Suomalaisten ylläpitämistä Karjalan keskitysleireistä löytämäni lehtileike virolaisessa Rahva Hääl-lehdessä vuodelta 1944 tuli eteeni vahingossa. (http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/09/20/suomalaisten-keskitysleirit-karjalassa-1944). Olin tutkimassa Viron kansalliskirjastossa virolaisia sanomalehtiä ja mainintoja niin sanotusta miehityksestä. Miehityksen täytyisi käsittääkseni tapahtumana olla sellaisen, että se näkyisi otsikoissa.
Virossa ei ole mitään yhteistä käsitystä siitä, milloin niin sanottu miehitys tapahtui. Virossa ei tiedetä, mikä päivä, kuukausi tai edes vuosi on kyseessä. Yleisesti puhutaan tapahtumaketjusta vuodesta 1939 vuoteen 1944. Valitsin tutkittavaksi sanomalehdet kesältä 1940 ja 1944.
Kesäkuun 16. päivänä 1940 Viro ja Neuvostoliitto sopivat lisäjoukkojen tuonnista Viroon. Jotkut kutsuvat päivämäärää miehitykseksi. Virolaisissa lehdissä, natsimielisessä Postimees-lehdessä ja kommunistisessa Rahva Hääl-lehdessä on asialliset uutiset tiistaina 18. kesäkuuta, miten Neuvostoliiton uudet joukot ovat aloittaneet saapumisen Viroon. Postimees-lehti kirjoittaa joukkojen sisäänmarssin sujuneen rauhallisesti ja hyvässä järjestyksessä. Lehtien perusteella neuvostojoukot saapuivat maahan ystävällismielisessä ilmapiirissä vailla minkäänlaista väkivaltaa. Virolaiset lehdet eivät käyttäneet tapahtumista miehitys-sanaa.
Miehitys-sana löytyi muualta. Sitä käyttivät venäläiset itse. Pikku-uutinen kertoo, että Molotov, Neuvostoliiton ulkoministeri lähetti Liettuaan sähkösanoman, jossa Molotov kertoo neuvostojoukkojen miehittävän tietyt kaupungit. Sanalla ei ole sitä sotilaallista merkitystä, mitä nykyisin halutaan ymmärtää. Molotov käytti sanaa samalla tavalla kuin sitä käyttää englantilainen vessassa istuessaan, kun ovessa lukee ”occupied”.
Kesällä 1944 kaikki on toisin. Viron natsimiehityksen aikana Postimees-lehti ilmestyi vielä. Sen sijaan kommunistien Rahva Hääl oli maanpaossa ja se painettiin Pietarissa. Rahva Hääl-lehden etusivulla toistuu slogan: ”Kuolema saksalaiselle miehittäjälle!” Nyt tunnelma Virossa on äärimmäisen väkivaltainen – ei vähiten siksi, että natsien puolella olevat virolaiset taistelevat Puna-armeijassa olevia virolaisia vastaan. Virolainen vastaan virolainen! Postimees-lehti lakkaa ilmestymästä, kun saksalaiset alkavat perääntyä.
Taistelut Virossa päättyvät kommunistivirolaisten voittoon puna-armeijan tukemana. Tallinna vapautetaan fasisteista syyskuun 22. päivänä 1944. Tätä päivää jotkut kutsuvat uuden miehityksen aluksi. Virolainen runoilija Debora Vaarandi saa ensimmäisenä työtehtävänä raportoida Rahva Hääl-lehteen juttua Kloogan keskitysleiristä. Keskitysleirissä ruumisröykkiöt odottavat kansainvälistä komissiota, joiden mukana Viroon tulevat katsomaan natsien hirmutöitä myös kirjailijat Graham Greene ja Lilian Hellman. Virolaisilla kommunisteilla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteivätkö he ole tehneet oikein häätäessään fasistit menemään Virosta. Heidän puolellaan oli koko sivistynyt maailma.
Myöhemmin Debora Vaarandi sanoittaa kuuluisan Saarenmaan valssin, jossa punatähtinen sotilas tanssittaa virolaista pellavapäätä. Virolainen säveltäjä Raimond Valgre säveltää sen. He tekivät sen täysin vapaaehtoisesti ylpeinä taistelustaan oikeiden asioiden puolesta. Nyt sanoituksesta on ”punatähtinen” sensuroitu ja tilalla on mitään sanomaton ”kultatähtinen” sotilas.
Maassa, jossa ei tiedetä, mitä valtio tarkoittaa, ei ole mitään kummallista siinä, ettei tiedetä, mitä miehitys tarkoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti