Poliittinen kulttuuri Virossa lapsenkengissä?

Julkaistu ensin:
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/19/poliittinen-kulttuuri-virossa-lapsenkengissa/

Vai mitä ajatella siitä, että yli puolet Tallinnan kaupunginvaltuustoon valituista henkilöistä ei ota vastaan valtuutetun paikkaa. Eilisissä paikallisvaaleissa esimerkiksi Tallinnassa kaupunginvaltuustoon valittiin 44 sellaista henkilöä 79 valtuutetusta, jotka tuskin vaihtavat nykyistä poliittista virkaansa kaupunginvaltuutetun luottamusvirkaan. Tallinnassa valituiksi tuli kuusi istuvaa ministeriä hallituksesta, kaksi europarlamentaarikkoa, 25 kansanedustajaa ja yli kymmenen kaupunginosien johtajaa ja kaupunginhallituksen jäsentä.
Näitä henkilöitä kutsutaan Virossa houkutuslinnuiksi. He keräävät puolueelle kannatuksen ja äänet. Kiinnostavaa tässä kuviossa on se, että suurimmat ääniharavat ovat aitoja poliitikkoja. Esimerkiksi alastonkuviaan julkaissut Isänmaa-puolueen kaunotar keräsi vain yhdeksän ääntä. Virossa houkutuslinnut eivät ole julkkiksia tai televisiokasvoja vaan kovan rääkin läpikäyneitä poliitikkoja. Virossa politiikka on mutapainia, joten heidän osansa ei ole kadehdittava. Näiden ihmisten poliittinen pääoma on heidän karismassaan, jota he kertaavat kaikissa vaaleissa. Parlamenttivaaleissa Virossa on käytössä listavaalit, joissa puolue asettaa poliitikot paremmuusjärjestykseen. Se vahvistaa puolueorganisaatiota ja tuottaa puolueelle uskollisia jäseniä. Poliitikot pitävät tästä, demokraatit ehkä eivät.
Tämän poliittisen kuvion haittapuolena on se, että valtuuston todelliset istujat eivät selviä vaaleissa. Tämä koitui kohtaloksi Tallinnan Vihreille. Tallinnassa Vihreät-puolue asetti ehdolle sellaisia henkilöitä, jotka olisivat sitoutuneet kaupunginvaltuuston työhön. Puolue jätti omat kansanedustajansa ja puolueen puheenjohtaja Marek Strandbergin rannalle, koska puolueen puheenjohtajan sanoin, he eivät halunneet pettää äänestäjiä houkutuslinnuilla. Vihreiden äänisaalis oli Tallinnassa katastrofaalisen heikko. Tallinna on varmasti ainoa eurooppalainen pääkaupunki, jonka valtuustossa ei istu ensimmäistäkään Vihreätä.
Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaaren murskavoitto Tallinnassa on kirvoittanut vastustajia jopa vaatimaan Tallinna-lakia, jolla yhden puolueen asema estetään. Eräs radiokuuntelija katsoi, että Tallinnassa on tapahtunut mahdoton eli Jerusalemissa palestiinalaiset ovat nousseet valtaan! Osa arvioi, että venäläiset kostivat Andrus Ansipille ja Mart Laarille pronssisotilaan siirron. Pääministeri ja reformipuolueen puheenjohtaja Ansip on venäläisten ykkösvihollinen. Tallinnassa äänestysprosentti nousi eniten venäläisten asuma-alueilla Lasnamäellä ja Pohjois-Tallinnassa. Neljä vuotta sitten koko Tallinnassa äänestysaktiivisuus oli 44 prosenttia, kun se tänä vuonna nousi 65 prosenttiin. Koko maassa äänestysaktiivisuus oli 60,3 prosenttia, mikä on virolaisittain erittäin korkea luku. Venäläisten asuttamassa Lasnamäen kaupunginosassa äänestäjiä oli tänä vuonna 61 000, kun neljä vuotta sitten heitä oli lähes puolet vähemmän, 34 000. Pohjois-Tallinnassa äänestysaktiivisuus nousi 42:sta 65,7 prosenttiin.
Virossa on kärjistynyt venäläisten ja nationalistien suhde. Venäläiset ovat keskittäneet äänensä vain keskustalle. He eivät äänestä edes omia vaihtoehtojaan. Tämä on merkille pantavaa siksi, että keskustan johdossa ei ole yhtäkään venäläistä henkilöä. Silti Savisaar on venäläisten ykkössuosikki. Savisaar vastusti pronssisotilaan siirtoa. Hän avasi juuri uuden ortodoksikirkon ja teki Lasnamäelle aukion patriarkka Alekseille. Savisaar ei edes keskustele venäläisten kilpailijoidensa kanssa. Hän tuomitsee Yövartion täysin, samoin kuin entisen puoluetoverinsa Dmitri Klenskin. Savisaarelta varsin viisasta politiikkaa, koska hänen mielipiteensä on venäläisille äänestäjille ratkaiseva. Virolaiset ovat erityisesti iloinneet siitä, että Venäjän passin omaavat ja ei-kansalaiset eivät valinneet puolustajiaan Yövartiota tai Klenskin listaa. Ongelmat jäävät silti. Venäläiset ovat vain Viron sisäpolitiikan välikappaleita.
Kiinnostavaa Viron poliittisessa kulttuurissa on se, että politiikan kärkinimet ovat edelleen samoja, jotka menestyivät myös yksipuoluejärjestelemän aikana. Yksipuoluejärjestelmä kykeni tuottamaan varsin kilpailukykyisiä poliitikkoja. Se demokratiasta.