Neuvostokauhut ja Joulupukinmaa

(Julkaistu ensin http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/08/23/neuvostokauhut-ja-joulupukinmaa/)

Arctic Sea-aluksen kaappareiden paljastuminen virolaisiksi on poikinut Virossa jo ensimmäiset ääneen lausutut vaatimukset ei-kansalaisten maasta karkottamiseksi ja venäläisten etniseksi puhdistukseksi maasta. Parlamentin entinen puhemies Ülo Nugis vaatii, että Viron on karkotettava maasta turvallisuudelle vaaralliset henkilöt ja tuotava tilalle Naton tukikohdat ja ydinase. Maan satatuhatta ei-kansalaista ja Naton kiinnostuksen puute Viron puolustamiseksi ovat Nugisin mielestä Viron suurimmat turvallisuusuhat.
Hänen mielipiteensä kuuluu sarjaan, josta viisaasti sanotaan: ”Opinion is like an asshole. Everyone has one.”
(http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=342842)
Molotov-Ribbentropp-sopimuksen (MRP) vuosipäivän johdosta tämä blogikirjoitus keskittyy siihen, kuinka taiteiden avulla luodaan myyttiä pahasta Neuvostoliitosta. Kanadan virolainen Vello Vikerkaar (http://vellovikerkaar.blogspot.com/2009/08/estonian-rovaniemi.html)
ihmettelee, mikseivät virolaiset tee maailmalle palvelusta, ja paljasta, ettei Hollywoodin ja Bond-elokuvien luoma mielikuva Neuvostoliitosta pidä paikkaansa. Hänen liikeideansa on Rovaniemen Joulupukinmaata vastaava fantasiapuisto ”Neuvostokauhuista”. Siellä saisi leikisti piiskaa, kun karkotetaan jne. Kauhupuisto olisi hauska paikka. Pahimmat ilonpilaajat tälle Viron turismin pelastajalle ovat Vello Vikerkaaren mukaan: Solzenitsyn, Edward Lucas ja Anne Appelbaum. Nämä kirjailijat ja toimittajat ovat niitä, jotka kertomakirjallisuuden avulla hallitsevat myyttiä Neuvostoliiton pahuudesta.
Kun kirjailija on hyvä, hänen luullaan kirjoittavan totta. Näin on käynyt muun muassa Väinö Linnalle. Hänen Täällä Pohjan tähden alla -teoksensa on niin vakuuttava, että monet suomalaiset yhä uskovat kansalaissodan alkaneen torppareiden huonosta kohtelusta, ei työväestön liikehdinnästä. Aleksander Solzenitsyn kuuluu samaan sarjaan. Gulag ja karkotukset ovat yksi ja sama asia. Totuus unohtuu, kun kirjailija koskettaa tunteita.
Näitä kirjailija-taiteilijoita, jotka ovat pyhittäneet tuotantonsa neuvostokauhuille löytyy joka maasta, koska se on taloudellisesti tuottavaa. Suomessa tätä tyylilajia edustavat Sofi Oksanen, Imbi Paju, Iivi-Anna Masso ja historioitsija Seppo Zetterberg. Virossa heihin kuuluvat kirjailija Jaan Kross, entinen pääministeri, historioitsija Mart Laar ja historioitsija Lauri Vahtre. Latviassa tätä kauhukabinettia luovat elokuvaohjaaja Edvin Snore ja kirjailija, poliitikko Sandra Kalniete.
Koko tämän kuvion fantasialuonteen paljastaa se, että kukaan ei kuvittele tekevänsä elämysmatkoja Natsi-Viron kauhuihin. Sellaista turismikierrosta ei voi ostaa, että käydään leikkimässä juutalaista Jägalan kuolemanleirissä Ain-Ervin Meren seksiorgioissa ja sitten lähdetään hiekkakuopan reunalle odottamaan kuolettavaa laukausta. Kaikki tietävät tämän todeksi, kun ”neuvostokauhut” tiedetään fantasiaksi.
Englanninkielisessä maailmassa on hivenen toivoa. Baltian historian väärentäjien arvostelijoiden määrä lisääntyy. Nyt siellä ovat amerikkalaisprofessori Dovid Katzin lisäksi englantilainen kansanedustaja John Mann, Israelin Simon Wiesenthal Centerin johtaja Efraim Zuroff ja Guardianin toimittaja Johathan Steel.
(http://www.guardian.co.uk:80/commentisfree/2009/aug/19/eu-parliament-soviet-nazi-history)
Meitä on vähän, mutta päivä päivältä enemmän. Tänään muistetaan niin sanotusti totalitarismin uhreja (23.08.) Tämä päivä on häpeä Euroopalle. Eurooppa ei koskaan saa pestä holokaustia omalta tunnoltaan vetoamalla Neuvostoliiton (olemattomiin) rikoksiin.