Veljekset kuin Ilvekset

(Apartheid-katsaus viikko 45/2009):

Kun Suomen sosialidemokraatit alkavat pohtia romahduksensa syitä, vilkaisu Viroon ei olisi pahitteeksi. Suomen demareita saattaa vaivata sama tauti kuin Viron demareita: ei häivähdystäkään punaista.
Viron sosialidemokraattisen puolueen historia paljastaa sen hämmästyttävän nopeuden, jolla Viron vasemmisto tuhoutui. Virossa oli vielä maan itsenäistyessä sosialidemokraattinen puolue, jossa oli aitoja sosialisteja. Puoluetta johti vilpitön demari Marju Lauristin. Vaalitappion jälkeen vuonna 1996 puolueessa mentiin sekaisin. Puolue sai uuden nimen, ”Maltilliset” Ruotsin kokoomuksen tapaan. Puolue kuului vielä Sosialistiseen internationaaliin. Uusi puheenjohtaja, poliittinen tyhjänpäiväisyys ja ”kaappinatsi” Andres Tarand rauhoitteli virolaisia. Puolueessa ei enää koskaan heiluteta punaisia lippuja eikä lauleta Kansainvälistä. Jotkut virolaiset sosialistit vaativat puolueen heittämistä ulos Sosialistisesta Internationaalista.
Puolueen ideologinen hämäryys ja sekavuus vain paheni, kun puolueen johtoon nousi amerikkalainen, CIA-yhteyksistä tuttu Toomas Hendrik Ilves. Nyt virolaisissa lehdissä jo naureskeltiin avoimesti, että puolueessa inhotaan kaikkea sos-alkuistakin.
Europarlamentissa Toomas Hendrik Ilves löysi parhaat kaverit suomalaisista demarimepeistä, Ulpu Iivarista ja Lasse Lehtisestä. Kun Ilves antoi Viron venäläistä vähemmistöä loukkaavia lausuntoja, hän sai tukea Ulpu Iivarilta. Iivari kirjoitti verta hyytävän, primitiivisen kannanoton, miten Viron venäläiset pitäisi oikeastaan etnisesti puhdistaa Virosta! Tämä perusdemari teki kaikkensa loukatakseen ja häpäistäkseen Viron neuvostomenneisyyttä. Samaa on aina tehnyt Lasse Lehtinen.
Suomalaisten demarien halveksiva suhtautuminen Viron sosialistiseen historiaan ja heidän rasistinen suhteensa Viron venäläiseen vähemmistöön paljasti, etteivät suomalaiset demarit ole koskaan ymmärtäneet mitään Neuvostoliiton olemuksesta tai kommunismin merkityksestä työväenliikkeen kantavana voimana. Heillä on yhtä pinnallinen suhde sosialismiin kuin Ilveksellä: sillä pääsee Natoon.
Viron vasemmiston tuhoa edesauttoi se, ettei lännessä osattu erottaa, ketkä ovat demokraatteja ja ketkä eivät. Neuvostoaikainen vasemmisto oli Virossa huomattavasti maltillisempi ja humaanimpi kuin koskaan lännen lemmikit, Lennart Meri ja Mart Laar. Näissä miehissä ei ole koskaan ollut hiventäkään demokraattia. He ovat nationalisteja ja Viron apartheidin pääarkkitehdit.
Viron sosialidemokraateista on tullut virolaisten nationalistien apupuolue, jonka avulla Euroopalle näytellään demokratialeikkiä. Sen avulla nationalistit, reformistit ja IRL, pitävät venäläiset loitolla parlamentista. Tällaisella sosialidemokratialla ei ole tietenkään enää mitään tekemistä demokratian saati sosialismin kanssa. Se on vain ideologista petosta.
Suomessa on ilmeisesti joissakin demaripiireissä ryhdytty epäilemään Viron demareiden luonnetta. Virossa majailevat suomalaiset kantakirjademarit ovat yhtäkkiä kokeneet herätyksen ja ryhtyneet liputtamaan Viron keskustan ja sen puheenjohtajan, venäläisten äänet keräävän Edgar Savisaaren puolesta. Onko mahdollista, että sosialidemokraatit alkavat ymmärtää, ettei nationalismilla voi olla mitään tekemistä sosialidemokratian kanssa? Sehän on sitten pelkkää kansallissosialismia.