(Apartheid-katsaus viikko 16/2009)
Demarien euro-ehdokkaaksi valittu Isä Mitro ei ole russofobi. Sen hän todisti rohkealla toiminnallaan Viron kirkkoriidan yhteydessä 13 vuotta sitten. Kiistely Viron ortodoksikirkon asemasta vuosina 1996-2003 päätyi kirkon hajoamiseen kahteen jurisdiktioon, Konstantinopoliin ja Moskovaan. Kirkon hajoamista edesauttoi Suomen ortodoksikirkko. Vain isä Mitro uskalsi avoimesti vastustaa Suomen ortodoksikirkon johdon sekaantumista asiaan. Hänen mielestään Viron venäläiset olisivat saaneet itse vapaasti valita kirkkonsa. Arkkipiispa Johannes oli toista mieltä ja rankaisi isä Mitroa laittamalla hänet palvelukieltoon.
Viron ortodoksien vaino oli yksi pahimpia uskonnollisia vainoja Euroopassa 1990-luvulla. Viron ortodoksikirkon johtaja arkkipiispa Kornelius vetosi vuonna 1996 presidentti Martti Ahtisaareen kaksikin kertaa, että tämä estäisi Suomen arkkipiispa Johanneksen sekaantumisen Viron ortodoksikirkon sisäisiin asioihin. Tuloksetta. Suomessa ortodoksit alkoivat irrottautua kirkon johdon Viro-seikkailusta. Se alkoi jäädä vain arkkipiispa Johanneksen, isä Ambrosiuksen ja pastori Heikki Huttusen henkilökohtaiseksi ristiretkeksi. Iltasanomissa pastori Mitro Repo arvosteli arkkipiispaa.
”Arkkipiispan omat tiedot Viron kirkon asioista olivat puutteelliset. Hän kiisti koskaan saaneensa Konstantinopolin patriarkalta tunnustelijan tehtävää ja vahvisti, että taustatyön olivat tehneet hänen avustajansa. Todennäköisempää on se, että patriarkaatti on tehnyt päätöksensä sille toimitetun yksipuolisen informaation varassa ja että suomalaiset ovat itse tarjoutuneet ”takuumiehiksi” Suomen ortodoksikirkon nimissä”, Repo kirjoitti.
Konstantinopolin patriarkka oli Suomen ortodoksikirkon suosituksesta tehnyt radikaalin päätöksen siirtää Moskovan alaisuudessa toiminut Viron ortodoksikirkko Konstantinopolin alaisuuteen. Venäläiset ryhtyivät marssimaan kaduilla Virossa. Moskovan patriarkka Aleksius II katkaisi välittömästi välinsä Konstantinopoliin ja rukousyhteyden Suomeen. Johanneksen arvostelija isä Mitro joutui palvelukieltoon.
Pääjuonittelija Lennart Meri
Uuden, Konstantinopolin alaisuuteen kuuluvan Viron ortodoksikirkon johtoon nimitettiin Suomen arkkipiispa Johannes. Päätös raivostutti Moskovalle kuuluneen ortodoksikirkon jäsenet. Sen tiedottaja Leonti Morozkin arvioi Suomen ortodoksien toimintaa Viron kirkkokriisissä vain yhdellä sanalla:
"Huligaanit."
Arkkipiispa Johannekselle hän ei povannut suosiota seurakuntalaisten parissa.
”Arkkipiispamme Kornelius on Viron kansalainen ja puhuu viroa. Kuka on arkkipiispa Johannes? Hän ei ole Viron kansalainen eikä puhu viroa eikä venäjää”, Morozkin ihmetteli.
Morozkin katsoi, ettei Konstantinopolin päätös millään tavalla ratkaissut ortodoksien asemaa Virossa.
”Konstantinopoli voi sanoa edustavansa ortodokseja, mutta me emme tule koskaan antamaan sille sitä asemaa”, hän vakuutti.
Kysymykseen, hajoaako Bysantti kiistan seurauksena, Morozkin vastasi:
”Tilanne vastaa presidentti Lennart Meren mielilausetta: kolmas maailmansota on alkanut”.
Morozkinin mukaan Viron ortodoksisen kirkon selän takana oli juoniteltu ja juonittelun pääarkkitehtina oli presidentti Lennart Meri.
”Viron valtio ei tunnusta kirkkomme toiminnan laillisuutta. Lennart Meri ilmoitti jo kaksi vuotta sitten, että Viron ortodoksit eivät voi kuulua Moskovan alaisuuteen”.
Kylmän sodan veteraani Johannes
Tiedottaja Leonti Morozkin jatkoi hyökkäyksiään arkkipiispa Johannesta vastaan avoimesti. Hän vakuutti, ettei Korneliuksen johtama kirkko tule luottamaan Johannekseen eikä Konstantinopolin pappeihin. Arkkipiispa Johannes jakoi uskovaisia kansalaisiksi ja ei-kansalaisiksi, alkuperäisväestöksi ja muukalaisiksi.
”Tämä kylmän sodan keksintöjen suora toteuttaja jäi lähes täydelliseen eristykseen Suomen kirkossa. Kaikki se merkitsee Viron uskontoviraston ja Henn Tosson häviötä heidän taistelussaan Viron ortodoksikirkkoa vastaan, jota he nimittävät miehitysrakenteeksi Virossa”, Morozkin kirjoitti vetoomuksessaan.
Kornelius tiivisti kirkkokiistan syyn seuraavasti:
"Viron ortodoksikirkon hajoaminen alkoi kansalliselta pinnalta. Sen aiheutti Konstantinopolin patriarkka ja sitä syvensi Suomen ortodoksikirkko.”
Tartossa Gabriel Keres- niminen pappi ei suostunut tunnustamaan Johanneksen asemaa Viron kirkon päänä.
”Konstantinopolin patriarkka haluaa suomalaisen kätyrinsä avulla alistaa Viron ortodoksikirkon omaksi provinssikseen”, Keres sanoi.
Omaisuusriidat kärjistyvät
Kirkon hajoaminen Moskovan ja Konstantinopolin alaisiin kirkkoihin kärjistyi omaisuusriitoihin. Viron viranomaisten tunnustama Konstantinopolin alainen kirkko alkoi ottaa haltuunsa kirkkoja. Sinodin sihteeri Henn Tosso ja suomalainen isä Ambrosius tutkivat kirkkojen taloudenhoitoa ja irtaimistoa. Esimerkiksi Tarton Uspenskin katedraalissa suomalaiset kävivät houkuttelemassa seurakuntalaisia siirtymään Moskovan alaisuudesta Konstantinopoliin.
”Suomalaiset isä Ambrosius ja pastori Heikki Huttunen kävivät rauhoittelemassa seurakuntalaisia ja näkivät omin silmin tilanteen. He lupasivat seurakunnalle avustuksena linja-auton ja suklaata, mutta heille huudettiin vain tylysti, etteivät he halua suklaata ja linja-autoa vaan kirkkonsa takaisin. Eikö tilanne ole jo kirkollisessa mielessä miehitys”, virolainen pappi Juvenalius ihmetteli.
Viron uskontoviraston näkökulma omaisuuskysymykseen oli se, että kirkon ja seurakuntien omaisuuden pitää olla virolaisten valvonnassa.
”Me emme voi valvoa vieraan vallan omaisuutta. Jos luostarit ja metsä jäävät Moskovalle, niitä voidaan käyttää sotilastukikohtina”, Viron uskontoviraston Mari-Ann Heljas perusteli.
Yöllisiä tappeluita
Veriset riidat omaisuusjaosta johtivat öisiin tappeluihin. Yhtenä huhtikuun yönä kolme ”rikollista” kidutti Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen siirtynyttä pappia, Vladimir von Berensiä lyöden häntä päähän, iskien kasvoihin ja ajaen hänen päänsä paljaaksi. He uhkasivat leikata myös papilta korvat, jos hän ei allekirjoita Konstantinopolin pappeja mustamaalaavaa kirjettä.
Moskovan patriarkaatin käytössä olleen Kasanin kirkon pappi uhkasi tehdä itsemurhan seurakuntalaistensa kanssa ja polttaa kirkon maan tasalle, jos kirkko annetaan Konstantinopolin kirkolle.
Viron suurliikemiehet vetosivat sisäministeriin, jotta Moskovan kirkko saisi toimiluvan ja osuutensa omaisuudesta. Öljyn toimitukset Viron kautta maailmalle olivat uhattuna. Talouselämän mielestä kysymys oli Viron ja Venäjän suhteista. Kirkkokiistaan oli sotkettu rajasopimus, kaksoistullit, kansalaisuuskysymys ja Viron ja Venäjän välinen kauppa.
Suomalaisia emämunauksia
Heimoveljeyden innoittamana Suomen ortodoksikirkon johto osallistui 1990-luvulla Viron kirkon sisäisiin riitoihin sillä seurauksella, että kirkko hajosi ja sen omaisuus kansallistettiin. Virolaiset eivät olisi onnistuneet ilman suomalaista apua näyttämään maailman silmissä lähes pogromin omaista vähemmistön kirkon tuhoamista laillisena toimenpiteenä. Tuosta suomalaisten emämunauksesta on tullut virolaisille kallis lasku. Kaksoistullit ovat käytännössä romahduttaneet Viron kaupankäynnin itään, niin viennin kuin tuonnin.
(Teksti muokattu Turun Sanomissa (03.03.1996), Kalevassa (24.04.1996) ja Kauppalehdessä (21.02.2002) olleiden artikkeleiden pohjalta. Apuna käytetty myös virolaisia lehtijuttuja.)
Viron ortodoksien asema uhkaa hajottaa Bysantin
(Julkaistu 03.03.1996 Turun Sanomissa)
Viron kirkkorauha kadonnut
(Julkaistu Kalevassa 24.04.1996)
Kirkkoriita jarruttaa Viron ja Venäjän suhteita
(Julkaistu Kauppalehdessä 21.02.2002)
Kirkkokiistasta tabu Suomessa
(Julkaistu Venäjän aika-lehdessä 2003/1)
Papit tukkanuottasilla
(Otteita virolaisista ja suomalaisista lehdistä 1996-1999)
Patriarkkojen laiha sopu
(Julkaistu Turun Sanomissa 18.05.1996)
Viron ortodoksit yhä syvästi erimielisiä
(Julkaistu Turun Sanomissa 22.05.1996)
Viron ortodoksinen kirkko hajoamassa
(Julkaistu Turun Sanomissa 23.06.1999)
Kirkon omaisuuden jako
(Julkaistu Turun Sanomissa 3.10.2002)
1 kommentti:
Viron ortodoksien vaino oli yksi pahimpia uskonnollisia vainoja Euroopassa 1990-luvulla.Jaahas. No kuinkas monta siellä tapettiin, suljettiin vankileireihin tai ajettiin ulos maasta?
Lähetä kommentti