(Otteita virolaisista ja suomalaisista lehdistä 1996-1999)
Kirkkojen ryöstely alkoi
Kun valtioneuvos Harri Holkeri poltti itsensä loppuun Kosovossa keväällä 2004, tapahtumat lähtivät liikkeelle siitä, että enemmistönä olevat albaanit sytyttivät tuleen vähemmistönä olevien serbien kirkkoja. Tuolloin kansainvälinen yhteisö katsoi, että Kosovon albaaneja voitaisiin syyttää kansanmurhasta, sillä vähemmistön kirkon tuhoaminen on kansanmurhaa. Miksi suomalaiset kuvittelevat, ettei heitä voi syyttää samasta kuin albaaneja, jos he osallistuvat Virossa vähemmistön kirkon tuhoamisyritykseen?
Suomen osuus
kiistaton
Viron ortodoksikirkon johtaja arkkipiispa Kornelius vetosi tuloksetta presidentti Martti Ahtisaareen kaksikin kertaa, että tämä estäisi Suomen arkkipiispa Johanneksen sekaantumisen Viron ortodoksikirkon sisäisiin asioihin. (HS 28.2.1996, IS 9.3.1996)
Suomessa ortodoksit alkoivat irrottautua kirkon johdon Viro-seikkailusta. Se alkoi jäädä van arkkipiispa Johanneksen, isä Ambrosiuksen ja pastori Heikki Huttusen henkilökohtaiseksi ristiretkeksi. Iltasanomissa Suomen ortodoksikirkon pastori Mitro Repo arvosteli arkkipiispaa.
”Arkkipiispan omat tiedot Viron kirkon asioista olivat puutteelliset. Hän kiisti koskaan saaneensa Konstantinopolin patriarkalta tunnustelijan tehtävää ja vahvisti, että taustatyön olivat tehneet hänen avustajansa.”
”Todennäköisempää on se, että patriarkaatti on tehnyt päätöksensä sille toimitetun yksipuolisen informaation varassa ja että suomalaiset ovat itse tarjoutuneet ”takuumiehiksi” Suomen ortodoksikirkon nimissä.” (IS 16.3.1996)
Repo joutui hetkeksi palveluskieltoon.
Viron ortodoksikirkon tiedottaja Leonti Morozkin hyökkäsi Johannesta vastaan avoimesti.
Hän vakuutti, ettei Korneliuksen johtama kirkko tule luottamaan Johannekseen eikä Konstantinopolin pappeihin. Morozkinin mukaan Johannes korostaa ajatusta ”neuvostomiehityksestä”, mitä Moskovan patriarkaatti ei tunnusta eikä jaa uskovaisia kansalaisiksi ja ei-kansalaisiksi, alkuperäisväestöksi ja muukalaisiksi. (SL 18.03.1996)
Morozkin perusteli Konstantinopolin ja Moskovan välirikkoa arkkipiispa Johanneksen asemalla Suomen ortodoksikirkossa.
”Tämän kylmän sodan keksintöjen suora toteuttaja jäi lähes täydelliseen eristykseen Suomen kirkossa. Kaikki se merkitsee Viron uskontoviraston ja herran Tosson häviötä heidän taistelussaan Viron ortodoksikirkkoa vastan, jota he nimittävät miehitysrakenteeksi Virossa”, Morozkin kirjoittaa vetoomuksessaan. (PM 27.5.1996)
Kornelius tiivisti kirkkokiistan syyn vetoomuksessaan seuraavasti.
Viro ortodoksikirkon hajoaminen alkoi kansalliselta pinnalta. Sen aiheutti Konstantinopolin patriarkka ja sitä syvensi Suomen ortodoksikirkko. (PM 3.8.1998, Estonija 1.8.1998)
Miehitysteoria nousi esille myös Korneliuksen puheissa.
”Meitähän nimitetään miehityskirkoksi ja luonnollisesti haltuumme ei voida jättää laillista omaisuuttamme.” (SL 31.8.1998)
Kirkon hajoaminen Moskovan ja Konstantinopolin alaisiin kirkkoihin kärjistyi omaisuusriitoihin. Seuraavassa otteita vuosien 1996-2001 uutisista.
Postimees-lehti siteerasi uutistoimisto BNS:in uutista 27.02.1996: ”Ortodoksikirkkoja ei vielä miehitetä, vakuuttaa Moskovan alainen ortodoksikirkko”. Viron viranomaisten tunnustama Konstantinopolin alainen kirkko alkoi ottaa haltuunsa kirkkoja. Sinodin sihteeri Henn Tosso ja suomalainen isä Ambrosius tutkivat kirkkojen paperitaloutta ja irtaimistoa. Moskovalle kuuluvan kirkon lehdistöedustaja Leonti Morozkin varoitti, ettei kirkkoja ole vielä miehitetty, mutta kirkkokiista voi kasvaa jopa fyysiseksi väkivallaksi. Morozkin arvosteli Viron ortodoksikirkon väliaikaiseksi johtajaksi määrättyä Suomen arkkipiispa Johannesta siitä, ettei tämä ole kertaakaan ollut ottanut yhteyttä arkkipiispa Korneliukseen eikä paikalliseen papistoon. (Postimees 27.02.1996)
Seurakuntien sisällä alkoi taistelu, kumpaan jurisdiktion, Moskovaan vai Konstantinopoliin ne haluavat kuulua. Tarton Uspenskin katedraalissa tilanne kärjistyi niin, ettei arkkipiispa päässyt kirkkoonsa sisälle. ”Arkkipiispa Kornelius kävi kampeamassa Uspenskin seurakuntaa Moskovan alaisuuteen” Postimees-lehti otsikoi 11.03.1996.
Kirkon ovella oli lappu: ”Mahdollisen provokaation välttämiseksi 9. maaliskuun jumalanpalvelus on peruutettu.” Tarton Uspenskin katedraalin kirkkoherra Simeon Kruzkov jakoi tiedotetta:
”Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Johanneksen siunausta vailla olevat kaikki kirkolliset kokoukset on kielletty”.
Kaakkois-Virossa sijaitsevan Värskan kirkkoherra ryhtyi johtamaan Uspenskin katedraalin Moskovan osastoa.
”Hän tuli tunnetuksi siitä, että ajoi risti kädessään kirkosta ulos vanhemman seurakuntalaisen, joka ehdotti rukoilemista Konstantinopolin patriarkka Bartholomeuksen puolesta”, Postimees kertoi. (Postimees 11.03.1996).
Kirkkokiista levisi Viron rajan taaksekin Venäjälle Petserin luostariin. Munkit jakaantuivat kahteen leiriin. Noin 70 halusi vaihtaa puolta Konstantinopoliin, kun 60 halusi jäädä Moskovan alaisuuteen. Kapinaa johtaneet kaksi munkkia, isä Georgi ja isä Jevgeni pitivät omana johtajanaan arkkipiispa Johannesta ja väittivät KGB:n uhkailevan heitä. Viron suojelupoliisin päällikkö Jüri Pihl ei innostunut asiasta.
”Kyseessä on Venäjän sisäinen asia eikä asian pitäisi kuulua suojelupoliisille ja vielä vähemmän Virolle”, hän sanoi. (EPL 12.08.1996)
Käännynnäiset heitettiin ulos Petserin luostarista. (EPL 13.08.1996)
”Se on räikeää mielivaltaa, mutta ketään ei voi rangaista, koska Moskovan patriarkka on todellinen itsevaltias”, Konstantinopolille kuuluvan Viron kirkon sinodi Henn Tosso totesi.
Tosson mukaan luostarista karkotetut munkit tuodaan Viroon ja heille tarjotaan mahdollisuutta perustaa luostari Hiidenmaalle. Se näyttäisi Viron vapaamielistä suhtautumista uskontoihin ja nostaisi Viron ja Venäjän suhteet aivan uudelle tasolle. Virolaiset saisivat tilaisuuden ”uskonpuhdistaa” Venäjän kirkkoa.
”Venäjän ortodoksikirkko on jo herättänyt epäilyjä, onko kirkko ylipäätään kristillinen vai vain pelkkä valtiollinen rakennelma”, Tossa pohti. (EPL 13.08.1996)
Omaisuusriita alkoi saada yhä äärimmäisempiä muotoja. Postimees-lehden otsikko kertoi:
”Valgan ortodoksikirkon tyhjensivät asiantuntijat”. Kirkosta katosi 70 arvokkainta ikonia. Epäilys oli, että ”varkaus” liittyi kirkkoriitaan.
”Ortodoksikirkon riita on ollut Valgassa kaikkein pitkäkestoisin ja saanut räikeimpiä muotoja. Kirkon pappi Valentin Savin rekisteröi seurakuntansa Konstantinopolin alaisuuteen. Hänen kuolemansa jälkeen niin Konstantinopolin kuin Moskovan alainen kirkko nimittävät omat pappinsa. Kirkkoa käyttää parhaillaan Konstantinopolin alainen kirkko, kun Moskovan alainen seurakunta kokoontuu kirkon hautausmaalla”, Postimees-lehti kirjoitti.
Virolainen pappi oli saanut tappouhkauksen, hänen edeltäjänsä oli pieksetty. Virolaisten pappien terrorisoijiksi epäiltiin Moskovan kirkon edustajia, jotka kiistivät epäilyt. (Postimees 25.04.1997)
”Varastetut” ikonit ilmestyivät myöhemmin hautausmaalle venäläisten pitäessä siellä jumalanpalvelustaan.
Viron talouselämää edustanut kokoomuslainen sisäministeri Robert Lepikson pyrki voimakkaasti etsimään ratkaisua kirkkokiistaan. Viron arvokkain luostari, Kuremäellä sijaitseva Pühtitsan luostari oli vaarassa. Kuremäen luostari oli Neuvostoliiton ainoa naisluostari. Sen nunnat olivat sataprosenttisesti venäjänkielisiä ja pelkäsivät ”luostarin ryöstöä”. Lomallaan Sveitsissä Lepikson tapasi Moskovan patriarkka Aleksius II edustajan ja sopi, että luostari siirretään suoraan Aleksiuksen hallintaan. Siitä tehtiin virolaissyntyisen Aleksius II hautapaikka. (Postimees 07.07.1997 ja 08.11.1997)
Aleksi II oli toiminut Neuvosto-Virossa pappina 11 ja piispana 25 vuotta. Hän tunsi hyvin Viron asiat.
”Voin kaiken vastuuni tuntien sanoa, että minkäänlaista Viron kirkon venäläistämistä ei ole harjoitettu. (Suomen kuvalehti 4.4.1996)
Aleksin tavannut virolainen parlamentaarikko Viktor Andrejev puolusti Aleksia.
”Aleksi teki paljon sen eteen, ettei 1960-luvulla neuvostovalta sulkisi Pühtitsan nunnaluostaria eikä Aleksander Nevskin katedraalia”. (Postimees 8.3.1996)
Kirkkokiista muuttui poliittiseksi valtataisteluksi. Tallinnassa Nõmmen kirkon siirto Moskovan alaisuudesta Konstantinopolin alaisuuteen kuohutti tunteita. Johannes Kastajan kirkon nimellä tunnetun kirkon seurakuntalainen kertoi, että seurakuntalaiset ovat valmiita polttamaan itsenä kirkon mukana.
”Omaa kirkkoamme emme luovuta ja olemme valmiita uhriksi”, Olga kertoi.
Tallinnan kaupunginvaltuustossa venäläiset ja keskustalaiset käyttivät kirkkokiistaa äänten keräämiseen. (Sõnumileht 08.09.1998)
Ruotsalaisen kustantaja Bonnierin omistama talouslehti Äripäev (8.10.1998) kirjoitti otsikolla ”Verinen riita omaisuusjaosta” öisistä tappeluista. Yhtenä huhtikuun yönä kolme rikollista kidutti Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen siirtynyttä pappia, Vladimir von Berensiä lyöden häntä päähän, iskien kasvoihin ja ajaen hänen päänsä paljaaksi. He uhkasivat leikata myös papilta korvat, jos hän ei allekirjoita Konstantinopolin pappeja kompromentoivaa kirjettä. Yksi pieksäjistä oli lehden mukaan arkkipiispa Korneliuksen vävypoika.
Moskovan patriarkaatin käytössä olleen Kasanin kirkon pappi uhkasi tehdä itsemurhan seurakuntalaistensa kanssa ja polttaa kirkon maan tasalle, jos kirkko annetaan Konstantinopolin kirkolle.
Viron suurliikemiehet vetosivat sisäministeriin, jotta Moskovan kirkko saisi toimiluvan ja osuutensa omaisuudesta. Öljyn toimitukset Viron kautta maailmalle olivat uhattuna. Sisäministeriön mielestä kysymys oli Viron ja Venäjän suhteista.
Omaisuusriitaan on sotkettu rajasopimus, kaksoistullit, kansalaisuuskysymys ja Viron ja Venäjän välinen kauppa. (ÄP 8.10.1998)
Kirkoissa syntyi käsikähmää. Arkkipiispa Johannes erotti Tartossa hankalaksi heittäytyneen pappi Gabriel Keresin, joka vastusti Johanneksen nimittämistä Viron ortodoksikirkon pääksi. Keres käytti saarnastuolia politikointiin.
”Konstantinopolin patriarkka haluaa suomalaisen kätyrinsä avulla alistaa Viron ortodoksikirkon omaksi provinssikseen”, Keres sanoi.
Keres ja hänen aatetoverinsa Samuel Puusaar halusivat Viron ortodoksikirkolle täyttä itsenäisyyttä. Seurakunta muuttui taistelutantereeksi. Keres ja Puusaar takavarikoivat pukuhuoneen avaimet. Papeille syntyi kirkossa käsirysy, jossa potkuja sai armopöydän tavarat ja pyhä vesi. Paikalle kutsuttiin poliisi. Paljastui, että yhdellä Johanneksen nimittämistä papeista ei ollut Viron kansalaisuutta ja eikä hän osannut viron kieltä.
Osa seurakuntalaisia kääntyi Johanneksen puoleen pyytäen tätä ja hänen apulaistaan Heikki Huttusta jättämään seurakunta rauhaan. (Postimees 9.01.1999)
Poliisia tarvittiin myös Valgassa, jonne kirkosta heitetyt papit, Gabriel Keres ja Samuel Puusaar siirtyivät. Nyt vuorostaan Johanneksen seuraajaksi määrätty arkkipiispa Stefanos erotti kapinalliset. (Sõnumileht 21.12.1999)
Viron ja Venäjän väliset taloussuhteet jumiutuivat kirkkokiistan takia. Venäjä laittoi Viron tuotteille kaksoistullit. Viron suuryrittäjät kävivät Moskovassa tuloksettomia neuvotteluja. Venäjä edellytti, että Viro ratkaisee Moskovan patriarkaattiin kuuluvan kirkon ongelmat. Venäjän toive oli, että Viro rekisteröi kirkon ja takaa seurakuntien saavan omaisuutensa takaisin. (Äripäev 15.10.2001)
torstai 28. helmikuuta 2008
Kirkon omaisuuden jako
(Julkaistu Turun Sanomissa 3.10.2002)
Viron ortodoksikirkon
omaisuus jaetaan
TS/Tallinna
Leena Hietanen
Viron hallitus hyväksyi tiistaina sisäministeriön ehdotuksen Viron ortodoksikirkon vuosia jatkuneen omaisuustaistelun ratkaisuksi. Kirkon omaisuus jaetaan Moskovan ja Konstantinopolin patriarkaattien alaisuudessa olevien Viron ortodoksikirkkojen kesken. Viron valtio ottaa haluunsa 15 Konstantinopolille kuuluvaa kirkkoa ja vuokraa ne 50 vuodeksi Moskovan patriarkaatin kirkolle yhden kruunun kuukausivuokraa vastaan. Valtio maksaa vastaavasti kirkoista kompensaatiota Konstantinopolille 35 miljoonaa kruunua eli 2,2 miljoonaa euroa, joilla se remontoi tulevan kahden vuoden aikana 28 Konstantinopolille kuuluvaa kulttuurihistoriallisesti merkittävää kirkkoa.
Viron sisäministeri Ain Seppik on saanut hallituksen valtuudet allekirjoittaa sopimus Konstantinopolille kuuluvan Viron ortodoksikirkon EAÕK:n ja Moskovan patriarkaatille kuuluvan Viron ortodoksikirkon kanssa. Kirkot ovat sopimuksen jo hyväksyneet.
Viron ortodoksikirkon
omaisuus jaetaan
TS/Tallinna
Leena Hietanen
Viron hallitus hyväksyi tiistaina sisäministeriön ehdotuksen Viron ortodoksikirkon vuosia jatkuneen omaisuustaistelun ratkaisuksi. Kirkon omaisuus jaetaan Moskovan ja Konstantinopolin patriarkaattien alaisuudessa olevien Viron ortodoksikirkkojen kesken. Viron valtio ottaa haluunsa 15 Konstantinopolille kuuluvaa kirkkoa ja vuokraa ne 50 vuodeksi Moskovan patriarkaatin kirkolle yhden kruunun kuukausivuokraa vastaan. Valtio maksaa vastaavasti kirkoista kompensaatiota Konstantinopolille 35 miljoonaa kruunua eli 2,2 miljoonaa euroa, joilla se remontoi tulevan kahden vuoden aikana 28 Konstantinopolille kuuluvaa kulttuurihistoriallisesti merkittävää kirkkoa.
Viron sisäministeri Ain Seppik on saanut hallituksen valtuudet allekirjoittaa sopimus Konstantinopolille kuuluvan Viron ortodoksikirkon EAÕK:n ja Moskovan patriarkaatille kuuluvan Viron ortodoksikirkon kanssa. Kirkot ovat sopimuksen jo hyväksyneet.
Kirkkokiistasta tabu Suomessa
(Julkaistu Venäjän aika-lehdessä 2003/1)
Viron ortodoksikirkon nykytilanne
Jutussa ”Viides Kolonna ja kolmas Rooma” Venäjän aika-lehti (2002/2) on tarttunut aiheeseen, joka on Suomen valtalehdistössä muuttunut tabuksi: suomalaisten osuus Viron ortodoksikirkon nykytilanteeseen.
Viron Kontantinopolin alaisen ortodoksikirkon perustaminen tuskin täyttää kirkko-oikeudellisia kriteerejä. Vuonna 1992 pidetty Viron ortodoksikirkon kirkolliskokous teki enemmistöpäätöksen kirkon hajoamisen estämiseksi. Kaksi kansallismielistä virolaista, Ain Sarapik ja Emmanuel Kirss yhdessä kirkon ulkopuolisen Henn Tosson avustuksella rekisteröivät kuitenkin vastoin kirkolliskokouksen enemmistön päätöstä Eesti Apostolik Õigeusukirik – nimen yritysrekisteriin. Viron sisäministeriö puolestaan rekisteröi nimen kirkkorekisteriin. Keväällä 1993 Viron parlamentti omaisuuden palautukseen vedoten siirsi päätöksellään koko Virossa olevan ortodoksisen omaisuuden ”pöytälaatikkokirkolle”; myös seurakuntien omaisuuden, vaikka seurakunnat itse olivat ennen vuotta 1940 omistaneet kirkkonsa. Kirkkojen Maailman Neuvosto arvioi Viron sisäministeriön kiirehtineen kirkon rekisteröinnissä ja epäili sitä ihmisoikeusrikkomuksesta.
Viron Konstantinopolin alainen ortodoksikirkko on poliittinen luomus. Se ei olisi koskaan syntynyt ilman poliitikkojen sekaantumista asiaan. Pääjuonittelija oli presidentti Lennart Meri, joka lähti puhumaan henkeä pöytälaatikkokirkolle. Ateistina tunnettu Meri kirjoitti Konstantinopolin patriarkalle Viron kansan nimissä, miten koko Viron kansa haluaa siirtyä Konstantinopolin alaiseen kirkkoon. Kirkon rakenteiden luojaksi ryhtyi Suomen arkkipiispa Johannes. Miksi hän sen teki, tyhmyyttään vai turhamaisuuttaanko? Viron venäläiset ortodoksit eivät luonnollisesti Johannesta kiittäneet vaan nimittivät häntä huligaaniksi.
Konstantinopolin alaisen kirkon asioita järjestelivät presidentin linnassa presidentti Lennart Meri ja Suomen arkkipiispa Johannes. Tapaamisiin ei koskaan kutsuttu toimivan kirkon johtajaa arkkipiispa Korneliusta. Lopputulos tiedetään.
Poliittinen juonittelu kirkon ympärillä jatkuu yhä. Viron sisäministeriö on jakanut seurakunnille takaisin omaisuutta, mikäli ne liittyvät Konstantinopolin alaiseen kirkkoon. Kiristys on tehonnut enemmistöön seurakunnista. Moskovan alainen kirkko ja sen seurakunnat eivät ole saaneet omaisuuttaan takaisin. Viron sisäministeriö hallinnoi Moskovan kirkon käyttämiä kirkkoja, jotka ovat virallisesti Viron valtion omaisuutta. Sisäministeriö on antanut seurakunnille kirkkonsa vuokralle 50 vuodeksi nimellistä vuokraa vastaan. Jo aiemmin omaisuustaisteluista turvaan siirretty Aleksanteri Nevskin katedraali on oma lukunsa. Katedraali on Tallinnan kaupungin omaisuutta. Edellinen kaupunginjohtaja Jüri Mõis antoi Aleksanteri Nevskin katedraalin Moskovan patriarkaatin alaiselle ortodoksikirkolle ilmaiseksi vuokralle 99 vuodeksi, kun hän tarvitsi venäläisten poliitikkojen tuen pysyäkseen vallassa Tallinnassa. Viron sisäministeriö piti tekoa laittomana, muttei ryhtynyt oikeustoimiin asian arkaluontoisuuden takia. Parhaillaan Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaar kerää venäläisten ääniä estämällä Moskovan patriarkaatin alaisen kirkon vanhassa kaupungissa sijaitsevan virkahuoneen siirron Konstantinopolin alaiselle kirkolle ja niin edelleen...
Yleisemmällä tasolla suomalaisten sekaantuminen Viron kirkon sisäisiin asioihin on koko jälkisuomettuneen Suomen haaksirikko ja emämunaus. 1990-luvun Suomi piehtaroi synnintunnossaan kuvitellen olleensa liian kiltti Neuvostoliitolle. Lehdistö kehui kilvan arkkipiispa Johanneksen vihdoin todistaneen suomalaisten uskaltavan näyttää Moskovalle. Vastenmieliseksi asian tekee se, että suomalaiset valitsivat näytönpaikaksi naapurimaan. Suomalaiset unohtavat myös täysin, että he itse ETYJ:in isäntämaana olivat sitoutuneet vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseen.
Suomen ortodoksikirkko pelkää nyt Viron taudin, kirkon hajoamisen, leviävän Suomeenkin. Kahden heimoveljen uhittelu Moskovalle on epäonnistunut. Moskovan ei tarvitse kuin seurata sivusta, kun kaksi tolloa ”tsuhnaa” syö omia myrkkyjään.
Leena Hietanen
toimittaja
Leena Hietanen on ollut Virossa freelancer - toimittajana vuodesta 1993 lähtien. Hän on kirjoittanut Viron ortodoksikirkon ongelmista muun muassa Turun Sanomiin, Kalevaan ja Kauppalehteen.
Viron ortodoksikirkon nykytilanne
Jutussa ”Viides Kolonna ja kolmas Rooma” Venäjän aika-lehti (2002/2) on tarttunut aiheeseen, joka on Suomen valtalehdistössä muuttunut tabuksi: suomalaisten osuus Viron ortodoksikirkon nykytilanteeseen.
Viron Kontantinopolin alaisen ortodoksikirkon perustaminen tuskin täyttää kirkko-oikeudellisia kriteerejä. Vuonna 1992 pidetty Viron ortodoksikirkon kirkolliskokous teki enemmistöpäätöksen kirkon hajoamisen estämiseksi. Kaksi kansallismielistä virolaista, Ain Sarapik ja Emmanuel Kirss yhdessä kirkon ulkopuolisen Henn Tosson avustuksella rekisteröivät kuitenkin vastoin kirkolliskokouksen enemmistön päätöstä Eesti Apostolik Õigeusukirik – nimen yritysrekisteriin. Viron sisäministeriö puolestaan rekisteröi nimen kirkkorekisteriin. Keväällä 1993 Viron parlamentti omaisuuden palautukseen vedoten siirsi päätöksellään koko Virossa olevan ortodoksisen omaisuuden ”pöytälaatikkokirkolle”; myös seurakuntien omaisuuden, vaikka seurakunnat itse olivat ennen vuotta 1940 omistaneet kirkkonsa. Kirkkojen Maailman Neuvosto arvioi Viron sisäministeriön kiirehtineen kirkon rekisteröinnissä ja epäili sitä ihmisoikeusrikkomuksesta.
Viron Konstantinopolin alainen ortodoksikirkko on poliittinen luomus. Se ei olisi koskaan syntynyt ilman poliitikkojen sekaantumista asiaan. Pääjuonittelija oli presidentti Lennart Meri, joka lähti puhumaan henkeä pöytälaatikkokirkolle. Ateistina tunnettu Meri kirjoitti Konstantinopolin patriarkalle Viron kansan nimissä, miten koko Viron kansa haluaa siirtyä Konstantinopolin alaiseen kirkkoon. Kirkon rakenteiden luojaksi ryhtyi Suomen arkkipiispa Johannes. Miksi hän sen teki, tyhmyyttään vai turhamaisuuttaanko? Viron venäläiset ortodoksit eivät luonnollisesti Johannesta kiittäneet vaan nimittivät häntä huligaaniksi.
Konstantinopolin alaisen kirkon asioita järjestelivät presidentin linnassa presidentti Lennart Meri ja Suomen arkkipiispa Johannes. Tapaamisiin ei koskaan kutsuttu toimivan kirkon johtajaa arkkipiispa Korneliusta. Lopputulos tiedetään.
Poliittinen juonittelu kirkon ympärillä jatkuu yhä. Viron sisäministeriö on jakanut seurakunnille takaisin omaisuutta, mikäli ne liittyvät Konstantinopolin alaiseen kirkkoon. Kiristys on tehonnut enemmistöön seurakunnista. Moskovan alainen kirkko ja sen seurakunnat eivät ole saaneet omaisuuttaan takaisin. Viron sisäministeriö hallinnoi Moskovan kirkon käyttämiä kirkkoja, jotka ovat virallisesti Viron valtion omaisuutta. Sisäministeriö on antanut seurakunnille kirkkonsa vuokralle 50 vuodeksi nimellistä vuokraa vastaan. Jo aiemmin omaisuustaisteluista turvaan siirretty Aleksanteri Nevskin katedraali on oma lukunsa. Katedraali on Tallinnan kaupungin omaisuutta. Edellinen kaupunginjohtaja Jüri Mõis antoi Aleksanteri Nevskin katedraalin Moskovan patriarkaatin alaiselle ortodoksikirkolle ilmaiseksi vuokralle 99 vuodeksi, kun hän tarvitsi venäläisten poliitikkojen tuen pysyäkseen vallassa Tallinnassa. Viron sisäministeriö piti tekoa laittomana, muttei ryhtynyt oikeustoimiin asian arkaluontoisuuden takia. Parhaillaan Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaar kerää venäläisten ääniä estämällä Moskovan patriarkaatin alaisen kirkon vanhassa kaupungissa sijaitsevan virkahuoneen siirron Konstantinopolin alaiselle kirkolle ja niin edelleen...
Yleisemmällä tasolla suomalaisten sekaantuminen Viron kirkon sisäisiin asioihin on koko jälkisuomettuneen Suomen haaksirikko ja emämunaus. 1990-luvun Suomi piehtaroi synnintunnossaan kuvitellen olleensa liian kiltti Neuvostoliitolle. Lehdistö kehui kilvan arkkipiispa Johanneksen vihdoin todistaneen suomalaisten uskaltavan näyttää Moskovalle. Vastenmieliseksi asian tekee se, että suomalaiset valitsivat näytönpaikaksi naapurimaan. Suomalaiset unohtavat myös täysin, että he itse ETYJ:in isäntämaana olivat sitoutuneet vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseen.
Suomen ortodoksikirkko pelkää nyt Viron taudin, kirkon hajoamisen, leviävän Suomeenkin. Kahden heimoveljen uhittelu Moskovalle on epäonnistunut. Moskovan ei tarvitse kuin seurata sivusta, kun kaksi tolloa ”tsuhnaa” syö omia myrkkyjään.
Leena Hietanen
toimittaja
Leena Hietanen on ollut Virossa freelancer - toimittajana vuodesta 1993 lähtien. Hän on kirjoittanut Viron ortodoksikirkon ongelmista muun muassa Turun Sanomiin, Kalevaan ja Kauppalehteen.
Suomalainen emämunaus
(Julkaistu Kauppalehdessä 21.02.2002)
Kirkkoriita jarruttaa Viron ja Venäjän suhteita
Suuryrittäjät syyttävät kaksoistulleista ortodoksikirkon ongelmia
Tallinna
Viro on kahden Afrikan maan lisäksi ainoa maa, jolle Venäjä on asettanut kaksoistullit.
Virolaiset eivät halua puhua talouspakotteista, mutta Viron suuryrittäjien liitto (ESEA) on alkanut lobata painostaakseen Viron viranomaisia ratkaisemaan maan ortodoksikirkkoa pitkään vaivanneet ongelmat. ESEA:n toimitusjohtaja Jaak Saarniit arvioi kirkkoriidan olevan päällimmäinen este sille, miksei Venäjä allekirjoita jo valmiiksi neuvoteltua taloussopimusta.
”Jokin syy täytyy olla, ettei Venäjältä löydy poliittista tahtoa istua neuvottelupöytään. Tavatessamme Venäjän duuman edustajia ja ministeriöiden virkamiehiä vastaamme tulee aina sama syytös: Viro ei ole rekisteröinyt Moskovan patriarkaatin alaista ortodoksikirkkoa”, Saarniit sanoo.
Lisävaatimuksia
pelätään
ESEA on vaatinut kirkon pikaista rekisteröintiä, jotta taloussopimus voitaisiin allekirjoittaa mahdollisesti Viron ja Venäjän presidenttien keväällä suunnitteilla olevan tapaamisen yhteydessä. Taloussopimus takaisi Virolle suosituimmuusaseman Venäjän kaupassa poistaen kaksoistullit. Se sisältää myös investointisuojan ja kuljetuksia koskevat säännöt.
”Virossa on paljon suuryrityksiä, jotka haluavat ostaa tavaraa idästä. Vastaavasti monille suurille yrityksille ainoat todelliset markkinat ovat idässä. Ne markkinat ovat nyt kokonaan poissuljetut”, Saarniit sanoo.
Virossa on herännyt pelko, että ESEA:n esimerkki innoittaa Venäjän vaatimaan Virolta lisämyönnytyksiä venäläisen vähemmistön aseman parantamiseksi.
”Venäjän suurlähettiläs Konstantin Provalov on tehnyt selväksi, että taloussopimuksen allekirjoitus edellyttää vain kirkkoriidan ratkaisua”, Saarniit sanoo.
”Virolla ja Venäjällä on myös rajasopimus allekirjoittamatta. Sen yhteydessä voi tulla lisävaatimuksia”, Saarniit arvioi.
Omaisuudesta
taistelu
Viron sisäministeriö rekisteröi vuonna 1993 jo uuden Konstantinopolin alaisen kirkon mitätöiden toiminnassa olleen Moskovan patriarkaatin kirkon. Samalla Viro kansallisti koko ortodoksisen omaisuuden. Valtaosa Viron ortodokseista on venäläisiä, jotka jäivät siten ilman kirkkoaan.
Viron sisäministeriö on kieltäytynyt rekisteröimästä Moskovan patriarkaatin alaista kirkkoa sen säännöissä olevan kohdan takia, joka tekee kirkosta toiminnassa olleen ortodoksikirkon seuraajan. Se oikeuttaisi kirkon tavoittelemaan kansallistettua omaisuutta. Kohta on nyt poistettu säännöistä ja Viron sisäministeriö on valmis rekisteröimään kirkon.
Moskovan patriarkaatin Viron edustaja Vladimir Iljasevitsin mukaan venäläiset eivät ole kuitenkaan luopuneet omaisuustaistelusta.
”Tulemme käymään läpi Viron oikeusasteet ja Euroopan Neuvoston ihmisoikeustuomioistuimet näyttääksemme maailmalle, mitä Viro tekee”, Vladimir Iljasevits sanoo.
Viroon syntyy ainutlaatuinen tilanne maailmassa, kun maassa toimii virallisesti kaksi samaa uskoa edustavaa kirkkoa.
Kainalo:
Suomalaisia emämunauksia
Heimoveljeyden innoittamana Suomen ortodoksikirkon johto osallistui 1990-luvulla Viron kirkon sisäisiin riitoihin sillä seurauksella, että kirkko hajosi ja sen omaisuus kansallistettiin. Virolaiset eivät olisi onnistuneet ilman suomalaista apua näyttämään maailman silmissä lähes pogromin omaista vähemmistön kirkon tuhoamista laillisena toimenpiteenä. Tuosta suomalaisten emämunauksesta on tullut virolaisille kallis lasku. Kaksoistullit ovat käytännössä romahduttaneet Viron kaupankäynnin itään, niin viennin kuin tuonnin.
Virolaisilla on yllin kyllin ongelmia Venäjän suhteissaan. Viron talouseliitti on ryhtynyt vakavasti vaatimaan suhteiden parannusta Venäjään. Suomen ulkopoliittisen johdon olisi syytä vihjaista heimoveljille, ettei EU:hun pyrkivä maa heitä kirkoista ulos uskovaisia, ei edes venäläisiä.
Kommentit:
1. Kauppalehti sai ennätysmäisen määrän puhelinsoittoja jutun johdosta. Hetken aikaa kaikki Suomen ortodoksit lukivat Kauppalehteä. Suomalaisessa julkisuudessa asia oli jätetty käsittelemättä. Valtaosa soittajista oli raivoissaan, kun suomalaisten toimia arvosteltiin. Muutama kehukin tuli. Jotkut suomalaiset tuntevat syvää häpeää tästä ”ristiretkestä”.
Kirkkoriita jarruttaa Viron ja Venäjän suhteita
Suuryrittäjät syyttävät kaksoistulleista ortodoksikirkon ongelmia
Tallinna
Viro on kahden Afrikan maan lisäksi ainoa maa, jolle Venäjä on asettanut kaksoistullit.
Virolaiset eivät halua puhua talouspakotteista, mutta Viron suuryrittäjien liitto (ESEA) on alkanut lobata painostaakseen Viron viranomaisia ratkaisemaan maan ortodoksikirkkoa pitkään vaivanneet ongelmat. ESEA:n toimitusjohtaja Jaak Saarniit arvioi kirkkoriidan olevan päällimmäinen este sille, miksei Venäjä allekirjoita jo valmiiksi neuvoteltua taloussopimusta.
”Jokin syy täytyy olla, ettei Venäjältä löydy poliittista tahtoa istua neuvottelupöytään. Tavatessamme Venäjän duuman edustajia ja ministeriöiden virkamiehiä vastaamme tulee aina sama syytös: Viro ei ole rekisteröinyt Moskovan patriarkaatin alaista ortodoksikirkkoa”, Saarniit sanoo.
Lisävaatimuksia
pelätään
ESEA on vaatinut kirkon pikaista rekisteröintiä, jotta taloussopimus voitaisiin allekirjoittaa mahdollisesti Viron ja Venäjän presidenttien keväällä suunnitteilla olevan tapaamisen yhteydessä. Taloussopimus takaisi Virolle suosituimmuusaseman Venäjän kaupassa poistaen kaksoistullit. Se sisältää myös investointisuojan ja kuljetuksia koskevat säännöt.
”Virossa on paljon suuryrityksiä, jotka haluavat ostaa tavaraa idästä. Vastaavasti monille suurille yrityksille ainoat todelliset markkinat ovat idässä. Ne markkinat ovat nyt kokonaan poissuljetut”, Saarniit sanoo.
Virossa on herännyt pelko, että ESEA:n esimerkki innoittaa Venäjän vaatimaan Virolta lisämyönnytyksiä venäläisen vähemmistön aseman parantamiseksi.
”Venäjän suurlähettiläs Konstantin Provalov on tehnyt selväksi, että taloussopimuksen allekirjoitus edellyttää vain kirkkoriidan ratkaisua”, Saarniit sanoo.
”Virolla ja Venäjällä on myös rajasopimus allekirjoittamatta. Sen yhteydessä voi tulla lisävaatimuksia”, Saarniit arvioi.
Omaisuudesta
taistelu
Viron sisäministeriö rekisteröi vuonna 1993 jo uuden Konstantinopolin alaisen kirkon mitätöiden toiminnassa olleen Moskovan patriarkaatin kirkon. Samalla Viro kansallisti koko ortodoksisen omaisuuden. Valtaosa Viron ortodokseista on venäläisiä, jotka jäivät siten ilman kirkkoaan.
Viron sisäministeriö on kieltäytynyt rekisteröimästä Moskovan patriarkaatin alaista kirkkoa sen säännöissä olevan kohdan takia, joka tekee kirkosta toiminnassa olleen ortodoksikirkon seuraajan. Se oikeuttaisi kirkon tavoittelemaan kansallistettua omaisuutta. Kohta on nyt poistettu säännöistä ja Viron sisäministeriö on valmis rekisteröimään kirkon.
Moskovan patriarkaatin Viron edustaja Vladimir Iljasevitsin mukaan venäläiset eivät ole kuitenkaan luopuneet omaisuustaistelusta.
”Tulemme käymään läpi Viron oikeusasteet ja Euroopan Neuvoston ihmisoikeustuomioistuimet näyttääksemme maailmalle, mitä Viro tekee”, Vladimir Iljasevits sanoo.
Viroon syntyy ainutlaatuinen tilanne maailmassa, kun maassa toimii virallisesti kaksi samaa uskoa edustavaa kirkkoa.
Kainalo:
Suomalaisia emämunauksia
Heimoveljeyden innoittamana Suomen ortodoksikirkon johto osallistui 1990-luvulla Viron kirkon sisäisiin riitoihin sillä seurauksella, että kirkko hajosi ja sen omaisuus kansallistettiin. Virolaiset eivät olisi onnistuneet ilman suomalaista apua näyttämään maailman silmissä lähes pogromin omaista vähemmistön kirkon tuhoamista laillisena toimenpiteenä. Tuosta suomalaisten emämunauksesta on tullut virolaisille kallis lasku. Kaksoistullit ovat käytännössä romahduttaneet Viron kaupankäynnin itään, niin viennin kuin tuonnin.
Virolaisilla on yllin kyllin ongelmia Venäjän suhteissaan. Viron talouseliitti on ryhtynyt vakavasti vaatimaan suhteiden parannusta Venäjään. Suomen ulkopoliittisen johdon olisi syytä vihjaista heimoveljille, ettei EU:hun pyrkivä maa heitä kirkoista ulos uskovaisia, ei edes venäläisiä.
Kommentit:
1. Kauppalehti sai ennätysmäisen määrän puhelinsoittoja jutun johdosta. Hetken aikaa kaikki Suomen ortodoksit lukivat Kauppalehteä. Suomalaisessa julkisuudessa asia oli jätetty käsittelemättä. Valtaosa soittajista oli raivoissaan, kun suomalaisten toimia arvosteltiin. Muutama kehukin tuli. Jotkut suomalaiset tuntevat syvää häpeää tästä ”ristiretkestä”.
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Varastamisen käsikirja
(Julkaistu Kauppalehdessä 5.7.1996)
Ookeanin oikeudenkäynti
on muuttunut farssiksi
Suomalaispankit eivät aio luopua saatavistaan
KL Tallinna
Virossa vuoden ajan jatkuneet oikeudenkäynnit RAS Ookeanin konkurssipesän ympärillä ovat johtamassa siihen, ettei Postipankilla ja OKO:lla ole mitään saatavaa pesän raunioista.
Neuvostoliiton perua olleen valtamerikalastusyhtiön, RAS Ookeanin jättimäinen omaisuus on häivytetty. Pankkien pantit on myyty. Yhteensä OKO:lla, Postipankilla ja saksalaisella Ost-West Handelsbankilla oli saatavia lainojen takauksista 60 miljoonaa markkaa.
OKO:n lakimies Harri Kastepohja sanoo, että virolaisten kiihkeässä neuvosto-omaisuuden kansallistamisessa on menossa mukana suomalaisten pankkienkin omaisuus.
Omaan
taskuun
Itsenäistyttyään 1991 Viro sai lahjana Neuvostoliiton läntisen valtamerikalastusyhtiön, Estrobromin, jonka toimipaikka oli Tallinnassa. Sen omaisuuteen kuului 57 valtamerilaivaa, Pärnun kalanjalostustehdas, Koplin satama, laivanrakennustehdas, jäähdyttämö, merimieshotelli, sairaala ja kiinteistöjä. Yhtiöllä oli myös takuuvastuu muun muassa suomalaisista pankeista.
Virolaiset eivät tunteneet valtamerikalastusyhtiötä omakseen. Kalavedet katosivat ja huoltoverkko romahti Neuvostoliiton hajoamisen mukana.
Yhtiö
jaettiin
Yhtiötä ryhdyttiin jakamaan omiin taskuihin. Tallinnan kaupunki sai korvauksetta sairaalan. Koplin satama liitettiin vastikkeetta Tallinnan satamaan. Tiuhaan vaihtunut johto yksityisti vuorollaan osansa yhtiöstä. Kauppahinta ei useimmiten vastannut markkinahintaa.
Harri Kastepohjan mukaan suomalaiset pankit olivat koko ajan tietoisia yhtiön taloudellisista vaikeuksista ja johtajien holtittomuuksista.
Pankit laittoivat konkurssihakemuksen vireille keväällä 1993. Se vedettiin kuitenkin takaisin virolaisten toivomuksesta, sillä silloinen talousministeri Toomas Sildmäe allekirjoitti syksyllä 1993 asiakirjan, jolla pankkien saatavat taattiin panttaamalla yhtiön kuusi laivaa.
Juonittelua
selän takana
Kun yhtiöstä oli enää jäljellä pääkonttori ja pankeille pantatut laivat, RAS Ookean vedettiin konkurssiin syksyllä 1995. Pankeille ei ilmoitettu asiasta. Ne saapuivat kutsumattomina vieraina ensimmäiseen velkojien kokoukseen vain kuullakseen, että pesänhoitajat eivät kelpuuttaneet heitä velkojiksi. Ookeanin kirjanpidossa ei ollut pankeista mainintaakaan.
Harri kastepohja käyttää tapahtuneesta nimitystä ”oikeudenloukkaus”. Se ei jäänyt lajissaan ainoaksi. Pahempaa seurasi. Pankkien tietämättä oli ollut oikeudenkäynti, jonka perusteella panttausmerkinnät oli poistettu. Laivarekisteristä olivat hävinneet tiedot, jotka vahvistivat laivojen panttauksen pankeille.
Vaikka Tallinnan käräjäoikeuden väliaikainen päätös mitätöidä panttausmerkinnät ei antanut oikeutta valittaa, pankit valittivat ensin hovioikeuteen ja sitten Viron Korkeimpaan oikeuteen.
Kastepohjaa loukkaa erityisesti se, että vaikka Korkein oikeus totesi alioikeuden päätöksen laittomaksi, se samalla antoi pesänhoitajille oikeuden myydä pantatut laivat eli realisoida pankkien vakuudet.
”Päätös ei antanut pankkien omaisuudelle mitään suojaa”, hän sanoo.
Laki ja
maan tapa
Viron kirjoitetussa laissa pantinhaltijalla on ensisijainen oikeus panttiin. Kastepohjaa hämmästyttää se, että kirjoitetun lain ja maan tavan välillä on niin suuri ristiriita.
”Ookeanin pesänhoitajat ovat keskittyneet pääsääntöisesti kuluttamaan tarmoaan ja aikaansa vain pankkien velkojastatuksen kiistämiseen”, hän sanoo.
Pesänhoitajat eivät ole toimineet yksin vaan heillä on Viron viranomaisten tuki takanaan.
Verovirasto
ei yhteistyöhön
Pankit yrittivät saada pesän suurinta velkojaa, Tallinnan verovirastoa, yhteistyöhön pesänhoidossa. Verovirasto kieltäytyi. Viron talousministeriö alkoi perua vuoden 1993 panttaussopimusta.
Talousministeriön mielestä asiakirja on sisällöltään vain ”kirje” eikä lainvoiminen dokumentti.
”Törkeätä on se, että kymmenet ihmiset todistivat Toomas Sildmäen allekirjoitusta juhlallisissa seremonioissa Viron hallituksen tiloissa ja nyt talousministeriö ei tunnusta allekirjoitusta eikä asiakirjan sitovuutta”, Kastepohja sanoo.
Toomas Sildmäe on kahdesti jäänyt pois oikeudenkäynneistä, joissa häntä oli tarkoitus kuulla todistajana. Harri Kastepohja tunnustaa, ettei hän ole aikaisemmin kokenut vastaavaa vihamielisyyttä: vastassa ovat niin pesänhoitajat, viranomaiset kuin oikeuslaitoskin.
Pukit vahtimassa
kaalimaata
Pesänhoitajien toiminta konkurssissa on ollut erityisen arveluttavaa. Kastepohjan mielestä on selvää, etteivät he toimi velkojien eduksi.
”Virossa on mahdotonta luottaa asioiden puolueettomaan käsittelyyn”, hän sanoo.
Pesänhoitajat ovat todistettavasti myyneet pesän pantattua omaisuutta alihintaan eikä kaupoista ole annettu tietoa pantin haltijoille.
Yhtenä esimerkkinä on Georg Kask-aluksen myynti Etelä-Afrikassa. Pankit ja pesänhoitajat olivat sopineet, ettei alusta myydä ennen kuin löytyy markkinahinnan maksava ostaja. Pankit kuulivat pian tämän jälkeen Etelä-Afrikasta, että alus oli myyty. Pesänhoitajat kiistivät asian. Laivarekisteri puolestaan vahvisti myyntitapahtuman. Vasta tämän jälkeen pesänhoitajat tunnustivat myyneensä laivan hieman yli miljoonan dollarin hintaan, joka oli tuskin puolta sen markkina-arvosta.
Pesänhoitajien innokkuus myydä pesän omaisuutta selittyy osittain sillä, että he saavat vähintään yhden prosentin jokaisesta myyntitapahtumasta.
Viron valtio
suurin velkoja
Koska Tallinnan verovirasto ja sitä kautta Viron valtio on suurin velkoja, Kastepohjan mielestä on käsittämätöntä, ettei yksikään viranomainen puutu pesänhoitajien omaisuuden hävittämiseen. Pankkien arvion mukaan pesänhoitajat ovat käyttäneet viimeisen puolen vuoden aikana pesän varoja kuusi miljoonaa markkaa. Georg Kask-aluksen myyntitulot lienee jo kulutettu.
Pesänhoitajien tiedetään käyttäneen laivojen myynnistä saatuja varoja pääasiallisesti venäläisten työntekijöiden palkkasaatavien maksuun, vaikka palkkasaatavat maksetaan etuoikeusjärjestyksessä pantinhaltijoiden jälkeen. Viron lain mukaan valtio on viime kädessä velvollinen maksamaan palkkasaatavat.
Oikeudenkäynnit
ajan peluuta
Postipankissa Ookeanin tapausta hoitava Aarne Nyholm on yhtä järkyttynyt kuin harri Kastepohja.
”Oikeudenkäyntien avulla pelataan aikaa, jotta pesässä ei ole enää mitään omaisuutta”, Nyholm arvioi.
Kastepohjalle ja Nyholmille on kummallekin epäselvää, miksi virolaisten suhde Ookeaniin ja pankkien saataviin on niin ongelmallinen. Jo vuonna 1993 Ookean todettiin neuvostoyrityksen lailliseksi jatkajaksi. Nyt virolaisten uudelleen herännyt halu kieltää neuvostomenneisyys hyväksymällä vain saatavat, mutta unohtamalla velat on heistä käsittämätöntä.
Poliitikot
apuun
Nyholmin mielestä on selvää, että asian ratkaisu siirtyy poliittiselle tasolle. OKO:n, Postipankin ja Ost-West Handelsbankenin saatavat konkurssipesästä ovat kullakin noin 20 miljoonaa Suomen markkaa (3,4 miljoonaa euroa).
Pankit eivät aio antaa periksi. Suomen ja Saksan ulkoministeriöt ovat tietoisia tapahtumista. Vaikka neuvosto-omaisuuden kansallistaminen kävikin virolaisilta näppärästi, suomalaiset pankit eivät anna omaisuutensa mennä ilmaiseksi.
Nyholm ja Kastepohja katsovat, että maa, joka johtaa Euroopan Neuvostoa ja haluaa Euroopan Unioniin, ei voi jatkaa politiikkaa, jossa kirjoitettu laki ja maan tapa eivät vastaa toisiaan. Kysymys kuuluu, täyttääkö Viro oikeusvaltion periaatteet?
Ookeanin oikeudenkäynti jatkuu elokuun 13. päivänä.
Leena Hietanen
Ookeanin oikeudenkäynti
on muuttunut farssiksi
Suomalaispankit eivät aio luopua saatavistaan
KL Tallinna
Virossa vuoden ajan jatkuneet oikeudenkäynnit RAS Ookeanin konkurssipesän ympärillä ovat johtamassa siihen, ettei Postipankilla ja OKO:lla ole mitään saatavaa pesän raunioista.
Neuvostoliiton perua olleen valtamerikalastusyhtiön, RAS Ookeanin jättimäinen omaisuus on häivytetty. Pankkien pantit on myyty. Yhteensä OKO:lla, Postipankilla ja saksalaisella Ost-West Handelsbankilla oli saatavia lainojen takauksista 60 miljoonaa markkaa.
OKO:n lakimies Harri Kastepohja sanoo, että virolaisten kiihkeässä neuvosto-omaisuuden kansallistamisessa on menossa mukana suomalaisten pankkienkin omaisuus.
Omaan
taskuun
Itsenäistyttyään 1991 Viro sai lahjana Neuvostoliiton läntisen valtamerikalastusyhtiön, Estrobromin, jonka toimipaikka oli Tallinnassa. Sen omaisuuteen kuului 57 valtamerilaivaa, Pärnun kalanjalostustehdas, Koplin satama, laivanrakennustehdas, jäähdyttämö, merimieshotelli, sairaala ja kiinteistöjä. Yhtiöllä oli myös takuuvastuu muun muassa suomalaisista pankeista.
Virolaiset eivät tunteneet valtamerikalastusyhtiötä omakseen. Kalavedet katosivat ja huoltoverkko romahti Neuvostoliiton hajoamisen mukana.
Yhtiö
jaettiin
Yhtiötä ryhdyttiin jakamaan omiin taskuihin. Tallinnan kaupunki sai korvauksetta sairaalan. Koplin satama liitettiin vastikkeetta Tallinnan satamaan. Tiuhaan vaihtunut johto yksityisti vuorollaan osansa yhtiöstä. Kauppahinta ei useimmiten vastannut markkinahintaa.
Harri Kastepohjan mukaan suomalaiset pankit olivat koko ajan tietoisia yhtiön taloudellisista vaikeuksista ja johtajien holtittomuuksista.
Pankit laittoivat konkurssihakemuksen vireille keväällä 1993. Se vedettiin kuitenkin takaisin virolaisten toivomuksesta, sillä silloinen talousministeri Toomas Sildmäe allekirjoitti syksyllä 1993 asiakirjan, jolla pankkien saatavat taattiin panttaamalla yhtiön kuusi laivaa.
Juonittelua
selän takana
Kun yhtiöstä oli enää jäljellä pääkonttori ja pankeille pantatut laivat, RAS Ookean vedettiin konkurssiin syksyllä 1995. Pankeille ei ilmoitettu asiasta. Ne saapuivat kutsumattomina vieraina ensimmäiseen velkojien kokoukseen vain kuullakseen, että pesänhoitajat eivät kelpuuttaneet heitä velkojiksi. Ookeanin kirjanpidossa ei ollut pankeista mainintaakaan.
Harri kastepohja käyttää tapahtuneesta nimitystä ”oikeudenloukkaus”. Se ei jäänyt lajissaan ainoaksi. Pahempaa seurasi. Pankkien tietämättä oli ollut oikeudenkäynti, jonka perusteella panttausmerkinnät oli poistettu. Laivarekisteristä olivat hävinneet tiedot, jotka vahvistivat laivojen panttauksen pankeille.
Vaikka Tallinnan käräjäoikeuden väliaikainen päätös mitätöidä panttausmerkinnät ei antanut oikeutta valittaa, pankit valittivat ensin hovioikeuteen ja sitten Viron Korkeimpaan oikeuteen.
Kastepohjaa loukkaa erityisesti se, että vaikka Korkein oikeus totesi alioikeuden päätöksen laittomaksi, se samalla antoi pesänhoitajille oikeuden myydä pantatut laivat eli realisoida pankkien vakuudet.
”Päätös ei antanut pankkien omaisuudelle mitään suojaa”, hän sanoo.
Laki ja
maan tapa
Viron kirjoitetussa laissa pantinhaltijalla on ensisijainen oikeus panttiin. Kastepohjaa hämmästyttää se, että kirjoitetun lain ja maan tavan välillä on niin suuri ristiriita.
”Ookeanin pesänhoitajat ovat keskittyneet pääsääntöisesti kuluttamaan tarmoaan ja aikaansa vain pankkien velkojastatuksen kiistämiseen”, hän sanoo.
Pesänhoitajat eivät ole toimineet yksin vaan heillä on Viron viranomaisten tuki takanaan.
Verovirasto
ei yhteistyöhön
Pankit yrittivät saada pesän suurinta velkojaa, Tallinnan verovirastoa, yhteistyöhön pesänhoidossa. Verovirasto kieltäytyi. Viron talousministeriö alkoi perua vuoden 1993 panttaussopimusta.
Talousministeriön mielestä asiakirja on sisällöltään vain ”kirje” eikä lainvoiminen dokumentti.
”Törkeätä on se, että kymmenet ihmiset todistivat Toomas Sildmäen allekirjoitusta juhlallisissa seremonioissa Viron hallituksen tiloissa ja nyt talousministeriö ei tunnusta allekirjoitusta eikä asiakirjan sitovuutta”, Kastepohja sanoo.
Toomas Sildmäe on kahdesti jäänyt pois oikeudenkäynneistä, joissa häntä oli tarkoitus kuulla todistajana. Harri Kastepohja tunnustaa, ettei hän ole aikaisemmin kokenut vastaavaa vihamielisyyttä: vastassa ovat niin pesänhoitajat, viranomaiset kuin oikeuslaitoskin.
Pukit vahtimassa
kaalimaata
Pesänhoitajien toiminta konkurssissa on ollut erityisen arveluttavaa. Kastepohjan mielestä on selvää, etteivät he toimi velkojien eduksi.
”Virossa on mahdotonta luottaa asioiden puolueettomaan käsittelyyn”, hän sanoo.
Pesänhoitajat ovat todistettavasti myyneet pesän pantattua omaisuutta alihintaan eikä kaupoista ole annettu tietoa pantin haltijoille.
Yhtenä esimerkkinä on Georg Kask-aluksen myynti Etelä-Afrikassa. Pankit ja pesänhoitajat olivat sopineet, ettei alusta myydä ennen kuin löytyy markkinahinnan maksava ostaja. Pankit kuulivat pian tämän jälkeen Etelä-Afrikasta, että alus oli myyty. Pesänhoitajat kiistivät asian. Laivarekisteri puolestaan vahvisti myyntitapahtuman. Vasta tämän jälkeen pesänhoitajat tunnustivat myyneensä laivan hieman yli miljoonan dollarin hintaan, joka oli tuskin puolta sen markkina-arvosta.
Pesänhoitajien innokkuus myydä pesän omaisuutta selittyy osittain sillä, että he saavat vähintään yhden prosentin jokaisesta myyntitapahtumasta.
Viron valtio
suurin velkoja
Koska Tallinnan verovirasto ja sitä kautta Viron valtio on suurin velkoja, Kastepohjan mielestä on käsittämätöntä, ettei yksikään viranomainen puutu pesänhoitajien omaisuuden hävittämiseen. Pankkien arvion mukaan pesänhoitajat ovat käyttäneet viimeisen puolen vuoden aikana pesän varoja kuusi miljoonaa markkaa. Georg Kask-aluksen myyntitulot lienee jo kulutettu.
Pesänhoitajien tiedetään käyttäneen laivojen myynnistä saatuja varoja pääasiallisesti venäläisten työntekijöiden palkkasaatavien maksuun, vaikka palkkasaatavat maksetaan etuoikeusjärjestyksessä pantinhaltijoiden jälkeen. Viron lain mukaan valtio on viime kädessä velvollinen maksamaan palkkasaatavat.
Oikeudenkäynnit
ajan peluuta
Postipankissa Ookeanin tapausta hoitava Aarne Nyholm on yhtä järkyttynyt kuin harri Kastepohja.
”Oikeudenkäyntien avulla pelataan aikaa, jotta pesässä ei ole enää mitään omaisuutta”, Nyholm arvioi.
Kastepohjalle ja Nyholmille on kummallekin epäselvää, miksi virolaisten suhde Ookeaniin ja pankkien saataviin on niin ongelmallinen. Jo vuonna 1993 Ookean todettiin neuvostoyrityksen lailliseksi jatkajaksi. Nyt virolaisten uudelleen herännyt halu kieltää neuvostomenneisyys hyväksymällä vain saatavat, mutta unohtamalla velat on heistä käsittämätöntä.
Poliitikot
apuun
Nyholmin mielestä on selvää, että asian ratkaisu siirtyy poliittiselle tasolle. OKO:n, Postipankin ja Ost-West Handelsbankenin saatavat konkurssipesästä ovat kullakin noin 20 miljoonaa Suomen markkaa (3,4 miljoonaa euroa).
Pankit eivät aio antaa periksi. Suomen ja Saksan ulkoministeriöt ovat tietoisia tapahtumista. Vaikka neuvosto-omaisuuden kansallistaminen kävikin virolaisilta näppärästi, suomalaiset pankit eivät anna omaisuutensa mennä ilmaiseksi.
Nyholm ja Kastepohja katsovat, että maa, joka johtaa Euroopan Neuvostoa ja haluaa Euroopan Unioniin, ei voi jatkaa politiikkaa, jossa kirjoitettu laki ja maan tapa eivät vastaa toisiaan. Kysymys kuuluu, täyttääkö Viro oikeusvaltion periaatteet?
Ookeanin oikeudenkäynti jatkuu elokuun 13. päivänä.
Leena Hietanen
maanantai 18. helmikuuta 2008
Ainoa rehellinen virolainen
(Julkaistu Turun Sanomissa 31.08.1997)
KGB:N ARKISTOT EIVÄT
ENÄÄ KUMMITTELE VIROSSA
Venäjä ei tule luovuttamaan Viroa koskevaa arkaluontoista materiaalia
TS/Tallinna
LEENA HIETANEN
Viron salaisen poliisin, KGB:n viimeinen johtaja Rein Sillar on tyytyväinen, että Virossa olleet KGB:n arkistot siirrettiin hyvissä ajoin turvaan Venäjän tiedustelupalvelun arkistoon Uljanovskiin.
"Teimme oikean ratkaisun. Virolaiset olisivat syöneet toisensa kappaleiksi, jos arkistot olisivat nyt Virossa", Sillar sanoo.
Hänen mukaansa Viroon ei jäänyt mitään sellaista materiaalia, joka paljastaisi yhdenkään KGB:n kanssa yhteistyötä tehneen ihmisen nimen tai jonka avulla virolaisia poliitikkoja pystyttäisiin kiristämään.
"Viroon jäivät vain yksityisten ihmisten ulkomaan matkoista tehdyt selvitykset. Niiden takia kenenkään ei tarvitse pelätä", hän vakuuttaa.
Virossa syntyi vielä viime keväänä syyteryöppy parlamentin puhemies Toomas Savia vastaan, joka Neuvostoliiton olympiajoukkueen lääkärinä matkusti ulkomailla. Hänen nimensä tiheä esiintyminen matkustusdokumenteissa sai virolaiset epäilemään Toomas Savia KGB:n luottohenkilöksi. Presidentti Lennart Meren muinaiset Yhdysvaltain matkat kirjailijana saivat samanlaiset epäilyt heräämään viime presidentin vaalien alla.
Rein Sillaria hymyilyttää.
"Minä en vahvista enkä kiellä. Minä olen vannonut ammattivalani. Minulta on turha odottaa nimiä", hän nauraa.
Öiset
siirrot
Rein Sillar toimi Viron KGB:n johtajana vuosina 1990-1991. Muutokset Viron KGB:ssä alkoivat jo pari vuotta ennen Sillarin johtoon astumista.
1980-luvun lopussa Viron KGB:ssä työskenteli yli 1000 ihmistä, joista noin puolet toimi kentällä vakoojien värväämiseksi ja tiedon hankkimiseksi. Virolaiset alkoivat jättää KGB:tä vuonna 1989 Viron itsenäistymistoiveiden voimistuessa. Saman vuoden syksyllä KGB:n päämajan vartiointia Tallinnassa vahvistettiin erikoissotilailla, joiden käytössä oli 5 panssarivaunua. Neuvostoliiton hajoaminen oli alkanut.
Moskovasta tuli marraskuussa 1989 käsky evakuoida Baltian, Moldovan ja Taka-Kaukasian KGB:n arkistojen agenttien toimintakertomukset. Rein Sillar arvioi, että Moskovassa pelättiin väkijoukkojen tunkeutumista KGB:n tiloihin, kuten Kaukasiassa oli käynyt, mutta että Moskova ei vielä uskonut Neuvostoliiton hajoamiseen.
KGB:n Pagari-kadun tiloissa alkoi arkiston siivous. Agenteista oli kaksi osastoa, heidän henkilökohtaiset tietonsa sekä agenttien työpäiväkirjat. Kaikki henkilökohtaiset tiedot säilytettiin. Agenttien toimintaselostukset vailla historiallista tai koulutuksellista arvoa poltettiin paikan päällä. Käytännössä suurin osa agenttien työselvityksistä; keskustelut, nauhojen litteroinnit ja tapaamisselostukset paloivat Pagari-kadun kellarin uunissa.
Marraskuun yönä 1989 Venäjältä saapui merikontti Tallinnaan. KGB:n työntekijät asettuivat ketjuun heittäen laatikoihin pakatut tiedot mieheltä miehelle, kunnes kontti oli täysi. Venäjän tiedustelupalvelun keskusarkistoon, Uljanovskiin lähti tuona yönä 13 500 KGB:n Virossa värvätyn agentin tiedot.
Evakuointi
jatkuu
Hyvin pian ensimmäisen arkiston evakuoinnin jälkeen Uljanovskiin siirrettiin tammikuussa 1990 tiedot KGB:n operatiivisista toiminnoista Virossa. Vuosikymmenien vakoilutoimintaa koskeva arkisto pakattiin perunasäkkeihin ja yöllä, vahvojen turvatoimien saattelemana kontillinen tavaraa lähti jälleen Venäjälle.
KGB yritti vielä perustaa Virossa suojeluskunnan ja kodinturvajoukkojen välistä puhelinliikennettä salakuuntelevaa yksikköä, mutta KGB:stä ei enää löytynyt riittävästi viron kieltä taitavia henkilöitä. Kun Rein Sillar aloitti työnsä KGB:n johtajana maaliskuussa 1990, hänestä oli selvää, että "kaikki on ohi". Sillar lähetti alaisensa tutkimaan Peipsijärven takana sijaitsevaa pioneerileiriä, johon KGB:n työntekijät perheineen piti evakuoida, jos tilanne muuttuu kriittiseksi.
KGB ei enää hänen aikanaan jatkanut vakoilutoimintaa. Se informoi Moskovaa Viron tapahtumista lähinnä sanomalehtiä lukemalla ja ennakoimalla tulevaa. Moskovassa haluttiin vain tietää, mitä Virossa tapahtuu. Sillarin mielestä KGB:llä ei ollut enää mitään mahdollisuutta vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Tärkeintä oli, että Virossa vältyttäisiin veren vuodatukselta.
Moskovan elokuun vallankaappausyrityksen aikana 1991 KGB:n arkistoissa oli vielä "tulenarkaa" tavaraa, agenttien nimikortisto. Rein Sillar vakuuttaa virolaisia onnistaneen eikä kortistosta ole vaaraa. Hän ei täsmennä, mitä kortistolle tapahtui. Muiden virolaislähteiden mukaan kortisto paloi Pagari-kadun uunissa 24. ja 25. elokuuta vieden mukanaan 30 000 vakoojan ja vakoojakandidaatin nimet vuodesta 1940 lähtien.
Pagari-kadun kellariin jäi vain noin 90 000 virolaisten tekemien ulkomaan matkojen selvityksiä, joita KGB ei pitänyt tärkeinä. Myöhemmin tiloihin muuttanut Viron poliisi alkoi polttaa niitä voimiensa mukaan. Osa dokumenteista varastettiin tai siivottiin menemään. Vuonna 1993 matkustusasiakirjoja oli jäljellä enää noin 50 000. Viron suojelupoliisi on aloittanut rikostutkimuksen hävinneistä matkaselvityksistä, mutta kukaan ei usko niitä koskaan löydettävän.
Virossa on pelätty, että Venäjä käyttäisi hyväkseen Uljanovskissa olevaa KGB-vakoojamateriaalia puuttuakseen Viron sisäpolitiikkaan. Venäjän tiedustelupalvelun varajohtaja, eversti Boris Kostenko vakuuttaa, ettei tiedustelupalvelun luonteeseen kuulu paljastaa agenttejaan. Sellaiseen tiedustelupalveluun ei kukaan luota eikä työskentele sellaisen kanssa. Kostenkon mukaan Venäjä voi luovuttaa agenttimateriaalia Viroon yhteisellä sopimuksella sitten, kun se on muuttunut historiaksi. Se aika ei ole tullut vielä.
Artikkelissa on käytetty lähteenä virolaisten toimittajien Toomas Sildamin ja Toomas Mattsonin Luup- ja Postimees-lehdessä ilmestyneitä artikkeleita Viron KGB:n toiminnan loppumisesta.
Kuvatekstit:
Viron viimeinen KGB:n johtaja Rein Sillar muistuttaa, että Viroon jäi vain KGB:n rikostutkinta-aineisto, muttei mitään vakoiluun liittyvää materiaalia. Kuva vuodelta 1991.
Viron KGB lopetti toimintansa 18.12.1991. Kuvassa Rein Sillar (oik.) kättelee ministeri Raivo Varetta. Keskellä Moskovan edustaja Vjatseshlav Shironin. Neuvostoliitto lakkaisi olemasta kolme päivää myöhemmin, 21.12.1991.
KAINALO:
Viron viimeinen KGB-johtaja Rein Sillar:
"MENNEISYYDEN VOI SOVITTAA
VAIN KOLLEKTIIVINEN SYYLLISYYS"
Rein Sillar ei tiennyt, minkälaisen hinnan hän joutui maksamaan nuoruuden unelmastaan tulla vakoojaksi. Hän on tänä päivänä Virossa "rikollinen" ilman oikeudenkäyntiä. Hänen poliittiset oikeutensa ovat rajoitetut. Hän saa äänestää, mutta hänellä ei ole oikeutta asettua ehdokkaaksi paikallis- ja parlamenttivaaleissa vuoden 2000 loppuun saakka.
"Vastata voi vain rikosten edestä. En ole rikkonut lakeja", Sillar huomauttaa.
Hänen mielestään on selvää, että ne KGB-n työntekijät, jotka osallistuivat virolaisten kyydityksiin Siperiaan pitää tuomita samalla tavalla kuin ne virolaiset on tuomittu, jotka osallistuivat natsirikoksiin. KGB oli neuvostoaikana osa järjestelmää, eikä vakoojaksi ryhtyminen ollut lainvastaista.
Korkea
koulutus
Lopetettuaan lakiopintonsa Tarton yliopistossa Sillar hakeutui Minskiin KGB:n kouluun. Hän oli lukenut kirjoja vakoojien elämästä ja vaikuttunut ammatin kiehtovuudesta. Hän kehuu KGB:n oppeja. Hän tunnustaa saaneensa korkeatasoisen ammattitaidon, KGB:n ansiosta hän oppi englannin. Sillar toimi vastavakoilussa lähes 20 vuotta. Hän oli 41-vuotias astuessaan Viron KGB:n johtoon.
"Taustani on tyypillinen virolainen. Isäni vietiin Siperiaan Stalinin leireille. Kun itsenäistä Viroa ei enää ollut, vannoin uskollisuuden valan Neuvostoliitolle, kuten sadat tuhannet virolaiset miehet neuvostoarmeijassa ja kaikki Viron kommunistit tekivät", Sillar kertoo.
Hän toteaa tehneensä valintansa täysin vapaaehtoisesti. Häntä ei ole koskaan painostettu. Hän sen sijaan yritti painostaa vaimoaan liittymään kommunistiseen puolueeseen, jotta hän etenisi urallaan nopeammin. Vaimo ei liittynyt eikä se estänyt Sillaria etenemästä.
Tiiu Silves
pelasti
Sillar ei aio muistella menneisyyttään loikanneen KGB-vakooja Oleg Gordievskyn tyyliin.
"Vakoojan tiedot eivät ole hänen omia tietojaan. Jos tietoja myy, se olisi kuin varastaisi sinulle uskottua rahaa", Sillar sanoo.
"Vakoojalla pitää olla hyvä muisti, mutta eläkkeellä olevalla vakoojalla pitää olla valikoiva muisti", Sillar jatkaa.
Sillar muistuttaa, miten ammattivala on velvoittanut Viroon jääneitä KGB-n työntekijöitä.
"Kuusi vuotta on kulunut itsenäistymisestä eikä meistä kukaan ole puhunut. Me emme ole Viron turvallisuudelle vaarallisia."
Sillar on nyt eläkkeellä. Hän saa Venäjän valtiolta eläkettä. Heti KGB:n lakkauttamisen jälkeen hän työskenteli metallikuningattarena kuuluisaksi tulleen Tiiu Silveksen yrityksen toimitusjohtajana. Sillar tuntee Silvestä kohtaan edelleen suurta kiitollisuutta, sillä Silves tarjosi hänelle töitä aikana, kun hänen oli lähes mahdoton löytää töitä. Sillar palkitsi Silveksen ruhtinaallisesti tehden tästä rikkaan naisen. Metallikaupan loputtua Sillar on jälleen mukana kolmikirjaimisessa yrityksessä. Tällä kertaa se ei ole KGB vaan BKE, öljyä Venäjältä länteen välittävä yhtiö, jonka neuvonantaja hän on.
"Palvelen nyt kapitalistia", hän sanoo iloisesti.
Turhaa
pelkoa
Sillarin mielestä Viron olisi kannattanut ottaa KGB:n työntekijät poliisiin töihin, sillä heidän ammattitaitoansa olisi Virossa tarvittu rikosten tutkimisessa. Virossa on alhainen rikosten selvittämisprosentti ja rikospoliisi olisi voinut hyötyä KGB:n ammattitaidosta.
Virolaisten suhtautuminen menneisyyttä kohtaan on Sillarin mielestä epäoikeudenmukaista.
"Ihmisiä voidaan tuomita rikoksista vain oikeudessa. En voi käsittää Virossa muuta sovitusta menneisyydelle kuin kollektiivinen syyllisyys. Jos minun pitää se kantaa, voin senkin tehdä", Rein Sillar sanoo vakoojalle tyypilliseen tapaan; viehättävästi.
LEENA HIETANEN
kuvateksti:
Rein Sillarilta on poliittinen toiminta kielletty Virossa hänen KGB-menneisyytensä vuoksi.
Kommentit:
Viron KGB:n viimeinen johtaja Rein Sillar oli ainoa tapaamani rehellinen virolainen.
Virossa kerrotaan tarinaa kahdesta kirjailijasta, jotka pääsivät Yhdysvaltoihin. Toinen viipyi matkalla viikon, toinen kuukauden. Molemmat tekivät KGB:lle matkaraportin, kuten Neuvosto-Virossa oli tapana. Viikon matkalla ollut kirjailija kertoi laveasti tutustuneensa läntisen imperialismin rappioon ja viettäneensä aikaa pornoelokuvissa. Hän kirjoitti yksityiskohtia säästämättä pikkutarkan kuvauksen näkemistään elokuvista. Toinen kirjailija teki myös pikkutarkkaa työtä. Hän kertoi tapaamistaan ulkovirolaisista, selvitti heidän harrastuksiaan ja ominaisuuksiaan ja antoi luonne- ja luotettavuusanalyysejä, jos KGB haluaisi tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Kirjailija suositteli erittäin lupaavana erästä ulkovirolaista professoria, Rein Taageperaa, jonka työpaikan faxin puhelinnumeronkin hän oli etsinyt. Että työpaikan faxin puhelinnumerokin! Sitä yksityiskohtaa virolaiset eivät koskaan voineet antaa Lennart Merelle anteeksi.
KGB:N ARKISTOT EIVÄT
ENÄÄ KUMMITTELE VIROSSA
Venäjä ei tule luovuttamaan Viroa koskevaa arkaluontoista materiaalia
TS/Tallinna
LEENA HIETANEN
Viron salaisen poliisin, KGB:n viimeinen johtaja Rein Sillar on tyytyväinen, että Virossa olleet KGB:n arkistot siirrettiin hyvissä ajoin turvaan Venäjän tiedustelupalvelun arkistoon Uljanovskiin.
"Teimme oikean ratkaisun. Virolaiset olisivat syöneet toisensa kappaleiksi, jos arkistot olisivat nyt Virossa", Sillar sanoo.
Hänen mukaansa Viroon ei jäänyt mitään sellaista materiaalia, joka paljastaisi yhdenkään KGB:n kanssa yhteistyötä tehneen ihmisen nimen tai jonka avulla virolaisia poliitikkoja pystyttäisiin kiristämään.
"Viroon jäivät vain yksityisten ihmisten ulkomaan matkoista tehdyt selvitykset. Niiden takia kenenkään ei tarvitse pelätä", hän vakuuttaa.
Virossa syntyi vielä viime keväänä syyteryöppy parlamentin puhemies Toomas Savia vastaan, joka Neuvostoliiton olympiajoukkueen lääkärinä matkusti ulkomailla. Hänen nimensä tiheä esiintyminen matkustusdokumenteissa sai virolaiset epäilemään Toomas Savia KGB:n luottohenkilöksi. Presidentti Lennart Meren muinaiset Yhdysvaltain matkat kirjailijana saivat samanlaiset epäilyt heräämään viime presidentin vaalien alla.
Rein Sillaria hymyilyttää.
"Minä en vahvista enkä kiellä. Minä olen vannonut ammattivalani. Minulta on turha odottaa nimiä", hän nauraa.
Öiset
siirrot
Rein Sillar toimi Viron KGB:n johtajana vuosina 1990-1991. Muutokset Viron KGB:ssä alkoivat jo pari vuotta ennen Sillarin johtoon astumista.
1980-luvun lopussa Viron KGB:ssä työskenteli yli 1000 ihmistä, joista noin puolet toimi kentällä vakoojien värväämiseksi ja tiedon hankkimiseksi. Virolaiset alkoivat jättää KGB:tä vuonna 1989 Viron itsenäistymistoiveiden voimistuessa. Saman vuoden syksyllä KGB:n päämajan vartiointia Tallinnassa vahvistettiin erikoissotilailla, joiden käytössä oli 5 panssarivaunua. Neuvostoliiton hajoaminen oli alkanut.
Moskovasta tuli marraskuussa 1989 käsky evakuoida Baltian, Moldovan ja Taka-Kaukasian KGB:n arkistojen agenttien toimintakertomukset. Rein Sillar arvioi, että Moskovassa pelättiin väkijoukkojen tunkeutumista KGB:n tiloihin, kuten Kaukasiassa oli käynyt, mutta että Moskova ei vielä uskonut Neuvostoliiton hajoamiseen.
KGB:n Pagari-kadun tiloissa alkoi arkiston siivous. Agenteista oli kaksi osastoa, heidän henkilökohtaiset tietonsa sekä agenttien työpäiväkirjat. Kaikki henkilökohtaiset tiedot säilytettiin. Agenttien toimintaselostukset vailla historiallista tai koulutuksellista arvoa poltettiin paikan päällä. Käytännössä suurin osa agenttien työselvityksistä; keskustelut, nauhojen litteroinnit ja tapaamisselostukset paloivat Pagari-kadun kellarin uunissa.
Marraskuun yönä 1989 Venäjältä saapui merikontti Tallinnaan. KGB:n työntekijät asettuivat ketjuun heittäen laatikoihin pakatut tiedot mieheltä miehelle, kunnes kontti oli täysi. Venäjän tiedustelupalvelun keskusarkistoon, Uljanovskiin lähti tuona yönä 13 500 KGB:n Virossa värvätyn agentin tiedot.
Evakuointi
jatkuu
Hyvin pian ensimmäisen arkiston evakuoinnin jälkeen Uljanovskiin siirrettiin tammikuussa 1990 tiedot KGB:n operatiivisista toiminnoista Virossa. Vuosikymmenien vakoilutoimintaa koskeva arkisto pakattiin perunasäkkeihin ja yöllä, vahvojen turvatoimien saattelemana kontillinen tavaraa lähti jälleen Venäjälle.
KGB yritti vielä perustaa Virossa suojeluskunnan ja kodinturvajoukkojen välistä puhelinliikennettä salakuuntelevaa yksikköä, mutta KGB:stä ei enää löytynyt riittävästi viron kieltä taitavia henkilöitä. Kun Rein Sillar aloitti työnsä KGB:n johtajana maaliskuussa 1990, hänestä oli selvää, että "kaikki on ohi". Sillar lähetti alaisensa tutkimaan Peipsijärven takana sijaitsevaa pioneerileiriä, johon KGB:n työntekijät perheineen piti evakuoida, jos tilanne muuttuu kriittiseksi.
KGB ei enää hänen aikanaan jatkanut vakoilutoimintaa. Se informoi Moskovaa Viron tapahtumista lähinnä sanomalehtiä lukemalla ja ennakoimalla tulevaa. Moskovassa haluttiin vain tietää, mitä Virossa tapahtuu. Sillarin mielestä KGB:llä ei ollut enää mitään mahdollisuutta vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Tärkeintä oli, että Virossa vältyttäisiin veren vuodatukselta.
Moskovan elokuun vallankaappausyrityksen aikana 1991 KGB:n arkistoissa oli vielä "tulenarkaa" tavaraa, agenttien nimikortisto. Rein Sillar vakuuttaa virolaisia onnistaneen eikä kortistosta ole vaaraa. Hän ei täsmennä, mitä kortistolle tapahtui. Muiden virolaislähteiden mukaan kortisto paloi Pagari-kadun uunissa 24. ja 25. elokuuta vieden mukanaan 30 000 vakoojan ja vakoojakandidaatin nimet vuodesta 1940 lähtien.
Pagari-kadun kellariin jäi vain noin 90 000 virolaisten tekemien ulkomaan matkojen selvityksiä, joita KGB ei pitänyt tärkeinä. Myöhemmin tiloihin muuttanut Viron poliisi alkoi polttaa niitä voimiensa mukaan. Osa dokumenteista varastettiin tai siivottiin menemään. Vuonna 1993 matkustusasiakirjoja oli jäljellä enää noin 50 000. Viron suojelupoliisi on aloittanut rikostutkimuksen hävinneistä matkaselvityksistä, mutta kukaan ei usko niitä koskaan löydettävän.
Virossa on pelätty, että Venäjä käyttäisi hyväkseen Uljanovskissa olevaa KGB-vakoojamateriaalia puuttuakseen Viron sisäpolitiikkaan. Venäjän tiedustelupalvelun varajohtaja, eversti Boris Kostenko vakuuttaa, ettei tiedustelupalvelun luonteeseen kuulu paljastaa agenttejaan. Sellaiseen tiedustelupalveluun ei kukaan luota eikä työskentele sellaisen kanssa. Kostenkon mukaan Venäjä voi luovuttaa agenttimateriaalia Viroon yhteisellä sopimuksella sitten, kun se on muuttunut historiaksi. Se aika ei ole tullut vielä.
Artikkelissa on käytetty lähteenä virolaisten toimittajien Toomas Sildamin ja Toomas Mattsonin Luup- ja Postimees-lehdessä ilmestyneitä artikkeleita Viron KGB:n toiminnan loppumisesta.
Kuvatekstit:
Viron viimeinen KGB:n johtaja Rein Sillar muistuttaa, että Viroon jäi vain KGB:n rikostutkinta-aineisto, muttei mitään vakoiluun liittyvää materiaalia. Kuva vuodelta 1991.
Viron KGB lopetti toimintansa 18.12.1991. Kuvassa Rein Sillar (oik.) kättelee ministeri Raivo Varetta. Keskellä Moskovan edustaja Vjatseshlav Shironin. Neuvostoliitto lakkaisi olemasta kolme päivää myöhemmin, 21.12.1991.
KAINALO:
Viron viimeinen KGB-johtaja Rein Sillar:
"MENNEISYYDEN VOI SOVITTAA
VAIN KOLLEKTIIVINEN SYYLLISYYS"
Rein Sillar ei tiennyt, minkälaisen hinnan hän joutui maksamaan nuoruuden unelmastaan tulla vakoojaksi. Hän on tänä päivänä Virossa "rikollinen" ilman oikeudenkäyntiä. Hänen poliittiset oikeutensa ovat rajoitetut. Hän saa äänestää, mutta hänellä ei ole oikeutta asettua ehdokkaaksi paikallis- ja parlamenttivaaleissa vuoden 2000 loppuun saakka.
"Vastata voi vain rikosten edestä. En ole rikkonut lakeja", Sillar huomauttaa.
Hänen mielestään on selvää, että ne KGB-n työntekijät, jotka osallistuivat virolaisten kyydityksiin Siperiaan pitää tuomita samalla tavalla kuin ne virolaiset on tuomittu, jotka osallistuivat natsirikoksiin. KGB oli neuvostoaikana osa järjestelmää, eikä vakoojaksi ryhtyminen ollut lainvastaista.
Korkea
koulutus
Lopetettuaan lakiopintonsa Tarton yliopistossa Sillar hakeutui Minskiin KGB:n kouluun. Hän oli lukenut kirjoja vakoojien elämästä ja vaikuttunut ammatin kiehtovuudesta. Hän kehuu KGB:n oppeja. Hän tunnustaa saaneensa korkeatasoisen ammattitaidon, KGB:n ansiosta hän oppi englannin. Sillar toimi vastavakoilussa lähes 20 vuotta. Hän oli 41-vuotias astuessaan Viron KGB:n johtoon.
"Taustani on tyypillinen virolainen. Isäni vietiin Siperiaan Stalinin leireille. Kun itsenäistä Viroa ei enää ollut, vannoin uskollisuuden valan Neuvostoliitolle, kuten sadat tuhannet virolaiset miehet neuvostoarmeijassa ja kaikki Viron kommunistit tekivät", Sillar kertoo.
Hän toteaa tehneensä valintansa täysin vapaaehtoisesti. Häntä ei ole koskaan painostettu. Hän sen sijaan yritti painostaa vaimoaan liittymään kommunistiseen puolueeseen, jotta hän etenisi urallaan nopeammin. Vaimo ei liittynyt eikä se estänyt Sillaria etenemästä.
Tiiu Silves
pelasti
Sillar ei aio muistella menneisyyttään loikanneen KGB-vakooja Oleg Gordievskyn tyyliin.
"Vakoojan tiedot eivät ole hänen omia tietojaan. Jos tietoja myy, se olisi kuin varastaisi sinulle uskottua rahaa", Sillar sanoo.
"Vakoojalla pitää olla hyvä muisti, mutta eläkkeellä olevalla vakoojalla pitää olla valikoiva muisti", Sillar jatkaa.
Sillar muistuttaa, miten ammattivala on velvoittanut Viroon jääneitä KGB-n työntekijöitä.
"Kuusi vuotta on kulunut itsenäistymisestä eikä meistä kukaan ole puhunut. Me emme ole Viron turvallisuudelle vaarallisia."
Sillar on nyt eläkkeellä. Hän saa Venäjän valtiolta eläkettä. Heti KGB:n lakkauttamisen jälkeen hän työskenteli metallikuningattarena kuuluisaksi tulleen Tiiu Silveksen yrityksen toimitusjohtajana. Sillar tuntee Silvestä kohtaan edelleen suurta kiitollisuutta, sillä Silves tarjosi hänelle töitä aikana, kun hänen oli lähes mahdoton löytää töitä. Sillar palkitsi Silveksen ruhtinaallisesti tehden tästä rikkaan naisen. Metallikaupan loputtua Sillar on jälleen mukana kolmikirjaimisessa yrityksessä. Tällä kertaa se ei ole KGB vaan BKE, öljyä Venäjältä länteen välittävä yhtiö, jonka neuvonantaja hän on.
"Palvelen nyt kapitalistia", hän sanoo iloisesti.
Turhaa
pelkoa
Sillarin mielestä Viron olisi kannattanut ottaa KGB:n työntekijät poliisiin töihin, sillä heidän ammattitaitoansa olisi Virossa tarvittu rikosten tutkimisessa. Virossa on alhainen rikosten selvittämisprosentti ja rikospoliisi olisi voinut hyötyä KGB:n ammattitaidosta.
Virolaisten suhtautuminen menneisyyttä kohtaan on Sillarin mielestä epäoikeudenmukaista.
"Ihmisiä voidaan tuomita rikoksista vain oikeudessa. En voi käsittää Virossa muuta sovitusta menneisyydelle kuin kollektiivinen syyllisyys. Jos minun pitää se kantaa, voin senkin tehdä", Rein Sillar sanoo vakoojalle tyypilliseen tapaan; viehättävästi.
LEENA HIETANEN
kuvateksti:
Rein Sillarilta on poliittinen toiminta kielletty Virossa hänen KGB-menneisyytensä vuoksi.
Kommentit:
Viron KGB:n viimeinen johtaja Rein Sillar oli ainoa tapaamani rehellinen virolainen.
Virossa kerrotaan tarinaa kahdesta kirjailijasta, jotka pääsivät Yhdysvaltoihin. Toinen viipyi matkalla viikon, toinen kuukauden. Molemmat tekivät KGB:lle matkaraportin, kuten Neuvosto-Virossa oli tapana. Viikon matkalla ollut kirjailija kertoi laveasti tutustuneensa läntisen imperialismin rappioon ja viettäneensä aikaa pornoelokuvissa. Hän kirjoitti yksityiskohtia säästämättä pikkutarkan kuvauksen näkemistään elokuvista. Toinen kirjailija teki myös pikkutarkkaa työtä. Hän kertoi tapaamistaan ulkovirolaisista, selvitti heidän harrastuksiaan ja ominaisuuksiaan ja antoi luonne- ja luotettavuusanalyysejä, jos KGB haluaisi tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Kirjailija suositteli erittäin lupaavana erästä ulkovirolaista professoria, Rein Taageperaa, jonka työpaikan faxin puhelinnumeronkin hän oli etsinyt. Että työpaikan faxin puhelinnumerokin! Sitä yksityiskohtaa virolaiset eivät koskaan voineet antaa Lennart Merelle anteeksi.
tiistai 12. helmikuuta 2008
Venäläislait
(Julkaistu Kauppalehdessä 28.08.1997)
Viron kielilaki on Aleksei Semjonovin mielestä sorron väline:
Viron kielilaki on Aleksei Semjonovin mielestä sorron väline:
Viron venäläislait eivät kelpaa EU:lle
KL Tallinna
Viron venäjänkielinen väestö on suhtautunut positiivisesti uutisiin Viron mahdollisesta pääsystä EU-jäsenneuvottelijoiden joukkoon. Tallinnassa toimivan kansalaisjärjestön, Ihmisoikeuksien tiedotuskeskuksen johtaja Aleksei Semjonov sanoo venäläisväestön luottavan siihen, että Viron vähemmistön oikeuksia rajoittavat lait joutuvat kriittisen tarkastelun kohteeksi.
”Viron kansalaisuus- ja kielilait, laki venäjänkielisen opetuksen lopettamisesta sekä vähemmistökansallisuuksien kulttuuriautonomiaa koskevat lait eivät vastaa kansainvälisiä vaatimuksia vähemmistöjen oikeuksista ja suojelusta”, Semjonov sanoo.
Ei-kansalaisuuden
ongelma
Kun Viro vuonna 1993 hyväksyi lain, jolla maan puolimiljoonainen venäjänkielinen väestö määriteltiin ulkomaalaisiksi ja samalla siltä riistettiin oikeus Viron kansalaisuuteen, Semjonovin mielestä tehtiin virhe.
”Laki perustuu väärille oletuksille. Tulkinta venäjänkielisestä väestöstä laittomina maahanmuuttajina on kaukana siitä, että he ovat todellisuudessa osa maan alkuperäistä väestöä.”
”Vaikka Viro pakolla liitettiin Neuvostoliittoon vastoin virolaisen enemmistön tahtoa, ei Viron historiaa, 50 vuotta osana Neuvostoliittoa voida pyyhkiä pois. Viron alueella oleva venäjänkielinen väestö on muuttanut Viroon sen aikaisen laillisuuden puitteissa eikä sille voi kostaa menneisyyden syntejä”, Semjonov sanoo.
Semjonov katsoo, että venäjänkieliselle väestölle olisi pitänyt antaa välittömästi kansalaisoikeudet. Heidän sulkemisensa poliittisten prosessien ulkopuolelle asettaa Semjonovin mielestä Viron demokratian kyseenalaiseksi.
”Ei-kansalaisuus luo etniset ja vähemmistön asemaan liittyvät ongelmat ja herättää kysymyksen, onko Virossa demokratiaa”, Semjonov sanoo.
Semjonov ei usko, että Viro ryhtyisi EU:n painostuksestakaan uudelleen arvioimaan kansalaisuuden kieltämisen perusteita.
”Poliittisesti se on mahdotonta. Ratkaisu on löydettävä kompromissista, jossa venäjänkielisen vähemmistön kansalaisuuden saantia helpotetaan eikä virolaiset menetä kasvojaan”, Semjonov arvioi.
Kaksikielisyys
välttämätöntä
Europarlamentaarikko Jörn Donnerin tokaisu kaksikielisestä Virosta saa Aleksei Semjonovilta kannatusta.
”Se oli järkevän ulkopuolisen naiivi, mutta hyödyllinen avaus vaikeaan kysymykseen”, Semjonov luonnehtii.
Virossa yli 30 prosenttia väestöstä puhuu äidinkielenään venäjää, jota valtaosa virolaisista ymmärtää. Semjonov uskoo kehityksen väistämättä johtavan kaksikielisyyteen, joskaan hän ei usko sen tapahtuvan vielä tämän sukupolven aikana. Jotta venäjän kieli saisi virallisen aseman, se edellyttää Viron palauttavan ensin venäjänkieliselle väestölle sen poliittiset oikeudet.
Viron kielipolitiikkaa säätelee niin sanottu kielilaki, joka Semjonovin mukaan ei vähimmässäkään määrin täytä EU-standardeja.
”Sitä ei voi pitää lakina. Se on kokoelma rajoituksia ja varauksia”, Semjonov luonnehtii.
Kielilain mukaan julkisissa ammateissa sekä valtion ja kunnan palveluksessa täytyy todistaa riittävää viron kielen taitoa tai menettää työnsä. Taksikuskeilla on alhaisin viron kielen vaatimustaso, valtion virkoihin se on korkein. Kielilain sovellutuksina viroa taitamattomat poliisit, tuomarit, lääkärit, lentäjät, virkamiehet ynnä muut on sanottu irti tehtävistään.
”Normaalissa yhteiskunnassa kielitaitoa voitaisiin pitää pätevyysperusteena. Virossa tilanne on kaukana normaalista. Jos poliisista erotetaan ihmisiä vain kielitaidottomuuden takia eikä tilalle ole uutta pätevää henkilökuntaa, erottaminen on edesvastuutonta ja vahingoittaa koko yhteiskuntaa”, Semjonov sanoo.
Kielilakia ei Semjonovin mielestä alun perin tarkoitettu sorron välineeksi. Valitettavasti sitä usein käytetään siihen.
”Virolaiset suhtautuvat kielikysymykseen kuin olisivat yhä osa Neuvostoliittoa. Virolaiset eivät ymmärrä siirtyneensä vähemmistöstä enemmistöksi. Kielilakia sovelletaan Virossa kuin oltaisiin intiaanireservaatissa”, Semjonov luonnehtii.
Nürnbergin
lait 1935
Viron laeissa on runsaasti ulkomaalaisten oikeuksia rajoittavia pykäliä. Yleisesti tunnettu tosiasia on, että ulkomaalaisvaraukset on suunnattu venäjänkielistä väestöä vastaan. Aleksei Semjonov ei halua rinnastaa Viron venäläislakeja Natsi-Saksassa vuonna 1935 hyväksyttyihin juutalaisten poliittisia ja omistuksellisia oikeuksia rajoittaneisiin Nürnbergin lakeihin.
”Virossa suhtaudutaan vähemmistöön 20-ja 30-lukujen eurooppalaisella ideologialla. Tänä päivänä sellainen ei tule enää Euroopassa kysymykseenkään”, Semjonov sanoo diplomaattisesti.
Ulkomaalaisia rajoittavia lakeja on maanostosta kalastus- ja sienestyslupiin. Virossa maan osto on ulkomaalaiselle vaikeampaa kuin Viron kansalaiselle. Venäjänkielinen väestö joutuu maata ostaessaan lunastamaan maan rahalla, kun virolainen naapuri voi käyttää työvuosilla hankittuja yksityistämisseteleitä.
Venäläiset eivät voi myöskään ostaa maata Narvan alueella ilman hallituksen lupaa. Virossa on tällä hetkellä venäjänkielisten ortodoksiseurakuntien omaisuus takavarikoituna, mikä vaikeuttaa Viron ja Venäjän suhteita.
Runsaasti keskustelua herättänyt laki venäjänkielisen keski- ja yläasteen opetuksen lopettamisesta vuoteen 2007 mennessä on uhkaamassa myös vähemmistön asemaa. Semjonov uskoo, että laki kouluopetuksen lopettamisesta ei tule kestämään EU-tarkastelussa, sillä se ei vastaa eurooppalaisia käsityksiä vähemmistön suojasta.
Vieraantuminen
alkanut
Semjonov epäilee, ettei Viro kykene nykyisellä lainsäädännöllään ja asenteillaan integroimaan venäjänkielistä väestöä lojaaliksi Viron yhteiskuntaa kohtaan. Vieraantumisesta on jo esimerkkejä.
”Viron kielen opiskelijoiden määrä vähenee jatkuvasti ja Venäjän kansalaisuuden suosio kasvaa. Virossa on suuri määrä ihmisiä, jotka eivät ole määritelleet statustaan. Heillä ei ole viron eikä venäjän kansalaisuutta eikä edes ulkomaalaispassia”, Semjonov luettelee.
Venäjän kansalaisten määrä Virossa on 126 000, ulkomaalaispassin on saanut 136 000 ei-kansalaista, 80 000 venäjänkielistä on saanut Viron kansalaisuuden automaattisesti vanhempien saatua ennen sotaa Viron kansalaisuuden ja 80 000 venäläistä on suorittanut kielikokeen ja saanut viron kansalaisuuden. Ilman virallisia dokumentteja olevien ihmisten määräksi Viron viranomaiset arvioivat 20 000 – 50 000 henkeä.
”Virossa on alkanut venäjänkielisen väestön vieraantuminen virolaisesta yhteiskunnasta. Se merkitsee tulevaisuudessa etnisen konfliktin vaaraa”, Semjonov sanoo.
Leena Hietanen
kuva: Leena Hietanen
kuvateksti:
Aleksei Semjonov katsoo, että kieltäessään venäjänkieliseltä väestöltä kansalaisuuden, Viro syyllistyi ihmisoikeusrikkomukseen.
(Julkaistu Kauppalehdessä 6.9.1997)
Vastine:
Virossa ei ole venäläislakeja
Aleksei Semjonovin Leena Hietaselle antama haastattelu ”Viron venäläislait eivät kelpaa EU:lle” (KL 28.08.1997) tarjoaa hyvän mahdollisuuden muistuttaa KL:n lukijoille vielä kerran, että EU:n komissio antoi Viron kehitykselle hyvän arvosanan 16.7.1997 julkistetussa Agenda 2000-asiakirjassaan. Tämä on meille tärkeä palaute, koska virolaisen lainsäädännön kehitys tapahtuu paljolti kansainvälisten järjestöjen (YK, EN, ETYJ) neuvojen mukaisesti.
Virossa ei ole erikseen venäläislakeja, meillä on kaikille yhteinen lainsäädäntö. Harhauttavaa on myös epäselvä termien käyttö. Esimerkiksi Viron laissa ei tunneta käsitettä maan alkuperäinen väestö ja vähemmistöllä onkin tosiasiassa maan kansalaisuus. Vähemmistö ei ole sama kuin laajempi käsite, Viron alueella oleva venäjänkielinen väestö.
Maan myynti ulkomaalaisille on Virossa säädetty lailla, jonka mukaisesti maan myynnistä päättää maaherra. Maan myynti ulkomaalaisille rajavyöhykkeellä on turvallisuussyistä rajoitettu (kuten Suomessakin).
Oleskeluluvalla Virossa asuvat ulkomaalaiset saavat käyttää yksityistämisseteleitä maan ostossa täysin samalla tavalla kuten Viron kansalaisetkin.
Kalastuslupa myönnetään kansalaisille ja ulkomaalaisille ihan saman tapaan – kalastuslain mukaisesti. Sienestys ja marjojen poiminta on vapaa.
Viron ortodoksiseurakuntien niin sanottua omaisuuskiistaa on syytä käsitellä erikseen. Tässä ihan lyhyt tiivistelmä – Konstantinopolin alaisuudessa toimiva Viron apostolinen ortodoksikirkko on antanut Moskovan patriarkaatin alaisille venäjänkielisille ortodoksiseurakunnille (jotka eivät ole rekisteröineet kirkkoansa Viron lakien mukaisesti) niiden käyttämien kirkkorakennuksien ja kaluston ilmaisen käyttöoikeuden.
Merle Pajula
lehdistösihteeri
Viron suurlähetystö
Kommentit:
1.Euroopan komissio moitti europarlamentaarikko Jörn Donnerin Viro-raporttia liian kriittiseksi ja pitkäksi. Donner lyhensi raporttiansa siistimällä Viron epäkohtia vähemmäksi. Asiasta syntyi vaikutelma kuin Euroopan komissio toimisi samoin kuin Neuvostoliitto: emme halua kuulla totuutta vaan haluamme positiivisen raportin. Jos Suomen ainoa eurooppalainen intellektuelli Jörn Donner ei uskaltanut sanoa pahaa sanaa Virosta, vielä vähemmän sitä odotettiin kokoomuksen edustajalta Kirsi Pihalta. Hän johti europarlamentissa Viro-valtuuskuntaa vuodesta 1997. Piha otti asiakseen puolustaa Viron EU-jäsenyyttä ehdoitta.
2. Virossa siirtyivät syyskuun 1.päivänä 2007 kaikki venäläiset koulut 10. luokasta lähtien oppimaan Viron kirjallisuutta viron kielellä. Muutos koskee kaikkia Viron 63 venäjän kielistä lukiota. Viron kielellä opetetaan lisäksi 13 lukiossa taidehistoriaa, musiikkia kymmenessä, voimistelua yhdeksässä, Viron kulttuurihistoriaa ja matematiikkaa viidessä, maatietoa, yhteiskuntaoppia, biologiaa ja tietokoneopetusta neljässä venäjänkielisessä koulussa. (Uutisportaali Delfi 18.08.2007)
3. Viro laatii yhä edelleen venäläislakeja, joista esimerkkinä on kesäkuun 1. päivänä 2006 voimaan tullut laki, jolla harmaan eli muukalaispassin omistajien on oleskelulupaansa pidentäessään suoritettava viron kielen alkeistason koe. Laki tiukentaa pitkäaikaisen oleskeluluvan saantia maan venäläiselle väestölle, jolla ei ole minkään valtakunnan kansalaisuutta. Heitä oli vuonna 2007 noin 120 000 henkeä. (Uutisportaali Delfi 20.03.2007)
KL Tallinna
Viron venäjänkielinen väestö on suhtautunut positiivisesti uutisiin Viron mahdollisesta pääsystä EU-jäsenneuvottelijoiden joukkoon. Tallinnassa toimivan kansalaisjärjestön, Ihmisoikeuksien tiedotuskeskuksen johtaja Aleksei Semjonov sanoo venäläisväestön luottavan siihen, että Viron vähemmistön oikeuksia rajoittavat lait joutuvat kriittisen tarkastelun kohteeksi.
”Viron kansalaisuus- ja kielilait, laki venäjänkielisen opetuksen lopettamisesta sekä vähemmistökansallisuuksien kulttuuriautonomiaa koskevat lait eivät vastaa kansainvälisiä vaatimuksia vähemmistöjen oikeuksista ja suojelusta”, Semjonov sanoo.
Ei-kansalaisuuden
ongelma
Kun Viro vuonna 1993 hyväksyi lain, jolla maan puolimiljoonainen venäjänkielinen väestö määriteltiin ulkomaalaisiksi ja samalla siltä riistettiin oikeus Viron kansalaisuuteen, Semjonovin mielestä tehtiin virhe.
”Laki perustuu väärille oletuksille. Tulkinta venäjänkielisestä väestöstä laittomina maahanmuuttajina on kaukana siitä, että he ovat todellisuudessa osa maan alkuperäistä väestöä.”
”Vaikka Viro pakolla liitettiin Neuvostoliittoon vastoin virolaisen enemmistön tahtoa, ei Viron historiaa, 50 vuotta osana Neuvostoliittoa voida pyyhkiä pois. Viron alueella oleva venäjänkielinen väestö on muuttanut Viroon sen aikaisen laillisuuden puitteissa eikä sille voi kostaa menneisyyden syntejä”, Semjonov sanoo.
Semjonov katsoo, että venäjänkieliselle väestölle olisi pitänyt antaa välittömästi kansalaisoikeudet. Heidän sulkemisensa poliittisten prosessien ulkopuolelle asettaa Semjonovin mielestä Viron demokratian kyseenalaiseksi.
”Ei-kansalaisuus luo etniset ja vähemmistön asemaan liittyvät ongelmat ja herättää kysymyksen, onko Virossa demokratiaa”, Semjonov sanoo.
Semjonov ei usko, että Viro ryhtyisi EU:n painostuksestakaan uudelleen arvioimaan kansalaisuuden kieltämisen perusteita.
”Poliittisesti se on mahdotonta. Ratkaisu on löydettävä kompromissista, jossa venäjänkielisen vähemmistön kansalaisuuden saantia helpotetaan eikä virolaiset menetä kasvojaan”, Semjonov arvioi.
Kaksikielisyys
välttämätöntä
Europarlamentaarikko Jörn Donnerin tokaisu kaksikielisestä Virosta saa Aleksei Semjonovilta kannatusta.
”Se oli järkevän ulkopuolisen naiivi, mutta hyödyllinen avaus vaikeaan kysymykseen”, Semjonov luonnehtii.
Virossa yli 30 prosenttia väestöstä puhuu äidinkielenään venäjää, jota valtaosa virolaisista ymmärtää. Semjonov uskoo kehityksen väistämättä johtavan kaksikielisyyteen, joskaan hän ei usko sen tapahtuvan vielä tämän sukupolven aikana. Jotta venäjän kieli saisi virallisen aseman, se edellyttää Viron palauttavan ensin venäjänkieliselle väestölle sen poliittiset oikeudet.
Viron kielipolitiikkaa säätelee niin sanottu kielilaki, joka Semjonovin mukaan ei vähimmässäkään määrin täytä EU-standardeja.
”Sitä ei voi pitää lakina. Se on kokoelma rajoituksia ja varauksia”, Semjonov luonnehtii.
Kielilain mukaan julkisissa ammateissa sekä valtion ja kunnan palveluksessa täytyy todistaa riittävää viron kielen taitoa tai menettää työnsä. Taksikuskeilla on alhaisin viron kielen vaatimustaso, valtion virkoihin se on korkein. Kielilain sovellutuksina viroa taitamattomat poliisit, tuomarit, lääkärit, lentäjät, virkamiehet ynnä muut on sanottu irti tehtävistään.
”Normaalissa yhteiskunnassa kielitaitoa voitaisiin pitää pätevyysperusteena. Virossa tilanne on kaukana normaalista. Jos poliisista erotetaan ihmisiä vain kielitaidottomuuden takia eikä tilalle ole uutta pätevää henkilökuntaa, erottaminen on edesvastuutonta ja vahingoittaa koko yhteiskuntaa”, Semjonov sanoo.
Kielilakia ei Semjonovin mielestä alun perin tarkoitettu sorron välineeksi. Valitettavasti sitä usein käytetään siihen.
”Virolaiset suhtautuvat kielikysymykseen kuin olisivat yhä osa Neuvostoliittoa. Virolaiset eivät ymmärrä siirtyneensä vähemmistöstä enemmistöksi. Kielilakia sovelletaan Virossa kuin oltaisiin intiaanireservaatissa”, Semjonov luonnehtii.
Nürnbergin
lait 1935
Viron laeissa on runsaasti ulkomaalaisten oikeuksia rajoittavia pykäliä. Yleisesti tunnettu tosiasia on, että ulkomaalaisvaraukset on suunnattu venäjänkielistä väestöä vastaan. Aleksei Semjonov ei halua rinnastaa Viron venäläislakeja Natsi-Saksassa vuonna 1935 hyväksyttyihin juutalaisten poliittisia ja omistuksellisia oikeuksia rajoittaneisiin Nürnbergin lakeihin.
”Virossa suhtaudutaan vähemmistöön 20-ja 30-lukujen eurooppalaisella ideologialla. Tänä päivänä sellainen ei tule enää Euroopassa kysymykseenkään”, Semjonov sanoo diplomaattisesti.
Ulkomaalaisia rajoittavia lakeja on maanostosta kalastus- ja sienestyslupiin. Virossa maan osto on ulkomaalaiselle vaikeampaa kuin Viron kansalaiselle. Venäjänkielinen väestö joutuu maata ostaessaan lunastamaan maan rahalla, kun virolainen naapuri voi käyttää työvuosilla hankittuja yksityistämisseteleitä.
Venäläiset eivät voi myöskään ostaa maata Narvan alueella ilman hallituksen lupaa. Virossa on tällä hetkellä venäjänkielisten ortodoksiseurakuntien omaisuus takavarikoituna, mikä vaikeuttaa Viron ja Venäjän suhteita.
Runsaasti keskustelua herättänyt laki venäjänkielisen keski- ja yläasteen opetuksen lopettamisesta vuoteen 2007 mennessä on uhkaamassa myös vähemmistön asemaa. Semjonov uskoo, että laki kouluopetuksen lopettamisesta ei tule kestämään EU-tarkastelussa, sillä se ei vastaa eurooppalaisia käsityksiä vähemmistön suojasta.
Vieraantuminen
alkanut
Semjonov epäilee, ettei Viro kykene nykyisellä lainsäädännöllään ja asenteillaan integroimaan venäjänkielistä väestöä lojaaliksi Viron yhteiskuntaa kohtaan. Vieraantumisesta on jo esimerkkejä.
”Viron kielen opiskelijoiden määrä vähenee jatkuvasti ja Venäjän kansalaisuuden suosio kasvaa. Virossa on suuri määrä ihmisiä, jotka eivät ole määritelleet statustaan. Heillä ei ole viron eikä venäjän kansalaisuutta eikä edes ulkomaalaispassia”, Semjonov luettelee.
Venäjän kansalaisten määrä Virossa on 126 000, ulkomaalaispassin on saanut 136 000 ei-kansalaista, 80 000 venäjänkielistä on saanut Viron kansalaisuuden automaattisesti vanhempien saatua ennen sotaa Viron kansalaisuuden ja 80 000 venäläistä on suorittanut kielikokeen ja saanut viron kansalaisuuden. Ilman virallisia dokumentteja olevien ihmisten määräksi Viron viranomaiset arvioivat 20 000 – 50 000 henkeä.
”Virossa on alkanut venäjänkielisen väestön vieraantuminen virolaisesta yhteiskunnasta. Se merkitsee tulevaisuudessa etnisen konfliktin vaaraa”, Semjonov sanoo.
Leena Hietanen
kuva: Leena Hietanen
kuvateksti:
Aleksei Semjonov katsoo, että kieltäessään venäjänkieliseltä väestöltä kansalaisuuden, Viro syyllistyi ihmisoikeusrikkomukseen.
(Julkaistu Kauppalehdessä 6.9.1997)
Vastine:
Virossa ei ole venäläislakeja
Aleksei Semjonovin Leena Hietaselle antama haastattelu ”Viron venäläislait eivät kelpaa EU:lle” (KL 28.08.1997) tarjoaa hyvän mahdollisuuden muistuttaa KL:n lukijoille vielä kerran, että EU:n komissio antoi Viron kehitykselle hyvän arvosanan 16.7.1997 julkistetussa Agenda 2000-asiakirjassaan. Tämä on meille tärkeä palaute, koska virolaisen lainsäädännön kehitys tapahtuu paljolti kansainvälisten järjestöjen (YK, EN, ETYJ) neuvojen mukaisesti.
Virossa ei ole erikseen venäläislakeja, meillä on kaikille yhteinen lainsäädäntö. Harhauttavaa on myös epäselvä termien käyttö. Esimerkiksi Viron laissa ei tunneta käsitettä maan alkuperäinen väestö ja vähemmistöllä onkin tosiasiassa maan kansalaisuus. Vähemmistö ei ole sama kuin laajempi käsite, Viron alueella oleva venäjänkielinen väestö.
Maan myynti ulkomaalaisille on Virossa säädetty lailla, jonka mukaisesti maan myynnistä päättää maaherra. Maan myynti ulkomaalaisille rajavyöhykkeellä on turvallisuussyistä rajoitettu (kuten Suomessakin).
Oleskeluluvalla Virossa asuvat ulkomaalaiset saavat käyttää yksityistämisseteleitä maan ostossa täysin samalla tavalla kuten Viron kansalaisetkin.
Kalastuslupa myönnetään kansalaisille ja ulkomaalaisille ihan saman tapaan – kalastuslain mukaisesti. Sienestys ja marjojen poiminta on vapaa.
Viron ortodoksiseurakuntien niin sanottua omaisuuskiistaa on syytä käsitellä erikseen. Tässä ihan lyhyt tiivistelmä – Konstantinopolin alaisuudessa toimiva Viron apostolinen ortodoksikirkko on antanut Moskovan patriarkaatin alaisille venäjänkielisille ortodoksiseurakunnille (jotka eivät ole rekisteröineet kirkkoansa Viron lakien mukaisesti) niiden käyttämien kirkkorakennuksien ja kaluston ilmaisen käyttöoikeuden.
Merle Pajula
lehdistösihteeri
Viron suurlähetystö
Kommentit:
1.Euroopan komissio moitti europarlamentaarikko Jörn Donnerin Viro-raporttia liian kriittiseksi ja pitkäksi. Donner lyhensi raporttiansa siistimällä Viron epäkohtia vähemmäksi. Asiasta syntyi vaikutelma kuin Euroopan komissio toimisi samoin kuin Neuvostoliitto: emme halua kuulla totuutta vaan haluamme positiivisen raportin. Jos Suomen ainoa eurooppalainen intellektuelli Jörn Donner ei uskaltanut sanoa pahaa sanaa Virosta, vielä vähemmän sitä odotettiin kokoomuksen edustajalta Kirsi Pihalta. Hän johti europarlamentissa Viro-valtuuskuntaa vuodesta 1997. Piha otti asiakseen puolustaa Viron EU-jäsenyyttä ehdoitta.
2. Virossa siirtyivät syyskuun 1.päivänä 2007 kaikki venäläiset koulut 10. luokasta lähtien oppimaan Viron kirjallisuutta viron kielellä. Muutos koskee kaikkia Viron 63 venäjän kielistä lukiota. Viron kielellä opetetaan lisäksi 13 lukiossa taidehistoriaa, musiikkia kymmenessä, voimistelua yhdeksässä, Viron kulttuurihistoriaa ja matematiikkaa viidessä, maatietoa, yhteiskuntaoppia, biologiaa ja tietokoneopetusta neljässä venäjänkielisessä koulussa. (Uutisportaali Delfi 18.08.2007)
3. Viro laatii yhä edelleen venäläislakeja, joista esimerkkinä on kesäkuun 1. päivänä 2006 voimaan tullut laki, jolla harmaan eli muukalaispassin omistajien on oleskelulupaansa pidentäessään suoritettava viron kielen alkeistason koe. Laki tiukentaa pitkäaikaisen oleskeluluvan saantia maan venäläiselle väestölle, jolla ei ole minkään valtakunnan kansalaisuutta. Heitä oli vuonna 2007 noin 120 000 henkeä. (Uutisportaali Delfi 20.03.2007)
Donnerin raportti
(Julkaistu Turun Sanomissa 8.8.1997)
Donner suosittelee
Virolle kaksikielisyyttä
TS/Tallinna
Leena Hietanen
Euroopan komissiolle Virosta raporttia kirjoittava Jörn Donner suosittelee Virolle maan muuttamista kaksikieliseksi ja venäläisten kansalaisuuden helpottamista. Donner vietti Virossa alkuviikon käyden muun muassa Narvassa. Hän toteaa Eesti Ekspress-lehden haastattelussa, että Viron olisi helpotettava venäjänkielisen vähemmistön asemaa tekemällä venäjän kielestä toinen virallinen virallinen kieli Viroon.
Donnerin raportti valmistuu syyskuun alkuun mennessä ja sen ottaa käsiteltäväkseen Euroopan parlamentti ryhtyessään käsittelemään Viron jäsenyyttä.
Donner piti Viron ongelmina myös oikeusjärjestelmän puutteita, julkisen sektorin virkamieskunnan vähäisyyttä sekä taloudellisen perustan ja teollisen tuotannon kapeutta. Donner sanoo Euroopan parlamentin käsittelyyn menevässä raportissaan suosittelevansa Viroa EU:n jäseneksi. Viron ulkoministeriön lehdistöosaston päällikkö Ethel Halliste toteaa, että Donnerin ehdotukset kaksikielisestä Virosta ovat epävirallisella vierailulla olevan Donnerin henkilökohtaisia mielipiteitä.
Viron perustuslaissa taataan viron kielelle valtion virallisen kielen asema, eivätkä perustuslain muuttamisehdotukset kuulu Hallisten mielestä Euroopan parlamentin kompetenssiin.
Viron parlamentin ulkoasiainvaliokunnan jäsen Kristina Ojuland katsoo, että mikäli venäjän kielelle taattaisiin yhdenvertainen asema, se entisestään heikentäisi venäjänkielisen väestön halua oppia viroa – ja heidän integrointinsa virolaiseen yhteiskuntaan olisi entistä vaikeampaa.
Donner suosittelee
Virolle kaksikielisyyttä
TS/Tallinna
Leena Hietanen
Euroopan komissiolle Virosta raporttia kirjoittava Jörn Donner suosittelee Virolle maan muuttamista kaksikieliseksi ja venäläisten kansalaisuuden helpottamista. Donner vietti Virossa alkuviikon käyden muun muassa Narvassa. Hän toteaa Eesti Ekspress-lehden haastattelussa, että Viron olisi helpotettava venäjänkielisen vähemmistön asemaa tekemällä venäjän kielestä toinen virallinen virallinen kieli Viroon.
Donnerin raportti valmistuu syyskuun alkuun mennessä ja sen ottaa käsiteltäväkseen Euroopan parlamentti ryhtyessään käsittelemään Viron jäsenyyttä.
Donner piti Viron ongelmina myös oikeusjärjestelmän puutteita, julkisen sektorin virkamieskunnan vähäisyyttä sekä taloudellisen perustan ja teollisen tuotannon kapeutta. Donner sanoo Euroopan parlamentin käsittelyyn menevässä raportissaan suosittelevansa Viroa EU:n jäseneksi. Viron ulkoministeriön lehdistöosaston päällikkö Ethel Halliste toteaa, että Donnerin ehdotukset kaksikielisestä Virosta ovat epävirallisella vierailulla olevan Donnerin henkilökohtaisia mielipiteitä.
Viron perustuslaissa taataan viron kielelle valtion virallisen kielen asema, eivätkä perustuslain muuttamisehdotukset kuulu Hallisten mielestä Euroopan parlamentin kompetenssiin.
Viron parlamentin ulkoasiainvaliokunnan jäsen Kristina Ojuland katsoo, että mikäli venäjän kielelle taattaisiin yhdenvertainen asema, se entisestään heikentäisi venäjänkielisen väestön halua oppia viroa – ja heidän integrointinsa virolaiseen yhteiskuntaan olisi entistä vaikeampaa.
maanantai 4. helmikuuta 2008
Euroopan Israel
(Julkaistu Kauppalehdessä 2.11.2000)
VIRON VÄHEMMISTÖPOLITIIKKA
REMONTOITAVA ENNEN EU-JÄSENYYTTÄ
Suomelta toivotaan aktiivisempaa otetta vähemmistön aseman parantamiseksi
KL TALLINNA
Virossa toimiva kansalaisjärjestö Ihmisoikeuksien tiedotuskeskus on korostanut linjaa, ettei Viroa tulisi hyväksyä EU:n jäseneksi ennen kuin vähemmistön asema on Virossa turvattu.
”Epäilen, ymmärretäänkö Brysselissä, mikä Viron todellinen tilanne on”, keskuksen johtaja, Aleksei Semjonov kysyy.
”Nyt olisi oikea aika vaikuttaa, koska Viron ulkopoliittinen johto tekee kaikkensa EU-kelpoisuuden saavuttamiseksi”, hän sanoo.
Semjonovin mielestä EU:ssa ei ymmärretä Viron kansalaisuudettomuuden ongelmaa eikä sen historiaa. EU:n tulisi Semjonovin mielestä myös miettiä, mitä EU:lle merkitsevät Viron ja Latvian jäsenyyksien mukanaan tuomat sadat tuhannet statukseltaan ei-kansalaiset.
EU:ssa
kaksoisstandardit
Semjonovin mukaan EU:n painostus Viron vähemmistöpolitiikkaa kohtaan on ollut heikkoa, jos ei suorastaan olematonta. Hän siteeraa juutalaista ystäväänsä, jonka mukaan maailma ei koskaan katsoisi rauhallisena sivusta, jos yksi maa jättäisi 300 000 juutalaista ilman kansalaisuutta.
”EU:ssa on kaksoisstandardit. Se, mitä ei ole mahdollista tehdä juutalaisille on mahdollista tehdä venäläisille”, hän ironisoi.
Viron vähemmistön olotila on Semjonovin mukaan ”integraatiopolitiikasta” huolimatta vain vaikeutunut. Uutena ilmiönä on epäsuora syrjintä. Vaikka Viron kansalaisista jo noin 10 prosenttia on venäläisiä, heidän äänensä ei kuulu.
”Venäläisillä on selvä aliedustus julkisella sektorilla. Viron kansalaisuus ja kielitaito ei takaa venäläisille parempia mahdollisuuksia Virossa. Kansalaisinakin heitä sorretaan”, hän toteaa.
Tästä on seurauksena se, että esimerkiksi Narvassa Venäjän kansalaisuutta otetaan yhä enenevässä määrin. Venäläiset nuoret myöskin alkavat opiskella viron kielen sijasta englantia ja valmistautua maasta lähtöön.
Euroopan
Israel
Semjonovin mielestä nyky-Viroa voi verrata Israeliin, joka on Viron tapaan etninen demokratia.
”Viro on kehittymässä Euroopan Israeliksi, jossa on kahden luokan kansalaisia ja täysin kansalaisuudettomia ihmisiä”, hän sanoo.
Virossa jatkuu edelleen työpaikoilla venäjänkielisten irtisanomiset. Viimeksi vankilat suunnittelivat kaikille ei-kansalaisille potkuja. Julkinen sektori, koulut, oikeuslaitos ja poliisi on puhdistettu ei-kansalaisista. Semjonov uskoo venäläisten sietokyvyn kestävän yhden sukupolven.
”Kuten Israelissakin jossakin vaiheessa väkivaltaisuudet ovat väistämättömiä. Ensimmäinen sukupolvi odottaa ja toivoo parempaa. Seuraavat enää eivät”, Semjonov sanoo.
Semjonov ennustaa venäläisen vähemmistön jakautuvan tulevaisuudessa kahteen ryhmään: kouluttamattomat vajoavat yhteiskunnan pohjalle ja dynaamiset, koulutetut pakenevat Virosta.
”Kehitys on jo alkanut. Narkomania-ongelma venäläisten parissa kertoo osan väestön romahduksesta. Se tuo uusia ongelmia Virolle”, hän arvioi.
Vähemmistön aseman parantamisen kannalta oleellista on kansalaisuuden saaminen ehdoitta ja kielilain helpottaminen. Semjonov ei usko muutosten tapahtuvan ilman ulkopuolista painostusta.
”Suomen rooli on tärkein. Suomi on Viron puolesta puhuja EU:ssa. Suomalaisten pitäisi olla aktiivisempia ja paremmin informoituja vähemmistön tilanteesta, jotta he voisivat esittää rakentavaa painostusta Virolle”, hän sanoo.
LEENA HIETANEN
KUVA: ANDRES TEISS
KUVATEKSTI:
Venäläisten ihmisoikeuskysymyksiin keskittynyt Aleksei Semjonov vaatii nolla-ratkaisua eli venäläisille automaattista Viron kansalaisuutta.
VIRON VÄHEMMISTÖPOLITIIKKA
REMONTOITAVA ENNEN EU-JÄSENYYTTÄ
Suomelta toivotaan aktiivisempaa otetta vähemmistön aseman parantamiseksi
KL TALLINNA
Virossa toimiva kansalaisjärjestö Ihmisoikeuksien tiedotuskeskus on korostanut linjaa, ettei Viroa tulisi hyväksyä EU:n jäseneksi ennen kuin vähemmistön asema on Virossa turvattu.
”Epäilen, ymmärretäänkö Brysselissä, mikä Viron todellinen tilanne on”, keskuksen johtaja, Aleksei Semjonov kysyy.
”Nyt olisi oikea aika vaikuttaa, koska Viron ulkopoliittinen johto tekee kaikkensa EU-kelpoisuuden saavuttamiseksi”, hän sanoo.
Semjonovin mielestä EU:ssa ei ymmärretä Viron kansalaisuudettomuuden ongelmaa eikä sen historiaa. EU:n tulisi Semjonovin mielestä myös miettiä, mitä EU:lle merkitsevät Viron ja Latvian jäsenyyksien mukanaan tuomat sadat tuhannet statukseltaan ei-kansalaiset.
EU:ssa
kaksoisstandardit
Semjonovin mukaan EU:n painostus Viron vähemmistöpolitiikkaa kohtaan on ollut heikkoa, jos ei suorastaan olematonta. Hän siteeraa juutalaista ystäväänsä, jonka mukaan maailma ei koskaan katsoisi rauhallisena sivusta, jos yksi maa jättäisi 300 000 juutalaista ilman kansalaisuutta.
”EU:ssa on kaksoisstandardit. Se, mitä ei ole mahdollista tehdä juutalaisille on mahdollista tehdä venäläisille”, hän ironisoi.
Viron vähemmistön olotila on Semjonovin mukaan ”integraatiopolitiikasta” huolimatta vain vaikeutunut. Uutena ilmiönä on epäsuora syrjintä. Vaikka Viron kansalaisista jo noin 10 prosenttia on venäläisiä, heidän äänensä ei kuulu.
”Venäläisillä on selvä aliedustus julkisella sektorilla. Viron kansalaisuus ja kielitaito ei takaa venäläisille parempia mahdollisuuksia Virossa. Kansalaisinakin heitä sorretaan”, hän toteaa.
Tästä on seurauksena se, että esimerkiksi Narvassa Venäjän kansalaisuutta otetaan yhä enenevässä määrin. Venäläiset nuoret myöskin alkavat opiskella viron kielen sijasta englantia ja valmistautua maasta lähtöön.
Euroopan
Israel
Semjonovin mielestä nyky-Viroa voi verrata Israeliin, joka on Viron tapaan etninen demokratia.
”Viro on kehittymässä Euroopan Israeliksi, jossa on kahden luokan kansalaisia ja täysin kansalaisuudettomia ihmisiä”, hän sanoo.
Virossa jatkuu edelleen työpaikoilla venäjänkielisten irtisanomiset. Viimeksi vankilat suunnittelivat kaikille ei-kansalaisille potkuja. Julkinen sektori, koulut, oikeuslaitos ja poliisi on puhdistettu ei-kansalaisista. Semjonov uskoo venäläisten sietokyvyn kestävän yhden sukupolven.
”Kuten Israelissakin jossakin vaiheessa väkivaltaisuudet ovat väistämättömiä. Ensimmäinen sukupolvi odottaa ja toivoo parempaa. Seuraavat enää eivät”, Semjonov sanoo.
Semjonov ennustaa venäläisen vähemmistön jakautuvan tulevaisuudessa kahteen ryhmään: kouluttamattomat vajoavat yhteiskunnan pohjalle ja dynaamiset, koulutetut pakenevat Virosta.
”Kehitys on jo alkanut. Narkomania-ongelma venäläisten parissa kertoo osan väestön romahduksesta. Se tuo uusia ongelmia Virolle”, hän arvioi.
Vähemmistön aseman parantamisen kannalta oleellista on kansalaisuuden saaminen ehdoitta ja kielilain helpottaminen. Semjonov ei usko muutosten tapahtuvan ilman ulkopuolista painostusta.
”Suomen rooli on tärkein. Suomi on Viron puolesta puhuja EU:ssa. Suomalaisten pitäisi olla aktiivisempia ja paremmin informoituja vähemmistön tilanteesta, jotta he voisivat esittää rakentavaa painostusta Virolle”, hän sanoo.
LEENA HIETANEN
KUVA: ANDRES TEISS
KUVATEKSTI:
Venäläisten ihmisoikeuskysymyksiin keskittynyt Aleksei Semjonov vaatii nolla-ratkaisua eli venäläisille automaattista Viron kansalaisuutta.
Mart Laarin puhdistukset
(Julkaistu Turun Sanomissa 9.11.2003)
Viro aloitti jälleen
venäläisten karkotukset
Kansalaisuusvirasto pitää karkotettavia suljetulla leirillä
TS/Tallinna
Leena Hietanen
Viro on karkoittamassa ensimmäistä venäläistä kahdentoista venäläisen joukosta, jotka se on määrännyt maasta poistettavaksi. Kaikki 12 venäläistä ovat entisen Neuvosto-Viron kansalaisia. Viro perustelee karkoituksia sillä, että miehet ovat sotilaseläkeläisiä ja saaneet Yhdysvalloilta muuttoapua Venäjälle. Viro yritti edellisen kerran karkoittaa neuvostoupseereita vuonna 1997. Ulkoministeri Toomas-Hendrik Ilves ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön saksalainen ihmisoikeustarkkailija Uwe Mahrenholz listasivat yhdeksän neuvostoupseeria Viron turvallisuudelle vaarallisiksi henkilöiksi. Pääministeri Mart Siimann esti kuitenkin kyyditykset.
Asunto
Pietarissa
Karkoitettavaksi määrätty Nikolai Mikolenko (49) on sotilasarvoltaan luutnantti. Hän otti vuonna 1995 vastaan Yhdysvaltain raha-avun 25000 dollaria ostaakseen asunnon Pietarista. Hän ei kuitenkaan lähtenyt maasta. Viron kansalaisuusvirasto (KMA) eväsi häneltä oleskeluluvan jo vuonna 2001. Mikolenko valitti asiasta oikeuteen, mutta on hävinnyt kaikki oikeusasteet KMA:ta vastaan. Mikolenkon asianajaja on valittanut päätöksestä Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen. Hänen mukaansa Viro ei noudata Viron ja Venäjän välistä sopimusta vuodelta 1994, jossa Viro sitoutuu antamaan neuvostoarmeijassa palvelleille miehille sosiaaliset takuut.
KMA:n lehdistösihteeri Heikki Kirotar puolestaan katsoo, että 12 venäläisen karkoittaminen on täysin perusteltua.
-He ovat saaneet Yhdysvalloilta asunnon Venäjältä. Mikolenko palautetaan kotimaahansa, Kirotar sanoo.
Mikolenko on asunut Virossa 22 vuotta. Hänellä on kaksi täysikäistä lasta, joista toinen on syntynyt Virossa. Lapset ja hänen entinen vaimonsa asuvat Virossa.
-Mikolenko ei voi vedota perheen hajottamista estäviin ihmisoikeussopimuksiin, koska hänen perheensä on hajonnut, Kirotar sanoo.
Karkotuskeskus
vai keskitysleiri
KMA sijoitti Mikolenkon odottamaan junakyytiä Venäjän rajalle Harkun karkoituskeskukseen.
-Euroopan Unioni vaati, että karkoitettavia ei saa sijoittaa vankiloihin, koska he eivät ole rikollisia, Kirotar selittää.
KMA kunnosti vanhan rakennuksen huoneistot vastaamaan EU:n vaatimuksia. Keskusta ympäröi piikkilanka-aita. Mikolenkolla on ympärivuorokautinen valvonta. Hän ei saa poistua leiriltä. Hänen luokseen ei päästetä kuin sukulaiset, lakimies, Venäjän konsuli ja pappi. Lehdistö ei pääse häntä tapaamaan. Mikolenkon huoneen ovi lukitaan ulkopuolelta.
KMA ei kerro, kuinka monta vartijaa Mikolenkolla on ja minkälainen aseistus heillä on. Jos Mikolenko yrittää paeta, vartijoilla on oikeus ampua häntä.
-Virossa on tarkkaan määritelty, milloin saa ampua. Se on viimeinen keino, kun muut puolustus- ja estämiskeinot on käytetty, Kirotar sanoo.
Karkoitusleiri ei kuulu Viron vankilalaitokselle eikä ole siten oikeusministeriön alainen. Sen ylläpitäjä on KMA, joka ostaa vartijapalvelut yksityiseltä turvafirma Falckilta.
-Keskus vastaa EU:n asettamia normeja karkoitettavien pitopaikaksi, Kirotar vakuuttaa.
Yhdysvallat
tukena
Latvia on tehnyt jo vastaavanlaisia karkoituksia. Euroopan Neuvosto on määrännyt Latvian ottamaan karkoitetut takaisin ja määrännyt valtion maksamaan vahingonkorvauksia heille.
-Euroopan Neuvostossa oikeudenkäynti kestää pitkää. Mikolenko odottaa päätöstä kotimaassaan, Kirotar sanoo.
KMA on etsimässä 11 muuta karkoitettavaa leirille. Heistä yhden tiedetään jo lähteneen maasta.
Yhdysvallat seuraa karkoituksia Viron sisäisenä asiana. Yhdysvaltain Viron suurlähetystön lehdistösihteeri Thomas Hodges antaa kuitenkin tukea Viron karkoituksille.
-Jokainen venäläinen upseeri teki valoehtoisen todistuksen osallistuessaan asunto-ohjelmaan, että hän ja hänen perheensä luopuvat asuinnoistaan Baltian maissa, he eivät hae pysyvää oleskelua missään Baltian maassa ja tulevat sen jälkeen Baltiaan ainoastaan ’ulkomaisena vieraana’, Thomas Hodges sanoo.
-USA:n näkemyksen mukaan päätös venäläisten upseerien laillisuudesta Virossa kuuluu Viron hallitukselle. Kyse on kansallisesta itsemääräämisoikeudesta, Hodges lisää.
Kuvat: Albert Truuväärt
Kuvateksti: Viron kansalaisuusviraston mukaan pikkilanka-aita ja aseistetut vartijat vastaavat EU:n vaatimia ei-vankilamaisia oloja karkoitetuille.
Kansalaisuusviraston lehdistösihteeri Heikki Kirotar katsoo venäläisten upseereiden Yhdsyvaltain avun vastaaoton laillistavan karkoitukset.
Viro aloitti jälleen
venäläisten karkotukset
Kansalaisuusvirasto pitää karkotettavia suljetulla leirillä
TS/Tallinna
Leena Hietanen
Viro on karkoittamassa ensimmäistä venäläistä kahdentoista venäläisen joukosta, jotka se on määrännyt maasta poistettavaksi. Kaikki 12 venäläistä ovat entisen Neuvosto-Viron kansalaisia. Viro perustelee karkoituksia sillä, että miehet ovat sotilaseläkeläisiä ja saaneet Yhdysvalloilta muuttoapua Venäjälle. Viro yritti edellisen kerran karkoittaa neuvostoupseereita vuonna 1997. Ulkoministeri Toomas-Hendrik Ilves ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön saksalainen ihmisoikeustarkkailija Uwe Mahrenholz listasivat yhdeksän neuvostoupseeria Viron turvallisuudelle vaarallisiksi henkilöiksi. Pääministeri Mart Siimann esti kuitenkin kyyditykset.
Asunto
Pietarissa
Karkoitettavaksi määrätty Nikolai Mikolenko (49) on sotilasarvoltaan luutnantti. Hän otti vuonna 1995 vastaan Yhdysvaltain raha-avun 25000 dollaria ostaakseen asunnon Pietarista. Hän ei kuitenkaan lähtenyt maasta. Viron kansalaisuusvirasto (KMA) eväsi häneltä oleskeluluvan jo vuonna 2001. Mikolenko valitti asiasta oikeuteen, mutta on hävinnyt kaikki oikeusasteet KMA:ta vastaan. Mikolenkon asianajaja on valittanut päätöksestä Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen. Hänen mukaansa Viro ei noudata Viron ja Venäjän välistä sopimusta vuodelta 1994, jossa Viro sitoutuu antamaan neuvostoarmeijassa palvelleille miehille sosiaaliset takuut.
KMA:n lehdistösihteeri Heikki Kirotar puolestaan katsoo, että 12 venäläisen karkoittaminen on täysin perusteltua.
-He ovat saaneet Yhdysvalloilta asunnon Venäjältä. Mikolenko palautetaan kotimaahansa, Kirotar sanoo.
Mikolenko on asunut Virossa 22 vuotta. Hänellä on kaksi täysikäistä lasta, joista toinen on syntynyt Virossa. Lapset ja hänen entinen vaimonsa asuvat Virossa.
-Mikolenko ei voi vedota perheen hajottamista estäviin ihmisoikeussopimuksiin, koska hänen perheensä on hajonnut, Kirotar sanoo.
Karkotuskeskus
vai keskitysleiri
KMA sijoitti Mikolenkon odottamaan junakyytiä Venäjän rajalle Harkun karkoituskeskukseen.
-Euroopan Unioni vaati, että karkoitettavia ei saa sijoittaa vankiloihin, koska he eivät ole rikollisia, Kirotar selittää.
KMA kunnosti vanhan rakennuksen huoneistot vastaamaan EU:n vaatimuksia. Keskusta ympäröi piikkilanka-aita. Mikolenkolla on ympärivuorokautinen valvonta. Hän ei saa poistua leiriltä. Hänen luokseen ei päästetä kuin sukulaiset, lakimies, Venäjän konsuli ja pappi. Lehdistö ei pääse häntä tapaamaan. Mikolenkon huoneen ovi lukitaan ulkopuolelta.
KMA ei kerro, kuinka monta vartijaa Mikolenkolla on ja minkälainen aseistus heillä on. Jos Mikolenko yrittää paeta, vartijoilla on oikeus ampua häntä.
-Virossa on tarkkaan määritelty, milloin saa ampua. Se on viimeinen keino, kun muut puolustus- ja estämiskeinot on käytetty, Kirotar sanoo.
Karkoitusleiri ei kuulu Viron vankilalaitokselle eikä ole siten oikeusministeriön alainen. Sen ylläpitäjä on KMA, joka ostaa vartijapalvelut yksityiseltä turvafirma Falckilta.
-Keskus vastaa EU:n asettamia normeja karkoitettavien pitopaikaksi, Kirotar vakuuttaa.
Yhdysvallat
tukena
Latvia on tehnyt jo vastaavanlaisia karkoituksia. Euroopan Neuvosto on määrännyt Latvian ottamaan karkoitetut takaisin ja määrännyt valtion maksamaan vahingonkorvauksia heille.
-Euroopan Neuvostossa oikeudenkäynti kestää pitkää. Mikolenko odottaa päätöstä kotimaassaan, Kirotar sanoo.
KMA on etsimässä 11 muuta karkoitettavaa leirille. Heistä yhden tiedetään jo lähteneen maasta.
Yhdysvallat seuraa karkoituksia Viron sisäisenä asiana. Yhdysvaltain Viron suurlähetystön lehdistösihteeri Thomas Hodges antaa kuitenkin tukea Viron karkoituksille.
-Jokainen venäläinen upseeri teki valoehtoisen todistuksen osallistuessaan asunto-ohjelmaan, että hän ja hänen perheensä luopuvat asuinnoistaan Baltian maissa, he eivät hae pysyvää oleskelua missään Baltian maassa ja tulevat sen jälkeen Baltiaan ainoastaan ’ulkomaisena vieraana’, Thomas Hodges sanoo.
-USA:n näkemyksen mukaan päätös venäläisten upseerien laillisuudesta Virossa kuuluu Viron hallitukselle. Kyse on kansallisesta itsemääräämisoikeudesta, Hodges lisää.
Kuvat: Albert Truuväärt
Kuvateksti: Viron kansalaisuusviraston mukaan pikkilanka-aita ja aseistetut vartijat vastaavat EU:n vaatimia ei-vankilamaisia oloja karkoitetuille.
Kansalaisuusviraston lehdistösihteeri Heikki Kirotar katsoo venäläisten upseereiden Yhdsyvaltain avun vastaaoton laillistavan karkoitukset.
Naton I maihinnousuharjoitus
(Julkaistu Turun Sanomissa 20.07.1997)
VIROSSA OPITAAN RAUHANTURVAAMISTA
Paldiskin venäläiset arvioivat USA:n mukanaolon tiedusteluksi
TS/Paldiski
LEENA HIETANEN
Paldiskin pienen kaupungin rajalla tarkistetaan paperit kahteen kertaan ennen kuin pääsee seuraamaan Naton rauhankumppanuuden hengessä toimivaa Baltic Challenge-koulutustapahtumaa. Tulijoita tervehtii pellolla räjähtäneen miinan vihreä savupilvi. Amerikkalainen Marylandin kansalliskaartin yliluutnantti Morgan Hawk opettaa liettualaisille asevelvollisille miinanraivausta. Eri ryhmissä on muista Baltian maista sotilaita miinakenttään liittyvissä harjoituksissa.
Harjoitusten avulla pyritään testaamaan kahdeksan eri maan armeijasta tulevien sotilaiden yhteensopivuutta. Morgan Hawk sanoo, ettei suuria ongelmia ole. Koulutustapahtuman virallinen kieli, englanti tuottaa joillekin balttiyksiköille ongelmia. Muutamia asioita tehdään Hawkin mukaan Yhdysvalloissa eri tavalla.
"Miinoja ei etsitä niin lähellä tosiaan. Harjoituksen jälkeen käymme läpi tilanteet ja etsimme parhaan vaihtoehdon toimia", Hawk sanoo.
Kaksivaiheinen
koulutus
Baltic Challengessä on kaksi vaihetta. Viime sunnuntaina alkaneessa harjoitteluvaiheessa on lähdetty liikkeelle rauhanturvaamiseen ja humanitääriseen apuun liittyvistä toiminnoista. Seitsemän rastin avulla käydään läpi mm. miinojen raivausta, partiointia, viestitystä, mellakan torjuntaa, lääkintää ja haavoittuneiden kuljetusta. Toinen vaihe eli ns. sovellettu vaihe kenttäharjoituksineen alkoi eilen lauantaina. Sovelletussa vaiheessa on taisteluharjoituksia Paldiskin kaupungissa, jossa räjäytetään mm. talo. Baltic Challenge loppuu ensi keskiviikkona.
Baltic Challengeen ottaa osaa yhteensä 2700 sotilasta, joista suurin osa, 1400, tulee Yhdysvaltain laivastosta ja merijalkaväestä. Muut osanottajat tulevat Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Virosta, Latviasta, Liettuasta ja Ukrainasta. Suomesta mukana on viisi tarkkailijaa esikuntatehtävissä.
Baltic Challengen tiedottajana toimiva Porin prikaatin yliluutnantti Matti Vihurila kertoo ensimmäisen harjoittelun tapahtuvan tilanteessa, missä Paldiskissa on ollut maanjäristys. Katastrofialueelle viedään humanitaarista apua, jota Viro on pyytänyt erikoisesti Yhdysvalloista. Vaikka Paldiskin matalalla rannikolla maanjäristys on täysin epätodellinen, amerikkalaiset ovat lehtihaastatteluissa sanoneet, että Venäjän vuoristoissa voi tapahtua maanjäristyksiä ja heidät voidaan kutsua sinne apuun.
Erikoisjoukot
mukana
Amerikkalainen merijalkaväki on arvostettu sotajoukko. Vihurila kertoo, että osa heistä on ollut mukana Persianlahden sodassa. Miinakentältä löytyvä huoltopataljoonan Andrew Lewis esittelee merijalkaväkeä ylpeänä.
"Me emme jää pitämään asemia. Me liikumme siellä, missä taistellaan", hän sanoo.
Lewis kuten suurin osa Baltic Challengeen osallistuvista amerikkalaisista on ensimmäistä kertaa entisessä neuvostotukikohdassa.
"Olen yllättynyt, että Paldiski on niin pieni amerikkalaiseen tukikohtaan verrattuna", hän sanoo.
Amerikkalaisten taistelujoukkojen osallistuminen niin suuressa mittakaavassa Paldiskin rauhankumppanuusharjoituksiin on Vihurilan mielestä perusteltua.
"Amerikkalaiset lähtevät siitä, että konfliktit maailmassa tapahtuvat 500 kilometrin etäisyydeltä rannikolta, joten merijalkaväki on aina käyttökelpoinen", hän sanoo.
Baltic Challenge hyödyntää entisen neuvostotukikohdan infrastruktuuria harjoituksissaan. Amerikkalaiset laskuvarjojoukot ovat tutustuneet Paldiksin lähellä olevaan Ämarin lentotukikohtaan, jossa ne suorittivat laskuvarjohyppyjä.
Kokemusta
kansainvälisyydestä
Virolainen, Libanonissa rauhanturvatehtävissä ollut vääpeli Janis Toomla on tyytyväinen ensimmäisen jakson harjoituksiin. Hän johtaa balttien yhteisen rauhanturvajoukon harjoitusta tarkastuspisteessä, jossa syntyy kahnauksia. Hänen mielestään monikansalliset harjoitukset ovat tärkeitä, kun työskennellään kansainvälisissä tehtävissä. Häneen on tehnyt vaikutuksen amerikkalaisten sotilaiden kova harjoittelu ja heidän varovaisuutensa ja oman turvallisuutensa takaaminen.
Baltic Challengessa on mukana myös naissotilaita. Kenttäsairaalan huoltojoukkojen komentaja Linda Bailey kertoo naisten määräksi 25. Yhdysvalloissa kasvaa hänen mukaansa naisten kiinnostus sotilasuraa kohtaan. Naiset työskentelevät Yhdysvaltain armeijassa ennen kaikkea huoltojoukoissa.
Baltic Challengen harjoitteluvaiheen rasteilla on leppoisa tunnelma. Kenttäsairaalassa odotetaan helikopterin tuloa niin kauan, että "potilaiden" henki alkaa olla jo vaarassa. Ja kun latvialainen helikopteri viimein tulee, merijalkaväen kenttäsairaalan henkilökunta ryntää valokuvaamaan itseänsä Paldiskin auringonpaisteessa. Tunnelma katastrofista, maanjäristyksestä tai sodasta on kaukana.
Mutinaa
Paldiskissa
Rauhanturvaoperaation tapahtumapaikalla Paldiskissa elää noin 5000 ihmistä, joista 90 prosenttia on venäläisiä. Suuri osa heistä on sotilaseläkeläisiä ja heidän perheenjäseniään. Katugallupin tekeminen on vaikeaa, sillä haasteltavat kieltäytyvät vihaisina kommentoimasta tapahtumaa. Kaksi vanhempaa naista kivahtaa, ettei heillä ole mitään kiinnostusta rauhanturvaoperaatioon eivätkä he halua sekaantua politiikkaan. Vanhempi täti Maria Lebedeva sanoo, että Paldiskissa on aina ollut sotilaita ja on taas, joten tilanne on normaali. Rakennustyömaalla olevat venäläiset miehet eivät salaa ärtymystään. Heidän mielestään parin sadan virolaisen sotilaan osallistuminen on pelkkä peittely-yritys sille, että amerikkalaiset ovat sodan varalta tiedusteluretkellä Paldiskissa. Yksi heistä pitää tilannetta provokaationa.
Varsinaisesti joukkojen läsnäolo Paldiskin kaupungissa alkoi tuntua eilen, kun rauhanturvajoukot laannuttavat maanjäristyksen jälkeen syntyneitä mellakoita kaupungissa.
KUVAT: ALBERT TRUUVÄÄRT
kuvatekstit:
Liettualaisia sotilaita etenee miinakentällä Paldiskin Baltic Challenge-rauhanturvakoulutuksessa.
Latvialaiset harjoittelevat haavoittuneiden kantamista.
Yliluutnantti Mark Hawk on tyytyväinen Baltian maiden joukkojen koulutustasoon.
Maria Lebedeva pitää sotilaiden läsnäoloa Paldiskissa normaalina.
KAINALO:
BALTIC CHALLENGE
EI OLE SOTAHARJOITUS
Suomalainen tarkkailija, Porin Prikaatin yliluutnantti Matti Vihurila korostaa, että Baltic Challenge ei ole sotaharjoitus.
"Tämä operaatio tehdään rauhankumppanuuden hengessä. Varsinaisia taisteluharjoituksia ei ole vaan toimintakohtaukset liittyvät humanitaarisen avun vientiin ja katastrofitilanteissa syntyneisiin mellakoihin", Vihurila sanoo.
Paldiskissa ei hänen mielestään harjoitella kaupunkisodankäyntiä vaan maanjäristyksen jälkeen osa ihmisiä alkaa mellakoida ja ryöstellä. Sellainen mahdollisuus, että todellisuudessa Paldiskissa amerikkalaiset joukot harjoittelisivat venäläisen kaupungin valloitusta ja vastarinnan kukistamista, on hänen mielestään poissuljettu vaihtoehto.
"Tämä on normaalia rauhanturvaamiseen liittyvää koulutusta. Joka tasolla tehdään yhteistyötä operaation johtoa myöten", Vihurila sanoo.
Syyt suomalaisten vähäiselle osallistumiselle operaatioon ovat Virhurilan mukaan käytännölliset eivätkä poliittiset.
"Suomessa ei ole koulutuksessa valmiusjoukkoja, joita olisi voinut operaatioon lähettää", hän sanoo. Ruotsista Paldiskissa on kolme miinalaivaa ja 75 sotilasta.
Venäjä ei ole osallistunut operaatioon. Postimees-lehden mukaan Venäjällä ollaan närkästyneitä siitä, ettei Viro ole tiedottanut harjoituksista Venäjää. Viron pääesikunnan lehdistösihteeri Andres Reimer toteaa lehdelle, ettei Viron suvereenina valtiona tarvitse ilmoittaa Venäjälle sotilaallisia koulutustapahtumiaan samoin kuin ei laulujuhliaankaan.
kuvateksti:
Matti Vihurila on yksi viidestä suomalaisesta, joka ottaa osaa Naton rauhankumppanuusharjoitukseen Virossa.
Kommentit:
1.Baltic Challenge oli ensimmäinen ”sotaharjoitus” Baltian maaperällä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Suomen rooli operaation tiedottajana oli eräänlaista savuverhon muodostamista Venäjän edessä. Suomi oli vuonna 1997 hyvin tarkka puolueettomuudestaan ja halusi häivyttää kaikenlaisen osallistumisen yhteisiin ”sotaharjoituksiin” amerikkalaisten kanssa Baltiassa. Amerikkalainen merijalkaväki harjoitusten pääroolissa herätti epäilyjä. Amerikkalaiset saivat oivan tilaisuuden tutustua Neuvostoliiton tukikohtiin ja lentokenttiin.
2. Kun Sillamäen kaupungissa tehtiin uraania käsitelleiden laitosten puhdistustöitä, virolaiset kutsuivat ensimmäisenä paikalle amerikkalaiset asiantuntijat. Viron armeijan kehittämistä auttanut suomalainen eversti Matti Lukkari kirjoitti Viron kokemuksistaan, että hänen käsityksensä mukaan paikalla olleet amerikkalaiset sotilaat olivat etupäässä rakentamassa tiedusteluverkostoa USA:lle.
VIROSSA OPITAAN RAUHANTURVAAMISTA
Paldiskin venäläiset arvioivat USA:n mukanaolon tiedusteluksi
TS/Paldiski
LEENA HIETANEN
Paldiskin pienen kaupungin rajalla tarkistetaan paperit kahteen kertaan ennen kuin pääsee seuraamaan Naton rauhankumppanuuden hengessä toimivaa Baltic Challenge-koulutustapahtumaa. Tulijoita tervehtii pellolla räjähtäneen miinan vihreä savupilvi. Amerikkalainen Marylandin kansalliskaartin yliluutnantti Morgan Hawk opettaa liettualaisille asevelvollisille miinanraivausta. Eri ryhmissä on muista Baltian maista sotilaita miinakenttään liittyvissä harjoituksissa.
Harjoitusten avulla pyritään testaamaan kahdeksan eri maan armeijasta tulevien sotilaiden yhteensopivuutta. Morgan Hawk sanoo, ettei suuria ongelmia ole. Koulutustapahtuman virallinen kieli, englanti tuottaa joillekin balttiyksiköille ongelmia. Muutamia asioita tehdään Hawkin mukaan Yhdysvalloissa eri tavalla.
"Miinoja ei etsitä niin lähellä tosiaan. Harjoituksen jälkeen käymme läpi tilanteet ja etsimme parhaan vaihtoehdon toimia", Hawk sanoo.
Kaksivaiheinen
koulutus
Baltic Challengessä on kaksi vaihetta. Viime sunnuntaina alkaneessa harjoitteluvaiheessa on lähdetty liikkeelle rauhanturvaamiseen ja humanitääriseen apuun liittyvistä toiminnoista. Seitsemän rastin avulla käydään läpi mm. miinojen raivausta, partiointia, viestitystä, mellakan torjuntaa, lääkintää ja haavoittuneiden kuljetusta. Toinen vaihe eli ns. sovellettu vaihe kenttäharjoituksineen alkoi eilen lauantaina. Sovelletussa vaiheessa on taisteluharjoituksia Paldiskin kaupungissa, jossa räjäytetään mm. talo. Baltic Challenge loppuu ensi keskiviikkona.
Baltic Challengeen ottaa osaa yhteensä 2700 sotilasta, joista suurin osa, 1400, tulee Yhdysvaltain laivastosta ja merijalkaväestä. Muut osanottajat tulevat Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Virosta, Latviasta, Liettuasta ja Ukrainasta. Suomesta mukana on viisi tarkkailijaa esikuntatehtävissä.
Baltic Challengen tiedottajana toimiva Porin prikaatin yliluutnantti Matti Vihurila kertoo ensimmäisen harjoittelun tapahtuvan tilanteessa, missä Paldiskissa on ollut maanjäristys. Katastrofialueelle viedään humanitaarista apua, jota Viro on pyytänyt erikoisesti Yhdysvalloista. Vaikka Paldiskin matalalla rannikolla maanjäristys on täysin epätodellinen, amerikkalaiset ovat lehtihaastatteluissa sanoneet, että Venäjän vuoristoissa voi tapahtua maanjäristyksiä ja heidät voidaan kutsua sinne apuun.
Erikoisjoukot
mukana
Amerikkalainen merijalkaväki on arvostettu sotajoukko. Vihurila kertoo, että osa heistä on ollut mukana Persianlahden sodassa. Miinakentältä löytyvä huoltopataljoonan Andrew Lewis esittelee merijalkaväkeä ylpeänä.
"Me emme jää pitämään asemia. Me liikumme siellä, missä taistellaan", hän sanoo.
Lewis kuten suurin osa Baltic Challengeen osallistuvista amerikkalaisista on ensimmäistä kertaa entisessä neuvostotukikohdassa.
"Olen yllättynyt, että Paldiski on niin pieni amerikkalaiseen tukikohtaan verrattuna", hän sanoo.
Amerikkalaisten taistelujoukkojen osallistuminen niin suuressa mittakaavassa Paldiskin rauhankumppanuusharjoituksiin on Vihurilan mielestä perusteltua.
"Amerikkalaiset lähtevät siitä, että konfliktit maailmassa tapahtuvat 500 kilometrin etäisyydeltä rannikolta, joten merijalkaväki on aina käyttökelpoinen", hän sanoo.
Baltic Challenge hyödyntää entisen neuvostotukikohdan infrastruktuuria harjoituksissaan. Amerikkalaiset laskuvarjojoukot ovat tutustuneet Paldiksin lähellä olevaan Ämarin lentotukikohtaan, jossa ne suorittivat laskuvarjohyppyjä.
Kokemusta
kansainvälisyydestä
Virolainen, Libanonissa rauhanturvatehtävissä ollut vääpeli Janis Toomla on tyytyväinen ensimmäisen jakson harjoituksiin. Hän johtaa balttien yhteisen rauhanturvajoukon harjoitusta tarkastuspisteessä, jossa syntyy kahnauksia. Hänen mielestään monikansalliset harjoitukset ovat tärkeitä, kun työskennellään kansainvälisissä tehtävissä. Häneen on tehnyt vaikutuksen amerikkalaisten sotilaiden kova harjoittelu ja heidän varovaisuutensa ja oman turvallisuutensa takaaminen.
Baltic Challengessa on mukana myös naissotilaita. Kenttäsairaalan huoltojoukkojen komentaja Linda Bailey kertoo naisten määräksi 25. Yhdysvalloissa kasvaa hänen mukaansa naisten kiinnostus sotilasuraa kohtaan. Naiset työskentelevät Yhdysvaltain armeijassa ennen kaikkea huoltojoukoissa.
Baltic Challengen harjoitteluvaiheen rasteilla on leppoisa tunnelma. Kenttäsairaalassa odotetaan helikopterin tuloa niin kauan, että "potilaiden" henki alkaa olla jo vaarassa. Ja kun latvialainen helikopteri viimein tulee, merijalkaväen kenttäsairaalan henkilökunta ryntää valokuvaamaan itseänsä Paldiskin auringonpaisteessa. Tunnelma katastrofista, maanjäristyksestä tai sodasta on kaukana.
Mutinaa
Paldiskissa
Rauhanturvaoperaation tapahtumapaikalla Paldiskissa elää noin 5000 ihmistä, joista 90 prosenttia on venäläisiä. Suuri osa heistä on sotilaseläkeläisiä ja heidän perheenjäseniään. Katugallupin tekeminen on vaikeaa, sillä haasteltavat kieltäytyvät vihaisina kommentoimasta tapahtumaa. Kaksi vanhempaa naista kivahtaa, ettei heillä ole mitään kiinnostusta rauhanturvaoperaatioon eivätkä he halua sekaantua politiikkaan. Vanhempi täti Maria Lebedeva sanoo, että Paldiskissa on aina ollut sotilaita ja on taas, joten tilanne on normaali. Rakennustyömaalla olevat venäläiset miehet eivät salaa ärtymystään. Heidän mielestään parin sadan virolaisen sotilaan osallistuminen on pelkkä peittely-yritys sille, että amerikkalaiset ovat sodan varalta tiedusteluretkellä Paldiskissa. Yksi heistä pitää tilannetta provokaationa.
Varsinaisesti joukkojen läsnäolo Paldiskin kaupungissa alkoi tuntua eilen, kun rauhanturvajoukot laannuttavat maanjäristyksen jälkeen syntyneitä mellakoita kaupungissa.
KUVAT: ALBERT TRUUVÄÄRT
kuvatekstit:
Liettualaisia sotilaita etenee miinakentällä Paldiskin Baltic Challenge-rauhanturvakoulutuksessa.
Latvialaiset harjoittelevat haavoittuneiden kantamista.
Yliluutnantti Mark Hawk on tyytyväinen Baltian maiden joukkojen koulutustasoon.
Maria Lebedeva pitää sotilaiden läsnäoloa Paldiskissa normaalina.
KAINALO:
BALTIC CHALLENGE
EI OLE SOTAHARJOITUS
Suomalainen tarkkailija, Porin Prikaatin yliluutnantti Matti Vihurila korostaa, että Baltic Challenge ei ole sotaharjoitus.
"Tämä operaatio tehdään rauhankumppanuuden hengessä. Varsinaisia taisteluharjoituksia ei ole vaan toimintakohtaukset liittyvät humanitaarisen avun vientiin ja katastrofitilanteissa syntyneisiin mellakoihin", Vihurila sanoo.
Paldiskissa ei hänen mielestään harjoitella kaupunkisodankäyntiä vaan maanjäristyksen jälkeen osa ihmisiä alkaa mellakoida ja ryöstellä. Sellainen mahdollisuus, että todellisuudessa Paldiskissa amerikkalaiset joukot harjoittelisivat venäläisen kaupungin valloitusta ja vastarinnan kukistamista, on hänen mielestään poissuljettu vaihtoehto.
"Tämä on normaalia rauhanturvaamiseen liittyvää koulutusta. Joka tasolla tehdään yhteistyötä operaation johtoa myöten", Vihurila sanoo.
Syyt suomalaisten vähäiselle osallistumiselle operaatioon ovat Virhurilan mukaan käytännölliset eivätkä poliittiset.
"Suomessa ei ole koulutuksessa valmiusjoukkoja, joita olisi voinut operaatioon lähettää", hän sanoo. Ruotsista Paldiskissa on kolme miinalaivaa ja 75 sotilasta.
Venäjä ei ole osallistunut operaatioon. Postimees-lehden mukaan Venäjällä ollaan närkästyneitä siitä, ettei Viro ole tiedottanut harjoituksista Venäjää. Viron pääesikunnan lehdistösihteeri Andres Reimer toteaa lehdelle, ettei Viron suvereenina valtiona tarvitse ilmoittaa Venäjälle sotilaallisia koulutustapahtumiaan samoin kuin ei laulujuhliaankaan.
kuvateksti:
Matti Vihurila on yksi viidestä suomalaisesta, joka ottaa osaa Naton rauhankumppanuusharjoitukseen Virossa.
Kommentit:
1.Baltic Challenge oli ensimmäinen ”sotaharjoitus” Baltian maaperällä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Suomen rooli operaation tiedottajana oli eräänlaista savuverhon muodostamista Venäjän edessä. Suomi oli vuonna 1997 hyvin tarkka puolueettomuudestaan ja halusi häivyttää kaikenlaisen osallistumisen yhteisiin ”sotaharjoituksiin” amerikkalaisten kanssa Baltiassa. Amerikkalainen merijalkaväki harjoitusten pääroolissa herätti epäilyjä. Amerikkalaiset saivat oivan tilaisuuden tutustua Neuvostoliiton tukikohtiin ja lentokenttiin.
2. Kun Sillamäen kaupungissa tehtiin uraania käsitelleiden laitosten puhdistustöitä, virolaiset kutsuivat ensimmäisenä paikalle amerikkalaiset asiantuntijat. Viron armeijan kehittämistä auttanut suomalainen eversti Matti Lukkari kirjoitti Viron kokemuksistaan, että hänen käsityksensä mukaan paikalla olleet amerikkalaiset sotilaat olivat etupäässä rakentamassa tiedusteluverkostoa USA:lle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
