Baltian talouskriisistä

http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/08/05/baltian-talouskriisista/

Uutistoimisto AP:n Tallinnan toimittaja kertoi joutuneensa peruuttamaan kesälomansa Baltian kriisin vuoksi. Ohje ei tullut uutistoimiston kotimaasta USA:sta vaan Ruotsista. Ruotsalaisten pankkien huolen Baltian talouksien romahduksesta ymmärtää.
Amerikkalaisilla on vanha sääntö totuuden etsinnässä: ”follow the money”. Niin kauan kuin Baltian maat olivat kytköksissä Neuvostoliiton talouteen, AP teki Baltian uutiset Moskovasta. Nyt kun Baltian taloudet on rahoitettu Ruotsista, AP:n Baltian komentokeskus on Tukholmassa.
Baltian maiden taloudet romahtavat kaksinumeroisia lukuja, kun muualla Euroopassa riittää yksi numero. Syy on yksinkertainen. Baltian maiden talouden romahduksen taustalla on niiden täysin väärä analyysi Neuvostoliiton merkityksestä maiden historiassa. Baltian maat ovat tuhonneet historiavalheillaan taloutensa perustan, Venäjän markkinat. Tämä valheen paljastuminen näkyy talousluvuissa. Baltian maat uskottelivat lännelle, että niiden elinvoimaa on kahlinnut vain suuri ja paha Neuvostoliitto. Ruotsalaiset pankit nielaisivat tämän ja maksavat nyt hölmöydestään.
Virolainen talousanalyytikko Hardo Pajula kertoi lehtihaastattelussa keväällä, että sijoitusrahastot ”sylkäisevät” kuullessaan sanan Baltia. Baltian maat ovat menettäneet uskottavuutensa läntisten sijoittajien silmissä täysin. He eivät luota Baltian maiden valuuttojen kestävän vaan pelkäävät niiden devalvaatiota. Heikko valuutta kertoo epäluottamuksesta kyseisen valtion elinkelpoisuutta kohtaan.
Baltian talouden harhojen suuruus näkyi parhaiten Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfieldin yliökirjoituksessa nashi-mielenosoituksen jälkeen maaliskuussa. Hän epäili safkalaisten olevan vain kateellisia Viron elinvoimalle, elinkelpoisuudelle ja luovuudelle, joka oli vapautunut Viron itsenäistyttyä Neuvostoliitosta. Ei mennyt pitkään, kun Latvian jälkeen alkoivat huonot uutiset kaikua myös Virosta ja Liettuasta. Blåfield oli täydellisesti hämääntynyt uskomaan ”kokaiini-todellisuutta”. Tuon termin lanseerasi Virossa käynyt italialainen kirjailija Umberto Eco, jonka mielestä kokaiinihuuruissa olevat pankkiirit olivat syyllisiä maailmanlaajuiseen talouslamaan. Minkäänlaisia aitoja perusteita Viron talousihmeelle ei ollut. Vain ”huumeista” saatua keinoenergiaa; pankkilainoja ja neuvostoaikaisen yhteisen omaisuuden yksityistämisestä saatuja tuloja.
Baltian maat pyrkivät epätoivoisesti euroon palauttaakseen investoijien luottamuksen itseensä. Se tuskin on mahdollista. Ihmisten tulot jatkavat vähenemistään Baltiassa ja hinnat jatkavat nousemistaan. Yhtälö on mahdoton. Viro lienee IMF:n hallinnassa jo ennen vuoden loppua heti Liettuan jälkeen.
Kuvaavaa Baltian maiden todellisuudentajulle on se, minkälaisten lakien valmistelujen kanssa ne puuhastelevat kriisin keskellä. Virossa halutaan kiristää kielilakia!
Viron ystävinä esiintyvät venäläisvihaajat eivät ole silloin paikalla, kun ryhdytään miettimään, kuka maksaa Viron valtion ylläpidon. Ehkä Helsingin yliopiston viron kielen laitos on asiasta kiinnostunut?