Baltian talouskriisistä osa 2

(Apartheid-katsaus viikko 36/2009):

Financial Timesin kolumnisti Gideon Rachman kummasteli (03.08.) Baltian talouskriisin syvyyttä. Hän pelkäsi, että pienuudestaan huolimatta Baltian valuuttojen devalvointi aiheuttaisi vaikeuksia koko Euroopalle. Racmanin mukaan toivoa talouden elpymisestä Baltiassa ei ole, koska ”Saksa ja Venäjä eivät yksinkertaisesti osta”.
Ostavatko ne enää koskaan?
Baltia on aina voinut hyvin, kun tavarat ovat saaneet vapaasti virrata Venäjän ja Saksan välillä. Näin oli Hansa-aikana. Se näkyy Tallinnan ja Riian keskiaikaisten kaupunkien arkkitehtuurissa. Feodaaliaikana saksalaiset hallitsivat Baltiaa Venäjän tsaarin luvalla. Ehkä virolainen talonpoika ei voinut hyvin, mutta kartanot voivat. Komeimmat niistä ovat edelleenkin turistinähtävyyksiä. Venäjällä ei koskaan ole ollut mitään Baltian maiden EU-jäsenyyttä vastaan. Venäjä on aina kunnioittanut Saksan taloudellisia etuja Baltiassa. Asia sanotaan selvästi kuuluisassa Molotov-Ribbentrop-sopimuksessakin.
Neuvostoajan merkitystä Baltialle ja Suomelle on aliarvioitu. Viro teollistettiin neuvostoaikana. Virolaiset hallitsivat ensimmäistä kertaa omaa tuotantoaan. Vastaavasti Suomessa neuvostokauppa mahdollisti suomenkielisten talousjohtajien esiin marssin ja suomenkielisen pääoman kehityksen. Erityisesti valtion yritykset olivat suomenkielisen talouseliitin syntymisen edellytys. Suomen talouselämä on ollut vahvasti ruotsinkielisten hallussa. Herlinit ovat harvinainen poikkeus teollisuussukuna suomenkielisyytensä takia.
Neuvosto-Virolla oli menestyvä huonekalu-, elintarvike-, tekstiili- ja metalliteollisuus. Kreenholmin lakanoissa nukkui koko Neuvostoliitto, Kalevin suklaat kelpasivat Kremlille, virolaiset kalasäilykkeet olivat hittituotteita Moskovassa. Nyt Kreenholmin tekstiilitehdas on viittä vaille konkurssissa, samoin Kalevin suklaatehdas. Tavarakaan ei kulje Venäjältä länteen. Latviaan ja Liettuaan tulevat Venäjän öljyputket ovat tyhjänpanttina. Itämeren ylpeys, Ventspilsin öljysatama on hiljainen. Kun Liettuan ydinvoimalaitos suljetaan, kaikki neuvostoaikana Baltiaan rakennettu teollisuus on käytännössä kadonnut. Lännelle kelpasi Baltiasta vain halpa työvoima. Edes elintarviketeollisuus ei ole kelvannut, vaikka se olisi ollut täysin kilpailukykyistä.
Suomen ja Neuvostoliiton kaupassa auttoi niin sanottu kansojen ystävyys. Sosialismissa kansat ovat ystäviä ja auttavat toisiaan. Kapitalismissa ne ovat kilpailijoita. Venäjä on ilmoittanut, että vuodesta 2015 kaikkien kuljetusten täytyy tapahtua Venäjän omien satamien kautta. Yrittäjille ja investoijille täytyy olla selvää, että Venäjän markkinoille halutessaan niiden on mentävä Venäjälle. Baltiaan ja Suomeen ei kannata jäädä odottelemaan Venäjälle pääsyä. Venäjä on ryhtynyt myös suojelemaan omia markkinoitaan. Suomessa olisi syytä ryhtyä pohtimaan, kuinka suuren taloudellisen tappion Suomen ja Venäjän välisen investointisuojasopimuksen kaatuminen aiheutti? Venäjän ehtona oli, että Suomen poliittinen johto olisi laittanut Baltian apartheidin, eli Viron ja Latvian venäläisten kansalaisuusasiat kuntoon ennen maiden EU-jäsenyyttä. Suomea ei kiinnostanut. Mitä sanoo nyt Stora Enson Jouko Karvinen?
Baltian maiden taloutta rasittaa se, ettei niillä ole mitään myytävää Saksalle. Köyhinä ne eivät ole edes potentiaalisia ostajia saksalaisille autoille.
Venäläiselle kuluttajalle taas Baltian tavaroissa yhdistyvät idän ja lännen markkinoiden huonot puolet. Baltian tuotteilla on korkea länsihinta, mutta laatu on itäisen huono. Suomalaisen tuotteen venäläiset mieltävät aidoksi länsituotteeksi. Tämä selvisi minulle muutama vuosi sitten Pietarissa kielikurssilla. Suomalaista voita ja suomalaisia kenkiä kehuttiin. Pietarilaiset eivät sen sijaan ollenkaan ymmärtäneet, miksi heidän olisi pitänyt ostaa virolaista makkaraa tai liettualaista juustoa.
Balttien suurin rasite Venäjän kaupassa on kuitenkin se, että ne ovat Naton jäseniä. Vaikka Molotov-Ribbentrop-sopimusta halveksittaisiin Baltiassa, se kertoo jotakin oleellista Venäjästä. MRP:ssä todetaan, että Saksa kunnioittaa Venäjän elintärkeitä etuja Baltiassa. Kun kerran Saksakin, niin mikseivät sitten lilliputit, baltit?
Baltian maiden elinkelpoisuus edellyttäisi, että niillä olisi elävä yhteys Venäjän markkinoille. Nato-jäsenyys varmistaa, ettei niillä sitä enää ole.