Latvian antifasistien leirillä

(Julkaistu ensin:
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/08/28/latvian-antifasistien-leirilla/)

(Apartheid-katsaus viikko 35/2009):

Leiristä on jo kaksi viikkoa, mutta muutama keskustelun poikanen täytyy tallentaa. Latvian antifasistinen komitea järjesti aivan kesän viime hetkillä telttailua Daugava-joen rannassa Baltian ja Puolan antifasisteille. Seminaariin osallistui noin kuutisenkymmentä ihmistä. Ohjelma alkoi perjantai-iltana ja loppui sunnuntai-iltapäivällä.

Puitteiltaan leiri oli luontomatkailua. Vesi Daugavassa oli lämmintä, joten aamulla sai itsensä hereille uimalla. Hampaat pestiin jokivedellä. Ruokana oli puna-armeijan hyväksi havaitsemaan ilmeisesti tattariin sekoitettua lihaa. Kukaan läsnäolijoista ei tiennyt englanniksi sen viljan nimeä, josta puuro oli tehty. Saattoi olla hirssiäkin. Vaikutti ravitsevalta. Yhden kerran saimme riisiruokaa turkkilaisittain valkosipulilla höystettynä. Erinomaista.

Latvialaiset antifasistit eivät puhu Virosta ja Latviasta apartheid-yhteiskuntina. He puhuvat Latviasta etnokratiana, yhden kielen ja kulttuurin maana. Latvian venäläiset olivat yrittäneet valittaa YK:hon (en tiedä, miten ja milloin) kohtelustaan, mutta YK oli todennut, ettei Latvian järjestelmä täytä apartheidin tunnusmerkkejä. Seminaarin vetäjä totesi, että vaikka de jure Latvia ei olisi apartheid-yhteiskunta, de facto venäläiset ovat sorrettuja. Venäläiset myös vierastavat apartheid-sanaa liian vierasperäisenä. Heistä etnokratia ilmaisee paremmin, mistä on kysymys.

Tunnetuin etnokratia on Israel. Viron perustuslaki on hyvin samankaltainen Israelin perustuslain kanssa.

Latvialaiset näkivät pahimpana ongelmana neonatsismin. Muutamat suomalaiset paikalla olleet antifasistit pitivät neonatsismia sivuilmiönä suuremmassa kuviossa. Suurin murhe on Baltian maiden historian vääristely, joka palvelee vaarallista ideaa rinnastaa kommunismi fasismiin. Sillä pyritään tuhoamaan vasemmisto ja viime kädessä mitätöimään koko 1900-luvun yhteiskunnallinen edistys, joka on ollut työväenliikkeen ja Neuvostoliiton aikaansaamaa.

Kommunismin merkitystä työväenliikkeen johtavana voimana ei kannata kiistää, vielä vähemmän sen historiallista merkitystä fasismin vastavoimana. Kummallista oli, ettei latvialaisetkaan uskaltaneet puhua Neuvostoliitosta saati kommunismista. Kiellettyjä aiheita. Vain dosentti Johan Bäckman uskalsi aiheita sivuta omassa alustuksessaan puhumalla Neuvostoliiton hajoamisen aiheuttamista tuhoista.

Paikalla ollut vanha tuttava, latvialainen EU-parlamentaarikko Tatjana Zdanoka kertoi huolestuneena, että EU:n parlamentissa on mahdoton estää sitä joukkiota etenemästä, joka vaatii kommunismille ja Neuvostoliitolle oikeudenkäyntiä Nürnbergin tapaan. Erityisen pettynyt hän oli Venäjän asettamaan historiakomiteaan. Se on hänen mielestään luonteeltaan muodollinen, eikä tule koskaan etenemään tekojen tasolle.

Tunnustan pitäväni Zdanokasta. On mukavaa nähdä EU-parlamentaarikko, joka ottaa työnsä tosissaan, on kiinnostunut asioista, sitoutunut ajamaan tärkeänä pitämäänsä Baltian venäläisten asiaa, suostuu tapaamaan kenttäväkeä ja kertomaan, mitä Brysselissä tapahtuu. Suomalaisia EU-parlamentaarikkoja ei voi uneksiakaan näkevänsä tällaisessa paikassa. Ne iilimadot. Zdanoka on puoliksi venäläinen, puoliksi juutalainen. Hänen isänsä on juutalainen, joten puhdasoppiset eivät laske häntä juutalaiseksi. Ollut kommunisti neuvostoaikana ja edelleen ylpeä siitä.

Eräs latvialainen valitti, että EU on ajanut Latvian talouden alas, vienyt autoteollisuuden, tuhonnut maatalouden jne. Hänen käsityksensä oli, että ellei Latvia olisi sulkenut omia teollisuuslaitoksiaan, Latvia ei olisi koskaan päässyt EU:n jäseneksi. Asia lienee monimutkaisempi. Hän saattoi kuulua heihin, joka haluaisi Latvian liittyvän Venäjään. Latvian teollisuudella ei juurikaan ollut menestymisen mahdollisuuksia lännessä. EU ei herättänyt sympatiaa tässä henkilössä. Varsin katkeria tuntoja ilmassa.

Paikalla oli tällä kertaa Virosta myös venäläisten lisäksi eräs etninen virolainen. Hän oli erikoinen tapaus. Hän oli ollut neuvostoarmeijassa töissä ja Afganistanin sodassa laskuvarjojääkärinä. Hän oli vihainen siitä, ettei Virossa kunnioiteta Neuvostoliiton puolella taistelleita sotaveteraaneja. Hän hoiti heidän hautojaan sekä kuului Viron Afganistanin sodan veteraanijärjestöön. Hän oli tullut antifasistien tapaamiseen, koska ”Viron pääministeri Andrus Ansip on tuhonnut Viron talouden ja haluan tietää, mitä täällä tapahtuu.”

Se selitys oli viedä jalat alta.