(http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/09/29/polanski-ja-muisti/)
Uutinen Polanskin pidätyksestä Sveitsissä järkytti. Ennen kaikkea siksi, että toimittajat kirjoittivat Polanskin raiskanneen ja huumanneen alaikäisen tytön. Minulla oli aivan toinen muistikuva. Kerroin tädilleni puolukkametsässä Kuusamossa, että tytön äitihän suorastaan paritti tyttöä Polanskille. Muistini mukaan Polanski myös istui tuomiota vankilassa. Tämä muistikuva osoittautui vääräksi, mutta siitä myöhemmin.
Päätin ensi töikseni Tallinnaan palattuani lukea Polanskin elämäkerrasta hänen versionsa tapahtumien kulusta Los Angelesissa vuonna 1977. Käsittämätöntä muuten, että sanomalehdistöstä ovat kadonneet ikäpolveni toimittajat, jotka olisivat voineet omasta muististaan epäillä syytöksiä. Uutisessa siteerattiin englantilaista Daily Telegraphia, jotta asialle saatiin vakuuttavuutta. Suomestakin olisi löytynyt tietoa riittävästi, jos toimittajilla vain olisi muisti. En tarkoita tällä sitä, että Polanskin versio olisi ainoa oikea, mutta ainakin yhtä oikea kuin syytökset raiskauksesta ja huumaamisesta.
Omat muistikuvani eivät olleet täsmällisiä. Pidän Polanskista, joten mielelläni ymmärrän häntä. Erityisesti pidän Polanskin elokuvista Chinatown ja Frantic. Muut elokuvat ovat liian taiteellisia eivätkä ole minun makuuni. Minusta tuli Polanski-fani vasta luettuani hänen elämänkertansa Roman. Suomeksi sen julkaisi WSOY vuonna 1984. Se on sukua toisen hölökikkelin, Klaus Kinskin elämäkerralle. Kumpaakaan herraa ei vaivaa turha moralismi. Oma muistikuvani tuosta ajasta on vähän samanlainen. Vanhan kuppilassa ystävättäreni kysyi, että pitääkö sellaiselle miehelle sanoa ”hei”, jonka kanssa on ollut sängyssä? Sellaista se oli, viattomuuden aika.
Tällä kertaa en siis aio puolustaa Viron venäläisiä vaan hölökikkeleitä. Pidän mielessä sen, että on sopimatonta ja rikollista sekaantua alaikäiseen. Mutta siltikin Polanskin versio tapahtumien kulusta on varsin mielenkiintoinen.
Muistelmissa Sandrana esiintyvä tyttö haluaa malliksi. Hänen äitinsä Jane on erityisen otettu, kun saa tyttönsä kuuluisan elokuvaohjaajan valokuvattavaksi Voguen joulunumeroon. Äitikin on vähän tyrkyllä. Sandran isosisko makaa puolestaan jonkun Polanskin tutun kanssa, kuuluisa mies hänkin. Sitä kautta Sandra löytyi.
Polanskilla on syynsä varsin yksityiskohtaisesti muistaa Sandran sanomiset ja tekemiset. Tämä Lolita rehentelee seksuaalisilla kokemuksillaan mainostaen olleensa sukupuoliyhteydessä ensimmäisen kerran kahdeksanvuotiaana. Vaikka kuinka olisi hölökikkeli, mielestäni Polanskilla olisi pitänyt tässä kohden hälytyskellojen soida, mutta ei. Se seksuaalinen kiihko, niin kuin Polanski selittää elämänjanoaan. Sandra yrittää tehdä vaikutuksen aikuiseen mieheen ja onnistuu. Polanski ei jätä kertomatta, montako kertaa Sandra riisuu puseronsa pyytämättä ja esittelee sieviä rintojaan. Nuoret naiset ovat kauniita, minä tiedän sen.
Kuvaussessio Jack Nicholsonin uima-altaalla on oma lukunsa. Sandra ei taaskaan malta pitää vaatteita päällään ja riisuu enemmän kuin on tarpeen. Sandra ehdottaa Nicholsonin viinojen juontia eli shampanjapullon avaamista jääkaapista. Pullo jää puolilleen ja siitä kaadetaan kolme lasia, yksi myös Nicholsonin talon oven aukaisseelle naapurille. Polanski painottaa muistelmissaan, miten vähän alkoholia käytettiin tuona kuvaussessiona. Myöskään huumeita ei Polanskin mukaan käytetty. Tuon ajan lempihuume oli Quaalude, jota sekä Sandra että hänen siskonsa mielellään nappailivat. Tai niin Sandra kehuskeli.
Polanski osaa kuvata Lolitansa muistelmissaan niin, ettei tytön suostuvaisuudesta jää pienintäkään epäilystä. Nicholsonin naisystävä Anjelica Huston oli tullut kotiin kesken kuuluisan kohtauksen eli sen niin sanotun seksiin pakottamisen. Polanski kehtaa muistaa, miten Sandra kesken rakastelun säikähtää sisäpuhelimen ääntä, mutta rauhoittuu, kun tajuaa, ettei rakastavaisten piilopaikkaan ole ketään tulossa. Että se hölökikkeli muistaa senkin eli ei jätä naiselle viikunanlehteäkään puolustukseksi.
Tarinan loppu on painajaismaista luettavaa. Polanskin pettävät kaikki mahdolliset tahot. Vogue vetäytyy ensimmäisenä väittäen, ettei sillä ollut sopimusta Polanskin kanssa valokuvista. Anjelica Huston olisi voinut todistaa oikeudessa Polanskin puolesta, mutta hänkin vetäytyy. Kotietsinnässä hänen luotaan on löydetty hiukan kokaiinia. Hän tekee poliisin kanssa sopimuksen, ettei todista Polanskin puolesta ja vapautuu huumesyytöksistä. Polanski on syystäkin katkera.
Polanski viettää tutkintavankeudessa 42 päivää. Hänen vankila-aikansa teki vaikutuksen. Polanski alkoi vankilassa siivoojaksi, hän hölkkäsi, punnersi ja kirjoitti. Uskomatonta luettavaa. Masennuksesta kärsivän Suomen kansan olisi syytä tutustua Polanskin kykyyn selvitä hirveistä elämäntilanteista. Hän ei tunne sellaista sanaa kuin masennus!
Polanskin pidätys ja yli kolmekymmentä vuotta vanhan epäsiveähkön seksisuhteen esiin nostaminen paljastaa, että elämme puritaanista aikaa. Polanski muuten vihjaa muistelmissaan, että Sandralla olisi ollut suhde isäpuoleensa. Se tästä saippuaoopperasta nyt vielä puuttuu.
tiistai 29. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti