Apartheid-katsaus Viikko 52

Virolainen sosiologi Rein Ruutsoo arvioi ilmapiirin olevan Virossa vihasta raskas. Hän on huolissaan runoilija Hando Runnelin puheista Viron kansan saastumisesta venäläisten vaikutuksesta. Ongelmana ei Ruutsoon mielestä ole enää virolaisten joka päiväinen ksenofobia vaan sanavaraston muuttuminen yhä räikeämmäksi. Sana ”saastuminen” on hänen mukaansa sidottu maailman historian suurimpaan rikokseen – natsismiin. Viro tarvitsisi Ruutsoon mielestä pikaisesti sovintoa, mutta edessä olevien yhä kasvavien jännitteiden pelossa aika on vain vihasta sakea. Runoilijan lausahdus ei olisi ollut niin huolestuttava, ellei se olisi Ruutsoon mukaan täysin yhden mukainen sen kanssa, miten virolaiset poliitikot itseänsä ilmaisevat.
”Virallisen integraatiopolitiikan ohessa poliitikot ovat lausahtaneet uskomattomia asioita vieden viimeisenkin uskottavuuden retoriikastaan”, Ruutsoo kirjoittaa.
Ruutsoo tuo näytteet: presidentti Toomas-Hendrik Ilveksen lausahdus venäjän kielestä kuin ”miehittäjien” kielestä, opetusministeri Tõnis Lukaksen toivomus, että ei-kansalaiset voisivat muuttaa Virosta menemään, puolustusministeri Jaak Aaviksoon pelottelu sillä, että elleivät virolaiset aseistaudu hampaisiin saakka, Viron venäläiset toimittavat virolaiset juuri kohta Siperiaan ja johtavan hallituspuolueen kansanedustaja Jaanus Rahumäen puolustus Hando Runnelin rasistisille lausahduksille kuin runoilijan runolliselle ilmaisulle. Ruutsoo pitää Rahumäkeä vastuuntunnottomana.
”Koko natsien kieli perustuikin tällaiselle ”runoudelle”, siinä sen terrorikielen noituus olikin. Endlösungiin, lopulliseen ratkaisuun kutsuva kieli, pahimman väkivallan kieli, onkin aina runollinen”, Ruutsoo varoittaa.
Ruutsoon mielestä virolaisten poliitikkojen tulisi etäännyttää itsensä tällaisesta kielestä. Muutoin heiltä puuttuu historian ja todellisuuden taju. Useassa Euroopan maassa poliitikkojen ura loppuisi tällaisen kielen käyttöön.
”Integraatiota ei tarvitse Eurooppa vaan me itse, että jäädä henkiin”, Ruutsoo lopettaa. (EPL 22.12.2008)

Venäläisten kielenkäyttö kovenee myös. Venäjällä suosittua Odnako-ohjelmaa vetävä televisiotoimittaja Mihail Leontjev vaati Venäjää valloittamaan kansallisen turvallisuuden nimissä Baltian maat ja likvidoimaan ”etnisen rikollisuuden” näissä maissa. Hänen mielestään Baltian maiden itsenäisyys ei ole perusteltu. Enemmistö paikallisista äänestäjistä on Leontjevin mielestä natseja.
”Natsit ovat ihmisiä, joiden kanssa ei voi harrastaa normaalia kanssakäymistä eikä heille voi antaa tavanomaisia oikeuksia”, Leontjev sanoi Nisni-Novgorodissa pidetyssä seminaarissa.
”Heitä täytyy ampua. Kuula on ainoa argumentti natseja varten”, hän lisäsi. (EPL on-line 22.12.)

Virolaiset tulevat niin halutessaan hyvin toimeen venäläisten kanssa. Suomalainen Fortum on palkannut virolaisia johtamaan omia tytäryhtiöitään Venäjällä. Kuusi virolaista asiantuntijaa kunnostaa lämpölaitoksia eri puolilla Venäjää Fortumin palkkalistoilla. ”He tuntevat suomalaisia paremmin paikallisen kulttuurin ja venäläisen sielun”, Eesti Päevaleht kirjoittaa.
Yksi heistä, Toomas Niinemäe kertoo, että häntä luullaan suomalaiseksi, joka puhuu erittäin hyvää venäjän kieltä. Häneen on suhtauduttu äärimmäisen positiivisesti. (EPL 22.12.)

Apartheid-katsaus/Viikko 51

Viro pitää venäläisiä yhä leirillä. Tallinnan lähellä Harkun leirillä odotti joulun tuloa 12 pidätettyä. Leiriläisistä seitsemän oli Venäjän kansalaisia, yksi Kazakstanin kansalainen, yksi Adzerbaidzanin ja yksi Ukrainan kansalainen. Kahden kansalaisuutta kansalaisuusvirasto ei osannut kertoa. Harkun leirille joutuvat henkilöt, joille Viro kieltäytyy antamasta oleskelulupaa. Kaikkiaan tällaisia henkilöitä on hiukan yli sata. Usealla on perheet Virossa. Tunnetuimmat tapaukset ovat sotilaseläkeläisiä. Leirillä oli muun muassa Ljuba Mikolenko, joka ei aviomiehensä sotilasuran takia omaa Virossa minkäänlaisia oikeuksia hakea kansalaisuutta. Mikolenkolla on kaksi aikuista lasta Virossa. (Kuva leiriltä 18.12.)

Latviassa 11000 ihmistä on allekirjoittanut internettisivustolla petitiononline.com vetoomuksen, missä he toivovat Ruotsin miehittävän Latvian. Vetoomuksessa todetaan, että Latvian valtion olemassaololle ei ole enää perusteita. Allekirjoittaneet haluavat Ruotsin kansalaisuuden, lupaavat noudattaa Ruotsin lakeja ja vastineeksi saada ruotsalaisten kanssa vertaiset oikeudet. (PM 15.12.)

Latvialainen politologi Veiko Spolitis ennustaa ensi kevääksi levottomuuksia Latviaan. Spolitisin mukaan Latvian kasvava työttömyys ja kansan pettymys politiikkaan voivat luoda vallankumouksellisen olotilan, johtaa Latvian hajoamiseen ja Bosnia-Hertzegovinan tapaisen valtion syntyyn. Latvia on jakautunut latvialaiseen oikeistoon ja venäläiseen vasemmistoon. Venäläisten oppositiopuolue ”Yhteisymmärryksen keskus” ei tee yhteistyötä latvialaisen opposition kanssa. Antifasistiseen Yhteisymmärryksen keskukseen kuuluu Latvian sosialistinen puolue, joka vaatii kaikille Latviassa vuonna 1990 vakituisesti asuneille ihmisille automaattista kansalaisuutta. Virossa ei ole yhtäkään puoluetta, joka lupaisi venäläisille automaattista kansalaisuutta. (PM 15.12.)

Virolainen kirjailija Hando Runnel varoittaa venäläisen vähemmistön tuhoavan Viron kansan.
”Jos he tulevat siihen, miksi heidän pitäisi säilyttää se, mitä heillä kotona oli? Menköön kotimaahansa takaisin....Kansa, joka saastutetaan toisella kansalla, kuolee sukupuuttoon”, Runnel sanoi Viron radion haastattelussa. Venäläinen egyptologi Sergei Stadnikov kommentoi artikkelissaan ”Tavallinen russofobia” Hando Runnelin mielipiteitä vain ”patologisia etnokeskeisen maailmakatsomuksen tuotteiksi, joiden lausuja päätyisi lännessä intellektuaaliseen paariaan. Virossa siitä ei ole pelkoa”, hän kirjoitti Eesti Ekspressissä. (EPL 13.12. ja EE 15.12.)

Viron hallitus antoi kolmelle ihmiselle kunnianosoituksena Viron kansalaisuuden. Yksi saajista on Venäjällä asuva venäläinen korkeushyppääjä Tatjana Kivimägi, joka on naimisissa virolaisen miehen kanssa. Kivimägi siirtyy edustamaan Venäjän sijasta Viron maajoukkuetta. Muut kunniakansalaisuuden saaneet olivat laivatelakka BRLT:n markkinointijohtaja Fjodor Kivits ja virolais-tsekkiläisen kauppakamarin johtaja Igor Burlakov, joka on julkaissut venäjäksi virolaisten kirjailijoiden teoksia. Kunniakansalaisuuden saaneiden ei tarvitse suorittaa kieli- eikä perustuslakitestejä. Virossa on edelleen yli 100 000 ei-kansalaista, joille Viron hallitus ei ole aikeissakaan antaa kansalaisuutta ja yli 100 000 henkilöä, jotka ovat olleet pakotettuja ottamaan Venäjän kansalaisuuden Viron kieltäytyessä antamasta heille kansalaisuutta. (PM 19.12.)

Virolainen fasismi Suomessa

Fasismi nousee aina suuren epäuskon siivittämänä. Näkemäänsä ei usko todeksi. Kun toimittaja Imbi Pajun dokumenttielokuva ”Torjutut muistot” ilmestyi, tekijä ei edes salannut teoksen perustuvan sellaisen henkilön muistelmiin, joka ei muista mitään. Journalismi perustuu uskottaviin lähteisiin. En usko, että Imbi Paju olisi toimittajana niin ammattitaidoton, ettei hän tätä ymmärtäisi. Päinvastoin. Hän tietää, että propagandalle muistin menettäminen antaa loistavan lähdön. Olisin kuvitellut, että kriitikot olisivat kiinnittäneet huomiota dokumentiksi mainostetun teoksen lähteisiin, mutta ei. Päinvastoin. Teoksen totuusarvoa ei kyseenalaistanut kukaan. Kun dokumentti sai myöhemmin kirjan muodon, sen esipuheessa suomalainen noitatohtori, psykoanalyytikko Mikael Enckell kehui teosta psykoanalyyttiseksi tutkielmaksi Neuvostoliiton kauhuihin. Ruotsissa kirja haluttiin osaksi kouluopetusta. Humpuuki oli noussut potenssiin kymmenen. Kukaan ei kutsu Imbi Pajua huijariksi. Hänestä on tullut jonkin sortin totalitarismin asiantuntija Suomessa. Siihen riittää pelkkä virolainen syntyperä.
Virolaissyntyinen Iivi Anna Masso hyödyntää tätä samaa. Tiedenaisen kaavussa hän kauhistelee Uudessa Suomessa, miten Viroa voidaan syyttää apartheidista, kun maa on hyväksytty EU:n jäseneksi. Erikoista, ettei yhteiskuntatieteilijä näe mitään kummallista Viron ihmisoikeustilanteessa. Häntä kiinnostaa vain Neuvostoliiton kauhut. Ne myyvät Suomessa. Tähän kultasuoneen iski kolmas virolaisen syntyperänsä ansiosta Suomessa luontaisesti totalitarismin asiantuntijaksi korotettu henkilö, kirjailija Sofi Oksanen. Oksanen ei salannut YLE:n haastattelussa, että dokumentaatio hänen kirjansa kauhuista puuttuu. Aikanaan, kun suomalainen kirjailija Inkeri Kilpinen teki näytelmän inkeriläisten karkotuksista, hän tunnusti rehellisesti, ettei löytänyt kirjallista tai valokuvallista lähdettä inkeriläisten elämästä Siperiassa. Niinpä hän lainasi kohtaukset Aleksandr Solzenitzynin ”Vankileirien saaristosta”. Oksaselta tällaista rehellisyyttä ei kannata edes edellyttää. Kun puitteet lainataan miesnobelistilta, ei siinä huonoa lainata. Virolaisilla huijarinaisten kolmikolla menee Suomessa lujaa. Että Pekka Tarkka menikin vielä vanhoilla päivillään erehtymään näin pahasti.
Virolaisten Neuvostoliiton demonisoijien menestyksen taustalla lienee paljon suurempi kuvio. Se on niin sanottu suomalainen Lebensraum. Suomalais-virolaisella yhteistyöllä rakennetaan fiktiivistä venäläisvapaata Viroa osana Suur-Suomi-aatetta. Virolainen naiskolmikko Suomessa pitää huolta siitä, ettei keskustella tämän päivän asioista vaan keskustellaan menneisyydestä. Samanaikaisesti suomalainen media Virossa tukee heitä. Helsingin Sanomien toimittaja Kai Juvakka on entinen perustuslaillinen, nykyisin kaiketi perussuomalainen, patologinen Neuvostoliiton vihaaja. Hänen huippuhetkensä koitti, kun hän pääsi uutisoimaan Max Jakobsonin komission loppuraporttia pari viikkoa sitten. Jakobsonin varjossa hän sai toteuttaa omaa unelmaansa samaistaa Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa. Virolaiset SS-upseerit ovat Juvakalle vapaustaistelijoita. Juvakan vaimo on Viron ulkoministeriön korkea-arvoinen virkamies. Suur-Suomi-maailmassa se kuuluu asiaan eikä suinkaan tee toimittajasta jääviä.
Kummoisempi toimittaja ei ole toinenkaan hesarilainen, Kaja Kunnas. Hän on virolaisen Nato-upseerin vaimo, omaa sekä Viron että Suomen passin, varsin oivallinen yhdistelmä fenno-ugrismin edistäjälle EU:ssa. Kunnaksen ammattitaidosta toimittajana kertoo se, että hän piti Amnesty Internationalin kriittistä raporttia Viron venäläisen vähemmistön tilasta panetteluna. Kunnas on Viron hallitukselle yhtä kiltti ja uskollinen kuin Eva Braun. Juvakka ja Kunnas molemmat hokevat teksteissään Viron neuvostomiehityksestä syyllistyen siten kiihotukseen kansanryhmää vastaan.
Juvakasta ja Kunnaksesta ei ole taustojensa ja perhesuhteidensa takia virolaisen tai suomalaisen politiikan arvostelijaksi. Suomalaista Lebensraumia levitetään Virossa ennen kaikkea apartheidin linnoituksesta Suomen suurlähetystöstä Tallinnassa. Venäläisiä marginalisoidaan suomalais-virolaisen poliittisen yhteistyön avulla, joka perustuu virallisen Suomen fiktiiviseen kuvaan Virosta venäläisvapaana vyöhykkeenä. Toimittajina esiintyvät propagandistit ovat olleet tämän fiktion todelliset luojat.

Mitä on natsimoodi?

Natsi-Saksa oli avoin yhteiskunta. Hitler ei sulkenut sanomalehtiä eikä karkottanut ulkomaisia kirjeenvaihtajia tiehensä Berliinistä. Toimittajat seurasivat holokaustia suorana lähetyksenä näkemättä mitään kummallista Hitlerissä. Kaikki juutalaisten kohtalon kauhistelu on jälkiviisautta. Miten tämä oli mahdollista? Yhtenä versiona on esitetty, että toimittajien tapa käyttää kieltä oli antisemitistinen. Toimittajat kirjoittivat kyllä juutalaisten kohtelusta, mutta tyyli oli aina sama. Otsikot kirkuivat: ”Juutalaisrottien kauppoja poltettiin Münchenissä”, ”Juutalaisrottia hakattiin Berliinissä”. Toimittajien kieli oli antisemitistinen, rasistinen. Toimittajat myös esittivät aina saman kysymyksen kuin Hitler: ”Mitä Hitlerin tulee tehdä juutalaisongelmalle? Hitlerillä on paha juutalaisongelma.” Yhdellekään toimittajalle ei tullut mieleenkään kysyä, mitä Saksan tulisi tehdä fasismiongelmalle? Tällaista antisemitististä tapaa käyttää kieltä kutsun natsimoodiksi.
Kun puhutaan Viron neuvostomiehityksestä ja venäläisistä miehittäjinä, tällöin halutaan korostetusti puhua venäläisistä halveksivasti. Miehityssanaa käyttämällä fasismi integroidaan jo kieleen. Se on antisemitismin sijaan russofobiaa ja natsimoodia. Se tuntuu olevan toimittajien helmasynti kaikkina aikoina.

Baltiasta luovutaan ensimmäisenä

Pronssiyön mellakoista syytettynä oleva, Dimitri Klenski (63) hämmästeli tavatessamme, miten niin länsi- kuin itämedia on täydellisesti kadottanut kiinnostuksensa Tallinnassa juuri lopuillaan olevaa oikeudenkäyntiä kohtaan. Hän yhdessä kolmen muun miehen kanssa saattaa saada tuomion mellakoiden organisoinnista. Mihin median kiinnostus katosi?
Klenskin valitus toi elävästi mieleeni erään suomalaisen vakuutusyhtiön johtajan, joka Virossa yritti saada suurta jälleenvakuutusta eräälle virolaiselle yhtiölle. Hän oli epätoivoinen ja kääntyi minun kuin Kauppalehden toimittajan puoleen. Virossa olevat suomalais-ruotsalaiset vakuutusyhtiöt kieltäytyivät jälleenvakuuttamasta virolaista yhtiötä, koska mukana ei ollut suomalaista tai ruotsalaista pääomaa. Virossa olevat saksalaiset vakuutusyhtiöt taas kieltäytyivät vakuuttamasta virolaista yhtiötä, koska maailmalla tapahtuneet katastrofit kuten 9/11 olivat vieneet niiden rahat. Mies totesi lakonisesti: ”Baltiaan ei ole kukaan sitoutunut tosissaan. Kun vaikeuksia tulee, täältä vetäydytään ensimmäisenä.”
Ajat ovat kovat. Baltiasta luovutaan ensimmäisenä. Kuten Klenski valitti, edes Venäjä ei ole enää kiinnostunut Baltian tapahtumista.
Minun kiinnostukseni pronssiyön oikeudenkäyntiä kohtaan on lievä, koska pidän sitä näytösoikeudenkäyntinä. Syytös, että mellakat olisivat olleet etukäteen organisoituja, on absurdi. Olin itse kadulla näkemässä, kuinka ne syntyivät spontaanisti. Pikkupojat varastivat ensin R-kioskista karkkia ja sitten alkoholikaupasta viinaa ja alkoivat lyödä ikkunoita rikki niin oikealta kuin vasemmalta.

Venäjän jako

Venäläinen toimittaja kysäisi uuden pronssisotilasta käsittelevän kirjan julkistamistilaisuudessa tänään (16.12.) Tallinnassa, mitä tiedän Venäjän jakosuunnitelmista? Enpä mitään. Ei Suomessa sellaisesta asiasta keskustella. Venäläisillä on se käsitys, että Yhdysvallat on satelliittiensa Georgian, Ukrainan, Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron avulla eristämässä Venäjää maailmasta. Seuraava vaihe on Venäjän jako. Yhdysvallat haluaa liittää Länsi-Venäjän Euroopan Unioniin, USA ottaa itse Uralin rinteet haltuunsa ja Japani saa Aasian puoleisen Venäjän. Venäläiset orjuutetaan Hitlerin mallin mukaisesti. Tämä venäläinen toimittaja toivoi, että Suomi miehittäisi Viron. Hän haluaisi Suomen kansalaisuuden kaikkine oikeuksineen ja Suomen valtion kassan Viron pelastuksesi.

Apartheid-viikkokatsaus

Virossa asuvat venäläiset sotilaseläkeläiset alkavat saada eläkettä myös Viron siviilityövuosistaan. Jotakin parannustakin siis. Tähän saakka noin pari tuhatta Venäjän kansalaista on elänyt Virossa Venäjältä saatavalla sotilaseläkkeellään. Viro on kieltäytynyt maksamasta heille eläkettä heidän siviilitöistään Virossa. Viro ja Venäjä valmistelevat parhaillaan asiasta sopimusta. Virossa se merkitsee budjettiin noin 64 miljoonan kruunun eli noin neljän miljoonan euron menoerää. Keskimäärin venäläinen sotilaseläkeläinen tulee saamaan noin 2675 kruunua eli 170 euroa kuukaudessa lisää eläkettä Virosta. Viro on laskenut sotilaseläkeläisiksi myös armeijan palveluksessa olleiden miesten vaimot ja heidän lapsensa. Viro ei koskaan antanut heille oikeutta Viron kansalaisuuteen. (PM 11.12.2008)

Venäjänkielinen MK-Estonija kertoi perjantain pääjutussaan otsikolla ”Patriotismista idiotismiin” venäjänkielisen koululaisen vaikeuksista vironkielisessä koulussa. Tyttö oli käyttänyt välitunnilla venäjän kieltä opettajan kuullen ja saanut opettajalta varoituksen venäjän kielen käytöstä. Vironkielisessä koulussa ei opettajan mukaan saisi ollenkaan puhua venäjää. Koulun johto on nyt puolestaan pannut opettajan kuriin. Hänen katsotaan liioitelleen ”integraatiota”. (MK-Estonija 12.12.2008)

Talousvaikeudet ovat iskeneet Tallinnassa venäjänkieliseen väestöön. Soppakeittiötä Tallinnassa pitävän Pelastusarmeijan Viron johtaja Inge Ojalan mukaan valtaosa ruoka-avun tarvitsijoista on venäläisiä. ”En sanoisi, että ihmisillä on tyhjä vatsa. He ovat suorastaan nälkiintyneitä. Viime talvena meillä kävi päivässä 70-80 ihmistä, tänä vuonna heitä on jo 250 ihmistä.” (PM 13.12.2008)

Kaikki venäläiset eivät kuitenkaan aio kuolla nälkään. Narvassa vaikeuksissa oleva Kreenholmin tekstiilitehdas vaihtoi johtajaa. Ruotsalainen omistaja Borås Wäfveri antoi potkut suomalaiselle johtajalle ja palkkasi tilalle venäläisen. Uusi johtaja, Igor Polestsuk, lupaa lopettaa tappiolliset sopimukset Marimekon kanssa ja ryhtyä katselemaan Venäjän markkinoille. Seuraava kysymys on, millä puolen rajaa Kreenholmin kannattaa olla? Pitäisikö Venäjän rajan olla silloin Tallinnassa Lasnamäellä? Narvassa 98 prosenttia asukkaista on venäläisiä. (Äripäev 10.12.2008)

Max Jakobsonin totuuskomissio tuotti pettymyksen virolaisille. Komission toimitusjohtaja Toomas Hiio valittaa, ettei kommunismin rikoksia voi rinnastaa natsismin rikoksiin. ”Joudumme tekemään eron näiden kahden välillä. Voi olla, ettei se miellytä meitä, mutta ongelman ydin on siinä, että Hitlerin Saksa hävisi toisessa maailmansodassa, antautui ehdoitta ja tuomittiin Nürnbergin kansainvälisessä oikeudessa syylliseksi”, Hiio sanoo.
Nürnberg jäi kansainvälisesti tunnustetuksi oikeudelliseksi toimenpiteeksi, jolle perustuu joukko muita kansainvälisen oikeuden dokumentteja.
”Kommunismin rikoksista ei ole yhtäkään tällaista dokumenttia, minkä takia kommunismin rikoksia ei voi tuomita kuten natsien rikoksia”, Hiio valittaa. (PM 10.12.2008)

Jakobsonin komissio

Julkaistu myös Barrikadi-sivustolla, www.barrikadi.fi , Harri Nykäsen kommentoidessa Max Jakobsonin Totuus-komission loppupuheenvuoroa.

Olen kritisoinut Lennart Meren asettamaa Max Jakobsonin johtamaa totuuskomissiota kahden valheen komissioksi. Se valheellisesti puhuu neuvostomiehityksestä ja toisaalta valheellisesti latistaa fasismin tavallisen stalinismin tasolle. Komission asettaminen oli Mereltä nerokasta. Hän sai valjastettua suomalaisen näiden valheiden takuumieheksi. Tämä on yksi syy, miksi en ole koskaan pitänyt Merestä, vaan olen kutsunut häntä herra Kurtziksi, tuoksi Joseph Conradin kulttihahmoksi, joka loi mielisairaan yhteisön syvälle Afrikkaan.
Tuo komissio on koko nykyisen apartheid-Viron perustuslaki. Sen avulla varmistetaan, että venäläiset Virossa ovat "miehittäjiä" eikä ole mitään kummallista siinä, ettei heillä ole kansalaisuutta. Komission pyrkimyksenä on myös rinnastaa fasismi ja kommunismi samaistamalla niiden rikokset. Tällä halutaan kieltää fasismin olemus rasistisena rotuoppina. Se on eräänlaista holokaustin kieltoa.
Oli surullista nähdä, että loppuraportin julkistamistilaisuudessa Suomen valtiovaltaa edusti ulkoministeriön virkamies Jaakko Blomberg. Se tarkoittaa sitä, että tällä Viron etnistä puhtautta vaativalla nykypolitiikalla on Suomen valtion virallinen tuki.
Ilmeisesti Suomella on tähän kaksi syytä: YYA-Suomen häpäisy ja Suur-Suomi-aatteesta lähtevän etnisesti puhtaan Viron luominen. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Nyky-Viron todellisuuden kanssa, jossa kolmasosa väestöstä on venäläisiä. Totuuskomissio varmistaa omalta osaltaan valitettavasti sen, ettei Viroon pääse syntymään edes sitä kansakuntaa, jota varten tämä valtio olisi olemassa.
Muuten olen sitä mieltä, että tämän komission yksi perimmäisistä tarkoituksista on peittää virolaisten omat rikoksensa, niin natsiaikaisen juutalaisten tuhoamisen kuin nykyisen venäläisten kohtelun.
Hienoa, että kirjoitit asiasta, vaikka emme olekaan asioista samaa mieltä.

Venäläisille virolaiset nimet

Viron sisäministeriö aikoo helpottaa venäläisten nimien virolaistamista. Sisä- ja alueministeriö valmistelevat Virossa lain muutosta, joka mahdollistaisi sen, että venäläiset voisivat ottaa virolaisen nimen vain sen takia, että he haluavat sopeutua paremmin Viroon. Tähän saakka nimen muutos on mahdollinen muuan muassa, jos vanha nimi on vaikea tai sisältää vaikeasti litteroitavia tai äännettäviä kirjaimia. Venäläiset haluavat yhtenä perusteena virolaistaa nimensä työn saannin helpottamiseksi. Tunnetumpia nimien virolaistajia on Viron vuoden 2001 voittaja-Euroviisun säveltäjä Ivar Must, oikealta nimeltään Igor Tsuganov, Tallinnassa syntynyt, viron kieltä puhuva venäjän-juutalainen. Jalkapalloilija Konstantin Kolbassenko otti vaimonsa nimen ja on nyt Konstantin Nahk. Hän katsoo, että vaimon sukunimi sopii paremmin Viroon. Molodjoz Estonian päätoimittaja Pavel Ivanov suhtautuu lakimuutokseen epäillen. Hänestä Viron valtio ei vieläkään ymmärrä mitään ei-virolaisten ongelmista.
”Keinotekoisia palkintoja tarjoamalla valtio näyttää, ettei vieläkään haluta ymmärtää, mitkä ovat todelliset ongelmat. Se näyttää, että ei-virolaisia ei haluta tänne”, Ivanov sanoo Postimees-lehden haastattelussa. (PM 8.12.2008)
Virolaisille ei vieläkään tule mieleen, että kaikkein tärkeintä olisi antaa venäläisille välittömästi kansalaisuus.
Assimilaatiota on kahdenlaista: vapaaehtoista ja väkivaltaista. Vapaaehtoista se on silloin, kun suomalainen Lauri Harjola lähtee Yhdysvaltoihin ja arvioi menestyvänsä paremmin maassa ottamalla käyttöönsä nimen Renny Harlin. Väkivaltaista se on, kun muuta vaihtoehtoa menestymiseen ei ole. Kuten oikein kiltti natsi asian ajatteli: ”Ei kaikkia juutalaisia tarvitse tappaa. Riittää, kun niidet silmät värjätään siniseksi.”
Tämän oikein kiltin natsin nimi oli Joseph Mengele. Nyky-Viron politiikkaa parhaimmillaan.

Yhdysvaltain diaspora-politiikka

Baltian maiden historian kirjoituksesta taisteltiin kiivaasti jo neuvostoaikana ennen kaikkea Yhdysvalloissa. Amerikkaan paenneet Baltian pakolaiset pyrkivät raivokkaasti pitämään yllä näkemystä Baltiasta ”miehitettyinä” maina. Amerikan virolainen politologi Rein Taagepera valittaa virolaisessa julkaisussa, Akadeemia (2008, nro 12) Yhdysvaltain kommunismivainojen antaneen huonon lähdön heidän taistelulleen. Yhdysvaltain tiedepiireissä McCarthyn vainot kääntyivät itseänsä vastaan ja Neuvostoliiton ja kommunismin arvostelijoita katsottiin kieroon.
USA loi kylmän sodan aikana käsitteen ”sorretut kansat”, joiden avulla kiusata Moskovaa, mutta kun länsimaat seurasivat sivusta Unkarin kansannousun kukistamista vuonna 1956, sorrettujen kansojen politiikka ei saanut kannatusta USA:ssa. Ydinsodan pelko oli hallitsevampi.
Myös Neuvostoliiton oma kehitys vuosina 1945-1991 vaikutti Baltian pakolaisten propagandatyön menestykseen. Neuvostoaika jakaantui jaksoihin.
”Kansanmurhavuodet vaihtuivat kansallisten kulttuurien elvytysten vuosiin. Se toi tiedeyhteisön ja pakolaisten välille ristiriitoja. Pakolaisjärjestöt halusivat korostaa, ettei Neuvostoliitossa mikään kehitys mene parempaan suuntaan ja jos niin sattuisikin olemaan, siitä pitäisi vaieta. Tiedeyhteisön normit vaativat kuitenkin tosiasioiden tunnustamista”, Taagepera kirjoittaa.
Jää alkoi liikkua 1960-luvulla, kun Yhdysvalloissa oli erilaisia Itä- ja Keski-Euroopan politiikan tutkimuslaitoksia. Baltian pakolaiset keskittyivät kahteen järjestöön. Ensimmäinen oli Baltic Appeal to the United Nations (BATUN), jonka avulla pakolaisjärjestöt vetosivat YK:n jäsenmaihin olemassaolonsa puolesta vaihtelevalla menestyksellä. Varsinainen läpimurto oli Baltian tutkimuslaitoksen perustaminen, Association for the Advancement of Baltic Studies (AABS). Molemmat organisaatiot olivat äärimmäisen kommunismivastaisia, mikä heikensi niiden uskottavuutta tiedepiireissä.
Järjestöjen toiminta oli 1970-luvulla aktiivista. Ne julkaisivat runsaasti kirjoituksia Baltian kansojen historiasta, niiden elinvoimasta ja syvästä, perinteikkäästä kulttuurista. Pakolaisbaltit erosivat tavassa kirjoittaa neuvostotasavalloista. Latvialaiset kirjoittivat miehitetystä Latviasta, liettualaiset tyytyivät toteamaan olevansa Neuvostoliiton alaisia, kun virolaiset taas kirjoittivat yksinkertaisesti Neuvosto-Viron tasavallasta.
”Pakolaistiedemiehen piti jatkuvasti suorittaa tasapainoharjoituksia. Mitä enemmän totta puhuit Neuvostoliitosta, sitä enemmän sai kuulla olevansa liioitteleva nationalisti. Ollakseen vakavasti otettava, tarinoita piti lieventää”, Taagepera toteaa.
1980-luvun itsenäistymisajatukset neuvostotasavalloissa merkitsivät Taageperan mielestä pakolaisyhteisöjen historian kirjoitukselle voittoa.
”Kun laulava vallankumous alkoi, taistelu Baltian historiasta oli jo lännessä voitettu. Yleisesti hyväksyttiin, että Baltian kansat ja niiden historia oli olemassa.”
Taagepera katsoo pakolaisjärjestöjen Yhdysvalloissa julkaisemien teosten olleen avainasemassa.
”Nämä kirjat ja artikkelit pitivät suoraan huolta siitä, ettei Moskovan yritykset historian uudelleen kirjoittamiseksi onnistuneet juurtua länteen”, Taagepera lopettaa.

Huomioita:
Taageperan artikkeli herättää kysymyksen, onko Virossa kansallista historiaa vai vain pakolaisten kirjoittama historia? Tällä hetkellä Virossa vallalla on Yhdysvaltojen pakolaisten näkemys menneestä. Mitä virolaiset historioitsijat itse ajattelevat? Yhdysvallat on aina onnistuneesti käyttänyt hyväkseen pakolaisia omassa diaspora-politiikassaan. Virossa on pakolaisten historian tulkinta vallalla ja myytti miehityksestä kukoistaa. Viron historian kirjoituksen haaste on se, yhdistääkö se ulkovirolaiset ja kotivirolaiset yhdeksi kansakunnaksi vai virolaiset ja maassa olevat venäläiset yhdeksi kansakunnaksi? Mikä on se kansakunta, jolle Viron valtiota rakennetaan?
Oma näkemykseni on, että jos Virossa valitaan ensimmäinen vaihtoehto, diasporassa olevien virolaisten yhdistäminen, se on tuhon tie. Nato-jäsenyys varmistaa, että Viron valtio jatkaa olemassaoloaan New Yorkissa Manhattanilla jonkun ulkovirolaisen postilokero-osoitteessa.
Tulevaisuuden vaihtoehto olisi yhdistää maassa olevien virolaisten ja venäläisten historia yhden ja saman kansakunnan historiaksi. Muutoin Baltian maiden itsenäisyys on vain osa Venäjän vastaista taistelua eikä näiden maiden itsenäisyyden ole tarkoituskaan olla pysyvää laatua. Vain geopoliittinen imperatiivi, kuten Mark Almond sanoo.

Pekka Tarkka ei ole seniili

Pekka Tarkalla on aina ollut silmää nuorille, kauniille naisille. Niin tälläkin kertaa. Kävin katsomassa Sofi Oksasen Puhdistus-näytelmän täällä Tallinnassa vuosi sitten Kansallisteatterin vierailuesityksenä. Helsingin Sanomat uutisoi tuolloin, että näytelmä oli menestys Virossa. Jutun teki Hesarin toimittaja, Sofi Oksasen ystävä Kaja Kunnas. Ensimmäinen esitys oli loppuunmyyty. Toisessa esityksessä oli jo runsaasti tilaa ja väliajan jälkeen vielä enemmän. Itse olin esityksen nähtyäni sitä mieltä, että Kirsikka Moringilta pitäisi kieltää sukulaiskansojen teatteriesitysten arvostelu. Hän on heimoveli-intoilunsa takia täydellisen sokea näkemään esityksiä taideteoksina. Kyseessä oli teatterikoulun oppilastyö, ja vähän ihmetytti, että Kansallisteatteri oli ottanut ohjelmistoonsa niinkin kömpelön tekstin. Sisältöön suhtauduin naureskellen. Viron historian väärennökset oli laitettu peräkkäin: karkotus on sama asia kuin vankileiri, venäläiset ovat pahoja ja raiskaavat virolaisia.
Jos Sofi Oksasta kiehtovat raiskaukset, hän olisi voinut kertoa todellisenkin tarinan raiskauksesta. Hän olisi voinut valita Gertrudin tarinan. Gertrud oli Tsekkoslovakian juutalainen, joka tuotiin Viroon tapettavaksi. Ennen kuin Gertrud tapettiin, virolaiset miehet raiskasivat hänet. Miksei Sofi Oksanen kertonut, kuinka virolaiset Ain-Erwin Mere, Aleksander Laak ja Ralf Gerrets raiskasivat Gertrudia ennen kuin Laak lopulta ampui alastoman ja hulluksi tulleen Gertrudin. Olisihan Viron historiasta löytynyt tositarinakin. Me kaikki tiedämme, miksei Sofi Oksanen kerro Gertrudin tarinaa. Häntä ei kiinnosta kertoa meidän omista, suomalaisten tai virolaisten iljettävyyksistä vaan venäläisten pahuudesta. Kaikkein raskauttavinta on, että Oksanen tekee sen fiktion keinoin, jota luullaan todeksi.
Taiteilijalle ei voi esittää vaatimusta rehellisyydestä. Kaikkein vähiten kirjailijalle. Kirjailijat sepittävät. Intelligentsian edustajalta voisi kuitenkin odottaa, että he pitävät kirjaa ennen kaikkea oman kansan synneistä. Vasta sen jälkeen kannattaa alkaa pitää toista kansaa pahempana kuin omaa.
Finlandia-palkinnon valinnan tehnyt Tarkka korosti yhtenä palkintoperusteena Oksasen Puhdistus-kirjan kertovan tosiasioita Viron historiasta. Tarkalle tiedoksi. Sofi Oksasen Puhdistus on yhtä totta kuin Mannerheimin peppupanot.