ei jätä Iranin ydinvoimalahanketta ilmaiseksi. Polt kertoo kohta virolaisille, millä hinnalla Venäjä esimerkiksi lopettaa Iranin tukemisen. Jos se olisi venäjän kielen virallistaminen, se olisi Viron apartheidin loppu. Se tarkoittaisi sitä, että perusteet venäläisten kansalaisuuden epäämiselle katoavat. Yhdysvallat palaisi demokratian edistäjäksi maailmalla!?
EU:ssakin on jo herätty Baltian maiden historian vääristelyyn. Pariisissa sijaitsevan Demokratia- ja yhteistyöinstituutin tutkimusjohtaja John Laughland tyrmäsi Baltian maiden miehitysvalheen omassa kirjoituksessaan ”Baltian De-Russifikaatio palvelee geopoliittisia päämääriä”. (http://www.brusselsjournal.com/node/4198). Hänen instituuttinsa julkaisi Venäjän historiasäätiön ensimmäisen julkaisun englanniksi. Se koski Viron ja Latvian vähemmistöongelmia. Tiedotustilaisuus pidettiin Brysselissä joulukuun alussa. Heidi Hautalan piti esiintyä tilaisuudessa, mutta hän peruutti osallistumisensa. Käsittämätöntä, että EU:n parlamentin ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja Hautalaa ei koske Baltian ihmisoikeusongelmat.
Ensi vuosi on Baltian maille kova. Kuten englantilaiset sanovat: ”Shit hits the fan”. (Suora käännös: Paska iskee tuulettimeen.) Nyt alkaa sataa sitä itseänsä taivaalta.
Vuosi 2010 on rauhaisa, jos USA ja EU valitsevat ystäväkseen Venäjän. Se edellyttää hyvästejä Baltian fasisteille.
Rauhaisaa joulua ja uutta vuotta 2010.
Lähteet:
http://www.ekspress.ee/2009/12/11/varia/47439-andrei-hvostov-vilunud-rebase-saabumine-usasthttp://www.idc-europe.org/showerInformation.asp?Identificateur=57
tiistai 22. joulukuuta 2009
tiistai 15. joulukuuta 2009
Pimeyden ytimessä
(Apartheid-katsaus viikko 51/2009:)
Liettuan entinen presidentti Rolandas Paksas kertoi haastattelussaan venäläiselle Kommersant-lehdelle, että hän joutui erotetuksi presidentin virastaan CIA:n toimesta. Liettuassa tutkitaan parhaillaan väitteitä CIA:n salavankilan olemassaolosta Liettuassa vuosina 2004-2005. Paksas kertoi viime viikolla kuulusteluissa, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu oli kysynyt, voisiko Liettua sallia CIA:n tuovan maahan terrorismista epäiltyjä henkilöitä. Paksas oli kieltäytynyt. Pian tämän jälkeen alkoivat vaikeudet Paksasin presidentinvirassa ja häntä ryhdyttiin syyttämään mafiayhteyksistä. Paksas oli luvannut Liettuan kansalaisuuden venäläiselle liikemiehelle, Juri Borissoville, jonka väitettiin rahoittaneen Paksisin presidentinvaalikampanjaa. Skandaali johti lopulta Paksasin erottamiseen huhtikuussa 2004. Paksas uskoo nyt, että hänen likaamisensa korruptiosyytöksillä ja kielteinen suhtautuminen CIA:n vankilalle olivat vahvasti kytköksissä toisiinsa.
Paksasin tilalle tuli amerikkalainen Valdas Adamkus, jonka Paksas oli presidentin vaaleissa niukasti voittanut. Tuolloin puhuttiin avoimesti, että FSB ja CIA käyvät taistoa presidenteistä. Paksas ei koskaan opetellut edes kunnolla englantia, vaan hän antoi haastattelut ulkomaisille toimittajille venäjäksi. Hän oli Neuvostoliiton taitolentäjämestari kahteen otteeseen ja hänellä oli vahvat itäsympatiat. Adamkus taas oli palvellut Yhdysvaltain ympäristöministeriössä virkamiehenä erikoisalanaan Neuvostoliiton ympäristöasiat. Adamkus oli työskennellyt myös USA:n sotilastiedustelussa. Adamkus on kiistänyt tienneensä mitään salavankilasta. Adamkus oli viimeinen SS-upseeri Euroopan maan presidenttinä.
Lähde:
http://www.ekspress.ee/2009/12/15/valisuudised/47479-leedu-ekspresident-mind-vabastati-ametist-cia-soovitusel
Liettuan entinen presidentti Rolandas Paksas kertoi haastattelussaan venäläiselle Kommersant-lehdelle, että hän joutui erotetuksi presidentin virastaan CIA:n toimesta. Liettuassa tutkitaan parhaillaan väitteitä CIA:n salavankilan olemassaolosta Liettuassa vuosina 2004-2005. Paksas kertoi viime viikolla kuulusteluissa, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu oli kysynyt, voisiko Liettua sallia CIA:n tuovan maahan terrorismista epäiltyjä henkilöitä. Paksas oli kieltäytynyt. Pian tämän jälkeen alkoivat vaikeudet Paksasin presidentinvirassa ja häntä ryhdyttiin syyttämään mafiayhteyksistä. Paksas oli luvannut Liettuan kansalaisuuden venäläiselle liikemiehelle, Juri Borissoville, jonka väitettiin rahoittaneen Paksisin presidentinvaalikampanjaa. Skandaali johti lopulta Paksasin erottamiseen huhtikuussa 2004. Paksas uskoo nyt, että hänen likaamisensa korruptiosyytöksillä ja kielteinen suhtautuminen CIA:n vankilalle olivat vahvasti kytköksissä toisiinsa.
Paksasin tilalle tuli amerikkalainen Valdas Adamkus, jonka Paksas oli presidentin vaaleissa niukasti voittanut. Tuolloin puhuttiin avoimesti, että FSB ja CIA käyvät taistoa presidenteistä. Paksas ei koskaan opetellut edes kunnolla englantia, vaan hän antoi haastattelut ulkomaisille toimittajille venäjäksi. Hän oli Neuvostoliiton taitolentäjämestari kahteen otteeseen ja hänellä oli vahvat itäsympatiat. Adamkus taas oli palvellut Yhdysvaltain ympäristöministeriössä virkamiehenä erikoisalanaan Neuvostoliiton ympäristöasiat. Adamkus oli työskennellyt myös USA:n sotilastiedustelussa. Adamkus on kiistänyt tienneensä mitään salavankilasta. Adamkus oli viimeinen SS-upseeri Euroopan maan presidenttinä.
Lähde:
http://www.ekspress.ee/2009/12/15/valisuudised/47479-leedu-ekspresident-mind-vabastati-ametist-cia-soovitusel
maanantai 14. joulukuuta 2009
Länsirintamalta ei mitään uutta
(Julkaistu ensin http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/12/lansirintamalta-ei-mitaan-uutta/
(Apartheid-katsaus viikko 50/2009):
Länsirintamalla jatkuu neuvostovastainen propagandasota ikään kuin Neuvostoliitto ei olisi koskaan hajonnutkaan. Viron Quisling, USA:n etuja Virossa ajava presidentti Toomas Hendrik Ilves perusti Viroon Muisti-instituutin, jonka tehtävänä on keskittyä tutkimaan Neuvostoliiton rikoksia Virossa vuosina 1944-1991. Instituutti aloitti työnsä viime tiistaina. Sitä johtaa kansainvälinen kymmenjäseninen neuvosto, joukossa suomalainen demaripoliitikko Lasse Lehtinen ja suurlähettiläs Paavo Keisalo, molemmat tunnettuja antikommunisteja. Muut tähän ilveilyyn houkutellut hyödylliset idiootit ovat englantilainen historioitsija Timothy Garton Ash, Yhdysvaltain juutalaisten komitean entinen varapresidentti Nicholas Lane, Enrique Barón Crespo, Kristian Gerner, Markus Meckel, Norman M. Naimark, Jakov M. Rabkin ja Pavel Zacek.
Espanjalainen sosialisti Crespo on entinen EU:n parlamentin puheenjohtaja, Kristian Gerner on ruotsalainen historioitsija, saksalainen Meckel on ”itä-saksalainen toisinajattelija” eli vihasi kommunisteja jo Itä-Saksassa, amerikkalainen historioitsija Naimark käyttää Hoover-instituutissa natsirahaa Neuvostoliiton rinnastamiseksi Natsi-Saksaan, kanadalainen Pietarissa syntynyt juutalainen Rabkin pyrkii samaistamaan kommunismin ja fasismin esikuvansa saksalais-juutalaisen filosofi Hannah Arendtin mukaan ja tsekkiläinen Zacek on oikeaoppinen jäsen, koska hän johtaa Tsekin totalitarismin tutkimuksen instituuttia. Hirvittävä kokoelma länsimaisia luopioita. Juutalaisetkin on höynäytetty todistamaan Hitlerin paremmuutta suhteessa Staliniin!
Nämä Hitlerin perikuntaan kuuluvat henkilöt ovat hengeltään samoja, jotka ovat Prahan julistuksen takana. Prahan julistuksen tarkoitus on saada Neuvostoliitto tuomittua Natsi-Saksaan rinnastettavaksi rikollisvaltioksi. Viro on täydellisesti pyhittäytynyt tähän tehtävään.
Muisti-instituutin perustajina ovat ulkovirolaiset, jo mainittu amerikkalainen Toomas Hendrik Ilves ja Ruotsin virolainen Jaan Manitski (tunnettu myös lauluyhtye ABBA:n sijoitusneuvojana.) Hanke edustaa siis vahvasti ulkovirolaisten intressejä. Nämä natsikollaboraattoreiden lapset haluavat fasisti-isilleen kunnianpalautusta.
Erikoinen ulottuvuus tämän Muisti-instituutin perustamisessa on se, että suomalaisen Max Jakobsonin johtama ihmisyyden vastaisten rikosten tutkimiseen keskittynyt komitea lopetti juuri työnsä. Ilves onkin korostanut, ettei uusi instituutti tutki ihmisyyden vastaisia rikoksia vaan tavallisia rikoksia eli miten Neuvostoliitto toimi!? Tarkoituksena on siis iskostaa yleiseen tietoisuuteen käsitteet ”neuvostomiehitys” ja ”neuvostorikokset”. Yhteinen tekijä Jakobsonin ja Ilveksen komissioissa on virolainen historioitsija Toomas Hiio. Hän oli Jakobsonin komitean tutkimusjohtaja ja jatkaa nyt samassa tehtävässä Ilveksen instituutissa. Hiio oli avoimen pettynyt, kun Jakobsonin komitea ei suostunut rinnastamaan kommunismia ja fasismia. Nyt hän yrittää uudelleen uuden iskuryhmän kanssa.
Ketä tämä hyödyttää?
Euroopassa selkeä hyötyjä on oikeisto, koska tällä propagandalla liataan vasemmistoa. Hämmästyttävää on, että sosialisteina itseään esittelevät henkilöt on saatu houkuteltua eurooppalaisen vasemmiston häpäisyyn tähtäävään toimintaan.
Toinen hyötyjä on ideologinen kapitalismi eli ihmiset, jotka ajattelevat, että maailman kaikkien rikkauksien tulee kuulua rikkaille. Näitä ihmisiä loukkaa se, että Venäjän rikkaudet ovat venäläisten käsissä eikä heillä. Muisti-instituutin avulla käydään taistelua Venäjän resursseista. Näille taustavoimille ei riitä, että Neuvostoliitto on hajonnut ja Venäjä on kapitalistinen. He haluavat Venäjän öljyn.
Muisti-instituutin taustavoimia etsiessä ei voi ohittaa Ilveksen tunnettuja CIA-kytköksiä, jotka viittaavat tietenkin läntisiin turvallisuuspalveluihin. Virossa toinen vaikuttava suuruus on englantilainen toimittaja Edward Lucas, joka ohjailee Viron tapahtumia Economistin toimittajana. Economist on lehti, joka julkaisee nimettömiä artikkeleita. Se palvelee kahta tarkoitusta: se tuottaa rohkeampia mielipiteitä, ja mahdollistaa tiedustelupalveluiden osallistumisen lehden tekoon. On jopa esitetty, että Economist olisi pelkkä MI6:n luomus. Eräs sen toimittajista on ollut amerikkalainen Anne Applebaum, joka on naimisissa Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorskin kanssa. Turha mainitakaan, että Applebaum tunnetaan Gulag-kirjastaan. Lucas puolestaan avoimesti linkittää kotisivunsa La Russophobe-sivustolle. Hän surkutteli viimeisessä Viron kirjoituksessaan, miten hänen työnantajansa tulkitsevat Baltian talouden romahduksen merkitsevän Venäjän revanssia.
Siitähän tietenkin on kysymys. Baltian maiden talouden romahdus paljastaa sen tosiasian, että nämä maat elävät Venäjän markkinasta. Pienet reunavaltiot, joissa puhutaan kummallisia kieliä, ovat säilyneet juuri Venäjän ansiosta. Erityisen edullinen näille pienille kansoille oli kommunismi, joka jakoi Venäjän resurssit tasan eri neuvostovaltojen kesken. Sitä ei kapitalistinen Venäjä enää tee. Kapitalistinen Venäjä tulee olemaan näiden reunavaltioiden tuho.
Siksi on erityisen hämmästyttävää, että Baltian maat, jotka kaikkein eniten hyötyivät Neuvostoliitosta ja kommunismista, ovat antaneet valjastaa itsensä tähän sotaan. Tyhmillä kansoilla on paikka maailmassa. Se on kansojen hautausmaa.
Muisti-instituutti aloitti juuri oikeaan aikaan toimintansa. On todellakin aika kuulla totuus Neuvostoliitosta.
(Apartheid-katsaus viikko 50/2009):
Länsirintamalla jatkuu neuvostovastainen propagandasota ikään kuin Neuvostoliitto ei olisi koskaan hajonnutkaan. Viron Quisling, USA:n etuja Virossa ajava presidentti Toomas Hendrik Ilves perusti Viroon Muisti-instituutin, jonka tehtävänä on keskittyä tutkimaan Neuvostoliiton rikoksia Virossa vuosina 1944-1991. Instituutti aloitti työnsä viime tiistaina. Sitä johtaa kansainvälinen kymmenjäseninen neuvosto, joukossa suomalainen demaripoliitikko Lasse Lehtinen ja suurlähettiläs Paavo Keisalo, molemmat tunnettuja antikommunisteja. Muut tähän ilveilyyn houkutellut hyödylliset idiootit ovat englantilainen historioitsija Timothy Garton Ash, Yhdysvaltain juutalaisten komitean entinen varapresidentti Nicholas Lane, Enrique Barón Crespo, Kristian Gerner, Markus Meckel, Norman M. Naimark, Jakov M. Rabkin ja Pavel Zacek.
Espanjalainen sosialisti Crespo on entinen EU:n parlamentin puheenjohtaja, Kristian Gerner on ruotsalainen historioitsija, saksalainen Meckel on ”itä-saksalainen toisinajattelija” eli vihasi kommunisteja jo Itä-Saksassa, amerikkalainen historioitsija Naimark käyttää Hoover-instituutissa natsirahaa Neuvostoliiton rinnastamiseksi Natsi-Saksaan, kanadalainen Pietarissa syntynyt juutalainen Rabkin pyrkii samaistamaan kommunismin ja fasismin esikuvansa saksalais-juutalaisen filosofi Hannah Arendtin mukaan ja tsekkiläinen Zacek on oikeaoppinen jäsen, koska hän johtaa Tsekin totalitarismin tutkimuksen instituuttia. Hirvittävä kokoelma länsimaisia luopioita. Juutalaisetkin on höynäytetty todistamaan Hitlerin paremmuutta suhteessa Staliniin!
Nämä Hitlerin perikuntaan kuuluvat henkilöt ovat hengeltään samoja, jotka ovat Prahan julistuksen takana. Prahan julistuksen tarkoitus on saada Neuvostoliitto tuomittua Natsi-Saksaan rinnastettavaksi rikollisvaltioksi. Viro on täydellisesti pyhittäytynyt tähän tehtävään.
Muisti-instituutin perustajina ovat ulkovirolaiset, jo mainittu amerikkalainen Toomas Hendrik Ilves ja Ruotsin virolainen Jaan Manitski (tunnettu myös lauluyhtye ABBA:n sijoitusneuvojana.) Hanke edustaa siis vahvasti ulkovirolaisten intressejä. Nämä natsikollaboraattoreiden lapset haluavat fasisti-isilleen kunnianpalautusta.
Erikoinen ulottuvuus tämän Muisti-instituutin perustamisessa on se, että suomalaisen Max Jakobsonin johtama ihmisyyden vastaisten rikosten tutkimiseen keskittynyt komitea lopetti juuri työnsä. Ilves onkin korostanut, ettei uusi instituutti tutki ihmisyyden vastaisia rikoksia vaan tavallisia rikoksia eli miten Neuvostoliitto toimi!? Tarkoituksena on siis iskostaa yleiseen tietoisuuteen käsitteet ”neuvostomiehitys” ja ”neuvostorikokset”. Yhteinen tekijä Jakobsonin ja Ilveksen komissioissa on virolainen historioitsija Toomas Hiio. Hän oli Jakobsonin komitean tutkimusjohtaja ja jatkaa nyt samassa tehtävässä Ilveksen instituutissa. Hiio oli avoimen pettynyt, kun Jakobsonin komitea ei suostunut rinnastamaan kommunismia ja fasismia. Nyt hän yrittää uudelleen uuden iskuryhmän kanssa.
Ketä tämä hyödyttää?
Euroopassa selkeä hyötyjä on oikeisto, koska tällä propagandalla liataan vasemmistoa. Hämmästyttävää on, että sosialisteina itseään esittelevät henkilöt on saatu houkuteltua eurooppalaisen vasemmiston häpäisyyn tähtäävään toimintaan.
Toinen hyötyjä on ideologinen kapitalismi eli ihmiset, jotka ajattelevat, että maailman kaikkien rikkauksien tulee kuulua rikkaille. Näitä ihmisiä loukkaa se, että Venäjän rikkaudet ovat venäläisten käsissä eikä heillä. Muisti-instituutin avulla käydään taistelua Venäjän resursseista. Näille taustavoimille ei riitä, että Neuvostoliitto on hajonnut ja Venäjä on kapitalistinen. He haluavat Venäjän öljyn.
Muisti-instituutin taustavoimia etsiessä ei voi ohittaa Ilveksen tunnettuja CIA-kytköksiä, jotka viittaavat tietenkin läntisiin turvallisuuspalveluihin. Virossa toinen vaikuttava suuruus on englantilainen toimittaja Edward Lucas, joka ohjailee Viron tapahtumia Economistin toimittajana. Economist on lehti, joka julkaisee nimettömiä artikkeleita. Se palvelee kahta tarkoitusta: se tuottaa rohkeampia mielipiteitä, ja mahdollistaa tiedustelupalveluiden osallistumisen lehden tekoon. On jopa esitetty, että Economist olisi pelkkä MI6:n luomus. Eräs sen toimittajista on ollut amerikkalainen Anne Applebaum, joka on naimisissa Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorskin kanssa. Turha mainitakaan, että Applebaum tunnetaan Gulag-kirjastaan. Lucas puolestaan avoimesti linkittää kotisivunsa La Russophobe-sivustolle. Hän surkutteli viimeisessä Viron kirjoituksessaan, miten hänen työnantajansa tulkitsevat Baltian talouden romahduksen merkitsevän Venäjän revanssia.
Siitähän tietenkin on kysymys. Baltian maiden talouden romahdus paljastaa sen tosiasian, että nämä maat elävät Venäjän markkinasta. Pienet reunavaltiot, joissa puhutaan kummallisia kieliä, ovat säilyneet juuri Venäjän ansiosta. Erityisen edullinen näille pienille kansoille oli kommunismi, joka jakoi Venäjän resurssit tasan eri neuvostovaltojen kesken. Sitä ei kapitalistinen Venäjä enää tee. Kapitalistinen Venäjä tulee olemaan näiden reunavaltioiden tuho.
Siksi on erityisen hämmästyttävää, että Baltian maat, jotka kaikkein eniten hyötyivät Neuvostoliitosta ja kommunismista, ovat antaneet valjastaa itsensä tähän sotaan. Tyhmillä kansoilla on paikka maailmassa. Se on kansojen hautausmaa.
Muisti-instituutti aloitti juuri oikeaan aikaan toimintansa. On todellakin aika kuulla totuus Neuvostoliitosta.
lauantai 12. joulukuuta 2009
Kansalaisoikeudet koskevat myös ”herkkiä päiviä”
(Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/08/kansalaisoikeudet-koskevat-myos-%e2%80%9dherkkia-paivia%e2%80%9d/
Viron sisäministeriön edustajat perustelivat tänään jatkuneessa oikeudenkäynnissä Johan Bäckmanin saamia maahantulokieltoja Viron ”herkillä päivillä”. Sisäministeriöllä oli perusteena Viron suojelupoliisin arvio siitä, että Johan Bäckman olisi vaarallinen Viron turvallisuudelle Pronssimellakoiden muistopäivänä 27.04 ja Voiton päivä 9.5. Osoituksena Johan Bäckmanin vaarallisuudesta asianajajat luettelivat joukon siteerauksia Bäckmanin omasta ja SAFKA:n blogista. Bäckman oli heidän mukaansa sanonut, että Viro on apartheid-valtio, Viro ei ole itsenäinen valtio, Viroa ei miehitetty ja että Virossa on julkisesti vallalla fasistit.
Sisäministeriön edustajat korostivat loppupuheenvuorossaan, että he rajoittivat Bäckmanin sananvapautta vain minimaalisesti lyhyen ajan. Maahantulokiellon aikana Tallinnaan oli rekisteröity viisi eri mielenosoitusta, joista osaa oli järjestämässä Notsnoi Dozor ja Nashi, joita Viron sisäministeriö piti ääriliikkeinä ja Bäckmanin yhteistyökumppaneina. Sisäministeriö katsoi, ettei sen ole oleellista todistaa yksityiskohtaisesti faktoilla, mihin Johan Bäckmanin vaarallisuus perustui. Riittävä näyttö vaarallisuudesta perustui siihen, että Johan Bäckman oli mustamaalannut ja esittänyt Viron vastaisia, loukkaavia mielipiteitä.
Bäckman puolestaan katsoi, ettei hän ollut millään tavalla osallinen mielenosoitusten järjestämiseen Virossa. Valtaosa esitetyistä siteerauksista perustui Bäckmanin mukaan hänen blogissaan olleisiin lehdistökatsauksiin, joissa toimittajat olivat esitelleet kärkevästi hänen mielipiteitään. Esimerkiksi siteeraus Viron fasistisesta hallituksesta perustui venäjänkielisen lehden, Vesti Dnja-toimittajan käsitykseen Bäckmanin ajatuksista. Johan Bäckman protestoi sisäministeriön edustajien tapaa käyttää skandaalilehdistöä lähteenä ja todisteena hänen vaarallisuudestaan.
Bäckman muistutti, että hänen saamansa kaksi maahantulokieltoa olivat luonteeltaan samansisältöiset, joten kysymyksessä oli käytännössä pysyvä maahantulokielto. Toinen maahantulokielto koski 23.08.järjestettyä Soviet Story-elokuvan esitystä ja Mart Laarin esiintymistä tilaisuudessa. Bäckman muistutti, että hän haluaa maahantulokieltojen mitätöintiä, jotta hän voi luottaa omaavansa vapaan pääsyn Viroon ympäri vuoden. Hänen kansalaisoikeuksiensa pitää olla voimassa kaikkina päivinä vuodessa, myös niin sanottuina Viron ”herkkinä päivinä”.
Oikeuden päätös kuullaan tammikuun 15.päivä.
Oikeudenkäynti kesti jälleen lähes kolme tuntia. Tuomari käytti varsin runsaasti aikaa siihen, että hän pyysi Johan Bäckmania perustelemaan näkemyksiään esimerkiksi Viron ”kyydityksistä” eli Siperiaan karkotuksista. Bäckman kertoi haastatelleensa Arnold Merta, joka oli yksi kyyditysten toimeenpanija ja tutustuneensa karkotusdokumentointiin. Tuomari katsoi Johan Bäckmanin esittävän Virosta varsin yksipuolisia näkemyksiä. Bäckman joutui koko ajan puolustelemaan, että huomion kiinnittäminen Viron epäkohtiin ei ole valtion vastaisuutta. Hän muistutti Martin Luther Kingin roolista Yhdysvalloissa, missä mustien oikeuksien puolustajaa ei pidetä Amerikka-vastaisena.
Bäckman myönsi, että hän pitää karkotuksia virolaisiin kohdistuneena voimakkaana sortotoimenpiteenä. Karkotukset kansanmurhana ovat kuitenkin hänen mukaansa kansainvälisen oikeuden asia. Tuomari erikoisesti kysyi, onko Johan Bäckman tutustunut virolaisiin, jotka joutuivat lähtemään Siperiaan karjavaunuissa? (Karjavaunut on harhaanjohtava nimitys tavaravaunuille. Virolaiset käyttävät karjavaunu-ilmaisua viitatakseen juutalaisiin, jotka vietiin teloitettavaksi tavaravaunuissa. Virolaiset saivat ottaa Siperiaan 1500 kiloa tavaraa, joten oli turvallisempi matkustaa tavaravaunussa omia tavaroita vahtien. Toim.huom.) Bäckman sanoi lukeneensa heidän kohtalostaan kirjoista ja yllättyneensä, että esimerkiksi Lennart Meri kirjoitti hyvin positiivisesti Siperiassa vietetystä ajastaan.
Keskusteluissa sivuttiin esimerkiksi venäläisten alhaista edustusta parlamentissa. Tuomari katsoi, ettei se ole esimerkki apartheidista vaan siitä, että venäläiset eivät itse välitä Viron politiikasta. Läsnäolijat kuulivat myös, kuinka Bäckman joutui perustelemaan miehitystä. Hän totesi, että miehityksellä (kuten apartheidillakin) on kolme tasoa: historiallinen, juridinen ja arkitaso. Arjen tasolla Bäckmanin mielestä esimerkiksi venäläisiä ei voi koskaan nimittää miehittäjiksi.
Yksi positiivinen uutinen oikeudenkäynnin yhteydessä oli se, että Johan Bäckmanin asianajaja Irja Tähimaa alkaa edustaa Nashi-järjestön jäseniä heidän saatuaan maahantulokiellon Viroon. Viron on järjestänyt maahantulokiellon kymmeneksi vuodeksi Schengen-maihin 20 Nashi-järjestön edustajalle.
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/08/kansalaisoikeudet-koskevat-myos-%e2%80%9dherkkia-paivia%e2%80%9d/
Viron sisäministeriön edustajat perustelivat tänään jatkuneessa oikeudenkäynnissä Johan Bäckmanin saamia maahantulokieltoja Viron ”herkillä päivillä”. Sisäministeriöllä oli perusteena Viron suojelupoliisin arvio siitä, että Johan Bäckman olisi vaarallinen Viron turvallisuudelle Pronssimellakoiden muistopäivänä 27.04 ja Voiton päivä 9.5. Osoituksena Johan Bäckmanin vaarallisuudesta asianajajat luettelivat joukon siteerauksia Bäckmanin omasta ja SAFKA:n blogista. Bäckman oli heidän mukaansa sanonut, että Viro on apartheid-valtio, Viro ei ole itsenäinen valtio, Viroa ei miehitetty ja että Virossa on julkisesti vallalla fasistit.
Sisäministeriön edustajat korostivat loppupuheenvuorossaan, että he rajoittivat Bäckmanin sananvapautta vain minimaalisesti lyhyen ajan. Maahantulokiellon aikana Tallinnaan oli rekisteröity viisi eri mielenosoitusta, joista osaa oli järjestämässä Notsnoi Dozor ja Nashi, joita Viron sisäministeriö piti ääriliikkeinä ja Bäckmanin yhteistyökumppaneina. Sisäministeriö katsoi, ettei sen ole oleellista todistaa yksityiskohtaisesti faktoilla, mihin Johan Bäckmanin vaarallisuus perustui. Riittävä näyttö vaarallisuudesta perustui siihen, että Johan Bäckman oli mustamaalannut ja esittänyt Viron vastaisia, loukkaavia mielipiteitä.
Bäckman puolestaan katsoi, ettei hän ollut millään tavalla osallinen mielenosoitusten järjestämiseen Virossa. Valtaosa esitetyistä siteerauksista perustui Bäckmanin mukaan hänen blogissaan olleisiin lehdistökatsauksiin, joissa toimittajat olivat esitelleet kärkevästi hänen mielipiteitään. Esimerkiksi siteeraus Viron fasistisesta hallituksesta perustui venäjänkielisen lehden, Vesti Dnja-toimittajan käsitykseen Bäckmanin ajatuksista. Johan Bäckman protestoi sisäministeriön edustajien tapaa käyttää skandaalilehdistöä lähteenä ja todisteena hänen vaarallisuudestaan.
Bäckman muistutti, että hänen saamansa kaksi maahantulokieltoa olivat luonteeltaan samansisältöiset, joten kysymyksessä oli käytännössä pysyvä maahantulokielto. Toinen maahantulokielto koski 23.08.järjestettyä Soviet Story-elokuvan esitystä ja Mart Laarin esiintymistä tilaisuudessa. Bäckman muistutti, että hän haluaa maahantulokieltojen mitätöintiä, jotta hän voi luottaa omaavansa vapaan pääsyn Viroon ympäri vuoden. Hänen kansalaisoikeuksiensa pitää olla voimassa kaikkina päivinä vuodessa, myös niin sanottuina Viron ”herkkinä päivinä”.
Oikeuden päätös kuullaan tammikuun 15.päivä.
Oikeudenkäynti kesti jälleen lähes kolme tuntia. Tuomari käytti varsin runsaasti aikaa siihen, että hän pyysi Johan Bäckmania perustelemaan näkemyksiään esimerkiksi Viron ”kyydityksistä” eli Siperiaan karkotuksista. Bäckman kertoi haastatelleensa Arnold Merta, joka oli yksi kyyditysten toimeenpanija ja tutustuneensa karkotusdokumentointiin. Tuomari katsoi Johan Bäckmanin esittävän Virosta varsin yksipuolisia näkemyksiä. Bäckman joutui koko ajan puolustelemaan, että huomion kiinnittäminen Viron epäkohtiin ei ole valtion vastaisuutta. Hän muistutti Martin Luther Kingin roolista Yhdysvalloissa, missä mustien oikeuksien puolustajaa ei pidetä Amerikka-vastaisena.
Bäckman myönsi, että hän pitää karkotuksia virolaisiin kohdistuneena voimakkaana sortotoimenpiteenä. Karkotukset kansanmurhana ovat kuitenkin hänen mukaansa kansainvälisen oikeuden asia. Tuomari erikoisesti kysyi, onko Johan Bäckman tutustunut virolaisiin, jotka joutuivat lähtemään Siperiaan karjavaunuissa? (Karjavaunut on harhaanjohtava nimitys tavaravaunuille. Virolaiset käyttävät karjavaunu-ilmaisua viitatakseen juutalaisiin, jotka vietiin teloitettavaksi tavaravaunuissa. Virolaiset saivat ottaa Siperiaan 1500 kiloa tavaraa, joten oli turvallisempi matkustaa tavaravaunussa omia tavaroita vahtien. Toim.huom.) Bäckman sanoi lukeneensa heidän kohtalostaan kirjoista ja yllättyneensä, että esimerkiksi Lennart Meri kirjoitti hyvin positiivisesti Siperiassa vietetystä ajastaan.
Keskusteluissa sivuttiin esimerkiksi venäläisten alhaista edustusta parlamentissa. Tuomari katsoi, ettei se ole esimerkki apartheidista vaan siitä, että venäläiset eivät itse välitä Viron politiikasta. Läsnäolijat kuulivat myös, kuinka Bäckman joutui perustelemaan miehitystä. Hän totesi, että miehityksellä (kuten apartheidillakin) on kolme tasoa: historiallinen, juridinen ja arkitaso. Arjen tasolla Bäckmanin mielestä esimerkiksi venäläisiä ei voi koskaan nimittää miehittäjiksi.
Yksi positiivinen uutinen oikeudenkäynnin yhteydessä oli se, että Johan Bäckmanin asianajaja Irja Tähimaa alkaa edustaa Nashi-järjestön jäseniä heidän saatuaan maahantulokiellon Viroon. Viron on järjestänyt maahantulokiellon kymmeneksi vuodeksi Schengen-maihin 20 Nashi-järjestön edustajalle.
maanantai 7. joulukuuta 2009
Ruotsalaiset tekivät sen taas
Ruotsalaiset ovat edelläkävijäkansaa. Siitä todisti taas kerran kolmen nuoren ruotsalaisen muotisuunnittelijan liikeidea tuottaa farkkuja Pohjois-Koreassa. He ovat tämän päivän Ikean, Hennes & Mauritzin, Kappahlin, Tetra-Pakin ja Lindexin seuraajat. Nerokas markkinoille tulo, joka saa ilmaista mainosta maailman laajuisesti. Kaupallinen ja ideologinen shokki samassa paketissa.
Alun perin siniset puuvillaiset farkut olivat amerikkalainen myönnytys kollektivismille ja Maon vihreällä puuvillalle. Amerikkalaisessa ”luokattomassa” yhteiskunnassa kaikkien tuli pukeutua farkkuihin, jotta kukaan ei voi erottaa köyhää karjapaimenta yrityksen johtajasta. Tämä maailmassa riehunut kollektivismin aalto sattui 1960-70-luvuille eli niin sanotun marksilaisen humanismin valtakauteen. Neuvostoliitolla meni silloin hyvin. Sen arvomaailma, luokaton yhteiskunta, immaterialismi ja kollektivismi levisivät maailmalla kulovalkean tavoin. Se oli tuolloin maailman valtauskonto samalla tavoin kuin nyt on amerikkalainen elämäntapa, individualismi ja materialismi. Turha lienee sanoa, että ilmaston lämpenemisen myötä 50 vuoden päästä amerikkalainen elämäntapa vuorostaan julistetaan rikolliseksi.
Ruotsalaiset kehittivät Pohjois-Korean farkuille tuotemerkin, Noko Jeans, joita tuotettiin 1500 kappaleen näyte-erä. Myyntihinta oli muistaakseni noin 145 euroa. Tuote osoittautui halutuksi hittituotteeksi, mutta tukholmalainen hienostotavaratalo PUB ei kuitenkaan uskaltanut ottaa farkkuja myyntiin. Vielä parempi. Ruotsalainen yläluokka näyttää, ettei se aio auttaa köyhää pohjoiskorealaista. Farkuista tulee taas ideologinen tuote.
Ruotsalainen Noko Jeansin perustaja Jakob Ohlsson sanoo Kauppalehden mukaan, että hän haluaa rikkoa Pohjois-Korean eristyneisyyden, ei puolustaa Pohjois-Koreaa. Näin kuuluu hyvän myyntimiehen sanoa. Antifasistit saivat nyt oman uniformunsa. Noko – farkkuja aletaan myydä netissä.
Käykää vilkaisemassa Noko Jeansin kotisivua ja näette, että ruotsalaiset ovat maailman sivistynein kansa. Kateeksi käy heidän ennakkoluulottomuutensa. Ruotsalaiset tekevät Pohjois-Koreasta hovikelpoisen maan. Ystävämme Antti Siika-aho ei olut väärässä. Harvinainen suomalainen, joka pelottomuudessaan yksin uskalsi puolustaa Suomessa Pohjois-Koreaa. Nyt sitten jo Guardian ja New York Times puhuvat Noko Jeansistä ja ruotsalaisista.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/12/28548
http://www.nokojeans.se/
Alun perin siniset puuvillaiset farkut olivat amerikkalainen myönnytys kollektivismille ja Maon vihreällä puuvillalle. Amerikkalaisessa ”luokattomassa” yhteiskunnassa kaikkien tuli pukeutua farkkuihin, jotta kukaan ei voi erottaa köyhää karjapaimenta yrityksen johtajasta. Tämä maailmassa riehunut kollektivismin aalto sattui 1960-70-luvuille eli niin sanotun marksilaisen humanismin valtakauteen. Neuvostoliitolla meni silloin hyvin. Sen arvomaailma, luokaton yhteiskunta, immaterialismi ja kollektivismi levisivät maailmalla kulovalkean tavoin. Se oli tuolloin maailman valtauskonto samalla tavoin kuin nyt on amerikkalainen elämäntapa, individualismi ja materialismi. Turha lienee sanoa, että ilmaston lämpenemisen myötä 50 vuoden päästä amerikkalainen elämäntapa vuorostaan julistetaan rikolliseksi.
Ruotsalaiset kehittivät Pohjois-Korean farkuille tuotemerkin, Noko Jeans, joita tuotettiin 1500 kappaleen näyte-erä. Myyntihinta oli muistaakseni noin 145 euroa. Tuote osoittautui halutuksi hittituotteeksi, mutta tukholmalainen hienostotavaratalo PUB ei kuitenkaan uskaltanut ottaa farkkuja myyntiin. Vielä parempi. Ruotsalainen yläluokka näyttää, ettei se aio auttaa köyhää pohjoiskorealaista. Farkuista tulee taas ideologinen tuote.
Ruotsalainen Noko Jeansin perustaja Jakob Ohlsson sanoo Kauppalehden mukaan, että hän haluaa rikkoa Pohjois-Korean eristyneisyyden, ei puolustaa Pohjois-Koreaa. Näin kuuluu hyvän myyntimiehen sanoa. Antifasistit saivat nyt oman uniformunsa. Noko – farkkuja aletaan myydä netissä.
Käykää vilkaisemassa Noko Jeansin kotisivua ja näette, että ruotsalaiset ovat maailman sivistynein kansa. Kateeksi käy heidän ennakkoluulottomuutensa. Ruotsalaiset tekevät Pohjois-Koreasta hovikelpoisen maan. Ystävämme Antti Siika-aho ei olut väärässä. Harvinainen suomalainen, joka pelottomuudessaan yksin uskalsi puolustaa Suomessa Pohjois-Koreaa. Nyt sitten jo Guardian ja New York Times puhuvat Noko Jeansistä ja ruotsalaisista.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/12/28548
http://www.nokojeans.se/
Ystävä idässä
(Apartheid-katsaus viikko 49/2009):
Vakoilusta tuomittu virolainen Herman Simm ei suostunut katumaan vakoiluaan Venäjän hyväksi hänestä tehdystä dokumentissa ”Maanpetturi”. Hän kysyi vain lakonisesti: ”Missä ne Viron ystävät lopulta ovat?” Venäläisessä Ogonjok-lehdessä hän menee vielä pitemmälle. Hän uskoo vain näyttävänsä Virossa tällä hetkellä maanpetturilta ja vakoojalta, mutta näkökulma hänen tekoihinsa voi vielä muuttua.
Virolaiset toimittajat Mihkel Kärmas ja Rasmus Kagge tekivät Simmistä tuoreeltaan pitkän haastatteludokumentin nimeltään ”Maanpetturi”, joka näytettiin Viron televisiossa äskettäin. Se jätti hyvin paljon kysymyksiä eikä uskottavasti paljastanut, miten Simmistä tuli vakoilija. Yleisesti on tiedossa, ettei Simmillä ollut KGB-taustaa. Minkäänlaista kiristystä hänen suhteen ei voitu harrastaa. Simm perusteli ryhtymistään Viron ”James Bondiksi” omalaatuisella hyväntekeväisyydellä ja isänmaallisuudella. Hänen ehtonsa venäläiselle osapuolelle oli, ettei Venäjä käytä hänen kauttaan saatuja tietoja hyökätäkseen Viroon. Hän siis ajatteli Viron parasta!
Kun Simm tuomittiin 12,5 vuoden vankeuteen vakoilusta viime helmikuussa, kirjoitin vielä tuolloin Suomen Kuvalehden verkkolehteen. Se oli ennen kuin ryhdyin puolustamaan Sanoma-talon aulassa Viron venäläisten oikeuksia. Sen jälkeen päätoimittaja Tapani Ruokanen kutsui minua natsinilkiksi ja jutut Simmistä jäivät vähän kesken.
Minulla oli vaikeuksia jo tuolloin suhtautua kovin vakavasti tähän herra Simmiin. Lehdissä kerrottiin, ettei hän osannut englantia. Ulkomaan kielistä hän puhui vain venäjää. Siitä johtuen hän istui Nato-kokoukset Brysselissä yleensä hotellihuoneessaan. Kokouksen jälkeen hän etsi käsiinsä sellaisen, joka osasi venäjää ja kykeni kertomaan hänelle, mitä kokouksissa oli puhuttu. Hän ei myöskään ymmärtänyt materiaaleja, joita hän välitti eteenpäin. Sen takia hän kopioi kaiken. Joukossa oli erilaista turvallisuusanalyysia erilaisista henkilöistä, joilla ei ollut minkään valtakunnan merkitystä. Yleisemmin arveltiin, etteivät suuret maat usko salaisuuksiaan sellaiselle maalle kuin Viro. Kukaan ei epäillyt, etteikö tuhansien papereiden joukossa olisi ollut muutamia kymmeniä dokumentteja, joita venäläiset eivät olisi saaneet käsiinsä ilman Simmin apua.
Televisiodokumentti ei kovin uskottavasti selittänyt, kuka Simmin paljasti? Muita avoimia kysymyksiä oli, miksi häntä ei vaihdettu, ja mikä sattuma johdatti Simmiä kaiken valtion salaisen tiedon vartijaksi jo aikana, kun Viron Nato-jäsenyys oli vain haave. Viron turvallisuuspäällikkönä pitkään työskennellyt Erik Niiles Kross valitteli, että Simmin paikalle haettiin pariinkin otteeseen englantia puhuvaa ihmistä, mutta rekrytointi ei onnistunut. Ilmeisesti turvallisuusviranomaiset itse eivät pitäneet Herman Simmin postia minkäänarvoisena, lähinnä suojatyöpaikkana poispotkitulle poliisipäällikölle. Työpaikasta tuli arvokas vasta Simmin tehtyä siitä merkittävän.
Simm itse muuten kertoo, että hänestä käytiin kauppaa. Häntä yritettiin vakoojamaailman tapojen mukaan vaihtaa, mutta Virossa päädyttiin kuitenkin paljastamaan Simm. Sen teki puolustusministeri Jaak Aaviksoo päivänä, joka on historiaa. Se oli syyskuun 22. päivä, Tallinnan fasismista vapauttamisen päivä. Vuosi oli 2008. Samana päivänä Johan Bäckman julkisti oman Pronssisoturi-kirjansa Tallinnassa. Jälkeen päin vaikutti siltä, että Herman Simm päätettiin tarkoituksella paljastaa samana päivänä kuin Johan Bäckman julkisti kirjansa. Viron puolustusministeriö vakavasti uskoi, että Johan Bäckman on FSB:n agentti ja tällä tavalla näytti venäläisille, että heilläkin on jotakin tarjottavaa.
Johan Bäckmanin kirjan aiheuttama häly jäi Virossa Simmin vakoiluskandaalin varjoon, tosin vain päiväksi. Toivottavasti hyväntahoiselta hölmöltä vaikuttavan Simmin kovassa vankilatuomiossa ei ole Bäckman-lisää. Tätä ”Maanpetturi” - dokumentti ei ollenkaan käsitellyt.
Vakoilusta tuomittu virolainen Herman Simm ei suostunut katumaan vakoiluaan Venäjän hyväksi hänestä tehdystä dokumentissa ”Maanpetturi”. Hän kysyi vain lakonisesti: ”Missä ne Viron ystävät lopulta ovat?” Venäläisessä Ogonjok-lehdessä hän menee vielä pitemmälle. Hän uskoo vain näyttävänsä Virossa tällä hetkellä maanpetturilta ja vakoojalta, mutta näkökulma hänen tekoihinsa voi vielä muuttua.
Virolaiset toimittajat Mihkel Kärmas ja Rasmus Kagge tekivät Simmistä tuoreeltaan pitkän haastatteludokumentin nimeltään ”Maanpetturi”, joka näytettiin Viron televisiossa äskettäin. Se jätti hyvin paljon kysymyksiä eikä uskottavasti paljastanut, miten Simmistä tuli vakoilija. Yleisesti on tiedossa, ettei Simmillä ollut KGB-taustaa. Minkäänlaista kiristystä hänen suhteen ei voitu harrastaa. Simm perusteli ryhtymistään Viron ”James Bondiksi” omalaatuisella hyväntekeväisyydellä ja isänmaallisuudella. Hänen ehtonsa venäläiselle osapuolelle oli, ettei Venäjä käytä hänen kauttaan saatuja tietoja hyökätäkseen Viroon. Hän siis ajatteli Viron parasta!
Kun Simm tuomittiin 12,5 vuoden vankeuteen vakoilusta viime helmikuussa, kirjoitin vielä tuolloin Suomen Kuvalehden verkkolehteen. Se oli ennen kuin ryhdyin puolustamaan Sanoma-talon aulassa Viron venäläisten oikeuksia. Sen jälkeen päätoimittaja Tapani Ruokanen kutsui minua natsinilkiksi ja jutut Simmistä jäivät vähän kesken.
Minulla oli vaikeuksia jo tuolloin suhtautua kovin vakavasti tähän herra Simmiin. Lehdissä kerrottiin, ettei hän osannut englantia. Ulkomaan kielistä hän puhui vain venäjää. Siitä johtuen hän istui Nato-kokoukset Brysselissä yleensä hotellihuoneessaan. Kokouksen jälkeen hän etsi käsiinsä sellaisen, joka osasi venäjää ja kykeni kertomaan hänelle, mitä kokouksissa oli puhuttu. Hän ei myöskään ymmärtänyt materiaaleja, joita hän välitti eteenpäin. Sen takia hän kopioi kaiken. Joukossa oli erilaista turvallisuusanalyysia erilaisista henkilöistä, joilla ei ollut minkään valtakunnan merkitystä. Yleisemmin arveltiin, etteivät suuret maat usko salaisuuksiaan sellaiselle maalle kuin Viro. Kukaan ei epäillyt, etteikö tuhansien papereiden joukossa olisi ollut muutamia kymmeniä dokumentteja, joita venäläiset eivät olisi saaneet käsiinsä ilman Simmin apua.
Televisiodokumentti ei kovin uskottavasti selittänyt, kuka Simmin paljasti? Muita avoimia kysymyksiä oli, miksi häntä ei vaihdettu, ja mikä sattuma johdatti Simmiä kaiken valtion salaisen tiedon vartijaksi jo aikana, kun Viron Nato-jäsenyys oli vain haave. Viron turvallisuuspäällikkönä pitkään työskennellyt Erik Niiles Kross valitteli, että Simmin paikalle haettiin pariinkin otteeseen englantia puhuvaa ihmistä, mutta rekrytointi ei onnistunut. Ilmeisesti turvallisuusviranomaiset itse eivät pitäneet Herman Simmin postia minkäänarvoisena, lähinnä suojatyöpaikkana poispotkitulle poliisipäällikölle. Työpaikasta tuli arvokas vasta Simmin tehtyä siitä merkittävän.
Simm itse muuten kertoo, että hänestä käytiin kauppaa. Häntä yritettiin vakoojamaailman tapojen mukaan vaihtaa, mutta Virossa päädyttiin kuitenkin paljastamaan Simm. Sen teki puolustusministeri Jaak Aaviksoo päivänä, joka on historiaa. Se oli syyskuun 22. päivä, Tallinnan fasismista vapauttamisen päivä. Vuosi oli 2008. Samana päivänä Johan Bäckman julkisti oman Pronssisoturi-kirjansa Tallinnassa. Jälkeen päin vaikutti siltä, että Herman Simm päätettiin tarkoituksella paljastaa samana päivänä kuin Johan Bäckman julkisti kirjansa. Viron puolustusministeriö vakavasti uskoi, että Johan Bäckman on FSB:n agentti ja tällä tavalla näytti venäläisille, että heilläkin on jotakin tarjottavaa.
Johan Bäckmanin kirjan aiheuttama häly jäi Virossa Simmin vakoiluskandaalin varjoon, tosin vain päiväksi. Toivottavasti hyväntahoiselta hölmöltä vaikuttavan Simmin kovassa vankilatuomiossa ei ole Bäckman-lisää. Tätä ”Maanpetturi” - dokumentti ei ollenkaan käsitellyt.
tiistai 1. joulukuuta 2009
Venäläiset jättävät Latvian?
Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/29/venalaiset-jattavat-latvian/
(Apartheid-katsaus viikko 48/2009):
Venäläinen Pervyi-kanal (TV1) kertoi uutisena Latviasta viikko sitten lauantaina (21.11.), että maan venäläiset ovat ryhtyneet hakemaan töitä Venäjältä. He eivät ainoastaan hae töitä vaan myös vaihtavat kansalaisuutensa Venäjän kansalaisiksi. Televisiokuvassa näytettiin pitkä jono ihmisiä kiemurtelemassa kohti Venäjän lähetystöä. Venäjän passin saamisen kerrottiin kestävän puoli vuotta. Viisumivirkailija lisäsi myös etnisten latvialaisten etsivän töitä Venäjältä ja mahdollisuutta vaihtaa kansalaisuutta.
Latviasta ei pääse enää lamaa pakoon töihin kalkkunateurastamoihin Irlantiin tai Englantiin. Tie länteen on tukossa. Yhä useammat ovat ryhtyneet katsomaan Venäjän suuntaan. Venäjä on jo vuosia houkutellut maahanmuuttajia Baltiasta erilaisilla muuttoavustuksilla. Eräs Pervyi-kanavan haastattelema perhe kertoi lähtevänsä Venäjälle työn hakuun, koska sinne maksetaan matkarahat ja autetaan asunnon hankinnassa. Länteen joutuu maksamaan matkansa itse. Eräs haastateltava kertoi saaneensa kolme työtarjousta idästä. Veret seisauttava vastaus tuli kuitenkin yhden naisen suusta: ”Venäjällä on tulevaisuus.”
Hän tarkoitti, että Venäjällä valtiona on tulevaisuus. Latvian kohdalla sitä moni jo epäilee.
Latvia on konkurssin partaalla, integraatio on epäonnistunut ja maata vaivaa yleinen uskottavuuskriisi. Latviassa on vuoden päästä, lokakuussa 2010 parlamenttivaalit. Nuori sveitsiläinen historioitsija Kaspar Näf arvioi (Postimees 22.11) vaaleissa ratkeavan, pääsevätkö venäläiset lopullisesti valtaan Latviassa. Jo tämän vuoden kesäkuun kuntavaaleissa latvialaiset äänestivät venäläisten puolueita. Latvialaisia nationalisteja eivät äänestäneet latvialaiset itsekään.
Nationalistit ovat nyt oligarkkiensa avulla aloittaneet viimeisen epätoivoisen taistelun vallassa pysymiseksi. Latvian ”Tony Soprano”, jätehuoltaja ja entinen pääministeri Andris Skele palasi politiikkaan torpedoimaan venäläisiä perustamansa Kansanpuolueen riveihin. ”Hän saattaa vielä onnistua voittamaan vaalit, mutta tuskin talouskriisiä”, Kaspar Näf kirjoittaa.
Baltian maiden taloudesta oli huolissaan myös europarlamentaarikko, belgialainen liberaaliryhmän johtaja Guy Verhofstadt. Hän vaati EU:ta olemaan solidaarinen Baltian maille. Latvian taloutta tukee IMF, Kansainvälinen valuuttarahasto, jonka kotipaikka on Washington DC, USA. Europarlamentaarikko ihmetteli, miksi IMF hoitaa sen, mikä kuuluisi EU:lle?
Ehkäpä Verhofstadt on naiivi. Baltian maiden itsenäisyys näyttää toistuvasti olevan vain Venäjä-vastainen projekti. Niiden pystyssä pysymisen rahoittaa se, jota eniten kiinnostaa Venäjä-vastaisuus.
Baltian maat tuntuvat tarvitsevan pystyssä pysyäkseen Venäjän markkinaa. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Baltian maiden kehitys taantuu. Raaka-aineiltaan maailman rikkain maa Venäjä sen sijaan nousee. Jossakin vaiheessa syntyy tilanne, että Venäjä houkuttelee työtilaisuuksillaan köyhtyviä baltteja yhä enemmän. Vaarana on, että Baltiassa on jossakin vaiheessa puolet asukkaista Venäjän ja puolet EU:n kansalaisia. Silloin nousee esiin valinta, haluavatko maat kuulua Venäjään vai EU:hun? EU:n ja Venäjän konflikti on valmis.
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/29/venalaiset-jattavat-latvian/
(Apartheid-katsaus viikko 48/2009):
Venäläinen Pervyi-kanal (TV1) kertoi uutisena Latviasta viikko sitten lauantaina (21.11.), että maan venäläiset ovat ryhtyneet hakemaan töitä Venäjältä. He eivät ainoastaan hae töitä vaan myös vaihtavat kansalaisuutensa Venäjän kansalaisiksi. Televisiokuvassa näytettiin pitkä jono ihmisiä kiemurtelemassa kohti Venäjän lähetystöä. Venäjän passin saamisen kerrottiin kestävän puoli vuotta. Viisumivirkailija lisäsi myös etnisten latvialaisten etsivän töitä Venäjältä ja mahdollisuutta vaihtaa kansalaisuutta.
Latviasta ei pääse enää lamaa pakoon töihin kalkkunateurastamoihin Irlantiin tai Englantiin. Tie länteen on tukossa. Yhä useammat ovat ryhtyneet katsomaan Venäjän suuntaan. Venäjä on jo vuosia houkutellut maahanmuuttajia Baltiasta erilaisilla muuttoavustuksilla. Eräs Pervyi-kanavan haastattelema perhe kertoi lähtevänsä Venäjälle työn hakuun, koska sinne maksetaan matkarahat ja autetaan asunnon hankinnassa. Länteen joutuu maksamaan matkansa itse. Eräs haastateltava kertoi saaneensa kolme työtarjousta idästä. Veret seisauttava vastaus tuli kuitenkin yhden naisen suusta: ”Venäjällä on tulevaisuus.”
Hän tarkoitti, että Venäjällä valtiona on tulevaisuus. Latvian kohdalla sitä moni jo epäilee.
Latvia on konkurssin partaalla, integraatio on epäonnistunut ja maata vaivaa yleinen uskottavuuskriisi. Latviassa on vuoden päästä, lokakuussa 2010 parlamenttivaalit. Nuori sveitsiläinen historioitsija Kaspar Näf arvioi (Postimees 22.11) vaaleissa ratkeavan, pääsevätkö venäläiset lopullisesti valtaan Latviassa. Jo tämän vuoden kesäkuun kuntavaaleissa latvialaiset äänestivät venäläisten puolueita. Latvialaisia nationalisteja eivät äänestäneet latvialaiset itsekään.
Nationalistit ovat nyt oligarkkiensa avulla aloittaneet viimeisen epätoivoisen taistelun vallassa pysymiseksi. Latvian ”Tony Soprano”, jätehuoltaja ja entinen pääministeri Andris Skele palasi politiikkaan torpedoimaan venäläisiä perustamansa Kansanpuolueen riveihin. ”Hän saattaa vielä onnistua voittamaan vaalit, mutta tuskin talouskriisiä”, Kaspar Näf kirjoittaa.
Baltian maiden taloudesta oli huolissaan myös europarlamentaarikko, belgialainen liberaaliryhmän johtaja Guy Verhofstadt. Hän vaati EU:ta olemaan solidaarinen Baltian maille. Latvian taloutta tukee IMF, Kansainvälinen valuuttarahasto, jonka kotipaikka on Washington DC, USA. Europarlamentaarikko ihmetteli, miksi IMF hoitaa sen, mikä kuuluisi EU:lle?
Ehkäpä Verhofstadt on naiivi. Baltian maiden itsenäisyys näyttää toistuvasti olevan vain Venäjä-vastainen projekti. Niiden pystyssä pysymisen rahoittaa se, jota eniten kiinnostaa Venäjä-vastaisuus.
Baltian maat tuntuvat tarvitsevan pystyssä pysyäkseen Venäjän markkinaa. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Baltian maiden kehitys taantuu. Raaka-aineiltaan maailman rikkain maa Venäjä sen sijaan nousee. Jossakin vaiheessa syntyy tilanne, että Venäjä houkuttelee työtilaisuuksillaan köyhtyviä baltteja yhä enemmän. Vaarana on, että Baltiassa on jossakin vaiheessa puolet asukkaista Venäjän ja puolet EU:n kansalaisia. Silloin nousee esiin valinta, haluavatko maat kuulua Venäjään vai EU:hun? EU:n ja Venäjän konflikti on valmis.
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Havel takaisin linnaan ja heti
Apartheid-katsaus viikko 47/2009:
(Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/22/havel-takaisin-linnaan-ja-heti/)
”Linna”-sana ei tarkoita tässä presidentin linnaa vaan vankilaa.
Kun Tsekin surkea näytelmäkirjailija Vaclav Havel poseerasi maailmalla lehtikuvissa yhdessä Rollareiden Mick Jaggerin kanssa, en jaksanut innostua paheksumaan Jaggeria. Niin hyvää kaupallista,viihdyttävää ja tanssittavaa rokkia kuin hän tekeekin, minään suurena älypäänä en ole Jaggeria koskaan pitänyt. Sen sijaan säikähdin pahan päiväisesti, kun kuulin, että itse Lou Reed esiintyi Vaclav Havelin kanssa Prahassa Samettivallankumouksen juhlissa. Voin ymmärtää, että Lou Reedin Velvet Underground rimmaa hyvin Samettivallankumouksen kanssa, mutta Reediltä olisin odottanut parempaa ideologista vainua.
Vaclav Havelin nimi on ensimmäisenä kesäkuun kolmantena 2008 annetussa Prahan julistuksessa, joka rinnastaa kommunismin ja fasismin toisiinsa. Prahan julistus rinnastaa myös Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan. Prahan julistus manifestoi niin sanottua ”kaksoiskansanmurhaa” eli pyrkii osoittamaan Neuvostoliiton ”rikokset” Holokaustiin verrattavaksi kansanmurhaksi. Viime kädessä Prahan julistuksen tarkoituksena on tuomita Neuvostoliitto Nürnbergin oikeudenkäynnin tapaan rikollisvaltioksi.
Prahan julistus on Hitlerin perikunnan paluu Eurooppaan. Tämä perikunta haluaa kirjoittaa Holokaustin ulos eurooppalaisesta historiasta ja korvata sen balttien Siperiaan karkotuksilla. (Sic!) Perimmäisenä tarkoituksena on fasismin rehabilitaatio ja Hitlerin kunnian palautus.
Prahan julistuksen on allekirjoittanut Vaclav Havelin lisäksi muun maussa liettualainen Vitautas Landsbergis ja virolainen Tunne Kelam. Baltiasta on vaikeampaa löytää näitä kahta europarlamentaarikkoa pahempaa natsia. Ainoa suomalainen, joka julistuksen on allekirjoittanut, on Pro Karelian Veikko Saksi! Jokainen asioita ymmärtävä, rockia rakastava ihminen tajuaa, miten harkitsematon teko Lou Reediltä oli osallistua tilaisuuteen, joka puolustaa Veikko Saksin arvoja: revisionismia ja fasismia. Ei Saksia tukisi kukaan kotimainenkaan artisti mistään hinnasta.
Neuvostoaikana vankilassa istuneet dissidentit alkavat paljastaa karvojaan. He istuivat vankilassa siksi, että he kuuluivat sinne. He olivat ”kaksoiskansanmurhan” kannattajia jo silloin.
On aika rehabilitoida runoilija-kääntäjä Matti Rossi. Hän oli aivan oikeassa vuonna 1975, kun hän syytti unkarilaista kirjailija Dènes Kissiä fasistiksi. Kiss kysyi suomalaisilta kirjailijoilta, kummasta fasismista on kyse, punaisesta vai ruskeasta? Kysymyksellään Kiss paljasti olevansa Vaclav Havelin edeltäjäkävijä, Hitlerin perikuntaa.
Heidän paikkansa on vankilassa.
http://praguedeclaration.org/
(Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/22/havel-takaisin-linnaan-ja-heti/)
”Linna”-sana ei tarkoita tässä presidentin linnaa vaan vankilaa.
Kun Tsekin surkea näytelmäkirjailija Vaclav Havel poseerasi maailmalla lehtikuvissa yhdessä Rollareiden Mick Jaggerin kanssa, en jaksanut innostua paheksumaan Jaggeria. Niin hyvää kaupallista,viihdyttävää ja tanssittavaa rokkia kuin hän tekeekin, minään suurena älypäänä en ole Jaggeria koskaan pitänyt. Sen sijaan säikähdin pahan päiväisesti, kun kuulin, että itse Lou Reed esiintyi Vaclav Havelin kanssa Prahassa Samettivallankumouksen juhlissa. Voin ymmärtää, että Lou Reedin Velvet Underground rimmaa hyvin Samettivallankumouksen kanssa, mutta Reediltä olisin odottanut parempaa ideologista vainua.
Vaclav Havelin nimi on ensimmäisenä kesäkuun kolmantena 2008 annetussa Prahan julistuksessa, joka rinnastaa kommunismin ja fasismin toisiinsa. Prahan julistus rinnastaa myös Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan. Prahan julistus manifestoi niin sanottua ”kaksoiskansanmurhaa” eli pyrkii osoittamaan Neuvostoliiton ”rikokset” Holokaustiin verrattavaksi kansanmurhaksi. Viime kädessä Prahan julistuksen tarkoituksena on tuomita Neuvostoliitto Nürnbergin oikeudenkäynnin tapaan rikollisvaltioksi.
Prahan julistus on Hitlerin perikunnan paluu Eurooppaan. Tämä perikunta haluaa kirjoittaa Holokaustin ulos eurooppalaisesta historiasta ja korvata sen balttien Siperiaan karkotuksilla. (Sic!) Perimmäisenä tarkoituksena on fasismin rehabilitaatio ja Hitlerin kunnian palautus.
Prahan julistuksen on allekirjoittanut Vaclav Havelin lisäksi muun maussa liettualainen Vitautas Landsbergis ja virolainen Tunne Kelam. Baltiasta on vaikeampaa löytää näitä kahta europarlamentaarikkoa pahempaa natsia. Ainoa suomalainen, joka julistuksen on allekirjoittanut, on Pro Karelian Veikko Saksi! Jokainen asioita ymmärtävä, rockia rakastava ihminen tajuaa, miten harkitsematon teko Lou Reediltä oli osallistua tilaisuuteen, joka puolustaa Veikko Saksin arvoja: revisionismia ja fasismia. Ei Saksia tukisi kukaan kotimainenkaan artisti mistään hinnasta.
Neuvostoaikana vankilassa istuneet dissidentit alkavat paljastaa karvojaan. He istuivat vankilassa siksi, että he kuuluivat sinne. He olivat ”kaksoiskansanmurhan” kannattajia jo silloin.
On aika rehabilitoida runoilija-kääntäjä Matti Rossi. Hän oli aivan oikeassa vuonna 1975, kun hän syytti unkarilaista kirjailija Dènes Kissiä fasistiksi. Kiss kysyi suomalaisilta kirjailijoilta, kummasta fasismista on kyse, punaisesta vai ruskeasta? Kysymyksellään Kiss paljasti olevansa Vaclav Havelin edeltäjäkävijä, Hitlerin perikuntaa.
Heidän paikkansa on vankilassa.
http://praguedeclaration.org/
torstai 19. marraskuuta 2009
Bäckman vs. Pihl oikeudenkäynti alkoi Virossa
(Julkaistu ensin http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/17/backman-vs-pihl-oikeudenkaynti-alkoi-virossa/
Tallinnassa alkoi tänään oikeudenkäynti Johan Bäckmanin viime keväänä Viroon saamasta maahantulokiellosta. Bäckman haastoi oikeuteen Viron entisen sisäministeri Jüri Pihlin vaatien hänen antamansa maahantulokiellon toteamista laittomaksi. Bäckman katsoi maahantulokiellon rajoittaneen hänen sananvapauttaan ja EU-kansalaisen oikeuksiaan. Bäckmanin ensimmäinen maahantulokielto kesti 16 päivää 25.04.-10.5.2009 estänen hänen osallistumisensa Pronssiyön muistotilaisuuksiin ja Voiton päivän (9.5.) juhlallisuuksiin Tallinnassa.
Entinen sisäministeri Jüri Pihl ei ollut Harjun maakunnan hallinto-oikeuden istunnossa läsnä. Viron sisäministeriön juristit perustelivat maahantulokieltoa sillä, että Johan Bäckman on esittänyt mediassa virheellisiä tietoja Virosta väittäen esimerkiksi Viron olevan apartheid-valtio. Maahantulokiellolla pyrittiin ennaltaehkäisemään mahdollisia levottomuuksia, sillä oli selvää, että tuona ajankohtana järjestettävät tapahtumat olivat luonteeltaan hyvin herkkiä ja toivat paikalle runsaasti Viron venäjänkielistä väestöä. Bäckmanin läsnäolon pelättiin provosoivan Viron kansallismielisiä piirejä, sisäministeriön juristit perustelivat.
Oikeudenkäynnin aluksi tuomari Elle Kask pyysi Johan Bäckmania perustelemaan, miksi hän haluaa oikeuden tunnistavan maahantulokiellon laittomaksi, kun maahantulokielto on jo vanhentunut. Tuomarin mielestä lyhytaikaisen maahantulokiellon vaikutus Bäckmanin sananvapauteen ei ollut oleellinen, sillä Bäckman saattoi maahantulokiellosta huolimatta esittää vapaasti käsityksiään Virosta televisiossa, sanomalehdistössä ja internetissä. Bäckman vastasi, että sisäministeriö oli tukeutunut maahantulokieltoa laatiessaan Viron suojelupoliisin lausuntoon, jossa erityisesti painotettiin hänen kritiikkiään Virosta apartheid-valtiona. Bäckmanin mielestä apartheid-syytös ei ole erityisen raskauttava. Sananvapauteen kuuluu oikeus osallistua demokratiakeskusteluun ja sanoa myös mielipiteitä, jotka eivät ole yleisesti hyväksyttyjä. Se ei voi olla peruste maahantulokiellolle.
Tuomari pyysi Bäckmania täsmentämään, mitä hän tarkoittaa apartheidilla. Bäckman korosti, ettei Viron apartheid ole hänen keksintönsä vaan esimerkiksi Amnesty International on huomauttanut asiasta. Bäckman toi esille Viron ei-kansalaiset, joita on yli satatuhatta. Tuomari pyysi Bäckmania selvittämään tarkemmin, ovatko Viron ei-kansalaiset jotenkin ainoalaatuinen ilmiö? Bäckman totesi perehtyneensä samanlaiseen tilanteeseen Latviassa. Viron tilanne muistutti hänen mielestään jossakin mielessä myös Etelä-Afrikkaa. Sen sijaan Bäckman huomautti Liettuan tehneen toisenlaisen ratkaisun. Bäckman esitti myös, että venäläisten kansalaisuuskokeet Virossa ovat nöyryyttäviä. Tuomari totesi, että tällaiset kokemukset ovat hyvin subjektiivisia eivätkä voi Bäckmanin kohdalla perustua omaan kokemukseen.
Oikeudenkäynnissä nousivat esille myös Viron kohtalon vuodet 1939-40. Suojelupoliisi oli maahantulokieltoa perustellessaan nostanut esille myös Bäckmanin käymän keskustelun Turun Sanomissa turkulaisen Harri Raitis-nimisen kirjailijan kanssa. Osapuolet olivat eri mieltä, miehitettiinkö Viro vai ei? Bäckman totesi, että hänen vastauksensa Raittiille siitä, että Viron puolustusvoimien komentaja Johan Laidoner itse komensi Viron suojeluskunnan riisumaan aseet syksyllä 1939, ei ole Viron vastaista vihapuhetta eikä kiihotusta kansanryhmää vastaan. Tuomari epäili, ettei Bäckmanin kiinnostus Viron historiaan olisi aitoa. Bäckman muistutti, että historioitsijat käyvät vilkasta keskustelua Viron tapahtumista erityisesti Pronssimellakoiden jälkeen ja kirjailijana hänen on ollut erityisen tärkeään perehtyä Viron historian käännekohtiin.
Tuomari kysyi myös Bäckmanin suhteista Virossa asuvaan, kansallissosialistina itseänsä esittelevään Risto Teinoseen. Bäckman totesi arvostavansa Teinosen kielitaitoa ja sotahistorian tuntemusta, mutta heidän maailmankatsomuksensa eivät yhdy. Bäckman selvitti myös suhdettaan virolaiseen Notshnoi Dozor- järjestöön sekä venäläiseen Nashi-järjestöön. Hän totesi arvostavansa molempia antifasistisia järjestöjä ja niihin tutustuminen on osa hänen kirjoitustyötään.
Tuomarille tuli yllätyksenä, että Bäckman oli saanut myös toisen maahantulokiellon 18.08.-23.09.2009 välisenä aikana. Bäckmanin asianajaja Irja Tähismaa pahoitteli toisen maahantulokiellon jäämistä käsittelyn ulkopuolelle sillä, että valitus oli tehty heti ensimmäisen maahantulokiellon jälkeen. Toisesta ei silloin vielä ollut tietoakaan.
Bäckman katsoi myös toisen maahantulokiellon loukanneen hänen sananvapauttaan. Ajankohtaan sattuivat juuri Molotov-Ribbentrop-sopimuksen juhlallisuudet ja Tallinnan vapauttamisen vuosipäivä. Bäckmanin mielestä Virossa ei haluttu hänen olevan paikalla kertomassa, että Tallinna vapautettiin syyskuun 22. päivänä eikä miehitetty. Toista maahantulokieltoa oli erikseen perusteltu sillä, että Bäckman oli käynyt heinäkuussa osoittamassa mieltä Virossa Sinimäellä järjestettyjä SS-muistojuhlia vastaan.
Tuomarin pyynnöstä Bäckman vs. Pihl -jutun käsittely jatkuu joulukuussa. Tuolloin käsitellään molempien maahantulokieltojen laillisuus samassa oikeudenkäynnissä. Jos maahantulokiellot todetaan laittomaksi, Bäckman voi hakea vahingonkorvauksia. Hänen asianajajansa Irja Tähismaan mukaan summa tulee olemaan muodollinen, 1,50 kruunua eli 10 senttiä.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Jäähyväiset edistykselle
Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/15/jaahyvaiset-edistykselle/
(Apartheid-katsaus viikko 46/2009:)
Viime syksynä törmäsin safkalaisen kirkkoherra Juha Molarin blogissa mielenkiitoiseen sanapariin ”kommunistinen korruptio”. Molari kirjoitti blogissaan virolaisista nationalisteista, jotka haaveilivat etnisesti puhtaasta Virosta. Heille monikansallisuus ja kommunistinen korruptio ovat yksi ja sama asia.
”Virolla ovat ainoat mahdollisuudet joko rakentaa tiukasti oma kansallinen linja päättäen Viron omasta hyvästä, tai eurooppalainen monikulttuurisuus tai kommunistinen korruptio”, Molari siteerasi virolaista Henn Põlluaas-nimistä kansalliskiihkoilijaa. (http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/henn-polluaas-veikko-saksi-ja.html)
Põlluaasin kirjoituksista (http://paber.maaleht.ee/?page=&grupp=artikkel&artikkel=10244) selviää, että neuvostoaikainen Viro oli iskulauseissa ”muodoltaan kansallinen, sisällöltään sosialistinen”. Euroopassa sana ”sosialistinen” on Põlluaasin mukaan korvattu sanalla ”monikansallinen”. Tietenkin virolainen nationalisti Põlluaas tuomitsee neuvostoaikaisen kansallisuuspolitiikan venäläistämispolitiikkana. Nyt samaa pahaa edustaa eurooppalainen monikulttuurisuus.
Viron romahtamista neuvostoaikaisesta demokratian tasosta kuvaa hyvin se, että kuntavaalien edellä Tallinnassa vähennettiin lain muutoksella venäläisten kaupunginosien painoarvoa kaupunginvaltuuston paikkajaossa virolaisten kaupunginosien hyväksi. Isänmaa-puoluetta edustava nuori leijona, Urmas Reinsalu vei läpi muutoksen, jonka seurauksena lasnamäkiläisen ääni painaa 3-4 kertaa vähemmän kuin Piritalla asuvan. Sanomattakin on selvää, että Lasnamäellä asuvat venäläiset ja Piritalla virolaiset. Sosiologi Rein Ruutsoo piti venäläisen äänestäjän demonisointia yhtenä syynä siihen, että kuntavaaleissa venäläiset innostuivat niin suurin joukoin äänestämään ja toivat tappion nationalisteille. (http://www.delfi.ee/news/paevauudised/arvamus/article.php?id=26761987&l=fpOpinion)
Lain käsittelyn aikana epäilin itsekin vahvasti koko operaatiota. Se läpäisi oikeuskanslerin käsittelyn, joten en kyennyt uskomaan näin avoimeen demokratian halventamiseen. Totta totisesti. Virossa totalitarismi ja sosialismikin takasivat paremmin demokratian kuin demokratia.
Kävin toissa viikolla tapaamassa erästä suomalaista yritysjohtajaa. Ulkomaisilla yritysjohtajilla on Virossa hänen mukaansa vain yksi yhteinen murhe. Virossa ei voida hänen mielestään loputtomasti teeskennellä, ettei tiedetä, että lähes joka kolmas maassa asuva ihminen on venäläinen. Tämä henkilö on suomenruotsalainen, joten hän on erityisen herkkä vähemmistökysymykselle. Hän valitti, että Helsingissä Stockmannin hississä katsotaan pitkään, kun hän keskustelee tyttärensä kanssa ruotsiksi. Viron yksikielisyyden tauti leviää jo Suomeenkin.
Virolaisen toimittaja Imbi Pajun uusin dokumentti ”Suomenlahden sisaret” jatkaa hänen agendaansa levittää miehitysmyyttiä ja rehabilitoida fasismia. Paju on vetistelevä nurkkapatriootti, jolle Kansainvälinen on totalitarismia, koska se ei ole kansantanhu. Tämä ideologinen idiootti oli kutsuttu Tallinnan Suomen suurlähetystöön juhlistamaan dokumenttinsa Viron ensi-iltaa. Suomen ulkoministeriö on pelottavasti sitoutumassa virolaisen fasismin puolesta puhujaksi maailmalla. Vastahan Sofi Oksanen kävi lähetystön tiloissa julkistamassa ”Puhdistus”-kirjansa virolaisen käännöksen. Ulkoministeriössä ovat puurot ja vellit sekaisin.
Berliinin muurin murtumisen juhlallisuuksien yhteydessä Saksan liittokansleri Angela Merkel olisi voinut sanoa muutaman hyvän sanan Neuvostoliitosta. Muurin murtumiseen johti se tosiasia, että Neuvostoliitto oli tehnyt tehtävänsä. Se oli saavuttanut oman päämääränsä, sillä lännessä niin oikeisto kuin vasemmisto ovat jo hyväksyneet Neuvostoliiton ihanteet. Sosialistisista arvoista ja hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut mainstreamiä. Neuvostoliiton ihanteet toteutti viimeisenä takapajulana viime viikolla Yhdysvallat, jossa vihdoin hyväksyttiin terveydenhoitouudistus. Angela Merkel olisi voinut kiittää koko Itä-Eurooppaa ja Venäjää siitä, miten ne ovat tehneet arvokasta työtä koko ihmiskunnan hyväksi uhrauksiaan säästämättä. Eurooppa on voittanut. Edistys on vihdoin saavuttanut USA:n! Ihmiskunta voitti, kiitos Neuvostoliiton!
Suomi voi olla aina ylpeä lähes 50 vuotta kestäneestä ystävyydestä Neuvostoliiton kanssa. Rauha sen muistolle.
Tässä olikin tämän viikon eväät suomalaiselle vasemmistolle ideologiseen rakennustyöhön.
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/15/jaahyvaiset-edistykselle/
(Apartheid-katsaus viikko 46/2009:)
Viime syksynä törmäsin safkalaisen kirkkoherra Juha Molarin blogissa mielenkiitoiseen sanapariin ”kommunistinen korruptio”. Molari kirjoitti blogissaan virolaisista nationalisteista, jotka haaveilivat etnisesti puhtaasta Virosta. Heille monikansallisuus ja kommunistinen korruptio ovat yksi ja sama asia.
”Virolla ovat ainoat mahdollisuudet joko rakentaa tiukasti oma kansallinen linja päättäen Viron omasta hyvästä, tai eurooppalainen monikulttuurisuus tai kommunistinen korruptio”, Molari siteerasi virolaista Henn Põlluaas-nimistä kansalliskiihkoilijaa. (http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/henn-polluaas-veikko-saksi-ja.html)
Põlluaasin kirjoituksista (http://paber.maaleht.ee/?page=&grupp=artikkel&artikkel=10244) selviää, että neuvostoaikainen Viro oli iskulauseissa ”muodoltaan kansallinen, sisällöltään sosialistinen”. Euroopassa sana ”sosialistinen” on Põlluaasin mukaan korvattu sanalla ”monikansallinen”. Tietenkin virolainen nationalisti Põlluaas tuomitsee neuvostoaikaisen kansallisuuspolitiikan venäläistämispolitiikkana. Nyt samaa pahaa edustaa eurooppalainen monikulttuurisuus.
Viron romahtamista neuvostoaikaisesta demokratian tasosta kuvaa hyvin se, että kuntavaalien edellä Tallinnassa vähennettiin lain muutoksella venäläisten kaupunginosien painoarvoa kaupunginvaltuuston paikkajaossa virolaisten kaupunginosien hyväksi. Isänmaa-puoluetta edustava nuori leijona, Urmas Reinsalu vei läpi muutoksen, jonka seurauksena lasnamäkiläisen ääni painaa 3-4 kertaa vähemmän kuin Piritalla asuvan. Sanomattakin on selvää, että Lasnamäellä asuvat venäläiset ja Piritalla virolaiset. Sosiologi Rein Ruutsoo piti venäläisen äänestäjän demonisointia yhtenä syynä siihen, että kuntavaaleissa venäläiset innostuivat niin suurin joukoin äänestämään ja toivat tappion nationalisteille. (http://www.delfi.ee/news/paevauudised/arvamus/article.php?id=26761987&l=fpOpinion)
Lain käsittelyn aikana epäilin itsekin vahvasti koko operaatiota. Se läpäisi oikeuskanslerin käsittelyn, joten en kyennyt uskomaan näin avoimeen demokratian halventamiseen. Totta totisesti. Virossa totalitarismi ja sosialismikin takasivat paremmin demokratian kuin demokratia.
Kävin toissa viikolla tapaamassa erästä suomalaista yritysjohtajaa. Ulkomaisilla yritysjohtajilla on Virossa hänen mukaansa vain yksi yhteinen murhe. Virossa ei voida hänen mielestään loputtomasti teeskennellä, ettei tiedetä, että lähes joka kolmas maassa asuva ihminen on venäläinen. Tämä henkilö on suomenruotsalainen, joten hän on erityisen herkkä vähemmistökysymykselle. Hän valitti, että Helsingissä Stockmannin hississä katsotaan pitkään, kun hän keskustelee tyttärensä kanssa ruotsiksi. Viron yksikielisyyden tauti leviää jo Suomeenkin.
Virolaisen toimittaja Imbi Pajun uusin dokumentti ”Suomenlahden sisaret” jatkaa hänen agendaansa levittää miehitysmyyttiä ja rehabilitoida fasismia. Paju on vetistelevä nurkkapatriootti, jolle Kansainvälinen on totalitarismia, koska se ei ole kansantanhu. Tämä ideologinen idiootti oli kutsuttu Tallinnan Suomen suurlähetystöön juhlistamaan dokumenttinsa Viron ensi-iltaa. Suomen ulkoministeriö on pelottavasti sitoutumassa virolaisen fasismin puolesta puhujaksi maailmalla. Vastahan Sofi Oksanen kävi lähetystön tiloissa julkistamassa ”Puhdistus”-kirjansa virolaisen käännöksen. Ulkoministeriössä ovat puurot ja vellit sekaisin.
Berliinin muurin murtumisen juhlallisuuksien yhteydessä Saksan liittokansleri Angela Merkel olisi voinut sanoa muutaman hyvän sanan Neuvostoliitosta. Muurin murtumiseen johti se tosiasia, että Neuvostoliitto oli tehnyt tehtävänsä. Se oli saavuttanut oman päämääränsä, sillä lännessä niin oikeisto kuin vasemmisto ovat jo hyväksyneet Neuvostoliiton ihanteet. Sosialistisista arvoista ja hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut mainstreamiä. Neuvostoliiton ihanteet toteutti viimeisenä takapajulana viime viikolla Yhdysvallat, jossa vihdoin hyväksyttiin terveydenhoitouudistus. Angela Merkel olisi voinut kiittää koko Itä-Eurooppaa ja Venäjää siitä, miten ne ovat tehneet arvokasta työtä koko ihmiskunnan hyväksi uhrauksiaan säästämättä. Eurooppa on voittanut. Edistys on vihdoin saavuttanut USA:n! Ihmiskunta voitti, kiitos Neuvostoliiton!
Suomi voi olla aina ylpeä lähes 50 vuotta kestäneestä ystävyydestä Neuvostoliiton kanssa. Rauha sen muistolle.
Tässä olikin tämän viikon eväät suomalaiselle vasemmistolle ideologiseen rakennustyöhön.
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Veljekset kuin Ilvekset
(Apartheid-katsaus viikko 45/2009):
Kun Suomen sosialidemokraatit alkavat pohtia romahduksensa syitä, vilkaisu Viroon ei olisi pahitteeksi. Suomen demareita saattaa vaivata sama tauti kuin Viron demareita: ei häivähdystäkään punaista.
Viron sosialidemokraattisen puolueen historia paljastaa sen hämmästyttävän nopeuden, jolla Viron vasemmisto tuhoutui. Virossa oli vielä maan itsenäistyessä sosialidemokraattinen puolue, jossa oli aitoja sosialisteja. Puoluetta johti vilpitön demari Marju Lauristin. Vaalitappion jälkeen vuonna 1996 puolueessa mentiin sekaisin. Puolue sai uuden nimen, ”Maltilliset” Ruotsin kokoomuksen tapaan. Puolue kuului vielä Sosialistiseen internationaaliin. Uusi puheenjohtaja, poliittinen tyhjänpäiväisyys ja ”kaappinatsi” Andres Tarand rauhoitteli virolaisia. Puolueessa ei enää koskaan heiluteta punaisia lippuja eikä lauleta Kansainvälistä. Jotkut virolaiset sosialistit vaativat puolueen heittämistä ulos Sosialistisesta Internationaalista.
Puolueen ideologinen hämäryys ja sekavuus vain paheni, kun puolueen johtoon nousi amerikkalainen, CIA-yhteyksistä tuttu Toomas Hendrik Ilves. Nyt virolaisissa lehdissä jo naureskeltiin avoimesti, että puolueessa inhotaan kaikkea sos-alkuistakin.
Europarlamentissa Toomas Hendrik Ilves löysi parhaat kaverit suomalaisista demarimepeistä, Ulpu Iivarista ja Lasse Lehtisestä. Kun Ilves antoi Viron venäläistä vähemmistöä loukkaavia lausuntoja, hän sai tukea Ulpu Iivarilta. Iivari kirjoitti verta hyytävän, primitiivisen kannanoton, miten Viron venäläiset pitäisi oikeastaan etnisesti puhdistaa Virosta! Tämä perusdemari teki kaikkensa loukatakseen ja häpäistäkseen Viron neuvostomenneisyyttä. Samaa on aina tehnyt Lasse Lehtinen.
Suomalaisten demarien halveksiva suhtautuminen Viron sosialistiseen historiaan ja heidän rasistinen suhteensa Viron venäläiseen vähemmistöön paljasti, etteivät suomalaiset demarit ole koskaan ymmärtäneet mitään Neuvostoliiton olemuksesta tai kommunismin merkityksestä työväenliikkeen kantavana voimana. Heillä on yhtä pinnallinen suhde sosialismiin kuin Ilveksellä: sillä pääsee Natoon.
Viron vasemmiston tuhoa edesauttoi se, ettei lännessä osattu erottaa, ketkä ovat demokraatteja ja ketkä eivät. Neuvostoaikainen vasemmisto oli Virossa huomattavasti maltillisempi ja humaanimpi kuin koskaan lännen lemmikit, Lennart Meri ja Mart Laar. Näissä miehissä ei ole koskaan ollut hiventäkään demokraattia. He ovat nationalisteja ja Viron apartheidin pääarkkitehdit.
Viron sosialidemokraateista on tullut virolaisten nationalistien apupuolue, jonka avulla Euroopalle näytellään demokratialeikkiä. Sen avulla nationalistit, reformistit ja IRL, pitävät venäläiset loitolla parlamentista. Tällaisella sosialidemokratialla ei ole tietenkään enää mitään tekemistä demokratian saati sosialismin kanssa. Se on vain ideologista petosta.
Suomessa on ilmeisesti joissakin demaripiireissä ryhdytty epäilemään Viron demareiden luonnetta. Virossa majailevat suomalaiset kantakirjademarit ovat yhtäkkiä kokeneet herätyksen ja ryhtyneet liputtamaan Viron keskustan ja sen puheenjohtajan, venäläisten äänet keräävän Edgar Savisaaren puolesta. Onko mahdollista, että sosialidemokraatit alkavat ymmärtää, ettei nationalismilla voi olla mitään tekemistä sosialidemokratian kanssa? Sehän on sitten pelkkää kansallissosialismia.
Kun Suomen sosialidemokraatit alkavat pohtia romahduksensa syitä, vilkaisu Viroon ei olisi pahitteeksi. Suomen demareita saattaa vaivata sama tauti kuin Viron demareita: ei häivähdystäkään punaista.
Viron sosialidemokraattisen puolueen historia paljastaa sen hämmästyttävän nopeuden, jolla Viron vasemmisto tuhoutui. Virossa oli vielä maan itsenäistyessä sosialidemokraattinen puolue, jossa oli aitoja sosialisteja. Puoluetta johti vilpitön demari Marju Lauristin. Vaalitappion jälkeen vuonna 1996 puolueessa mentiin sekaisin. Puolue sai uuden nimen, ”Maltilliset” Ruotsin kokoomuksen tapaan. Puolue kuului vielä Sosialistiseen internationaaliin. Uusi puheenjohtaja, poliittinen tyhjänpäiväisyys ja ”kaappinatsi” Andres Tarand rauhoitteli virolaisia. Puolueessa ei enää koskaan heiluteta punaisia lippuja eikä lauleta Kansainvälistä. Jotkut virolaiset sosialistit vaativat puolueen heittämistä ulos Sosialistisesta Internationaalista.
Puolueen ideologinen hämäryys ja sekavuus vain paheni, kun puolueen johtoon nousi amerikkalainen, CIA-yhteyksistä tuttu Toomas Hendrik Ilves. Nyt virolaisissa lehdissä jo naureskeltiin avoimesti, että puolueessa inhotaan kaikkea sos-alkuistakin.
Europarlamentissa Toomas Hendrik Ilves löysi parhaat kaverit suomalaisista demarimepeistä, Ulpu Iivarista ja Lasse Lehtisestä. Kun Ilves antoi Viron venäläistä vähemmistöä loukkaavia lausuntoja, hän sai tukea Ulpu Iivarilta. Iivari kirjoitti verta hyytävän, primitiivisen kannanoton, miten Viron venäläiset pitäisi oikeastaan etnisesti puhdistaa Virosta! Tämä perusdemari teki kaikkensa loukatakseen ja häpäistäkseen Viron neuvostomenneisyyttä. Samaa on aina tehnyt Lasse Lehtinen.
Suomalaisten demarien halveksiva suhtautuminen Viron sosialistiseen historiaan ja heidän rasistinen suhteensa Viron venäläiseen vähemmistöön paljasti, etteivät suomalaiset demarit ole koskaan ymmärtäneet mitään Neuvostoliiton olemuksesta tai kommunismin merkityksestä työväenliikkeen kantavana voimana. Heillä on yhtä pinnallinen suhde sosialismiin kuin Ilveksellä: sillä pääsee Natoon.
Viron vasemmiston tuhoa edesauttoi se, ettei lännessä osattu erottaa, ketkä ovat demokraatteja ja ketkä eivät. Neuvostoaikainen vasemmisto oli Virossa huomattavasti maltillisempi ja humaanimpi kuin koskaan lännen lemmikit, Lennart Meri ja Mart Laar. Näissä miehissä ei ole koskaan ollut hiventäkään demokraattia. He ovat nationalisteja ja Viron apartheidin pääarkkitehdit.
Viron sosialidemokraateista on tullut virolaisten nationalistien apupuolue, jonka avulla Euroopalle näytellään demokratialeikkiä. Sen avulla nationalistit, reformistit ja IRL, pitävät venäläiset loitolla parlamentista. Tällaisella sosialidemokratialla ei ole tietenkään enää mitään tekemistä demokratian saati sosialismin kanssa. Se on vain ideologista petosta.
Suomessa on ilmeisesti joissakin demaripiireissä ryhdytty epäilemään Viron demareiden luonnetta. Virossa majailevat suomalaiset kantakirjademarit ovat yhtäkkiä kokeneet herätyksen ja ryhtyneet liputtamaan Viron keskustan ja sen puheenjohtajan, venäläisten äänet keräävän Edgar Savisaaren puolesta. Onko mahdollista, että sosialidemokraatit alkavat ymmärtää, ettei nationalismilla voi olla mitään tekemistä sosialidemokratian kanssa? Sehän on sitten pelkkää kansallissosialismia.
tiistai 3. marraskuuta 2009
Paljonko Gorballe maksettiin NL:n hajottamisesta?
Eilen Tallinnassa esiintynyt pietarilainen tutkiva toimittaja Andrei Konstantinov joutui vastaamaan yllättäviin kysymyksiin. Häneltä kysyttiin, paljonko Gorbatshoville maksettiin Neuvostoliiton hajottamisesta? Oliko hän tietoinen Georgian salaisesta aseistautumissuunnitelmasta ja onko hän etsinyt amiraali Koltshakin kulta-aarretta? Satapäinen yleisö naureskeli. Virossa venäläiset elävät todellakin omassa maailmassaan. Konstantinov on erikoistunut rikosasioihin, tehnyt sarjaa ”Rikollinen Pietari” ja opettaa journalismia Pietarin yliopistossa. Yleisöä ei kiinnostanut toimittajien ja ihmisoikeustaistelijoiden murhat Venäjällä. Heitä kiinnosti vain, kenen toimeksiannosta Gorbatshov meni kaatamaan Berliinin muurin ja tekemään Neuvostoliiton tarpeettomaksi.? ”Paljonko hänelle siitä maksettiin?”, kuului kiukkuinen kysymys.
Konstantinov esiintyi venäläisen sanomalehden, Komsomolskaja Pravdan järjestämässä mediatapaamisessa Impressium. Tapahtuma on venäjänkielinen ilman viron tai muun kielistä tulkkausta. Se kokoaa Tallinnan toimittajat kerran kuussa yhteen erilaisten teemojen ympärille. Nyt vuorossa oli rikostutkijat ja heidän kirjansa.
Teemasta oli kiinnostunut myös Tallinnassa piipahtanut dosentti Johan Bäckman. Hän järjesteli asianajajansa kanssa puolustustaan parin viikon päästä alkavaa oikeudenkäyntiä varten. Hän on haastanut oikeuteen viime kevään maahantulokiellostaan Viron sisäministeriön.
Venäläinen vieras Anrei Konstantinov on Bäckmanin vanha tuttava. Bäckman tunsi myös tapahtuman toisen vieraan, Viron entisen rikospoliisin päällikön, Andres Anveltin. Anvelt on kirjoittanut dekkarin ”Punainen elohopea”. Kirja on ilmestynyt viron lisäksi myös venäjän kielellä. Siitä on tehty virolais-venäläinen elokuva.
Anveltin tausta on mielenkiintoinen. Hänen isoisänsä oli virolainen kommunisti, Jaan Anvelt. Näin Johan Bäckman kirjoittaa Anvelteista kirjassaan Pronssisoturi (2008):
”Suomen Valtiollisen poliisin henkilömappi nro 10957 kertoo, että Tallinnan kapinaa joulukuussa 1924 johtanut Jaan Anvelt oli puoluekannaltaan ”kiihkeä terroristi”. Anvelt oli perustanut Eestin työkansan kommuunin Narvaan 1918 ja yrittänyt jatkaa vallankumouksella, mutta joutunut pakenemaan Moskovaan. Siellä hän eteni vuonna 1935 Kominternin kontrollikomitean johtoon. Marraskuussa 1937 Helsingin Sanomat kirjoitti: ”Viron kommunistien johtaja Anvelt, joka v. 1924 joulukuussa johti kommunistien vallankaappausyritystä Tallinnassa, on Venäjällä pidätetty vakoilijana ja trotskilaisena”. Jaan Anvelt ei ilmaantunut kesän 1940 laulavan vallankumouksen barrikadeille. Vasta paljon myöhemmin kuultiin, että Anvelt oli teloitettu kansanvihollisena Moskovassa joulukuussa 1937.”
”Aina kun puhutaan Viron poliisista, Jaan Anvelt tulee mieleeni, sillä hänen lapsenlapsensa Andres Anvelt on tärkeä poliisipäällikkö Viron tasavallassa. Andres Anvelt johti Viron keskusrikospoliisin järjestäytyneen rikollisuuden vastaista osastoa ja nousi keskusrikospoliisin päälliköksi, sitten Viron valtionkanslian turvallisuuskoordinaattoriksi ja puolustusministerin neuvonantajaksi. Hänen tehtävänään oli tehostaa Viron tiedusteluelinten yhteistoimintaa eli estää pronssiyön kaltaiset tapahtumat. Irakin poliisiakin kouluttanut Andres Anvelt tunsi poliisityön mutta ei tiedustelutoimintaa. Jaan Anvelt oli johtanut Tallinnan kapinaa vuonna 1924 ja hänen lapsenlapsensa Andres Anvelt yritti estää sen vuonna 2007 – molemmat epäonnistuivat. Irakiinkaan Anvelt ei saanut suurempaa järjestystä aikaan”, Bäckman kirjoittaa.
Andres Anvelt on kuuluisa siitä, että hän oli Neuvostoliiton nuorin miliisiupseeri. Anvelt puhuu venäjää ilman korostusta.
Minulla ja Bäckmanilla ei kulu minuuttiakaan, kun paljastamme Viron miehityksen valheeksi.
P.S. Andres Anveltilla on kauniit, vallankumouksellisen surulliset silmät.
http://patsaskirja.blogspot.com/2009/01/pogromi.html
Konstantinov esiintyi venäläisen sanomalehden, Komsomolskaja Pravdan järjestämässä mediatapaamisessa Impressium. Tapahtuma on venäjänkielinen ilman viron tai muun kielistä tulkkausta. Se kokoaa Tallinnan toimittajat kerran kuussa yhteen erilaisten teemojen ympärille. Nyt vuorossa oli rikostutkijat ja heidän kirjansa.
Teemasta oli kiinnostunut myös Tallinnassa piipahtanut dosentti Johan Bäckman. Hän järjesteli asianajajansa kanssa puolustustaan parin viikon päästä alkavaa oikeudenkäyntiä varten. Hän on haastanut oikeuteen viime kevään maahantulokiellostaan Viron sisäministeriön.
Venäläinen vieras Anrei Konstantinov on Bäckmanin vanha tuttava. Bäckman tunsi myös tapahtuman toisen vieraan, Viron entisen rikospoliisin päällikön, Andres Anveltin. Anvelt on kirjoittanut dekkarin ”Punainen elohopea”. Kirja on ilmestynyt viron lisäksi myös venäjän kielellä. Siitä on tehty virolais-venäläinen elokuva.
Anveltin tausta on mielenkiintoinen. Hänen isoisänsä oli virolainen kommunisti, Jaan Anvelt. Näin Johan Bäckman kirjoittaa Anvelteista kirjassaan Pronssisoturi (2008):
”Suomen Valtiollisen poliisin henkilömappi nro 10957 kertoo, että Tallinnan kapinaa joulukuussa 1924 johtanut Jaan Anvelt oli puoluekannaltaan ”kiihkeä terroristi”. Anvelt oli perustanut Eestin työkansan kommuunin Narvaan 1918 ja yrittänyt jatkaa vallankumouksella, mutta joutunut pakenemaan Moskovaan. Siellä hän eteni vuonna 1935 Kominternin kontrollikomitean johtoon. Marraskuussa 1937 Helsingin Sanomat kirjoitti: ”Viron kommunistien johtaja Anvelt, joka v. 1924 joulukuussa johti kommunistien vallankaappausyritystä Tallinnassa, on Venäjällä pidätetty vakoilijana ja trotskilaisena”. Jaan Anvelt ei ilmaantunut kesän 1940 laulavan vallankumouksen barrikadeille. Vasta paljon myöhemmin kuultiin, että Anvelt oli teloitettu kansanvihollisena Moskovassa joulukuussa 1937.”
”Aina kun puhutaan Viron poliisista, Jaan Anvelt tulee mieleeni, sillä hänen lapsenlapsensa Andres Anvelt on tärkeä poliisipäällikkö Viron tasavallassa. Andres Anvelt johti Viron keskusrikospoliisin järjestäytyneen rikollisuuden vastaista osastoa ja nousi keskusrikospoliisin päälliköksi, sitten Viron valtionkanslian turvallisuuskoordinaattoriksi ja puolustusministerin neuvonantajaksi. Hänen tehtävänään oli tehostaa Viron tiedusteluelinten yhteistoimintaa eli estää pronssiyön kaltaiset tapahtumat. Irakin poliisiakin kouluttanut Andres Anvelt tunsi poliisityön mutta ei tiedustelutoimintaa. Jaan Anvelt oli johtanut Tallinnan kapinaa vuonna 1924 ja hänen lapsenlapsensa Andres Anvelt yritti estää sen vuonna 2007 – molemmat epäonnistuivat. Irakiinkaan Anvelt ei saanut suurempaa järjestystä aikaan”, Bäckman kirjoittaa.
Andres Anvelt on kuuluisa siitä, että hän oli Neuvostoliiton nuorin miliisiupseeri. Anvelt puhuu venäjää ilman korostusta.
Minulla ja Bäckmanilla ei kulu minuuttiakaan, kun paljastamme Viron miehityksen valheeksi.
P.S. Andres Anveltilla on kauniit, vallankumouksellisen surulliset silmät.
http://patsaskirja.blogspot.com/2009/01/pogromi.html
maanantai 2. marraskuuta 2009
Saksa palkitsi neuvostopartisaanin
Kuvassa: Fania Brantsovsky
(Apartheid-katsaus viikko 44/2009)
Saksa on tuominnut voimakkaasti Baltiassa nousevan fasismin palkitsemalla liettualaisen neuvostopartisaanin, Fania Brantsovskajan. Fania Brantsovskaja (87) on juutalainen nainen, joka selvisi hengissä Vilnan getosta. Hän on yhdessä toisen getosta selvinneen juutalaisnaisen, Rachel Margoliksen (88) kanssa joutunut Liettuassa epäillyksi sotarikoksista liityttyään pakonsa jälkeen neuvostopartisaaneihin taistelemaan natseja vastaan. Nyt Saksa on antanut Fania Brantsovskajalle tunnustusmitalin hänen työstään liennyttää Itä- ja Keski-Euroopassa saksalaisten ja juutalaisten suhteita. Asiasta kertoo uutistoimisto BNS (http://www.bns.lt/topic/874/news/32223786/).
Saksa asettui tällä eleellä puolustamaan Brantsovskajaa Liettuan viranomaisia vastaan. Tähän mennessä sen on tehnyt myös Yhdysvallat. EU ei ole reagoinut asiaan millään tavalla.
Saksa on nyt ottanut yhtä tuomitsevan kannan Baltian fasismin nousuun kuin Venäjä. Tällä tunnustuksella Saksa irtisanoutui myös täysin Baltian uudesta historian kirjoituksesta, jossa neuvostovastaisista, natsien puolella taistelleista henkilöistä tehdään sankareita. Saksa näytti liettualaisille, että se ei koskaan pidä Fania Brantsovskajaa muuna kuin uhrina. Liettuassa reaktiot ovat olleet odotetut. Saksan ele on tuomittu loukkaavana ja liettualaisia nöyryyttävänä.
Fania Brantsovskaja kuului neuvostopartisaanien joukkoon, joka sotatoimena poltti puolalaisen kylän, jonka seurauksena 46 siviiliä kuoli, joukossa 22 lasta. Fania Brantsovskaja kiistää syyllisyytensä rikoksiin.
Maailman juutalaisyhteisöä on järkyttänyt Liettuassa aloitettu prosessi Holokaustista selvinneitä vastaan. Liettuassa asuvan juutalaisen professori Dovid Katzin mukaan historian vääristely on johtanut Liettuassa siihen, että uhrit joutuvat syytetyiksi. Moraalinen kompassi on kääntynyt päälaelleen. Baltit pyrkivät Katzin mielestä tällä toiminnallaan Holokaustin häivyttämiseen Euroopan historiasta.
Tapasin itse Fania Brantsovskajan kesällä Vilnassa. En tiedä, mitä hän on tehnyt juutalaisten ja saksalaisten suhteiden parantamiseksi. Tiedän vain, että Saksa ymmärtää asiat edelleen oikein. Fasisteja vastaan taistelevat eivät koskaan ole väärässä!
(http://dissidentti.blogspot.com/2009/10/juutalaiset-katoavat-liettuasta.html)
perjantai 30. lokakuuta 2009
Juutalaiset katoavat Liettuasta
Holokausti oli Liettuan juutalaisille tuhoisa. Liettuan uusi itsenäisyys on sitä omalla tavallaan. Kun vuonna 1989 Liettuassa oli vielä 12 500 juutalaista, heitä on nyt enää 4000. Lietuvos Jeruzale-lehden päätoimittaja Milan Herkovsky on huolissaan yhteisönsä jatkuvuudesta.
”Juutalaiset uhkaavat hävitä Liettuasta kokonaan seuraavan 20 vuoden aikana”, hän ennustaa.
Liettuan juutalaisesta yhteisöstä noin 3000 asuu Vilnassa. He ovat neuvostoajan maallistamia. Juutalaisilla on oma koulu Vilnassa, mutta sen pääopetuskieli on liettua. Puolet Liettuan juutalaisväestöstä on eläkeläisiä. Heidän kuolleisuutensa on kaksi kertaa suurempaa kuin syntyvyys. Suurin uhka on muuttoliike. Nuoret ja keski-ikäiset pyrkivät muuttamaan maasta ulos.
”Muuttoliike alkoi jo Neuvostoliiton viimeisinä vuosina, mutta erityisen dramaattiseksi se kääntyi 1990-luvun puolivälissä”, Herkovsky kertoo.
Alkuperäisiä
asukkaita vähän
Vilnan yliopiston jiddishin kielen professori Dovid Katz vetää kesäkurssia Liettuan juutalaisuudesta. Hän on syntynyt New Yorkissa, mutta saanut Iso-Britannian kansalaisuuden vuonna 2007. Hänen isänsä, liettualaissyntyinen Menke Katz (1906-1991) oli jiddishin ja englannin kielinen runoilija, joka muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin vuonna 1920.
Dovid Katz muistuttaa, että Liettuassa tapettiin juutalaisia suhteessa oman maan väestöön kaikkein eniten Euroopassa. Liettuassa oli ennen toista maailman sotaa noin 209 000 juutalaista, joista 96 prosenttia tuhottiin eli lähes 200 000. Vilnan lähellä oleva Paneriain metsä on kuuluisin joukkotuhopaikka. Saksalaiset saivat teloituksiin runsaasti apua paikallisilta liettualaisilta. Spontaaneja pogromeja johtivat liettualaisista koostuneet aseistetut omavaltaiset ryhmät ja myöhemmin salaisen poliisin yksiköt. Liettualaisten osuutta joukkotuhoon on koko ajan pyritty väheksymään.
Vilnassa oli kaksi gettoa. Viimeinen getto likvidoitiin 23. syyskuuta 1943. Valtaosa tapettiin Paneriain metsässä, mutta osa geton asukkaista vietiin Tallinnaan Kloogaan, jossa heidät tuhottiin myöhemmin. Muutama henkilö onnistui selviämään getosta pakenemalla.
”Tuona päivänä ei tuhoutunut ainoastaan Liettuan viimeiset juutalaiset vaan 600 vuotta juutalaista historiaa katosi Liettuasta”, Katz sanoo.
Hänen mukaansa nykyisistä kolmesta tuhannesta Vilnan juutalaisesta vain 5-7 on syntynyt Vilnassa. Muut ovat tulleet Vilnaan neuvostoaikaisen muuttoliikkeen mukana. Katz on pyrkinyt omissa tutkimuksissaan etsimään Neuvostoliiton romahdettua Itä-Euroopasta ennen toista maailman sotaa syntyneitä juutalaisia.
Pakeneminen
getosta
Hasya Spanerflieg (88) on yksi Vilnan getosta paenneita. Hän oli joutunut gettoon 20-vuotiaana aviomiehensä ja pienen poikavauvansa kanssa heti geton perustamisen aikoihin syyskuussa 1941. Saksalaiset olivat tulleet Liettuaan heti kesäkuussa 1941 ja ottaneet maassa kaiken haltuun. Juutalaisia miehiä oli pidätetty ja viety välittömästi ammuttavaksi Paneriain metsään Vilnan lähellä.
Gettoon vientiä ohjasi liettualaiset yhdessä saksalaisten kanssa. Heidät lastattiin vaunuihin ja siirrettiin gettoon, jossa heidät majoitettiin suuriin huoneisiin yhdessä 25 perheen kanssa. Hasya Spanerfliegin vanhemmat ja veli siirrettiin myös gettoon, jossa SS-upseerit tekivät öisiä tarkastuksia. Asukkaat tekivät gettoonsa pienelle kadulle synagoogan, jossa kaikki kävivät rukoilemassa. Joskus Saksan ja Liettuan poliisi tuli ja vei kaikki Paneriain metsään. Getossa oli epäselvyyttä, mitä Paneriaissa tapahtuu. Huhuttiin, että se on keskitysleiri.
”Se kuulosti hyvältä, koska silloin se ei ollut joukkomurhapaikka. Toisen huhun mukaan siellä tapettiin heti”, Hasya Spanerflieg kertoo seminaarissa.
Getossa tapahtuivat jatkuvat operaatiot, joita kutsuttiin saksaksi nimellä ”aktsia”, joiden aikana ihmisiä vietiin tapettavaksi.
Pienempi getto likvidoitiin heti. Lähes kaikki sen asukkaat tapettiin. Suuremmassa getossa jaettiin keltaisia lupia, joka tarkoitti sitä, että henkilö saa luvan elää pitempään.
”Getossa ymmärrettiin, että täytyy pelastautua”, Spanerflieg jatkaa.
Vuosi 1942 oli getossa hiljainen vuosi. Vastarintaliike FPO alkoi kuitenkin muotoutua johdossa Hasya Spanerfliegin aviomies Boris Friedman. Varsovan geton kapina tapahtui huhtikuussa 1943. Vilnan getossa alkoivat erimielisyydet siitä, miten selviydytään. Yksi ryhmä halusi gettoon aseita ja nousta kapinaan. Toinen ryhmä piti itsemurhana alkaa ampua geton sisällä. Hasyan mies halusi ystävineen ulos getosta liittyäkseen neuvostopartisaaneihin taistellakseen natseja vastaan.
”Amerikkalaisia, brittejä tai ranskalaisia ei ollut lähettyvillä. Vain venäläiset taistelivat saksalaisia vastaan”, professori Katz huikkaa väliin.
Hasya ei tiennyt miehensä suunnitelmista mitään. Getossa oli sääntö, että jos karkaa, gettoon jäävät omaiset tapetaan. Hasyan mies pakeni getosta huhtikuussa 1943. Seuraavana päivänä poliisi tuli hakemaan Hasyan, hänen vanhempansa, lapsensa ja veljen lapsen geton vankilaan. Veli oli jo tapettu, joten Hasya huolehti hänen lapsestaan getossa. Hänellä oli vastuullaan oma 2,5-vuotias poika sekä veljensä 4,5 -vuotias poika. Kaikki perheenjäsenet sanoivat vankilassa toisilleen jo hyvästit. Yhtenä päivänä heidät huudettiin ulos vankilasta: Perhe Friedman heraus! Heidät tempaistiin vankilasta ulos ja heitettiin samantien kellariin. He olivat pelastettuja!
Hasya Spanerfliegin mielestä on selvää, että pahaa poliisia näytelleet henkilöt olivat hänen miehensä Boriksen tuttuja, joka oli huolehtinut perheensä turvallisuudesta pakonsa takia. Geton juutalainen poliisipäällikkö Genz oli myös tietoinen siitä, että perhettä ei lähdetäkään viemään Paneriaihin.
”Näiden juutalaisten rooli oli hyvin vaikea. He joutuivat auttamaan saksalaisia, mutta suostuivat myös pelastamaan joitakin juutalaisia perheitä”, Hasya Spanerflieg kertoo.
Perhe pääsi palaamaan omaan vanhaan asuntoonsa. Myöhemmin Hasyalle selvisi, että hänen miehensä oli geton ulkopuolella yrittänyt järjestää vastarintaa, mutta paikalliset liettualaiset olivat antaneet heidät ilmi ja kaikki pakolaiset oli tapettu.
Getossa alkoivat seuraavat ryhmät valmistautua pakenemaan. Getossa nousi kapina syyskuun ensimmäisenä päivänä. Hasya alkoi miettiä omaa pakoaan.
”En tiennyt aviomiehestäni mitään. Minun piti päättää, jättääkö lapsi ja vanhemmat? Vanhemmat vakuuttivat, etten koskaan pääse elävänä muuten kuin lähtemällä. Saanko pelastaa vain itseni vai menenkö Paneriaihin yhdessä lapseni kanssa?”
Hasya pakeni yhdessä 24 muun ihmisen kanssa. Hänen lapsensa ja vanhempansa tapettiin Paneriain metsässä.
”Olen kärsinyt päätöksestä jatkuvasti. Suren joka päivä päätöstäni jättää lapseni tapettavaksi yksin vanhempieni kanssa”, hän sanoo.
Hasya pakeni Trakain metsiin painaen ainoastaan 48 kiloa. Hän oli luuranko. Hän liittyi neuvostoliittolaisten partisaaniryhmään, jossa oli noin 20 henkeä ryhmässä, joista 5-6 oli juutalaista. Kylissä perheet toivat partisaaniryhmälle vaatteita. Venäläinen johtaja opetti Hasyan lypsämään.
”Mies nauroi, että jätti opettamatta minulle, kuinka juodaan samagonia (venäläistä pirtua)”, Hasya lopettaa.
Hasya meni uudelleen naimisiin ja sai pojan. Hän elää Vilnassa.
Fania Brantsovsky (87)
Fania Brantsovsky ei puhu ympärillään käynnissä olevasta rikostutkinnasta lakimiehensä pyynnöstä. Hän kertoo Vilnassa amerikkalaisille turisteille ties monennenko kerran ihmeellisestä pelastumisestaan Holokaustista ja Vilnan getosta. Fania Brantsovsky järjestää myös kiertoajeluja Vilnan ympäristön metsiin näyttäen kiinnostuneille natsien vastaisia taistelupaikkojaan.
Fania Brantsovsky joutui gettoon heti saksalaisten valloitettua Liettuan kesällä 1941. Hän oli 19-vuotias. Perhe hajosi. Hänen äitinsä vietiin Riikaan, jossa hänet tapettiin. Hänen isänsä murhattiin Virossa vuoden 1944 syksyllä Kloogan leirillä. Yhteensä hän kadotti perheestään 50 henkeä.
Getossa muodostettiin maanalainen organisaatio. Brantsovsky kuvaa elävästi, kuinka getossa ei vielä alkuvaiheessa ymmärretty tilanteen vakavuutta.
”Kolme juutalaista kykenee muodostamaan viisi puoluetta. Käytimme aikaa politikointiin, sillä getossa oli monen kirjavaa aktiivista nuorisoa. Joukossa oli sionisteja, sosialisteja, kommunisteja, revisionisteja, työläissionisteja, antikommunisteja, oikeistolaisia ja nykyisen Israelin Likud-puolueen edeltäjiä”, Brantsovsky selittää.
Seuraavan vuoden aikana poliisien viedessä väkeä Paneriain metsään teloitettavaksi getossa ryhdyttiin ymmärtämään, että vastarinnan on yhdistettävä voimansa poliittisen kinastelun sijaan. Vuoden 1942 lopulla getossa perustettiin kaikkia eri poliittisia suuntauksia edustava Yhteinen Partisaaniorganisaatio.
Vastarintaliikkeen johtaja Itzhak Fittenberg pakeni järjestääkseen vastarintaa geton ulkopuolella. Hänen pakonsa jälkeen saksalaiset uhkasivat tappaa 20 000 geton jäsentä, jos Fittenberg ei antautuisi. Hän antautui ja tapettiin.
Fania Brantsovsky oli aivan viimeisten joukossa, joka pelastui getosta. Getto likvidoitiin syyskuun 23. päivä 1943. Samaisena aamuna Fanian piti paeta getosta yhdessä kolmen tytön kanssa. Naisten pakenemista suosittiin, koska heidän uskottiin selviävän miehiä paremmin. Tytöt saivat ohjeet, mihin kyliin mennä. He hyvästelivät perheensä ja ottivat irti juutalaismerkit vaatteistaan. Yksi tytöistä ei ennättänyt portille, kun liettualainen poliisi pysäytti tytöt portin oviaukossa ja komensi heidät kadulle pois tieltä. Gettoon saapui juuri kuorma-autot tyhjentämään gettoa juutalaisista. Fania katsoi kumppaninsa ja poliisin kanssa kadun toiselta puolelta, miten getto piiritettiin ja kuorma-autokolonna ajoi gettoon sisälle.
Fanian mukaan liettualainen poliisi ei tajunnut tyttöjen olevan geton juutalaisia.
Fania pelkäsi koko pakomatkan ajan, että ihmiset kavaltaisivat heidät saksalaisille. Partisaanileiriin oli 40 kilometriä matkaa eikä matkalla saanut jäädä kiinni. Monet kuolivat pakomatkalla. He olivat eksyneet metsässä, ja joutuivat turvautumaan nuoren puolalaisen miehen apuun.
”En tiedä vieläkään, ymmärsikö hän meidän olevan juutalaisia”, Fania sanoo.
Kahden päivän päästä tytöt löysivät kylänsä ja liittyivät partisaanijoukkoihin.
Fania oli partisaanien mukana sodan loppuun saakka. Hän muistaa vieläkin ensimmäisen tehtävänsä, joka oli saksalaisten puhelinlinjojen katkaiseminen. Fania ei ollut erityisemmin hyvä suunnistamaan ja hän eksyi silläkin sotaretkellä. Fanian muisti toimii vieläkin terävästi.
”Tiesin voittavamme sodan 8.-9. heinäkuuta 1944, kun saksalaiset alkoivat paeta”, hän sanoo varmasti.
Fania meni naimisiin partisaanitoverinsa kanssa 17.7. 1944. Hänellä on kaksi tytärtä ja kuusi lastenlasta. Toinen tyttäristä asuu Israelissa, toinen Vilnassa.
Amerikkalaisten
virheet
Vilnan yliopiston professori Dovid Katzin luennon aihe ”Projekti kirjoittaa Holokausti ulos eurooppalaisesta historiasta” herättää suurta kiinnostusta Liettuan pääkaupunkiin kokoontuneessa amerikkalaisessa yleisössä, joka koostuu yliopistoväestä ja Yhdysvaltain suurlähetystön henkilökunnasta. Katz sanoo heti aluksi, että amerikkalaiset ovat itse tehneet virheitä ja syyllisiä siihen, mitä Baltiassa parhaillaan tapahtuu. Hänen mielestään juutalaisten lobby vaati Yhdysvalloissa, että Baltian maita ei saa ottaa Naton jäseneksi ilman, että maat käsittelevät osuutensa Holokaustissa.
”Me hylkäisimme paikalliset Holokaustin tutkijat. Valitsimme aivan väärät henkilöt hyväksymällä niin sanotut kansainväliset komissiot tutkimaan sekä Neuvostoajan että Natsi-Saksan rikoksia. Se on johtanut siihen, että Holokaustin osuus on jäänyt sivuseikaksi”, Katz valittaa.
Katzin huolen aiheena on Euroopassa lyhyen ajan sisällä tapahtunut muutos suhteessa Hitlerin rikoksiin. Vuosi sitten (3.6.2008) Tsekin parlamentti hyväksyi Prahan julkilausuman, jolla kommunismi ja fasismi rinnastetaan. Euroopan parlamentissa hyväksyttiin tämän vuoden huhtikuussa (2.4.2009) julkilausuma Stalinin ja Hitlerin rikosten tuomitsemisesta. Samanaikaisesti Euroopan Turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö rinnasti heinäkuun alussa (2.7.2009) Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton.
”Tässä ei ole kysymys Holokaustin kieltämisestä vaan Holokaustin hämärtämiseen tähtäävästä liikkeestä, jossa Baltian maat ovat johtavassa roolissa”, Katz sanoo.
Virolainen europarlamentaarikko Tunne Kelam on ollut erikoisen aktiivinen valittamaan balteista toisen luokan uhreina verrattuna Holokaustin uhreihin. Katzin mielestä rinnastus on väärä.
”Kaikki pahuus maailmassa ei ole samanarvoista. Stalinin karkotukset eivät koskaan olleet kansanmurhaa samalla tavalla kuin sitä oli Holokausti”, hän sanoo.
Euroopassa on äärimmäisen vähän kritisoitu julkisuudessa päätöksiä. Vain englantilainen parlamentaarikko John Mann on nostanut metelin Baltian maiden toimista. Hän näkee taustalla antisemitismin nousun, jossa kommunismi halutaan rinnastaa juutalaisuuteen.
”Euroopan parlamentti muutti jo Holokaustin muistopäivän totalitarismin rikosten muistopäiväksi, mikä on ensimmäinen askel hämärtämään Holokaustin muistoa”, Katz varoittaa.
Katzia mielestä kommunismin rikokset tulee tutkia ja hyvittää uhreille. Hän ei siltikään ymmärrä, ettei Euroopassa ymmärretä asioiden eroa.
”Rinnastusta ovat vastustaneet vain venäläiset ja Euroopan parlamentin kommunistit”, Katz hämmästelee.
Himokkaat
teloittajat
Baltian maat osallistuivat maissaan juutalaisten joukkotuhoon varsin innokkaasti. He ovat saaneet lempinimen Hitlerin himokkaat teloittajat. Virossa tapettiin lähes tuhannesta juutalaisesta kaikki, 997. Latvian 70 000 juutalaisesta tuhottiin 67000 ja Liettuan 209 000 juutalaisesta tuhottiin 200 000.
”Juutalaisten joukkomurha oli Baltiassa lähes täydellistä”, Katz kertoo.
Baltiassa myös paikallisen väestön osallistuminen joukkomurhiin ylitti tavallisen yhteistyön verrattuna muuhun Eurooppaan. Kaikissa Baltian maissa paikalliset osallistuivat mielellään juutalaisten murhaamiseen.
”Perusteluina tarjoiltiin yleensä sitä, että juutalaiset olivat kommunisteja, epälojaaleja ja kuuluivat salaiseen poliisiin”, Katz kertoo.
Katz pitää surullisena sitä, että Liettuassa etniset liettualaiset historioitsijat olivat valmiita tutkimaan paikallista Holokaustia. He ovat joutuneet lähes poikkeuksetta hankaluuksiin. Sellainen on naistutkija Ruta Puisyte.
”Hän kirjoitti erään kylän uhreista ja listan teloittajista, jotka olivat paikallisia. Hän kadotti virkansa yliopistolla”, Katz kertoo.
Yleisesti Liettuassa pyritään perustelemaan juutalaisten murhia sillä, että juutalaiset olivat kommunisteja eli syytetään uhria.
Kansanmurhia
teollisuutena
Baltiassa on Katzin mukaan valtion tukemaa kansanmurhateollisuutta, jolla pyritään tehokkaasti rinnastamaan Hitlerin rikokset Stalinin rikoksiin ja osoittamaan, että historiassa olisi ollut kaksi samanlaista kansanmurhaa. Tämä on Katzin mielestä silkkaa historian vääristelyä. Sitä varten Liettuassa on luotu propagandamerkityksessä esimerkiksi Kansanmurhan ja vastarinnan tutkimuskeskus, KGB-museo, Leninin puisto ja historian komissio tutkimaan Neuvostoajan ja Natsi-Saksan rikoksia. Kaikkein pahinta tässä historian vääristelyssä on se, että niin sanottu kansanmurhan museo vaikenee täysin juutalaisten tuhosta, mutta löytää 200 000 neuvostoajan uhria. Määrä vastaa tapettujen juutalaisten määrää.
”Huomion arvoista on, että valtaosa näistä neuvostoajan uhreista ei kadottanut henkeään. He ovat karkotettuja. Joukkoon on laskettu myös vankilatuomion saaneet ja työpaikan menettäneet”, Katz sanoo.
Kaikkea tätä ”tutkimuksen” nimissä tapahtuvaa historian väärennöstä tehdään Katzin mukaan niin EU-rahalla kuin juutalaisten omalla rahalla.
Hälyttävänä Katz pitää sitä, että Liettuassa alkaa hämärtyä uhrin ja selviytyjän rooli. Liettuassa on ryhdytty harkitsemaan syytteitä Holokaustista selvinneille, jotka liittyivät Vilnan getosta paettuaan neuvostopartisaaneihin taistellakseen natseja vastaan.
”Tähän ei voi suhtautua muulla kuin epäuskolla. Tämä ei voi olla totta”, Katz sanoo.
Liettuan punaruskean historiakomitean puheenjohtaja Yiatzak Arad, sekä lähes 90-vuotiaat naiset, Fania Brantsovsky ja Rachel Margolis ovat joutuneet epäiltyjen listalle. Kaksi poliisia tuli hakemaan Fania Brantsovskyä kotoaan väittäen, että heillä oli vaikeuksia löytää häntä.
”Poliisi antoi ymmärtää, että naiset olivat karkulaisia ja että juutalaiset piilottelevat sotarikollisiaan”, Katz paheksuu.
Historian
”delete”-nappula
Kuinka Holokaustin deletointi historiasta sitten tapahtuu? Katz hahmottelee eri vaiheet. Ensimmäisessä vaiheessa hyväksytään kuolleet. Sen jälkeen määritellään uudelleen käsite kansanmurha. Sitten nostetaan Neuvostoliiton vääryydet ”kansanmurhan” tasolle. Juutalaisten tappajat nostetaan jalustalle kutsumalla heitä neuvostovastaisiksi sankareiksi. Sitten ryhdytään puhumaan ”juutalaisten salaliitosta” eli kieltäydytään yhteistyöstä natsirikollisten etsinnässä. Juutalaisten roolia rikollisina korostetaan, rahaa sijoitetaan juutalaisiin ja jiddish-projekteihin, sotketaan Holokausti-aiheet uuteen kylmään sotaan ja vääristellään toisen maailmansodan historia. Paikallisella tasolla kritiikki vaimennetaan marginalisoimalla rohkeat paikalliset intellektuellit.
Kuvissa: Fania Brantsovsky ja professori Dovid Katz.
(Tämä kirjoitus on syntynyt 22.-29.07.2009 Vilnassa juutalaisuuskonferenssin materiaalista professori Dovid Katzin henkilökohtaisena vieraana.)
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Baltian maita painostettava
Venäjän historioitsijoiden ja poliitikkojen mielestä Viron ja Latvian hallituksia tulisi painostaa kohtelemaan paremmin fasismia vastaan taistelleita sotaveteraaneja. Moskovassa pidettiin aiheesta varta vasten seminaari Venäjän valtapuolueen, Yhteisen Venäjän tiloissa. Ansiokasta oli, että Viron televisio meni suoraan suden suuhun haastattelemaan politologi ja kansanedustaja Sergei Markovia. Markov on se henkilö, jolle Viron sisäministeriö oli antanut maahantulokiellon Schengen-maihin. Viro joutui sen kansainvälisen tavan vastaisena peruuttamaan. Markov kertoi toimittajalle kuin pikkulapselle, että Virossa ja Latviassa hurrattaisiin, jos Hitler nousisi nyt haudasta.
”Tästä me emme pidä”, Markov tavaa toimittajalle itsestään selvyyden.
Toinen kansanedustaja, ulkovenäläisten järjestön puheenjohtaja Aleksei Ostrovski ei säästele sanojaan. Hänen mielestään Viron ja Latvian rikollisia hallituksia tulee rangaista siitä, että ne jatkavat Adolf Hitlerin politiikkaa. Lause menee sellaisenaan Viron iltauutisten päälähetyksessä. Virolaisia ei edes hävetä heidän johtajiensa vertaaminen Hitleriin sen vertaa, että asiasta vaivauduttaisiin lähettämään nootti.
Taustalla on muodollisesti kysymys siitä, että Viro ja Latvia ovat ryhtyneet syyttämään punapartisaaneja sotarikoksista. Natseja vastaan taistelleista on tullut näissä maissa rikollisia. Historian vääristely Virossa ja Latviassa on johtanut siihen, että moraalinen kompassi on heittänyt kuperkeikkaa.
Todellisuudessa asiassa ei ole kyse ainoastaan punapartisaaneista. Jos näin olisi, Moskova liittäisi Viron ja Latvian lisäksi syyllisten joukkoon Liettuan. Liettuassa ylitetään räikeydessä Viro ja Latvia moninkertaisesti. Liettua harkitsee nimittäin Vilnan getosta pelastuneiden juutalaisnaisten syyttämistä sotarikoksista. Nämä naiset liittyivät myös pelastuttuaan punapartisaaneihin ja taistelivat natseja vastaan Liettuassa. Näitä juutalaisnaisia puolustaa Yhdysvallat. Ei ole vaikea ennustaa, etteikö Venäjä ja USA jonakin päivänä löydä toisensa ja tajua, etteivät ne kumpikaan halua rehabilitoida Baltian natseja.
Moskovan hampaissa Viro ja Latvia ovat tietenkin siksi, että näissä maissa on tehty törkeydessään vertaansa vailla oleva rikos riistämällä venäläisiltä kansalaisuus. Se rikos kuplii vielä pitkään. Eräänä sen ilmenemismuotona on Viron tarve vastustaa kaasuputkea. Viro haluaa kaikella tavalla pelotella Venäjällä, jotta sen omat rikokset peittyvät.
Suomessa asuva Holokaustin hämärtäjä, virolainen toimittaja Imbi Paju meni jopa niin pitkälle, että hän ehdotti uutta ”Baltian ketjua” kaasuputken vastustamiseksi!
http://uudised.err.ee/index.php?0&popup=video&id=27068
”Tästä me emme pidä”, Markov tavaa toimittajalle itsestään selvyyden.
Toinen kansanedustaja, ulkovenäläisten järjestön puheenjohtaja Aleksei Ostrovski ei säästele sanojaan. Hänen mielestään Viron ja Latvian rikollisia hallituksia tulee rangaista siitä, että ne jatkavat Adolf Hitlerin politiikkaa. Lause menee sellaisenaan Viron iltauutisten päälähetyksessä. Virolaisia ei edes hävetä heidän johtajiensa vertaaminen Hitleriin sen vertaa, että asiasta vaivauduttaisiin lähettämään nootti.
Taustalla on muodollisesti kysymys siitä, että Viro ja Latvia ovat ryhtyneet syyttämään punapartisaaneja sotarikoksista. Natseja vastaan taistelleista on tullut näissä maissa rikollisia. Historian vääristely Virossa ja Latviassa on johtanut siihen, että moraalinen kompassi on heittänyt kuperkeikkaa.
Todellisuudessa asiassa ei ole kyse ainoastaan punapartisaaneista. Jos näin olisi, Moskova liittäisi Viron ja Latvian lisäksi syyllisten joukkoon Liettuan. Liettuassa ylitetään räikeydessä Viro ja Latvia moninkertaisesti. Liettua harkitsee nimittäin Vilnan getosta pelastuneiden juutalaisnaisten syyttämistä sotarikoksista. Nämä naiset liittyivät myös pelastuttuaan punapartisaaneihin ja taistelivat natseja vastaan Liettuassa. Näitä juutalaisnaisia puolustaa Yhdysvallat. Ei ole vaikea ennustaa, etteikö Venäjä ja USA jonakin päivänä löydä toisensa ja tajua, etteivät ne kumpikaan halua rehabilitoida Baltian natseja.
Moskovan hampaissa Viro ja Latvia ovat tietenkin siksi, että näissä maissa on tehty törkeydessään vertaansa vailla oleva rikos riistämällä venäläisiltä kansalaisuus. Se rikos kuplii vielä pitkään. Eräänä sen ilmenemismuotona on Viron tarve vastustaa kaasuputkea. Viro haluaa kaikella tavalla pelotella Venäjällä, jotta sen omat rikokset peittyvät.
Suomessa asuva Holokaustin hämärtäjä, virolainen toimittaja Imbi Paju meni jopa niin pitkälle, että hän ehdotti uutta ”Baltian ketjua” kaasuputken vastustamiseksi!
http://uudised.err.ee/index.php?0&popup=video&id=27068
tiistai 27. lokakuuta 2009
Tallinna on miehitetty
(Apartheid-katsaus viikko 43/2009)
(http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/24/tallinna-on-miehitetty/)
Virossa on alkanut maansuru, kun kuntavaaleissa venäläiset pääsivät jo toistamiseen hallitsemaan Tallinnaa. Tallinnan miehityksestä on tullut pysyvä ilmiö, johon virolaisten on aika sopeutua kuten Viron sosialistiseen neuvostotasavaltaan, pakinoitsija Andrus Kivirähk toteaa Eesti Päevalehdessä. (http://www.epl.ee/artikkel/480958)
Tallinnan kaupunginvaltuustoon pääsi 33 venäläistä, jotka puhuvat murtaen viroa, jos ollenkaan. Valtuustossa on 79 paikkaa. Keskusta sai yksinvallan kaupunginvaltuustossa 44 edustajalla. Puolue on tarjonnut yhteistyötä kahdeksan valtuutettua kaupunginvaltuustoon saaneille sosiaalidemokraateille, jotta Tallinnan hallintaan saadaan edes vähän virolaista verta.
Virolaisten järkytys venäläisten menestymisessä Tallinnassa kertoo siitä, miten vieraantuneita virolaiset ovat omasta todellisuudestaan. Pakinoitsija Kivirähk muistuttaa, miten hän jo neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran varoitti Tallinnan joutuneen miehityksen kohteeksi keskustan päästessä yksin valtaan. Kivirähk pitää pelottavana sitä, että sosiaalidemokraatit ryhtyvät yhteistyöhön miehittäjähallinnon kanssa, koska vaarana on, että seuraavissa parlamenttivaaleissa 2011 keskusta pääsee valtaan sosiaalidemokraattien avulla. Virolaisten pitää siis varoa äänestämästä sosiaalidemokraatteja.
Heti tiistaina kuntavaalien jälkeen ”Kansalaiset”-televisio-ohjelmassa Eesti Ekspress-lehden päätoimittaja Priit Hõbemägi arvosteli sitä, että Virossa oikeistopuolueet, reformisti ja IRL (Isänmaa ja Res...) ovat laskeneet, että virolaisen ääni on kaksi kertaa arvokkaampi kuin venäläisen ääni. Nyt paljastui, että asia ei ole niin. Samassa ohjelmassa toimittaja Rein Veidemann totesi, että Virossa on koko ajan luultu, että 250 000 venäläistä muuttaa maasta Venäjälle eikä kenellekään tullut mieleen, että he saavat myös äänestää. Ohjelman vetäjän, toimittaja Aarre Rannamäen ainoa lohdutus läsnäolijoille oli, että venäläiset eivät sentään saa vielä äänestää parlamenttivaaleissa.
Kuku-radiossa mentiin vielä pitemmälle. Siellä toimittaja kysyi, voitaisiinko Virossa peruuttaa venäläisten äänioikeus kuntavaaleissa? Sosiologi Juhan Kivirähk, pakinoitsija Kivirähkin veli, mietiskeli, että annettujen oikeuksien poisottaminen on aina vaikeaa. Tosin Eurooppa ei näe mitään valittamista venäläisten kohtelussa Virossa. Sen sijaan Euroopassa on keksitty, että virolaiset ovat fasisteja. Tästä leimasta on Kivirähkin mielestä vaikea päästä eroon, joten Virossa on vain totuttava siihen, että venäläiset saavat äänestää kuntavaaleissa.
Oikeiston avuttomuus venäläisten suhteen on täydellinen. Reformipuolueen puheenjohtaja Andrus Ansip, Natsi-Ansip, on venäläisille seuraava Hitleristä hänen siirrettyään Pronssipatsaan. IRL:n Mart Laar on puolestaan kansalaisuus- ja kielilakien toteuttaja, venäläisten ykkössortaja. Natsi-Ansipin ja Natsi-Laarin takana on 200 000 virolaista mamu-kriittistä ”halla-ahoa”, jotka hyväksyvät vain etnisesti puhtaan Viron. Nämä ”halla-ahot” ovat pahempi turvallisuusuhka Virolle kuin koskaan ne 200 000 venäläistä, joilta puuttuu Viron kansalaisuus.
Suomesta on koko ajan tuettu oikeistopuolueita jo Andrus Ansipin edeltäjän, Siim Kallasin ajoista. Eräs tunnetuimpia tämän Kallas-Ansip-Laar-linjan kannattajia on arvon professori Jarmo Virmavirta. Hän on ollut uskovinaan kolmikon tarinaa siitä, että he takaavat markkinatalouden Virossa. Taloutta keppihevosenaan käyttäen he loivat taustalleen tämän ”halla-aholaisten” armeijan. Kun Viron apartheidia puretaan, Jarmo Virmavirta joutuu vastuuseen siitä, että hän on ollut takuumiehenä selittämässä Ansip-Laar-linjan ”halla-aholaisuutta” demokratiana.
P.S. Virossa on yksi rehellinen toimittaja. Se löytyi Eesti Ekspressistä, kun lehti julkaisi Petri Krohnin ja allekirjoittaneen jutun ”Viron miehitysmyytistä”. Toimittaja otsikoi jutun ”Virolla on fasistinen apartheid-hallitus”. Juttu löytyy suomenkielisenä virolaisen version alta. (http://www.ekspress.ee/2008/06/16/arvamus/3125-eestil-on-fashistlik-apartheidivalitsus)
(http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/24/tallinna-on-miehitetty/)
Virossa on alkanut maansuru, kun kuntavaaleissa venäläiset pääsivät jo toistamiseen hallitsemaan Tallinnaa. Tallinnan miehityksestä on tullut pysyvä ilmiö, johon virolaisten on aika sopeutua kuten Viron sosialistiseen neuvostotasavaltaan, pakinoitsija Andrus Kivirähk toteaa Eesti Päevalehdessä. (http://www.epl.ee/artikkel/480958)
Tallinnan kaupunginvaltuustoon pääsi 33 venäläistä, jotka puhuvat murtaen viroa, jos ollenkaan. Valtuustossa on 79 paikkaa. Keskusta sai yksinvallan kaupunginvaltuustossa 44 edustajalla. Puolue on tarjonnut yhteistyötä kahdeksan valtuutettua kaupunginvaltuustoon saaneille sosiaalidemokraateille, jotta Tallinnan hallintaan saadaan edes vähän virolaista verta.
Virolaisten järkytys venäläisten menestymisessä Tallinnassa kertoo siitä, miten vieraantuneita virolaiset ovat omasta todellisuudestaan. Pakinoitsija Kivirähk muistuttaa, miten hän jo neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran varoitti Tallinnan joutuneen miehityksen kohteeksi keskustan päästessä yksin valtaan. Kivirähk pitää pelottavana sitä, että sosiaalidemokraatit ryhtyvät yhteistyöhön miehittäjähallinnon kanssa, koska vaarana on, että seuraavissa parlamenttivaaleissa 2011 keskusta pääsee valtaan sosiaalidemokraattien avulla. Virolaisten pitää siis varoa äänestämästä sosiaalidemokraatteja.
Heti tiistaina kuntavaalien jälkeen ”Kansalaiset”-televisio-ohjelmassa Eesti Ekspress-lehden päätoimittaja Priit Hõbemägi arvosteli sitä, että Virossa oikeistopuolueet, reformisti ja IRL (Isänmaa ja Res...) ovat laskeneet, että virolaisen ääni on kaksi kertaa arvokkaampi kuin venäläisen ääni. Nyt paljastui, että asia ei ole niin. Samassa ohjelmassa toimittaja Rein Veidemann totesi, että Virossa on koko ajan luultu, että 250 000 venäläistä muuttaa maasta Venäjälle eikä kenellekään tullut mieleen, että he saavat myös äänestää. Ohjelman vetäjän, toimittaja Aarre Rannamäen ainoa lohdutus läsnäolijoille oli, että venäläiset eivät sentään saa vielä äänestää parlamenttivaaleissa.
Kuku-radiossa mentiin vielä pitemmälle. Siellä toimittaja kysyi, voitaisiinko Virossa peruuttaa venäläisten äänioikeus kuntavaaleissa? Sosiologi Juhan Kivirähk, pakinoitsija Kivirähkin veli, mietiskeli, että annettujen oikeuksien poisottaminen on aina vaikeaa. Tosin Eurooppa ei näe mitään valittamista venäläisten kohtelussa Virossa. Sen sijaan Euroopassa on keksitty, että virolaiset ovat fasisteja. Tästä leimasta on Kivirähkin mielestä vaikea päästä eroon, joten Virossa on vain totuttava siihen, että venäläiset saavat äänestää kuntavaaleissa.
Oikeiston avuttomuus venäläisten suhteen on täydellinen. Reformipuolueen puheenjohtaja Andrus Ansip, Natsi-Ansip, on venäläisille seuraava Hitleristä hänen siirrettyään Pronssipatsaan. IRL:n Mart Laar on puolestaan kansalaisuus- ja kielilakien toteuttaja, venäläisten ykkössortaja. Natsi-Ansipin ja Natsi-Laarin takana on 200 000 virolaista mamu-kriittistä ”halla-ahoa”, jotka hyväksyvät vain etnisesti puhtaan Viron. Nämä ”halla-ahot” ovat pahempi turvallisuusuhka Virolle kuin koskaan ne 200 000 venäläistä, joilta puuttuu Viron kansalaisuus.
Suomesta on koko ajan tuettu oikeistopuolueita jo Andrus Ansipin edeltäjän, Siim Kallasin ajoista. Eräs tunnetuimpia tämän Kallas-Ansip-Laar-linjan kannattajia on arvon professori Jarmo Virmavirta. Hän on ollut uskovinaan kolmikon tarinaa siitä, että he takaavat markkinatalouden Virossa. Taloutta keppihevosenaan käyttäen he loivat taustalleen tämän ”halla-aholaisten” armeijan. Kun Viron apartheidia puretaan, Jarmo Virmavirta joutuu vastuuseen siitä, että hän on ollut takuumiehenä selittämässä Ansip-Laar-linjan ”halla-aholaisuutta” demokratiana.
P.S. Virossa on yksi rehellinen toimittaja. Se löytyi Eesti Ekspressistä, kun lehti julkaisi Petri Krohnin ja allekirjoittaneen jutun ”Viron miehitysmyytistä”. Toimittaja otsikoi jutun ”Virolla on fasistinen apartheid-hallitus”. Juttu löytyy suomenkielisenä virolaisen version alta. (http://www.ekspress.ee/2008/06/16/arvamus/3125-eestil-on-fashistlik-apartheidivalitsus)
perjantai 23. lokakuuta 2009
Rennystä venäläisvihan airut Hollywoodiin
(Julkaistu ensin:
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/22/rennysta-venalaisvihan-airut-hollywoodiin/)
Hollywood on aina ollut ylpeä neuvostovastaisuudestaan, mutta ollaanko siellä myös venäläisvastaisia? Se nähdään, kun Renny Harlin saa Georgian sotaa käsittelevän elokuvansa valmiiksi. Itse veikkaan, että Renny iskee jälleen kerran kirveensä kiveen. Amerikassa on varmasti paljon antikommunisteja, mutta amerikkalaiset eivät vihaa venäläisiä. Suomalaiset vihaavat. Renny sotkee nämä kaksi asiaa toisiinsa.
Kuulun niihin, jotka ovat olleet helpottuneita siitä, etteivät Renny Harlin ja hänen tuottajansa Markus Selin ole saaneet rahoitusta Mannerheim-elokuvalle. Suomalainen ilmapiiri tarvitsee tällä hetkellä enemmänkin sitä ruotsalaista tutkijaa, Henrik Arnstadia, joka ihmettelee suomalaisten palvovaa asennetta Marskiin, Hitlerin aseveljeen. Jokainen osaa jo etukäteen arvata, minkälaisen elokuvan Harlin Mannerheimista tekisi. Se on yleensä varmin merkki siitä, ettei koko elokuvaa kannata tehdä.
Renny Harlinin ensimmäinen elokuva ”Jäätävä polte” (1986) oli monella tapaa kiinnostava. Se joutui Suomessa sensuurin kynsiin neuvostovastaisena. Siinä maailma ensimmäisen kerran näki, että Suomi kuului länteen. Kun elokuvan päähenkilöt pakenevat Neuvostoliitosta, Suomen rajan ylittäminen merkitse heille vapaaseen länteen pääsemistä. Tämä oli kieltämättä omana aikanaan sensaatiomaista. Ja se oli tuolloin Rennyltä ansiokasta omaäänistä elokuvaa. Elokuva sai silti murska-arviot niin Suomessa kuin maailmalla.
Rennyn oma maailma ei ole noista ajoista muuttunut mihinkään. Nyt neuvostovastaisuus paljastuu venäläisvastaisuudeksi. Renny ei ole mikään poikkeus. Valtaosa näistä, jotka mainostavat olevansa antikommunisteja, käyttävät antikommunismia vain valepukuna russofobialle.
Elokuvamaailmassa Neuvostoliitto onnistui luomaan jännitteitä ainakin James Bond-elokuviin. Sen sijaan Neuvostoliiton korvaaminen Venäjällä ei ole onnistunut kantamaan menestykseen yhtäkään Bondia. Venäjä ei herätä samoja mielikuvia kuin Neuvostoliitto. Tässäkin mielessä Renny Harlinin vajoaminen Saakasvilin mainosvideon tekijäksi epäilyttää. Jo näkökulman valinta paljastaa, ettei Renny Harlinilla ole asiaa suurten ohjaajien joukkoon Hollywoodissa. Pienet tykkää pienistä. Nyt ei ole myöskään enää epäilystä, etteikö Suomi kuuluisi myös Axis of Assholes-ketjuun eli persläpien helminauhaan. Siihen kuuluvat maat, jotka antoivat tukensa Saakasvilille hänen sotatoimiensa aikana eli Viro, Latvia, Liettua, Puola ja Ukraina. Renny vie meidätkin nyt heidän joukkoonsa. Ketkä mahtavat näytellä näitä persläpien presidenttejä? Rennyä on ainakin onnistanut, jos on saanut sellaisen nimen kuin Andy Garcian Mihail Saakasvilin rooliin.
Vastapuolen elokuvan tekee kovan luokan ohjaaja, Cannesissa voittanut serbialainen Emir Kusturica. Kusturica on elokuvaohjaaja, kun Renny Harlin on pyroteknikko.
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/22/rennysta-venalaisvihan-airut-hollywoodiin/)
Hollywood on aina ollut ylpeä neuvostovastaisuudestaan, mutta ollaanko siellä myös venäläisvastaisia? Se nähdään, kun Renny Harlin saa Georgian sotaa käsittelevän elokuvansa valmiiksi. Itse veikkaan, että Renny iskee jälleen kerran kirveensä kiveen. Amerikassa on varmasti paljon antikommunisteja, mutta amerikkalaiset eivät vihaa venäläisiä. Suomalaiset vihaavat. Renny sotkee nämä kaksi asiaa toisiinsa.
Kuulun niihin, jotka ovat olleet helpottuneita siitä, etteivät Renny Harlin ja hänen tuottajansa Markus Selin ole saaneet rahoitusta Mannerheim-elokuvalle. Suomalainen ilmapiiri tarvitsee tällä hetkellä enemmänkin sitä ruotsalaista tutkijaa, Henrik Arnstadia, joka ihmettelee suomalaisten palvovaa asennetta Marskiin, Hitlerin aseveljeen. Jokainen osaa jo etukäteen arvata, minkälaisen elokuvan Harlin Mannerheimista tekisi. Se on yleensä varmin merkki siitä, ettei koko elokuvaa kannata tehdä.
Renny Harlinin ensimmäinen elokuva ”Jäätävä polte” (1986) oli monella tapaa kiinnostava. Se joutui Suomessa sensuurin kynsiin neuvostovastaisena. Siinä maailma ensimmäisen kerran näki, että Suomi kuului länteen. Kun elokuvan päähenkilöt pakenevat Neuvostoliitosta, Suomen rajan ylittäminen merkitse heille vapaaseen länteen pääsemistä. Tämä oli kieltämättä omana aikanaan sensaatiomaista. Ja se oli tuolloin Rennyltä ansiokasta omaäänistä elokuvaa. Elokuva sai silti murska-arviot niin Suomessa kuin maailmalla.
Rennyn oma maailma ei ole noista ajoista muuttunut mihinkään. Nyt neuvostovastaisuus paljastuu venäläisvastaisuudeksi. Renny ei ole mikään poikkeus. Valtaosa näistä, jotka mainostavat olevansa antikommunisteja, käyttävät antikommunismia vain valepukuna russofobialle.
Elokuvamaailmassa Neuvostoliitto onnistui luomaan jännitteitä ainakin James Bond-elokuviin. Sen sijaan Neuvostoliiton korvaaminen Venäjällä ei ole onnistunut kantamaan menestykseen yhtäkään Bondia. Venäjä ei herätä samoja mielikuvia kuin Neuvostoliitto. Tässäkin mielessä Renny Harlinin vajoaminen Saakasvilin mainosvideon tekijäksi epäilyttää. Jo näkökulman valinta paljastaa, ettei Renny Harlinilla ole asiaa suurten ohjaajien joukkoon Hollywoodissa. Pienet tykkää pienistä. Nyt ei ole myöskään enää epäilystä, etteikö Suomi kuuluisi myös Axis of Assholes-ketjuun eli persläpien helminauhaan. Siihen kuuluvat maat, jotka antoivat tukensa Saakasvilille hänen sotatoimiensa aikana eli Viro, Latvia, Liettua, Puola ja Ukraina. Renny vie meidätkin nyt heidän joukkoonsa. Ketkä mahtavat näytellä näitä persläpien presidenttejä? Rennyä on ainakin onnistanut, jos on saanut sellaisen nimen kuin Andy Garcian Mihail Saakasvilin rooliin.
Vastapuolen elokuvan tekee kovan luokan ohjaaja, Cannesissa voittanut serbialainen Emir Kusturica. Kusturica on elokuvaohjaaja, kun Renny Harlin on pyroteknikko.
Baltiasta ruotsalaispankkien Waterloo
(Julkaistu ensin:
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/21/baltiasta-ruotsalaispankkien-waterloo/)
Ruotsissa pelättiin tänään Latvian devalvaatiota. Viime viikolla Svenska Dagbladet voivotteli, että Baltia on ruotsalaispankeille pelkkä miinakenttä. Swedbank joutui viime viikolla maksamaan virolaisille eläkesäästäjille 10 miljoonaa euroa. Swedbank teki sen imagosyistä. Ei siksi, että sen olisi pitänyt jotakin korvata. Swedbank oli sijoittanut virolaisten eläkerahoja riskirahastoihinsa huonolla menestyksellä. Arvot olivat romahtaneet niin kuin ne ovat tehneet kaikkialla maailmassa. Swedbank vain päätti, että sen on syytä mielistellä virolaisia, ettei vielä pahempaa tapahdu.
Todella pahaa on nimittäin luvassa. Latviassa pääministeri on ehdottanut, että latvialaiset asuntolainan ottajat ovat velkaa pankeille vain asunnon takuuarvon. Asuntolainan ottaja voisi rahavaikeuksissa viedä avaimet pankkiin ja jättää velvoitteet amerikkalaiseen tapaan pankin huoleksi. Uusi laki olisi myös varautumista devalvaation varalle, sillä asuntolainat ovat Latviassa pääosin otettu euroina. Uuden lain pitäisi tulla voimaan ensi vuoden alusta ja takautuvasti. Latviassa asuntojen hinnat ovat romahtaneet puoleen. Swedbank hermostui ja uhkasi pari viikkoa sitten lähteä kokonaan Latviasta.
Virossa taloustilanteen pahentuessa ajatukset ovat samansuuntaisia. Pienpuolue sosiaalidemokraatit ehdotti, että ensi vuoden alusta tehtäisiin uudet asuntolainasopimukset samalla periaatteella. Asuntolainan ottaja vastaa lainasta vain asunnon takuuarvosta. Keskustapuolue oli kuntavaalien takia populistisempi ja ehdotti, että laki toimisi takautuvasti.
Viroa enemmän ruotsalaispankkeja pelottaa kuitenkin Liettua. Liettua on yrittänyt urheilla ottamatta laina-apua IMF:ltä. Se on hankkinut rahaa kovalla korolla markkinoilta. Tämän vuoden lopulla maata odottaa ydinvoimala Ignalinan sulkeminen. Liettuan pelätään olevan Latvian tiellä.
Latviassa romahdus alkoi Parex-pankin kaatumisesta. Latvia kulutti miljardi euroa Parex-pankin pelastamiseen. Rahasta valtaosa, 70 prosenttia meni Venäjälle. Parex-pankki oli venäläisten liikemiesten rahojen piilopaikka.
Kiinnostavaa on, että Latvia hoiti velvoitteet Venäjän suuntaan. Ruotsi näyttää olevan yhdentekevä. Melko todennäköistä on, että laki asuntolainan ottajien pelastamiseksi tehdään. Onhan laki Amerikan mallin mukainen, vaikka kekseliäisyydessään – jättää tappiot pankille - vaikuttaisi enemmänkin venäläisten aivoitukselta. Kapitalismin pyhätössä varmasti tiedetään, mikä on kapitalismin etujen mukaista.
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/21/baltiasta-ruotsalaispankkien-waterloo/)
Ruotsissa pelättiin tänään Latvian devalvaatiota. Viime viikolla Svenska Dagbladet voivotteli, että Baltia on ruotsalaispankeille pelkkä miinakenttä. Swedbank joutui viime viikolla maksamaan virolaisille eläkesäästäjille 10 miljoonaa euroa. Swedbank teki sen imagosyistä. Ei siksi, että sen olisi pitänyt jotakin korvata. Swedbank oli sijoittanut virolaisten eläkerahoja riskirahastoihinsa huonolla menestyksellä. Arvot olivat romahtaneet niin kuin ne ovat tehneet kaikkialla maailmassa. Swedbank vain päätti, että sen on syytä mielistellä virolaisia, ettei vielä pahempaa tapahdu.
Todella pahaa on nimittäin luvassa. Latviassa pääministeri on ehdottanut, että latvialaiset asuntolainan ottajat ovat velkaa pankeille vain asunnon takuuarvon. Asuntolainan ottaja voisi rahavaikeuksissa viedä avaimet pankkiin ja jättää velvoitteet amerikkalaiseen tapaan pankin huoleksi. Uusi laki olisi myös varautumista devalvaation varalle, sillä asuntolainat ovat Latviassa pääosin otettu euroina. Uuden lain pitäisi tulla voimaan ensi vuoden alusta ja takautuvasti. Latviassa asuntojen hinnat ovat romahtaneet puoleen. Swedbank hermostui ja uhkasi pari viikkoa sitten lähteä kokonaan Latviasta.
Virossa taloustilanteen pahentuessa ajatukset ovat samansuuntaisia. Pienpuolue sosiaalidemokraatit ehdotti, että ensi vuoden alusta tehtäisiin uudet asuntolainasopimukset samalla periaatteella. Asuntolainan ottaja vastaa lainasta vain asunnon takuuarvosta. Keskustapuolue oli kuntavaalien takia populistisempi ja ehdotti, että laki toimisi takautuvasti.
Viroa enemmän ruotsalaispankkeja pelottaa kuitenkin Liettua. Liettua on yrittänyt urheilla ottamatta laina-apua IMF:ltä. Se on hankkinut rahaa kovalla korolla markkinoilta. Tämän vuoden lopulla maata odottaa ydinvoimala Ignalinan sulkeminen. Liettuan pelätään olevan Latvian tiellä.
Latviassa romahdus alkoi Parex-pankin kaatumisesta. Latvia kulutti miljardi euroa Parex-pankin pelastamiseen. Rahasta valtaosa, 70 prosenttia meni Venäjälle. Parex-pankki oli venäläisten liikemiesten rahojen piilopaikka.
Kiinnostavaa on, että Latvia hoiti velvoitteet Venäjän suuntaan. Ruotsi näyttää olevan yhdentekevä. Melko todennäköistä on, että laki asuntolainan ottajien pelastamiseksi tehdään. Onhan laki Amerikan mallin mukainen, vaikka kekseliäisyydessään – jättää tappiot pankille - vaikuttaisi enemmänkin venäläisten aivoitukselta. Kapitalismin pyhätössä varmasti tiedetään, mikä on kapitalismin etujen mukaista.
maanantai 19. lokakuuta 2009
Poliittinen kulttuuri Virossa lapsenkengissä?
Julkaistu ensin:
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/19/poliittinen-kulttuuri-virossa-lapsenkengissa/
Vai mitä ajatella siitä, että yli puolet Tallinnan kaupunginvaltuustoon valituista henkilöistä ei ota vastaan valtuutetun paikkaa. Eilisissä paikallisvaaleissa esimerkiksi Tallinnassa kaupunginvaltuustoon valittiin 44 sellaista henkilöä 79 valtuutetusta, jotka tuskin vaihtavat nykyistä poliittista virkaansa kaupunginvaltuutetun luottamusvirkaan. Tallinnassa valituiksi tuli kuusi istuvaa ministeriä hallituksesta, kaksi europarlamentaarikkoa, 25 kansanedustajaa ja yli kymmenen kaupunginosien johtajaa ja kaupunginhallituksen jäsentä.
Näitä henkilöitä kutsutaan Virossa houkutuslinnuiksi. He keräävät puolueelle kannatuksen ja äänet. Kiinnostavaa tässä kuviossa on se, että suurimmat ääniharavat ovat aitoja poliitikkoja. Esimerkiksi alastonkuviaan julkaissut Isänmaa-puolueen kaunotar keräsi vain yhdeksän ääntä. Virossa houkutuslinnut eivät ole julkkiksia tai televisiokasvoja vaan kovan rääkin läpikäyneitä poliitikkoja. Virossa politiikka on mutapainia, joten heidän osansa ei ole kadehdittava. Näiden ihmisten poliittinen pääoma on heidän karismassaan, jota he kertaavat kaikissa vaaleissa. Parlamenttivaaleissa Virossa on käytössä listavaalit, joissa puolue asettaa poliitikot paremmuusjärjestykseen. Se vahvistaa puolueorganisaatiota ja tuottaa puolueelle uskollisia jäseniä. Poliitikot pitävät tästä, demokraatit ehkä eivät.
Tämän poliittisen kuvion haittapuolena on se, että valtuuston todelliset istujat eivät selviä vaaleissa. Tämä koitui kohtaloksi Tallinnan Vihreille. Tallinnassa Vihreät-puolue asetti ehdolle sellaisia henkilöitä, jotka olisivat sitoutuneet kaupunginvaltuuston työhön. Puolue jätti omat kansanedustajansa ja puolueen puheenjohtaja Marek Strandbergin rannalle, koska puolueen puheenjohtajan sanoin, he eivät halunneet pettää äänestäjiä houkutuslinnuilla. Vihreiden äänisaalis oli Tallinnassa katastrofaalisen heikko. Tallinna on varmasti ainoa eurooppalainen pääkaupunki, jonka valtuustossa ei istu ensimmäistäkään Vihreätä.
Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaaren murskavoitto Tallinnassa on kirvoittanut vastustajia jopa vaatimaan Tallinna-lakia, jolla yhden puolueen asema estetään. Eräs radiokuuntelija katsoi, että Tallinnassa on tapahtunut mahdoton eli Jerusalemissa palestiinalaiset ovat nousseet valtaan! Osa arvioi, että venäläiset kostivat Andrus Ansipille ja Mart Laarille pronssisotilaan siirron. Pääministeri ja reformipuolueen puheenjohtaja Ansip on venäläisten ykkösvihollinen. Tallinnassa äänestysprosentti nousi eniten venäläisten asuma-alueilla Lasnamäellä ja Pohjois-Tallinnassa. Neljä vuotta sitten koko Tallinnassa äänestysaktiivisuus oli 44 prosenttia, kun se tänä vuonna nousi 65 prosenttiin. Koko maassa äänestysaktiivisuus oli 60,3 prosenttia, mikä on virolaisittain erittäin korkea luku. Venäläisten asuttamassa Lasnamäen kaupunginosassa äänestäjiä oli tänä vuonna 61 000, kun neljä vuotta sitten heitä oli lähes puolet vähemmän, 34 000. Pohjois-Tallinnassa äänestysaktiivisuus nousi 42:sta 65,7 prosenttiin.
Virossa on kärjistynyt venäläisten ja nationalistien suhde. Venäläiset ovat keskittäneet äänensä vain keskustalle. He eivät äänestä edes omia vaihtoehtojaan. Tämä on merkille pantavaa siksi, että keskustan johdossa ei ole yhtäkään venäläistä henkilöä. Silti Savisaar on venäläisten ykkössuosikki. Savisaar vastusti pronssisotilaan siirtoa. Hän avasi juuri uuden ortodoksikirkon ja teki Lasnamäelle aukion patriarkka Alekseille. Savisaar ei edes keskustele venäläisten kilpailijoidensa kanssa. Hän tuomitsee Yövartion täysin, samoin kuin entisen puoluetoverinsa Dmitri Klenskin. Savisaarelta varsin viisasta politiikkaa, koska hänen mielipiteensä on venäläisille äänestäjille ratkaiseva. Virolaiset ovat erityisesti iloinneet siitä, että Venäjän passin omaavat ja ei-kansalaiset eivät valinneet puolustajiaan Yövartiota tai Klenskin listaa. Ongelmat jäävät silti. Venäläiset ovat vain Viron sisäpolitiikan välikappaleita.
Kiinnostavaa Viron poliittisessa kulttuurissa on se, että politiikan kärkinimet ovat edelleen samoja, jotka menestyivät myös yksipuoluejärjestelemän aikana. Yksipuoluejärjestelmä kykeni tuottamaan varsin kilpailukykyisiä poliitikkoja. Se demokratiasta.
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/19/poliittinen-kulttuuri-virossa-lapsenkengissa/
Vai mitä ajatella siitä, että yli puolet Tallinnan kaupunginvaltuustoon valituista henkilöistä ei ota vastaan valtuutetun paikkaa. Eilisissä paikallisvaaleissa esimerkiksi Tallinnassa kaupunginvaltuustoon valittiin 44 sellaista henkilöä 79 valtuutetusta, jotka tuskin vaihtavat nykyistä poliittista virkaansa kaupunginvaltuutetun luottamusvirkaan. Tallinnassa valituiksi tuli kuusi istuvaa ministeriä hallituksesta, kaksi europarlamentaarikkoa, 25 kansanedustajaa ja yli kymmenen kaupunginosien johtajaa ja kaupunginhallituksen jäsentä.
Näitä henkilöitä kutsutaan Virossa houkutuslinnuiksi. He keräävät puolueelle kannatuksen ja äänet. Kiinnostavaa tässä kuviossa on se, että suurimmat ääniharavat ovat aitoja poliitikkoja. Esimerkiksi alastonkuviaan julkaissut Isänmaa-puolueen kaunotar keräsi vain yhdeksän ääntä. Virossa houkutuslinnut eivät ole julkkiksia tai televisiokasvoja vaan kovan rääkin läpikäyneitä poliitikkoja. Virossa politiikka on mutapainia, joten heidän osansa ei ole kadehdittava. Näiden ihmisten poliittinen pääoma on heidän karismassaan, jota he kertaavat kaikissa vaaleissa. Parlamenttivaaleissa Virossa on käytössä listavaalit, joissa puolue asettaa poliitikot paremmuusjärjestykseen. Se vahvistaa puolueorganisaatiota ja tuottaa puolueelle uskollisia jäseniä. Poliitikot pitävät tästä, demokraatit ehkä eivät.
Tämän poliittisen kuvion haittapuolena on se, että valtuuston todelliset istujat eivät selviä vaaleissa. Tämä koitui kohtaloksi Tallinnan Vihreille. Tallinnassa Vihreät-puolue asetti ehdolle sellaisia henkilöitä, jotka olisivat sitoutuneet kaupunginvaltuuston työhön. Puolue jätti omat kansanedustajansa ja puolueen puheenjohtaja Marek Strandbergin rannalle, koska puolueen puheenjohtajan sanoin, he eivät halunneet pettää äänestäjiä houkutuslinnuilla. Vihreiden äänisaalis oli Tallinnassa katastrofaalisen heikko. Tallinna on varmasti ainoa eurooppalainen pääkaupunki, jonka valtuustossa ei istu ensimmäistäkään Vihreätä.
Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaaren murskavoitto Tallinnassa on kirvoittanut vastustajia jopa vaatimaan Tallinna-lakia, jolla yhden puolueen asema estetään. Eräs radiokuuntelija katsoi, että Tallinnassa on tapahtunut mahdoton eli Jerusalemissa palestiinalaiset ovat nousseet valtaan! Osa arvioi, että venäläiset kostivat Andrus Ansipille ja Mart Laarille pronssisotilaan siirron. Pääministeri ja reformipuolueen puheenjohtaja Ansip on venäläisten ykkösvihollinen. Tallinnassa äänestysprosentti nousi eniten venäläisten asuma-alueilla Lasnamäellä ja Pohjois-Tallinnassa. Neljä vuotta sitten koko Tallinnassa äänestysaktiivisuus oli 44 prosenttia, kun se tänä vuonna nousi 65 prosenttiin. Koko maassa äänestysaktiivisuus oli 60,3 prosenttia, mikä on virolaisittain erittäin korkea luku. Venäläisten asuttamassa Lasnamäen kaupunginosassa äänestäjiä oli tänä vuonna 61 000, kun neljä vuotta sitten heitä oli lähes puolet vähemmän, 34 000. Pohjois-Tallinnassa äänestysaktiivisuus nousi 42:sta 65,7 prosenttiin.
Virossa on kärjistynyt venäläisten ja nationalistien suhde. Venäläiset ovat keskittäneet äänensä vain keskustalle. He eivät äänestä edes omia vaihtoehtojaan. Tämä on merkille pantavaa siksi, että keskustan johdossa ei ole yhtäkään venäläistä henkilöä. Silti Savisaar on venäläisten ykkössuosikki. Savisaar vastusti pronssisotilaan siirtoa. Hän avasi juuri uuden ortodoksikirkon ja teki Lasnamäelle aukion patriarkka Alekseille. Savisaar ei edes keskustele venäläisten kilpailijoidensa kanssa. Hän tuomitsee Yövartion täysin, samoin kuin entisen puoluetoverinsa Dmitri Klenskin. Savisaarelta varsin viisasta politiikkaa, koska hänen mielipiteensä on venäläisille äänestäjille ratkaiseva. Virolaiset ovat erityisesti iloinneet siitä, että Venäjän passin omaavat ja ei-kansalaiset eivät valinneet puolustajiaan Yövartiota tai Klenskin listaa. Ongelmat jäävät silti. Venäläiset ovat vain Viron sisäpolitiikan välikappaleita.
Kiinnostavaa Viron poliittisessa kulttuurissa on se, että politiikan kärkinimet ovat edelleen samoja, jotka menestyivät myös yksipuoluejärjestelemän aikana. Yksipuoluejärjestelmä kykeni tuottamaan varsin kilpailukykyisiä poliitikkoja. Se demokratiasta.
Viron paikallisvaalit voitto antifasisteille
(Julkaistu ensin:
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/19/viron-paikallisvaalit-voitto-antifasisteille/
Viron paikallisvaalit eivät tuottaneet yllätystä. Keskustapuolue voitti ylivoimaisesti Viron eiliset paikallisvaalit. Keskusta keräsi koko maassa yli 31 prosenttia äänistä, kun hallituspuolue reformipuolue sai seuraavaksi eniten ääniä, noin 17 prosenttia. Keskusta edustaa virolaisia, jotka tulevat toimeen sekä venäläistensä että neuvostomenneisyytensä kanssa. He ovat Viron antifasistit.
Viron paikallisvaalien jännitysnäytelmän piti olla Tallinnassa. Jännitysnäytelmää ei tullut, sillä keskusta varmisti jo äänten laskennan puolessa välissä yksinvallan Tallinnan kaupunginvaltuustossa. Haastajina olivat parlamentissa valtaa pitävät nationalistit ja russofobit, reformipuolue ja Isänmaa. Ne ovat valtakunnan tasolta sekaantuneet Tallinnan paikallispolitiikkaan lainsäädännön avulla siten, että Tallinnassa valtuutettujen määrä lisättiin 79:een nykyisestä 63 toiveena estää keskustan yksinvalta. Reformipuolue ja Isänmaaliitto hirttivät itsensä pelleilyynsä ja keskusta vain lisäsi äänisaalistaan. Keskusta keräsi Tallinnassa yli 53 prosenttia äänistä ja sai 44 paikkaa uudessa valtuustossa. Edellisvaaleissa se keräsi 41 prosenttia äänistä ja 32 paikkaa. Puolueen puheenjohtaja Edgar Savisaar tuplasi äänimääränsä 32 000 ääneen. Savisaar keräsi Tallinnassa enemmän ääniä kuin kansalliskiihkoilijat, Isänmaa-puolue yhteensä.
Virossa paikallisvaalien tulosta olisi houkutus tulkita protestina hallituksen politiikalle talouskriisissä. Sitä ne eivät kuitenkaan olleet. Virossa paikallispolitiikka on paikallispolitiikkaa. Maakunnissa ääniä saivat vaaliliitot ja paikalliset teemat. Tallinnassa vaalituloksen vaikuttaa se, että venäläiset saavat äänestää ja Savisaar on valovoimainen poliitikko. Hänellä on venäläisten vankkumaton tuki. Venäläiset ovat hyvin lojaaleja niille, joiden he uskovat olevan ystäviään. Venäläiset haluavat myös osoittaa lojaalisuuttaan Virolle valitsemalla virolaisen puolueen, keskustan sen sijaan, että äänestäisivät venäläisten vaaliliittoja. Venäläisten vaaliliitot menestyivät surkeasti. Yhtä huonosti meni vain Vihreillä.
Savisaaren suosio venäläisten parissa perustuu hänen rooliinsa pääministerinä Viron itsenäistyessä. Savisaar edellytti tuohon aikaan, että Viron itsenäisyyttä tulee kannattaa myös venäläisten. Hän saikin venäläiset kansanedustajat äänestämään tuolloisessa Viron korkeimmassa neuvostossa Viron itsenäisyyden puolesta. Savisaaren valtiomiehen taidoista kertoo se, että hän piti vähemmistön koko ajan mukana itsenäistymisprosessissa ja haki heidän tukensa. Myöhemmin Savisaaren kaatoi itsenäistymistä seurannut talouskriisi. Savisaar joutui alkukeväästä 1992 öljyn loputtua julistamaan Virossa poikkeustilan. Hän teki sen Korkeimmassa Neuvostossa venäläisten kansanedustajien äänillä. Se suututti Viron kansallismieliset. He onnistuivat kaatamaan Savisaaren ja sen jälkeen venäläisillä ei enää ole ollut ääntä kuin Tallinnan kaupungissa, ei valtakunnan tasolla. Mart Laar ja Lennart Meri ottivat vallan.
Viron paikallisvaalit heijastuvat väistämättä valtakunnan politiikkaan. Edgar Savisaaren häikäisevä menestys pakottaa valtakunnan tasolla miettimään seuraavia parlamenttivaaleja. Jos venäläisten äänillä tehdään ihmeitä, vallanahneet Mart Laar ja Andrus Ansip ovat valmiita helpottamaan kansalaisuuslakeja siten, että jo seuraavissa parlamenttivaaleissa venäläiset saavat äänestää.
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/19/viron-paikallisvaalit-voitto-antifasisteille/
Viron paikallisvaalit eivät tuottaneet yllätystä. Keskustapuolue voitti ylivoimaisesti Viron eiliset paikallisvaalit. Keskusta keräsi koko maassa yli 31 prosenttia äänistä, kun hallituspuolue reformipuolue sai seuraavaksi eniten ääniä, noin 17 prosenttia. Keskusta edustaa virolaisia, jotka tulevat toimeen sekä venäläistensä että neuvostomenneisyytensä kanssa. He ovat Viron antifasistit.
Viron paikallisvaalien jännitysnäytelmän piti olla Tallinnassa. Jännitysnäytelmää ei tullut, sillä keskusta varmisti jo äänten laskennan puolessa välissä yksinvallan Tallinnan kaupunginvaltuustossa. Haastajina olivat parlamentissa valtaa pitävät nationalistit ja russofobit, reformipuolue ja Isänmaa. Ne ovat valtakunnan tasolta sekaantuneet Tallinnan paikallispolitiikkaan lainsäädännön avulla siten, että Tallinnassa valtuutettujen määrä lisättiin 79:een nykyisestä 63 toiveena estää keskustan yksinvalta. Reformipuolue ja Isänmaaliitto hirttivät itsensä pelleilyynsä ja keskusta vain lisäsi äänisaalistaan. Keskusta keräsi Tallinnassa yli 53 prosenttia äänistä ja sai 44 paikkaa uudessa valtuustossa. Edellisvaaleissa se keräsi 41 prosenttia äänistä ja 32 paikkaa. Puolueen puheenjohtaja Edgar Savisaar tuplasi äänimääränsä 32 000 ääneen. Savisaar keräsi Tallinnassa enemmän ääniä kuin kansalliskiihkoilijat, Isänmaa-puolue yhteensä.
Virossa paikallisvaalien tulosta olisi houkutus tulkita protestina hallituksen politiikalle talouskriisissä. Sitä ne eivät kuitenkaan olleet. Virossa paikallispolitiikka on paikallispolitiikkaa. Maakunnissa ääniä saivat vaaliliitot ja paikalliset teemat. Tallinnassa vaalituloksen vaikuttaa se, että venäläiset saavat äänestää ja Savisaar on valovoimainen poliitikko. Hänellä on venäläisten vankkumaton tuki. Venäläiset ovat hyvin lojaaleja niille, joiden he uskovat olevan ystäviään. Venäläiset haluavat myös osoittaa lojaalisuuttaan Virolle valitsemalla virolaisen puolueen, keskustan sen sijaan, että äänestäisivät venäläisten vaaliliittoja. Venäläisten vaaliliitot menestyivät surkeasti. Yhtä huonosti meni vain Vihreillä.
Savisaaren suosio venäläisten parissa perustuu hänen rooliinsa pääministerinä Viron itsenäistyessä. Savisaar edellytti tuohon aikaan, että Viron itsenäisyyttä tulee kannattaa myös venäläisten. Hän saikin venäläiset kansanedustajat äänestämään tuolloisessa Viron korkeimmassa neuvostossa Viron itsenäisyyden puolesta. Savisaaren valtiomiehen taidoista kertoo se, että hän piti vähemmistön koko ajan mukana itsenäistymisprosessissa ja haki heidän tukensa. Myöhemmin Savisaaren kaatoi itsenäistymistä seurannut talouskriisi. Savisaar joutui alkukeväästä 1992 öljyn loputtua julistamaan Virossa poikkeustilan. Hän teki sen Korkeimmassa Neuvostossa venäläisten kansanedustajien äänillä. Se suututti Viron kansallismieliset. He onnistuivat kaatamaan Savisaaren ja sen jälkeen venäläisillä ei enää ole ollut ääntä kuin Tallinnan kaupungissa, ei valtakunnan tasolla. Mart Laar ja Lennart Meri ottivat vallan.
Viron paikallisvaalit heijastuvat väistämättä valtakunnan politiikkaan. Edgar Savisaaren häikäisevä menestys pakottaa valtakunnan tasolla miettimään seuraavia parlamenttivaaleja. Jos venäläisten äänillä tehdään ihmeitä, vallanahneet Mart Laar ja Andrus Ansip ovat valmiita helpottamaan kansalaisuuslakeja siten, että jo seuraavissa parlamenttivaaleissa venäläiset saavat äänestää.
lauantai 17. lokakuuta 2009
Oikeus voittaa, mutta hirvittävän hitaasti
(Apartheid-katsaus viikko 42/2009)
Yli neljä vuotta elämästään syyttömänä Harkun keskitysleirissä viettänyt venäläinen Nikolai Mikolenko sai ensimmäisen voiton Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Viron valtiota vastaan. Viron valtio rikkoi Mikolenkon ihmisoikeuksia sijoittaessaan miehen 3.11.2003 Harkun leiriin, josta hän vapautui vasta 8.10.2007. Mikolenko vietti Harkussa yhteensä neljä vuotta ja 20 päivää.
Viro on yrittänyt karkottaa Nikolai Mikolenkoa (53) ja hänen vaimoaan Ljubov Mikolenkoa Virosta turhaan. Perusteena Viro on käyttänyt sitä, että Nikolai Mikolenko otti vastaan muuttoavustusta Yhdysvalloista vuonna 1994 muuttaakseen Venäjälle, mutta myöhemmin perui lähtönsä. Mikolenkoilla on Virossa kaksi täysi-ikäistä lasta. Yhdysvallat ei ole koskaan vaatinut muuttoavustuksen palauttamista.
Harkun leiri saneerattiin vuonna 2003 varta vasten Virosta karkotettavaksi aiottuja entisen Neuvostoliiton asukkaita varten. Karkotettavaksi aiotut olivat kaikki miehiä, jotka olivat palvelleet neuvostoarmeijassa. Ihmisoikeusjärjestöt arvostelivat tapaa, jolla Viro valitsi karkotettavia. Neuvostoliitto oli sotilasvaltio, joten kaikki miehet olivat periaatteessa tavalla tai toisella sotilashenkilöitä. Mikolenkon sotilasura ei ollut merkittävä. Hän ikänsä oli. Viro katsoi hänen olevan potentiaalista ”viidettä kolonnaa”.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määräsi Viron valtion maksamaan Mikolenkolle moraalista hyvitystä 2000 euroa ja hänen oikeuskulunsa. Oikeudenkäynti oli vasta ensimmäinen tulossa olevista oikeudenkäyntien sarjasta. Mikolenkon asianajaja Mihhail Joffe valmistuu haastamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Viron valtion Ljubov Mikolenkon leiriin sijoittamisesta sekä leirilaskusta. Mikolenko sai kansalaisvirastolta 17 000 euron laskun leirielämästään.
Mihhail Joffe on venäläinen lakimies Venäjältä, joka on Strasbourgissa puolustanut menestyksekkäästi muun muassa latvialaista neuvostopartisaania, Vasili Kononovia (85). Latvia halusi tehdä natseja vastaan taistelleesta Kononovista sotarikollisen, koska hän oli partisaanina osallistunut siviilien tappamiseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa neljä tuomaria kolmea vastaan katsoi, ettei Kononov ollut sotarikollinen. Latvia joutui maksamaan Kononovin vankilavuosista korvauksia 30 000 euroa. Latvia on valittanut tuomiosta.
Nikolai Mikolenko haluaa, että Virossa rangaistaan niitä henkilöitä, jotka riistivät hänen vapautensa laittomasti ja loukkasivat hänen ihmisoikeuksiaan. Viime kädessä se on entinen pääministeri Mart Laar, joka kieltäytyi antamasta Mikolenkolle oleskelulupaa.
Lakimies Joffe haluaa, että Euroopan Neuvosto alkaa valvoa rangaistusten toimeenpanoa ja että Viro alkaa noudattaa Viron ja Venäjän välistä sopimusta neuvostojoukkojen poistumisesta vuodelta 1994. Tuossa sopimuksessa Viro lupasi taata maahan jääville entisille neuvostoupseereille kaikki sosiaaliset edut. Sopimuksen allekirjoittivat Boris Jeltsin ja Lennart Meri. Viron parlamentti pyyhkäisi takapuoltaan sopimuksella eli jätti sen ratifioimatta ja poisti sotilashenkilöiden sosiaaliset takuut. Myöhemmin Viro toisti saman tempun rajasopimuksen kohdalla.
Venäläinen Mihhail Joffe on ihmisoikeuslakimies, joka osoittaa todeksi sen ikävän tosiasian, etteivät Baltian venäläiset saa oikeutta Euroopassa eurooppalaisten toimesta. Vain Venäjä tuo eurooppalaiset oikeudet kaikille Baltiaan.
(Postimees 13.10.2009, http://www.postimees.ee/?id=174712)
Yli neljä vuotta elämästään syyttömänä Harkun keskitysleirissä viettänyt venäläinen Nikolai Mikolenko sai ensimmäisen voiton Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Viron valtiota vastaan. Viron valtio rikkoi Mikolenkon ihmisoikeuksia sijoittaessaan miehen 3.11.2003 Harkun leiriin, josta hän vapautui vasta 8.10.2007. Mikolenko vietti Harkussa yhteensä neljä vuotta ja 20 päivää.
Viro on yrittänyt karkottaa Nikolai Mikolenkoa (53) ja hänen vaimoaan Ljubov Mikolenkoa Virosta turhaan. Perusteena Viro on käyttänyt sitä, että Nikolai Mikolenko otti vastaan muuttoavustusta Yhdysvalloista vuonna 1994 muuttaakseen Venäjälle, mutta myöhemmin perui lähtönsä. Mikolenkoilla on Virossa kaksi täysi-ikäistä lasta. Yhdysvallat ei ole koskaan vaatinut muuttoavustuksen palauttamista.
Harkun leiri saneerattiin vuonna 2003 varta vasten Virosta karkotettavaksi aiottuja entisen Neuvostoliiton asukkaita varten. Karkotettavaksi aiotut olivat kaikki miehiä, jotka olivat palvelleet neuvostoarmeijassa. Ihmisoikeusjärjestöt arvostelivat tapaa, jolla Viro valitsi karkotettavia. Neuvostoliitto oli sotilasvaltio, joten kaikki miehet olivat periaatteessa tavalla tai toisella sotilashenkilöitä. Mikolenkon sotilasura ei ollut merkittävä. Hän ikänsä oli. Viro katsoi hänen olevan potentiaalista ”viidettä kolonnaa”.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määräsi Viron valtion maksamaan Mikolenkolle moraalista hyvitystä 2000 euroa ja hänen oikeuskulunsa. Oikeudenkäynti oli vasta ensimmäinen tulossa olevista oikeudenkäyntien sarjasta. Mikolenkon asianajaja Mihhail Joffe valmistuu haastamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Viron valtion Ljubov Mikolenkon leiriin sijoittamisesta sekä leirilaskusta. Mikolenko sai kansalaisvirastolta 17 000 euron laskun leirielämästään.
Mihhail Joffe on venäläinen lakimies Venäjältä, joka on Strasbourgissa puolustanut menestyksekkäästi muun muassa latvialaista neuvostopartisaania, Vasili Kononovia (85). Latvia halusi tehdä natseja vastaan taistelleesta Kononovista sotarikollisen, koska hän oli partisaanina osallistunut siviilien tappamiseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa neljä tuomaria kolmea vastaan katsoi, ettei Kononov ollut sotarikollinen. Latvia joutui maksamaan Kononovin vankilavuosista korvauksia 30 000 euroa. Latvia on valittanut tuomiosta.
Nikolai Mikolenko haluaa, että Virossa rangaistaan niitä henkilöitä, jotka riistivät hänen vapautensa laittomasti ja loukkasivat hänen ihmisoikeuksiaan. Viime kädessä se on entinen pääministeri Mart Laar, joka kieltäytyi antamasta Mikolenkolle oleskelulupaa.
Lakimies Joffe haluaa, että Euroopan Neuvosto alkaa valvoa rangaistusten toimeenpanoa ja että Viro alkaa noudattaa Viron ja Venäjän välistä sopimusta neuvostojoukkojen poistumisesta vuodelta 1994. Tuossa sopimuksessa Viro lupasi taata maahan jääville entisille neuvostoupseereille kaikki sosiaaliset edut. Sopimuksen allekirjoittivat Boris Jeltsin ja Lennart Meri. Viron parlamentti pyyhkäisi takapuoltaan sopimuksella eli jätti sen ratifioimatta ja poisti sotilashenkilöiden sosiaaliset takuut. Myöhemmin Viro toisti saman tempun rajasopimuksen kohdalla.
Venäläinen Mihhail Joffe on ihmisoikeuslakimies, joka osoittaa todeksi sen ikävän tosiasian, etteivät Baltian venäläiset saa oikeutta Euroopassa eurooppalaisten toimesta. Vain Venäjä tuo eurooppalaiset oikeudet kaikille Baltiaan.
(Postimees 13.10.2009, http://www.postimees.ee/?id=174712)
perjantai 9. lokakuuta 2009
Jonakin päivänä he kaikki saavat kansalaisuuden
(Apartheid-katsaus viikko 41/2009)
Kulunut viikko on ollut Viron apartheid-katsauksen tekijälle ruhtinaallinen. Viikko alkoi skandaalilla, kun venäläinen taksimies soitti hätäkeskukseen, ja hänelle tiuskaistiin, että ”puhu viroa”. Onneksi venäläisen taksimiehen itsetunto oli sen verran hyvä, että hän nosti asiasta metelin. Kaikki Viron lehdet pääkirjoituksia myöten kirjoittivat asiasta ja vain venäläisten puolesta. Virossa on 15 vuodessa ilmapiiri muuttunut täysin. Nyt viroalisten mielestä on selvää, että myös venäläisten tulee saada palvelua hätäkeskuksesta omalla kielellään. Poliisi on aloittanut tutkinnan oman virkailijansa käyttäytymisestä.
Seuraavaksi rävähti Postimees-lehdessä keskustelu kansalaisuuslakien helpottamisesta. Taustalla oli se, että edellisellä viikolla Serbiassa asuva unkarilaiseen vähemmistöön kuuluva toimittaja Dyula Mirnich arvosteli Viron kohtelevan venäläisvähemmistöään yhtä huonosti kuin Serbia kohteli unkarilaisiaan sata vuotta sitten. Mirnichin mielestä virolaisten nationalismi antaa maasta vastenmielisen kuvan ulkomaille. Hän vaati välittömästi venäläisille enemmän oikeuksia Virossa.
Oikeuskansleri Indrek Teder varsinaisesti räjäytti potin. Tederin mielestä koko Viron valtion perusta on väärä. Viron on kansallisvaltio, kun sen pitäisi olla kansalaisten valtio. Hän vaati alaikäisten ei-kansalaisten kansalaisuuden saannin helpottamista. Virossa on 2300 ei-kansalaista, jotka ovat alle 15-vuotiaita eli siis syntyneet itsenäisessä Virossa. Kun puhun Virosta apartheid-yhteiskuntana, tarkoitan juuri tätä. Viro on luonut tarkoituksella toisen luokan kansalaisuuden harmaan passin avulla, jota jaetaan vielä itsenäisessä Virossa syntyneillekin!!!! Pidän tätä rikollisena ja kansainvälisenä skandaalina. Tederin idea on antaa lapsille kansalaisuus automaattisesti. Nyt kansalaisuuden saa vain, jos vanhemmat tekevät hakemuksen.
Nationalisti, kolumnisti Mihkel Mutt kirjoitti, että kansallismieli elää hänen mielestään enää ulkovirolaisten parissa. Kotivirolaisilla nationalismi elää enää sunnuntaisin. Mihkel Muttin tekopyhän hurskastelun paljasti samassa lehdessä ( PM 06.10.2009) amerikan-virolainen professori Rein Taagepera.
”Tederin ajatus on ymmärrettävä. Jonakin päivänä me menemme vielä pitemmälle ja annamme kansalaisuuden kaikille kansalaisuutta vailla oleville pysyville asukkaille. Päästään taas eroon yhdestä turhasta ongelmasta”, Taagepera sanoi haastattelussaan.
Hänen jatkolauseensa oli suorastaan pökerryttävä.
”Miksi ei tehdä sitä siis heti? Keskustellessani yhden IRL:n johtohenkilön kanssa asiasta, hänen vasta-argumenttinsa oli, että sitten saisi keskustapuolue ääniä.”
IRL on natsi, anteeksi nationalisti Mart Laarin johtama puolue, kun keskusta on Edgar Savisaaren johtama venäläisten suosima puolue.
On käsittämätöntä, että EU hyväksyy venäläisten kansalaisuuden riiston vain tukeakseen virolaisten kansallismielisten voimien vallassa pysymistä. Olisi jo korkea aika ryhtyä kutsumaan oikeistokolmikkoa, Isänmaata, reformipuoluetta ja sosiaalidemokraatteja sen oikealla nimellä: fasistinen organisaatio.
Kulunut viikko on ollut Viron apartheid-katsauksen tekijälle ruhtinaallinen. Viikko alkoi skandaalilla, kun venäläinen taksimies soitti hätäkeskukseen, ja hänelle tiuskaistiin, että ”puhu viroa”. Onneksi venäläisen taksimiehen itsetunto oli sen verran hyvä, että hän nosti asiasta metelin. Kaikki Viron lehdet pääkirjoituksia myöten kirjoittivat asiasta ja vain venäläisten puolesta. Virossa on 15 vuodessa ilmapiiri muuttunut täysin. Nyt viroalisten mielestä on selvää, että myös venäläisten tulee saada palvelua hätäkeskuksesta omalla kielellään. Poliisi on aloittanut tutkinnan oman virkailijansa käyttäytymisestä.
Seuraavaksi rävähti Postimees-lehdessä keskustelu kansalaisuuslakien helpottamisesta. Taustalla oli se, että edellisellä viikolla Serbiassa asuva unkarilaiseen vähemmistöön kuuluva toimittaja Dyula Mirnich arvosteli Viron kohtelevan venäläisvähemmistöään yhtä huonosti kuin Serbia kohteli unkarilaisiaan sata vuotta sitten. Mirnichin mielestä virolaisten nationalismi antaa maasta vastenmielisen kuvan ulkomaille. Hän vaati välittömästi venäläisille enemmän oikeuksia Virossa.
Oikeuskansleri Indrek Teder varsinaisesti räjäytti potin. Tederin mielestä koko Viron valtion perusta on väärä. Viron on kansallisvaltio, kun sen pitäisi olla kansalaisten valtio. Hän vaati alaikäisten ei-kansalaisten kansalaisuuden saannin helpottamista. Virossa on 2300 ei-kansalaista, jotka ovat alle 15-vuotiaita eli siis syntyneet itsenäisessä Virossa. Kun puhun Virosta apartheid-yhteiskuntana, tarkoitan juuri tätä. Viro on luonut tarkoituksella toisen luokan kansalaisuuden harmaan passin avulla, jota jaetaan vielä itsenäisessä Virossa syntyneillekin!!!! Pidän tätä rikollisena ja kansainvälisenä skandaalina. Tederin idea on antaa lapsille kansalaisuus automaattisesti. Nyt kansalaisuuden saa vain, jos vanhemmat tekevät hakemuksen.
Nationalisti, kolumnisti Mihkel Mutt kirjoitti, että kansallismieli elää hänen mielestään enää ulkovirolaisten parissa. Kotivirolaisilla nationalismi elää enää sunnuntaisin. Mihkel Muttin tekopyhän hurskastelun paljasti samassa lehdessä ( PM 06.10.2009) amerikan-virolainen professori Rein Taagepera.
”Tederin ajatus on ymmärrettävä. Jonakin päivänä me menemme vielä pitemmälle ja annamme kansalaisuuden kaikille kansalaisuutta vailla oleville pysyville asukkaille. Päästään taas eroon yhdestä turhasta ongelmasta”, Taagepera sanoi haastattelussaan.
Hänen jatkolauseensa oli suorastaan pökerryttävä.
”Miksi ei tehdä sitä siis heti? Keskustellessani yhden IRL:n johtohenkilön kanssa asiasta, hänen vasta-argumenttinsa oli, että sitten saisi keskustapuolue ääniä.”
IRL on natsi, anteeksi nationalisti Mart Laarin johtama puolue, kun keskusta on Edgar Savisaaren johtama venäläisten suosima puolue.
On käsittämätöntä, että EU hyväksyy venäläisten kansalaisuuden riiston vain tukeakseen virolaisten kansallismielisten voimien vallassa pysymistä. Olisi jo korkea aika ryhtyä kutsumaan oikeistokolmikkoa, Isänmaata, reformipuoluetta ja sosiaalidemokraatteja sen oikealla nimellä: fasistinen organisaatio.
torstai 1. lokakuuta 2009
Viron miehitysmyyttiä jäljittämässä
Suomalaisten ylläpitämistä Karjalan keskitysleireistä löytämäni lehtileike virolaisessa Rahva Hääl-lehdessä vuodelta 1944 tuli eteeni vahingossa. (http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/09/20/suomalaisten-keskitysleirit-karjalassa-1944). Olin tutkimassa Viron kansalliskirjastossa virolaisia sanomalehtiä ja mainintoja niin sanotusta miehityksestä. Miehityksen täytyisi käsittääkseni tapahtumana olla sellaisen, että se näkyisi otsikoissa.
Virossa ei ole mitään yhteistä käsitystä siitä, milloin niin sanottu miehitys tapahtui. Virossa ei tiedetä, mikä päivä, kuukausi tai edes vuosi on kyseessä. Yleisesti puhutaan tapahtumaketjusta vuodesta 1939 vuoteen 1944. Valitsin tutkittavaksi sanomalehdet kesältä 1940 ja 1944.
Kesäkuun 16. päivänä 1940 Viro ja Neuvostoliitto sopivat lisäjoukkojen tuonnista Viroon. Jotkut kutsuvat päivämäärää miehitykseksi. Virolaisissa lehdissä, natsimielisessä Postimees-lehdessä ja kommunistisessa Rahva Hääl-lehdessä on asialliset uutiset tiistaina 18. kesäkuuta, miten Neuvostoliiton uudet joukot ovat aloittaneet saapumisen Viroon. Postimees-lehti kirjoittaa joukkojen sisäänmarssin sujuneen rauhallisesti ja hyvässä järjestyksessä. Lehtien perusteella neuvostojoukot saapuivat maahan ystävällismielisessä ilmapiirissä vailla minkäänlaista väkivaltaa. Virolaiset lehdet eivät käyttäneet tapahtumista miehitys-sanaa.
Miehitys-sana löytyi muualta. Sitä käyttivät venäläiset itse. Pikku-uutinen kertoo, että Molotov, Neuvostoliiton ulkoministeri lähetti Liettuaan sähkösanoman, jossa Molotov kertoo neuvostojoukkojen miehittävän tietyt kaupungit. Sanalla ei ole sitä sotilaallista merkitystä, mitä nykyisin halutaan ymmärtää. Molotov käytti sanaa samalla tavalla kuin sitä käyttää englantilainen vessassa istuessaan, kun ovessa lukee ”occupied”.
Kesällä 1944 kaikki on toisin. Viron natsimiehityksen aikana Postimees-lehti ilmestyi vielä. Sen sijaan kommunistien Rahva Hääl oli maanpaossa ja se painettiin Pietarissa. Rahva Hääl-lehden etusivulla toistuu slogan: ”Kuolema saksalaiselle miehittäjälle!” Nyt tunnelma Virossa on äärimmäisen väkivaltainen – ei vähiten siksi, että natsien puolella olevat virolaiset taistelevat Puna-armeijassa olevia virolaisia vastaan. Virolainen vastaan virolainen! Postimees-lehti lakkaa ilmestymästä, kun saksalaiset alkavat perääntyä.
Taistelut Virossa päättyvät kommunistivirolaisten voittoon puna-armeijan tukemana. Tallinna vapautetaan fasisteista syyskuun 22. päivänä 1944. Tätä päivää jotkut kutsuvat uuden miehityksen aluksi. Virolainen runoilija Debora Vaarandi saa ensimmäisenä työtehtävänä raportoida Rahva Hääl-lehteen juttua Kloogan keskitysleiristä. Keskitysleirissä ruumisröykkiöt odottavat kansainvälistä komissiota, joiden mukana Viroon tulevat katsomaan natsien hirmutöitä myös kirjailijat Graham Greene ja Lilian Hellman. Virolaisilla kommunisteilla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteivätkö he ole tehneet oikein häätäessään fasistit menemään Virosta. Heidän puolellaan oli koko sivistynyt maailma.
Myöhemmin Debora Vaarandi sanoittaa kuuluisan Saarenmaan valssin, jossa punatähtinen sotilas tanssittaa virolaista pellavapäätä. Virolainen säveltäjä Raimond Valgre säveltää sen. He tekivät sen täysin vapaaehtoisesti ylpeinä taistelustaan oikeiden asioiden puolesta. Nyt sanoituksesta on ”punatähtinen” sensuroitu ja tilalla on mitään sanomaton ”kultatähtinen” sotilas.
Maassa, jossa ei tiedetä, mitä valtio tarkoittaa, ei ole mitään kummallista siinä, ettei tiedetä, mitä miehitys tarkoittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
