lauantai 1. elokuuta 2009

Bruno nähty Liettuassa

http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/07/30/bruno-nahty-liettuassa/

Homofobiaa kärsivässä Liettuassa on katutasolla kaikki kunnossa. Bruno-elokuva tuli ensi-iltaan ja vetää Vilnassa täysiä saleja kuten muuallakin sivistyneessä maailmassa. Pakko tunnustaa, että Neuvostoliiton romahtaminen on vapauttanut maailmaa. Kun Woody Allen teki siveellisesti vielä elokuvan ”Kaikki mitä olet aina halunnut tietää seksistä” niin Sacha Baron Cohen kertoo meille kaiken, mitä olemme halunneet tietää homoseksistä. Olen lumoutunut Sacha Baron Cohenin nerokkuudesta. Liettuassa elokuvia ei dubata. Elokuvassa puhutaan englantia ja jonkinlaista saksaa, mutta se on siansaksaa, joten en usko kielen tasolla juurikaan mitään menettäväni. Peruspilkan kohteena on tietenkin julkkisteollisuus eli celebrity industry, se ainoa paperimedian laji, joka saa lisää tilauksia.
Englanninkielisessä maailmassa on helppoa, kun voi tehdä pilkkaa Angelicasta, Brad Butlerista ja Madonnasta. Elokuvaan saa mukaan omat kaverinsa Stingin, Bonon ja Elton Johnin. Kaikki meidän omia tuttuja nykyisessä globaalissa maailmassa. Pidin erikoisesti siitä, että Bruno haki adoptiolapsen maasta nimeltä Afrikka ja kertoi tosi-tv:ssä Los Angelesissa hakeneensa itselleen aidon afroamerikkalaisen lapsen. Ymmärsin myös, miten nerokas oli teatteri Jurkassa Katja Krohnin ohjaama ja käsikirjoittama Ahmatti (2007). Hän teki yhtä rivon ja röyhkeän näytelmän Suomessa samasta maailmasta kuin Cohen, mutta kaksi vuotta aikaisemmin ja ilman englanninkielisen maailman julkkisnimilistaa. Ahmija olisi syytä saada Broadwaylle. Cohen on varastanut monta kohtaa Katja Krohnin näytelmästä.
Muuten Liettuan parlamentti näytti uudelle presidentille, rautarouvaksi luonnehditulle Dalia Grybauskaitelle heti paikan pyyhkäisemällä hänellä pöytää. Paljastui, ettei Liettuan rautarouvalla ole edes mielipidevaltaa. Edellinen presidentti Valdas Adamkus oli jo käyttänyt veto-oikeuttaan kuuluisaan homolakiin. Liettuassa parlamentti voi ottaa lain uudelleen käsittelyyn ja mikäli se toistamiseen hyväksyy lain, presidentillä ei ole enää veto-oikeutta. Rautarouva joutui levittelemään käsiään. Liettuan parlamentti vielä erikseen taputti itselleen hyväksyessään lain toistamiseen. Turha sanoakaan, että ratkaisevaa oli sosiaalidemokraattien äänet. Liettuan sosiaalidemokraatteja vaivaa sama tauti kuin suomalaisia virkaveljiään. He ovat siirtyneet äärioikealle.
Erikoista on EU-maiden käytös. Niiden suurlähettiläät ovat käyneet presidentille valittamassa, miten laki on epäsoinnussa vähemmistöjen turvan kanssa. Sen sijaan EU-maat eivät ole mitenkään reagoineet Holokaustista selvinneiden juutalaisnaisten joutumisesta epäilyksen alaisiksi toiminnastaan neuvostopartisaanien joukossa.
Hiukan samaa todistin pari vuotta sitten Latvian homoparaatin yhteydessä. Paikalla olleet europarlamentaarikot olivat valmiita harkitsemaan boikottitoimia Latviaa vastaan, kun tuhat homoseksuaalia ei saanut marssia kadulla. Kysyessäni, eikö heitä huolestuta, että puoli miljoonaa venäläistä ei saa Latviassa äänestää, europarlamentaarikot vaikenivat. Sain viisaan neuvon tuttavaltani, ettei ole tärkeää, minkä vähemmistön oloja parannetaan, kunhan parannetaan. Joskus ne paranevat kaikilla.
Timo Aron hyökkäykseen en jaksa vaivautua kommentoimaan muutoin kuin että olen seurannut Vilnassa Amerikan juutalaisten seminaaria Liettuan juutalaisuudesta. Siellä puhutaan pelkkää Safka-kamaa. Brooklynin juutalaiset alkavat olla huolissaan, mihin Baltian maiden historian vääristely johtaa. Timo Aro ja suomalainen valtamedia voi sensuroida Safkan, mutta Yhdysvaltoihin saakka heidän valtansa ei ylety. Asiat ovat Suomessa vasta sitten totta, kun amerikkalainen professori sen sanoo. En todellakaan häpeä sitä, missä seurassa olemme. Olen myös kiitollinen niille muutamille lukijoille, jotka ovat jaksaneet olla kiinnostuneita siitä tärkeästä toisesta mielipiteestä. Se täytyy aina uskaltaa esittää.

P.S. Aika hyvin tämä ”toinen mielipide” on menestynyt luetuimpien blogien joukossa. Millähän agendalla Timo Aro kuvittelee siellä pysyvänsä, puhumalla Safkasta tietenkin.

Ei kommentteja: