Koti kaupungissa

http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/09/09/koti-kaupungissa/

Kävin viime sunnuntaina Hesassa Koti kaupungissa - yhdistyksen kokouksessa. Olen mukana projektissa, jossa rakennetaan omagryndausperiaatteella kerrostalo Jätkänsaareen.
Tein muutama vuosi sitten Vihreiden eduskuntaryhmälle asuntopoliittisen selvityksen ryhmärakentamisesta eli omagryndauksesta. Valitettavasti selvitys ei ole internetissä, mutta toivottavasti se joskus ilmestyy Hem is stan -yhdistyksen kotisivuille.
Mielenkiintoista selvityksessä oli suomalaisen asunto-osakeyhtiömallin nerokkuus kivitalojen omistusmuotona. Köyhä Suomen kansa hankki viime vuosisadan alussa pääomia osuustoiminnallisella asunto-osakeyhtiömallilla. Helsingin hienoimmat jugend-rakennukset Katajanokalla ja Eirassa ovat syntyneet asukkaiden omagryndauksella. Jätkänsaaressa ei siis tehdä historiaa vaan toistetaan sitä, mitä sata vuotta sitten jo tehtiin.
Vihreät halusivat viisi vuotta sitten uusia tuulia asuntorakentamiseen ja vastauksia siihen, miksi Helsingissä asunto maksaa niin paljon. Toivottiin, että omagryndauksen avulla saadaan selville, mistä asunnon neliöhinta koostuu Helsingissä. Jätkänsaari-projektin vetäjän, suomalaistuneen amerikkalaisen arkkitehdin Eric Pollockin Tuula-vaimo tekee lisensiaattityötä rakennusprojektista, joten toiveissa on, että rakentamisen hintasalat paljastuvat.
Viisi vuotta sitten Helsingin kaupunki suunnitteli Jätkänsaaren ja Sompasaaren kaavoitusta. Selvityksellä haluttiin osallistua keskusteluun. Selvitystä tehdessä kävi heti ilmi, että Helsingin kaupungin kiinteistövirastossa oltiin äärimmäisen kiinnostuneita kaikista uusista ajatuksista. Virkamiehet eivät olleet kehityksen jarruna, enemmänkin helsinkiläisten passiivisuus. Tuolloin kaupunki lupaili, että ensimmäiset tontit omagryndauksesta kiinnostuneille laitettaisiin hakuun vuonna 2013. Hem i Stan-yhdistyksen sielu Salla Korpela totesi sunnuntain kokouksessa, että yhdistyksen johdolle tuli melkoisena yllätyksenä kaupungin virkamiesten soitto, että onko halukkuutta hitas-tonttiin. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että tontti on jo saatu. Kaupunki haluaa nopeasti pilottiprojektin.
Selvitystyö oli omanlaisensa painajainen. Selvisi, ettei kenenkään kannata sotkeentua Helsingin tonttipolitiikkaan metrin tikullakaan. Erilaiset tahot uhkailivat tekijää rikospoliisiasialla. Loppuversiosta oli jätettävä pois muun mussa Monacon suomalaisille Eiranrantaan kerrostalon rakentaneen Conventum-miehen kritiikki. Hän pelkäsi, ettei koskaan saisi enä tonttia Helsingin kaupungilta. Pidin hänen pelkoaan turhana.
En kirjoittaisi omagryndauksesta, ellei se tarjoaisi aasinsiltaa Yhdysvaltojen kautta Neuvostoliittoon. Mikäli Suomen Kuvalehteen (http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/capitalism-a-love-story-on-michael-mooren-radikaalein-dokumentti) on uskominen, amerikkalainen dokumentaristi Michael Moore on osuustoiminnallisen omistamisen suuri puolesta puhuja. Suomalaiset siirtolaisethan veivät Amerikkaan tuliaisina asunto-osakeyhtiömallin Brooklyniin New Yorkiin. Amerikkalaisille perinteisesti kaikki co-op on puhdasta kommunismia. Nyt Moorekin liputtaa sen puolesta, että omistettaisiin osuustoiminnallisesti, kaikilla yksi ääni ja sama palkka.
Suomalaisille Mooren uudet ajatukset tuovat mieleen jotakin tuttua: Neuvostoliiton. Kun aamun uutiset vielä kertoivat, että koulun alkajaisiksi puhuneen presidentti Barack Obaman pelättiin levittävän lapsille sosialismia Yhdysvalloissa, on aika rauhoittaa amerikkalaisia. Neuvostoliitto oli hirvittävän radikaali ja moderni valtio. Länsimaat ovat omineet kaikki sen ihanteet itseensä. Viimeisenä Yhdysvallat, jossa vasta nyt toteutetaan yhtä Neuvostoliiton suurta saavutusta, julkista terveydenhuoltoa.